31970L0524

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 23 päivänä marraskuuta 1970,

rehujen lisäaineista (70/524/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 43 ja 100 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo, että

kotieläintuotanto on erittäin tärkeä osa Euroopan yhteisön maataloudesta; tyydyttävät tulokset riippuvat paljon siitä, että käytetään sopivia ja hyvälaatuisia rehuja,

rehuja koskevat säädökset ovat keskeisiä maatalouden tuottavuutta parannettaessa,

eläinten ruokinnassa käytetään yhä enemmän lisäaineita,

rehujen lisäaineita koskevat jäsenvaltioiden lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jos niitä on annettu, eroavat perusperiaatteiltaan toisistaan; sen vuoksi ne vaikuttavat suoraan sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan ja ne olisi siten yhdenmukaistettava,

"lisäaineilla" tarkoitetaan yleensä aineita, jotka parantavat sekä rehun ominaisuuksia että kotieläintuotantoa; sen vuoksi antibiootteja on myös pidettävä lisäaineina, koska niillä pieninämäärinä käytettyinä on fysiologisesti ravitsemuksellinen vaikutus, kun taas suurina määrinä käytettyinä niillä on lääkinnällinen vaikutus,

näitä aineita ei saa käyttää rehuissa ensisijaisesti sairauksien toteamiseksi, hoitamiseksi tai ehkäisemiseksi; niiden käyttö olisi kuitenkin sallittava yksinomaan rehujen puutostiloja ehkäisevien ominaisuuksien parantamiseksi,

tiettyjä, pelkästään lääkeaineita, kuten kokkidiostaatteja, olisi ensivaiheessa pidettävä rehujen lisäaineina; useimmat jäsenvaltiot ovat käyttäneet niitä sairauksien ehkäisyyn pääasiassa siipikarjalle; nämä aineet tutkitaan uudelleen, jos lääkeaineita sisältävistä rehuista laaditaan direktiivi,

perusperiaatteena on oltava, että ainoastaan tässä direktiivissä lueteltuja lisäaineita saa käyttää rehuissa ja ainoastaan tässä direktiivissä vahvistetuin edellytyksin ja että lisäaineita ei saa, eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta, käyttää muulla tavoin eläinten ruokintaan,

lisäaineita hyväksyttäessä on tarpeen varmistaa, että niillä on edullinen vaikutus niiden rehujen ominaisuuksiin, joihin ne lisätään, tai kotieläintuotantoon; lisäaineet eivät saa aiheuttaa terveydellistä vaaraa ihmisille tai eläimille taikka kotieläintuotteiden käyttäjille; säädettyjä poikkeuksia varten on suotavaa tutkia, saako kyseisiä aineita jo käyttää sairauksien hoitoon tai ehkäisyyn, vai onko erityisen painavia syitä rajoittaa niiden käyttö ainoastaan lääkinnällisiin tai eläinlääkinnällisiin tarkoituksiin,

tiettyjen jäsenvaltioiden erityistilanteiden ja varsinkin erilaisten kotieläinten ruokintajärjestelmien vuoksi on tarpeen tietyissä tapauksissa sallia poikkeuksia edellä tarkoitetuista periaatteista, jos ne ovat hyväksyttäviä ihmisten ja eläinten terveyden kannalta,

jäsenvaltioiden olisi myös säilytettävä oikeus keskeyttää tiettyjen lisäaineiden käyttö tai alentaa niiden sallittuja enimmäispitoisuuksia, jos ihmisten tai eläinten terveydelle aiheutuu vaaraa; jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa siten estää eri tuotteiden vapaata liikkuvuutta,

lisäaineita sisältävien rehujen erityismerkinnöistä olisi annettava säännökset, jotta käyttäjä on selvillä lisäaineen laadusta ja jotta voidaan estää vilpillinen toiminta; tämä koskee erityisesti sellaisia täydennysrehuja, jotka sisältävät tiettyjen lisäaineiden tiivisteitä,

yhteisön sääntöjä ei tulisi soveltaa kolmansiin maihin vietäviin rehuihin, koska niissä sovelletaan yleensä eri sääntöjä,

sen varmistamiseksi, että lisäaineille vahvistetut vaatimukset täyttyvät pidettäessä rehuja kaupan, jäsenvaltioiden on huolehdittava asianmukaisten tarkastusten järjestämisestä,

nämä vaatimukset täyttäviin rehuihin ei saa soveltaa muita kuin tässä direktiivissä säädettyjä kaupan pitämistä koskevia rajoituksia, ja

tämän direktiivin täytäntöönpanon helpottamiseksi olisi sovellettava menettelyä jäsenvaltioiden ja komission välisen tiiviin yhteistyön aikaansaamiseksi pysyvässä rehukomiteassa,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan rehujen lisäaineisiin.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) "lisäaineella" ainetta, joka rehuun lisättynä todennäköisesti vaikuttaa sen ominaisuuksiin tai eläinten tuotantoon;

b) "rehulla" eläinten ruokintaan tarkoitettua orgaanista tai epäorgaanista ainetta, käytettynä sellaisenaan tai seoksina, siitä riippumatta, sisältääkö se lisäaineita;

c) "päiväannoksella" 12 prosenttia kosteutta sisältävän rehun keskimääräistä kokonaismäärää, jonka tietyn lajin, tietyn ikäinen ja tiettyä tarkoitusta varten kasvatettu eläin tarvitsee tyydyttääkseen koko ravinnontarpeensa;

d) "täysrehulla" rehuseosta, joka sellaisenaan on riittävä tyydyttämään päiväannoksen;

e) "täydennysrehulla" rehuseosta, joka sisältää korkeat pitoi- suudet tiettyjä aineita, mutta joka koostumuksensa takia on riittävä tyydyttämään päiväannoksen ainoastaan käytettynä yhdessä muiden rehujen kanssa;

f) "esiseoksella" rehuseosten teolliseen valmistukseen käytettäviä lisäainetiivisteitä.

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ainoastaan tämän direktiivin liitteessä I lueteltuja lisäaineita saadaan lisätä rehuihin ja ainoastaan siinä vahvistettujen vaatimusten mukaisesti. Näitä lisäaineita ei muulla tavoin saa käyttää eläinten ruokintaan.

2. Liitteessä I luetellut enimmäis- ja vähimmäispitoisuudet viittaavat täysrehuihin.

3. Tässä direktiivissä lueteltujen lisäaineiden sekoittaminen rehuihin on sallittua ainoastaan, kun seoksen ainesosat ovat fysikaalisesti ja kemiallisesti seostuvia toivotuin vaikutuksin.

4. Antibioottia (liitteessä I oleva A ryhmä ja liitteessä II oleva A ryhmä) voidaan sekoittaa ainoastaan jonkin toisen antibiootin kanssa, jollei valmistettavasta seoksesta jo määrätä näissä liitteissä. Ainesosat eivät saa kuulua samaan kemialliseen ryhmään. Kunkin ainesosan suurimman sallitun pitoisuuden on oltava tässä direktiivissä vahvistetun mukainen ja alennettu sen suhteelliseen prosenttiosuuteen seoksessa.

5. Kokkidiostaatteja ja muita lääkeaineita (liitteessä I oleva D ryhmä ja liitteessä II oleva B ryhmä) ei saa sekoittaa keskenään, ellei kyseisestä seoksesta jo määrätä näissä liitteissä.

6. Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksia 1, 3, 4 tai 5 kohdan säännöksistä, kun kysymyksessä on kokeellinen tai tieteellinen toiminta edellyttäen kuitenkin, että riittävä virallinen tarkastus järjestetään.

7. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat alueellaan viiden vuoden aikana tämän direktiivin tiedoksi antamisesta nostaa antibioottien (liitteessä I oleva A ryhmä), lukuun ottamatta aineita E 709, E 711 ja E 712, enimmäispitoisuuksia seuraavasti:

A. Oleandomysiini, enimmäispitoisuus 25 ppm täysrehuissa:

a) siipikarjalle, ankkoja ja hanhia lukuun ottamatta, kuoriutumisesta neljän viikon ikäiseksi;

b) sioille, syntymästä kahdeksan viikon ikäiseksi.

B. Kaikki muut antibiootit, enimmäispitoisuus 50 ppm täysrehuissa:

a) siipikarjalle, ankkoja ja hanhia lukuun ottamatta, kuoriutumisesta neljän viikon ikäiseksi;

b) vasikoille, karitsoille ja kileille, syntymästä kuuden- toista viikon ikäiseksi;

c) sioille, syntymästä kahdeksan viikon ikäiseksi;

d) turkiseläimille.

4 artikla

1. Sen estämättä, mitä 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat alueellaan sallia käytettäväksi seuraavia lisäaineita:

a) viiden vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta, muita kuin liitteessä I lueteltuihin ryh miin kuuluvia aineita, jos kokeet osoittavat niiden täyttävän 6 artiklan 2 kohdan A alakohdassa tarkoitetut vaatimukset. Tätä poikkeusta ei sovelleta aineisiin, joilla on hormonaalisia tai antihormonaalisia vaikutuksia;

b) viiden vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta, liitteessä II lueteltuja aineita, jos kokeet osoittavat niiden täyttävän 6 artiklan 2 kohdan A alakohdassa tarkoitetut vaatimukset;

c) märehtijöille tarkoitettua ureaa, jos kokeet osoittavat sen täyttävän 6 artiklan 2 kohdan A alakohdassa tarkoitetut vaatimukset;

d) molybdeeniä, enimmäispitoisuus 2,5 ppm täysrehussa;

e) seleeniä, enimmäispitoisuus 0,5 ppm täysrehussa;

f) sakkariinia.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle kahden kuukauden kuluessa kaikista 1 kohdan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä ja toimitettava asiakirjat, joista ilmenevät perustelut hyväksymiselle.

5 artikla

Kohtuullisen ajan kuluttua siitä kun jäsenvaltio on hyväksynyt lisäaineen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, komissio tutkii 6 artiklan säännösten perusteella, voidaanko lisäaine sisällyttää liitteeseen I vai onko hyväksyminen peruutettava. Komission on tehtävä ehdotuksensa neuvostolle, joka päättää asiasta 6 artiklan mukaisesti.

6 artikla

1. Komission ehdotuksesta sekä tieteellisen ja teknisen tiedon perusteella neuvosto

- vahvistaa tässä direktiivissä tarkoitettujen lisäaineiden puhtausvaatimukset,

- antaa liitteeseen I tehtävät muutokset.

2. Liitteen I muuttamisessa neuvosto soveltaa seuraavia periaatteita:

A. Aine voi sisältyä liitteeseen I ainoastaan, jos

a) sillä on rehuun sekoitettuna edullinen vaikutus rehun ominaisuuksiin tai eläinten tuotantoon;

b) se ei rehuissa sallittuina pitoisuuksina vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen, eikä myöskään aiheuta vahinkoa kuluttajille muuttamalla eläintuotteiden ominaisuuksia;

c) sen laatua ja pitoisuutta rehuissa voidaan valvoa;

d) sen käyttöä rehuissa sallittuina pitoisuuksina ei voida pitää eläintautien ehkäisynä tai hoitona; tätä edellytystä ei sovelleta liitteessä I olevan D ryhmän aineisiin;

e) erityisen painavista ihmisten ja eläinten terveyttä koskevista syistä aineen käyttöä ei saa rajoittaa lääkinnällisiin tai eläinlääkinnällisiin tarkoituksiin.

B. Aine on poistettava liitteestä I, jos jokin A alakohdassa luetelluista edellytyksistä ei enää täyty.

7 artikla

1. Kun liitteessä I tarkoitetun lisäaineen käyttö tai sille vahvistettu enimmäispitoisuus vaarantaa eläinten tai ihmisten terveyttä, jäsenvaltio voi enintään neljän kuukauden ajaksi kieltää lisäaineen käytön tai alentaa vahvistettua enimmäispitoisuutta. Sen on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle, joka neuvottelee jäsenvaltioiden kanssa 20 päivänä heinäkuuta 1970(2) tehdyllä neuvoston päätöksellä perustetussa pysyvässä rehukomiteassa.

2. Neuvosto päättää yksimielisesti komission ehdotuksesta viipymättä liitteen I muuttamisesta ja antaa tarvittaessa direktiivein tarpeelliset muutokset. Neuvosto voi komission ehdotuksesta määräenemmistöllä tarvittaessa pidentää 1 kohdassa tarkoitetun määräajan enintään yhdeksi vuodeksi.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että määritetyllä tavalla laimennettujen täydennysrehujen tässä direktiivissä lueteltujen lisäaineiden pitoisuudet eivät saa olla suuremmat kuin täysrehuille vahvistetut enimmäispitoisuudet.

9 artikla

1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että antibioottien (liitteessä I oleva A ryhmä), hapettumisenestoaineiden (liitteessä I oleva B ryhmä), kokkidiostaattien ja muiden lääkeaineiden (liitteessä I oleva D ryhmä), D-vitamiinien (liitteessä I oleva H ryhmä N:o 1) ja hivenaineiden (liitteessä I oleva I ryhmä) pitoisuudet täydennysrehuissa ja esiseoksissa saavat olla suuremmat kuin täysrehuille vahvistetut enimmäispitoisuudet ainoastaan, jos kyse on:

a) tuotteiden toimittamisesta rehuseosten valmistajille tai heidän tavarantoimittajilleen;

b) täydennysrehuista, jotka on jäsenvaltiossa hyväksytty pidettäviksi kaikkien käyttäjien saatavilla sillä edellytyksellä, etteivät niiden antibioottien, D-vitamiinien tai hivenaineiden pitoisuudet ole enempää kuin viisi kertaa suuremmat kuin vahvistetut enimmäispitoisuudet;

c) tietyille lajeille tarkoitetuista täydennysrehuista ja jäsenvaltiolla on oikeus sallia ne pidettäväksi alueellaan kaikkien käyttäjien saatavilla erityisen ruokintajärjestelmän perusteella ja edellytyksellä, että niiden pitoisuudet eivät ole suuremmat kuin:

- antibiooteille 1 000 ppm;

- hapettumisenestoaineille, kokkidiostaateille ja muille lääkeaineille viisi kertaa vahvistettu enimmäispitoisuus;

- D-vitamiineille 200 000 ky/kg.

Tätä säännöstä ei sovelleta b alakohdan mukaan myönnettyyn hyväksymiseen.

2. Hyväksyminen 1 kohdan b tai c alakohdan mukaan voidaan myöntää ainoastaan, jos rehun koostumuksella on ominaisuus tai useampia ominaisuuksia (esimerkiksi valkuais- tai kivennäisaineessa), mikä käytännössä varmistaa sen, että lisäaineen pitoisuus ei ole suurempi kuin täysrehuille vahvistettu enimmäispitoisuus ja että rehua ei käytetä muille lajeille kuin niille, joille se on tarkoitettu. Tällaisen rehun hyväksymisestä päätetään pysyvässä rehukomiteassa jäsenvaltioiden ja komission välisten neuvottelujen jälkeen.

10 artikla

1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että jotain jäljempänä luetelluista lisäaineista sisältäviä rehuja saa pitää kaupan ainoastaan, jos aine on määritelty antamalla joko pakkauksessa tai siihen tehdyssä merkinnässä seuraavat tiedot:

a) antibiootin laatu, pitoisuus ja säilyvyystakuun päättymispäivä;

b) hapettumisenestoaineen laatu;

c) kokkidiostaattien ja muiden lääkeaineiden (liitteessä I oleva D ryhmä) laatu, pitoisuus ja käyttöohjeet liitteen mukaisesti;

d) liitteessä I olevan F ryhmän N:o 2 väriaineiden väripigmentit mukaan lukien laatu;

e) A-, D- ja E-vitamiinien laatu, pitoisuus ja säilyvyystakuun päättymispäivä;

f) kuparin pitoisuus Cu:na ilmaistuna, jos se on enemmän kuin 50 ppm;

g) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti sallittujen lisäaineiden laatu ja pitoisuus.

Näistä aineista tehtävissä merkinnöissä on käytettävä tavanomaisia nimiä.

2. Kyn kyseessä on irtotavara, voidaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ilmoittaa tavaraan mukana seuraavassa asiakirjassa.

3. Hivenaineiden, vitamiinien, lukuun ottamatta A-, D- ja E- vitamiineja, vitamiinien esiasteiden ja muiden samanlaisten aktiivisten aineiden pitoisuudet voidaan ilmoittaa, jos ne voidaan määrittää virallisilla määritysmenetelmillä. Tällöin on ilmoitettava seuraavat tiedot:

a) hivenaineiden laatu ja pitoisuus;

b) muiden aineiden laatu, pitoisuus ja säilyvyystakuun päättymispäivä.

4. Muut kuin tässä direktiivissä säädetyssä muodossa tehdyt viittaukset lisäaineisiin ovat kiellettyjä.

11 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että lisäaineita enemmän kuin täysrehuille vahvistetut enimmäismäärät sisältäviä täydennysrehuja voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos pakkauksessa on

a) ilmaisu "täydennysrehu" ja siinä ilmoitetaan rehun laatu,

b) käyttöohjeet sekä seuraava lisäohje:

"Tätä rehua voidaan käyttää ainoastaan ... (eläimen laji ja ikä) ... enintään ... grammaa/kg päiväannosta."

Näiden tietojen on oltava liitteen I määräysten mukaiset. Tätä säännöstä ei sovelleta tuotteisiin, jotka toimitetaan rehuseosten valmistajille tai heidän tavarantoimittajilleen.

2. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ilmoitus on muotoiltava siten, että kun sitä noudatetaan, lisäainei den osuus ei ole suurempi kuin täysrehulle vahvistettu enimmäispitoisuus.

12 artikla

Kun rehuja lasketaan liikkeelle jäsenvaltioiden välillä, 10 ja 11 artiklassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettava ainakin yhdellä määrämaan virallisista kielistä.

13 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, ettei tämän direktiivin säännösten mukaisia rehuja koske lisäaineiden ja merkintöjen vuoksi muut kuin tässä direktiivissä säädetyt kaupan pitämistä koskevat rajoitukset.

14 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että eläintuotteisiin ei sovelleta kaupan pitämistä koskevia rajoituksia tämän direktiivin soveltamisen perusteella.

15 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaupan pidettävät rehut tarkastetaan virallisesti ainakin pistokokein sen todentamiseksi, että tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät.

16 artikla

Tätä direktiiviä ei sovelleta rehuihin, jotka ainakin asiaa koskevien tietojen perusteella on tarkoitettu vietäväksi kolmansiin maihin.

17 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan kahden vuoden kuluessa sen tiedoksi antamisesta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

18 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 23 päivänä marraskuuta 1970.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

W. SCHEEL

(1) EYVL N:o C 135, 14.12.1968, s. 20

(2) EYVL N:o L 170, 3.8.1970, s. 1

LIITE 1

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

>TAULUKON PAIKKA>