1.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 192/59

(1)

Komissio vastaanotti 9 päivänä toukokuuta 2007 päivätyllä kirjeellä kantelun, joka koski yhdistyksen Association française pour la valorisation des produits et des secteurs professionnels de l'horticulture et du paysage (”Val'Hor”) toimialakohtaisen sopimuksen määräämistä yleissitovaksi. Asia kirjattiin numerolla CP 157/07. Toimenpide luetteloitiin 4 päivänä helmikuuta 2010 numerolla NN 8/10 valtiotukena, josta ei ollut ilmoitettu.

(2)

Komissio sai kantelun CP 157/07 tekijältä asiaa koskevia huomautuksia 26 päivänä lokakuuta 2009 ja 16 päivänä toukokuuta 2011.

(3)

Komission yksiköt pyysivät Ranskan viranomaisia toimittamaan lisätietoja mahdollisesta kasvinviljelyalan valtiontuesta 13 päivänä heinäkuuta 2007, 10 päivänä joulukuuta 2007, 26 päivänä kesäkuuta 2008, 22 päivänä helmikuuta 2010, 16 päivänä joulukuuta 2010 ja 13 päivänä lokakuuta 2011 päivätyillä kirjeillä. Ranska toimitti kyseiset tiedot 17 päivänä lokakuuta 2007, 7 päivänä huhtikuuta 2008, 1 päivänä syyskuuta 2008, 2 päivänä huhtikuuta 2010, 22 päivänä helmikuuta 2011 ja 15 päivänä marraskuuta 2011 päivätyillä kirjeillä.

(4)

Komissio hyväksyi 11 päivänä tammikuuta 2012 päätöksen C(2011) 10053 SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn aloittamisesta.

(5)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (1). Komissio pyysi asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä tuesta.

(6)

Komissio sai huomautuksia asianomaisilta. Se on toimittanut huomautukset Ranskalle lausuntoa varten.

(7)

Ranskan pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle sähköpostitse 20 päivänä tammikuuta 2012 Ranskan viranomaisten kirjeen, jossa ne pyysivät yhden kuukauden lisäaikaa voidakseen esittää huomautuksensa menettelyn aloittamisesta. Mainitun lisäajan myöntämisestä ilmoitettiin faksitse 26 päivänä tammikuuta 2012.

(8)

Ranskan pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle sähköpostitse 14 päivänä maaliskuuta 2012 Ranskan viranomaisten huomautukset SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta.

(9)

Ranskan pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle sähköpostitse 10 päivänä heinäkuuta 2012 Ranskan viranomaisten vastauksen asianomaisten esittämiin huomautuksiin.

(10)

Ranskan kasvinviljelyn ja maisemanhoidon ammattialojen ja tuotteiden arvostuksen lisäämiseksi perustettu yhdistys Val'Hor on kasvinviljelyalan hyväksytty ranskalainen toimialakohtainen organisaatio. Sen järjestäytymistä ja toimintaa säännellään Ranskan maatalouskoodeksin (code rural) L.631–1 §:llä ja sitä seuraavilla §:illä.

(11)

Val'Hor-yhdistys perustettiin vuonna 1997, ja viranomaiset tunnustivat sen Ranskan maatalouskoodeksin L.632–1 §:n mukaiseksi kasvinviljely- ja maisemanhoitoalan toimialakohtaiseksi organisaatioksi 13 päivänä elokuuta 1998. Yleiskokous hyväksyi yhdistyksen perussäännön 25 päivänä maaliskuuta 2004.

(12)

Kuten muutkin hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot, Val'Hor voi tehdä sopimuksia ja periä kaikilta sen muodostavien ammattialojen jäseniltä vapaaehtoisia maksuja näiden sopimusten rahoittamiseksi. Kyseisistä sopimuksista voidaan tehdä ministeriöiden välisellä asetuksella pakollisia (niin sanottuja laajennettuja sopimuksia) kaikille alan toimijoille riippumatta siitä, ovatko ne toimialakohtaisen organisaation Val'Hor jäseniä vai eivät, Ranskan maatalouskoodeksissa säädetyin edellytyksin. Ranskan maatalouskoodeksin mukaan sopimukset voidaan määrätä yleissitoviksi tällä tavoin vain, jos ne ovat ”yhteisen edun mukaisia” ja perustuvat ”toimialaa yleisluonteisesti palveleviin yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjen mukaisiin” toimiin (ks. Ranskan maatalouskoodeksin L.632–3 §).

(13)

Val'Hor hyväksyi 12 päivänä marraskuuta 2004 toimialakohtaisen rahoitussopimuksen, jota tarkistettiin 14 päivänä syyskuuta 2006 muutoksella nro 1. Kyseisen sopimuksen II §:n mukaan kunkin toimialakohtaisen organisaation Val'Hor edustaman ammattialan jäsenen on maksettava vuosimaksu, riippumatta siitä, ovatko ne luonnollisia henkilöitä vai oikeushenkilöitä.

(14)

Val'Horin puitteissa tehdyn toimialakohtaisen rahoitussopimuksen voimassaoloaikaa jatkettiin ensimmäisen kerran yhden vuoden ajaksi Ranskan maatalous-, elintarvike-, kalastus- ja maaseutuministeriön 12 päivänä huhtikuuta 2005 antamalla asetuksella, joka julkaistiin Ranskan tasavallan virallisessa lehdessä12 päivänä toukokuuta 2005. Voimassaoloa jatkettiin toisen kerran yhden vuoden ajaksi 16 päivänä marraskuuta 2006 annetulla asetuksella, joka julkaistiin Ranskan tasavallan virallisessa lehdessä8 päivänä joulukuuta 2006.

(15)

Maaliskuun 31 päivänä 2008 annetulla asetuksella, joka julkaistiin Ranskan tasavallan virallisessa lehdessä11 päivänä huhtikuuta 2008, toimialakohtaisen sopimuksen, joka oli voimassa 21 päivänä helmikuuta 2008, määräykset ulotettiin 1 päivän heinäkuuta 2007 ja 30 päivän kesäkuuta 2008 väliseksi ajaksi kaikkiin yhdistyksen muodostavien ammattialojen jäseniin. Syyskuun 16 päivänä 2008 annetulla asetuksella, joka julkaistiin Ranskan tasavallan virallisessa lehdessä25 päivänä syyskuuta 2008, toimialakohtaisen sopimuksen, joka oli voimassa 22 päivänä heinäkuuta 2008, määräysten voimassaoloaika pidennettiin 30 päivään kesäkuuta 2010. Toukokuun 27 päivänä 2010 annetulla asetuksella, joka julkaistiin Ranskan tasavallan virallisessa lehdessä8 päivänä kesäkuuta 2010, toimialakohtaisen sopimuksen, joka oli voimassa 22 päivänä heinäkuuta 2008, määräykset ulotettiin koskemaan 1 päivän heinäkuuta 2010 ja 30 päivän kesäkuuta 2011 välistä markkinointivuotta. Lopuksi 3 päivänä lokakuuta 2011 annetulla asetuksella, joka julkaistiin Ranskan tasavallan virallisessa lehdessä15 päivänä lokakuuta 2011, toimialakohtaisen sopimuksen, joka oli voimassa 12 päivänä syyskuuta 2011, määräysten voimassaoloaika pidennettiin 30 päivään kesäkuuta 2014.

(16)

Ranskan viranomaisten 17 päivänä lokakuuta 2007 toimittamien tietojen mukaan pakollinen vapaaehtoismaksu (cotisation volontaire obligatoire eli CVO) peritään kasvinviljelystä ja taimitarhoilta peräisin olevien koristekasvien alan yrityksiltä ja maisemanhoitoalan yrityksiltä, ja sen tarkoituksena oli toteuttaa toimia ja ottaa käyttöön keinoja, joilla voidaan yhdessä edistää kasvinviljelyä, kukkakauppaa ja maisemanhoitoa sekä näiden alojen tuotteita ja ammatteja sisämarkkinoilla ja EU:n ulkopuolisilla markkinoilla, edistää tarjonnan, kysynnän ja markkinamekanismien tuntemusta, parantaa markkinoiden toimintaa, hallintaa ja läpinäkyvyyttä, parantaa tuotteiden laatua, organisoida ja parantaa toimialakohtaisia käytäntöjä ja suhteita alalla, toteuttaa koulutusohjelmia, sovelletun tutkimuksen ohjelmia, kokeiluohjelmia ja kehitysohjelmia ja varmistaa yhdistyksen toiminta.

(17)

Ranskan valtio tunnusti Val'Hor-yhdistyksen 13 päivänä elokuuta 1998 annetulla asetuksella Ranskan maatalouskoodeksin L.632–1 §:n mukaiseksi toimialakohtaiseksi organisaatioksi.

(18)

Val'Hor-yhdistyksen toimintaa, tehtäviä ja kokoonpanoa säännellään yhdistyksen perussäännöllä. Jotta kyseinen toimialakohtainen organisaatio voitaisiin tunnustaa, toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkastettava, että erilaiset kriteerit täyttyvät, erityisesti että perussääntö on lainmukainen (Ranskan maatalouskoodeksin L.632–1 §) ja että Val'Hor-yhdistyksen muodostavat järjestöt ovat edustavia ja pyrkivät kansallisen politiikan ja unionin politiikan mukaisiin tavoitteisiin. Yhdistyksen olemassaoloa, tehtäviä ja toimintaa säännellään Ranskan maatalouskoodeksin L.631–1 §:llä ja sitä seuraavilla §:illä.

(19)

Ranskan viranomaisten mukaan Val'Hor-yhdistykseen järjestäytyneiden ammattialojen jäsenten maksamat pakolliset vapaaehtoismaksut olivat aina vuoteen 2007 saakka ainoa kyseisen toimialakohtaisen organisaation tulonlähde. Vaikka Val'Hor on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö ja sen toiminta rahoitetaan asianomaiselta alalta kerätyillä maksuilla, pakollisten vapaaehtoismaksujen järjestelmä edellyttää valtion toimia. Sen vuoksi tarvitaan ministeriön päätös tai asetus, jotta pakolliset vapaaehtoismaksut voidaan ulottaa koskemaan kaikkia toimialakohtaisen organisaation piiriin kuuluvia.

(20)

Val'Hor-yhdistystä voidaan kuulla sitä koskevan alakohtaisen politiikan suuntaviivoista ja toimenpiteistä (Ranskan maatalouskoodeksin L. 632–2-1 §).

(21)

Ranskan maatalouskoodeksi, kuudes nidos, III osasto (L 631–1–L 632–13 §). Ministeriöiden väliset asetukset toimialakohtaisten sopimusten määräämisestä yleissitoviksi (ks. 13–14 kohta); toimialakohtaiset sopimukset (ks. 10–12 kohta).

(22)

Pakollisista vapaaehtoismaksuista saadut tulot käytetään kasvinviljelyalaa edistäviin toimiin, jotka voidaan luokitella kolmeen seuraavaan ryhmään: menekinedistämistoimet, tutkimus- ja kehitystoimet ja teknisen avun toimet.

(23)

Ranskan viranomaisten mukaan varoja ei koskaan käytetä minkään ammattialan yritysten menoihin, vaan kyseessä ovat luonteeltaan yhteiset toimet.

(24)

Komissio aloitti SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn, koska se katsoi, että perityt maksut olivat veroluonteisia maksuja, eli julkisia varoja, ja että toimialakohtaisten organisaatioiden toteuttamat toimet oli katsottava valtion toiminnaksi. Komissio perusti kantansa erityisesti tulkintaansa tuomiosta ”Pearle” (2) ja arvioi, ettei toimenpide täyttänyt kaikkia tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa asettamia edellytyksiä, eritoten sen vuoksi, että Ranskan valtion hyväksyntä, joka annettiin tunnustamalla kyseinen toimialakohtainen organisaatio, oli ennakkoedellytys maksujen käyttöönotolle ja että kaikkien vaikutusten aikaansaamiseksi (3) itse maksut edellyttivät viranomaisten antamaa säädöstä (ministeriöiden välistä asetusta).

(25)

Sähköpostitse 14 päivänä maaliskuuta 2012 toimitetussa kirjeessään Ranskan viranomaiset kiistivät Euroopan komission kannan, jonka mukaan toimet, jotka Val'Hor-yhdistys toteutti perimällä pakollisia vapaaehtoismaksuja, olisi katsottava valtion toimiksi ja valtion varoista rahoitetuiksi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(26)

Ranskan viranomaisten mukaan kyseisen toimialakohtaisen organisaation toteuttamat toimet täyttävät Pearle-tuomion vaatimukset eivätkä ole valtiontukea. Itse asiassa Val'Hor-yhdistys on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, jota säännellään yhdistyssopimuksesta 1 päivänä heinäkuuta 1901 annetulla lailla. Se on muodostettu vapaaehtoisesti 28 päivänä toukokuuta 1997 sellaisten järjestöjen aloitteesta, jotka edustavat parhaiten kasvinviljely- ja maisemanhoitoalan koristekasvien tuotantoa, kaupan pitämistä ja hyödyntämistä. Yhdistys tunnustettiin Ranskan maatalouskoodeksin L. 632–1 §:n mukaisesti asetuksella, joka hyväksyttiin 13 päivänä elokuuta 1998 ja julkaistiin Ranskan tasavallan virallisessa lehdessä3 päivänä syyskuuta 1998. Hyväksynnän antaakseen hallintoviranomaisen on tarkastettava, että Val'hor-yhdistyksen perustamisen takana olevat ammattialajärjestöt ovat edustavia ja että toimialakohtaisen organisaation tarkoituksena on toteuttaa alalla toimivien yksityisten yritysten taloudellisen edun mukaisia yhteisiä toimia.

(27)

Ranskan viranomaiset totesivat myös, että Ranskan maatalouskoodeksin L. 632–3 ja L. 632–6 §:n mukaisesti toimialakohtaisista sopimuksista, jotka Val'hor tekee yhdistyksen muodostavien ammattialajärjestöjen yksimielisestä päätöksestä, voidaan tehdä pakollisia kaikille alan ammatinharjoittajille ja ne rahoitetaan pakollisilla vapaaehtoismaksuilla, jos sopimuksissa määrätään yhteisistä toimista tai tavoitellaan yhteistä etua. Hallintoviranomainen tarkastaa, että sopimus on kansallisen ja unionin lainsäädännön mukainen ja että kerätyillä pakollisilla vapaaehtoismaksuilla säännöllisesti rahoitetaan toimialakohtaisen organisaation itsensä määrittelemiä toimia, joista on hyötyä koko alalle. Näin ollen hallintoviranomaisella ei ole minkäänlaista roolia Val'Hor-yhdistyksen kokoonpanossa, organisaatiossa ja sen toimintaa koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä. Yhdistyksellä on siis mahdollisimman suuri itsemääräämisoikeus määrittäessään, mitä toimialakohtaisia toimia se haluaa toteuttaa.

(28)

Ranskan viranomaiset totesivat sen vuoksi, että Val'Hor-yhdistyksen toteuttamat toimialakohtaiset toimet eivät ole valtion toteuttaman politiikan täytäntöönpanoväline, koska valtio ei missään tilanteessa voi ohjailla sitä, miten pakollisia vapaaehtoismaksuja käytetään näiden toimien rahoittamiseksi.

(29)

Sen suhteen, mikä oli komission kanta siihen, missä määrin pakolliset vapaaehtoismaksut ja niistä saatujen tulojen käyttö merkitsevät tuonti- tai vientituotteiden syrjintää, ja siihen, voiko tämäntyyppinen rahoitustapa mahdollisesti haitata jäsenvaltioiden välistä kilpailua, Ranskan viranomaiset totesivat, että sikäli kuin toimialakohtaisen organisaation Val'Hor perimien maksujen laskentaperusta riippuu yksinomaan pinta-alasta tai yrityksen työntekijämäärästä, pakollisia vapaaehtoismaksuja ei peritä tuonti- tai vientituotteista. Toimialakohtaisten toimien rahoittaminen pakollisilla vapaaehtoismaksuilla ei siis aiheuta syrjintää kansallisten tuotteiden ja tuonti- tai vientituotteiden välille, eikä vääristä kilpailua.

(30)

Lopuksi Ranskan viranomaiset muistuttavat ja katsovat, että joka tapauksessa ja sikäli kuin pakollisia vapaaehtoismaksuja ei peritä tuontituotteista, kyseisillä maksuilla rahoitetut toimenpiteet kuuluvat Euroopan komission 10 päivänä joulukuuta 2008 tekemän päätöksen K(2008) 7846 soveltamisalaan, sillä kyseisessä päätöksessä komissio katsoo, että ilmoitettu tukijärjestelmä soveltuu sisämarkkinoille.

(31)

Komissio sai 4 päivänä huhtikuuta 2012 yhdeltä asianomaiselta kolmannelta osapuolelta huomautuksia menettelyn aloittamisesta.

(32)

Kyseisissä huomautuksissa asianomainen osapuoli asettaa kyseenalaiseksi sellaisten järjestelmien toteuttamisen, joissa toimialakohtainen organisaatio Val'Hor samalla kertaa tekee aloitteen ja määrää rahoitusosuuksista ja perii ne. Kyseenalaistus perustuu tulkintaan toimialakohtaisen organisaation perussäännöstä, jossa ammattiliittojen edustus täsmennettäisiin niin, että toimialakohtaiseen organisaatioon voivat osallistua vain ne, jotka edustavat pientä osaa reilunkokoisista yrityksistä.

(33)

Komissio sai 5 päivänä huhtikuuta 2012 toiselta asianomaiselta osapuolelta huomautuksia menettelyn aloittamisesta.

(34)

Kyseisissä huomautuksissa asianomainen osapuoli on täysin samaa mieltä analyysista, jonka komissio oli tehnyt pakollisista vapaaehtoismaksuista, ja katsoo, että kyseiset maksut ovat SEUT-sopimuksen 110 artiklan vastaisia. Asianomainen osapuoli kiinnittää komission huomion pakollisten vapaaehtoismaksujen täysin lainvastaiseen luonteeseen ja kansallisten tuomioistuinten rooliin seuraamusten asettamisessa tällaisen lainvastaisuuden vuoksi, sillä tuomioistuinten olisi tunnustettava oikeus saada täydellinen korvaus perityistä pakollisista vapaaehtoismaksuista.

(35)

Komissio sai vielä 6 päivänä huhtikuuta 2012 kolmannelta asianomaiselta osapuolelta huomautuksia menettelyn aloittamisesta.

(36)

Kyseisissä huomautuksissa asianomainen osapuoli kiistää komission analyysin, jonka mukaan Val'Hor-yhdistyksen toteuttamat toimet olisi katsottava valtion toimiksi ja että sen varat olisi katsottava valtion varoiksi, sillä asianomaisen osapuolen mukaan valtio ainoastaan valvoo lainsäädännön noudattamista eikä vaikuta toimialakohtaisen organisaation harjoittamaan toimintapolitiikkaan.

(37)

Ranskan viranomaiset esittivät 10 päivänä heinäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellä vastauksensa asianomaisten kolmansien osapuolten esittämiin huomautuksiin ja totesivat, etteivät osapuolten toimittamat huomautukset ole luonteeltaan sellaisia, että ne asettaisivat Ranskan viranomaisten komissiolle toimittamat huomautukset kyseenalaisiksi.

(38)

Aluksi komissio haluaa huomauttaa, että osaa nyt käsiteltävinä olevista kasvinviljelyalan mainonta- ja menekinedistämistoimista on rahoitettu France-Agrimerin (FAM) tuilla tukijärjestelmissä, jotka on ilmoitettu komissiolle numeroilla N 671/07 ja XA 220/07 (viimeksi mainittu on poikkeuksen saanut tuki). Tämä päätös ei rajoita arviointia, joka on jo tehty kyseisten tukien valtiontukiluonteesta. Samaan tapaan tällä päätöksellä ei oteta kantaa alan sellaisten mahdollisten tukien luonteeseen, joita ei ole osoitettu tiettyyn toimeen mutta jotka myönnetään toimialakohtaisen organisaation Val'Hor talousarvioon.

(39)

Jäljempänä komissio siis ainoastaan tarkastelee, onko kyseisten toimien rahoittaminen pakollisilla vapaaehtoismaksuilla valtiontukea.

(40)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

(41)

Jotta tarkasteltavat toimet siis voitaisiin katsoa valtiontueksi, niiden on oltava valtion toteuttamia ja valtion varoista rahoitettuja.

(42)

Sikäli kuin kyseessä ovat toimialakohtainen järjestelmä ja pakollisten vapaaehtoismaksujen luonne ja jotta voitaisiin määritellä, voidaanko maksut katsoa valtion varoiksi, komissio on tarkastellut toimenpidettä muun muassa ottamalla huomioon unionin tuomioistuimen asiassa C-677/11 ”Doux élevages”30 päivänä toukokuuta 2013 antaman tuomion.

(43)

Asiassa ”Doux élevages” tuomioistuin vastasi ennakkoratkaisukysymykseen, joka koski SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan tulkintaa ja eritoten valtion varojen käsitettä, kun kyse oli vapaaehtoisista maksuista, joista tehtiin pakollisia.

(44)

Tuomiossaan tuomioistuin katsoi, että kansallisen viranomaisen päätös, jolla sellainen sopimus laajennetaan koskemaan tietyn maatalousalan kaikkia ammatinharjoittajia, jolla pääasiassa kyseessä olevan toimialakohtaisen sopimuksen tavoin otetaan kansallisen viranomaisen hyväksymässä toimialakohtaisessa organisaatiossa käyttöön maksu, ja jolla täten tehdään maksusta pakollinen, jotta tiedotukseen, myynninedistämiseen, ulkosuhteisiin, laadunvarmistamiseen, tutkimukseen ja asianomaisen alan intressien suojaamiseen liittyvät toimenpiteet voidaan toteuttaa, ei merkitse valtiontukea.

(45)

Tuomiossaan tuomioistuin katsoi, että kyseessä olevat maksut ovat peräisin yksityisiltä talouden toimijoilta, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa asianomaisilla markkinoilla, minkä vuoksi mekanismi ei merkitse valtion varojen suoraa tai välillistä siirtämistä. Kyseisten maksujen maksamisesta saatavat varat eivät kulje valtion budjetin kautta tai muun julkisyhteisön kautta eikä valtio luovu minkäänlaisista varoista (kuten esimerkiksi veroista tai maksuista), jotka olisi kansallisen lainsäädännön mukaan pitänyt maksaa valtion kassaan.

(46)

Tuomioistuimen mukaan kyseisten maksujen yksityinen luonne säilyy niiden koko elinkaaren ajan eivätkä kansalliset viranomaiset voi tosiasiallisesti käyttää pääasiassa kyseessä olevista maksuista peräisin olevia varoja tukeakseen tiettyjä yrityksiä. Juuri asianomaiset toimialakohtaiset organisaatiot päättävät, kuinka käytetään kyseisiä varoja, jotka kohdennetaan kokonaisuudessaan niiden itse määrittelemiin tarkoituksiin. Kyseiset varat eivät myöskään ole jatkuvasti valtion valvonnassa eivätkä valtion viranomaisten käytettävissä.

(47)

Mahdollinen vaikutusvalta, joka jäsenvaltiolla voi olla toimialakohtaisen organisaation toimintaan sen päätöksen kautta, jolla toimialakohtainen sopimus laajennetaan koskemaan kaikkia tietyn alan ammatinharjoittajia, ei tuomioistuimen mukaan ole omiaan muuttamaan edellä esitettyjä toteamuksia. Tuomioistuin itse asiassa korostaa, että kyseessä olevalla sääntelyllä ei anneta toimivaltaiselle viranomaiselle toimivaltaa ohjata varojen hallinnointia tai vaikuttaa siihen.

(48)

Toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan maatalouskoodeksin säännöksissä, jotka koskevat sopimuksen, jolla toimialakohtaisessa organisaatiossa otetaan käyttöön maksuja, määräämistä yleissitovaksi, ei myöskään anneta viranomaisille valtuuksia saattaa kyseisiä maksuja muun kuin sääntöjenmukaisuutta ja lainmukaisuutta koskevan valvonnan alaisuuteen. Kansalliset viranomaiset toimivat vain ”välikappaleena” sellaisten maksujen tekemiseksi pakolliseksi, joita toimialakohtaiset organisaatiot ovat ottaneet käyttöön itse määrittelemiensä päämäärien ajamiseksi. Lisäksi tuomioistuin korosti, että toimialakohtaisten organisaatioiden käyttämistä yksityisistä varoista ei tule ”julkisia varoja” pelkästään siksi, että niitä on käytetty yhdessä mahdollisesti valtion talousarviosta peräisin olevien varojen kanssa.

(49)

Tuomioistuin myös totesi, että valtion toimivallasta hyväksyä toimialakohtainen organisaatio maatalouskoodeksin L. 632–1 §:n mukaisesti ja valtion toimivallasta laajentaa toimialakohtainen sopimus koskemaan kaikkia tietyn alan ammatinharjoittajia kyseisen koodeksin L. 632–3 §:n ja L. 632–4 §:n mukaisesti ei voida päätellä, että toimialakohtaisen organisaation toimet johtuvat valtiosta.

(50)

Päätöksessään menettelyn aloittamisesta komissio perusti arvionsa valtiontuen olemassaolosta ja erityisesti valtion varojen käytöstä ja toimien katsomisesta valtion toimiksi yksinomaan väitteisiin, jotka tuomioistuin hylkäsi edellä mainitussa Doux élevages -tuomiossa.

(51)

Toimialakohtainen organisaatio Val'Hor: Kuten muidenkin ranskalaisten toimialakohtaisten organisaatioiden osalta Val'Hor-yhdistyksen olemassaolo, tehtävät ja toiminta edellyttävät valtion viranomaisen hyväksyntää. Koska kyseessä kuitenkin on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, joka ei ole osa julkishallintoa, valtion rooli rajoittuu yhdistyksen hyväksymiseen ja niiden sopimusten, joita se on toimivaltainen tekemään, muuttamiseen yleissitoviksi, kuten käy ilmi Ranskan viranomaisten toimittamista tiedoista.

(52)

Pakolliset vapaaehtoismaksut: Ranskan maatalouskoodeksin L. 632–6 §:n mukaisesti maksut ovat pakollisuudestaan huolimatta yksityisoikeudellisia saatavia. Maksut eivät kulje valtion budjetin, julkisyhteisön tai viranomaisten määräysvallassa olevan rahaston kautta. Maatalouskoodeksin pykälistä ilmenee, että valtion rooli rajoittuu sopimusten määräämiseen yleissitoviksi, kun taas toimialakohtainen organisaatio eli tässä tapauksessa Val'Hor vastaa maksujen suuruudesta ja maksujen käytöstä toimialakohtaisen organisaation itsensä määräämiin tarkoituksiin.

(53)

Niiden edellä mainittujen tavoitteiden osalta, joihin toimialakohtaisten organisaatioiden on pyrittävä erityisesti toteuttamiensa toimien avulla, tuomioistuin toteaa asiassa ”Doux élevages”, että maatalouskoodeksin L. 632–3 §:ssä mainitaan ei-tyhjentävästi hyvin yleisiä tavoitteita, joita toimialakohtaisella sopimuksella on edistettävä, jotta toimivaltainen hallintoviranomainen voi määrätä sen yleissitovaksi, eikä aseteta sopimuksen yleissitovaksi määräämisen edellytykseksi viranomaisten vahvistamien ja määrittelemien konkreettisten poliittisten päämäärien tavoittelemista.

(54)

Tuomion ”Doux élevages” mukaan kansalliset viranomaiset eivät voi tosiasiallisesti käyttää kyseessä olevista maksuista peräisin olevia varoja tukeakseen tiettyjä yrityksiä. Juuri asianomainen toimialakohtainen organisaatio päättää, kuinka käytetään kyseisiä varoja, jotka kohdennetaan kokonaisuudessaan sen itse määrittelemiin tarkoituksiin. Kyseiset varat eivät myöskään ole jatkuvasti valtion valvonnassa eivätkä valtion viranomaisten käytettävissä. Kyseessä olevalla sääntelyllä ei anneta toimivaltaiselle viranomaiselle toimivaltaa ohjata varojen hallinnointia tai vaikuttaa siihen. Kuten tuomioistuin on lisäksi todennut, mahdollinen vaikutusvalta, joka jäsenvaltiolla voi olla toimialakohtaisen organisaation toimintaan sen päätöksen kautta, jolla toimialakohtainen sopimus laajennetaan koskemaan kaikkia tietyn alan ammatinharjoittajia, ei ole omiaan muuttamaan edellä esitettyjä toteamuksia.

(55)

Koska tuomioistuin on korostanut, että toimialakohtaisten organisaatioiden käyttämistä yksityisistä varoista ei tule ”julkisia varoja” pelkästään siksi, että niitä on käytetty yhdessä mahdollisesti valtion talousarviosta peräisin olevien varojen kanssa, ei voida pelkästään sen seikan vuoksi, että joitakin asianomaisista toimista rahoitetaan myös FAM:n tuilla, katsoa, että kyseessä olevat pakolliset vapaaehtoismaksut ovat valtion varoja, sillä ei ole näyttöä siitä, että valtio olisi kyseisten tukien ansiosta voinut harjoittaa riittävää määräysvaltaa pakollisten vapaaehtoismaksujen perimisestä saatujen tulojen suhteen.

(56)

Tuomioistuin totesi myös, että valtion toimivallasta hyväksyä toimialakohtainen organisaatio maatalouskoodeksin L. 632–1 §:n mukaisesti ja valtion toimivallasta laajentaa toimialakohtainen sopimus koskemaan kaikkia tietyn alan ammatinharjoittajia kyseisen koodeksin L. 632–3 §:n ja L. 632–4 §:n mukaisesti ei voida päätellä, että toimialakohtaisen organisaation toimet johtuvat valtiosta.

(57)

Edellä johdanto-osan kappaleissa esitettyjen perustelujen vuoksi komissio katsoo, ettei toimialakohtaisen organisaation Val'Hor pakollisilla vapaaehtoismaksuilla rahoittamien kyseessä olevien toimien rahoitus ole peräisin valtion varoista eikä näin ollen ole valtiontukea.

(58)

Pakollisilla vapaaehtoismaksuilla rahoitetut toimet eivät tämän vuoksi ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea,