Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Lääkärit – Tutkintotodistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tunnustaminen – Direktiivi 93/16 – Yleislääkärit – Jäsenvaltioiden velvollisuus edellyttää yleislääkärin ammatin harjoittamiselta kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä erityiskoulutuksesta saatua tutkintotodistusta – Velvollisuuden rajat – Sellaisten lääkärien saavutetut oikeudet, joilla ei ole erityistutkintoa mutta jotka ovat käyttäneet sijoittautumisoikeuttaan ennen 1.1.1995 – Ulottuvuus – Jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta tunnustaa saavutettuja oikeuksia ja erityiskoulutuksesta saatua tutkintotodistusta toisiaan vastaaviksi – Lääkäreille, jotka ovat sekä erityiskoulutuksesta saadun tutkintotodistuksen että saavutettujen oikeuksien haltijoita, voidaan myöntää etuja

(Neuvoston direktiivin 93/16 36 artiklan 2 kohta)

Tiivistelmä

Lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän tutkintotodistustensa, todistustensa, ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojensa vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta annetun direktiivin 93/16 36 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että, jollei saavutettuja oikeuksia koskevista säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltioiden on 1.1.1995 alkaen asetettava edellytykseksi yleislääkärin ammatin harjoittamiselle sen kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä tutkintotodistus, todistus tai muu muodollista kelpoisuutta osoittava asiakirja, joka on myönnetty yleislääkärin erityiskoulutuksen johdosta, joka kaikkien jäsenvaltioiden, joiden alueella toteutetaan sellaista kokonaista koulutusohjelmaa, jota edellytetään yleislääkärintoimen aloittamiseksi ja sen harjoittamiseksi, on mainitun direktiivin 30 artiklan mukaan järjestettävä.

Mainitun 36 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kukin jäsenvaltio määrittää saavutetut oikeudet sillä ainoalla edellytyksellä, että jäsenvaltioiden on tunnustettava sellaisten lääkäreiden saavutetut oikeudet, joilla ei ole edellä kuvatun kaltaista tutkintotodistusta, todistusta tai muuta muodollista kelpoisuutta osoittavaa asiakirjaa mutta joiden jossakin toisessa jäsenvaltiossa saamat tutkintotodistukset, todistukset tai muut muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat on tunnustettu kyseisessä jäsenvaltiossa ennen 1.1.1995 ja jotka ovat saaneet myös ennen tätä päivämäärää oikeuden harjoittaa lääkärin ammattia yleislääkärinä kansallisessa sosiaaliturvajärjestelmässä.

Mainitussa säännöksessä ei kuitenkaan edellytetä, että jäsenvaltiot hyväksyvät saavutetut oikeudet samanarvoisiksi kuin yleislääkärin erityiskoulutuksen suorittamiseen perustuvan tutkintotodistuksen. Tässä säännöksessä ei täten velvoiteta jäsenvaltioita katsomaan, että ennen 1.1.1995 hankittu pätevyys harjoittaa yleislääkärin ammattia kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän piirissä vastaa yleislääkärin erityiskoulutuksen suorittamiseen perustuvaa tutkintotodistusta.

Niinpä pelkästään sillä seikalla, että yleislääkärin erityiskoulutuksen suorittamiseen perustuvien tutkintotodistuksen haltijoilla yhtäältä ja niillä, joilla oli ainoastaan vastaavuustodistus, toisaalta ei ollut lääkärin virkoja täytettäessä samat mahdollisuudet tulla valituiksi, ei loukata edellä mainittua säännöstä.

Direktiivin 93/16 36 artiklan 2 kohdan kanssa ristiriidassa ei ole se, että jäsenvaltiot myöntävät niille lääkäreille, joilla on sekä mainittu tutkintotodistus että pätevyys

– laajemman virkakiintiön kuin lääkäreille, joilla on joko kyseinen tutkintotodistus tai edellä mainittu pätevyys, sallimalla heidän hakea virkaa samaan aikaan molemmista virkakiintiöistä

– vielä edullisemman kohtelun myöntämällä kyseisenlaisille lääkäreille – heidän hakiessaan virkaa kiintiössä, jonka virat on varattu lääkäreille, jotka ovat hankkineet pätevyyden harjoittaa kyseistä ammattia ennen 31.12.1994 – lisäpisteitä edellä mainitun tutkintotodistuksen perusteella.

(ks. 30, 31, 34 ja 35 kohta sekä tuomiolauselman 1 ja 2 kohta)