(1)

Asetuksella (EU) N:o 1380/2013 pyritään lopettamaan poisheittäminen asteittain unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite niiden lajien saaliiden osalta, joihin sovelletaan saalisrajoituksia, ja Välimerellä myös niiden lajien saaliiden osalta, joihin sovelletaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 (2) liitteessä III määriteltyjä vähimmäiskokoja.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan Välimerellä kalastusta määrittäviin saalisrajoitusten alaisiin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2017 ja kaikkiin muihin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2019.

(3)

Purkamisvelvoitteen täytäntöön panemiseksi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä poisheittämissuunnitelmia enintään kolme vuotta kestäväksi kaudeksi, joka voidaan uusia yhteensä kolmella vuodella, yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(4)

Komissio vahvisti delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/86 (3) poisheittämissuunnitelman, joka koskee tiettyjen pohjakalojen kalastuksia Välimerellä ja jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen 31 päivään joulukuuta 2019 saakka, sen jälkeen, kun tietyt jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu Välimerellä (Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Malta ja Slovenia), olivat toimittaneet komissiolle kolme yhteistä suositusta vuonna 2016. Kyseiset kolme yhteistä suositusta koskivat läntistä Välimerta, Adrianmerta ja kaakkoista Välimerta.

(5)

Komission delegoitua asetusta (EU) 2017/86 muutettiin komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/153 (4) sen jälkeen, kun asiaankuuluvat jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, toimittivat kaksi yhteistä suositusta, jotka koskevat läntistä Välimerta ja Adrianmerta.

(6)

Ranska, Italia ja Espanja toimittivat 4 päivänä kesäkuuta 2018 komissiolle uuden yhteisen suosituksen tiettyjä pohjakalojen kalastuksia läntisellä Välimerellä koskevasta poisheittämissuunnitelmasta, jäljempänä ’läntistä Välimerta koskeva uusi yhteinen suositus’, kuultuaan alueellista korkean tason PESCAMED-ryhmää. Yhteistä suositusta muutettiin 27 päivänä elokuuta 2018.

(7)

Kypros, Kreikka, Italia ja Malta toimittivat 7 päivänä kesäkuuta 2018 komissiolle uuden yhteisen suosituksen tiettyjä pohjakalojen kalastuksia kaakkoisella Välimerellä koskevasta poisheittämissuunnitelmasta, jäljempänä ’kaakkoista Välimerta koskeva uusi yhteinen suositus’, kuultuaan alueellista korkean tason SUDESTMED-ryhmää. Yhteistä suositusta muutettiin 28 päivänä elokuuta 2018.

(8)

Kroatia, Italia ja Slovenia toimittivat 8 päivänä kesäkuuta 2018 komissiolle uuden yhteisen suosituksen tiettyjä pohjakalojen kalastuksia Adrianmerellä koskevasta poisheittämissuunnitelmasta, jäljempänä ’Adrianmerta koskeva uusi yhteinen suositus’, kuultuaan alueellista korkean tason ADRIATICA-ryhmää. Yhteistä suositusta muutettiin 29 päivänä elokuuta 2018.

(9)

Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) arvioi kyseiset kolme uutta yhteistä suositusta kesätäysistunnossaan 2–6 päivänä heinäkuuta 2018 (5).

(10)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan nojalla ottanut huomioon sekä STECF:n arvioinnin että sen, että jäsenvaltioiden on tarpeen taata purkamisvelvoitteen täysimääräinen täytäntöönpano 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen. Poikkeukset edellyttävät monissa tapauksissa sitä, että kalastustoimintaa ja tietojenkeruuta jatketaan, jotta STECF:n huomautukset voidaan ottaa huomioon. Tässä yhteydessä komissio katsoo, että kalastuksenhoitoa olisi lähestyttävä käytännöllisellä ja varovaisella tavalla sallimalla väliaikaisia poikkeuksia. Muussa tapauksessa ei voida kerätä tietoja, jotka ovat asianmukaisen ja tarkoin harkitun poisheittämisten hallinnoinnin kannalta välttämättömiä, kun otetaan huomioon purkamisvelvoitteen täysimääräinen voimaantulo.

(11)

Läntistä Välimerta koskevassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyjen eloonjäämisasteeseen perustuvien vapautusten soveltamista pidennetään 31 päivään joulukuuta 2021 saakka koneellisella laahusreellä (pumppuharoilla, HMD) pyydettävien välimerenkampasimpukoiden (Pecten jacobaeus), mattosimpukoiden (Venerupis spp.) ja venussimpukoiden (Venus spp.) osalta. Kyseinen eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus otetaan käyttöön delegoidulla asetuksella (EU) 2017/86. Arvioidessaan kyseistä uutta yhteistä suositusta STECF totesi, ettei lisätietoja ollut toimitettu. Kirjallisuudesta löytyy kuitenkin tieteellistä näyttöä kyseisten lajien eloonjäämisasteesta. Koska eloonjäämisaste voi olla korkea, komissio katsoo – ottaen huomioon pyydysten, kalastuskäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet – että eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta olisi jatkettava, sillä olosuhteet eivät ole muuttuneet.

(12)

Läntistä Välimerta koskevassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyydettävää keisarihummeria (Nephrops norvegicus) koskevan eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen soveltamista pidennetään 31 päivään joulukuuta 2021 saakka. Kyseinen eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus otetaan käyttöön komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/153. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotettiin alun perin, ettei tätä vapautusta sovellettaisi heinä-, elo- ja syyskuussa, joiden osalta olisi sovellettava uutta de minimis -poikkeusta. STECF katsoi, ettei ole minkäänlaista näyttöä de minimis -poikkeuksen tueksi kesäkuukausina, eikä laatinut lisähuomautuksia. Kyseisen lajin eloonjäämisasteesta tällä ja muilla alueilla on kuitenkin olemassa tieteellistä näyttöä. Koska eloonjäämisaste voi olla korkea, komissio katsoo – ottaen huomioon pyydysten, kalastuskäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet – että eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta olisi jatkettava koko vuoden osalta.

(13)

Adrianmerta koskevassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että jatketaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta rapido-pyydyksellä (TBB) pyydettävän merianturan (Solea solea) osalta, Kyseinen eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus otetaan käyttöön komission delegoidulla asetuksella (EU) 2017/86. STECF ei arvioinut tätä uutta pyyntöä. Alueella GSA17 Adrianmerellä on kuitenkin käynnissä kyseisen lajin eloonjäämisastetta koskeva erillistutkimus. Komissio katsoo siksi, että kyseistä vapautusta olisi jatkettava ainoastaan yhden vuoden ajan. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi toimitettava asiaankuuluvat tiedot 1 päivään toukokuuta 2019 mennessä, jotta STECF voi laatia perusteellisemman arvioinnin.

(14)

Kolmessa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että sovelletaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta keisarihummeriin (Nephrops norvegicus), jota pyydetään merroilla ja sulkupyydyksillä (FPO ja FIX) läntisellä Välimerellä, Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä. STECF katsoi, ettei tämän vapautuksen tueksi ollut toimitettu erityistä tietoa. Komissio katsoo siksi, että kyseinen vapautus olisi otettava käyttöön ainoastaan yhden vuoden ajaksi. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi toimitettava asiaankuuluvat lisätiedot 1 päivään toukokuuta 2019 mennessä, jotta STECF voi laatia perusteellisemman arvioinnin.

(15)

Kolmessa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että sovelletaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta pilkkupagelliin (Pagellus bogaraveo), jota pyydetään koukuilla ja siimoilla (LHP, LHM, LLS, LLD, LL, LTL ja LX) läntisellä Välimerellä, Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä. STECF katsoi, että ehdotun vapautuksen tueksi olisi toimitettava lisänäyttöä. Komissio katsoo siksi, että kyseinen vapautus olisi otettava käyttöön ainoastaan yhden vuoden ajaksi. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi toimitettava asiaankuuluvat lisätiedot 1 päivään toukokuuta 2019 mennessä, jotta STECF voi laatia perusteellisemman arvioinnin.

(16)

Kolmessa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että sovelletaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta hummeriin (Homarus gammarus) ja langusteihin (Palinuridae), joita pyydetään verkoilla GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) sekä merroilla ja sulkupyydyksillä (FPO ja FIX) läntisellä Välimerellä, Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä. STECF katsoi, että asianomaisten jäsenvaltioiden toimittama langustien eloonjäämisastetta koskeva tutkimus on kohtuullisen luotettava ja osoittaa lyhyen aikavälin eloonjäämisasteen, joskin siinä käytetty otoskoko oli pieni. Tieteellistä lisänäyttöä olisi toimitettava sekä langustien että hummerin osalta. Komissio katsoo siksi, että kyseinen vapautus olisi otettava käyttöön ainoastaan yhden vuoden ajaksi. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi toimitettava asiaankuuluvat lisätiedot 1 päivään toukokuuta 2019 mennessä, jotta STECF voi laatia perusteellisemman arvioinnin.

(17)

Adrianmerta ja kaakkoista Välimerta koskevissa uusissa yhteisissä suosituksissa ehdotetaan, että sovelletaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta keisarihummeriin (Nephrops norvegicus), jota pyydetään pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotettiin alun perin, ettei tätä vapautusta sovellettaisi heinä-, elo- ja syyskuussa, joiden osalta olisi sovellettava uutta de minimis -poikkeusta. STECF katsoi, ettei ole minkäänlaista näyttöä de minimis -poikkeuksen tueksi kesäkuukausina, eikä laatinut lisähuomautuksia. Kyseisen lajin eloonjäämisasteesta muilla alueilla on kuitenkin olemassa tieteellistä näyttöä. Koska eloonjäämisaste voi olla korkea, komissio katsoo – ottaen huomioon pyydysten, kalastuskäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet – että eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus olisi otettava käyttöön koko vuoden ajaksi.

(18)

Kolmessa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan lisäksi, että jatketaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetyn de minimis -poikkeuksen soveltamista seuraavasti: kummeliturskaa (Merluccius merluccius) mulloja (Mullus spp.) enintään kuusi prosenttia vuosina 2019 ja 2020 ja enintään viisi prosenttia vuonna 2021 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista sekä enintään yksi prosentti vuosina 2019, 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja tavallisilla verkoilla ja riimuverkoilla (GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista läntisellä Välimerellä, Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä. Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2017/86 otettiin käyttöön de minimis -poikkeus kyseisten lajien osalta. Otettuaan huomioon tässä yhteydessä yhteisessä suosituksessa esitetyn ja STECF:n tarkasteleman tieteellisen näytön sekä pyydysten ominaisuudet, lajien suuren määrän kalastustoiminnassa, kalastuskäytännöt ja Välimeren erityispiirteet (esimerkiksi pienimuotoisen kalastuksen valta-aseman) komissio katsoi, että oli aiheellista vahvistaa tällaiset de minimis -poikkeukset tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten välttämiseksi. STECF ei arvioinut uutta pohjatrooleja koskevaa suositusta. Arvioidessaan tavallisia verkkoja ja riimuverkkoja koskevaa uutta yhteistä suositusta STECF totesi, että asianomaisten jäsenvaltioiden toimittamat tiedot eivät olleet riittävän täydellisiä. Koska olosuhteet eivät kuitenkaan ole muuttuneet, komissio on sitä mieltä, että de minimis -poikkeusta olisi jatkettava edellä mainittujen prosenttitasojen mukaisesti.

(19)

Adrianmerta koskevassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että jatketaan de minimis -poikkeuksen soveltamista seuraavasti: kummeliturskaa (Merluccius merluccius) mulloja (Mullus spp.) enintään yksi prosentti vuosina 2019, 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja rapido-pyydyksellä (TBB) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista sekä merianturaa (Solea solea) enintään kolme prosenttia vuosina 2019, 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista Adrianmerellä. Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2017/86 otettiin käyttöön de minimis -poikkeus kyseisten lajien osalta. Otettuaan huomioon tässä yhteydessä yhteisessä suosituksessa esitetyn ja STECF:n tarkasteleman tieteellisen näytön sekä pyydysten ominaisuudet, lajien suuren määrän kalastustoiminnassa, kalastuskäytännöt ja Välimeren erityispiirteet (esimerkiksi pienimuotoisen kalastuksen valta-aseman) komissio katsoi, että oli aiheellista vahvistaa tällaiset de minimis -poikkeukset (enintään yksi prosentti kummeliturskan ja mullojen ja enintään kolme prosenttia merianturan osalta) tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten välttämiseksi. Arvioidessaan uutta yhteistä suositusta STECF totesi, ettei sovellettujen prosenttitasojen vahvan kasvun tueksi ollut esitetty erityistä tietoa. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet nykyisen prosenttitason soveltamisen osalta, komissio on sitä mieltä, että tätä poikkeusta olisi jatkettava edellä mainittujen prosenttitasojen mukaisesti.

(20)

Kaakkoista Välimerta koskevassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että jatketaan de minimis -poikkeuksen soveltamista seuraavasti: syvänmerenkatkarapua (Parapenaeus longirostris) enintään kuusi prosenttia vuosina 2019 ja 2020 ja enintään viisi prosenttia vuonna 2021 kyseistä lajia pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista kaakkoisella Välimerellä. Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2017/86 otettiin käyttöön de minimis -poikkeus kyseisen lajin osalta. Otettuaan huomioon tässä yhteydessä yhteisessä suosituksessa esitetyn ja STECF:n tarkasteleman tieteellisen näytön sekä pyydysten ominaisuudet, lajien suuren määrän kalastustoiminnassa, kalastuskäytännöt ja Välimeren erityispiirteet (esimerkiksi pienimuotoisen kalastuksen valta-aseman) komissio katsoi, että oli aiheellista vahvistaa tällainen de minimis -poikkeus tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten välttämiseksi. STECF ei arvioinut uutta suositusta. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, komissio on sitä mieltä, että tätä poikkeusta olisi jatkettava edellä mainittujen prosenttitasojen mukaisesti.

(21)

Läntistä Välimerta koskevissa uusissa yhteisissä suosituksissa ehdotetaan, että sovelletaan de minimis -poikkeusta seuraavasti: meribassia (Dicentrarchus labrax), rengassargia (Diplodus annularis), nokkasargia (Diplodus puntazzo), isosargia (Diplodus sargus), kaulussargia (Diplodus vulgaris), meriahvenia (Epinephelus spp.), marmoripagellia (Lithognathus mormyrus), täpläpagellia (Pagellus acarne), pilkkupagellia (Pagellus bogaraveo), punapagellia (Pagellus erythrinus), pargoa (Pagrus pagrus), hylkyahventa (Polyprion americanus), merianturaa (Solea solea), kultaotsa-ahventa (Sparus aurata) ja syvänmerenkatkarapua (Parapenaeus longirostris) enintään viisi prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista; enintään kolme prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja tavallisilla verkoilla ja riimuverkoilla (GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, lukuun ottamatta syvänmerenkatkarapua; ja enintään yksi prosentti vuonna 2019 kyseisiä lajeja koukuilla ja siimoilla (LHP, LHM, LLS, LLD, LL, LTL ja LX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, lukuun ottamatta pilkkupagellia ja syvänmerenkatkarapua.

(22)

Adrianmerta koskevissa uusissa yhteisissä suosituksissa ehdotetaan, että sovelletaan de minimis -poikkeusta seuraavasti: meribassia (Dicentrarchus labrax), rengassargia (Diplodus annularis), nokkasargia (Diplodus puntazzo), isosargia (Diplodus sargus), kaulussargia (Diplodus vulgaris), meriahvenia (Epinephelus spp.), marmoripagellia (Lithognathus mormyrus), täpläpagellia (Pagellus acarne), pilkkupagellia (Pagellus bogaraveo), punapagellia (Pagellus erythrinus), pargoa (Pagrus pagrus), hylkyahventa (Polyprion americanus), kultaotsa-ahventa(Sparus aurata) ja syvänmerenkatkarapua (Parapenaeus longirostris) enintään viisi prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista; enintään kolme prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja tavallisilla verkoilla ja riimuverkoilla (GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, lukuun ottamatta syvänmerenkatkarapua mutta mukaan lukien meriantura; ja enintään yksi prosentti vuonna 2019 kyseisiä lajeja koukuilla ja siimoilla (LHP, LHM, LLS, LLD, LL, LTL ja LX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, lukuun ottamatta pilkkupagellia ja syvänmerenkatkarapua mutta mukaan lukien meriantura.

(23)

Kaakkoista Välimerta koskevassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että sovelletaan de minimis -poikkeusta seuraavasti: meribassia (Dicentrarchus labrax), rengassargia (Diplodus annularis), nokkasargia (Diplodus puntazzo), isosargia (Diplodus sargus), kaulussargia (Diplodus vulgaris), meriahvenia (Epinephelus spp.), marmoripagellia (Lithognathus mormyrus), täpläpagellia (Pagellus acarne), pilkkupagellia (Pagellus bogaraveo), punapagellia (Pagellus erythrinus), pargoa (Pagrus pagrus), hylkyahventa (Polyprion americanus), merianturaa (Solea solea) ja kultaotsa-ahventa (Sparus aurata) enintään viisi prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista; enintään 3 prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja tavallisilla verkoilla ja riimuverkoilla (GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista; ja enintään 1 prosentti vuonna 2019 kyseisiä lajeja koukuilla ja siimoilla (LHP, LHM, LLS, LLD, LL, LTL ja LX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, lukuun ottamatta pilkkupagellia.

(24)

Lisäksi kolmessa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että jatketaan de minimis -poikkeuksen soveltamista seuraavasti: sardellia (Engraulis encrasicolus), sardiinia (Sardina pilchardus), makrillia (Scomber spp.) ja piikkimaktrillia (Trachurus spp.) enintään viisi prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista läntisellä Välimerellä, Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä.

(25)

STECF totesi, että johdanto-osan 21, 22 ja 23 kappaleessa mainitut poikkeukset kattavat laajan joukon lajeja, joiden poisheittämisasteet vaihtelevat suuresti, ja ettei pyydettyjen poikkeusten tueksi ollut esitetty erityistä tietoa. Komissio korostaa kuitenkin, että kyseisiä poikkeuksia sovelletaan lajiryhmiin, jotka kattavat kaikki muut lajit, joihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1967/2006 liitteessä III määriteltyjä säilyttämisen vähimmäiskokoja muttei tässä vaiheessa saalisrajoituksia; tästä syystä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 8 ja 9 kohtaa ei sovelleta. Lisäksi näitä lajeja pyydetään samana ajankohtana ja erittäin vaihtelevissa määrissä, mikä hankaloittaa yhden kannan strategiaa. Näitä lajeja pyytävät alukset ovat pienimuotoisen kalastuksen aluksia, ja nämä lajit puretaan eri purkamispaikoissa maantieteellisesti laajalla rannikkoalueella; siksi on hyvin todennäköistä, että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvat kustannukset nousevat suhteettoman suuriksi purkamisvelvoitteen täysimääräisen täytäntöönpanon alkuvuosina. Huomioon olisi otettava myös se, että periaatteessa poikkeukset jäävät sallittuja enimmäisrajoja alhaisemmiksi. Tässä yhteydessä komissio katsoo, että kyseiset de minimis -poikkeukset olisi otettava käyttöön ainoastaan yhdeksi vuodeksi. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle asiaa koskevaa tietoa 1 päivään toukokuuta 2019 mennessä, jotta STECF voi arvioida kattavasti vapautusten perusteita ja komissio voi toteuttaa uudelleentarkastelun.

(26)

Lisäksi komissio toteaa, että jäsenvaltiot pyrkivät lisäämään pyydysten valikoivuutta nykyisten tutkimusohjelmien tulosten mukaisesti, jotta voidaan vähentää ja rajoittaa tahattomia saaliita ja erityisesti säilyttämisen vähimmäisviitekokojen alle jääviä saaliita.

(27)

Komissio toteaa myös, että läntistä Välimerta koskevan yhteisen suosituksen mukaisesti asianomaiset jäsenvaltiot kannustavat käyttämään troolinperää ja/tai pidennysosaa, joka on/jotka ovat tyypiltään T90 ja silmäkooltaan 50 millimetriä, ja jatkamaan reaaliaikaisen kalastuskiellon kokeita.

(28)

Uusissa yhteisissä suosituksissa ehdotetut toimenpiteet ovat linjassa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan ja 18 artiklan 3 kohdan kanssa ja voidaan siten sisällyttää delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/86 vahvistettuun poisheittämissuunnitelmaan.

(29)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/161 (6) vahvistetaan de minimis -poikkeukset sellaisten pienten pelagisten lajien kalastusten osalta, jotka kalastavat kohdennetusti näitä lajeja. Sen sijaan de minimis -poikkeukset, jotka koskevat pohjakalastuksessa pyydettyjen pienten pelagisten lajien sivusaaliita, olisi sisällytettävä delegoituun asetukseen (EU) 2017/86.

(30)

Sen vuoksi komission delegoitua asetusta (EU) N:o 2017/86 olisi muutettava.

(31)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2019,