(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään, että otetaan käyttöön säilyttämistoimenpiteitä ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) ja muiden neuvoa-antavien elinten laatimat kertomukset sekä asiaankuuluvia maantieteellisiä alueita tai toimivalta-aloja varten perustetuilta neuvoa-antavilta toimikunnilta saadut lausunnot ja jäsenvaltioiden antamat yhteiset suositukset.

(2)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet, mukaan lukien tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioille siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

(3)

Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 asetetaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteeksi saavuttaa kestävän enimmäistuoton hyödyntämistaso mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä ja asteittain viimeistään vuonna 2020 kaikkien kantojen osalta.

(4)

Suurimmat sallitut saaliit, jäljempänä ’TACit’, olisi sen vuoksi vahvistettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti ja saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen samalla eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon myös näkemykset, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1139 (2) vahvistetaan monivuotinen suunnitelma Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia varten, jäljempänä ’suunnitelma’. Suunnitelmalla pyritään varmistamaan, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan sellaisia tasoja suuremmiksi, joilla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto, ja pidetään tällaisilla tasoilla. Tätä varten tavoitteena oleva, vaihteluväleinä ilmoitettu kalastuskuolevuus on asianomaisten kantojen osalta saavutettava mahdollisimman pian ja asteittain vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2020 sovellettavat Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantojen saalisrajoitukset on asianmukaista vahvistaa siten, että ne vastaavat suunnitelman tavoitteita.

(6)

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) mukaan Itämeren länsiosan silakan biomassa ICES-osa-alueilla 20–24 on edelleen pienempi kuin kutukannan biomassan kynnysarvo (Blim), jonka alittuessa lisääntymiskyky saattaa alentua. Sen vuoksi ICES suosittaa 29 päivänä toukokuuta 2019 antamassaan kantoja koskevassa vuotuisessa lausunnossaan, ettei kyseistä kantaa pyydetä lainkaan. Asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti olisi toteutettava kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianomainen kanta palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Lisäksi kyseinen säännös edellyttää muiden korjaavien toimenpiteiden hyväksymistä. Tätä varten on tarpeen ottaa huomioon yleisesti yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden ja erityisesti suunnitelman tavoitteiden saavuttamisen aikataulu siltä osin kuin kyseessä ovat hyväksyttyjen korjaavien toimenpiteiden ennakoidut vaikutukset, pyrkien samalla myös varmistamaan taloudellisia, sosiaalisia ja työllisyyteen liittyviä hyötyjä koskevien tavoitteiden saavuttaminen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa säädetyn mukaisesti. Vastaavasti sekä asetuksen (EU) 2016/1139 4 artiklan 4 kohdan ja 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti on asianmukaista vahvistaa Itämeren länsiosan silakkaa koskevat kalastusmahdollisuudet kalastuskuolevuuden vaihteluvälejä alemmalle tasolle, koska tällöin voidaan ottaa huomioon biomassan väheneminen.

(7)

ICES pystyi tekemään analyyttisen arvion Itämeren itäosan turskakannasta ensimmäisen kerran moneen vuoteen. ICES arvioi, että biomassa alitti Blim-arvon ja pysyisi sen alapuolella keskipitkällä aikavälillä, vaikkei kantaa kalastettaisi lainkaan. Tämän vuoksi ICES on antanut tieteellisen lausunnon, jossa suositetaan, ettei kantaa pyydetä lainkaan vuonna 2020. ICES ei kuitenkaan pystynyt määrittelemään kalastuskuolevuuden vaihteluvälin arvoja. Kannan arvioinnin perusteella ja reagoidakseen mahdollisimman nopeasti komissio antoi täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/1248 (3) Itämeren itäosan turskakannan (Gadus morhua) säilymiseen kohdistuvan vakavan uhan lievittämiseksi toteutettavista toimenpiteistä. Asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuoden 2020 kalastusmahdollisuudet on vahvistettava varmistaen, että kanta palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto.

(8)

Jos Itämeren itäosan turskakannan kalastusmahdollisuudet vahvistetaan tieteellisessä lausunnossa esitetylle tasolle, velvoite purkaa kaikki sekakalastuksen saaliit, Itämeren itäosan turskan sivusaaliit mukaan luettuina, johtaisi pullonkaulalajeina tunnetun ilmiön esiintymiseen. Jotta voitaisiin löytää sopiva tasapaino tilanteessa, jossa yhtäältä kalastusta jatketaan sen keskeyttämisestä mahdollisesti aiheutuvien vakavien sosioekonomisten vaikutusten välttämiseksi mutta jossa toisaalta on tarpeen varmistaa kyseisen kannan hyvän biologisen tilan saavuttaminen ottaen huomioon, että sekakalastuksessa on vaikeaa kalastaa kaikkia kantoja samanaikaisesti kestävää enimmäistuottoa noudattaen, on aiheellista vahvistaa erityinen TAC Itämeren itäosan turskan sivusaaliille. Olisi kuitenkin sallittava turskaan kohdennettavat kalastustoimet, joita harjoitetaan yksinomaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin noudattaen kaikilta osin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1241 (4) 25 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä. TAC olisi vahvistettava tasolle, jolla varmistetaan, ettei kuolevuus kasva, ja joka kannustaa parantamaan valikoivuutta ja välttämään ei-toivottuja saaliita.

(9)

ICESin odotetaan antavan marraskuussa 2019 lausunnon Itämeren itäosan turskan tahattomien sivusaaliiden tasosta kalastuksessa, joka ei ole kohdennettu Itämeren itäosan turskaan. Jos ICESin lausunnon mukainen taso poikkeaa tässä asetuksessa vahvistetusta tasosta, Itämeren itäosan turskan TACia olisi muutettava, jotta varmistetaan, että se on ICESin lausunnon mukainen ja kattaa ainoastaan muiden kalastusten yhteydessä saadut kyseisen kannan tahattomat sivusaaliit.

(10)

Lisäksi asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti on toteutettava muita korjaavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kanta palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Tieteellisten lausuntojen mukaan erityisesti kutualueiden rauhoittamisesta voi olla kannalle lisähyötyä, jota ei voida saavuttaa pelkästään TACeilla, esimerkiksi kun rekrytointi lisääntyy onnistuneen kudun ansiosta. Itämeren itäosan turskakannan tilan vuoksi on aiheellista pidentää nykyistä Itämeren itäosan turskan kesäkudun rauhoittamista ja laajentaa sen soveltamisalaa. Lisäksi tieteelliset lausunnot osoittavat, että Itämeren itäosan turskan virkistyskalastuksen suhteellinen merkitys riippuu TAC-tasosta. Koska TAC pienenee hyvin merkittävästi, virkistyskalastuksessa pyydetyt määrät katsotaan huomattaviksi. Sen vuoksi on aiheellista kieltää turskan virkistyskalastus ICES-osa-alueilla 25 ja 26, joilla Itämeren itäosan turskaa esiintyy eniten.

(11)

Itämeren länsiosan turskakannan osalta tieteellisissä lausunnoissa tuodaan esille, että virkistyskalastus vaikuttaa merkittävällä tavalla kannan kalastuskuolevuuteen kokonaisuudessaan. Kannan nykyinen tilanne ja TACin pienentäminen huomioon ottaen on aiheellista alentaa kalastajakohtaista päivittäistä saalisrajoitusta. Tämä ei vaikuta suhteellisen vakauden periaatteeseen, jota sovelletaan kaupalliseen kalastustoimintaan. Lisäksi tieteelliset lausunnot osoittavat, että läntistä ja itäistä turskakantaa esiintyy kumpaakin ICES-osa-alueella 24. Itäisen turskakannan suojelemiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi Itämeren itäosan turskakannan kalastuksenhoitoalueen kanssa on aiheellista rajoittaa TACin käyttö ICES-osa-alueella 24 turskan sivusaaliisiin lukuun ottamatta kalastustoimia, joita harjoitetaan yksinomaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin noudattaen kaikilta osin asetuksen (EU) 2019/1241 25 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä. Lisäksi olisi myönnettävä vapautus pienimuotoiselle rannikkokalastukselle, jota harjoitetaan passiivisilla pyydyksillä enintään kuuden meripeninkulman etäisyydellä perusviivoista alueilla, joilla veden syvyys on alle 20 metriä, sillä näillä matalilla rannikkoalueilla hallitsevana on läntinen turska. Sen vuoksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi ICES-osa-alueiden 25 ja 26 kanssa turskan virkistyskalastus ICES-osa-alueella 24 olisi kiellettävä yli kuuden meripeninkulman etäisyydellä perusviivoista. Kun otetaan huomioon kannan heikko tila ja se, että tieteelliset lausunnot osoittavat, että erityisesti kutualueiden rauhoittamisesta voi olla kannalle lisähyötyä, jota ei voida saavuttaa pelkästään TACeilla, esimerkiksi kun rekrytointi lisääntyy onnistuneen kudun ansiosta, talvikudun rauhoitus on aiheellista ottaa uudelleen käyttöön kaupallisen kalastustoiminnan osalta.

(12)

Rannikkokalastusmahdollisuuksien täysimääräisen käytön takaamiseksi on aiheellista ottaa lohen osalta käyttöön rajoitettu alueiden välinen jousto ICES-osa-alueilta 22–31 ICES-osa-alueelle 32 joustoa pyytäneen jäsenvaltion osalta.

(13)

ICESin lausunnon mukaan 32 prosenttia lohenkalastuksen saaliista ilmoitetaan virheellisesti, erityisesti meritaimensaaliina. Koska Itämerellä suurin osa meritaimenesta pyydetään rannikkoalueilta, meritaimenen kalastus on aiheellista kieltää yli neljän meripeninkulman etäisyydellä ja rajoittaa meritaimenen sivusaaliit kolmeen prosenttiin meritaimenen ja lohen kokonaissaaliista, jotta voidaan estää lohisaaliiden ilmoittamista virheellisesti meritaimensaaliina.

(14)

Koska kilohailin kutevan kannan biomassa ylittää kestävän enimmäistuoton Btrigger-arvon (kutevan kannan biomassa), TAC on aiheellista vahvistaa Fmsy-arvon yläarvojen mukaiseksi, jotta kalastusmahdollisuuksissa peräkkäisinä vuosina esiintyviä vaihteluja voidaan rajoittaa asetuksen (EU) 2016/1139 4 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(15)

Tässä asetuksessa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien käyttöön sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (5) ja erityisesti sen 33 ja 34 artiklaa, jotka koskevat saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista sekä kalastusmahdollisuuksien loppuun käyttämistä koskevien tietojen toimittamista komissiolle. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi täsmennettävä koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä niiden lähettäessä komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(16)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 (6) otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, mukaan lukien 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan neuvosto päättää TACeja vahvistettaessa kannoista, joihin 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilaa. Sen jälkeen otettiin asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdalla käyttöön kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kantoja koskeva vuotuinen joustomekanismi. Jotta näin ollen vältettäisiin liiallinen jousto, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja aiheuttaisi kantojen biologisen tilanteen heikentymisen, olisi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta hyödynnetä.

(17)

Lisäksi koska Itämeren itäosan turskakannan biomassa alittaa Blim-arvon ja koska ainoastaan sivusaaliit ja tieteellinen kalastus ovat sallittuja vuonna 2020, jäsenvaltiot ovat sitoutuneet olemaan soveltamatta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohtaa tämän kannan osalta vuonna 2020, jotta vuoden 2020 saaliit eivät ylitä vahvistettua TACia.

(18)

Uusien tieteellisten lausuntojen perusteella harmaaturskan alustava TAC olisi ICES-alueella 3a sekä unionin vesillä ICES-alueella 2a ja ICES-suuralueella 4 vahvistettava 1 päivän marraskuuta 2019 ja 31 päivän lokakuuta 2020 väliseksi ajaksi.

(19)

ICES antoi 1 päivänä lokakuuta 2019 tarkistetun lausunnon, joka koskee merianturaa (Solea solea) ICES-alueilla 7f ja 7 g (Bristolin kanaali, Kelttienmeri). Lausunnon perusteella kyseisen kannan TACia voitaisiin korottaa. Korotus olisi rajoitettava 20 prosenttiin, jotta voidaan ottaa huomioon kyseistä kantaa koskeva kalastuskapasiteetti vuoden 2019 loppuun asti.

(20)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2019/124 (7) olevassa SPRFMO-yleissopimusalueen Dissostichus spp. -lajien kalastusmahdollisuustaulukossa olisi oikaistava ilmoituskoodi.

(21)

Jotta kalastustoiminta ei keskeytyisi ja jotta turvattaisiin unionin kalastajien toimeentulo, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2020. Tätä asetusta olisi kuitenkin sovellettava 1 päivän marraskuuta 2019 ja 31 päivän lokakuuta 2020 välisenä aikana harmaaturskaan ICES-alueella 3a sekä unionin vesillä ICES-alueella 2a ja ICES-suuralueella 4. Asetuksen (EU) 2019/124 mukaista merianturan TACia ICES-alueilla 7f ja 7 g ja Dissostichus spp. -lajien TACia SPRFMO-yleissopimusalueella sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2019. Merianturan TACin korotusta ja Dissostichus spp. -lajien ilmoituskoodin muutosta olisi sen vuoksi sovellettava kyseisestä päivästä alkaen. Tällainen taannehtiva soveltaminen ei rajoita oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden soveltamista, koska kyseiset kalastusmahdollisuudet ylittävät asetuksessa (EU) 2019/124 alun perin vahvistetut mahdollisuudet. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,