23.4.2018

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 102/87

---

KOMISSION SUOSITUS (EU) 2018/624,

annettu 20 päivänä huhtikuuta 2018,

puolustusalan alihankkijoiden ja pk-yritysten rajatylittävästä markkinoillepääsystä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Eurooppa-neuvosto asetti joulukuussa 2013 tavoitteeksi entistä yhdennetymmän, kestävämmän, innovatiivisemman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan (EDTIB) toteuttamisen – tämä on tarpeen, jotta voidaan kehittää ja ylläpitää puolustusvoimavaroja ja vahvistaa Euroopan strategista autonomiaa ja sen kykyä toimia yhteistyössä kumppaneiden kanssa. Tässä yhteydessä se korosti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) rajatylittävän markkinoillepääsyn tärkeyttä, kehotti komissiota tutkimaan mahdollisuutta lisätoimenpiteisiin toimitusketjujen avaamiseksi kaikkien jäsenvaltioiden pk-yrityksille ja totesi, että pk-yritykset ovat tärkeä osa puolustusalan toimitusketjua, innovoinnin lähde ja kilpailukyvyn keskeisiä tehostajia (1).

(2)

Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmassa, joka annettiin 30 päivänä marraskuuta 2016, ilmoitettiin, että komissio antaa suosituksia puolustusalan pk-yritysten ja välittäjinä toimivien yritysten rajatylittävän markkinoillepääsyn helpottamiseksi. Tämä vahvistettiin myös 7 päivänä kesäkuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa EU:n puolustusrahaston käyttöönotosta (2).

(3)

Komissio pitää kilpailukykyisiä rajatylittäviä toimitusketjuja entistä yhdennetymmän ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan olennaisena osana ja katsoo, että eurooppalaisten puolustustarvikemarkkinoiden olisi tarjottava mahdollisuuksia kaikille eurooppalaisille yrityksille niiden koosta ja sijainnista riippumatta.

(4)

Tämän suosituksen laadinnassa on saatu apua pk-yritysten rajatylittävää pääsyä puolustus- ja turvallisuusalan hankintasopimuksiin käsittelevältä Euroopan komission neuvoa-antavalta ryhmältä, joka sai työnsä päätökseen ja julkaisi loppuraporttinsa marraskuussa 2016 (3), ja jäsenvaltioiden asiantuntijoilta. Se on osa sitä komission aloitteiden ja toimien lukuisaa joukkoa, jolla on määrä tukea puolustusalalla toimivia pk-yrityksiä.

(5)	Euroopan puolustusviraston (EDA) (4) puolustushankintojen, osaamisen, rahoituksen ja pk-yritysten valmiuksien alalla toteuttama työ on otettu huomioon tätä suositusta laadittaessa (5).

(6)

Koska yritystoimijoilla ja etenkin päätoimeksisaajilla on keskeinen rooli puolustusalalla, komissio aloitti tämän suosituksen laadinnan lisäksi vuoropuhelun teollisuuden sidosryhmien kanssa tavoitteena kartoittaa ja saada aikaan yhteisymmärrys mahdollisista lisätoimista, joilla pyritään luomaan edellytykset kilpailukykyisille rajatylittäville puolustusalan toimitusketjuille.

(7)

Jäsenvaltioiden toiminta voisi merkittävästi parantaa puolustusalan pk-yritysten ja välittäjinä toimivien yritysten rajatylittävää markkinoillepääsyä. Tässä suosituksessa olisi näin ollen laadittava luettelo erityyppisistä toimista, joilla voitaisiin korjata joitakin pk-yritysten ja välittäjinä toimivien yritysten tiellä olevia ongelmia tai auttaa niitä liittymään osaksi puolustusalan toimitusketjuja.

(8)	Jos pk-yritykset ja välittäjinä toimivat yritykset saisivat varhaisessa vaiheessa tiedon tulevista puolustusmateriaalisuunnitelmista ja -hankkeista, ne voisivat paremmin ennakoida markkinoiden kehitystä ja osallistua mahdollisesti puolustushankkeisiin ja -sopimuksiin.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY (6) 8 ja 9 artiklassa vahvistetun kynnysarvon alittavista sopimuksista tiedottaminen lisäisi kilpailua. Se edistäisi lisäksi pk-yritysten osallistumista puolustusalalla. Hankintaviranomaiset eivät saisi rajoittaa tällaista tiedottamista omaan jäsenvaltioonsa.

(10)

Hankintaviranomaisten hankinta-asiakirjoissa tarjoajien tai mahdollisten tarjoajien saataville asettaman tiedon monimutkainen luonne saattaa saada uudet, pienemmät yritykset luopumaan julkisten hankintojen markkinoille tulosta. Tällaisten tietojen on tämän vuoksi oltava merkityksellisiä ja hyvin jäsenneltyjä.

(11)

Puolustusalan julkisten hankintojen mittakaava ja niihin liittyvät vaatimukset, jotka koskevat soveltuvuutta palvelujen tarjoamiseen, muodostavat myös esteen pk-yritysten ja välittäjinä toimivien yritysten kannalta. Tilannetta voisi parantaa, jos tehtäisiin erillisiä pienempiä yhden yksittäisen hankintamenettelyn sisällä osiin ryhmiteltyjä sopimuksia.

(12)	Jos tarjousten jättämiseen olisi enemmän aikaa, pk-yrityksillä ja välittäjinä toimivilla yrityksillä olisi enemmän aikaa kartoittaa liiketoimintamahdollisuudet ja järjestää osallistumisensa.

(13)

Mahdollisuus käyttää muiden talouden toimijoiden, kuten alihankkijoiden tai muiden ryhmittymien tai ryhmien osallistujien, valmiuksia helpottaa pääsyä hankintamarkkinoille erityisesti, kun on kyse suurista hankinnoista. Talouden toimijoiden, jotka ovat kiinnostuneita saamaan julkisia hankintoja koskevia sopimuksia, tulisi tietää näistä mahdollisuuksista alusta alkaen.

(14)

Laajat ja monimutkaiset tarjouskilpailuasiakirjat sekä tarve esittää näyttöä ja todistuksia saattavat saada monet yritykset ja eritoten pk-yritykset ja välittäjinä toimivat yritykset luopumaan puolustusalan hankintamarkkinoille tulosta. Markkinoille pääsyn helpottamiseksi hankintaviranomaisten olisi mahdollisuuksien mukaan suostuttava arvioimaan laadulliset valintaperusteet tarjouskilpailuvaiheessa pelkästään tarjoajien esittämän alustavan näytön pohjalta. Niiden olisi vaadittava kyseisten perusteiden täyttämisen osoittavia täydentäviä asiakirjoja ja todistuksia vasta juuri ennen sopimuksen allekirjoittamista. Laadullisten valintaperusteiden täyttymistä koskeva alustava näyttö voitaisiin esittää vakiomuotoisen oman lausunnon eli yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan (7) muodossa.

(15)	Jäsenvaltioiden välinen alueellinen yhteistyö ja yritysklusterit ovat muita vaihtoehtoja, jotka saattavat auttaa edistämään pienten yritysten markkina-asemaa.

(16)	Innovatiivisuus on pk-yritysten suurin valttikortti puolustusteollisuuden kannalta. Kaikissa tutkimusta ja teknologiaa tukevissa aloitteissa olisi näin ollen otettava erityisesti huomioon pk-yritykset ja varmistettava niiden tosiasiallinen osallistuminen mahdollisuuksien mukaan.

(17)	Puolustusteollisuuden erityisesti tarvitseman osaamisen kehittäminen voisi mahdollistaa uusien toimijoiden pääsyn Euroopan puolustusalan markkinoille,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1.   TERMISTÖ

Tässä suosituksessa ’pk-yrityksellä’ tarkoitetaan komission suosituksessa 2003/361/EY (8) määriteltyä yritystä ja ’välittäjänä toimivalla yrityksellä’ yritystä, joka on suurempi kuin pk-yritys mutta joka ei ole päätoimeksisaaja monimutkaisen puolustusjärjestelmän toimitussopimuksessa.

Kauttaaltaan tässä suosituksessa viittausten ”hankintaviranomaisiin” on käsitettävä sisältävän niin hankintaviranomaiset, jotka määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (9) 2 artiklan 1 kohdassa, ja hankintayksiköt, jotka määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU (10) 4 artiklassa. Hankintaviranomaisille tai -yksiköille osoitetut suositukset liittyvät direktiivin 2009/81/EY 2 artiklan mukaisten puolustus- ja turvallisuusalan hankintoja koskevien sopimusten tekemiseen.

2.   JULKISET HANKINNAT

2.1   Pitkän aikavälin suunnitelmat ja painopisteet

Jäsenvaltioiden olisi annettava aina kun se on mahdollista ja aiheellista varhaisessa vaiheessa tietoa tulevista pitkän aikavälin suunnitelmistaan puolustusmateriaalin osalta (valmiuksia ja tutkimusta ja teknologiaa koskevat vaatimukset ja painopisteet). Tämä voidaan tehdä julkaisemalla suunnitteluasiakirjoja, järjestämällä kohdennettuja, eri jäsenvaltioiden yrityksille (päätoimeksisaajat, pk-yritykset ja välittäjinä toimivat yritykset) avoimia tilaisuuksia ja antamalla avoimesti ja syrjimättömästi tietoa puolustusteollisuudelle, mukaan luettuina Euroopan avaruus- ja puolustusalan yhdistys (ASD), kansalliset puolustusalan yhdistykset ja muut puolustus- ja turvallisuusalan organisaatiot (esim. klusterit), sen varmistamiseksi, että asiaankuuluvat tiedot levitetään unionin laajuisesti. Olisi huolehdittava siitä, että tällainen toiminta ei vääristä kilpailua eikä riko syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteita.

2.2   Vapaaehtoinen julkaiseminen ja avoimuutta edistävät toimet

Hankintaviranomaisten olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä hankintaa edeltäviä ilmoitusvälineitä, kuten ennakkotietoilmoituksia (11), ja järjestettävä ennakkohankintasuunnitelmia ja tiettyjä hankkeita käsitteleviä kohdennettuja tilaisuuksia. Tällaiset tilaisuudet olisi kohdennettava eri jäsenvaltioiden yrityksiin (päätoimeksisaajat, pk-yritykset ja välittäjinä toimivat yritykset). Asiaankuuluvat tiedot voitaisiin levittää koko puolustusteollisuuden laajuudelta, mukaan luettuina ASD, kansalliset puolustusalan yhdistykset ja muut puolustus- ja turvallisuusalan organisaatiot (esim. klusterit). Hankintaviranomaisen olisi näitä välineitä käyttäessään huolehdittava avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden noudattamisesta ja selvennettävä kyseessä olevien hankintasuunnitelmien väliaikainen luonne.

Hankintaviranomaisten olisi pyrittävä tiedottamaan hankintamahdollisuuksista mahdollisimman laajalti ja mentävä sovellettavia oikeudellisia vaatimuksia pidemmälle. Tähän kuuluu esimerkiksi hankintailmoituksessa olevien tietojen levittäminen mahdollisimman laajalti, sen jälkeen kun kyseinen ilmoitus on lähetetty julkaistavaksi Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa (Tender Electronic Daily -tietokanta, TED), ja sellaisen mekanismin tarjoaminen, jonka avulla tulevista tarjouspyynnöistä kiinnostuneet talouden toimijat voivat kirjautua julkaistuja ilmoituksia koskevaan postituspalveluun.

Hankintaviranomaisten olisi mahdollisuuksien mukaan tiedotettava direktiivin 2009/81/EY (12) 8 ja 9 artiklassa vahvistetun kynnysarvon alittavista hankintamahdollisuuksista vapaaehtoisin julkaisun asiaankuuluvissa portaaleissa ja verkkosivustoilla (ei välttämättä TED-tietokannassa) ja lähetettävä tietopyyntöjä tai hintatarjouksia koskevia pyyntöjä mahdollisesti kiinnostuneille yrityksille eri puolilla unionia. Olisi huolehdittava siitä, että tällainen toiminta ei vääristä kilpailua eikä riko syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteita. Hankintaviranomaisten olisi myös järjestettävä yksinkertaistettuja tarjouskilpailumenettelyjä arvoltaan pienille sopimuksille, vaikka tätä ei virallisesti edellytettäisikään kansallisissa säännöissä.

2.3   Tietojen laatu

Hankintaviranomaisten olisi tarjottava markkinoille merkityksellisiä ja tarkkoja lyhyitä tiedotteita (esim. kuvaus TED-tietokannassa julkaistuissa hankintailmoituksissa mainituista hankinnoista). Yritykset voivat näin helpommin seuloa ja kartoittaa mahdollisuuksia ja tehdä tietoon perustuvia päätöksiä siitä, onko tarjouksen jättäminen niiden intresseissä.

Niiden olisi mahdollisuuksien mukaan annettava epävirallinen käännös tällaisista tiedoista englannin kielellä tai jollakin muulla puolustusmateriaalien kaupassa yleisesti käytetyllä kielellä joko hankintaviranomaisen verkkosivustolla tai julkaistavaksi TED-tietokannassa.

2.4   Hankintasopimuksen jakaminen osiin

Hankintaviranomaisten olisi harkittava mahdollisuutta jakaa hankintasopimus osiin. Ne voisivat myös harkita tarjouskilpailun jakamista osiin ja edellyttää, että yritysten, jotka esittävät menestyksekkään tarjouksen näissä osissa, on työskenneltävä sen talouden toimijan kanssa, jonka kanssa tehdään sopimus koko hankkeen koordinoinnista (päätoimeksisaaja).

2.5   Menettelyjen valmistelu ja kulku

Direktiivin 2009/81/EY 33 artiklassa velvoitetaan, että hankintaviranomaisten on vahvistaessaan osallistumishakemusten ja tarjousten vastaanottamista koskevat määräajat otettava erityisesti huomioon hankintasopimuksen monitahoisuus ja tarjousten laatimiseen tarvittava aika, tämän kuitenkaan rajoittamatta kyseisessä artiklassa vahvistettujen vähimmäismääräaikojen noudattamista. Hankintaviranomaisten olisi mahdollisuuksien mukaan annettava tarjousten toimittamiseen enemmän aikaa kuin kyseisen artiklan säännöissä edellytetään. Teollisuudella ja erityisesti pk-yrityksillä on näin enemmän aikaa päättää tarjouskilpailuun osallistumisesta ja tarjouksen valmistelusta ja jättämisestä ja tehdä tarvittavat järjestelyt ryhmittymän muodostamiseksi tai alihankinnan järjestämiseksi.

Sähköinen hankintamenettely ja erityisesti tarjousten jättäminen sähköisesti auttaa järkeistämään menettelyjä ja vähentää byrokratiaa ja hallintokustannuksia. Tämä voi vähentää markkinoille pääsyn esteitä (tarjouskustannukset) erityisesti pienten yritysten kannalta, joilla on rajalliset hallinnolliset resurssit. Hankintaviranomaisten olisi aina mahdollisuuksien mukaan käytettävä sähköistä hankintamenettelyä ottaen kuitenkin huomioon sopimuksen kohteen ja erityisesti tarpeen suojata turvallisuusluokiteltuja tietoja.

Hankintaviranomaisten olisi hankintailmoituksessa johdonmukaisesti kiinnitettävä mahdollisten tarjoajien huomio mahdollisuuteen hyödyntää muiden osapuolten, kuten alihankkijoiden (13) tai samaan ryhmittymään tai ryhmään kuuluvien jäsenten (14), valmiuksia soveltuvuusperusteiden täyttämiseksi, kuten direktiivin 2009/81/EY 41 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja 42 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään.

Hankintaviranomaisten olisi pyrittävä lievittämään hankintamenettelystä johtuvaa hallinnollista rasitusta. Niiden olisi esimerkiksi mahdollisuuksien mukaan vältettävä järjestämästä lukuisia neuvottelukokouksia ja pyydettävä vain kyseessä olevan menettelyn kannalta tarpeelliset tiedot tai asiakirjat.

2.6   Laadullinen valinta

Hankintaviranomaisten olisi pidettävä valintaperusteet oikeasuhteisina ja vältettävä asettamasta vaatimuksia, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä. Teknisten ja ammatillisten valmiuksien osalta niiden olisi käytettävä valintaperusteita, joiden avulla ne voivat selvittää, onko tarjoajalla kyseistä sopimusta varten tarvittavat valmiudet, eikä arvioida sen yleisiä valmiuksia. Taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteen osalta edellytetty vuosittainen vähimmäisliikevaihto saisi olla enintään kaksi kertaa sopimuksen arvioitu arvo.

Toimitusvarmuutta ja tietoturvallisuutta koskevat vaatimukset, jotka ovat ei-pakollisia poissulkemisperusteita, valintaperusteita tai sopimuksen toteuttamisen ehtoja, olisi myös pidettävä oikeasuhteisina ja yksittäisen hankinnan tarpeita vastaavina. Tällaisia vaatimuksia sovellettaessa olisi erityisesti huolehdittava siitä, että ne rajataan siihen, mikä on tarpeen tietyn tavoitteen saavuttamiseksi, ja varmistetaan, että niillä ei aiheettomasti rajoiteta kilpailua. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun tarvitaan luotettavuusselvitys ja kun hankintaviranomaiset joutuvat tekemisiin ehdokkaiden kanssa, joiden luotettavuusselvityksen on tehnyt toinen jäsenvaltio, on ryhdyttävä aiheellisiin ja oikea-aikaisiin toimiin ottaen asianmukaisesti huomioon direktiivin 2009/81/EY 22 artiklan sen arvioimiseksi, vastaako kyseinen luotettavuusselvitys hankintaviranomaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehtyä selvitystä (15). Kunkin jäsenvaltion olisi pyrittävä varmistamaan, että sen puolustukseen liittyvien yritysten on mahdollista uskottavasti täyttää muiden jäsenvaltioiden toimitusvarmuudelle ja tietoturvallisuudelle asettamat vaatimukset.

Direktiivin 2009/81/EY 38 artiklassa edellytetään ehdokkaiden soveltuvuuden tarkastamista niiden perusteiden mukaisesti ja niillä todistuskeinoilla, jotka hankintaviranomaiset asettavat direktiivin mukaisesti. Tällaisiin todisteisiin voi kuulua todistuksia. Hankintaviranomaisia ei kuitenkaan velvoiteta vaatimaan todistuksia ja muuta asiakirjanäyttöä toimitettavaksi yhtä aikaa tarjouksen kanssa. Tarjouskilpailumenettelyyn osallistumisen helpottamiseksi hankintaviranomaisten olisi harkittava, että alustavaksi näytöksi tarjouksia esitettäessä hyväksytään omat lausunnot

—	ehdokkaan henkilökohtaisesta asemasta (direktiivin 2009/81/EY 39 artikla),

—	ehdokkaan kelpoisuudesta harjoittaa ammattitoimintaa (direktiivin 2009/81/EY 40 artikla),

—	taloudellista ja rahoitusta koskevaa tilannetta ja teknisiä ja ammatillisia valmiuksia koskevien perusteiden täyttymisestä tarjoajan kohdalla (direktiivin 2009/81/EY 41–44 artikla),

ja edellytettävä asiaankuuluvien todisteiden ja todistusten esittämistä vasta sopimuksen tekovaiheessa eli ennen sopimuksen allekirjoittamista mutta voittajan arvioinnin ja valinnan jälkeen. Jäsenvaltioiden olisi tässä yhteydessä harkittava mahdollisuutta, että talouden toimijat voisivat esittää tai käyttää uudelleen oman lausunnon vakiomuotoisen oman lausunnon avulla (yhteinen eurooppalainen hankinta-asiakirja, joka tunnetaan yleisestä julkisia hankintoja koskevasta lainsäädännöstä, direktiivin 2014/24/EU 59 artikla) täydennettynä tarvittaessa tähän asiakirjaan sisältymättömillä tiedoilla.

Mikään ei estä hankintaviranomaisia pyytämästä lisätietoja, mukaan luettuna jotkin tai kaikki liiteasiakirjat, jos niillä on epäilyksiä menettelyn jossakin vaiheessa, jotta voidaan varmistaa sen asianmukainen toiminta. Tähän saattaa olla erityinen tarve, jos hankintaviranomainen päättää rajata niiden ehdokkaiden lukumäärän, joita pyydetään esittämään tarjous tai jotka kutsutaan neuvotteluihin (direktiivin 2009/81/EY 38 artiklan 3 kohta). Pyytäessään tällaisia tietoja tai liiteasiakirjoja hankintaviranomaisten olisi aina varmistettava syrjimättömyyden periaatteen noudattaminen.

Hankintaviranomaiset eivät saisi vaatia tarjoajia toimittamaan liiteasiakirjoja, jotka niillä jo on hallussaan tai jotka ovat helposti saatavilla missä tahansa jäsenvaltiossa suoraan kansallisesta tietokannasta, jota voi käyttää ilmaiseksi.

Hankintaviranomaisten olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä mahdollisuutta myöntää ehdokkaille, joilla ei vielä ole luotettavuusselvitystä (jos sellaista edellytetään), lisäaikaa sellaisen hankkimiseksi (direktiivin 2009/81/EY 42 artiklan 1 kohdan j alakohdan kolmas alakohta). Hankintaviranomaisten olisi yleisenä periaatteena aina käytettävä mahdollisuutta pyytää talouden toimijoita toimittamaan poissulkemis- ja valintaperusteisiin liittyviä puuttuvia asiakirjoja ja todistuksia tai täsmentämään tällaisia asiakirjoja ja todistuksia, jos ne ovat epäselviä (direktiivin 2009/81/EY 45 artikla).

Jäsenvaltioiden olisi helpotettava asiakirjojen ja todistusten rajatylittävää käyttöä. Niiden olisi erityisesti varmistettava, että todistuksissa ja tarjouskilpailussa käytettävässä direktiivin 2009/81/EY mukaisessa muussa asiakirjanäytössä olevat tiedot kirjataan e-Certis -hakemistoon (16) ja päivitetään säännöllisesti. Direktiivin 2009/81/EY mukaisia menettelyjä toteuttaessaan hankintaviranomaisten olisi käytettävä sähköistä e-Certis -todistushakemistoa.

2.7   Hankintakoulutus ja valmiuksien kehittäminen

Jäsenvaltioiden olisi järjestettävä koulutusta hankintavastaaville, tarjottava mahdollisuuksia kokemusten jakamiseen ja annettava ohjemateriaalia. Niiden olisi tarjottava kohdennettua koulutusta pk-yritysten erityispiirteiden ja niiden toimintarajoitteiden (rahavirrat, henkilöresurssit, teollis- ja tekijänoikeuksien hallinta jne.) tuomiseksi esiin.

Jäsenvaltioiden olisi myös järjestettävä koulutusta ja valmisteltava tiedotusmateriaalia toimittajille, palveluntarjoajille ja toimeksisaajille. Tällaisen materiaalin olisi oltava yleisesti saatavilla (tai ainakin kaikkien puolustusalan hankintasopimuksista kiinnostuneiden yritysten saatavilla). Tämä hyödyttäisi erityisesti pk-yrityksiä ja välittäjinä toimivia yrityksiä.

3.   TEOLLISUUSPOLITIIKKA

3.1   Rahoitus

Jäsenvaltioiden paikallisten ja alueellisten hallintoviranomaisten pitäisi tukea pk-yrityksiä ja välittäjinä toimivia yrityksiä, jotka toimivat tai voisivat toimia puolustusalan toimitusketjuissa. Jäsenvaltiot voivat lisätä tietoisuutta hallintoviranomaisten ja mahdollisten tuensaajien (kuten pk-yritysten, välittäjinä toimivien yritysten, tutkimuslaitosten tai tiedeyhteisön) keskuudessa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen käytöstä puolustuksen alalla. Niitä kannustetaan käyttämään niitä erityisiä ohjeita, joita Euroopan komissio on parhaillaan laatimassa tästä aiheesta (17).

Jäsenvaltioiden olisi harkittava nykyisten kansallisten rahoitusvälineiden avaamista puolustukseen liittyville pk-yrityksille ja välittäjinä toimiville yrityksille, jos näin ei ole vielä tehty.

Jäsenvaltioiden olisi harkittava muun tyyppistä mahdollista tukea pk-yrityksille, esim. kohdennettuja valtiontakauksia pk-yrityksille ja välittäjinä toimiville yrityksille, jotka liittyvät innovatiivisiin rajatylittäviin eurooppalaisiin puolustushankkeisiin. Näiden takausten olisi osittain tai kokonaisuudessaan katettava tällaisiin toimiin osallistuvien pienempien yritysten tai tällaisia hankkeita rahoittavien pankkien liiketoimintariskit (18).

Jäsenvaltioiden olisi tiedotettava pk-yrityksille ja opastettava niitä rahoitusmahdollisuuksista kansallisella ja Euroopan tasolla hyödyntämällä foorumeita ja muita välineitä puolustusalalla tai muilla talouden aloilla.

Jäsenvaltioita kannustetaan ehdottamaan älykkäitä investointihankkeita tulevia testaus- ja arviointivaatimuksia varten. Tämän ansiosta pk-yritysten ja välittäjinä toimivien yritysten pitäisi voida käyttää testaus- ja arviointilaitoksia, mikä auttaa niitä sertifioimaan tuotteensa ja hyötymään osallistumisestaan eurooppalaisiin puolustusalan hyväksymis- ja sertifiointitoimiin.

3.2   Tietokannat

Jäsenvaltiot voisivat pyrkiä kartoittamaan tai tarkistamaan kansallisen puolustusteollisen perustansa ja tukemaan tietojen levittämistä teollisuutensa valmiuksista. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi perustamalla uusia tietokantoja tai osallistumalla nykyisiin tietokantoihin muun muassa kansallisten puolustusalan yhdistysten välityksellä.

Jäsenvaltioita kannustetaan tukemaan toimia puolustukseen liittyviä yrityksiä, niiden valmiuksia ja niille saatavilla olevia rahoitusjärjestelyjä ja -mahdollisuuksia koskevien nykyisten tietokantojen ja hankkeiden parantamiseksi. Tähän pitäisi sisältyä erityisesti nykyisten kansallisten tietokantojen, kansallisten puolustusalan yhdistysten hakemistojen ja muiden nykyisin saatavilla olevien merkityksellisten lähteiden (esim. puolustukseen liittyvien klustereiden jäsenluettelot) liittäminen toisiinsa. Tällaisiin välineisiin voisi lisäksi sisältyä tietoa yritysten teknologisista valmiuksista. Myöhemmässä vaiheessa pk-yritykset ja välittäjinä toimivat yritykset voisivat tällaisten tietokantojen avulla liittää kuvauksensa tulevia ohjelmia koskeviin jäsenvaltioiden tietoihin tai julkaistuihin hankintailmoituksiin. Näin päätoimeksisaajat voisivat välittömästi yhdistää jonkin pk-yrityksen kuvauksen tietyntyyppiseen hankkeeseen tai liiketoimintamahdollisuuteen.

3.3   Klusterit

Jäsenvaltiot voisivat tukea maailmanluokan kilpailukykyisten alueellisten osaamisklustereiden kehittämistä puolustuksen alalla ja kannustaa niitä tekemään yhteistyötä eri alueiden ja jäsenvaltioiden välisesti. Muita spesifisiä yhteistyömuotoja olisi kannustettava klustereissa edistämällä teknologiakeskusten ja tiedepuistojen, ”elävien laboratorioiden”, rahoittajien tai hankesuuntautuneiden ryhmittymien proaktiivista osallistumista, edistämällä teknologiayhteistyötä eri alojen välillä ja kasvattamalla puolustukseen liittyvien pk-yritysten kasvumahdollisuuksia.

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava kotimaisia klustereita osallistumaan Euroopan strategisiin klusterikumppanuuksiin (19), joita tuetaan yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan EU:n ohjelman (Cosme) puitteissa. Tällaisilla kumppanuuksilla on kaksi tavoitetta: antaa yrityksille mahdollisuus päästä EU:n ulkopuolisille markkinoille ja edistää investointeja älykkääseen erikoistumiseen unionissa. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi kannustettava klustereita pyrkimään yhteistyöhön unionissa asiaan liittyvissä Horisontti 2020 -ohjelman ehdotuspyynnöissä (20).

Jäsenvaltioita kannustetaan keskittymään puolustusalaan kehittäessään ja pannessaan täytäntöön toimintalinjoja ja toimenpiteitä (alueellisten) klusterien tueksi. Ne voivat tätä varten hyödyntää unionin tasolla olemassa olevia välineitä ja verkkoja, kuten puolustukseen liittyvien alueiden eurooppalaista verkostoa (21). Niiden olisi myös tuotava laajalti esiin Euroopan klusteriyhteistyöfoorumi (ECCP) (22) välineenä, joka voi auttaa yhdistämään niiden klusterit yli 500 klusteriorganisaatioon ja käynnistää näin yhteistyötä Euroopassa ja sen ulkopuolellakin pk-yritysten hyödyksi.

3.4   Innovointi ja tutkimus- ja teknologiatoiminta

Jäsenvaltioita pyydetään antamaan erityistukea pk-yrityksille, joilla on innovatiivisia toimintamalleja ja tekniikoita, joilla voi olla käyttöä puolustusalalla. Tämän lisäksi kansallisten yhteyspisteiden verkostojen olisi annettava tietoa tutkimushankkeisiin osallistumista ja tutkimusapurahojen myöntämistä koskevista säännöistä. Niiden olisi myös järjestettävä välitystapahtumia ja -palveluja.

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä suunnittelemaan tutkimushankkeet pk-yritysystävällisiksi. Lisäksi niiden puolustusalan tutkimuslaitosten olisi tutkittava, missä määrin pk-yritykset on mahdollista saada mukaan niiden hankkeisiin.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että puolustusalan hankintaviranomaisilta on saatavissa tietoa teollis- ja tekijänoikeuksien hallinnasta (esim. asiaan liittyvien laitosten yhteystiedot tai viranomaisten tiloissa saatavilla olevat esitteet).

Jäsenvaltioiden olisi tuettava avointa referenssiarkkitehtuuria modulaarisissa puolustusjärjestelmissä, jotta pk-yritykset voisivat suunnitella ja kaupallistaa osajärjestelmiä ja komponentteja riippumattomasti ja kilpailukykyisesti.

3.5   Osaaminen

Jäsenvaltioilla olisi oltava yleiskuva siitä, minkälaista osaamista niiden puolustusteollisuus tarvitsee.

Jäsenvaltioiden olisi osaamisvajeensa paikkaamiseksi hyödynnettävä äskettäin hyväksyttyä Euroopan uutta osaamisohjelmaa ja sen unionissa sekä valtakunnallisella ja aluetasolla avaamia mahdollisuuksia (23).

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava yhteistyötä teollisuuden, koulutuslaitosten ja muiden asiaankuuluvien organisaatioiden kesken, jotta ne ryhtyisivät yhteisiin toimiin tarjonnan ja kysynnän sovittamiseksi paremmin yhteen ja EU:n välineiden käytön edistämiseksi näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi harkittava Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (24) (ERI-rahastot) ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston (25) (ESR) käyttöä osaamisvajeen paikkaamiseksi.

3.6   PK-yritysten valmiudet

Jäsenvaltioiden olisi levitettävä tietoa rajatylittävistä menestystarinoista, jotta pk-yrityksiä ja alihankkijoita saadaan kannustettua tekemään tarjouksia rajat ylittävästi. Niiden olisi lisäksi tuettava rajatylittävien toimittajien konferenssien järjestämistä (yritysten väliset tapahtumat ja suorat tapaamiset päätoimeksisaajien kanssa), jotta parannetaan pk-yritysten keskuudessa päätoimeksisaajien vaatimusten, työskentelytapojen ja niiltä halutun teollisen osaamisen ja valmiuden ymmärtämistä ja tarjotaan foorumeita ja tilaisuuksia pk-yritysten välisille rajatylittäville yhteyksille.

Tämä voidaan tehdä esimerkiksi myöntämällä avustuksia tapahtumien järjestäjille suhteutettuna pk-yritysten ja startup-yritysten osallistumisen tasoon. Tällaiset avustukset voisivat kattaa useita puolustustoiminnan aloja tasapainoisella tavalla. Näin voitaisiin auttaa pk-yrityksiä osallistumaan kansainvälisiin yritysten välisiin tapaamisiin, liikematkoihin ulkomaille ja muihin kansainvälisiin tapahtumiin.

Jäsenvaltioiden olisi myös hyödynnettävä järjestelmällisemmin unionin tasolla käytettävissä olevia välineitä pk-yritysten rajatylittävän toiminnan tukemiseksi erityisesti käyttämällä esimerkiksi Yritys-Eurooppa-verkoston (26) tarjoamia palveluja yhteyksien luomiseksi.

---

(1)  Tässä suosituksessa käsitellään kysymyksiä, jotka liittyvät suoraan pk-yritysten ja välittäjinä toimivien yritysten rajatylittävään osallistumiseen puolustusalan hankintasopimuksiin, mutta ei käsitellä kysymyksiä, jotka saattavat vaikuttaa niihin merkittävästi mutta välillisesti, kuten erityisesti puolustukseen liittyvien tuotteiden EU:n sisäiset siirrot, standardointi ja sertifiointi.

(2)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n puolustusrahaston käyttöönotosta (COM(2017) 295 final).

(3)  http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/20354/

(4)  https://www.eda.europa.eu/

(5)  Yleiskatsaus EDA:n toimiin tällä alalla: https://www.eda.europa.eu/procurement-biz/information/eda-market-industry-policies; https://www.eda.europa.eu/what-we-do/activities/activities-search/small-and-medium-sized-enterprises-(smes).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/81/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta (EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76)

(7)  Yhteinen eurooppalainen hankinta-asiakirja, siten kuin se määritellään komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2016/7, annettu 5 päivänä tammikuuta 2016, yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan vakiolomakkeen vahvistamisesta (EUVL L 3, 6.1.2016, s. 16) direktiivin 2014/24/EU 59 artiklan nojalla.

(8)  Ks.: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2003:124:0036:0041:fi:PDF

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/25/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243).

(11)  Direktiivin 2009/81/EY 30 artiklan 1 kohta.

(12)  Hankintasopimusten ja puitejärjestelyjen arvioitu arvo on laskettu 9 artiklan mukaisesti. Direktiivin 8 artiklan mukaiset kynnysarvot päivitetään kaksi kertaa vuodessa; yleistä tietoa nykyisistä hankintojen kynnysarvoista on saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/growth/single-market/public-procurement/rules-implementation/thresholds_fi

(13)  Ks. direktiivin 2009/81/EY 1 artiklan 22 kohta ja 21 artikla.

(14)  Ks. direktiivin 2009/81/EY 1 artiklan 13 kohta ja 5 artiklan 2 kohta.

(15)  Direktiivin 2009/81/EY 22 artiklan viimeisessä alakohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on tunnustettava luotettavuusselvitykset, joiden ne katsovat vastaavan kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti tehtyjä selvityksiä, mikä ei kuitenkaan estä niitä tarvittaessa tekemästä ja ottamasta huomioon omia lisäselvityksiään”. Ks. myös tietoturvallisuutta koskevien ohjeiden 12 kohta: https://ec.europa.eu/docsroom/documents/15411/attachments/1/translations/en/renditions/native.

(16)  Ks.: https://ec.europa.eu/growth/tools-databases/ecertis.

(17)  Esimerkiksi komission vuonna 2017 julkaisema esite ”Dual use technology in the EU”. Ks.: http://ec.europa.eu/growth/tools-databases/newsroom/cf/itemdetail.cfm?item_id=9255

(18)  Takausjärjestelmän perustavan jäsenvaltion olisi varmistettava, että takaus ei muodosta valtiontukea (ks. komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52008XC0620%2802%29&from=FI) tai ilmoitettava toimenpiteestä komissiolle.

(19)  Euroopan klusteriyhteistyöfoorumi: https://www.clustercollaboration.eu/eu-cluster-partnerships

(20)  Yleistä tietoa Horisontti 2020 -ohjelmasta: https://ec.europa.eu/programmes/horizon2020/en/what-horizon-2020.

(21)  Ks.: https://www.endr.eu/

(22)  Ks.: https://www.clustercollaboration.eu/

(23)  Erityisesti Euroopan uuteen osaamisohjelmaan kuuluva alakohtaista osaamisyhteistyötä koskeva suunnitelma, jossa käsitellään puolustusalaa.

(24)  Ks.: https://ec.europa.eu/info/funding-tenders-0/european-structural-and-investment-funds_fi

(25)  Ks.: http://ec.europa.eu/esf/home.jsp?langId=fi

(26)  Ks.: http://een.ec.europa.eu/

---