9.5.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 125/7

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 412/2008,

annettu 8 päivänä toukokuuta 2008,

jalostettavaksi tarkoitetun jäädytetyn naudanlihan tuontitariffikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (1) ja erityisesti sen 32 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

WTO:n luettelon CXL mukaan yhteisön on avattava jalostettavaksi tarkoitetulle jäädytetylle naudanlihalle 50 700 tonnin vuotuinen tuontitariffikiintiö. Lisäksi yhteisö sitoutui sisällyttämään 1 päivästä heinäkuuta 2006 kaikkia jäsenvaltioita koskevaan luetteloonsa 4 003 tonnin suuruisen lisäyksen kyseiseen tuontitariffikiintiöön käytyään neuvotteluja, joiden päätteeksi tehtiin neuvoston päätöksellä 2006/106/EY (2) hyväksytty vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukainen kirjeenvaihtona tehty sopimus (3) Euroopan yhteisön ja Australian välillä Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan myönnytysluetteloissa mainittavien myönnytysten muuttamisesta niiden liittyessä Euroopan unioniin.

(2)	Tämän kiintiön avaamista ja hallinnointia koskevat täytäntöönpanosäännöt olisi vahvistettava vuosittain 1 päivän heinäkuuta ja seuraavan vuoden 30 päivän kesäkuuta väliseksi ajaksi.

(3)

Tässä tariffikiintiössä tuotavaan jäädytettyyn naudanlihaan sovelletaan tuontitulleja ja tuontiedellytyksiä, jotka vahvistetaan tariffi- ja tilastonimikkeistä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (4) liitteen I kolmannessa osassa olevassa liitteessä 7 järjestysnumerolla 12.

(4)

Tässä tariffikiintiössä yhteisöön tapahtuvassa tuonnissa edellytetään asetuksen (EY) N:o 1254/1999 29 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen tuontitodistuksen esittämistä. Tämän asetuksen nojalla annettuihin tuontitodistuksiin olisi sovellettava maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000 (5) ja naudanliha-alan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä huhtikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 382/2008 (6) säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä asetuksessa säädettyjen lisäedellytysten soveltamista.

(5)

Tuontitodistusjärjestelmän alaisten maataloustuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yhteisistä säännöistä 31 päivänä elokuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1301/2006 (7) säädetään erityisesti tuontioikeushakemuksia, hakijoiden asemaa ja tuontitodistusten myöntämistä koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä. Asetuksen (EY) N:o 1301/2006 säännöksiä olisi sovellettava tämän asetuksen nojalla myönnettyihin tuontitodistuksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä asetuksessa säädettyjen lisäedellytysten soveltamista.

(6)

Tuontitariffikiintiötä on aiheellista hallinnoida myöntämällä ensin tuontioikeudet ja sen jälkeen tuontitodistukset asetuksen (EY) N:o 1301/2006 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tällä tavoin toimijoiden, jotka ovat saaneet tuontioikeudet, olisi voitava päättää kiintiökauden kuluessa se ajankohta, jona ne haluavat hakea tuontitodistuksia tosiasiallisten kauppavirtojensa perusteella. Tuontioikeuksien myöntämisen jälkeen todistukset olisi voitava myöntää hyväksyttyjen jalostajien jättämien hakemusten perusteella. Asetuksessa (EY) N:o 1301/2006 säädetään joka tapauksessa, että todistusten voimassaolo päättyy tuontitariffikiintiökauden viimeisenä päivänä.

(7)

Keinottelun välttämiseksi kiintiön käyttö olisi sallittava ainoastaan toimiville jalostajille, jotka harjoittavat jalostustoimintaa eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (8) 4 artiklan mukaisesti hyväksytyssä jalostuslaitoksessa.

(8)

Keinottelun estämiseksi tuontitodistukset olisi myönnettävä jalostajille ainoastaan niistä määristä, joiden osalta niille on myönnetty tuontioikeudet. Tämän vuoksi tuontioikeuksien hakemisen yhteydessä olisi myös asetettava vakuus. Myönnettyjä oikeuksia vastaavien tuontitodistusten hakemisen olisi oltava maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevien yhteisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1985 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2220/85 (9) tarkoitettu ensisijainen vaatimus.

(9)	Tariffikiintiön soveltaminen edellyttää tuonnin tarkkaa valvontaa sekä käyttöä ja käyttötarkoitusta koskevia tehokkaita tarkastuksia. Tämän vuoksi jalostus olisi sallittava ainoastaan tuontitodistuksessa mainitussa laitoksessa.

(10)	Olisi asetettava vakuus sen varmistamiseksi, että tuotu liha käytetään tariffikiintiövaatimusten mukaisesti. Vakuuden suuruus olisi vahvistettava ottaen huomioon tariffikiintiössä ja sen ulkopuolella sovellettavien tullien välinen ero.

(11)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat naudanlihan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Avataan tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin 1 päivän heinäkuuta ja seuraavan vuoden 30 päivän kesäkuuta, jäljempänä ’tuontitariffikiintiökausi’, väliseksi ajaksi CN-koodeihin 0202 20 30, 0202 30 10, 0202 30 50, 0202 30 90 tai 0206 29 91 kuuluvan ja yhteisössä jalostettavaksi tarkoitetun, luullisen lihan vastinarvona ilmaistun jäädytetyn naudanlihan 54 703 tonnin tuontitariffikiintiö, jäljempänä ’kiintiö’.

2 artikla

1.   Tässä asetuksessa ’A-luokan tuotteella’ tarkoitetaan CN-koodeihin 1602 10, 1602 50 31 tai 1602 50 95 kuuluvaa jalostettua tuotetta, jossa ei ole muiden kuin nautaeläinten lihaa ja jonka kollageeni/proteiinisuhde on enintään 0,45 ja jonka painosta vähintään 20 prosenttia on vähärasvaista lihaa (muita eläimenosia ja rasvaa lukuun ottamatta) ja jossa on lihaa ja hyytelöä vähintään 85 prosenttia kokonaisnettopainosta.

Kollageenipitoisuus tarkoittaa hydroksiproliinipitoisuutta, johon on sovellettu kerrointa 8. Hydroksiproliinipitoisuus on määriteltävä ISO-menetelmällä 3496-1994.

Vähärasvaisen naudanlihan pitoisuus (rasvaa lukuun ottamatta) määritetään komission asetuksen (ETY) N:o 2429/86 (10) liitteessä kuvatulla menetelmällä.

Muita eläimenosia ovat seuraavat: pää ja sen osat (korvat mukaan luettuina), sorkat, häntä, sydän, utareet, maksa, munuaiset, kateenkorva (kateenkorvan rauhaset), haima, aivot, keuhkot, kurkku, pallealiha, perna, kieli, vatsapaita, selkäydin, syötäväksi kelpaava nahka, sukupuolielimet (kohtu, munasarjat ja kivekset), kilpirauhaset ja aivolisäke.

Tuotteelle on tehtävä riittävä lämpökäsittely lihaproteiinien hyytymisen varmistamiseksi koko tuotteessa, jonka leikkauspinnalla ei tästä syystä saa olla vaaleanpunertavaa nestettä, jos tuote leikataan sen paksuimman osan kohdalta kulkevaa linjaa pitkin.

2.   Tässä asetuksessa ’B-luokan tuotteella’ tarkoitetaan jalostettua tuotetta, jossa on naudanlihaa ja joka on muu kuin:

a)	asetuksen (EY) N:o 1254/1999 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa eritellyt tuotteet; tai

b)	tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet.

Jalostettua tuotetta, joka kuuluu CN-koodiin 0210 20 90 ja joka on kuivattu tai savustettu niin, että tuoreen lihan väri ja koostumus on kokonaan hävinnyt ja jonka vesi/proteiinisuhde on enintään 3:2, pidetään kuitenkin B-luokan tuotteena.

3 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitettu kokonaismäärä jaetaan kahteen osaan seuraavasti:

a)	43 000 tonnia jäädytettyä naudanlihaa, joka on tarkoitettu A-luokan tuotteiden valmistukseen;

b)	11 703 tonnia jäädytettyä naudanlihaa, joka on tarkoitettu B-luokan tuotteiden valmistukseen.

2.   Kiintiön järjestysnumerot ovat

a)	1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen määrien osalta 09.4057,

b)	1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen määrien osalta 09.4058.

3.   Kiintiössä tuotavan jäädytetyn naudanlihan tuontitullin määrät vahvistetaan liitteessä I.

4 artikla

1.   Kiintiötä hallinnoidaan myöntämällä ensin tuontioikeudet ja sen jälkeen tuontitodistukset.

2.   Asetusten (EY) N:o 1291/2000, (EY) N:o 1301/2006 ja (EY) N:o 382/2008 säännöksiä sovelletaan, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.

5 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1301/2006 5 artiklassa säädetään, tuontioikeuksien hakijoiden on kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevan sitoumuksen sijaan todistettava, että ne on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 853/2004 4 artiklan mukaisiksi jalostuslaitoksiksi, ja niiden on osoitettava toimineensa naudanlihaa sisältävien jalosteiden tuotannossa kummankin asetuksen (EY) N:o 1301/2006 5 artiklassa tarkoitetun kahden viitekauden aikana.

Tuontioikeushakemus saa ylittää tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määrän enintään kymmenellä prosentilla.

2.   Todiste 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä on toimitettava samanaikaisesti tuontioikeushakemuksen kanssa.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1301/2006 5 artiklan toisessa kohdassa säädetään, toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on päätettävä, mitkä asiakirjat katsotaan hyväksyttäväksi todisteeksi edellä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä.

6 artikla

1.   A- tai B-luokan tuotteiden valmistusta koskevat tuontioikeushakemukset ilmaistaan luullisen lihan vastinarvona.

Tätä kohtaa sovellettaessa 100 kilogrammaa luullista naudanlihaa vastaa 77:ää kilogrammaa luutonta naudanlihaa.

2.   A- tai B-luokan tuotteita koskevat tuontioikeushakemukset on jätettävä viimeistään vuosittaista tuontitariffikiintiökautta edeltävänä 8 päivänä kesäkuuta kello 13.00 Brysselin aikaa.

3.   Tuontioikeuksia haettaessa on asetettava vakuus, joka on kuusi euroa 100 kilogrammalta.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään hakemusten jättämiselle asetettujen 2 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen päättymistä seuraavana toisena perjantaina kello 13.00 Brysselin aikaa luettelo hakijoista ja haetuista kokonaismääristä molempien tuoteluokkien osalta.

7 artikla

1.   Tuontioikeudet on myönnettävä aikaisintaan 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä seuraavana seitsemäntenä ja viimeistään kuudentenatoista työpäivänä.

2.   Jos asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun jakokertoimen tuloksena on se, että tuontioikeuksia myönnetään vähemmän kuin niitä on haettu, tämän asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti asetettu vakuus on vapautettava viipymättä suhteessa siihen.

8 artikla

1.   Kiintiön mukaisesti myönnettyjen määrien vapaaseen liikkeeseen luovutuksen edellytyksenä on tuontitodistuksen esittäminen.

2.   Tuontitodistuksia on haettava koko sille määrälle, joka hakijalle on myönnetty. Tämä velvoite on asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan 2 kohdan mukainen ensisijainen vaatimus.

9 artikla

1.   Todistushakemukset voidaan jättää ainoastaan jäsenvaltiossa, jossa hakija on hakenut kiintiöön liittyviä tuontioikeuksia ja saanut ne.

Saatuja tuontioikeuksia vähennetään kunkin tuontitodistuksen myöntämisen seurauksena vastaavalla määrällä, ja 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti asetettu vakuus vapautetaan viipymättä suhteessa siihen.

2.   Tuontitodistukset myönnetään tuontioikeudet saaneen toimijan nimiin.

3.   Todistushakemuksessa ja todistuksessa on oltava seuraavat tiedot:

a)	8 kohdassa merkintä alkuperämaasta;

b)	16 kohdassa jokin 1 artiklassa tarkoitetuista hyväksyttävistä CN-koodeista;

c)	20 kohdassa kiintiön järjestysnumero, vähintään yksi liitteessä II luetelluista maininnoista sekä jalostuslaitoksen nimi ja osoite.

4.   Tuontitodistukset ovat voimassa 120 päivää niiden tosiasiallisesta myöntämisestä asetuksen (EY) N:o 1291/2000 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

10 artikla

Jäsenvaltioiden on perustettava fyysinen ja asiakirjoihin perustuva valvontajärjestelmä sen varmistamiseksi, että liha jalostetaan jalostuslaitoksessa kyseisessä tuontitodistuksessa mainittuun tuoteluokkaan kuuluvaksi tuotteeksi kolmen kuukauden kuluessa tuontipäivästä.

Järjestelmään on sisällyttävä fyysisiä määrän ja laadun tarkastuksia jalostuksen alussa, sen aikana ja jalostustoimien päätyttyä. Tätä varten jalostajien on pystyttävä milloin tahansa esittämään todisteet maahantuodusta lihasta ja sen käytöstä asianmukaisten tuotannon valvonta-asiakirjojen avulla.

Toimivaltaisen viranomaisen suorittamassa tuotantotavan teknisessä tarkastuksessa lihan sulatuksen ja leikkauksen yhteydessä tapahtuva hävikki voidaan ottaa huomioon tarvittavassa määrin.

Lopputuotteen laadun tarkastamiseksi sekä jalostajan valmistusohjeen ja tuotteen koostumuksen vastaavuuden vahvistamiseksi jäsenvaltioiden on otettava edustavia näytteitä ja analysoitava kyseisiä tuotteita. Näiden toimenpiteiden kustannuksista vastaa jalostaja.

11 artikla

1.   Toimivaltaiselle viranomaiselle on tuontihetkellä asetettava vakuus sen varmistamiseksi, että jalostaja, jolle tuontioikeudet on myönnetty, jalostaa tuodun lihamäärän kokonaisuudessaan valmiiksi tuotteiksi todistushakemuksessa mainitussa laitoksessaan kolmen kuukauden kuluessa tuontipäivästä.

Vakuuden määrät vahvistetaan liitteessä III.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vakuus vapautetaan suhteessa siihen määrään, josta on seitsemän kuukauden kuluessa tuontipäivästä annettu toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä todiste siitä, että kaikki tuotu liha tai osa siitä on jalostettu kyseisiksi tuotteiksi kolmen kuukauden kuluessa nimettyyn laitokseen tuontipäivästä.

Jos jalostus on tapahtunut ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan päätyttyä, vakuus vapautetaan siten, että siitä vähennetään 15 prosenttia ja lisäksi vakuuden jäljelle jäävästä määrästä kaksi prosenttia kultakin määräajan ylittävältä päivältä.

Jos todiste jalostuksesta on laadittu ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun seitsemän kuukauden määräajassa ja toimitetaan näitä seitsemää kuukautta seuraavien 18 kuukauden kuluessa, pidätetty määrä palautetaan vähennettynä 15 prosentilla vakuuden määrästä.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vapauttamatta jäänyt vakuuden määrä pidätetään.

12 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1301/2006 11 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle:

a)	viimeistään kunkin kuukauden kymmenentenä päivänä tuotemäärät, tyhjät ilmoitukset mukaan luettuina, joille tuontitodistuksia on myönnetty edellisen kuukauden aikana;

b)

viimeistään kunkin tuontitariffikiintiökauden päättymistä seuraavana 31 päivänä lokakuuta tuontitodistusten sisältämät tuotemäärät, tyhjät ilmoitukset mukaan luettuina, jotka ovat jääneet käyttämättä tai jotka on käytetty vain osittain ja jotka vastaavat tuontitodistusten kääntöpuolelle merkittyjen määrien ja niiden määrien, joille todistukset on myönnetty, välistä erotusta.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin tuontitariffikiintiökauden päättymistä seuraavana 31 päivänä lokakuuta tuotemäärät, jotka on tosiasiallisesti luovutettu vapaaseen liikkeeseen edellisen tuontitariffikiintiökauden aikana.

3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten määrät on ilmoitettava kilogrammoina tuotepainoa ja tuoteluokkaa kohti asetuksen (EY) N:o 382/2008 liitteen V mukaisesti.

13 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 98/2008 (EUVL L 29, 2.2.2008, s. 5). Asetus (EY) N:o 1254/1999 korvataan asetuksella (EY) N:o 1234/2007 (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1) 1 päivästä heinäkuuta 2008.

(2)  EUVL L 47, 17.2.2006, s. 52.

(3)  EUVL L 47, 17.2.2006, s. 54.

(4)  EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1352/2007 (EUVL L 303, 21.11.2007, s. 3).

(5)  EYVL L 152, 24.6.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1423/2007 (EUVL L 317, 5.12.2007, s. 36).

(6)  EUVL L 115, 29.4.2008, s. 10.

(7)  EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 289/2007 (EUVL L 78, 17.3.2007, s. 17).

(8)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1243/2007 (EUVL L 281, 25.10.2007, s. 8).

(9)  EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2006 (EUVL L 365, 21.12.2006, s. 52).

(10)  EYVL L 210, 1.8.1986, s. 39.

---

---

---

---