Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 1.8.2019 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-138/18, De Esteban Alonso v. komissio, 11.6.2019 antamasta tuomiosta

(asia C-591/19 P)

(2019/C 413/26)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Mongin ja J. Baquero Cruz)

Muu osapuoli: Fernando De Esteban Alonso

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisessä valitusperusteessaan joka koskee komission päätöksen nro 1999/396 4 artiklaan liittyvien tosiseikkojen oikeudellisessa luonnehdinnassa, komissio väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen ei olisi pitänyt katsoa, että De Esteban oli rinnastettava henkilöihin, jotka oli mainittu nimeltä OLAFin Ranskan viranomaisille 19.3.2003 toimittamassa kertomuksessa, tai että tämä oli ainakin henkilökohtaisesti osallisena tosiseikkoihin, vaikka kyseinen henkilö ei kuulunut kumpaankaan näistä luokista.

Toinen valitusperuste koskee asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklan 4 kohdan virheellistä tulkintaa; kyseisen kohdan mukaan toimielimet toteuttavat OLAFin ”sisäisten tutkimusten tulosten edellyttämät kurinpidolliset ja oikeudelliset jatkotoimet – –”. Komissio katsoo, että tästä säännöksestä ei voida tehdä a contrario-tulkintaa, jonka mukaan komissiolle kuuluvaa harkintavaltaa unionin oikeuksien puolustamisessa rajoitetaan ja jonka mukaan komissio ei saa olla asianomistajana eikä se voi tehdä rikosilmoitusta kansallisille viranomaisille katsoessaan tämän asianmukaiseksi käytössään olevien tietojen perusteella, mukaan lukien OLAFin mahdollista kertomusta edeltävä aika.

Kolmannessa ja toissijaisessa valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleisellä tuomioistuimella ei ollut oikeutta hyväksyä vahingonkorvausvaatimusta syy-yhteyden puuttumisen vuoksi. Unionin yleinen tuomioistuin on perusteettomasti jättänyt huomiotta oikeuskäytäntönsä, jonka mukaan sen, että OLAF on toimittanut kansallisille viranomaisille tietoja, ja väitetyn vahingon välillä ei ole riittävän suoraa syy-yhteyttä.