(1)

Euroopan unionin toimivallan lisääntyessä unionin kansalaiset joutuvat yhä useammin tekemisiin unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen kanssa, mutta heidän prosessuaalisia oikeuksiaan ei aina turvata riittävällä tavalla.

(2)

Oikeusunionissa on välttämätöntä varmistaa, että prosessuaaliset oikeudet ja velvollisuudet ovat aina riittävän hyvin määritellyt ja että niitä kehitetään ja noudatetaan aina riittävällä tavalla. Unionin kansalaisilla on oikeus odottaa unionin toimielimiltä, elimiltä, laitoksilta ja virastoilta korkeaa avoimuuden ja tehokkuuden tasoa ja asioiden ripeää käsittelyä. Kansalaisilla on myös oikeus saada asianmukaista tietoa mahdollisuudesta ryhtyä lisätoimiin asiassa.

(3)

Unionin nykyiset hyvää hallintotapaa koskevat säännöt ja periaatteet ovat hajallaan lukuisissa eri lähteissä: primaarilainsäädännössä, johdetussa oikeudessa, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ei-sitovissa säädöksissä ja toimielinten yksipuolisissa sitoumuksissa.

(4)

Unionissa on vuosien varrella luotu suuri määrä alakohtaisia hallintomenettelyjä sekä sitovien että ei-sitovien säännösten muodossa ottamatta välttämättä huomioon järjestelmän kokonaisjohdonmukaisuutta. Tämä menettelyjen moninaisuus on johtanut puutteisiin ja epäjohdonmukaisuuksiin.

(5)

Unionilta puuttuu yhtenäinen ja kattava hallinto-oikeuden kodifioitu säännöstö, minkä vuoksi kansalaisten on vaikea ymmärtää unionin oikeuden mukaisia hallinnollisia oikeuksiaan.

(6)

Euroopan oikeusasiamies ehdotti huhtikuussa 2000 hyvän hallintotavan säännöstöä ja katsoi, että samaa hyvän hallintotavan säännöstöä olisi sovellettava kaikissa unionin toimielimissä, elimissä, laitoksissa ja virastoissa.

(7)

Parlamentti hyväksyi 6 päivänä syyskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa muutoksin Euroopan oikeusasiamiehen luonnoksen säännöstöksi ja kehotti komissiota esittämään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 308 artiklan mukaisesti ehdotuksen asetukseksi, johon sisältyy hyvän hallintotavan säännöstö.

(8)

Eri toimielinten myöhemmin hyväksymien ja pääasiassa Euroopan oikeusasiamiehen säännöstöön perustuvien nykyisten sisäisten käytännesääntöjen vaikutus on rajallinen, ne eroavat toisistaan ja ne eivät ole oikeudellisesti sitovia.

(9)

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan unionilla on oikeusperusta Euroopan unionin hallintomenettelyasetuksen antamiselle. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 298 artiklassa määrätään, että asetuksia annettaessa on varmistettava, että unionin toimielimet, elimet, laitokset ja virastot tukeutuvat tehtäviään hoitaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan unionin perusoikeuskirjalla (”perusoikeuskirja”) on myös ollut sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla.

(10)

Perusoikeuskirjan V luvun (”Kansalaisten oikeudet”) 41 artiklassa määrätään oikeudesta hyvään hallintoon, ja sen mukaan jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet, laitokset ja virastot käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa. Perusoikeuskirjan 41 artiklassa luetellaan lisäksi ei-tyhjentävästi joitakin niistä seikoista, joita oikeus hyvään hallintoon pitää sisällään, kuten jokaisen oikeus tulla kuulluksi, jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin, jokaisen oikeus saada tietää hallinnon päätöksen perustelut ja mahdollisuus vaatia korvausta vahingoista, joita toimielimet tai niiden henkilökuntaan kuuluvat ovat aiheuttaneet tehtäviään suorittaessaan, ja kielelliset oikeudet.

(11)

Tehokas unionin hallinto on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä. Liialliset säännöt ja menettelyt tai sääntöjen ja menettelyjen puute voivat johtaa huonoon hallintoon, joka voi johtua myös ristiriitaisista, epäjohdonmukaisista tai epäselvistä säännöistä ja menettelyistä.

(12)

Asianmukaisesti jäsennellyt ja johdonmukaiset hallintomenettelyt tukevat sekä tehokasta hallintoa että hyvää hallintoa koskevan oikeuden asianmukaista täytäntöönpanoa unionin oikeuden yleisenä periaatteena ja perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisesti.

(13)

Euroopan parlamentti kehotti 15 päivänä tammikuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa hyväksymään asetuksen Euroopan unionin hallintomenettelylaista, jotta taataan oikeus hyvään hallintoon avoimen, tehokkaan ja riippumattoman eurooppalaisen hallinnon avulla. Hallintomenettelyä koskevien yhteisten sääntöjen luominen unionin toimielimille, elimille, laitoksille ja virastoille olisi omiaan edistämään oikeusvarmuutta, täyttämään unionin oikeusjärjestelmässä olevia puutteita ja edistämään siten osaltaan oikeusvaltioperiaatteen noudattamista.

(14)

Tämän asetuksen tarkoituksena on luoda menettelysäännöt, joita unionin hallinnon olisi noudatettava hallinnollisessa toiminnassaan. Näillä menettelyä koskevilla säännöillä pyritään varmistamaan avoin, tehokas ja riippumaton hallinto sekä hyvää hallintoa koskevan oikeuden asianmukainen täytäntöönpano.

(15)

SEUT-sopimuksen 298 artiklan mukaisesti tätä asetusta ei pitäisi soveltaa jäsenvaltioiden hallintoihin. Asetusta ei myöskään pitäisi soveltaa lainsäädäntömenettelyihin, oikeudenkäynteihin ja menettelyihin, jotka johtavat perussopimuksiin, delegoituihin säädöksiin tai täytäntöönpanosäädöksiin suoraan perustuvien muiden kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten hyväksymiseen.

(16)

Tätä asetusta olisi sovellettava unionin hallintoon tämän kuitenkaan rajoittamatta unionin muiden sellaisten säädösten soveltamista, joissa säädetään erityisistä hallinnollisista menettelysäännöistä. Alakohtaiset hallintomenettelyt eivät kuitenkaan ole täysin johdonmukaisia ja kattavia. Jotta voidaan varmistaa unionin hallinnon toiminnan yleinen johdonmukaisuus ja hyvää hallintoa koskevan oikeuden täysimääräinen kunnioittaminen, erityisiä hallinnollisista menettelysäännöistä annettuja säädöksiä olisi tästä syystä tulkittava tämän asetuksen mukaisesti ja niiden puutteet olisi korjattava tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten avulla. Tässä asetuksessa vahvistetaan oletusarvoisesti oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat kaikkia unionin oikeuden mukaisia hallintomenettelyjä, ja tästä syystä se vähentää alakohtaisesta lainsäädännöstä johtuvien sovellettavien menettelysääntöjen hajanaisuutta.

(17)

Tässä asetuksessa vahvistetuilla hallinnollisilla menettelysäännöillä pyritään niiden hyvän hallinnon periaatteiden täytäntöönpanoon, jotka on vahvistettu useissa oikeuslähteissä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Kyseiset periaatteet on esitetty jäljempänä ja niiden sanamuodon olisi toimittava tämän asetuksen säännösten tulkinnan perustana.

(18)

Oikeusvaltioperiaate, sellaisena kuin se sisältyy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklaan, on unionin arvojen ydin. Kyseisen periaatteen mukaisesti kaikkien unionin toimien on perustuttava perussopimuksiin annettua toimivaltaa koskevan periaatteen mukaisesti. Lisäksi laillisuusperiaate, joka seuraa suoraan oikeusvaltioperiaatteesta, edellyttää, että unionin hallinnon toiminta toteutetaan täysin lakia noudattaen.

(19)

Kaikissa unionin oikeuteen sisältyvissä säädöksissä on noudatettava suhteellisuusperiaatetta. Tämä tarkoittaa, että kaikkien unionin hallinnon toimenpiteiden on oltava asianmukaisia ja välttämättömiä kyseisellä toimenpiteellä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi. Jos on mahdollisuus valita useista mahdollisista tarkoituksenmukaisista toimenpiteistä, on valittava vähäisimmän rasitteen aiheuttava vaihtoehto, ja mitkään hallinnon määräämät maksut eivät saa olla tavoitteisiin nähden kohtuuttomia.

(20)

Oikeus hyvään hallintoon edellyttää, että unionin hallinto tekee hallinnolliset päätökset sellaisten hallintomenettelyjen mukaisesti, joilla taataan puolueettomuus, oikeudenmukaisuus ja oikea-aikaisuus.

(21)

Oikeus hyvään hallintoon edellyttää, että kaikista hallintomenettelyn käynnistämistä koskevista päätöksistä on ilmoitettava osapuolille ja että kaikissa tällaisissa päätöksissä on annettava tarvittavat tiedot, jotta osapuolet voivat käyttää oikeuksiaan hallintomenettelyn aikana. Asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa yleisen edun niin vaatiessa unionin hallinto voi lykätä ilmoittamista tai jättää sen tekemättä.

(22)

Jos hallintomenettely käynnistetään jonkin osapuolen pyynnöstä, oikeus hyvään hallintoon velvoittaa unionin hallinnon ilmoittamaan kirjallisesti saaneensa pyynnön. Vastaanottamista koskevassa ilmoituksessa olisi ilmoitettava tarvittavat tiedot, jotka mahdollistavat sen, että osapuoli voi käyttää oikeuttaan puolustukseen hallintomenettelyn aikana. Unionin hallinnolla olisi kuitenkin oltava oikeus hylätä perusteettomat ja epäasialliset pyynnöt, sillä ne voivat vaarantaa hallinnon tehokkuuden.

(23)

Oikeusvarmuuden vuoksi hallintomenettely olisi käynnistettävä kohtuullisen ajan kuluessa tapahtumasta. Tästä syystä asetukseen olisi sisällytettävä vanhentumisaikaa koskevia säännöksiä.

(24)

Oikeus hyvään hallintoon edellyttää, että unionin hallinto noudattaa varmistamisvelvollisuutta, joka velvoittaa hallinnon vahvistamaan ja tarkistamaan huolellisesti ja puolueettomasti kaikki asiaankuuluvat tapauksen tosiseikat ja oikeudelliset seikat ja ottamaan huomioon kaikki olennaiset edut menettelyn jokaisessa vaiheessa. Tätä tarkoitusta varten unionin hallinnon olisi voitava kuulla osapuolia, todistajia ja asiantuntijoita, pyytää asiakirjoja ja tallennettuja tietoja ja tehdä vierailuja tai tarkastuksia. Unionin hallinnon olisi asiantuntijoita valitessaan varmistettava, että nämä ovat teknisesti päteviä ja että näihin ei liity eturistiriitaa.

(25)

Unionin hallinnon toteuttaessa tutkintaa osapuolilla olisi oltava velvollisuus tehdä yhteistyötä ja tukea hallintoa tapaukseen liittyvien tosiseikkojen ja olosuhteiden selvittämisessä. Pyytäessään osapuolia tekemään yhteistyötä unionin hallinnon olisi annettava heille kohtuullisesti aikaa vastata ja muistutettava heitä oikeudesta olla todistamatta itseään vastaan, jos hallintomenettely voi johtaa seuraamukseen.

(26)

Oikeus tulla kohdelluksi puolueettomasti unionin hallinnon taholta on välitön seuraus perusoikeudesta hyvään hallintoon ja velvoittaa henkilöstön jäsenet pidättäytymään osallistumasta hallintomenettelyyn, jossa heillä on suoraan tai epäsuorasti henkilökohtaisia etuja, kuten erityisesti perheeseen liittyviä etuja tai taloudellisia etuja, jotka voisivat vaarantaa heidän puolueettomuutensa.

(27)

Oikeus hyvään hallintoon saattaa edellyttää, että hallinto suorittaa tietyissä olosuhteissa tarkastuksia, kun tarkastukset ovat tarpeen velvollisuuden täyttämiseksi tai unionin oikeuden mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kyseisissä tarkastuksissa olisi noudatettava tiettyjä edellytyksiä ja menettelyjä osapuolten oikeuksien turvaamiseksi.

(28)

Oikeutta tulla kuulluksi olisi noudatettava kaikissa henkilöä vastaan käynnistetyissä menettelyissä, jotka saattavat päättyä kyseiselle henkilölle vastaiseen toimenpiteeseen. Tätä oikeutta ei pidä sulkea pois tai rajoittaa millään lainsäädäntötoimenpiteellä. Oikeus tulla kuulluksi edellyttää, että kyseinen henkilö saa tarkan ja täydellisen lausunnon esitetyistä väitteistä tai vastalauseista ja että hänelle annetaan mahdollisuus esittää huomautuksia tosiseikkojen ja käytettyjen asiakirjojen paikkansapitävyydestä ja merkityksestä.

(29)

Oikeus hyvään hallintoon sisältää hallintomenettelyn osapuolen oikeuden saada tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin, mikä on myös oikeutta tulla kuulluksi koskeva olennainen vaatimus. Kun luottamuksellisuutta ja salassapitovelvollisuutta tai liikesalaisuutta koskevien oikeutettujen etujen suojelu ei salli täydellistä tutustumista asiakirjoihin, osapuolen olisi vähintäänkin saatava riittävä yhteenveto asiakirjojen sisällöstä. Jotta helpotetaan mahdollisuutta tutustua omaa tapausta koskeviin asiakirjoihin ja varmistetaan siten avoin tiedonhallinta, unionin hallinnon olisi säilytettävä tulevat ja lähtevät sähköpostiviestit, saamansa asiakirjat ja tiedot toimenpiteistä, joihin se ryhtyy, sekä laadittava hakemisto tallennetuista asiakirjoista.

(30)

Unionin hallinnon olisi tehtävä hallinnolliset päätökset kohtuullisen ajan kuluessa. Hidas hallinto on huono hallinto. Kaikki hallinnollisia päätöksiä koskevat viivästykset olisi perusteltava, ja hallintomenettelyn osapuolelle olisi ilmoitettava viivästyksistä asianmukaisesti ja esitettävä arvio siitä, milloin hallinnollinen päätös oletettavasti tehdään.

(31)

Oikeus hyvään hallintoon velvoittaa unionin hallintoa ilmoittamaan selvästi syyt, joihin sen hallinnolliset päätökset perustuvat. Perusteluissa olisi ilmoitettava päätöksen oikeusperusta, sen tekemiseen johtanut yleinen tilanne ja yleiset tavoitteet, joihin sillä pyritään. Siinä olisi tuotava selvästi ja yksiselitteisesti esiin toimivaltaisen viranomaisen päätöksen syyt sillä tavoin, että kyseiset osapuolet voivat päättää, haluavatko he puolustaa oikeuksiaan hakemalla tuomioistuimen uudelleenkäsittelyä.

(32)

Tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden mukaisesti unioni tai jäsenvaltiot eivät voi tehdä unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi. Sen sijaan niillä on velvollisuus taata todellinen ja tehokas oikeussuoja, ja ne eivät saa soveltaa mitään päätöstä tai menettelyä, joka voisi edes väliaikaisesti estää unionin oikeuden täysimääräisen voimassaolon.

(33)

Jotta voitaisiin parantaa mahdollisuuksia käyttää oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, unionin hallinnon olisi ilmoitettava hallinnollisissa päätöksissään oikeussuojakeinoista, joita niillä osapuolilla on käytettävissä, joiden oikeuksiin ja etuihin kyseiset päätökset vaikuttavat. Sen lisäksi, että osapuolella on mahdollisuus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi tai kannella Euroopan oikeusasiamiehelle, osapuolelle olisi myönnettävä oikeus pyytää hallinnollista uudelleentarkastelua ja annettava tälle tietoa menettelystä ja tällaisen pyynnön esittämistä koskevasta määräajasta.

(34)

Hallinnollista uudelleentarkastelua koskeva pyyntö ei vaikuta osapuolen oikeuteen turvautua oikeussuojakeinoihin. Tuomioistuimen uudelleenkäsittelyä koskevan hakemuksen esittämisen määräajan vahvistamiseksi hallinnollinen päätös katsotaan lopulliseksi, jos osapuoli ei esitä hallinnollista uudelleentarkastelua koskevaa pyyntöä asianmukaisessa määräajassa, tai jos osapuoli esittää hallinnollista uudelleentarkastelua koskevan pyynnön, lopullinen hallinnollinen päätös on hallinnollisen uudelleentarkastelun lopuksi tehtävä päätös.

(35)

Hallintomenettelyn osapuolten olisi avoimuuden ja oikeusvarmuuden periaatteiden mukaisesti voitava selvästi ymmärtää hallinnollisesta päätöksestä heille aiheutuvat oikeutensa ja velvollisuutensa. Unionin hallinnon olisi tästä syystä varmistettava, että sen hallinnolliset päätökset laaditaan selkeällä, yksinkertaisella ja ymmärrettävällä kielellä ja ne tulevat voimaan sen jälkeen, kun ne on annettu tiedoksi osapuolille. Tätä velvollisuutta täyttäessään unionin hallinnon on hyödynnettävä asianmukaisesti tieto- ja viestintäteknologiaa ja mukauduttava niiden kehitykseen.

(36)

Avoimuuden ja hallinnon tehokkuuden varmistamiseksi unionin hallinnon olisi varmistettava, että toimivaltainen viranomainen korjaa sen hallinnollisten päätösten kirjoitus- ja laskuvirheet tai vastaavat virheet.

(37)

Laillisuusperiaate, joka seuraa suoraan oikeusvaltioperiaatteesta, edellyttää, että unionin hallinnon on oikaistava tai peruttava laittomat hallinnolliset päätökset. Koska hallinnollisen päätöksen oikaiseminen tai peruminen voi kuitenkin olla ristiriidassa luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, unionin hallinnon olisi arvioitava huolellisesti ja puolueettomasti oikaisemisen tai perumisen vaikutukset muihin osapuoliin ja sisällytettävä tällaisen arvion johtopäätökset päätöksen oikaisemisen tai perumisen perusteisiin.

(38)

Unionin kansalaisilla on oikeus ottaa yhteyttä unionin toimielimiin, elimiin, laitoksiin ja virastoihin jollakin perussopimusten kielistä, ja heillä on oikeus saada vastaus samalla kielellä. Unionin hallinnon olisi noudatettava osapuolten kielellisiä oikeuksia varmistamalla, että hallintomenettely toteutetaan osapuolen valitsemalla perussopimusten kielellä. Jos unionin hallinto on käynnistänyt hallintomenettelyn, ensimmäinen ilmoitus olisi laadittava sitä jäsenvaltiota vastaavalla perussopimusten kielellä, johon osapuoli on sijoittautunut.

(39)

Avoimuusperiaate ja oikeus saada tutustua asiakirjoihin ovat erityisen tärkeitä hallintomenettelyssä sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT-sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettavien säädösten soveltamista. Näiden periaatteiden rajoittamista olisi tulkittava suppeasti, jotta noudatetaan perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa asetettuja kriteereitä, ja tästä syystä niitä olisi rajoitettava ainoastaan lailla sekä oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen ja niihin olisi sovellettava suhteellisuusperiaatetta.

(40)

Henkilötietojen suojaa koskeva oikeus merkitsee, että unionin hallinnon käyttämien tietojen olisi oltava tarkkoja, ajantasaisia ja lainmukaisesti tallennettuja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT-sopimuksen 16 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen säädösten soveltamista.

(41)

Luottamuksensuojan periaate juontaa juurensa oikeusvaltioperiaatteesta ja merkitsee, että julkisten elinten toimilla ei saisi puuttua saavutettuihin oikeuksiin ja lainvoimaisiin oikeudellisiin tilanteisiin, ellei tämä ole yleisen edun vuoksi ehdottoman välttämätöntä. Oikeutetut odotukset olisi otettava asianmukaisesti huomioon, kun hallinnollista päätöstä oikaistaan tai se perutaan.

(42)

Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että unionin säännöt ovat selkeitä ja tarkkoja. Tällä periaatteella pyritään varmistamaan, että tilanteet ja oikeudelliset suhteet, joihin sovelletaan unionin oikeutta, ovat ennakoitavissa, jolloin yksilöt voivat yksiselitteisesti varmistaa, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia heillä on ja voivat ryhtyä niiden mukaisiin toimiin. Oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti taannehtivia toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa ainoastaan laillisesti perustelluissa tilanteissa.

(43)

Jotta voidaan varmistaa unionin hallinnon toiminnan yleinen johdonmukaisuus, yleisten hallinnollisten päätösten olisi oltava niiden hyvän hallinnon periaatteiden mukaisia, joihin tässä asetuksessa viitataan.

(44)

Tämän asetuksen tulkinnassa olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen, joita sovelletaan hallinnolliseen toimintaan oikeusvaltioperiaatteen ja tehokkaan ja riippumattoman Euroopan unionin hallinnon periaatteen välittömänä seurauksena.

a)

lainsäädäntömenettelyt

b)

oikeudenkäyntimenettelyt

c)

menettelyt, jotka johtavat perussopimuksiin, delegoituihin säädöksiin tai täytäntöönpanosäädöksiin suoraan perustuvien muiden kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten hyväksymiseen.

a)

”unionin hallinnolla” Euroopan unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen hallintoa;

b)

”hallinnollisella toiminnalla” toimintaa, jota unionin hallinto toteuttaa unionin oikeuden täytäntöönpanemiseksi 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä lukuun ottamatta;

c)

”hallintomenettelyllä” prosessia, jolla unionin hallinto valmistelee, hyväksyy ja panee täytäntöön hallinnollisia päätöksiä;

d)

”henkilöstön jäsenellä” henkilöstösääntöjen 1 a artiklassa tarkoitettua virkamiestä ja Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 1 artiklan 1–3 kohdassa tarkoitettua toimihenkilöä;

e)

”toimivaltaisella viranomaisella” unionin toimielintä, elintä, laitosta tai virastoa tai niiden yksikköä tai unionin hallinnossa toimivaa henkilöä, joka on sovellettavan oikeuden mukaisesti vastuussa hallintomenettelystä;

f)

”osapuolella” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka oikeudelliseen asemaan hallintomenettelyn tulos voi vaikuttaa.

a)

asian viitenumero ja päivämäärä;

b)

menettelyn aihe ja tarkoitus;

c)

menettelyn tärkeimpien vaiheiden kuvaus;

d)

asiasta vastaavan henkilöstön jäsenen nimi ja yhteystiedot;

e)

toimivaltainen viranomainen;

f)

hallinnollisen päätöksen tekemisen määräaika ja seuraukset, jos hallinnollista päätöstä ei tehdä määräajassa;

g)

käytettävissä olevat muutoksenhakukeinot;

h)

28 artiklassa tarkoitetun verkkosivuston osoite, jos sellainen sivusto on olemassa.

a)

asian viitenumero ja päivämäärä;

b)

pyynnön vastaanottamisen päivämäärä;

c)

menettelyn tärkeimpien vaiheiden kuvaus;

d)

asiasta vastaavan henkilöstön jäsenen nimi ja yhteystiedot;

e)

hallinnollisen päätöksen tekemisen määräaika ja seuraukset, jos hallinnollista päätöstä ei tehdä määräajassa;

f)

28 artiklassa tarkoitetun verkkosivuston osoite, jos sellainen sivusto on olemassa.

a)

oikeus saada kaikki menettelyyn liittyvät merkitykselliset tiedot selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla;

b)

oikeus mahdollisuuksien mukaan ja soveltuvissa tapauksissa tiedottaa kaikista menettelyä koskevista muodollisuuksista sekä täyttää ne etäyhteyttä käyttäen ja sähköisesti;

c)

oikeus käyttää mitä tahansa perussopimusten kieltä ja saada vastaus valitsemallaan perussopimusten kielellä;

d)

oikeus saada ilmoitus kaikista menettelyn vaiheista ja osapuoleen mahdollisesti vaikuttavista päätöksistä;

e)

oikeus käyttää edustajanaan lakimiestä tai muuta valitsemaansa henkilöä;

f)

oikeus maksaa vain kohtuulliset ja oikeasuhteiset maksut kyseessä olevan menettelyn kustannuksista.

a)

kuulla osapuolten, todistajien ja asiantuntijoiden lausuntoja,

b)

pyytää asiakirjoja ja tallennettuja tietoja,

c)

tehdä vierailuja ja suorittaa tarkastuksia.

a)

annettiin ilmoitus päätöksestä käynnistää hallintomenettely, jos aloitteen tekijänä on unionin hallinto, tai

b)

annettiin pyyntöä koskeva tiedoksisaantitodistus, jos hallintomenettely käynnistettiin pyynnöstä.

a)

linkki sovellettavaan lainsäädäntöön,

b)

lyhyt selostus tärkeimmistä oikeudellisista vaatimuksista ja niiden hallinnollisesta tulkinnasta,

c)

kuvaus menettelyn tärkeimmistä vaiheista,

d)

toimivaltaisen viranomaisen ilmoitus lopullisen päätöksen tekemisestä,

e)

ilmoitus päätöksen tekemisen määräajasta,

f)

ilmoitus käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista,

g)

linkki vakiolomakkeisiin, joita osapuolet voivat käyttää menettelyä koskevassa viestinnässään unionin hallinnon kanssa.