4.10.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 299/45

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Osuustoimintaliike ja maatalous- ja elintarvikealan kehitys” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 299/09

Esittelijä: Carlos TRIAS PINTÓ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2012 pitämässään täysistunnossa työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Osuustoimintaliike ja maatalous- ja elintarvikealan kehitys

(oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. kesäkuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2012 pitämässään 482. täysistunnossa (heinäkuun 11. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 144 ääntä puolesta ja 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Etsittäessä nykyistä kestävämpää talousmallia osuustoimintaliike nousee kilpailukykyiseksi ja toimivaksi vaihtoehdoksi, joka tarjoaa uusia vastauksia maatalous- ja elintarvikealan epätasapainoiseen arvoketjuun, edistää työllisyyttä ja tukee paikallisia elintarvikeketjuja, elintarviketurvaa, osallistumista ja yhteiskuntavastuuta.

1.2   Nykyisillä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden markkinoilla on toteutettava rakenteellisia muutoksia, jotka vastaavat Eurooppa 2020 -strategialle ja muille unionin aloitteille asetettuja haasteita. Tavanomaiset markkinaketjut eivät tarjoa asianmukaista avoimuutta hintojen muodostuksessa, mikä johtaa siihen, että markkinaketjun toimijoiden neuvottelukapasiteetissa vallitsee räikeä epätasapaino, mistä on puolestaan haittaa tuottajille ja kuluttajille (ketjun ensimmäiselle ja viimeiselle lenkille). Lisäksi aiheutuu tarpeettomia ympäristökustannuksia, kun jakelu on energiankulutuksen kannalta tehotonta, kuten tuore-elintarvikkeiden kylmävarastointi sesongin ulkopuolella ja niiden kuljetus markkinoille, jotka sijaitsevat hyvin kaukana tuotantopaikasta.

1.3   Markkinoiden uudelleenjärjestelyä suunniteltaessa ohjenuoraksi olisi otettava ympyrämäinen rakenne, mikä auttaisi lyhentämään markkinaketjuja, jotta tehostetaan tarjonnan ja kysynnän verkottumista markkinaketjun perusyksiköistä käsin innovatiivisessa ja teknologisesti pitkälle kehittyneessä kontekstissa.

1.4   Osuustoimintaliike antaa periaatteineen ja identiteettiarvoineen oman panoksensa oikeudenmukaisiin ja yhteisvaikutteisiin liikesuhteisiin, jotka puolestaan auttavat tasapainottamaan maatalous- ja elintarvikealan arvoketjua sovittamalla yhteen intressejä, optimoimalla yhteisen arvon ja luomalla pohjan tuotanto- ja kulutusmuotojen kestävyydelle.

1.5   ETSK kehottaakin unionin toimielimiä tukemaan osuustoimintamallin kehittämiseen tarvittavia edellytyksiä ryhtymällä toteuttamaan sellaisia unionin politiikkoja, joissa huomioidaan asianmukaiset oikeudelliset, taloudelliset, verotukselliset, tekniset ym. toimenpiteet siten, että taataan osuustoimintaliikkeen sopusointuinen kehittäminen.

2.   Johdanto

2.1   Osuustoimintamalli antaa pontta Euroopan unionin liiketoimintaympäristön parantamiselle ja erityisesti elinkeinoelämän demokraattisuudelle, ja se antaa oman panoksensa tarpeelliseen tuotantomallin muutokseen.

2.2   YK on julistanut vuoden 2012 kansainväliseksi osuustoimintaliikkeen vuodeksi. Tämä tarjoaa ihanteelliset puitteet pohtia osuuskuntien roolia hahmoteltaessa kestävälle kasvulle uudenlaista liikkeelle panevaa voimaa ja saattaa jopa saada aikaan sen, että nykyinen kriisi synnyttää erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden (1).

2.3   Osuustoimintasektorin tilanne vaihtelee suuresti EU:ssa. Joidenkin osuuskuntien harjoittama liiketoiminta ei millään tavoin poikkea kilpailijoiden liiketoiminnasta, kun taas toiset yhdistävät liiketoimintansa kuluttajia, ympäristöä jne. hyödyttäviin "poliittisiin" asenteisiin, jotka sisältyvät niiden tiedotus- tai markkinointistrategioihin. On myös tehtävä ero arvoketjun alkupäässä (tuotannossa) ja loppupäässä (kulutuksessa) toimivien osuuskuntien välillä, joiden toiminta ei useinkaan ole keskenään koordinoitua.

2.4   Markkinoiden rakenteellinen uudistaminen, jolla helpotetaan kestävän tuotanto- ja kulutusmallin (2) aikaansaamista, edellyttää maatalous- ja elintarvikealan arvoketjun tasapainottamista siten, että ylipäätään maatalousalan järjestöt ja erityisesti osuuskunnat ryhtyvät moduloimaan ja integroimaan toimintaa, jotta asianmukaiset mukautukset ja muutokset voidaan toteuttaa. Tämän on tapahduttava vuoropuhelun ja toimialojen rajat ylittävän yhteisen toiminnan välityksellä.

2.5   Edellä mainittu lähestymistapa auttaa kehittämään ETSK:n ilmaisemia kantoja, ja siinä pyritään vastaamaan unionin politiikkojen tuleviin haasteisiin pitämällä mielessä Eurooppa 2020 -strategia, uusi yhteinen maatalouspolitiikka, kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimenpideohjelma sekä sisämarkkinoiden toimenpidepaketti.

2.6   Edelliseen liittyen on syytä korostaa, että käsillä oleva aloite pohjautuu älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun periaatteeseen, jossa kasvun lähtökohtina ovat osaaminen, vähähiilinen talous (3), työllistettävyys sekä sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus.

2.7   Tässä tehty ehdotus antaa kaiken kaikkiaan oman panoksensa muihin unionin politiikkojen kannalta erittäin merkityksellisiin poikkialaisiin kysymyksiin, kuten seikkoihin, jotka liittyvät elintarvikeomavaraisuuteen ja elintarviketurvaan, alueelliseen tasapainoon ja paikallisten elintarvikeketjujen vaalimiseen (4), sosiaaliseen yrittäjyyteen, kuluttajien oikeuksien ja intressien suojelemiseen sekä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan välittömään osallistumiseen maatalous- ja elintarvikealan toimiin (5).

3.   ETSK:n huomiot

3.1   Nykymarkkinoiden diagnoosi

3.1.1   Markkinoiden toiminnalla olisi taattava, että tarjotaan sellaisia ja sen laatuisia tuotteita, joita kuluttajat haluavat. Tämä edellyttää, että kuluttajien lähettämät signaalit välittyvät koko arvoketjuun ja päätyvät tuottajille vääristymättöminä. Nykymarkkinoille on valitettavasti usein ominaista linjamaisuus – joka estää myönteisen palautteen – ja monimutkaisuus, joka vääristää markkinoiden sisältöä ja haittaa niiden todellista tehtävää: tuotteiden toimittamista väestölle mahdollisimman tyydyttävästi.

3.1.2   Kuluttajat vaativat yhä useammin turvallisia, kestävän kehityksen mukaisia tuotteita, jotka on tuotettu innovoivasti, vastuullisesti, ympäristöä kunnioittaen sekä asianmukaisissa olosuhteissa, joissa huomioidaan työolot ja eläinten hyvinvointi. Samalla ei pidä unohtaa, että halvemmat elintarvikkeet on myös otettava huomioon, sillä hinta on edelleen ostopäätöksissä eräs ratkaiseva tekijä. Maatalous- ja elintarvikealan arvoketju ei valitettavasti välitä keskeistä tietoa eri lenkkien kesken (primaarituotanto, valmistus, varastointi, jakelu ja myynti).

3.1.3   Samalla kun markkinaketjut ovat vähitellen etäännyttäneet tuottajat kuluttajista, ne ovat vaikeuttaneet ketjuun sisällytettyjen toimien avoimuutta, joten tuotantokustannuksia aliarvostetaan ja tuottajille maksetut hinnat eivät usein yllä tuottajien taloudellisen toimeentulon mahdollistavalle vähimmäistasolle.

3.1.4   Toimijat kärsivät toimintaansa nähden epäoikeudenmukaisista hinnoista. Heidän vähäinen neuvotteluvoimansa ja kiinteä riippuvuussuhteensa syventävät maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden ketjussa vallitsevaa epätasapainoa (6), mikä saa markkinat jatkuvasti käyttäytymään epänormaalisti.

3.1.5   Nykymarkkinoiden analyysi – joka on tarpeen markkinoiden uudistamiseksi – päätyy seuraavaan diagnoosiin: pirstaleinen tarjonta, keskittynyt jakelu ja vaihteleva kysyntä. Tällainen toimintaympäristö on omiaan ruokkimaan keinottelua.

3.1.6   Ei pidä unohtaa, että jakeluvaiheeseen liittyy myös ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia, joita aiheuttavat pitkän matkan kuljetukset, pitkäaikainen kylmävarastointi, yritystoiminnan siirtäminen muualle jne.

3.2   Markkinoiden ohjaaminen osuustoimintaan: uusiin, kestäviin tuotanto- ja kulutusmuotoihin keskittyvä lähestymistapa

Osuuskuntien identiteettiä edistetään demokratian, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden, avoimuuden ja yhteiskunnallisen vastuun arvoilla. Kansainvälinen osuustoimintaliitto (ICA) on määrittänyt seitsemän periaatetta osuuskuntien noudatettaviksi: "vapaaehtoinen ja avoin jäsenyys; demokraattinen jäsenhallinto; jäsenten taloudellinen osallistuminen; itsenäisyys ja riippumattomuus; yleissivistävä ja ammatillinen koulutus sekä viestintä; osuuskuntien keskinäinen yhteistyö ja vastuu toimintaympäristöstä" (7).

Maatalous- ja elintarvikealan markkinat ovat osuustoiminnallisia, kun niiden lähtökohtana on maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tarjonnan ja kysynnän ruohonjuuritason osuuskuntatoiminta, vastavuoroiset tai molemminpuoliseen hyötyyn perustuvat suhteet sekä pyrkimys taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti oikeudenmukaisempaan ja tehokkaampaan arvoketjuun. Kaiken kaikkiaan on kyse siitä, että markkinoista pyritään muovaamaan eräänlainen win-win-pelikenttä, jossa kaikki sen toimijat ovat voittajia, maksimoimalla yhteisen arvon luominen siten, että rakennetaan liittoja ja tehdään pitkän aikavälin sitoumuksia markkinoiden tärkeimpien toimijoiden (tuottajien ja kuluttajien) kesken oikeudenmukaisissa terveen kilpailun olosuhteissa. Markkinoiden uudelleenjärjestelyssä, sellaisena kuin se tässä asiakirjassa mielletään, ovat keskeisiä seuraavat kysymykset:

3.2.1

"Tuotantopyramidin" kääntäminen ylösalaisin siten, että asiaan omaksutaan sellainen ylikansallinen osuustoiminnallinen lähestymistapa, jonka kriittinen massa takaa tarpeellisen mittakaavan ja ulottuvuuden. Lähtemällä liikkeelle yksittäisestä tuottajasta tai perhetilallisesta on edistettävä ruohonjuuritason liittymistä järjestöihin tai osuuskuntiin. Tämä piristää maaseudun elinkeinoelämää, kun toimijat integroituvat suurempiin rakenteisiin – alueellisiin verkostoihin ja kilpailukeskuksiin –, jotka tuovat viljelijät lähemmäksi enemmän lisäarvoa omaavia markkinaketjujen osia. Tällaisen osuustoiminnallisen jäsentymisen ansiosta voidaan maksimoida tulokset ja vastata kysynnän monimuotoisuuteen lyhentämällä tuotanto- ja kulutuspisteiden välisiä markkinaketjuja (8). Yhdistyminen osuuskunniksi (9) varmistaa myös paremman jäljitettävyyden koko prosessin ajan niin laadun kuin hinnanmuodostuksen osalta, mikä puolestaan merkitsee resurssien optimoimista ja tehokkuuden lisääntymistä.

3.2.2

Osuustoimintaliikkeen anti yhteiskunnalle. Osuuskuntaverkoston tuottama voitto palautuu itse verkostoon osallistuville osuuskunnille, mikä lisää niiden mahdollisuuksia parantaa markkinavoimaansa. Tämä puolestaan lisää työllistettävyyttä ja tuottajien ja kuluttajien mahdollisuutta saada perusresursseja yhä yleisemmin ja entistä suotuisammin ehdoin, mikä edistää yhteisvaikutusten syntymistä uudessa liikesuhdeympäristössä.

3.2.3

Kysynnän keskittyminen  (10). Kuluttajaosuuskuntien avulla ja kehittämällä kuluttajaverkostoja, jotka kokoavat yhteen kansalaisten taholta tulevan kysynnän, pyritään helpottamaan entistä laadukkaampien ja huokeampien tuotteiden saatavuutta. Suora yhteys tuottajiin rakennetaan paikallisista ja lähimarkkinoista käsin, ja sitä täydennetään asteittain verkossa tapahtuviksi virtuaalihankinnoiksi. Tämä lähestymistapa vastaa Euroopan unionin tärkeimpien viljelijäjärjestöjen ja maatalous- ja elintarvikealan osuuskuntien ilmaisemia tavoitteita: "Tavoitteena on edistää/tukea viljelijöiden aloitteita tuotteidensa myymiseksi suoraan loppukuluttajille (esimerkiksi suoramyynti tilalta, myynti maatalousosuuskuntien välityksellä, paikallisilla toreilla, yhteisalustojen tai tuottajien valvonnassa olevien yritysten välityksellä)." (11)

3.2.4

Ympyrämäinen markkinamalli  (12), joka perustuu markkinaketjujen lyhentämiseen. Vastauksena niiden toimijoiden liialliseen painoarvoon, jotka eivät tuota lisäarvoa maataloustuotteiden arvoketjuun, on kehitettävä maataloustuotteiden markkinaketjujen vaihtoehtoja, joissa tuodaan mahdollisimman lähelle toisiaan tuotanto- ja kulutusyksiköt, joilla tarkoitetaan primaarituottajia ja loppukuluttajia (13). Näin autetaan luomaan "markkinalenkkejä", jotka mahdollistavat väestön tarpeiden ja tuotantoresurssien mukauttamisen ihanteellisesti vastaamaan toisiaan välineiden ja kustannusten osalta ja vältetään yli- ja alijäämien syntyminen, sillä nämä voivat puolestaan saada aikaan hintojen keinotekoista heilahtelua. Kaiken tämän ansiosta elintarvikkeiden toimitusketju toimii oikeudenmukaisemmin, avoimemmin ja tasapainoisemmin, mikä puolestaan auttaa kitkemään väärinkäytökset ja epäterveet käytännöt, jotka vaarantavat oikeutetun kilpailun.

3.2.5

Uudet teknologiat  (14) Teknologinen innovointi on kulmakivi, josta käsin osuustoimintaa voidaan lisätä markkinoilla niin kehitettäessä innovoivia maatalous- ja elintarviketuotannon tekniikoita kuin suunniteltaessa logistiikkaa viestintäprosessien tehon optimoimiseksi otettaessa käyttöön älykkäitä tuotanto-, jakelu- ja kulutusverkostoja (nämä organisoitumismuodot ovat pitkälle itseorganisoivia, ja ne kehittyvät joustavasti; niillä on myös kyky oppia toimimaan tavoitteidensa saavuttamiseksi). Verkkojen virtuaalisuus, yhteentoimivuus ja keskinäinen liitettävyys sähköisessä ympäristössä antaa mahdollisuuden korvata sisällöttömäksi jääviä välittäjähahmoja. Uusien teknologioiden tuleekin olla välineitä, joiden avulla muotoillaan prosessi, joka johtaa kollektiivisen tehon lisääntymiseen, soveltamalla innovointia elintarvikeketjuihin ja niiden jalostusarvoon.

3.3   Keinoja markkinoiden osuuskuntatoiminnan lisäämiseksi

Vastuulliseen ja kestävään tuotantoon ja kulutukseen liittyvä kokonaisvaltainen muutos on usean sidosryhmän muodostama todellisuus, jossa jokainen intressiryhmä voi vaikuttaa osuustoimintaan ja joutua sen vaikutuksen piiriin (osuuskuntien vastavuoroinen yhteiskuntavastuu). Osuustoiminnallisia ja osuuskuntien välisiä kulutus- ja tuotantomalleja edistettäessä on otettava huomioon, että on strategisesti tärkeää ottaa käyttöön välineitä ja virallisia mekanismeja, jotta malli voi menestyä kilpailussa perinteisen arvoketjun kanssa. Päätöksenteon kannalta saattaa olla hyödyllistä pohtia muun muassa seuraavia seikkoja:

3.3.1

Unionin politiikkojen yhteydessä toteutettavat toimenpiteet. Osuuskuntatoiminnan lisäämiseksi on toteutettava tukitoimenpiteitä uudistamalla lainsäädäntöpuitteita ja toteuttamalla asianmukaista kannustuspolitiikkaa esimerkiksi kehittämistoimistojen välityksellä ja luototuksen muodossa, ryhdyttävä osuuskuntien yhdentymiseen ja kansainvälistymiseen tähtääviin toimenpiteisiin sekä toteutettava toimenpiteitä koheesion ja sosiaalisen innovoinnin lisäämiseksi ja toimenpiteitä, joilla edistetään viranomaisten ja pk-yritysten, osuuskuntien, kuluttajajärjestöjen ja muiden ryhmittymien välisiä kumppanuuksia.

3.3.2

Osuuskuntien panos julkisiin hankintoihin  (15). Ympäristömyötäisissä julkisissa hankinnoissa on tapahtunut viime vuosina edistystä, ja aivan viime aikoina julkishallinnon hankintamenettelyihin on alettu soveltaa eettisluonteisia ehtoja. Kaikki tämä on vaikuttanut merkittävästi siihen, millä tavoin sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat huomioidaan kestävän kehityksen mukaisissa toimissa ja yhteistyössä. Koska julkiset hankinnat toimivat esikuvana ja niitä tehdään runsaasti, ne ovat epäilemättä välttämätön keino edistää tavoiteltavia päämääriä. Julkisen hallinnon ja osuuskuntaverkostojen välisen markkinavirtojen kierron edistäminen saattaa olla uudenlaisen, kestävän tuotanto- ja kulutusmallin kannalta ratkaisevaa.

3.3.3

Laatumerkit  (16). Laatumerkit edistävät kaupan pidettävää tuotetta välillisesti ja ovat todiste tuotteiden alkuperästä, ominaisuuksista ja niihin liitettävistä mielleyhtymistä. Käsillä olevassa tapauksessa laatumerkit korostavat osuustoiminnalliseen tuotantoon liittyvää sosiaalisen aspektin tuomaa lisäarvoa (osuustoimintamerkki). Tällainen merkki-imago merkitsee sitä, että tuote huomataan, ja sen ansiosta maatalousalan järjestöt voivat suuntautua tuotannon sijaan markkinoihin.

3.3.4

Avoimuus ja kuluttajille tiedottaminen  (17). Valistus- ja tiedotuskampanjoihin, joissa kansalaisille selvitetään ostopäätösten tekemistä osuustoimintaan perustuvilla markkinoilla, liittyy kiinteästi avoimuus erityisesti laadun ja jäljitettävyyden suhteen. Se on yksi arvoketjun tasapainotekijöistä, jonka ansiosta tiedotus on entistä symmetrisempää ja tuotanto ja kulutus ovat paremmin sovitettavissa yhteen. Tämä on välttämätöntä, jotta kestävyyteen perustuva malli toimii tehokkaasti, ja se ankkuroi tarjonnan ja kysynnän ajallisesti ja paikallisesti markkinointiprosesseihin. Myös kuluttajien järjestäytymistä on pidettävä yhtä tähdellisenä kuin niiden reittien jäljittämistä, jotka johtavat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden loppukysynnän asianmukaiseen keskittymiseen.

3.3.5

Sosiaaliseen yrittäjyyteen ja osuustoimintaan tähtäävä koulutus ja perehdyttäminen  (18). Vaikka kyseessä on selvästi ennakoiva, proaktiivinen väline, jonka vaikutus ei näy välittömästi, perehdyttäminen ja koulutus ovat kuitenkin keskeisiä, jotta markkinoilla tapahtuneet muutokset vakiintuvat. Osuustoimintaliikkeen periaatteiden tunteminen ja omaksuminen kouluissa luo jo varhaisessa vaiheessa myönteisen asenteen osuustoimintamallia ja sellaista yhteistyötä kohtaan, joka synnyttää luottamusta. Lisäksi myös vanhemmat alkavat soveltaa asennetta käytäntöön, ja heille välittyy kulutustottumuksia, jotka saavat aikaan yhteisvaikutusta ehdotettujen toimien kanssa. Tämän kannalta on erityisen tärkeää valaa nuoriin yrittäjähenkisyyttä ja rohkaista ja motivoida heitä panemaan alulle ja vakiinnuttamaan osuuskuntia joko tuotanto-, markkinointi- tai kulutusportaaseen. Tässä ovat epäilemättä avuksi osuuskuntien tunteminen sekä hyvien osuuskuntakäytäntöjen vaihto ja tunnetuksi tekeminen.

3.3.6

Eriytetty verokohtelu  (19). Verotuksen tulee olla oikeudenmukaisempaa, jotta kulutus voidaan suunnata resurssien tehokkaampaan käyttöön (20) ja ottaa näin paremmin huomioon kuhunkin tuotteeseen sisältyvät sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat sekä osuustoimintamallin tuotteelle tuoma sosiaalinen lisäarvo. Eriytetyn verotuksen puitteissa toteutetut verokannustimet ja korvaukset ovat suorimpia välineitä, joiden avulla on suurimmat mahdollisuudet päästä toivottuihin tuloksiin. Kuten eri jäsenvaltioiden aiemmat kokemukset osoittavat, eriytetty verokohtelu edistää taloudellista itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, mutta samaan tapaan kuin eräät edellä ehdotetuista toimista, se edellyttää, että toimenpiteen vaikutukset tutkitaan ennalta.

3.3.7

Teknologian käyttöönotto. Teknologian kehittyminen ja yleinen saatavuus edistävät parhaiten tavoiteltavien päämäärien saavuttamista. Tältä osin kannattaa mainita seuraavat aloitteet: maatalous- ja elintarviketuotannon tutkimus ja innovointi, uusien markkinointialueiden ja -kanavien luominen sekä laatua lisäävien seikkojen sertifiointi myöntämällä lisäpisteitä ravintoarvon, toimitusvarmuuden ja muiden yleisen edun mukaisten tekijöiden perusteella ja vähentämällä pisteitä muun muassa kielteisistä sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista ulkoisista vaikutuksista, jotta voidaan todentaa esimerkiksi sellaiset tekijät kuin terveys ja elintarvikkeiden turvallisuus, ekologinen jalanjälki tai sosiaaliset vaikutukset ja jotta myös kuluttajat antavat niille arvoa ja punnitsevat niitä vastaavasti hinnassa sekä tuotanto- ja jakelukustannuksissa. Tällaisen sertifiointivälineen käyttöönotto edellyttäisi muun muassa älypuhelimia, erityisiä tietotekniikkasovelluksia ja sosiaalisia verkkoja.

3.4   Osuustoimintamarkkinoiden kilpailuedut

Kestävyyteen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteistyöhön perustuvasta mallista on ilmeistä etua, minkä lisäksi osuustoimintamarkkinat auttavat saavuttamaan joukon kilpailuetuja, joilla on vaikutusta unionin politiikkojen kannalta erittäin merkittäviin seikkoihin seuraavilla osa-alueilla:

3.4.1

Talous: viljelijöiden tuotteiden vakaa ja varma pääsy markkinoille, kestävän kehityksen mukainen rahoitus, sosiaalisesti vastuulliset investoinnit, markkinoiden piristyminen, kilpailun puolustaminen, kuluttajien oikeuksien ja intressien suojelu jne.

3.4.2

Yhteiskunta: aluesuunnittelu, maaseudun kehittäminen ja osallisuus, kulttuuriperintö sekä paikallinen ja alueellinen identiteetti, elintarvikeomavaraisuus ja elintarviketurva, elintarvikkeiden ylituotannon poistuminen ja elintarvikkeiden saatavuus, tuotteiden sosiaalinen jäljitettävyys, yritysten pysyminen paikkakunnalla, kunnollisten palkkojen takaaminen ja työolojen kohentuminen, yhteiskuntavastuu ja vastuullinen kuluttaminen, kansanterveys ja terveelliset elintavat, kansalaisten suora osallistuminen heitä edustavien instituutioiden päätöksentekoon jne.

3.4.3

Ympäristö: energiansäästö, ekosysteemien vaaliminen, ekologiset jalanjäljet, maatalouden ympäristömyötäisyys, raaka-aineiden ja luonnonvarojen järkevä ja vastuullinen käyttö, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden elinkaari, ympäristömyötäisten työpaikkojen luominen strategisena tarkoituksena lisätä tuotteiden yleistymistä markkinoilla jne.

---

(1)  Komission tiedonanto "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti", COM(2011) 206 final.

(2)  Komission tiedonanto kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta, COM(2008) 397 final.

(3)  ETSK:n lausunto "Etenemissuunnitelma vähähiiliseen talouteen vuonna 2050", EUVL C 376, 22.12.2011, s. 110–116.

(4)  Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous, oikeutta ruokaan käsittelevän erityisraportoijan Olivier De Schutterin raportti (A/HRC/19/59 – 26. joulukuuta 2011).

(5)  Puheenjohtaja Staffan Nilssonin päätelmät aiheesta "Ruokaa kaikille – tavoitteena maailmanlaajuinen sopimus" järjestetyssä konferenssissa.

(6)  ETSK:n lausunto "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan", EUVL C 48, 15.2.2011, s. 145.

(7)  ETSK:n lausunto "Osuuskunnat ja rakennemuutos", EUVL C 191, 29.6.2012, s. 24–30.

(8)  Komission tiedonanto "Yhdennetty tuotepolitiikka", COM(2003) 302 final.

(9)  Integroiva osuuskunta tai kollektiivista etua palveleva osuustoimintayhtiö on kehittymässä oleva yritysmuoto, joka on nousemassa esiin yrityksenä, joka tuottaa tavaroita ja palveluita tyydyttämään tietyn alueen kollektiivisia tarpeita panemalla asianomaiset toimijat yhteisesti liikkeelle.

(10)  Komission tiedonanto "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?", COM(2010) 672 final.

(11)  "The Common Agricultural Policy after 2013 – The preliminary reaction of EU Farmers and Agri-Cooperatives to the Commission's Legislative Proposals" (COPA-COGECA, 2012).

(12)  Salcedo Aznal, Alejandro: "¿Sociedad de consumo o redes de consumidores? Esbozo para un análisis social del consumidor actual" (Kulutusyhteiskunta vai kuluttajaverkostoja – Luonnos nykykuluttajaa koskevaksi sosiaaliseksi analyysiksi), 2008.

(13)  Komission tiedonanto kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta, COM(2008) 397 final.

(14)  ETSK:n lausunto "Yhteisön maatalousmalli: tuotannon laatu ja kuluttajille suunnattu viestintä kilpailukykytekijöinä", EUVL C 18, 19.1.2011, s. 5.

(15)  Komission tiedonanto "Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014", COM(2011) 681 final.

(16)  Komission tiedonanto "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?", COM(2010) 672 final.

(17)  Komission tiedonanto kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta, COM(2008) 397 final.

(18)  Komission tiedonanto "Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille", COM(2011) 682 final.

(19)  ETSK:n lausunto "Yritysmuotojen moninaisuus Euroopassa", EUVL C 318, 23.12.2009, s. 22–28.

(20)  COM(2011) 571 final ja lausunto "Kestävän tuotannon ja kulutuksen edistäminen EU:ssa", EUVL C 191, 29.6.2012, s. 6.

---