30.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 265/9

A.

ottaa huomioon, että Euroopan tulevan ulkosuhdehallinnon muodolla on erittäin suuri merkitys unionin ulkosuhteiden johdonmukaistamiselle ja tehostamiselle sekä niiden profiilin nostamiselle,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinto perustuu kolmeen Lissabonin sopimukseen sisältyvään uudistukseen: Eurooppa-neuvoston pysyvän, unionia valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla edustavan puheenjohtajan valinta, komission varapuheenjohtajana toimivan ja ulkosuhteista vastaavan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja) nimitys, jonka tekee Eurooppa-neuvosto komission puheenjohtajan suostumuksella, sekä oikeushenkilön aseman myöntäminen unionille, minkä tarkoituksena on antaa sille täydellinen toimintavapaus kansainvälisellä tasolla,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinto on yhteisön säännöstön johdonmukainen jatke unionin ulkosuhteiden alalla, koska siitä on tuloksena kyseisten hallinnollisten yksikköjen toiminnan tiiviimpi koordinointi, kun on kyse yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) sovellettavasta yhteisestä lähestymistavasta ja yhteisön mallin mukaisesti hoidetuista yhteisön ulkosuhteista; katsoo, että ulkosuhdehallinto täydentää jäsenvaltioiden diplomaattiedustustoja niitä kuitenkaan kyseenalaistamatta,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin rooli maailmanlaajuisena toimijana on kasvanut viime vuosikymmenten aikana ja että tarvitaan uutta lähestymistapaa, jotta EU voi toimia kollektiivisesti ja vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin yhtenäisemmin, johdonmukaisemmin ja tehokkaammin,

E.

korostaa, että Euroopan parlamentti on johdonmukaisesti kehottanut perustamaan yhteisen eurooppalaisen ulkosuhdehallinnon, joka olisi unionin kansainvälisen roolin mukainen ja joka parantaa unionin näkyvyyttä ja lisää sen valmiuksia toimia tehokkaasti kansainvälisissä yhteyksissä; katsoo, että neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään hyväkseen Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen tarjoamaa tilaisuutta ja laatimaan yhtenäisen, johdonmukaisen ja tehokkaan ulkopolitiikan,

F.

toteaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen on osaltaan autettava välttämään päällekkäisyyttä, tehottomuutta ja resurssien hukkakäyttöä unionin ulkoisissa toimissa,

G.

katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi lisättävä EU:n näkyvyyttä kehitysmaiden johtavana kumppanina ja hyödynnettävä EU:n ennestään vahvoja kehitysmaasuhteita,

H.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa kehitysyhteistyö määritellään itsenäiseksi politiikanalakseen, jolla on omat erityiset tavoitteensa ja joka on tasavertainen muun ulkopolitiikan kanssa,

I.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklaa koskevassa julistuksessa n:o 15 jäsenvaltioiden hallitukset vahvistivat, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja sekä komissio ja jäsenvaltiot aloittavat ulkosuhdehallinnon valmistelutoimet heti Lissabonin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen,

J.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja on vastuussa unionin ulkoisten toimien johdonmukaisuudesta; ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja tätä tehtävää suorittaessaan toteuttaa komission varapuheenjohtajana ulkosuhteisiin liittyviä komission toimia ja harjoittaa samalla unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa neuvoston puolesta (”kaksoisrooli”); ottaa myös huomioon, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja käyttää apunaan ulkosuhdehallintoa; toteaa, että ulkosuhdehallinnon henkilöstö tulee koostumaan neuvoston pääsihteeristön ja komission virkamiehistä sekä jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnosta lähetetystä henkilöstöstä,

K.

ottaa huomioon, että koska yhteisöjen ulkoinen toiminta on laajentunut, komissio on perussopimusten valtuuttamana ja yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista yhteisön toimielinten oikeutta organisoida oma toimintansa käyttäen perustanut lukuisia edustustoja kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin; ottaa huomioon, että neuvostolla on New Yorkissa ja Genevessä yhteystoimistoja, jotka hoitavat suhteita Yhdistyneisiin Kansakuntiin; toteaa, että komission edustustojen ja neuvoston yhteystoimistojen henkilöstön yhteismäärä tai niitä vastaavat neuvoston ja komission yhteiset edustustot muodostavat noin 5 000 henkilöä käsittävän verkoston, mikä voi toimia Euroopan ulkosuhdehallinnon luomisen perustana,

L.

ottaa huomioon, että neuvosto päättää Lissabonin sopimuksen tultua voimaan Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan ehdotuksesta parlamenttia kuultuaan ja komission suostumuksen saatuaan,

M.

toteaa, että joitakin Euroopan ulkosuhdehallinnon muotoa koskevia periaatteellisia kysymyksiä olisi ratkaistava riittävän hyvissä ajoin, jotta se voisi aloittaa toimintansa mahdollisimman pian komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan nimeämisen jälkeen,

N.

ottaa huomioon, että parlamenttia kuullaan Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta ja että asialla on talousarviovaikutuksia, ja katsoo siksi, että parlamentin kanssa käytävä varhainen ja asiakeskeinen vuoropuhelu on tärkeää, jotta ulkosuhdehallinto voidaan käynnistää tehokkaasti ja varmistaa, että se saa tarvitsemansa taloudelliset resurssit,

1.

toteaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon muotoa koskevien perusteellisten keskustelujen jälkeen valmistelukunta ehdotti mallia, jossa parlamentilla ja komissiolla on tärkeä rooli; huomauttaa, että erityismenettely, jonka hallitustenvälinen konferenssi päätti vihdoin hyväksyä Lissabonin sopimuksessa ja jossa neuvosto päättää yksimielisesti komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan ehdotuksesta Euroopan parlamenttia kuultuaan ja komission suostumuksen saatuaan, säilyttää unionin toimielinten välisen tasapainon ja edellyttää yhteisymmärrykseen perustuvaa ratkaisua;

2.

muistuttaa jälleen komissiota siitä, että päätöstä Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta ei voida tehdä ilman komission hyväksyntää; kehottaa komissiota Euroopan ulkosuhdehallintoa koskevissa valmistelutoimissa pyrkimään koko institutionaalisella painoarvollaan säilyttämään yhteisön mallin unionin ulkoisissa toimissa ja kehittämään sitä; palauttaa lisäksi mieliin, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamiseen on sisällytettävä talousarvioon liittyviä näkökohtia koskeva sopimus;

3.

kehottaa komissiota, neuvostoa, jäsenvaltioita ja seuraavaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sitoutumaan selkeästi Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista koskevan kattavan, kunnianhimoisen ja yhteisymmärrykseen perustuvan suunnitelman laatimiseen, johon Euroopan parlamentti osallistuu;

4.

suosittaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 18, 27 ja 40 artiklan, sellaisina kuin ne ovat Lissabonin sopimuksessa, mukaisessa Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisessa otetaan huomioon aikaisemmat kokemukset; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon kaltaisen elimen toimintaa ei voida täydellisesti rajata tai määritellä etukäteen, vaan että toiminnan on muotouduttava siten, että se perustuu keskinäiseen luottamukseen sekä asiantuntemuksen ja jaettujen kokemusten lisääntymiseen;

5.

muistuttaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon on turvattava perusoikeuskirjan täysimääräinen soveltaminen kaikessa unionin ulkoisessa toiminnassa Lissabonin sopimuksen hengessä ja tarkoituksessa; korostaa Euroopan ulkosuhdehallinnon vastuuta johdonmukaisuuden takaamisessa sen ulkoisen toiminnan ja muiden politiikkojen välillä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 3 kohdan, sellaisena kuin se on Lissabonin sopimuksessa, mukaisesti;

6.

vahvistaa seuraavat periaatteet ja kehottaa komissiota tulevissa ehdotuksissa vaatimaan näiden periaatteiden noudattamista Lissabonin sopimuksen määräysten hengen ja tarkoituksen sekä valmistelukunnan keskustelujen mukaisesti:

7.

katsoo, että koska Euroopan ulkosuhdehallinto on organisaationsa ja talousarvioon liittyvien näkökohtien puolesta ainutlaatuinen, se on liitettävä komission hallintorakenteeseen, koska näin voidaan huolehtia täydestä avoimuudesta; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista koskevalla päätöksellä olisi varmistettava oikeudellisesti sitovasti komission varapuheenjohtajan / korkean edustaja toimivaltuuksien avulla, että – Lissabonin sopimuksen mukaisesti – yksikköä koskevat päätökset tavanomaisilla ulkopolitiikan aloilla (YUTP ja yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka) tekee neuvosto ja yleisten ulkosuhteiden alalla komission jäsenten kollegio; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinto olisi organisoitava seuraavasti:

8.

muistuttaa, että komission on tarpeen sopia parlamentin kanssa tulevista ehdotuksistaan varainhoitoasetuksen ja henkilöstösääntöjen muuttamiseksi; toistaa aikovansa käyttää budjettivaltaansa päättäväisesti ja täysimääräisesti toimielinuudistusten yhteydessä; korostaa, että ulkosuhdehallinnon rahoitus on pidettävä täysin budjettivallan käyttäjän valvonnassa perustamissopimusten mukaisesti;

9.

katsoo, että

10.

toteaa, että vaikka EU:n lähetystöt kolmansissa maissa täydentävät jäsenvaltioiden nykyistä diplomaattista edustusta, tehokkuus voi parantua pitkällä aikavälillä, koska EU:n lähetystöt voisivat monissa tapauksissa ottaa hoitaakseen konsulipalvelut ja käsitellä Schengenin alueen viisumiasioita;

11.

katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon organisointia ja toimintaa koskevassa päätöksessä olisi myös vahvistettava, että kolmansissa maissa sijaitsevien unionin lähetystöjen on aina tarvittaessa ja niiden käytettävissä olevien voimavarojen mukaan annettava logistista ja hallinnollista apua kaikkien unionin toimielinten jäsenille;

12.

vaatii, että seuraava komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja sitoutuu tiedottamaan parlamentin ulkoasiainvaliokunnalle ja kehitysyhteistyövaliokunnalle nimityksistä korkeisiin virkoihin ja hyväksymään sen, että valiokunta kuulee niin halutessaan nimettyjä ehdokkaita, koska Euroopan unionin lähetystöillä on keskeinen rooli ja koska niiden olisi otettava vastaan ohjeita varapuheenjohtajalta / korkealta edustajalta ja toimittava tämän valvonnassa ja niiden on tarkoitus kuulua hallinnollisesti komissioon; vaatii myös, että seuraava varapuheenjohtaja / korkea edustaja sitoutuu neuvottelemaan Euroopan parlamentin kanssa uudelleen nykyisestä toimielinten välisestä sopimuksesta (8), erityisesti oikeudesta tutustua arkaluonteisiin tietoihin ja muista kysymyksistä, jotka ovat tärkeitä toimielinten välisen sujuvan yhteistyön kannalta;

13.

ehdottaa, että kyselyjen avulla tutkitaan, missä määrin jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnoista unionin lähetystöihin lähetetyt henkilöt voisivat poliittisten ja taloudellisten tehtäviensä suorittamisen lisäksi vähitellen ottaa tarvittaessa vastuuta muiden kuin jäsenvaltioiden kansalaisiin liittyvistä konsulaattitehtävistä sekä unionin kansalaisten diplomaattiseen ja konsulaattisuojeluun kolmansissa maissa liittyvistä kysymyksistä, kuten EY:n perustamissopimuksen 20 artiklassa jo määrätään; ehdottaa lisäksi, että pohditaan mahdollisuuksia parlamentin virkamiesten ja ulkosuhdehallinnon väliseen yhteistyöhön;

14.

katsoo, että on välttämätöntä toteuttaa jatkotoimia ulkosuhteita koskevan koulutuksen antamiseksi unionin virkamiehille; ehdottaa, että perustetaan eurooppalainen diplomaattikorkeakoulu, joka läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden asianomaisten elinten kanssa antaisi unionin virkamiehille ja ulkosuhteisiin liittyviin tehtäviin suuntautuville jäsenvaltioiden virkamiehille yhdenmukaistettuun koulutusohjelmaan perustuvaa koulutusta muun muassa konsulaatti- ja lähetystömenettelyissä sekä diplomaatti- ja kansainvälisissä suhteissa sekä tietoa Euroopan unionin historiasta ja toiminnasta;

15.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa laatimaan ehdotuksen päätökseksi ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toimintatavasta ja ottamaan tällöin huomioon tähän päätöslauselmaan sisältyvät suuntaviivat; pidättää itsellään oikeuden antaa yksityiskohtaisen kannanoton mainitusta ehdotuksesta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklan 3 kohdan, sellaisena kuin se on Lissabonin sopimuksessa, mukaisesti ja tutkia ehdotusta koskevat rahoitusnäkökohdat talousarviomenettelyssä; suosittaa kuitenkin, että kaikissa kysymyksissä pyritään poliittiseen yhteisymmärrykseen parlamentin kanssa jo varhaisessa vaiheessa, jotta ei hukata aikaa poliittisiin kiistoihin siitä, millaiseksi ulkosuhdehallinto kehitetään Lissabonin sopimuksen tultua voimaan;

16.

kehottaa komissiota hyväksymään komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan ehdotuksen vain mikäli se on suurelta osin tässä päätöslauselmassa esitettyjen suuntaviivojen mukainen tai mikäli toimielinten välisissä keskusteluissa, joihin parlamentti osallistuu, päästään sopimukseen kompromissiratkaisusta;

17.

päättää pyytää seuraavan komission varapuheenjohtajaehdokasta ilmaisemaan kantansa tässä päätöslauselmassa ilmaistuista asioista, kun hän tapaa kuulemisesta vastaavan valiokunnan seuraavan komission nimitysmenettelyn aikana;

18.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.