Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52009AP0343

    Tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelu ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta (KOM(2008)0543 – C6-0391/2008 – 2008/0211(COD))
    P6_TC1-COD(2008)0211 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. toukokuuta 2009 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta
    LIITE I
    LIITE II
    LIITE III
    LIITE IV
    LIITE V
    LIITE VI
    LIITE VII
    LIITE VIII
    LIITE IX

    EUVL C 212E, 5.8.2010, p. 170–228 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    5.8.2010   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    CE 212/170


    Tiistai 5. toukokuuta 2009
    Tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelu ***I

    P6_TA(2009)0343

    Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. toukokuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta (KOM(2008)0543 – C6-0391/2008 – 2008/0211(COD))

    2010/C 212 E/31

    (Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

    Euroopan parlamentti, joka

    ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0543),

    ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0391/2008),

    ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

    ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A6-0240/2009),

    1.

    hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

    2.

    pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

    3.

    kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


    Tiistai 5. toukokuuta 2009
    P6_TC1-COD(2008)0211

    Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. toukokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta

    (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

    EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

    ottavat huomioon Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

    ottavat huomioon komission ehdotuksen, ║

    ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

    ovat kuulleet alueiden komiteaa,

    noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

    sekä katsovat seuraavaa:

    (1)

    Eläinten hyvinvointi on yhteisön arvo, joka on vahvistettu perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista.

    (2)

    Neuvosto teki 23 päivänä maaliskuuta 1998 päätöksen 1999/575/EY kokeellisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien selkärankaisten eläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen tekemisestä yhteisön puolesta. (3) Liittymällä yleissopimuksen osapuoleksi yhteisö tunnustaa, kuinka tärkeää on varmistaa tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelu ja hyvinvointi kansainvälisellä tasolla.

    (3)

    Neuvosto antoi 24 päivänä marraskuuta 1986 direktiivin 86/609/ETY, (4) jolla oli tarkoitus poistaa kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten väliset erot. Kyseisen direktiivin antamisen jälkeen on ilmaantunut lisää eroja jäsenvaltioiden välille. Tietyt jäsenvaltiot ovat antaneet kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla varmistetaan tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun korkea taso, mutta toiset jäsenvaltiot soveltavat ainoastaan direktiivissä 86/609/ETY säädettyjä vähimmäisvaatimuksia. Tässä direktiivissä olisi näin ollen säädettävä yksityiskohtaisemmista säännöistä, jotta voidaan vähentää kyseisiä eroja ja varmistaa sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta.

    (4)

    Euroopan parlamentti pyysi direktiivistä 86/609/ETY ║ 5 päivänä joulukuuta ║ 2002 laatimassaan mietinnössä komissiota esittämään ehdotuksen direktiivin tarkistamiseksi siten, että siihen sisällytetään tiukempia ja avoimempia toimenpiteitä eläinkokeiden alalla.

    (5)

    Eläinten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja eläinten kyvystä tuntea ja ilmaista kipua, tuskaa ja kärsimystä sekä niiden pysyvistä haitoista on saatavilla uutta tieteellistä tietoa. Tieteellisissä toimenpiteissä käytettävien eläinten hyvinvointia on siis lisättävä tiukentamalla kyseisten eläinten suojelua koskevia vähimmäisvaatimuksia tieteen alalla tapahtuneen kehityksen mukaisesti.

    (6)

    Direktiivin soveltamisalaan on suotavaa lisätä tiettyjä selkärangattomia lajeja, mikäli tieteellisen näytön perusteella kyseiset lajit saattavat kyetä kokemaan kipua, tuskaa ja kärsimystä ja niille voidaan aiheuttaa pysyviä haittoja.

    (7)

    Direktiivin pitäisi lisäksi kattaa selkärankaisten eläinten alkiot ja sikiöt, kun tieteellisen näytön perusteella niiden kehittymisen viimeisen kolmanneksen aikana on kohonnut riski, että ne tuntevat kipua, tuskaa ja kärsimystä, joka saattaa vaikuttaa kielteisesti niiden myöhempään kehitykseen. Tieteellisen näytön mukaan nisäkkäiden sikiöille ja alkioille varhaisemmissa kehitysvaiheissa toteutetut toimenpiteet saattavat myös aiheuttaa kipua, tuskaa, kärsimystä ja pysyvää haittaa ▐, jos niiden annetaan elää kahden ensimmäisen kolmanneksen jälkeen.

    (8)

    ▐ Eläviä eläimiä on edelleen tarpeellista käyttää ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi nykyisten tieteellisten rajoitusten vallitessa . Tämä direktiivi edustaa kuitenkin merkittävää askelta kohti tavoitetta korvata elävillä eläimillä tieteellisiin tarkoituksiin toteutettavat toimenpiteet kokonaisuudessaan heti, kun se on tieteellisesti mahdollista. Tämän päämäärän saavuttamiseksi tällä direktiivillä pyritään helpottamaan ja edistämään vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä ja varmistamaan toimenpiteissä käytettävien eläinten suojelun korkea taso. Tätä direktiiviä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen tieteellisten ja eläinten suojelua koskevien toimenpiteiden kehityksen valossa .

    (9)

    Eläinkokeiden käyttö on tieteen kehityksen huomioon ottaen yhä tärkeä keino varmistaa kansanterveyden tutkimuksen erittäin korkea taso.

    (10)

    Tieteellisiin tarkoituksiin tapahtuvaan elävien eläinten hoitoon ja käyttöön sovelletaan kansainvälisesti hyväksyttyjä korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteita. Jotta varmistettaisiin, että eläinten kasvatus, hoito ja käyttö yhteisössä vastaa kansainvälisiä ja yhteisön ulkopuolisten maiden kansallisia vaatimuksia, eläinkokeiden korvaamiseen, vähentämiseen ja parantamiseen tulisi kiinnittää järjestelmällisesti huomiota direktiivin täytäntöönpanossa. Komission olisi varmistettava, että eläinten käytön suhteen ja yleisölle suunnatussa tiedotuksessa, joka koskee eläintensuojelutoimenpiteiden toteuttamista ja edistymistä eläimet korvaavien vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisessä, toimitaan avoimesti.

    (11)

    Eläimillä on itseisarvo, jota on kunnioitettava. Eläinten käyttö toimenpiteissä herättää myös eettistä huolta suuressa yleisössä. Eläimiä pitäisikin aina kohdella tuntevina olentoina, ja niiden käyttö tieteellisissä toimenpiteissä pitäisi rajoittaa aloihin, joilla saavutetaan tieteellistä edistystä ja lisätään perustietämystä, sillä tästä saattaa lopulta olla hyötyä esimerkiksi ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle. Eläinten käyttöä tieteellisissä toimenpiteissä olisi näin ollen harkittava ainoastaan silloin, kun vaihtoehtoista menetelmää ei ole käytettävissä. Eläinten käyttö tieteellisissä toimenpiteissä muilla yhteisön toimivaltaan kuuluvilla aloilla olisi kiellettävä.

    (12)

    Korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteet pitäisi panna täytäntöön vaatimalla vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä ensisijaisena vaihtoehtona. Jos yhteisön lainsäädännössä ei tunnusteta mitään vaihtoehtoista menetelmää, eläinten määrää voidaan vähentää käyttämällä muita kohtuullisia ja käytännöllisiä menetelmiä ja noudattamalla testausstrategioita, kuten in vitro- ja muita menetelmiä, joilla voidaan vähentää ja parantaa eläinten käyttöä.

    (13)

    Komission olisi 23 päivänä tammikuuta 2006 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamansa tiedonannon ”eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta yhteisön toimintasuunnitelmasta vuosiksi 2006–2010” tavoitteiden mukaisesti pyrittävä edistämään kansainvälisesti tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten hyvinvointia ja erityisesti pyrittävä edistämään eläinkokeiden korvaamista, vähentämistä ja parantamista Maailman eläintautijärjestön (OIE) välityksellä ja pyrkimällä lisäämään eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset niihin kriteereihin, jotka arvioidaan hyvän laboratoriokäytännön noudattamisen toteamiseksi.

    (14)

    Valittavat menetelmät ja käytettävät lajit vaikuttavat suoraan sekä eläinten määrään että niiden hyvinvointiin. Menetelmien valinnassa pitäisikin varmistaa, että valittavalla menetelmällä voidaan saavuttaa parhaat tulokset ja minimoida kipu, tuska tai kärsimys. Menetelmissä pitäisi käyttää niin vähän eläimiä kuin on mahdollista heikentämättä tulosten ▐ luotettavuutta ja valita mahdollisimman alhaista neurofysiologista herkkyystasoa edustavat lajit, joiden tulokset voidaan ekstrapoloida kohdelajiin.

    (15)

    Menetelmissä olisi vältettävä niiden päättyminen kuolemaan lähestyvästä kuolemasta aiheutuvan voimakkaan kärsimyksen vuoksi. Tällainen olisi aina kun se on mahdollista korvattava siten, että kuoleman lähestyminen määritellään kliinisten merkkien perusteella ja eläin lopetetaan humaanilla menetelmällä pidentämättä kärsimystä.

    (16)

    Sopimattoman menetelmän käyttäminen eläimen lopettamiseen voi aiheuttaa merkittävää kipua, tuskaa ja kärsimystä eläimelle. Myös toimenpiteen toteuttavan henkilön pätevyydellä on suuri merkitys. Olisikin säädettävä, että eläimen saa lopettaa vain koulutettu ja luvan saanut henkilö, joka käyttää kyseiselle lajille sopivaa humaania menetelmää.

    (17)

    On varmistettava, ettei eläinten käyttö toimenpiteissä vaaranna luonnon monimuotoisuutta. Uhanalaisten lajien käyttö pitäisi rajoittaa ehdottomaan minimiin ja sallia vain keskeisistä biolääketieteellisistä syistä ja kyseisen lajin säilyttämiseen tähtäävää tutkimusta varten.

    (18)

    Nykyisellä tieteellisen osaamisen tasolla kädellisiä tarvitaan edelleen tieteellisissä toimenpiteissä biolääketieteellisen tutkimuksen alalla. Kädellisten geneettinen läheisyys ihmisiin ja pitkälle kehittyneet sosiaaliset taidot aiheuttavat sen, että niiden käyttö tieteellisissä toimenpiteissä tuo esiin erityisiä eettisiä ja käytännöllisiä ongelmia siinä, miten niiden käyttäytymiseen ja ympäristöön liittyvät sekä sosiaaliset tarpeet voitaisiin täyttää laboratorioympäristössä. Lisäksi kädellisten käyttö herättää yleisössä kaikkein suurinta huolta. Kädellisten käyttö pitäisikin sallia vain keskeisillä ihmisiä hyödyttävillä biolääketieteen aloilla, joilla ei ole vielä käytettävissä mitään vaihtoehtoisia menetelmiä, ▐ tai tutkimukseen, jonka tavoitteena on kyseisen kädellislajin säilyttäminen. Joidenkin biolääketieteellisten alojen perustutkimuksesta voidaan saada merkittävää uutta tietoa, jolla on jossain myöhemmässä vaiheessa merkitystä monien hengenvaarallisten tai vakavasti vammauttavien tai heikentävien tilojen kannalta. ▐

    (19)

    Ihmisapinoiden käyttö ihmistä läheisimpänä lajina, jolla on kehittyneimmät sosiaaliset ja käyttäytymistaidot, tulisi sallia vain kyseisten lajien säilyttämiseen tähtäävissä tutkimuksissa ja silloin, kun on perusteltua toteuttaa toimia, jotka liittyvät ihmisten kannalta hengenvaaralliseen tai vakavasti heikentävään tilaan eikä toimenpiteen tavoitteita voida saavuttaa muiden lajien tai vaihtoehtoisten menetelmien avulla. Jäsenvaltioiden, jotka vetoavat tällaiseen tarpeeseen, on toimitettava komissiolle tiedot, joita se tarvitsee päätöksen tekemiseksi.

    (20)

    Jotta eläinten pyydystäminen luonnosta kasvatustarkoituksiin voitaisiin lopettaa asteittain , olisi toteutettava mahdollisimman pian perusteellinen tieteellinen tutkimus mahdollisuuksista käyttää tieteellisissä toimenpiteissä ainoastaan itsensä ylläpitävistä kannoista peräisin olevia eläimiä . Kädellisiä kasvattavien ja toimittavien laitosten tulisi näin ollen laatia strategia tämän tavoitteen tukemiseksi ja asteittaiseksi saavuttamiseksi.

    (21)

    Joitakin toimenpiteissä käytettäviä selkärankaisia lajeja on kasvatettava erityisesti toimenpiteitä, jotta toimenpiteitä toteuttavat henkilöt tuntevat tarkasti niiden geneettisen, biologisen ja käyttäytymistaustan. Tällainen tieto kasvattaa tulosten tieteellistä laatua ja luotettavuutta ja vähentää vaihtelevuutta siten, että toimenpiteiden määrä ja eläinten käyttö vähenevät. Myös eläinten hyvinvointiin ja säilymiseen liittyvistä syistä luonnosta pyydystettyjen eläinten käyttö olisi rajoitettava tapauksiin, joissa toimenpiteen tavoitetta ei voida saavuttaa käyttämällä eläimiä, jotka on kasvatettu erityisesti toimenpiteitä varten.

    (22)

    Kotieläimiin kuuluvien lajien villejä ja villiintyneitä yksilöitä ei pitäisi käyttää toimenpiteissä, koska niiden taustaa ei tunneta ja koska kiinniotto ja sijoittaminen laitokseen aiheuttavat kyseisille eläimille ahdistusta.

    (23)

    Avoimuuden lisäämiseksi, hankkeiden hyväksymismenettelyn helpottamiseksi ja välineiden tarjoamiseksi vaatimusten noudattamisen valvontaan toimenpiteet olisi luokiteltava niiden vakavuuden mukaan sen perusteella, kuinka paljon niiden arvioidaan aiheuttavan eläimille kipua, tuskaa, kärsimystä ja pysyvää haittaa. ▐

    (24)

    Eettisestä näkökulmasta eläinten kivulle, tuskalle ja kärsimykselle olisi asetettava yläraja, jota tieteellisissä toimenpiteissä ei saisi ▐ ylittää. Toimenpiteitä , jotka aiheuttavat vakavaa kipua, tuskaa tai pitkään kestävää kärsimystä, ei pitäisi yleensä sallia . Yhteisen raportointimallin kehittämisessä tulisi eettisessä arvioinnissa ennustetun vakavuuden sijasta ottaa huomioon eläimen kokema tosiasiallinen vakavuus.

    (25)

    Toimenpiteissä käytettävien eläinten määrää voitaisiin vähentää käyttämällä samaa eläintä useammassa kuin yhdessä toimenpiteessä, silloin kun se ei vaikuta tieteelliseen tavoitteeseen tai heikennä eläimen hyvinvointia. Eläinten uudelleenkäytössä pitäisi kuitenkin minimoida haitalliset vaikutukset niiden hyvinvointiin ja ottaa huomioon yksittäisen eläimen koko elinkaari. Tämän mahdollisen ristiriidan johdosta eläinten uudelleenkäyttöä olisi arvioitava tapauskohtaisesti ja se olisi rajoitettava toimenpiteisiin, joissa kumulatiivinen kipu, tuska ja kärsimys ovat eettisesti perusteltuja .

    (26)

    Hyväksytyn toimenpiteen päätteeksi pitäisi tehdä asianmukainen päätös eläimen tulevaisuudesta eläimen hyvinvoinnin ja mahdollisten ympäristöriskien perusteella. Eläimet, joiden hyvinvointi vaarantuisi, olisi lopetettava humaanilla menetelmällä. Joissakin tapauksissa eläimet pitäisi vapauttaa tai koirien ja kissojen kaltaisille eläimille pitäisi antaa mahdollisuus päästä asumaan perheeseen, sillä yleisö on hyvin huolestunut tällaisten eläinten kohtalosta. Jos laitokset sallivat eläinten sijoittamisen perheisiin, tällaisten eläinten asianmukaiseen sosiaalistamiseen on ehdottomasti oltava suunnitelma, jotta voitaisiin edistää kotiutumista , eläimille ei aiheutuisi tarpeetonta ahdistusta ja yleinen turvallisuus voitaisiin taata.

    (27)

    Eläinten kudosta ja elimiä käytetään in vitro -menetelmien kehittämiseen. Vähentämisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi on suotavaa, että jäsenvaltiot laativat ohjelmia sellaisten eläinten elimien ja kudoksen jakamiseksi, jotka on lopetettu humaaneilla menetelmillä.

    (28)

    Toimenpiteissä käytettävien eläinten hyvinvointi riippuu pitkälti toimenpiteitä valvovan, toimenpiteitä toteuttavan tai eläimiä päivittäin hoitavan henkilöstön laadusta ja pätevyydestä. Eläinten ja toimenpiteiden parissa työskentelevien henkilöiden riittävän pätevyyden varmistamiseksi kyseisten toimintojen toteuttaminen tulisi sallia vain laitoksille ja henkilöille, joille toimivaltainen viranomainen on myöntänyt luvan. Tässä yhteydessä tulisi painottaa asianmukaisen pätevyyden hankintaa ja ylläpitoa, jotka olisi osoitettava ennen luvan myöntämistä kyseisille henkilöille tai ennen luvan uusimista. Toimivaltaisten viranomaisten antamat luvat ja todistukset asiaankuuluvien kurssien suorittamisesta olisi tunnustettava vastavuoroisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

    (29)

    Laitoksissa pitäisi olla asianmukaiset laitteet ja varusteet, joilla ne voivat täyttää kyseisten eläinlajien säilytykseen liittyvät tarpeet ja mahdollistaa toimenpiteiden toteuttamisen tehokkaasti ja mahdollisimman kivuttomasti sekä eläimelle, jota toimenpide koskee suoraan, että sen eläinkumppaneille . Laitosten toiminnan tulisi edellyttää toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää.

    (30)

    Eläinten hyvinvointiin liittyvien tarpeiden jatkuvan seurannan varmistamiseksi olisi aina oltava saatavilla asianmukainen eläinlääkintähuolto, ja jokaisessa laitoksessa olisi annettava eläinten hoito ja hyvinvointi yhden työntekijän vastuulle.

    (31)

    Eläinten hyvinvointiin liittyvät näkökohdat olisi asetettava etusijalle niiden säilytyksessä, kasvatuksessa ja käytössä. Jokaisessa laitoksessa pitäisikin olla pysyvä ▐ eettinen arviointielin. Sen ensisijaisena tehtävänä olisi eettisen keskustelun käyminen laitoksen sisällä, ja se edistäisi hoitoa korostavaa ilmapiiriä ja tarjoaisi välineitä, joilla korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteisiin liittyvän teknisen ja tieteellisen kehityksen uusimpia saavutuksia voidaan soveltaa käytännössä ja ottaa nopeasti käyttöön eläinten elämänlaadun parantamiseksi. Pysyvän eettisen arviointielimen päätökset olisi dokumentoitava asianmukaisesti ja ne pitäisi voida tarkastaa tarkistusten yhteydessä.

    (32)

    Jotta direktiivin noudattamista valvovat toimivaltaiset viranomaiset voisivat tehdä työnsä, jokaisessa laitoksessa olisi mahdollisuuksien mukaan pidettävä täsmällisesti kirjaa eläinten määrästä, alkuperästä ja kohtalosta.

    (33)

    Kädellisistä, joiden sosiaaliset taidot ovat pitkälle kehittyneet , sekä koirista ja kissoista olisi oltava yksilölliset tiedostot, jotka sisältäisivät niiden tiedot syntymästä lähtien siten, että niiden hoito, säilytys ja kohtelu vastaisivat niiden yksilöllisiä tarpeita ja ominaisuuksia.

    (34)

    Eläinten säilytyksen ja hoidon pitäisi perustua kunkin lajin erityisiin tarpeisiin ja ominaisuuksiin.

    (35)

    Kokeellisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien selkärankaisten eläinten suojelua koskevan yleissopimuksen osapuolten 15 päivänä kesäkuuta 2006 pidetyissä neljänsissä monenkeskisissä neuvotteluissa hyväksyttiin tarkistettu liite A, joka sisältää koe-eläinten säilytystä ja hoitoa koskevia ohjeita. Kyseiset ohjeet sisällytettiin 18 päivänä kesäkuuta 2007 annettuun komission suositukseen 2007/526/EY kokeellisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten säilytystä ja hoitoa koskevista ohjeista (5).

    (36)

    Eläinten säilytys- ja hoitovaatimuksissa on jäsenvaltioiden välillä eroja, jotka vääristävät sisämarkkinoita. Lisäksi jotkin vaatimukset eivät enää heijasta tuoreinta tietoa säilytys- ja hoito-olojen vaikutuksista eläinten hyvinvointiin ja toimenpiteiden tieteellisiin tuloksiin. Siksi on tarpeellista vahvistaa tässä direktiivissä säilytystä ja hoitoa koskevat vähimmäisvaatimukset , joissa olisi aina otettava huomioon uuteen tieteelliseen näyttöön perustuva kehitys .

    (37)

    Direktiivin noudattamisen valvomiseksi jäsenvaltioiden olisi tarkastettava jokainen laitos vähintään kerran vuodessa. Kansalaisten luottamuksen turvaamiseksi ja avoimuuden edistämiseksi olisi ║ tehtävä vähintään yksi tarkastus ilman ennakkoilmoitusta. Hyvien toimintatapojen ja asiantuntemuksen jakamista olisi edistettävä laatimalla jäsenvaltioiden yhteisiä tarkastusohjelmia.

    (38)

    Jäsenvaltioiden tukemiseksi tämän direktiivin täytäntöönpanossa komission pitäisi tarvittaessa tarkastaa kansallisia tarkastusjärjestelmiä kansallisten tarkastusten toteutuksesta laadittavien raporttien perusteella. Jäsenvaltioiden olisi käsiteltävä kaikki tarkastuksissa todetut heikkoudet.

    (39)

    Eläimiä hyödyntävien hankkeiden kattavassa eettisessä arvioinnissa, joka muodostaa hankkeiden hyväksymisen ytimen, olisi varmistettava korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteiden toteutuminen kyseisissä hankkeissa.

    (40)

    Lisäksi olisi varmistettava moraalisin ja tieteellisin perustein, että jokaisen eläinkokeen osalta arvioidaan huolellisesti sen ▐ tieteellinen pätevyys, hyödyllisyys ja merkityksellisyys. Eläimille todennäköisesti aiheutuva haitta olisi suhteutettava hankkeen odotettuihin hyötyihin. Eläviä eläimiä hyödyntävien hankkeiden hyväksymismenettelyn yhteydessä olisikin toteutettava tutkimuksesta vastaavista tahoista riippumaton eettinen arviointi. Tehokkaassa eettisessä arvioinnissa pitäisi myös voida arvioida asianmukaisesti uusien kokeellisten tekniikoiden käyttöä.

    (41)

    Joissakin tapauksissa saattaa hankkeen luonteen, käytettävien lajien ja hankkeen tavoitteiden saavuttamisen todennäköisyyden takia olla tarpeellista tehdä takautuva arviointi. Koska hankkeiden monimutkaisuus, kesto ja tulosten saamisen viive vaihtelevat, olisi nämä näkökohdat otettava kunnolla huomioon päätettäessä takautuvan arvioinnin tekemisestä.

    (42)

    Yleisön tiedonsaannin varmistamiseksi on tärkeää, että hankkeista, joissa käytetään eläviä eläimiä, on julkisesti saatavilla objektiivista tietoa. Tiedon muoto ei saa rikkoa omistusoikeuksia tai paljastaa luottamuksellista tietoa. Näin ollen laitosten tulisi toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle elävien eläinten käyttöä koskevia tietoja, jotka voivat olla laadullisia tai määrällisiä , ja julkistaa tällaiset tiedot .

    (43)

    Ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien hallitsemiseksi yhteisön lainsäädännössä säädetään, että aineita ja tuotteita voidaan saattaa myyntiin vasta sen jälkeen, kun asianmukaiset turvallisuutta ja tehokkuutta koskevat tiedot on toimitettu. Jotkin vaatimukset voidaan täyttää vain tekemällä eläinkokeita, ja tällaista testausta kutsutaan jäljempänä sääntelyn edellyttämäksi testaukseksi. Vaihtoehtoisten menetelmien käytön lisäämiseksi ja sääntelyn edellyttämän testauksen turhien päällekkäisyyksien toistamisen välttämiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi tunnustettava yhteisön lainsäädännössä vahvistetuilla testausmenetelmillä saatujen testitietojen pätevyys.

    (44)

    Hallinnollisen taakan keventämiseksi ja yhteisön tutkimuksen ja teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi pitäisi useita sääntelyn edellyttämiä testaustoimenpiteitä voida hyväksyä yhtenä ryhmänä vapauttamatta niitä kuitenkaan eettisestä arvioinnista.

    (45)

    Hyväksymishakemusten tehokkaan tarkastamisen varmistamiseksi ja yhteisön tutkimuksen ja teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi pitäisi toimivaltaisille viranomaisille asettaa aikaraja hanke-ehdotusten arviointia ja hankkeiden hyväksymispäätöstä varten. Eettisen arvioinnin laadun varmistaminen saattaa edellyttää, että monitahoisiin hanke-ehdotuksiin myönnetään lisäaikaa niihin liittyvien tieteenalojen määrän, uudenlaisten ominaisuuksien ja entistä monimutkaisempien tekniikoiden johdosta. Eettisen arvioinnin määräajan pidentämistä olisi kuitenkin pidettävä poikkeuksena.

    (46)

    Vaihtoehtoisten menetelmien saatavuus riippuu pitkälti vaihtoehtoisten menetelmien tutkimuksen edistymisestä. Yhteisön tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmasta on myönnetty yhä enemmän rahoitusta hankkeisiin, joilla pyritään korvaamaan, vähentämään ja parantamaan eläinten käyttöä toimenpiteissä. Yhteisön tutkimuksen ja teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi komission ja jäsenvaltioiden pitäisi osallistua vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseen ja validointiin.

    (47)

    Komission yhteisen tutkimuskeskuksen alainen vaihtoehtoisten koemenetelmien validoinnista vastaava eurooppalainen keskus koordinoi vaihtoehtoisten menetelmien validointia yhteisössä. Uusien menetelmien kehittämisen ja validoitavaksi esittämisen tarve kuitenkin kasvaa jatkuvasti. Tarpeellisten mekanismien luomiseksi jäsenvaltioiden tasolla jokaisen jäsenvaltion tulisi nimetä viitelaboratorio vaihtoehtoisten menetelmien validointiin. Jäsenvaltioiden tulisi nimetä viitelaboratoriot, jotka on akkreditoitu hyvän laboratoriokäytännön periaatteiden noudattamista kemiallisten aineiden kokeissa ja periaatteiden noudattamisen todentamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 11 päivänä helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/10/EY (6) mukaisesti tulosten laadun yhtenäisyyden ja vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Vaihtoehtoisten koemenetelmien validoinnista vastaavan eurooppalaisen keskuksen toimialaa olisi myös laajennettava siten, että siihen kuuluisi eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisen ja käytön koordinointi ja edistäminen.

    (48)

    Kansallisella tasolla on varmistettava eettisten arviointien ja eettisen arvioinnin strategioiden yhdenmukaisuus. Jäsenvaltioiden pitäisi perustaa kansallisia eläinten hyvinvointia käsitteleviä eettisiä komiteoita neuvomaan toimivaltaisia viranomaisia ja laitosten pysyviä eettisiä arviointielimiä korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteiden toteuttamisessa. Eläinten hyvinvointia käsittelevien kansallisten eettisten komiteoiden verkoston tulisikin edistää hyvien toimintatapojen vaihtoa yhteisössä.

    (49)

    Biolääketieteen alalla voi tapahtua nopeaa teknistä ja tieteellistä edistystä, ja samoin tieto eläinten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä voi lisääntyä nopeasti. Siksi on tarpeen säätää tämän direktiivin tarkistamisesta. Tarkistamisen on perustuttava vertaisarvioituihin tieteellisiin tutkimustuloksiin, ja siinä pitäisi ensisijaisesti tarkastella mahdollisuutta korvata eläinten ja erityisesti kädellisten käyttö, aina kun se on mahdollista, tieteen alalla tapahtunut edistys huomioon ottaen.

    (50)

    Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavien toimenpiteiden hyväksymisessä tulisi noudattaa menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehtyä neuvoston päätöstä 1999/468/EY (7).

    (51)

    Komissiolle pitäisi erityisesti antaa valta määritellä toimenpiteiden luokitusperusteet ja mukauttaa liitteet II–IX tieteen ja tekniikan kehitykseen. Koska kyseiset toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    (52)

    Jäsenvaltioiden olisi annettava säännöt tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Kyseisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

    (53)

    Direktiivi 86/609/ETY olisi näin ollen kumottava.

    (54)

    Hankkeiden takautuvan hyväksymisen hyödyt eläinten hyvinvoinnille ja siihen liittyvät hallinnolliset kustannukset voidaan perustella vain meneillään olevissa pitkän aikavälin hankkeissa. Meneillään olevia lyhyen ja keskipitkän aikavälin hankkeita varten on näin ollen sisällytettäviä siirtymätoimenpiteitä, jotta lupia ei tarvitsisi myöntää takautuvasti, mistä olisi vain vähäistä hyötyä.

    (55)

    Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on tieteellisiin tarkoituksiin tapahtuvasta eläinten käytöstä annetun lainsäädännön yhdenmukaistaminen, vaan se voidaan direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

    OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

    I   LUKU

    YLEISET SÄÄNNÖKSET

    1 artikla

    Kohde

    Tässä direktiivissä vahvistetaan toimenpiteitä sellaisten eläinten suojelemiseksi, joita käytetään tai joita on tarkoitus käyttää tieteellisiin tarkoituksiin.

    Tätä tarkoitusta varten siinä säädetään seuraavista:

    1)

    eläinten käytön korvaaminen ja vähentäminen toimenpiteissä sekä eläinten kasvatuksen, säilytyksen, hoidon ja käytön parantaminen toimenpiteissä;

    2)

    eläinten alkuperä, kasvatus, merkintä, hoito ja säilytys;

    3)

    eläimiä kasvattavien, toimittavien tai käyttävien laitosten toiminta;

    4)

    sellaisten hankkeiden arviointi ja hyväksyminen, joihin liittyy eläinten käyttöä toimenpiteissä.

    2 artikla

    Soveltamisala

    1.   Direktiiviä sovelletaan sellaisten eläinten säilytykseen ja pitoon, joita käytetään tai on tarkoitus käyttää toimenpiteissä tai joita kasvatetaan erityisesti sitä varten, että niiden elimiä tai kudoksia voidaan käyttää tieteellisiin tarkoituksiin , ja se kattaa kaiken eläinten käytön toimenpiteissä, jotka todennäköisesti aiheuttavat niille kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa .

    Mikäli toimenpiteestä aiheutuu kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa, sen estäminen anestesialla, kivun poistolla tai muulla menetelmällä ei sulje eläimen käyttöä toimenpiteissä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

    2.   Tätä direktiiviä sovelletaan seuraaviin eläimiin:

    a)

    ihmistä lukuun ottamatta kaikki selkärankaiset eläimet, mukaan luettuina itsenäisesti ruokailevat toukkamuodot ja nisäkäslajien alkio- ja sikiömuodot normaalin kehityksen viimeisen kolmanneksen aikana;

    b)

    liitteessä I lueteltujen lahkojen selkärangattomat eläinlajit ▐.

    3.   Tätä direktiiviä sovelletaan toimenpiteissä käytettäviin eläimiin, jotka ovat 2 kohdan a alakohdassa mainittua vaihetta varhaisemmassa kehitysvaiheessa, jos eläimen annetaan elää kyseisen kehitysvaiheen yli ja se todennäköisesti kokee kipua, tuskaa tai kärsimystä tai sille aiheutuu pysyvää haittaa kyseisen kehitysvaiheen jälkeen.

    4.    Kasvatustiloja koskevia yleisiä tarkastuksia lukuun ottamatta tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin:

    a)

    muut kuin koetarkoituksessa tehdyt maataloudelliset tai kliiniset eläinlääkinnälliset toimet;

    b)

    tunnustettua karjanhoitoa varten toteutetut toimet;

    c)

    ensisijaisesti eläimen merkintää varten toteutetut toimet;

    d)

    käytännöt, jotka eivät aiheuta kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa .

    5.   Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY (8) soveltamista.

    3 artikla

    Määritelmät

    Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

    1)

    ”toimenpiteellä” kaikenlaista eläimen käyttöä kokeelliseen tai muuhun tieteelliseen tarkoitukseen, jonka tulos on tai ei ole tunnettu ja joka saattaa aiheuttaa tai olla aiheuttamatta eläimelle kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa, mukaan luettuina kaikki toimet, joiden tarkoituksena tai todennäköisenä seurauksena on eläimen syntyminen kyseisissä olosuhteissa tai uuden muuntogeenisen eläinlinjan luominen;

    2)

    ”hankkeella” työohjelmaa, jolla on tarkoin määritelty tieteellinen tavoite ja johon liittyy vähintään yksi toimenpide;

    3)

    ”laitoksella” kaikenlaisia rakennelmia, rakennuksia ja rakennusryhmiä tai muita tiloja, myös tarvittaessa osittain avoimia tai kattamattomia tiloja ja liikuteltavia tiloja;

    4)

    ”eläimiä kasvattavalla laitoksella” laitosta, jossa eläimiä kasvatetaan käytettäväksi toimenpiteissä tai niiden kudoksen tai elinten käyttämiseksi tieteellisiin tarkoituksiin;

    5)

    ”eläimiä toimittavalla laitoksella” laitosta, jossa ei kasvateta eläimiä, mutta joka toimittaa niitä käytettäväksi toimenpiteissä tai niiden kudoksen tai elinten käyttämiseksi tieteellisiin tarkoituksiin;

    6)

    ”eläimiä käyttävällä laitoksella” laitosta, jossa eläimiä käytetään toimenpiteissä;

    7)

    ”toimivaltaisella viranomaisella” kunkin jäsenvaltion tämän direktiivin täytäntöönpanon valvontaa varten nimeämää viranomaista tai viranomaisia;

    8)

    ”eettisellä lähestymistavalla” koetta edeltävää menettelyä, jonka tarkoituksena on arvioida eläinten käytön tieteellinen ja yhteiskunnallinen oikeutus ottaen huomioon ihmisen velvollisuus kunnioittaa eläimiä elävinä ja tuntevina olentoina;

    9)

    ”pätevällä henkilöllä” henkilöä, jota jäsenvaltio pitää pätevänä suorittamaan kulloinkin kyseessä olevan tässä direktiivissä kuvatun tehtävän;

    10)

    ”pidolla” kaikkea toimintaa, joka kuuluu fenotyypiltään normaalien eläinten kasvattamiseen ja säilyttämiseen tieteellisiin tai muihin tarkoituksiin mutta jota ei itsessään katsota kokeeksi;

    11)

    ”käytännöllä” toimintaa muussa kuin koetarkoituksessa tai tieteellistä toimintaa, jota ei katsota kokeeksi;

    12)

    ”asianmukaisesti anestesoidulla” sitä, että tuntokyky on poistettu anestesialla, joko paikallispuudutuksella tai yleisanestesialla, joka on yhtä tehokas kuin hyvän eläinlääkintätavan mukaiset menetelmät;

    13)

    ”protokollalla” sarjaa toimenpiteitä, jotka katsotaan kokeeksi, jolla on määritelty tavoite;

    14)

    ”säännellyllä toimenpiteellä” kokeellista tai muuta tieteellistä toimenpidettä, joka todennäköisesti aiheuttaa rauhoitetulle eläimelle kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa;

    15)

    ”uudelleenkäytöllä” eläimen, jota on jo käytetty jossakin toimenpiteessä, käyttämistä, kun voitaisiin käyttää myös sellaista eläintä, jolle ei ole vielä tehty mitään toimenpidettä;

    16)

    ”luottamuksellisella tiedolla” tietoa, jonka julkaiseminen ilman suostumusta saattaisi vaarantaa sen omistajan tai kolmannen osapuolen oikeutetut kaupalliset tai muut edut.

    4 artikla

    Korvaaminen, vähentäminen ja parantaminen

    1.   Jos on olemassa testausmenetelmiä, kokeita tai muita tieteellisiä toimia, joihin ei liity elävien eläinten käyttöä ja jotka ovat tavoiteltujen tulosten saavuttamiseksi tieteellisesti luotettavia menetelmiä tai testausstrategioita , ja jos niitä voidaan käyttää toimenpiteen sijasta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseistä korvaavaa menetelmää käytetään edellyttäen, että se ei ole kielletty kyseisessä jäsenvaltiossa . Tämän direktiivin mukaisesti sellaisia testausmenetelmiä, joihin liittyy ihmisalkioiden solujen ja sikiösolujen käyttöä, ei pidetä korvaavina menetelminä. Jäsenvaltiot voivat kyseisten testausmenetelmien käytön osalta tehdä omat eettiset ratkaisunsa.

    2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hankkeissa käytetään niin vähän eläimiä kuin on mahdollista vaarantamatta hankkeen tavoitteita.

    3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava eläinten kasvatuksen, säilytyksen ja hoidon sekä toimenpiteissä käytettävien menetelmien parantaminen siten, että eläimille mahdollisesti aiheutuva kipu, tuska, kärsimys tai pysyvä haitta vältetään tai minimoidaan.

    4.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tieteellisesti luotettaviin menetelmiin tai testausstrategioihin, jotka eivät edellytä eläinten käyttöä, liittyvään koulutukseen, tutkimukseen, kehittämiseen ja täytäntöönpanoon on tarjolla rahoitusta.

    5.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät 1 kohdan tavoitteeseen, kun ne käsittelevät hankkeille myönnettäviä lupia.

    6.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tieteellisesti luotettavia menetelmiä tai testausstrategioita, jotka eivät edellytä eläinten käyttöä, koskevaa koulutusta tarjotaan asiasta vastaaville henkilöille ja laitoksille, sekä edistettävä tällaisten menetelmien tai testausstrategioiden käyttöä.

    5 artikla

    Toimenpiteiden tarkoitus

    Toimenpiteitä voidaan toteuttaa vain seuraaviin tarkoituksiin:

    1)

    perustutkimus osaamisen kehittämiseksi biologian ja käyttäytymistieteiden alalla;

    2)

    translaatiotutkimus tai soveltava tutkimus, jonka tavoitteena on jokin seuraavista:

    a)

    ihmisten, eläinten tai kasvien taudin, sairauden tai muun häiriön tai näiden vaikutusten torjuminen, ehkäiseminen, diagnosointi tai hoitaminen;

    b)

    ihmisten, eläinten tai kasvien elintoimintojen arvioiminen, selvittäminen, sääteleminen tai muunteleminen;

    c)

    maataloustuotantoa varten kasvatettavien eläinten tuotanto-olosuhteiden ja hyvinvoinnin parantaminen;

    3)

    lääkkeiden, elintarvikkeiden, rehujen ja muiden aineiden tai tuotteiden kehittäminen ja valmistus tai niiden laadun, tehokkuuden ja turvallisuuden testaus jotakin 2 kohdassa mainittua tavoitetta varten;

    4)

    luonnonmukaisen ympäristön suojelu ihmisten tai eläinten terveyden tai hyvinvoinnin vuoksi;

    5)

    ihmisten terveyden suojelu työntekijöiden tai kuluttajien kemikaaleille altistumisen yhteydessä;

    6)

    lajien säilyttämiseen , terveyteen ja hyvinvointiin tähtäävä tutkimus;

    7)

    korkea-asteen koulutus tai opetus;

    8)

    oikeuslääketieteelliset tutkimukset.

    6 artikla

    Humaanit lopettamismenetelmät

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eläimet lopettaa luvan saanut henkilö hyväksytyssä laitoksessa siten, että eläimille aiheutuu mahdollisimman vähän kipua, tuskaa ja kärsimystä, ja liitteessä VI mainittujen lajien osalta kyseisessä liitteessä esitetyllä asianmukaisella humaanilla lopettamismenetelmällä tai sellaisilla muilla menetelmillä, joiden on tieteellisesti osoitettu olevan vähintään yhtä humaaneja . Mikäli humaanimpi lopettamismenetelmä on mahdollinen ja helposti käytettävissä, sitä voidaan käyttää, vaikka se ei sisältyisi liitteeseen VI.

    Kenttätutkimuksen yhteydessä eläin voidaan kuitenkin lopettaa hyväksytyn laitoksen ulkopuolella.

    2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää poikkeuksia 1 kohtaan, jos voidaan tieteellisesti perustella, että toimenpiteen tarkoitusta ei voida saavuttaa humaanilla lopettamismenetelmällä tai että on kehitetty muita, eläintensuojelun kannalta tehokkaampia menetelmiä . Estämättä mahdollisia poikkeuksia eläimet on lopetettava siten, että niille aiheutuu mahdollisimman vähän kipua, tuskaa ja kärsimystä.

    3.   Tämän säännöksen 1 kohtaa ei sovelleta silloin, kun eläin on lopetettava kiireellisesti eläimen hyvinvointiin liittyvistä syistä.

    Jäsenvaltioiden on määriteltävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kiireelliset tilanteet.

    7 artikla

    Kansalliset toimenpiteet

    Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita soveltamasta tai hyväksymästä tiukempia kansallisia toimenpiteitä, joilla parannetaan tieteellisiin tarkoituksiin käytettyjen eläinten hyvinvointia ja suojelua.

    II   LUKU

    SÄÄNNÖKSET TIETTYJEN ELÄINTEN KÄYTÖSTÄ TOIMENPITEISSÄ

    8 artikla

    Muut uhanalaiset lajit kuin kädelliset

    1.   Toimenpiteissä ei saa käyttää neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 (9) liitteessä A lueteltuja uhanalaisia lajeja, lukuun ottamatta toimenpiteitä, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

    a)

    toimenpiteen tarkoitus on 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, 3 kohdassa tai 6 kohdassa mainittu tarkoitus;

    b)

    voidaan perustella tieteellisesti, että toimenpiteen tarkoitusta ei voida saavuttaa käyttämällä muita kuin kyseisessä liitteessä mainittuja lajeja;

    c)

    käytettävät eläimet olisi mahdollisuuksien mukaan kasvatettava erityisesti testaustarkoitukseen.

    2.   Tätä artiklaa ei sovelleta mihinkään kädellislajiin.

    9 artikla

    Kädelliset

    1.   Kädellislajeja ei saa niiden korkean neurofysiologisen herkkyystason ja kognitiivisen kehitystason vuoksi käyttää toimenpiteissä, lukuun ottamatta toimenpiteitä, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

    a)

    toimenpiteen tarkoitus on jokin 5 artiklan 1 kohdassa, 2 kohdan a alakohdassa , 3 kohdassa tai 6 kohdassa mainittu tarkoitus;

    b)

    hakija perustelee tieteellisesti ja eettisesti , että toimenpiteen tarkoitusta ei voida saavuttaa käyttämällä muita lajeja kuin kädellisiä.

    2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimenpiteissä ei saa käyttää ihmisapinoita, jollei 53 artiklan suojalausekkeesta muuta johdu.

    3.     Komissio tarkastelee kahden vuoden välein ja ensimmäisen kerran …  (10) jäsenvaltioita kuullen kädellisten käyttöä toimenpiteissä ja julkaisee tarkastelun tulokset. Tarkastelussa tutkitaan tekniikan, tieteen ja eläinten hyvinvointia koskevan tietämyksen kehityksen vaikutuksia ja asetetaan tavoitteet validoitujen vaihtoehtoisten menetelmien täytäntöönpanolle.

    10 artikla

    Luonnosta pyydystetyt eläimet

    1.   Toimenpiteissä ei saa käyttää luonnosta pyydystettyjä eläimiä.

    2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää poikkeuksia 1 kohtaan, jos voidaan tieteellisesti perustella, että toimenpiteen tarkoitusta ei voida saavuttaa eläimellä, joka on kasvatettu käytettäväksi toimenpiteissä.

    11 artikla

    Toimenpiteitä varten kasvatetut eläimet

    1.    Komissio toteuttaa …  (11) viiden eläinten hyvinvointia koskevan arvioinnin ja toteutettavuusarvioinnin 2 ja 3 alakohdassa asetettujen vaatimusten täytäntöönpanosta.

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä II lueteltuja lajeja voidaan käyttää toimenpiteissä vain, jos ne on kasvatettu toimenpiteitä varten.

    Mikäli toteutettavuus on varmistettu -1 alakohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella liitteessä III esitetyistä päivämääristä lähtien , jäsenvaltioiden on ▐ varmistettava, että toimenpiteissä voidaan käyttää kyseisessä liitteessä lueteltuja kädellisiä vain, kun ne on hankittu itsensä ylläpitävistä kannoista .

    2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää poikkeuksia 1 kohdan toiseen ja kolmanteen alakohtaan eläintieteellisin, eläinten hyvinvointia koskevin perustein tai tieteellisin perustein.

    12 artikla

    Kotieläinlajien villit ja villiintyneet yksilöt

    Kotieläinlajien villejä ja villiintyneitä yksilöitä ei saa käyttää toimenpiteissä.

    13 artikla

    Eläinten ruhojen, kudosten ja elimien käyttö koulutuksessa ja opetuksessa

    Korkea-asteen koulutuksessa ja opetuksessa voidaan käyttää eläinten ruhoja, kudoksia ja elimiä ainoastaan, jos ne ovat peräisin [eläinten suojelusta lopettamisen yhteydessä] … päivänä …kuuta … annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009  (12) säännösten mukaisesti teurastetuista eläimistä.

    III   LUKU

    TOIMENPITEET

    14 artikla

    Toimenpiteet

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimenpiteet toteutetaan aina 3 artiklassa määritellyissä laitoksissa.

    Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksen ensimmäiseen alakohtaan tieteellisin perustein.

    2.   Toimenpiteet voidaan toteuttaa vain hankkeen puitteissa.

    15 artikla

    Toimenpiteissä käytettävät menetelmät

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimenpidettä ei toteuteta, jos yhteisön lainsäädännössä tunnustetaan tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi toinen tieteellisesti luotettava menetelmä tai testausstrategia, joka ei edellytä eläimen käyttöä. Jos tällaista menetelmää ei ole olemassa, toimenpidettä ei saa toteuttaa, jos tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi on kohtuudella ja käytännössä mahdollista soveltaa jotakin toista tieteellisesti luotettavaa menetelmää tai testausstrategiaa, kuten in vitro- tai muuta menetelmää, joka ei edellytä eläimen käyttöä.

    2.   Vaihtoehtoisista toimenpiteistä on valittava ne, joiden suorittamiseen tarvitaan vähiten eläimiä ja joissa käytetään eläimiä, joilla on mahdollisimman alhainen neurofysiologinen herkkyystaso, ja jotka aiheuttavat vähiten kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyviä haittoja ja jotka todennäköisimmin antavat luotettavia tuloksia.

    3.   Toimenpiteen päättymistä kuolemaan on mahdollisuuksien mukaan vältettävä, ja sen sijaan on pyrittävä siihen, että toimenpide päättyy varhaisemmassa vaiheessa ja humaanimmalla tavalla. Jos toimenpiteen päättymistä kuolemaan ei voida estää, toimenpide on suunniteltava siten, että se johtaa mahdollisimman harvan eläimen kuolemaan.

    16 artikla

    Anestesia

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarpeen vaatiessa kaikki toimenpiteet toteutetaan käyttäen yleisanestesiaa tai paikallispuudutusta tai muita menetelmiä, jotka saattavat lievittää kipua tai minimoida kärsimyksen .

    2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimenpiteet voidaan toteuttaa ilman anestesiaa seuraavin edellytyksin:

    a)

    jos anestesian katsotaan olevan eläimelle haitallisempi kuin itse toimenpiteen;

    b)

    jos käytetään kipulääkitystä estämään tai hillitsemään mahdollisesti vakavaa kipua;

    c)

    jos anestesia ei ole toimenpiteen tavoitteen mukaista, paitsi jos toimenpide tuottaa vakavia vammoja, jotka saattavat aiheuttaa voimakasta kipua.

    3.   Jos toimenpide toteutetaan ilman anestesiaa, on kipulääkkeillä tai muulla asianmukaisella menetelmällä varmistettava, mikäli tämä on hyödyksi eläimelle, että välttämätön kipu, tuska ja kärsimys ovat mahdollisimman vähäiset.

    4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei eläimille anneta mitään lääkettä, joka estää niitä ilmaisemasta kipua tai rajoittaa niiden kykyä ilmaista kipua, kun niille ei ole annettu riittävää anestesiaa tai kivun poistoa.

    Tällaiset tapaukset on perusteltava tieteellisesti ja anestesia- tai kipulääkemenettely on selostettava yksityiskohtaisesti.

    5.   Eläimelle, joka saattaa kärsiä ▐ kipua anestesian vaikutuksen loputtua, on annettava ennalta ehkäisevää ja leikkauksen jälkeistä kipulääkitystä tai muuta asianmukaista kivunlievitystä, mikäli se on toimenpiteen tavoitteen mukaista. Jos eläimelle ei voi antaa kipulääkkeitä, eläin on välittömästi lopetettava humaanilla menetelmällä.

    17 artikla

    Toimenpiteiden vakavuuden luokittelu

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki toimenpiteet luokitellaan ▐ luokkaan ”enintään lievä”, ”kohtalainen” tai ”vakava” liitteen IX mukaisesti .

    2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ”vakaviksi” luokiteltavat toimenpiteet ovat tieteellisesti perusteltuja ja niiden eettisyyttä valvotaan , jos kipu, tuska tai kärsimys todennäköisesti on enemmän kuin ohimenevää . Tällaisten toimenpiteiden on oltava poikkeuksellisia, ja toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava niistä erityinen haittojen ja hyötyjen analyysi sekä valvottava niitä.

    3.   Toimenpiteet, jotka suoritetaan yleisanestesiassa ja joiden päätteeksi eläin lopetetaan humaanilla menetelmällä ilman, että se voi palata tajuihinsa, saavat luokituksen ”ei toipumista”.

    4.   Komissio täydentää … päivänä …kuuta …  (13) liitteessä IX tarkoitettujen toimenpiteiden luokitusperusteita kansainvälisten luokitusten perusteella ja Euroopan unionissa kehitettyjen hyvien käytäntöjen mukaisesti . Tällaisiin luokitteluperusteisiin kuuluu kivun voimakkuuden yläraja, jonka ylittävät toimenpiteet kielletään.

    Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään … (14) mennessä 54 artiklan 4 kohdassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    18 artikla

    Uudelleenkäyttö

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eläintä, jolle on jo suoritettu jokin toimenpide , voidaan käyttää uudelleen myöhemmissä toimenpiteissä, jotka eivät liity jo suoritettuun toimenpiteeseen , kun sen sijaan voitaisiin käyttää sellaista eläintä, jolle ei ole vielä tehty mitään valmistelevaa tai muuta toimenpidettä, mutta vain kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

    a)

    aiempi toimenpide on luokiteltu ║ enintään ” kohtalaiseksi ”;

    b)

    voidaan osoittaa, että eläimen yleinen terveydentila ja hyvinvointi ovat palautuneet täysin ennalleen;

    c)

    seuraava toimenpide on saanut luokituksen ║ enintään ” kohtalainen ” tai ”ei toipumista”. Eläimen uudelleenkäyttö edellyttää eläinlääkärin tarkastusta .

    2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi tieteellisin perustein sallia eläimen uudelleenkäytön, mikäli eläimelle suoritettu edellinen toimenpide on luokiteltu enintään ”kohtalaiseksi” ja seuraavan toimenpiteen luokitus on ║ enintään ” kohtalainen ” tai ”ei toipumista”.

    19 artikla

    Toimenpiteen päättyminen

    1.   Toimenpiteen katsotaan päättyneen, kun toimenpiteestä ei enää tehdä havaintoja, tai uusien muuntogeenisten eläinlinjojen osalta silloin, kun voidaan tieteellisesti osoittaa, ettei eläimille aiheudu haittavaikutuksia.

    2.   Toimenpiteen päätteeksi eläinlääkärin tai muun pätevän henkilön on päätettävä, pidetäänkö eläin hengissä vai lopetetaanko se humaanilla menetelmällä.

    3.   Eläin on toimenpiteen päätyttyä lopetettava humaanilla menetelmällä, jos se todennäköisesti tulee kärsimään jatkuvaa kipua tai tuskaa.

    4.   Jos eläin pidetään hengissä, sen on saatava terveydentilansa mukainen hoito ja säilytys ja se on saatettava eläinlääkärin tai muun pätevän henkilön valvontaan.

    20 artikla

    Elinten ja kudosten jakaminen

    Jäsenvaltioiden on kannustettava perustamaan ohjelmia humaanilla menetelmällä lopetettujen eläinten elinten ja kudosten jakamiseksi.

    21 artikla

    Eläinten päästäminen vapaaksi ja sijoittaminen perheisiin

    Jäsenvaltiot voivat sallia toimenpiteissä käytettyjen tai niihin tarkoitettujen eläinten päästämisen vapaaksi alkuperäiseen elinympäristöönsä, palauttamisen lajille sopivaan tuotantojärjestelmään tai sijoittamisen perheisiin, mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät:

    a)

    eläimen terveydentila sallii sen;

    b)

    siitä ei aiheudu vaaraa kansanterveydelle tai ympäristölle;

    c)

    eläimen hyvinvointi turvataan mahdollisimman hyvin , muun muassa arvioimalla eläimen käyttäytymistä ja kykyä sopeutua erittäin vaihteleviin ympäristöolosuhteisiin;

    d)

    kyseiset eläimet eivät ole muuntogeenisiä koe-eläimiä eivätkä kädellisiä.

    IV   LUKU

    HYVÄKSYMINEN

    1   jakso

    Henkilöiden hyväksyminen

    22 artikla

    Henkilöiden hyväksyminen

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöt saavat toimivaltaiselta viranomaiselta tai valtuutetulta viranomaiselta luvan, ennen kuin he toteuttavat mitään seuraavista tehtävistä:

    a)

    toimenpiteiden toteuttaminen eläimille, mukaan luettuna niiden lopettaminen humaanilla menetelmällä;

    b)

    toimenpiteiden ja hankkeiden valvonta tai suunnittelu;

    c)

    eläinten hoitajien valvonta.

    2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetuilla henkilöillä on lupaa varten asianmukainen eläinlääketieteellinen tai tieteellinen koulutus ja heillä on esittää näyttö tarvittavasta pätevyydestä .

    Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tehtäviä toteuttavien henkilöiden on täytynyt saada opastusta tehtävään kokeelliseen työhön liittyvällä tieteenalalla ja heidän täytyy pystyä käsittelemään ja hoitamaan asianomaista lajia.

    3.   Kaikki luvat myönnetään rajalliseksi ajaksi, joka voi olla enintään viisi vuotta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöiden luvat uusitaan vain , kun on esitetty näyttö tarvittavasta pätevyydestä . Jäsenvaltioiden on varmistettava koulutuksen antaman pätevyyden ja nimettyjen toimenpiteiden toteuttamista varten annettavien lupien vastavuoroinen tunnustaminen.

    4.   Jäsenvaltioiden on julkaistava liitteessä VII esitettyjen seikkojen pohjalta koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset sekä tarvittavan pätevyyden hankintaa, ylläpitoa ja osoittamista koskevat vaatimukset.

    2   jakso

    Laitoksia koskevat vaatimukset

    23 artikla

    Laitosten hyväksyminen

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki eläimiä kasvattavat, toimittavat ja käyttävät laitokset ovat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä ja rekisteröimiä.

    Laitos voidaan hyväksyä vain, jos toimivaltainen viranomainen on tarkastanut sen ja todennut sen täyttävän tämän direktiivin vaatimukset.

    2.   Hyväksymisen yhteydessä tarkennetaan laitoksen laji ja henkilö, joka vastaa laitoksesta ja direktiivin vaatimusten noudattamisesta.

    24 artikla

    Luvan keskeyttäminen ja peruuttaminen

    1.   Jos laitos ei enää täytä tässä direktiivissä asetettuja vaatimuksia, toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet keskeyttää tai peruuttaa sen lupa tai ryhtyä asianmukaisiin korjaustoimiin tai vaatia tällaisten toimien toteuttamista . Luvanhaltijoilla on oltava käytettävissään asianmukaiset menettelyt, joilla hakea muutosta tämänkaltaisiin päätöksiin.

    2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei luvan keskeyttämisestä tai peruuttamisesta aiheudu haittaa laitoksessa säilytettäville eläimille.

    25 artikla

    Laitteita ja välineitä koskevat vaatimukset

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikissa eläimiä kasvattavissa, toimittavissa ja käyttävissä laitoksissa on laitteet ja välineet, jotka soveltuvat niissä säilytettäville eläinlajeille ja toteutettaville toimenpiteille.

    2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut laitteet ja välineet on suunniteltava rakenteeltaan ja toiminnaltaan sellaisiksi, että toimenpiteet voidaan suorittaa mahdollisimman tehokkaasti ja ▐ että niissä käytetään mahdollisimman vähän eläimiä ja aiheutetaan mahdollisimman vähän kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyviä haittoja.

    26 artikla

    Laitosten henkilöstöä koskevat vaatimukset

    Jokaisessa eläimiä kasvattavassa, toimittavassa ja käyttävässä laitoksessa on oltava riittävästi koulutettua henkilöstöä, mukaan luettuina vähintään seuraavat:

    1)

    henkilöt, jotka vastaavat laitoksessa säilytettävien, pidettävien tai käytettävien eläinten hyvinvoinnista ja hoidosta paikan päällä ja jotka varmistavat seuraavat seikat:

    a)

    laitoksessa säilytettäviä lajeja koskeva tieto on eläinten kanssa työskentelevän henkilöstön saatavilla;

    b)

    hankkeet toteutetaan hankeluvan mukaisesti;

    c)

    toimenpiteet, joiden aikana eläimelle aiheutetaan tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä, lopetetaan;

    d)

    jos hankelupaa ei noudateta, tilanteen korjaamiseksi ryhdytään asianmukaisiin toimiin, toimet kirjataan ja niistä raportoidaan pysyvälle eettiselle arviointielimelle.

    2)

    nimetty eläinlääkäri, joka on erikoistunut koe-eläinlääketieteeseen ja jonka tehtävänä on tarjota eläinten hyvinvointiin ja käsittelyyn liittyvää neuvontaa.

    Rajoittamatta 1 alakohdan yleistä soveltamista jokaisen eläimiä kasvattavan, toimittavan ja käyttävän laitoksen on varmistettava, että paikalla on kaikkina aikoina vähintään yksi koulutettu henkilö, joka huolehtii eläinten hyvinvoinnista.

    27 artikla

    Pysyvä eettinen arviointielin

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaiseen eläimiä kasvattavaan, toimittavaan ja käyttävään laitokseen perustetaan pysyvä eettinen arviointielin.

    2.   Pysyvään eettiseen arviointielimeen kuuluu vähintään nimetty eläinlääkäri, henkilöitä, jotka vastaavat eläinten hyvinvoinnista ja hoidosta laitoksessa, eläimiä käyttävän laitoksen tapauksessa tutkijajäsen sekä korvaamista, vähentämistä ja parantamista koskevien periaatteiden soveltamiseen erikoistunut asiantuntijajäsen .

    28 artikla

    Pysyvän eettisen arviointielimen tehtävät

    1.    Ottaen huomioon tämän direktiivin ja erityisesti sen 4 artiklan tavoitteet pysyvälle eettiselle arviointielimelle kuuluvat seuraavat tehtävät:

    a)

    eläinten parissa työskentelevän henkilöstön neuvonta eettisissä kysymyksissä, jotka liittyvät eläinten hyvinvointiin niiden hankinnan, säilytyksen, hoidon ja käytön yhteydessä;

    b)

    laitoksen henkilöstön neuvonta korvaamista, vähentämistä ja parantamista koskevan vaatimuksen noudattamisessa ja henkilöstön pitäminen ajan tasalla kyseisten vaatimusten noudattamisen alalla tapahtuvasta teknisestä ja tieteellisestä kehityksestä;

    c)

    sisäisten toimintaprosessien määritteleminen ja tarkistaminen laitoksessa säilytettäviin tai käytettäviin eläimiin liittyvän valvonnan, raportoinnin ja seurannan yhteydessä;

    d)

    kaikkien ”vakaviksi” luokiteltujen hankkeiden tai sellaisten hankkeiden, joissa käytetään kädellisiä, vuotuinen tarkastelu ja kaikkien muiden yli 12 kuukautta kestävien hankkeiden kolmen vuoden välein tapahtuva tarkastelu, jossa painopiste on erityisesti seuraavissa:

    edellisenä vuonna käytettyjen eläinten määrät, lajit ja elämänvaiheet;

    seuraavana vuonna tarvittavien eläinten määrien, lajien ja elämänvaiheiden perustelut;

    hankkeen tieteellinen edistyminen;

    humaanien lopettamismenetelmien käyttö ja se, miten eläinten toimenpiteissä käytön alalla tapahtunut kehitys on otettu huomioon;

    e)

    edellä d kohdassa tarkoitetun tarkastelun pohjalta tai jos hankkeessa on poikettu hankeluvasta, hankeluvan muutos- tai uusimistarpeen selvittäminen;

    f)

    neuvonta eläinten perheisiin sijoittamista koskevien suunnitelmien alalla, erityisesti perheisiin sijoitettavien eläinten asianmukaisen sosiaalistamisen osalta.

    2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pysyvän eettisen arviointielimen laitokselle antamasta neuvonnasta ja neuvontaa koskevien päätösten tekemisestä pidetään kirjaa.

    Nämä asiakirjat on pyynnöstä annettava toimivaltaisen viranomaisen käyttöön . Jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota ”vakaviksi” luokiteltuihin tai kädellisiä käyttäviin hankkeisiin liittyvien asiakirjojen keräämiseen, kokoamiseen ja julkaisemiseen, jotta saadaan tietoja, joilla voidaan parantaa eläinten hyvinvointia ja edistää korvaamista, vähentämistä ja parantamista koskevien periaatteiden toteutumista.

    29 artikla

    Kädellisiä koskeva kasvatusstrategia

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kädellisiä kasvattavilla ja toimittavilla unionin laitoksilla on strategia, jonka mukaan ne nostavat vankeudessa kasvatettujen kädellisten jälkeläisten osuutta eläimistä. Jos kädellisten käyttö sallitaan, komission ja jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen asianmukaiset kuljetusolosuhteet.

    2.   Kädellisiä hankkivien unionin laitosten on pyynnöstä todistettava toimivaltaiselle viranomaiselle, että laitos, josta eläimet on hankittu, noudattaa kasvatusstrategiaa.

    30 artikla

    Perheisiin sijoittamista koskeva suunnitelma

    Jos jäsenvaltiot sallivat 21 artiklassa tarkoitetun eläinten sijoittamisen perheisiin, eläimiä kasvattavilla, toimittavilla ja käyttävillä laitoksilla, joista eläimiä on tarkoitus sijoittaa perheisiin, on oltava perheisiin sijoittamista koskeva suunnitelma, jolla varmistetaan perheisiin sijoitettavien eläinten sosiaalistaminen.

    31 artikla

    Eläimiä koskeva kirjanpito

    1.   Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan varmistettava, että kaikki eläimiä kasvattavat, toimittavat ja käyttävät laitokset pitävät kirjaa seuraavista seikoista:

    a)

    kasvatettujen, hankittujen, toimitettujen, vapautettujen tai perheisiin sijoitettujen selkärankaisten eläinten määrä ja lajit;

    b)

    eläinten alkuperä, myös silloin, kun ne on kasvatettu käytettäväksi toimenpiteissä;

    c)

    päivämäärät, jolloin eläimet on hankittu, toimitettu, vapautettu tai sijoitettu perheisiin;

    d)

    eläimet toimittaneen laitoksen nimi ja osoite sekä niiden saapumispäivä;

    e)

    eläimet vastaanottavan laitoksen nimi ja osoite;

    f)

    laitoksessa kuolleiden tai humaanilla menetelmällä lopetettujen eläinten määrä ja lajit.

    2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja luetteloita on säilytettävä vähintään kolme vuotta, ja ne on pyynnöstä esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle.

    32 artikla

    Tiedot koirista, kissoista ja kädellisistä

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki eläimiä kasvattavat, toimittavat ja käyttävät laitokset säilyttävät seuraavia tietoja jokaisesta koirasta, kissasta ja kädellisestä:

    a)

    tunnistetiedot;

    b)

    syntymäpaikka;

    c)

    tieto siitä, onko eläin kasvatettu käytettäväksi toimenpiteissä;

    d)

    kädellisen osalta tieto siitä, onko se vankeudessa kasvatettujen kädellisten jälkeläinen.

    2.   Jokaisella kädellisellä , koiralla ja kissalla on oltava yksilöllinen tiedosto, joka kattaa tiedot kaikista sen elämänvaiheista. Jäsenvaltioiden on varmistettava tämän direktiivin asianmukainen ja johdonmukainen täytäntöönpano.

    Tiedosto perustetaan, kun eläin syntyy, ja siihen sisällytetään kaikki asiaankuuluvat lisääntymistä koskevat, lääketieteelliset ja sosiaaliset tiedot eläimestä.

    3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja on säilytettävä vähintään kolme vuotta eläimen kuoleman jälkeen, ja ne on pyynnöstä esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle.

    33 artikla

    Merkintä

    1.   Jokainen eläimiä kasvattavassa, toimittavassa tai käyttävässä laitoksessa pidettävä koira, kissa ja kädellinen on merkittävä yksilöllisellä tunnisteella mahdollisimman kivuttomasti ennen vieroitusta, lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.

    2.   Jos koira, kissa tai kädellinen siirretään laitoksesta toiseen ennen vieroitusta eikä eläintä sitä ennen voida käytännön syistä merkitä, vastaanottavan laitoksen on säilytettävä kaikki eläintä koskevat asiakirjat ja ennen kaikkea tiedot sen emosta, kunnes se voidaan merkitä.

    3.   Merkitsemätön koira, kissa tai kädellinen, joka otetaan laitokseen ensimmäistä kertaa, on merkittävä mahdollisimman pian.

    4.   Laitoksen on pyynnöstä perusteltava toimivaltaiselle viranomaiselle, miksi eläintä ei ole merkitty.

    34 artikla

    Hoito ja säilytys

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava eläinten hoidossa ja säilytyksessä seuraavat:

    a)

    kaikilla eläimillä on säilytyspaikka, ympäristö, ▐ liikkumatilaa, ruokaa, vettä ja hoitoa, joita niiden hyvinvointi edellyttää ja joiden avulla ne voivat tyydyttää etologiset ja fysiologiset tarpeensa ;

    b)

    eläimen fysiologisten ja etologisten tarpeiden tyydyttämistä rajoitetaan mahdollisimman vähän;

    c)

    eläinten kasvatus-, säilytys- ja käyttöolot tarkastetaan päivittäin;

    d)

    pätevä henkilö tarkkailee eläinten hyvinvointia ja terveydentilaa vähintään kerran päivässä kivun tai tarpeettoman tuskan, kärsimyksen tai pysyvien haittojen välttämiseksi;

    e)

    järjestelyillä varmistetaan, että jokainen havaittu vältettävissä oleva puute korjataan tai kärsimys lopetetaan mahdollisimman nopeasti.

    2.   Edellä olevan 1 kohdan a ja b alakohtaa varten jäsenvaltioiden on noudatettava liitteessä IV asetettuja hoito- ja säilytysvaatimuksia kyseisessä liitteessä säädetyistä päivämääristä lähtien.

    3.   Jäsenvaltiot voivat sallia poikkeuksia 2 kohtaan perustelluista tieteellisistä, eläinlääketieteellisistä tai eläinten hyvinvointiin liittyvistä syistä.

    4.     Edellä 5 artiklan 2 kohdan b a alakohdassa esitetyn tarkoituksen mukaisia menettelyjä noudatettaessa liitteessä V luetellut maataloustieteellisessä tarkoituksessa käytettävät eläinlajit voidaan sijoittaa tavanomaisiin kasvatusolosuhteisiin sellaisina kuin nämä on määritelty jäsenvaltioissa käytössä olevien tavanomaisten maatalouskäytäntöjen ja sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

    3   jakso

    Tarkastukset

    35 artikla

    Kansalliset tarkastukset

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin noudattaminen tarkastetaan kaikissa eläimiä kasvattavissa, toimittavissa ja käyttävissä laitoksissa.

    2.   Toimivaltainen viranomainen tekee keskimäärin yhden kansallisen tarkastuksen vuosittain ja mukauttaa tarkastustiheyden kunkin laitoksen riskianalyysin perusteella .

    Vähintään yksi tarkastus tehdään ilman ennakkoilmoitusta.

    3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastusten tiheys ja laajuus vastaavat säilytettävien eläinten määrää ja lajeja, sitä, kuinka hyvin laitos on aiemmin noudattanut tätä direktiiviä, sekä eläimiä käyttävien laitosten osalta kyseisissä laitoksissa toteutettavien hankkeiden määrää ja tyyppiä. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen, että tarkastukset eivät vaaranna hankkeiden tieteellistä laatua tai eläinten hyvinvointia ja että niitä ei suoriteta olosuhteissa, jotka eivät ole muiden voimassa olevien säännösten mukaisia.

    4.    Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä kaikista tarkastuksista laadittavat asiakirjat , tämän direktiivin vaatimusten täyttämättä jättämistä koskevat yksityiskohtaiset tiedot mukaan luettuina, vähintään viisi vuotta.

    5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastusten toteuttamiseen on asianmukainen infrastruktuuri ja riittävästi koulutettuja tarkastajia.

    6.   Jäsenvaltioiden on laadittava ohjelmia jäsenvaltioiden yhteisiä tarkastuksia varten.

    36 artikla

    Kansallisten tarkastusten valvonta

    1.   Komissio ▐ kohdistaa valvontatoimia jäsenvaltioiden kansallisten tarkastusten infrastruktuuriin ja toimintaan sekä vakavuusluokittelun asianmukaiseen soveltamiseen . Tätä varten komissio perustaa järjestelmän, jolla seurataan tarkastuksia ja tämän direktiivin täytäntöönpanoa kussakin jäsenvaltiossa keskimäärin joka kolmas vuosi, millä varmistetaan yhtenäiset käytännöt kokeissa käytettävien tai käytettäväksi tarkoitettujen eläinten käyttöä ja hoitoa varten.

    2.   Jäsenvaltion, jonka alueella valvonta toteutetaan, on annettava komission asiantuntijoille kaikki apu, jonka he tarvitsevat tehtäviensä toteuttamiseen. Komissio välittää asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle valvontatoimien tulokset.

    3.   Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ryhdyttävä valvonnan tulosten edellyttämiin toimiin.

    4   jakso

    Hankkeita koskevat vaatimukset

    37 artikla

    Hankkeiden hyväksyminen

    1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei kohtalaisiksi tai vakaviksi luokiteltuja hankkeita tai hankkeita, joihin liittyy kädellisiä, toteuteta ilman toimivaltaisen viranomaisen ennalta antamaa lupaa. Kaikki muut hankkeet on ilmoitettava ennalta toimivaltaiselle viranomaiselle, kun laitoksen pysyvä eettinen arviointielin on suorittanut eettisen arvioinnin.

    2.   Luvan myöntäminen edellyttää, että toimivaltaisen viranomaisen tekemä riippumaton eettinen ja tieteellinen arviointi on myönteinen.

    38 artikla

    Hankelupahakemus

    1.   Eläimiä käyttävän laitoksen tai hankkeen tieteellisen vastuuhenkilön on vaadittaessa toimitettava hankelupaa koskeva hakemus, johon on sisällyttävä seuraavat osat:

    a)

    hanke-ehdotus;

    b)

    yleistajuinen tiivistelmä hankkeesta;

    c)

    tiedot liitteessä VIII esitetyistä seikoista;

    d)

    tieteellisesti perusteltu selvitys siitä, että tutkimushanke on välttämätön ja eettisesti kestävä ja että sen tavoitetta ei voida saavuttaa muilla menetelmillä tai toimenpiteillä.

    2.   Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta 1 kohdan b alakohdan vaatimusta ja sallia sen, että laitos toimittaa lyhennetyn hanke-ehdotuksen, joka sisältää ainoastaan eettisen arvioinnin sekä 43 artiklan 2 kohdassa luetellut seikat, edellyttäen, että hankkeessa toteuttavat toimenpiteet on luokiteltu ”enintään lieviksi” ja niissä ei käytetä kädellisiä.

    39 artikla

    Eettinen arviointi

    1.   Eettisessä arvioinnissa on tarkistettava, että hanke täyttää seuraavat vaatimukset:

    a)

    hanke on tieteellisesti perusteltu, välttämätön ja eettisesti kestävä ;

    b)

    eläinten käyttö voidaan perustella hankkeen tarkoituksilla , joita ei voida saavuttaa muilla menetelmillä tai toimenpiteillä ;

    c)

    hanke on suunniteltu siten, että toimenpiteet voidaan toteuttaa mahdollisimman hyvin eläinten hyvinvointia ja ympäristöä kunnioittavalla tavalla.

    2.   Eettisessä arvioinnissa on tarkasteltava erityisesti seuraavia seikkoja:

    a)

    hankkeen tavoitteiden, odotettujen tieteellisten hyötyjen tai kasvatuksellisen arvon arviointi;

    b)

    arviointi korvaamista, vähentämistä ja parantamista koskevan vaatimuksen toteutumisesta hankkeessa;

    c)

    arviointi toimenpiteiden vakavuuden luokittelusta;

    d)

    hankkeen haittojen ja hyötyjen analyysi, jossa arvioidaan, onko eettisesti kestävää perustella eläimille kivun, tuskan ja kärsimyksen muodossa aiheutuva haitta ja mahdollisesti ympäristölle aiheutuva haitta ▐ odotetulla tieteellisellä edistyksellä, josta saattaa lopulta olla hyötyä ihmisille, eläimille tai ympäristölle;

    e)

    arviointi 6, 8, 9, 10, 11, 14, 16 ja 18 artiklassa tarkoitetusta tieteellisestä perustelusta.

    3.   Eettisen arvioinnin toteuttavan toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon kulloinkin kyseeseen tulevat asiantuntijatiedot erityisesti seuraavilla aloilla:

    a)

    tieteen alat, joita varten eläimiä käytetään;

    b)

    kokeen malli, sekä tarvittaessa tilastotiedot;

    c)

    laboratorioeläimiin tai luonnonvaraisiin eläimiin liittyvä eläinlääketiede tarvittaessa;

    d)

    eläinten kasvatus ja hoito, erityisesti niiden lajien osalta, joita on tarkoitus käyttää;

    e)

    korvaamista, vähentämistä ja parantamista koskevan vaatimuksen soveltaminen käytännössä;

    f)

    sovellettu etiikka;

    g)

    ympäristötiede tarvittaessa.

    4.   Eettinen arviointi on tehtävä avoimesti riippumattomat asiantuntijatiedot huomioon ottaen sekä varmistaen henkisen omaisuuden ja luottamuksellisten tietojen suoja ja omaisuuden ja ihmisten turvallisuus .

    40 artikla

    Takautuva arviointi

    1.    Eettisen arvioinnin suorittava toimivaltainen viranomainen määrittelee 39 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun haittojen ja hyötyjen analyysin pohjalta, pitäisikö ▐ hanke arvioida takautuvasti sen jälkeen, kun se on saatu päätökseen.

    Jos takautuva arviointi katsotaan aiheelliseksi, eettisessä arvioinnissa määritellään kyseisen hankkeen osalta määräaika, johon mennessä takautuva arviointi on tehtävä.

    2.   Takautuvassa arvioinnissa todetaan seuraavat seikat:

    a)

    saavutettiinko hankkeen tavoitteet;

    b)

    eläimille aiheutettu haitta, mukaan luettuina käytettyjen eläinten määrät ja lajit sekä toimenpiteiden vakavuus;

    c)

    onko olemassa seikkoja , jotka saattavat edistää korvaamista, vähentämistä ja parantamista koskevan vaatimuksen täytäntöönpanoa.

    3.   Kaikista hankkeista, joissa käytetään kädellisiä, tehdään takautuva arviointi.

    4.   Kaikki hankkeet, joissa toteutetaan ainoastaan ║ enintään ” kohtalaisiksi ” luokiteltuja toimenpiteitä, vapautetaan takautuvaa arviointia koskevasta vaatimuksesta ▐.

    41 artikla

    Eettisen arvioinnin asiakirjat

    1.   Laitoksen on säilytettävä eettistä arviointia koskevat asiakirjat vähintään kolme vuotta hankeluvan voimassaolon päättymispäivämäärän jälkeen, ja sen on pyynnöstä esitettävä ne toimivaltaiselle viranomaiselle.

    2.   Takautuvasti arvioitavien hankkeiden eettistä arviointia koskevat asiakirjat on kuitenkin säilytettävä siihen asti, kunnes takautuva arviointi on saatu päätökseen.

    42 artikla

    Yleistajuiset hanketiivistelmät

    1.   Yleistajuisessa hanketiivistelmässä on esitettävä luottamuksellista tietoa sekä laitosta ja henkilöstöä koskevia yksityiskohtaisia tietoja paljastamatta seuraavat seikat:

    a)

    tieto hankkeen tavoitteista, mukaan luettuina niiden saavuttamisen todennäköisyys, mahdolliset haitat sekä yksityiskohtaiset tiedot käytettävien eläinten määrästä ja lajista;

    b)

    osoitus korvaamista, vähentämistä ja parantamista koskevien periaatteiden huomioon ottamisesta mahdollisuuksien mukaan .

    2.   Eettisen arvioinnin tulosten pohjalta eläimiä käyttävän laitoksen on tarkennettava yleistajuisessa hanketiivistelmässä, tehdäänkö hankkeesta takautuva arviointi ja jos tehdään, niin mihin määräaikaan mennessä.

    3.   Eläimiä käyttävän laitoksen on liitettävä takautuvan arvioinnin tulokset yleistajuiseen hanketiivistelmään.

    4.   Jäsenvaltioiden on saatettava hyväksyttyjen hankkeiden yleistajuisten tiivistelmien nimettömät toisinnot ja niiden päivitetyt versiot julkisesti saataville.

    5.     Jäsenvaltioiden on saatettava julkisesti saataville tämän direktiivin, kansallisten lakien ja lupien rikkomuksia koskevat muut kuin henkilökohtaiset tiedot ottaen huomioon luottamuksellisten ja henkilökohtaisten tietojen suojaa koskevat määräykset.

    43 artikla

    Hankeluvan myöntäminen

    1.   Hankelupa koskee vain toimenpiteitä, joista on tehty eettinen arviointi ja jotka on luokiteltu vakavuuden mukaan.

    2.   Hankeluvassa esitetään seuraavat seikat:

    a)

    henkilöt, jotka vastaavat laitoksessa hankkeen yleisestä täytäntöönpanosta;

    b)

    eläimiä käyttävät laitokset, joissa hanke toteutetaan;

    c)

    kenttätutkimusten yhteydessä eläimiä käyttävä laitos, joka vastaa hankkeesta;

    d)

    vähintään yksi henkilö, jolla on todistettavasti lajikohtaista osaamista.

    3.   Hankeluvat myönnetään enintään viideksi vuodeksi.

    4.   Jäsenvaltiot voivat sallia useiden hankkeiden hyväksymisen yhdessä silloin, kun hankkeet ovat sääntelyn edellyttämiä tai kun käytetään standardoituja menetelmiä, joiden eettisestä arvioinnista on jo saatu myönteinen tulos .

    5.   Eläimiä käyttävien laitosten on säilytettävä kaikki hankelupia koskevat asiakirjat vähintään kolme vuotta hankeluvan voimassaolon päättymispäivämäärän jälkeen, ja ne on pyynnöstä esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle.

    44 artikla

    Hankeluvan muuttaminen, uusiminen ja peruuttaminen

    1.   Toimivaltainen viranomainen voi muuttaa hankelupaa tai uusia sen eläimiä käyttävän laitoksen tai hankkeen vastuuhenkilön pyynnöstä.

    2.   Hankeluvan muuttaminen tai uusiminen edellyttää uutta ▐ eettistä arviointia.

    3.     Pysyvä eettinen arviointielin saa tehdä lieviin tai kohtalaisiin toimenpiteisiin muutoksia, jotka eivät lisää toimenpiteen vakavuutta, mutta ne on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle viikon kuluessa muutoksesta.

    4.   Toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa hankeluvan, jos hanketta ei toteuteta hankeluvan mukaisesti ja se saattaa heikentää eläinten hyvinvointivaatimuksia .

    5.   Hankeluvan peruuttamisesta ei saa aiheutua haittaa hankkeessa käytettyjen tai hankkeeseen tarkoitettujen eläinten hyvinvoinnille.

    6.   Jäsenvaltioiden on laadittava ja julkaistava yksityiskohtaiset edellytykset hankelupien muuttamiselle ja uusimiselle.

    45 artikla

    Lupapäätökset

    ║ Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päätös luvan myöntämisestä tehdään ja toimitetaan eläimiä käyttävälle laitokselle 30 päivän kuluessa hakemuksen jättämisestä. Mikäli jäsenvaltio ei tee päätöstä kyseisessä määräajassa, lupa katsotaan myönnetyksi, jos kyseessä olevassa hankkeessa toteutetut toimenpiteet on luokiteltu ”enintään lieviksi” ja niissä ei käytetä kädellisiä. Muissa tapauksissa tällaista olettamaa ei ole.

    V   LUKU

    PÄÄLLEKKÄISYYKSIEN VÄLTTÄMINEN JA VAIHTOEHTOISET MENETELMÄT

    46 artikla

    Toimenpiteiden tarpeeton toistaminen

    1.   Jokaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevat tiedot, jotka on saatu yhteisön lainsäädännössä hyväksytyillä tai sen nojalla suoritetuilla toimenpiteillä ▐.

    2.     Jäsenvaltioiden on luottamuksellisia tietoja paljastamatta varmistettava toimenpiteillä saatujen tietojen jakaminen, mukaan luettuina toimenpiteet, jotka on toteutettu Euroopan unionissa ennen direktiivin voimaantuloa. Henkilön, joka haluaa turvautua toisen henkilön omistamiin tietoihin, on tarvittaessa osallistuttava tällaisten tietojen tuottamisen kustannuksiin.

    3.     Toimenpiteen suorittamista aikovan henkilön on ennen hankeluvan hakemista toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet selvittääkseen, onko ehdotetun hankkeen kannalta merkityksellisiä tietoja jo olemassa, ja jos on, saadakseen kyseiset tiedot käyttöönsä (myös osallistumalla niihin liittyviin kustannuksiin), ja jäsenvaltioiden on samalla tavoin tarkistettava ennen luvan myöntämistä, onko tällaisia tietoja olemassa.

    4.     Jäsenvaltio ei saa antaa lupaa toimenpiteelle, mikäli henkilö ei ole toteuttanut kohtuullisia toimenpiteitä 3 kohdan noudattamiseksi.

    5.     Jos merkityksellisiä tietoja on kohtuudella saatavissa, jäsenvaltio voi myöntää hankkeelle luvan ainoastaan siinä tapauksessa, että se on välttämätöntä väestön suojelemiseksi.

    47 artikla

    Vaihtoehtoiset menetelmät

    Komission ja jäsenvaltioiden on edistettävä taloudellisesti ja muulla tavoin sellaisten vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä ja tarvittaessa tieteellistä validointia, joiden tarkoituksena on saada vastaava määrä tietoa kuin toimenpiteillä, joissa käytetään eläimiä, mutta joihin ei liity eläinten käyttöä tai joissa käytetään vähemmän eläimiä tai jotka edellyttävät vähemmän kivuliaita toimenpiteitä, ja niiden on toteutettava asianmukaisiksi katsomansa toimet tutkimuksen edistämiseksi tällä alalla. On aiheellista perustaa laajoja eläinlääketieteellisiä biopankkeja, jotta voidaan tukea korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteita hyödyntämällä kliinisten toimenpiteiden ylijäämäkudos.

    48 artikla

    Vaihtoehtoisten koemenetelmien validoinnista vastaava eurooppalainen keskus

    Vaihtoehtoisten koemenetelmien validoinnista vastaavan eurooppalaisen keskuksen toimialaa laajennetaan kattamaan eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisen ja käytön koordinointi ja edistäminen, mukaan luettuina biolääketieteellinen ja eläinlääketieteellinen sovellettu ja perustutkimus ja sääntelyn edellyttämä testaus, mihin liittyen se

    a)

    koordinoi tutkimuksia, joita 49 artiklassa kuvatut vaihtoehtoisten menetelmien kansalliset keskukset tekevät helpottaakseen vaihtoehtojen kehittämistä eläimiä hyödyntäville toimenpiteille;

    b)

    suorittaa tutkimusta eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisen helpottamiseksi;

    c)

    teettää tutkimuksia aloilla, joilta saadaan todennäköisesti tietoa, joka helpottaa eläinkokeiden korvaamista, vähentämistä ja parantamista;

    d)

    sianomaisia sidosryhmiä kuullen laatii ja panee täytäntöön strategioita eläinkokeiden korvaamiseksi, vähentämiseksi ja parantamiseksi;

    e)

    asettaa saataville tietoa vaihtoehdoista eläinkokeille tiedottamalla säännöllisesti yleisölle, sidosryhmille ja jäsenvaltioiden viranomaisille;

    f)

    tarjoaa käyttöön tietokantoja helpottamaan asiaankuuluvien tietojen vaihtoa, mukaan luettuina tiedot käytettävissä olevista vaihtoehtoisista menetelmistä ja tutkijoiden vapaaehtoisesti antamat tiedot, jotka muuten jäisivät julkaisematta mutta joilla voitaisiin estää tuloksettomien eläintutkimusten toistaminen;

    g)

    koordinoi vaihtoehtoisten menetelmien kansallisten keskusten tämän direktiivin 49 artiklan mukaisesti toteuttamia esivalidointi- ja validointitutkimuksia;

    h)

    suorittaa tarvittaessa esivalidointi- ja validointitutkimuksia;

    i)

    asianomaisia sääntelyelimiä ja sidosryhmiä kuullen laatii ja panee täytäntöön strategioita sääntelytarkoituksiin käytettyjen eläinkokeiden korvaamiseksi, vähentämiseksi ja parantamiseksi;

    j)

    edesauttaa sääntelytarkoituksiin käytetyille eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien hyväksymistä tieteessä ja sääntelyssä;

    k)

    tiedottaa asianomaisille sääntelyviranomaisille esivalidointi- ja validointitutkimusten aloittamisesta ja vaihtoehtoisten koemenetelmien hyväksymisestä tieteessä ja sääntelyssä ja saattaa nämä tiedot yleisön ja sidosryhmien saataville asiaa koskevilla verkkosivuilla.

    49 artikla

    Kansalliset viitelaboratoriot vaihtoehtoisia menetelmiä varten

    1.   Jokaisen jäsenvaltion on … (15) mennessä nimettävä sääntelytarkoituksiin käytetyille eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisen, validoinnin ja edistämisen tukemisesta vastaava keskus sekä laitoksia, jotka kehittävät muussa tarkoituksessa, kuten biolääketieteen ja eläinlääketieteen perus- ja soveltavassa tutkimuksessa, tehdyille eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä ja edistävät niiden käyttöä .

    2.   Jäsenvaltiot voivat nimetä kansallisiksi viitelaboratorioiksi vain laboratorioita, jotka on akkreditoitu direktiivin 2004/10/EY mukaisesti.

    3.   Kansallisten viitelaboratorioiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

    a)

    niissä on oltava riittävän pätevä henkilöstö, jolla on asianmukainen koulutus omalla erikoisalallaan sovellettavien vaihtoehtoisten menetelmien ja validointiprosessien ja -tekniikoiden alalla;

    b)

    niissä on oltava niille annettujen tehtävien toteuttamiseen tarvittavat välineet ja tavarat;

    c)

    niissä on oltava asianmukainen hallinnollinen infrastruktuuri;

    d)

    niiden on varmistettava, että niiden henkilöstö noudattaa luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä.

    4.   Kansallisten viitelaboratorioiden on täytettävä seuraavat tehtävät:

    a)

    yhteistyön tekeminen komission kanssa niiden omalla erikoisalalla ja eläinkokeiden korvaamiseen tähtäävien strategioiden edistämiseen liittyvien tehtävien suorittaminen ;

    b)

    osallistuminen tarvittaessa komission koordinoimaan vaihtoehtoisten menetelmien esivalidointiin ja validointiin;

    c)

    vaihtoehtoisten menetelmien saatavuudesta ja soveltamisesta komissiolta saatavien tietojen välittäminen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille;

    d)

    tieteellisen ja teknisen tuen tarjoaminen ▐ toimivaltaisille viranomaisille ja eläimiä käyttäville laitoksille jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden kesken vaihtoehtoisten menetelmien hyväksymistä ja käyttöönottoa varten;

    e)

    vaihtoehtoisten menetelmien käyttöön liittyvän koulutuksen tarjoaminen 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille henkilöille ja tarvittaessa eläimiä käyttäville laitoksille;

    f)

    vaihtoehtoisiin menetelmiin liittyvää kehitystä koskevien tietojen välittäminen sekä myönteisistä ja kielteisistä tuloksista tiedottaminen yleisölle.

    5.     Kansallisten keskusten on toimittava yhteistyössä kaikkien asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa niin, että pyritään korvaamaan kaikki eläinkokeet.

    6.   Kansallisten viitelaboratorioiden on aina ilmoitettava tehtäviin liittyvät eturistiriidat.

    7.   Jokaisen jäsenvaltion on ilmoitettava viitelaboratorionsa nimi ja osoite komissiolle. Komissio julkaisee luettelon kansallisista viitelaboratorioista.

    8.   Kansallisia viitelaboratorioita kuultuaan komissio määrittelee validointitutkimusten ensisijaiset tavoitteet ja jakaa kyseisten laboratorioiden kesken tehtävät kyseisten tutkimusten toteuttamiseksi.

    50 artikla

    Eläinten hyvinvointia käsittelevä kansallinen eettinen komitea

    1.   Jokaisen jäsenvaltion on perustettava eläinten hyvinvointia käsittelevä kansallinen eettinen komitea, joka neuvoo toimivaltaisia viranomaisia ja pysyviä eettisiä arviointielimiä asioissa, jotka liittyvät eläinten hankintaan, kasvatukseen, säilytykseen, hoitoon ja käyttöön toimenpiteitä varten sekä hyvien toimintatapojen jakamiseen.

    2.   Eläinten hyvinvointia käsittelevän kansallisen eettisen komitean on vaihdettava tietoja pysyvien eettisten arviointielinten toiminnasta ja eettisistä arvioinneista ja jaettava hyviä toimintatapoja yhteisössä.

    VI   LUKU

    LOPPUSÄÄNNÖKSET

    51 artikla

    Liitteiden mukauttaminen tekniikan kehitykseen

    Komissio voi mukauttaa liitteitä II–IX tekniikan ja tieteen kehitykseen.

    Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 54 artiklan 4 kohdassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

    52 artikla

    Raportointi

    1.   Jäsenvaltioiden on  (16) mennessä ja sen jälkeen viiden vuoden välein toimitettava komissiolle tiedot tämän direktiivin ja erityisesti sen 11 artiklan 1 kohdan, 27, 29, 35, 39, 40, 42 ja 46 artiklan täytäntöönpanosta.

    2.   Jäsenvaltioiden on vuosittain kerättävä ja julkistettava tilastotietoja eläinten käytöstä toimenpiteissä, mukaan luettuina tiedot toimenpiteiden tosiasiallisesta vakavuudesta ja toimenpiteissä käytettyjen kädellisten alkuperästä ja lajeista.

    Jäsenvaltioiden on julkistettava ja toimitettava kyseiset tilastotiedot komissiolle  (17) mennessä ja sen jälkeen enintään kahden vuoden välein .

    3.   Komissio määrittelee  (18) mennessä yhteisen muodon, jossa 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava, 54 artiklan 2 kohdassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen.

    53 artikla

    Turvalauseke

    1.   Jos jollakin jäsenvaltiolla on perusteltuja syitä uskoa, että on ehdottomasti tarpeen toteuttaa toimia jonkin lajin säilyttämiseksi tai ihmisten hengenvaarallisen tai vammauttavan kliinisen tilan odottamattoman esiintymisen vuoksi, kyseinen jäsenvaltio voi sallia ihmisapinoiden käytön toimenpiteissä, joilla on jokin 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, 3 kohdassa tai 6 kohdassa mainituista tarkoituksista, edellyttäen, että toimenpiteen tarkoitusta ei voida saavuttaa käyttämällä muita eläinlajeja kuin ihmisapinoita tai vaihtoehtoisia menetelmiä. Viittauksen 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaan ei tule katsoa sisältävän viittausta eläimiin tai kasveihin.

    2.   Jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava asiasta komissiolle ja muille jäsenvaltioille, selitettävä perusteet päätökselleen ja toimitettava todisteet 1 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta, johon tilapäinen toimenpide perustuu.

    3.   Komissio tekee päätöksen 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti 60 päivän kuluessa siitä, kun se on saanut tiedot jäsenvaltiolta. Päätöksessä joko:

    a)

    sallitaan tilapäinen toimenpide päätöksessä määritellyksi ajaksi tai

    b)

    vaaditaan jäsenvaltiota kumoamaan väliaikainen toimenpide.

    54 artikla

    Komitea

    1.   Komissiota avustaa komitea.

    2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

    3.   Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

    4.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan a kohdan 1–4 alakohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

    55 artikla

    Komission kertomus

    1.   Komissio toimittaa  (19) mennessä ja sen jälkeen viiden vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta jäsenvaltioilta 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti saamiensa tietojen pohjalta.

    2.   Komissio toimittaa  (19) mennessä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteenvetokertomuksen tilastotiedoista, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet 52 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

    56 artikla

    Uudelleentarkastelu

    Komissio tarkastelee uudelleen tätä direktiiviä … (20) ottaen huomioon sellaisten vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisen alalla tapahtuneen kehityksen, joihin ei liity eläinten – erityisesti kädellisten – käyttöä, ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia siihen.

    57 artikla

    Aihekohtainen tarkastelu

    Komissio tarkastelee jäsenvaltioita ja asianomaisia sidosryhmiä kuullen aihekohtaisesti eläinten käyttöä toimenpiteissä kahden vuoden välein siten, että ensimmäinen tarkastelu suoritetaan …  (21) . Tarkastelussa tutkitaan tekniikan, tieteen ja eläinten hyvinvointia koskevan tietämyksen kehityksen vaikutuksia ja asetetaan tavoitteet validoitujen vaihtoehtoisten menetelmien täytäntöönpanolle.

    Komissio asettaa säännöllisissä tarkasteluissa etusijalle sellaisten menettelyjen vähentämisen ja lopettamisen, jotka aiheuttavat suurinta sallittua kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa ja joita ei ole tarkoitettu lievittämään ihmisten henkeä uhkaavaa tai heidän terveyttään heikentävää sairautta, tarkoituksena kaikkien tällaisten menettelyjen lopettaminen. Komissio ottaa säännöllisissä tarkasteluissa huomioon eläinkokeita koskevan yleisen mielipiteen kehityksen.

    58 artikla

    Toimivaltaiset viranomaiset

    1.   Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä vähintään yksi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tämän direktiivin täytäntöönpanosta.

    Jäsenvaltiot voivat nimetä tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten muita kuin julkisia viranomaisia. Tällä tavoin nimettyjä elimiä pidetään tässä direktiivissä tarkoitettuina toimivaltaisina viranomaisina.

    2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet komissiolle viimeistään … (22). Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle toimivaltaisten viranomaisten nimien ja osoitteiden muutoksista.

    Komissio julkaisee luettelon toimivaltaisista viranomaisista.

    59 artikla

    Seuraamukset

    Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset komissiolle viimeistään … (23) ja kaikki niiden muutokset mahdollisimman pian.

    60 artikla

    Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

    1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään … (24). Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

    Niiden on sovellettava näitä säännöksiä … (25) lähtien.

    Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

    2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

    61 artikla

    Kumoaminen

    Kumotaan direktiivi 86/609/ETY … (26) alkaen.

    Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

    62 artikla

    Siirtymäsäännökset

    1.   Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa 37–45 artiklan mukaisesti annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä hankkeisiin, jotka on aloitettu ennen  (26) ja jotka päättyvät viimeistään kolmen vuoden kuluttua … päivästä … kuuta …  (26).

    2.   Hankkeille, jotka on aloitettu ennen  (26) ja jotka päättyvät viimeistään kolmen vuoden kuluttua … päivästä … kuuta …  (26), on myönnettävä hankelupa viimeistään kolmen vuoden kuluttua … päivästä … kuuta …  (26).

    63 artikla

    Voimaantulo

    Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    64 artikla

    Osoitus

    Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.

    Tehty ║

    Euroopan parlamentin puolesta

    Puhemies

    Neuvoston puolesta

    Puheenjohtaja


    (1)  Lausunto annettu 13. toukokuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

    (2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. toukokuuta 2009.

    (3)  EYVL L 222, 24.8.1999, s. 29.

    (4)  EYVL L 358, 18.12.1986, s. 1 ║.

    (5)  EUVL L 197, 30.7.2007, s. 1.

    (6)  EUVL L 50, 20.2.2004, s. 44.

    (7)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. ║

    (8)   EYVL L 262, 27.9.1976, s. 169.

    (9)  EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1.

    (10)   Kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

    (11)   Viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

    (12)   EUVL L …

    (13)   12 kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta.

    (14)  18 kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta.

    (15)  Vuosi tämän direktiivin voimaantulon jälkeen.

    (16)  Kuuden vuoden kuluessa päivästä, jona direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

    (17)  Kolmen vuoden kuluessa päivästä, jona direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

    (18)  18 kuukauden kuluessa tämn direktiivin voimaantulosta.

    (19)  Seitsemän vuoden kuluessa päivästä, jona direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

    (20)   Viiden vuoden kuluessa päivästä, jona direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

    (21)   Kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

    (22)  Kolmen kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

    (23)  60 artiklan 1 kohdassa esitetty päivämäärä.

    (24)  18 kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta.

    (25)  1 päivästä tammikuuta sinä vuonna, joka seuraa 60 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päivämäärää.

    (26)  60 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa esitetty päivämäärä.

    Tiistai 5. toukokuuta 2009
    LIITE I

    2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut selkärangattomat lahkot

    Pääjalkaiset

    Kymmenjalkaisten äyriäisten Brachyura- ja Astacidea-alalajit

    Tiistai 5. toukokuuta 2009
    LIITE II

    Luettelo 11 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista eläimistä

    1.

    Sammakko (Xenopus (laevis, tropicalis), Rana (temporaria, pipiens))

    2.

    Hiiri (Mus musculus)

    3.

    Rotta (Rattus norvegicus)

    4.

    Marsu (Cavia porcellus)

    5.

    Kultahamsteri (Mesocricetus auratus)

    6.

    Kiinankääpiöhamsteri (Cricetulus griseus)

    7.

    Gerbiili (Meriones unguiculatus)

    8.

    Koira (Canis familiaris)

    9.

    Kissa (Felis catus)

    10.

    Kaikki kädellislajit

    11.

    Seeprakala (Danio danio)

    Tiistai 5. toukokuuta 2009
    LIITE III

    Luettelo 11 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetuista kädellisistä ja päivämääristä

    Laji

    Päivämäärät

    Marmosetti (Callithrix jacchus)

    [Kansallista täytäntöönpanoa koskevan artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu soveltamispäivämäärä]

    Jaavanmakaki (Macaca fascicularis)

    [ 10 vuotta sen jälkeen kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä]

    Reesusapina (Macaca mulatta)

    [ 10 vuotta sen jälkeen kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä]

    Muut kädellislajit

    [10 vuotta sen jälkeen kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä]

    Tiistai 5. toukokuuta 2009
    LIITE IV

    34 artiklassa tarkoitetut hoitoa ja säilytystä koskevat vaatimukset

    A OSA:   YLEINEN OSA

    Hoito ja säilytysolosuhteet on mukautettava tieteelliseen tavoitteeseen.

    1.   FYYSISET TILAT

    Säilytysolosuhteet on mukautettava tieteelliseen tavoitteeseen.

    1.1.   Toiminta ja yleissuunnittelu

    a)

    Kaikki tilat on suunniteltava niin, että ne tarjoavat niissä säilytettävälle eläinlajille ympäristön, joka vastaa eläinten fysiologisia ja etologisia tarpeita. Tilat on suunniteltava ja niitä on hoidettava siten, että niihin ei pääse asiattomia henkilöitä eivätkä eläimet pysty tunkeutumaan niihin tai karkaamaan niistä.

    b)

    Laitosten on laadittava huoltosuunnitelma, jonka avulla estetään ja korjataan rakennusten ja laitteiden viat.

    1.2.   Säilytystilat

    a)

    Laitoksissa on oltava ohjelma, jonka mukaan tilat puhdistetaan säännöllisesti ja tehokkaasti ja tiloissa säilytetään tyydyttävä hygienian taso.

    b)

    Tiloissa, joissa eläimet voivat liikkua vapaasti, seinien ja lattioiden pintamateriaalin on kestettävä eläinten ja puhdistuksen aiheuttama kova kulutus. Materiaali ei saa olla eläinten terveydelle vahingollista eikä myöskään senlaatuista, että eläimet voivat sen vuoksi vahingoittaa itseään. Kaikki laitteet ja varusteet on suojattava siten, että eläimet eivät voi vaurioittaa niitä tai vahingoittua niistä.

    c)

    Yhteensopimattomia lajeja, esimerkiksi saalistajaa ja saalista, taikka erilaisia ympäristöolosuhteita tarvitsevia eläimiä ei saa sijoittaa samoihin tiloihin, ja saalistajan ja saaliin ollessa kyseessä näkö-, haju- tai äänietäisyydelle.

    1.3.   Yleis- sekä erityistoimenpidetilat

    a)

    Kaikissa laitoksissa on oltava laboratoriovarusteet, joilla voidaan suorittaa yksinkertaisia diagnostisia kokeita, ruumiinavauksia ja/tai ottaa näytteitä muualla suoritettavia tarkempia laboratoriotutkimuksia varten.

    b)

    Laitoksissa on oltava mahdollisuus eristää vastahankitut eläimet siihen saakka, kun niiden terveydentila voidaan määrittää ja mahdollinen terveysriski tiloissa ennestään oleville eläimille arvioida ja saattaa mahdollisimman vähäiseksi.

    c)

    Sairaat tai vammautuneet eläimet on voitava säilyttää muista erillään.

    1.4.   Aputilat

    a)

    Varastotilat on suunniteltava ja niitä on käytettävä ja huollettava niin, että varmistetaan ruoan ja kuivikkeen laatu. Nämä tilat on suojattava tuhoeläimiltä ja hyönteisiltä. Muut aineet, jotka voivat olla kontaminoituja tai muulla tavoin eläimille tai henkilökunnalle vaarallisia, on varastoitava erikseen.

    b)

    Puhdistus- ja pesutilojen on oltava riittävän suuret, jotta niihin voidaan sijoittaa käytettyjen välineiden dekontaminointiin ja puhdistukseen tarvittavat laitteet. Puhdistusprosessi on suunniteltava siten, että puhtaiden ja käytettyjen välineiden linjat ovat erillään, jotta puhdistetut välineet eivät pääse likaantumaan.

    c)

    Laitosten on varattava tilat ruhojen ja eläinjätteiden hygieeniseen säilyttämiseen ja hävittämiseen. Laitoksissa on oltava erityiset toimenpiteet myrkyllisten, radioaktiivisten tai tartuntavaarallisten jätteiden käsittelyyn, säilyttämiseen ja hävittämiseen.

    2.   YMPÄRISTÖ JA SEN SÄÄNTELY

    2.1.   Ilmanvaihto

    a)

    Säilytystiloissa ja eläinsuojissa on oltava säilytettävien eläinten tarpeita vastaava ilmanvaihtojärjestelmä.

    b)

    Huoneilman on vaihduttava lyhyin väliajoin.

    c)

    Ilmanvaihtojärjestelmä on suunniteltava siten, ettei se aiheuta haitallista vetoa tai meluhäiriötä.

    d)

    Tupakointi on kiellettävä tiloissa, joissa eläimiä pidetään.

    2.2.   Lämpötila

    a)

    Säilytystilojen lämpötila on säädettävä säilytettävän lajin mukaan. Säilytystilojen lämpötila on mitattava ja kirjattava päivittäin.

    b)

    Eläimiä ei saa sulkea sellaisille ulkoalueille, joilla ilmasto-olosuhteet voivat aiheuttaa niille kärsimystä.

    2.3.   Kosteus

    Säilytystilojen kosteus on säädettävä säilytettävän lajin mukaan.

    2.4.   Valaistus

    a)

    Jos luonnonvalo ei tarjoa asianmukaista valon ja pimeyden vaihtelua, tiloissa on oltava säädettävä valaistus, joka vastaa sekä eläinten biologisia tarpeita että asianmukaiselle työympäristölle asetettavia vaatimuksia.

    b)

    Tiloissa on oltava riittävä valaistus eläinten hoitotoimenpiteitä ja tarkastuksia varten.

    c)

    Valojaksojen on oltava säännöllisiä ja valon voimakkuuden on oltava lajien kannalta sopiva.

    d)

    Albiinoeläinten säilytyksessä on otettava huomioon niiden valonherkkyys.

    2.5.   Melu

    a)

    Melutasot, jotka ovat eläinten kuultavissa, mukaan luettuina ultraäänet, on pidettävä mahdollisimman alhaisina erityisesti eläinten lepojaksojen aikana.

    b)

    Tiloissa on oltava hälytysjärjestelmät, joiden ääni on eläinten herkän kuuloalueen ulkopuolella sikäli kuin tämä ei estä sitä, että ihmiset kuulevat hälytyksen.

    c)

    Säilytystilat on varustettava ääntä eristävillä ja vaimentavilla materiaaleilla.

    2.6.   Hälytysjärjestelmät

    a)

    Laitoksissa, joissa ympäristötekijöiden sääntely ja valvonta riippuu pitkälti sähköisistä tai mekaanisista laitteista, on oltava varajärjestelmä, jolla voidaan pitää yllä välttämättömät toiminnat ja hätävalaistus sekä varmistaa, että itse hälytysjärjestelmien toiminta ei katkea.

    b)

    Lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmissä on oltava seuranta- ja hälytyslaitteet.

    c)

    Vaaratilanteiden varalta on asetettava selvät ohjeet näkyvästi esille.

    3.   HOITO

    Hoito on mukautettava tieteelliseen tavoitteeseen.

    3.1.   Terveys

    a)

    Laitoksilla on oltava strategia eläinten asianmukaisen terveydentilan säilyttämiseksi, jotta varmistetaan eläinten hyvinvointi ja tieteellisten vaatimusten noudattaminen. Strategiaan on kuuluttava mikrobiologinen seurantaohjelma ja suunnitelma terveysongelmien varalta, ja siinä on määriteltävä terveyttä koskevat parametrit ja menetelmät laitokseen saapuvia eläimiä varten.

    b)

    Eläinten hyvinvoinnista ja hoidosta paikan päällä vastaavan henkilön on tarkastettava eläimet vähintään kerran päivässä. Tarkastuksissa on seurattava eläinten terveyttä ja varmistettava, että kaikki sairaat tai loukkaantuneet eläimet huomataan ja että niiden osalta ryhdytään asianmukaisiin toimiin.

    3.2.   Pyydystäminen luonnosta

    a)

    Kun eläimiä on pyydystettävä luonnosta, siinä on käytettävä humaaneja menetelmiä ja niiden soveltamiseen päteviä henkilöitä. Pyydystysmenetelmillä on oltava mahdollisimman vähäinen vaikutus muihin luonnonvaraisiin eläimiin ja elinympäristöihin.

    b)

    Jos jonkin eläimen huomataan pyydystettäessä tai sen jälkeen olevan loukkaantunut tai sairas, pätevän henkilön on tutkittava eläin mahdollisimman nopeasti ja toteutettava asianmukaiset toimet eläimen kärsimyksen vähentämiseksi siten, että ensisijaisesti pyritään hoitamaan eläin terveeksi.

    c)

    Pyydystyspaikalla on oltava käytettävissä riittävästi asianomaisille lajeille tarkoitettuja kuljetussäiliöitä ja kuljetusvälineitä sen varalta, että eläimiä on siirrettävä tutkimuksia tai hoitoa varten.

    d)

    Luonnonvaraisten pyydystettyjen eläinten sopeuttamiseen, karanteeniin, säilytykseen ja hoitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota.

    3.3.   Säilytys ja virikkeellistäminen

    a)   Säilytys

    Luontaisesti yksin eläviä eläimiä lukuun ottamatta eläimiä on säilytettävä yhteensopivien yksilöiden ryhmissä. Jos yksittäissäilytys on poikkeuksellisista tieteellisistä ja/tai hyvinvointiin liittyvistä syistä perusteltua ja siitä on myönteinen eettinen arviointi, sen kesto on rajoitettava tarpeelliseen vähimmäisaikaan ja näkö-, kuulo-, haju- ja kosketusyhteyksiä on ylläpidettävä mahdollisuuksien mukaan. Eläinten lisäämistä tai palauttamista vakiintuneisiin ryhmiin on seurattava tarkasti, jotta voidaan välttää yhteensopimattomuudesta johtuvia ongelmia sekä sosiaalisten suhteiden häiriintymistä.

    b)   Virikkeellistäminen

    Kaikille eläimille on varattava riittävän monipuolista tilaa, jossa ne voivat toteuttaa monia erilaisia normaaleja käyttäytymismuotoja. Eläimillä on oltava ympäristönsä suhteen tietynasteinen vaikutus- ja valintamahdollisuus, koska näin voidaan vähentää stressistä johtuvaa käytöstä. Laitoksissa on oltava asianmukaisia virikkeellistämisvälineitä, jonka ansiosta eläimen käytettävissä on enemmän erilaisia toimintamahdollisuuksia ja selviytymistoimintoja, kuten lajille ominaista liikuntaa, ravinnon etsintää, toimintaa ja ongelmanratkaisutehtäviä. Eläinsuojien ympäristövirikkeiden on vastattava kyseessä olevan lajin ja yksittäisten eläinten tarpeita. Laitosten virikkeellistämisstrategioita on säännöllisesti tarkistettava ja päivitettävä.

    c)   Eläinsuojat

    Eläinsuojia ei saa valmistaa eläinten terveydelle vahingollisesta materiaalista. Ne on suunniteltava ja rakennettava siten, että eläimet eivät voi vahingoittaa itseään. Kertakäyttöisiä suojia lukuun ottamatta ne on valmistettava puhdistus- ja sterilointitekniikan kestävästä materiaalista. Eläinsuojien pohja on suunniteltava eläinlajia ja eläinten ikää vastaavaksi sekä sellaiseksi, että eritteet voidaan helposti poistaa.

    3.4.   Ruokinta

    a)

    Ravinnon muodon, sisällön ja esitystavan on vastattava sekä eläimen ravitsemustarpeita että käyttäytymiseen liittyviä tarpeita.

    b)

    Eläinten ravinnon on oltava maittavaa ja pilaantumatonta. Laitosten on noudatettava raaka-aineiden valinnassa ja ravinnon tuotannossa, valmistamisessa ja tarjoamisessa varotoimia kemiallisen, fysikaalisen ja mikrobiologisen kontaminaation estämiseksi.

    c)

    Pakkauksessa, kuljetuksessa ja varastoinnissa on vältettävä kontaminaatiota, pilaantumista ja tuhoutumista. Kaikki syöttöastiat, kaukalot ja muut syöttölaitteet on säännöllisesti puhdistettava ja tarvittaessa steriloitava.

    d)

    Jokaisen eläimen saatavilla on oltava ravintoa, ja ruokinta-alan on oltava riittävän suuri kilpailun vähentämiseksi.

    3.5.   Juomavesi

    a)

    Jokaisen eläimen saatavilla on aina oltava puhdasta juomavettä.

    b)

    Kun käytetään automaattisia juottojärjestelmiä, ne on säännöllisesti tarkistettava, huollettava ja huuhdeltava vahinkojen välttämiseksi. Kiinteäpohjaisissa häkeissä on huolehdittava tulvavaaran estämisestä.

    c)

    Akvaarioiden ja tankkien veden laatu on sovitettava kulloinkin kyseessä olevan kala-, sammakkoeläin- ja matelijalajin tarpeiden ja sietokyvyn mukaiseksi.

    3.6.   Pohja-, alusta-, pehku-, kuivike- ja pesämateriaali

    a)

    Eläimillä tulisi aina olla lajille sopivia kuivikkeita tai nukkumispaikkoja sekä asianmukaisia pesämateriaaleja tai -rakenteita kasvatuseläimiä varten.

    b)

    Eläinsuojan pohjan on tarjottava vakaa ja mukava lepoalue kaikille eläimille. Kaikki nukkuma-alueet on pidettävä puhtaina ja kuivina.

    3.7.   Käsittely

    Laitosten on laadittava koulutusohjelmia, jolla edistetään eläinten yhteistyötä toimenpiteiden aikana. Koulutusohjelmat on sovitettava eläinten lajeihin ja alkuperään, toimenpiteisiin ja hankkeen kestoon. Sosiaalisia yhteyksiä ihmisten kanssa on pidettävä ensisijaisen tärkeinä ja ne on sovitettava eläinten lajeihin ja alkuperään, toimenpiteisiin ja hankkeen kestoon.

    B OSA:   LAJIKOHTAINEN OSA

    1.   Hiiret, rotat, gerbiilit, hamsterit ja marsut

    Tässä ja muissa hiiriä, rottia, gerbiilejä, hamstereita ja marsuja koskevissa taulukoissa eläinsuojan korkeus mitataan pystysuoraan eläinsuojan pohjasta sen kattoon tai kanteen, ja suojan on oltava näin korkea yli 50 prosentissa suojan pohjan vähimmäispinta-alasta, joka lasketaan ilman virikkeellistämislaitteita.

    Toimenpiteitä suunniteltaessa on otettava huomioon eläinten mahdollinen kasvu, jotta tilaa olisi riittävästi koko tutkimuksen ajan (taulukot 1.1–1.5).

    Taulukko 1.1   Hiiret

     

    Paino

    (g)

    Suojan vähimmäiskoko

    (cm2)

    Pohjapinta-ala Eläintä kohti

    (cm2)

    Vähimmäis-korkeus

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Säilytyksen ja toimenpiteiden aikana

    enintään 20

    330

    60

    12

    [Tammikuu 2012]

    yli 20,enintään 25

    330

    70

    12

    yli 25 enintään 30

    330

    80

    12

    yli 30,

    330

    100

    12

    Kasvatushäkit

     

    330

    Yksiavioista paria (ulkosiittoinen/sisäsiittoi-nen) tai kolmea eläintä (sisäsiittoinen) varten. Kutakin ylimääräistä naarasta ja poikuetta varten lisätään 180 cm2.

     

    12

    Säilytys kasvattajien luona (1)

    Suojan koko 950 cm2

    alle 20

    950

    40

    12

    Suojan koko 1 500 cm2

    alle 20

    1 500

    30

    12


    Taulukko 1.2   Rotat

     

    Paino

    (g)

    Suojan vähimmäiskoko

    (cm2)

    Pohjapinta-ala eläintä kohti

    (cm2)

    Vähimmäiskorkeus

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Säilytyksen ja toimenpiteiden aikana (2)

    enintään 200

    800

    200

    18

    [Tammikuu 2012]

    yli 200, enintään 300

    800

    250

    18

    yli 300, enintään 400

    800

    350

    18

    yli 400, enintään 600

    800

    450

    18

    yli 600

    1 500

    600

    18

    Kasvatushäkit

     

    800

    Emo ja poikue. Kutakin suojaan lisättyä ylimääräistä aikuista eläintä kohti lisätään 400 cm2.

     

    18

    Säilytys kasvattajien luona (3)

    Suojan koko 1 500 cm2

    enintään 50

    1 500

    100

    18

    yli 50, enintään 100

    1 500

    125

    18

    yli 100, enintään 150

    1 500

    150

    18

    yli 150, enintään 200

    1 500

    175

    18

    Säilytys kasvattajien luona (3)

    Suojan koko 2 500 cm2

    enintään 100

    2 500

    100

    18

    yli 100, enintään 150

    2 500

    125

    18

    yli 150, enintään 200

    2 500

    150

    18


    Taulukko 1.3   Gerbiilit

     

    Paino

    (g)

    Suojan vähimmäiskoko

    (cm2)

    Pohjapinta-ala eläintä kohti

    (cm2)

    Vähimmäis korkeus

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Säilytyksen ja toimenpiteiden aikana

    enintään 40

    1 200

    150

    18

    [Tammikuu 2012]

    yli 40

    1 200

    250

    18

    Kasvatushäkit

     

    1 200 Yksiavioinen pari tai kolme eläintä sekä poikaset.

     

    18


    Taulukko 1.4   Hamsterit

     

    Paino

    (g)

    Suojan vähimmäiskoko

    (cm2)

    Pohjapinta-ala eläintä kohti

    (cm2)

    Vähimm äiskorkeus

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Säilytyksen ja toimenpiteiden aikana

    enintään 60

    800

    150

    14

    [Tammikuu 2012]

    yli 60, enintään 100

    800

    200

    14

    yli 100

    800

    250

    14

    Kasvatushäkit

     

    800

    Emo tai yksiavioinen pari sekä poikue.

     

    14

    Säilytys kasvattajien luona (4)

    alle 60

    1 500

    100

    14


    Taulukko 1.5   Marsut

     

    Paino

    (g)

    Suojan vähimmäiskoko

    (cm2)

    Pohjapinta-ala eläintä kohti

    (cm2)

    Vähimm äiskorkeus

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Säilytyksen ja toimen-piteiden aikana

    enintään 200

    1 800

    200

    23

    [Tammikuu 2012]

    yli 200, enintään 300

    1 800

    350

    23

    yli 300, enintään 450

    1 800

    500

    23

    yli 450, enintään 700

    2 500

    700

    23

    yli 700

    2 500

    900

    23

    Kasvatus-häkit

     

    2 500

    Pari, jolla poikue. Kutakin ylimääräistä naarasta kohti lisätään 1 000 cm2

     

    23

    2.   Kanit

    Suojassa on oltava korotettu alue. Tämän korotetun alueen on oltava sellainen, että eläin voi oikaista itsensä, istua ja liikkua helposti sen alla, mutta sen ei pitäisi kattaa yli 40:tä prosenttia pohjapinta-alasta. Jos poikkeuksellisista tieteellisistä tai eläinlääketieteellisistä syistä ei voida käyttää hyllyä, suojan on oltava 33 prosenttia suurempi yksittäistä kania kohti ja 60 prosenttia suurempi kahta kania kohti. Jos korotettu alue on alle 10 viikon ikäisten kanien käytössä, sen vähimmäiskoko on 55 × 25 cm ja sen korkeuden pohjasta on oltava sellainen, että eläimet voivat hyödyntää sitä.

    Taulukko 2.1   Yli 10 viikon ikäiset kanit

    Taulukko 2.1 koskee sekä häkkejä että karsinoita. Lisäpinta-alan tarve on 3 000 cm2 kania kohti, kun kaneja on kolmesta kuuteen, ja 2 500 cm2 kutakin kania kohti, kun kaneja on yli kuusi.


    Lopullinen paino

    (kg)

    Vähimmäispohjapinta-ala yhtä tai kahta sosiaalisesti sopusointuista eläintä kohti

    (cm2)

    Vähimmäiskorkeus

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    alle 3

    3 500

    45

    [Tammikuu 2012]

    3–5

    4 200

    45

    yli 5

    5 400

    60


    Taulukko 2.2   Naaras ja poikue

    Naaraan paino

    (kg)

    Suojan vähimmäiskoko

    (cm2)

    Lisätila pesäkoppeja varten

    (cm2)

    Vähimmäiskorkeus

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    alle 3

    3 500

    1 000

    45

    [Tammikuu 2012]

    3–5

    4 200

    1 200

    45

    yli 5

    5 400

    1 400

    60


    Taulukko 2.3   Alle 10 viikon ikäiset kanit

    Taulukko 2.3 koskee sekä häkkejä että karsinoita.


    Ikä

    Suojan vähimmäiskoko

    (cm2)

    Vähimmäispohjapinta-ala eläintä kohti

    (cm2)

    Vähimmäiskorkeus

    (cm)

    Vieroituksesta 7 viikon ikään

    4 000

    800

    40

    Yli 7 mutta enintään 10 viikkoa

    4 000

    1 200

    40


    Taulukko 2.4 Kanit:   Optimaaliset mitat korotetuille alueille suojissa, joiden mitat esitetään taulukossa 2.1

    Ikä viikkoina

    Lopullinen paino

    (kg)

    Ihanteellinen koko

    (cm × cm)

    Ihanteellinen korkeus suojan pohjasta

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    yli 10

    alle 3

    55 × 25

    25

    [Tammikuu 2012]

    3–5

    55 × 30

    25

    yli 5

    60 × 35

    30

    3.   Kissat

    Taulukko 3.1   Kissat

    Vähimmäistila emoa ja poikuetta varten on sama kuin yhtä kissaa varten. Sitä suurennetaan vähitellen niin, että neljän kuukauden iässä poikaset on sijoitettu tiloihin, joissa sovelletaan aikuisille eläimille tarkoitettuja tilavaatimuksia.

    Niiden alueiden, joita käytetään ruokintaan ja joissa pidetään ulostusastioita, on oltava vähintään 0,5 metrin päässä toisistaan eikä niitä saa vaihtaa keskenään.


     

    Pohja (5)

    (m2)

    Hyllyt

    (m2)

    Korkeus

    (m)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Vähimmäisala yhtä eläintä kohti

    1,5

    0,5

    2

    [Tammikuu 2017]

    Jokaista ylimääräistä eläintä kohti

    0,75

    0,25

    4.   Koirat

    Sisäsuojan on oltava vähintään 50 prosenttia koirien käytettävissä olevasta tilasta, kuten jäljempänä olevasta taulukosta 4.1 käy ilmi.

    Taulukossa esitetyt tilavaatimukset koskevat beagleja, mutta suurten rotujen, kuten bernhardinkoiran tai irlanninsusikoiran tilavaatimukset ovat huomattavasti suurempia kuin ne, jotka esitetään taulukossa 4.1. Muiden rotujen kuin koe-eläinbeaglen osalta tilavaatimuksista päätetään yhdessä eläinlääketieteellisen henkilökunnan kanssa.

    Taulukko 4.1   Koirat

    Pareittain tai ryhmässä säilytettäviä koiria voidaan kutakin pitää tilassa, joka on puolet esitetystä kokonaispinta-alasta (2 m2, kun koiran paino on alle 20 kg; 4 m2, kun koiran paino on yli 20 kg) sinä aikana, kun niitä käytetään tässä direktiivissä määriteltyihin toimenpiteisiin, jos tämä on tarpeen tieteellisistä syistä.

    Imettävään naaraaseen ja poikueeseen sovelletaan samaa tilavaatimusta kuin naaraaseen, jonka paino on sama. Poikuekarsina on suunniteltava niin, että naaras voi siirtyä lisätilaan tai korotettuun tilaan pois pentujen läheltä.


    Paino

    (kg)

    Suojan vähimmäiskoko

    (m2)

    Vähimmäispohjapinta-ala yhtä tai kahta eläintä kohti

    (m2)

    Kutakin ylimääräistä eläintä kohti lisätään vähintään

    (m2)

    Vähimmäis-korkeus

    (m)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    enintään 20

    4

    4

    2

    2

    [Tammikuu 2017]

    yli 20

    8

    8

    4

    2


    Taulukko 4.2   Koirat – vieroitetut koirat

    Koiran paino

    (kg)

    Suojan vähimmäiskoko

    (m2)

    Vähimmäispohjapinta-ala eläintä kohti

    (m2)

    Vähimmäiskorkeus

    (m)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    enintään 5

    4

    0,5

    2

    [Tammikuu 2017]

    yli 5, enintään 10

    4

    1,0

    2

    yli 10, enintään 15

    4

    1,5

    2

    yli 15, enintään 20

    4

    2

    2

    yli 20

    8

    4

    2

    5.   Fretit

    Taulukko 5.   Fretit

     

    Suojan vähimmäiskoko

    (cm2)

    Vähimmäispohjapinta-ala eläintä kohti

    (cm2)

    Vähimmäiskorkeus

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Eläimet, joiden paino on enintään 600 g

    4 500

    1 500

    50

    [Tammikuu 2012 ]

    Eläimet, joiden paino on yli 600 g

    4 500

    3 000

    50

    Aikuiset urokset

    6 000

    6 000

    50

    Naaras ja poikue

    5 400

    5 400

    50

    6.   Kädelliset

    Taulukko 6.1   Marmosetit ja tamariinit

     

    Suojien vähimmäispohjapinta-ala yhtä (6) tai kahta eläintä + alle 5 kk:n ikäisiä jälkeläisiä kohti

    (m2)

    Vähimmäistilavuus kutakin yli 5 kk:n ikäistä ylimääräistä eläintä kohti

    (m 3)

    Vähimmäis-korkeus

    (m) (7)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Marmosetit

    0,5

    0,2

    ║1,5

    [Tammikuu 2017]

    Tamariinit

    1,5

    0,2

    1,5


    Taulukko 6.2   Saimirit

    Vähimmäispohjapinta-ala yhtä (8) tai kahta eläintä kohti

    (m2)

    Vähimmäistilavuus kutakin yli 6 kk:n ikäistä ylimääräistä eläintä kohti

    (m3)

    Vähimmäiskorkeus

    (m)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    2,0

    0,5

    1,8

    [Tammikuu 2017]


    Taulukko 6.3   Makakit ja vervetit (9)

     

    Suojan vähimmäiskoko

    (m2)

    Suojan vähimmäis-tilavuus

    (m3)

    Vähimmäis-tilavuus eläintä kohti

    (m3)

    Suojan vähimmäis korkeus

    (m)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Alle 3-vuotiaat eläimet (10)

    2,0

    3,6

    1,0

    1,8

    [Tammikuu 2017]

    Vähintään 3-vuotiaat eläimet (11)

    2,0

    3,6

    1,8

    1,8

    Siitostarkoituksia varten säilytettävät eläimet (12)

     

     

    3,5

    2,0


    Taulukko 6.4   Paviaanit (13)

     

    Suojan vähimmäiskoko

    (m2)

    Suojan vähimmäis tilavuus

    (m3)

    Vähimmäis tilavuus eläintä kohti

    (m3)

    Suojan vähimmäis korkeus

    (m)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Alle 4-vuotiaat eläimet (14)

    4,0

    7,2

    3,0

    1,8

    [Tammikuu 2017]

    Vähintään 4-vuotiaat eläimet (14)

    7,0

    12,6

    6,0

    1,8

    Siitostarkoituksia varten säilytettävät eläimet (15)

     

     

    12,0

    2,0

    7.   Tuotantoeläimet

    Taulukko 7.1   Naudat

    Paino

    (kg)

    Suojan vähimmäiskoko

    (m2)

    Vähimmäispohja-pinta-ala eläintä kohti

    (m2)

    Kaukalon koko: sarvellisten nautojen ad libitum –ruokinta

    (m/eläin)

    Kaukalon koko: sarvellisten nautojen rajoitettu ruokinta

    (m/eläin)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    enintään 100

    2,50

    2,30

    0,10

    0,30

    [Tammikuu 2017]

    yli 100, enintään 200

    4,25

    3,40

    0,15

    0,50

    yli 200, enintään 400

    6,00

    4,80

    0,18

    0,60

    yli 400, enintään 600

    9,00

    7,50

    0,21

    0,70

    yli 600, enintään 800

    11,00

    8,75

    0,24

    0,80

    yli 800

    16,00

    10,00

    0,30

    1,00


    Taulukko 7.2   Lampaat ja vuohet

    Paino

    (kg)

    Suojan vähimmäiskoko

    (m2)

    Vähimmäis-pohjapinta-ala eläintä kohti

    (m2)

    Väliseinän vähimmäiskorkeus*

    (m)

    Kaukalon koko: ad libitum –ruokinta

    (m/eläin)

    Kaukalon koko: rajoitettu ruokinta

    (m/eläin)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    alle 20

    1,0

    0,7

    1,0

    0,10

    0,25

    [Tammikuu 2017]

    yli 20, enintään 35

    1,5

    1,0

    1,2

    0,10

    0,30

    yli 35, enintään 60

    2,0

    1,5

    1,2

    0,12

    0,40

    yli 60

    3,0

    1,8

    1,5

    0,12

    0,50


    Taulukko 7.3   Siat ja minisiat

    Elopaino

    (kg)

    Suojan vähimmäiskoko (16)

    (m2)

    Vähimmäispohjapinta-ala eläintä kohti

    (m2)

    Vähimmäismakuu-ala eläintä kohti (termoneutraaleissa oloissa)

    (m2/eläin)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Enintään 5

    2,0

    0,20

    0,10

    [Tammikuu 2017]

    yli 5, enintään 10

    2,0

    0,25

    0,11

    yli 10, enintään 20

    2,0

    0,35

    0,18

    yli 20, enintään 30

    2,0

    0,50

    0,24

    yli 30, enintään 50

    2,0

    0,70

    0,33

    yli 50, enintään 70

    3,0

    0,80

    0,41

    yli 70, enintään 100

    3,0

    1,00

    0,53

    yli 100, enintään 150

    4,0

    1,35

    0,70

    yli 150

    5,0

    2,50

    0,95

    Aikuiset karjut (tavanomainen tuotantotapa)

    7,5

     

    1,30


    Taulukko 7.4   Hevoseläimet

    Lyhyimmän puolen on oltava vähintään hevosen säkäkorkeus kerrottuna luvulla 1,5. Sisäsuojien korkeuden on oltava sellainen, että eläimet voivat nousta täyteen korkeuteensa.


    Säkäkorkeus

    (m)

    Vähimmäispohjapinta-ala eläintä kohti

    (m2)

    Vähimmäis-korkeus

    (m)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Kutakin yksin tai enintään 3 eläimen ryhmässä pidettävää eläintä kohti

    Kutakin vähintään 4 eläimen ryhmässä pidettävää eläintä kohti

    Varsomiskarsina / tamma ja varsa

    1,00–1,40

    9,0

    6,0

    16

    3,00

    [Tammikuu 2017]

    yli 1,40, enintään 1,60

    12,0

    9,0

    20

    3,00

    yli 1,60

    16,0

    (2 × SK)2  (17)

    20

    3,00

    8.   Linnut

    Taulukko 8.1   Kotieläimenä pidettävät kanalinnut

    Jos näitä vähimmäissuosituksia ei tieteellisistä syistä voida noudattaa, kokeen suorittajan on perusteltava säilytyksen kesto yhdessä eläinlääketieteellisen henkilökunnan kanssa. Näissä olosuhteissa lintuja voidaan pitää pienemmissä suojissa, joissa on asianmukaisia virikkeitä ja joiden pohjan pinta-ala on vähintään 0,75 m2.


    Paino

    (g)

    Suojan vähimmäiskoko

    (m2)

    Vähimmäis-pinta-ala lintua kohti

    (m2)

    Vähimmäis-korkeus

    (cm)

    Ruokintakaukalon vähimmäispituus lintua kohti

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Enintään 200

    1,00

    0,025

    30

    3

    [Tammikuu 2012]

    yli 200, enintään 300

    1,00

    0,03

    30

    3

    yli 300, enintään 600

    1,00

    0,05

    40

    7

    yli 600, enintään 1 200

    2,00

    0,09

    50

    15

    yli 1 200, enintään 1 800

    2,00

    0,11

    75

    15

    yli 1 800, enintään 2 400

    2,00

    0,13

    75

    15

    yli 2 400

    2,00

    0,21

    75

    15


    Taulukko 8.2   Kesyt kalkkunat

    Suojan kaikkien seinien tulisi olla vähintään 1,5 metriä pitkiä. Jos näitä vähimmäissuosituksia ei tieteellisistä syistä voida noudattaa, kokeen suorittajan on perusteltava säilytyksen kesto yhdessä eläinlääketieteellisen henkilökunnan kanssa. Näissä olosuhteissa lintuja voidaan pitää pienemmissä suojissa, joissa on asianmukaisia virikkeitä ja joiden pohjan pinta-ala on vähintään 0,75 m2. Korkeuden on oltava vähintään 50 cm alle 0,6 kg:n painoisia lintuja varten, 75 cm alle 4 kg:n painoisia lintuja varten ja 100 cm yli 4 kg:n painoisia lintuja varten. Suojia voidaan käyttää lintujen pienten ryhmien säilyttämiseen taulukon 8.2 tilavaatimuksia noudattaen.


    Paino

    (g)

    Suojan vähimmäis-koko

    (m2)

    Vähimmäis-pinta-ala lintua kohti

    (m2)

    Vähimmäis-korkeus

    (cm)

    Ruokintakaukalon vähimmäispituus lintua kohti

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Enintään 0,3

    2,00

    0,13

    50

    3

    [Tammikuu 2012]

    yli 0,3, enintään 0,6

    2,00

    0,17

    50

    7

    yli 0,6, enintään 1

    2,00

    0,30

    100

    15

    yli 1, enintään 4

    2,00

    0,35

    100

    15

    yli 4, enintään 8

    2,00

    0,40

    100

    15

    yli 8, enintään 12

    2,00

    0,50

    150

    20

    yli 12, enintään 16

    2,00

    0,55

    150

    20

    yli 16, enintään 20

    2,00

    0,60

    150

    20

    yli 20

    3,00

    1,00

    150

    20


    Taulukko 8.3   Viiriäiset

    Paino

    (g)

    Suojan vähimmäis-koko

    (m2)

    Pinta-ala lintua kohti pari-säilytyksessä

    (m2)

    Pinta-ala lintua kohti ryhmä-säilytyksessä

    (m2)

    Vähimmäis-korkeus

    (cm)*

    Ruokintakaukalon vähimmäispituus lintua kohti

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Enintään 150

    1,00

    0,5

    0,10

    20

    4

    [Tammikuu 2012]

    Yli 150

    1,00

    0,6

    0,15

    30

    4


    Taulukko 8.4   Ankat ja hanhet

    Jos näitä vähimmäissuosituksia ei tieteellisistä syistä voida noudattaa, kokeen suorittajan on perusteltava säilytyksen kesto yhdessä eläinlääketieteellisen henkilökunnan kanssa. Näissä olosuhteissa lintuja voidaan pitää pienemmissä suojissa, joissa on asianmukaisia virikkeitä ja joiden pohjan pinta-ala on vähintään 0,75 m2. Suojia voidaan käyttää lintujen pienten ryhmien säilyttämiseen taulukon 8.4 tilavaatimuksia noudattaen.


    Paino

    (g)

    Suojan vähimmäis-koko

    (m2)

    Pinta-ala lintua kohti

    (m2) (18)

    Vähimmäis-korkeus

    (cm)

    Ruokintakaukalon vähimmäispituus lintua kohti

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Ankat

     

    [Tammikuu 2012]

    Enintään 300

    2,00

    0,10

    50

    10

    yli 300, enintään 1 200 (19)

    2,00

    0,20

    200

    10

    yli 1 200, enintään 3 500

    2,00

    0,25

    200

    15

    yli 3 500

    2,00

    0,50

    200

    15

    Hanhet

     

    Enintään 500

    2,00

    0,20

    200

    10

    yli 500, enintään 2 000

    2,00

    0,33

    200

    15

    yli 2 000

    2,00

    0,50

    200

    15


    Taulukko 8.5   Ankat ja hanhet: Altaiden vähimmäiskoko (20)

     

    Pinta-ala

    (m2)

    Syvyys

    (cm)

    Ankat

    0,5

    30

    Hanhet

    0,5

    10–30


    Taulukko 8.6   Kyyhkyset

    Suojien on oltava pitkiä ja kapeita (esimerkiksi 2 m × 1 m) pikemmin kuin neliskulmaisia, jotta eläimet voivat tehdä lyhyitä lentopyrähdyksiä.


    Ryhmän koko

    Suojan vähimmäiskoko

    (m2)

    Vähimmäiskorkeus

    (cm)

    Ruokintakaukalon vähimmäispituus lintua kohti

    (cm)

    Orren vähimmäispituus lintua kohti

    (cm)

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Enintään 6

    2

    200

    5

    30

    [Tammikuu 2012]

    7–12

    3

    200

    5

    30

    Kutakin ylimääräistä lintua kohti (kun lintuja on yli 12)

    0,15

     

    5

    30


    Taulukko 8.7   Seeprapeippo

    Suojien on oltava pitkiä ja kapeita (esimerkiksi 2 m × 1 m), jotta eläimet voivat tehdä lyhyitä lentopyrähdyksiä. Lisääntymistutkimuksissa pareja voidaan pitää pienemmissä suojissa, joissa on asianmukaisia virikkeitä ja joiden pinta-ala on vähintään 0,5 m2 ja vähimmäiskorkeus 40 cm. Kokeen suorittajan on perusteltava tällaisen säilytyksen kesto yhdessä eläinlääketieteellisen henkilökunnan kanssa.


    Ryhmän koko

    Suojan vähimmäiskoko

    (m2)

    Vähimmäiskorkeus

    (cm)

    Ruokintapisteiden vähimmäismäärä

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Enintään 6

    1,0

    100

    2

    [Tammikuu 2012]

    7–12

    1,5

    200

    2

    13–20

    2,0

    200

    3

    Kutakin ylimääräistä lintua kohti (kun lintuja on yli 20)

    0,05

     

    Yksi piste kuutta lintua kohti

    9.   Sammakkoeläimet

    Taulukko 9.1   Vedessä elävät salamanterieläimet

    Ruumiin pituus (21)

    (cm)

    Vesialueen vähimmäispinta-ala

    (cm2)

    Vesialueen vähimmäispinta-ala kutakin ylimääräistä eläintä kohti ryhmäsäilytyksessä

    (cm2)

    Veden vähimmäissyvyys

    (cm)

    Optimaa-linen lämpötila

    Suhteellinen kosteus

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Enintään 10

    262,5

    50

    13

    15 oC – 22 oC

    100 %

    [Tammikuu 2012]

    yli 10, enintään 15

    525

    110

    13

    yli 15, enintään 20

    875

    200

    15

    yli 20, enintään 30

    1 837,5

    440

    15

    yli 30

    3 150

    800

    20


    Taulukko 9.2   Vedessä elävät sammakkoeläimet (22)

    Ruumiin pituus (23)

    (cm)

    Vesialueen vähimmäispinta-ala

    (cm2)

    Vesialueen vähimmäispinta-ala kutakin ylimääräistä eläintä kohti ryhmäsäilytyksessä

    (cm2)

    Veden vähimmäissyvyys

    (cm)

    Optimaalinen lämpötila

    Suhteellinen kosteus

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Alle 6

    160

    40

    6

    18 oC – 22 oC

    100 %

    [Tammikuu 2012]

    6–9

    300

    75

    8

    yli 9, enintään 12

    600

    150

    10

    yli 12

    920

    230

    12,5


    Taulukko 9.3   Osittain vedessä elävät sammakkoeläimet

    Ruumiin pituus (24)

    (cm)

    Suojan vähimmäis-koko (25)

    (cm2)

    Vähimmäispinta-ala kutakin ylimääräistä eläintä kohti ryhmäsäilytyksessä

    (cm2)

    Vähimmäiskorkeus (26)

    (cm)

    Veden vähimmäissyvyys

    (cm)

    Optimaalinen lämpötila

    Suhteellinen kosteus

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    enintään 5,0

    1 500

    200

    20

    10

    10 oC – 15 oC

    50–80 %

    [Tammikuu 2012]

    yli 5,0, enintään 7,5

    3 500

    500

    30

    10

    yli 7,5

    4 000

    700

    30

    15


    Taulukko 9.4   Osittain maalla elävät sammakkoeläimet

    Ruumiin pituus (27)

    (cm)

    Suojan vähimmäiskoko (28)

    (cm2)

    Vähimmäispinta-ala kutakin ylimääräistä eläintä kohti ryhmäsäilytyksessä

    (cm2)

    Vähimmäiskorkeus (29)

    (cm)

    Veden vähimmäissyvyys

    (cm)

    Optimaalinen lämpötila

    Suhteellinen kosteus

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Enintään 5,0

    1 500

    200

    20

    10

    23 oC – 27 oC

    50–80 %

    [Tammikuu 2012]

    yli 5,0, enintään 7,5

    3 500

    500

    30

    10

    yli 7,5

    4 000

    700

    30

    15


    Taulukko 9.5   Metsissä elävät sammakkoeläimet

    Ruumiin pituus (30)

    (cm)

    Suojan vähimmäiskoko (31)

    (cm2)

    Vähimmäispinta-ala kutakin ylimääräistä eläintä kohti ryhmä-säilytyksessä

    (cm2)

    Vähimmäiskorkeus (32)

    (cm)

    Optimaalinen lämpötila

    Suhteellinen kosteus

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Enintään 3,0

    900

    100

    30

    18 oC – 25 oC

    50–70 %

    [Tammikuu 2012]

    Yli 3,0

    1 500

    200

    30

    10.   Matelijat

    Taulukko 10.1   Vedessä elävät kilpikonnat

    Ruumiin pituus (33)

    (cm)

    Vesialueen vähimmäispinta-ala

    (cm2)

    Vesialueen vähimmäispinta-ala kutakin ylimääräistä eläintä kohti ryhmäsäilytyksessä

    (cm2)

    Veden vähimmäissyvyys

    (cm)

    Optimaalinen lämpötila

    Suhteellinen kosteus

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Enintään 5

    600

    100

    10

    20 oC – 25 oC

    80–70 %

    [Tammikuu 2012]

    yli 5, enintään 10

    1 600

    300

    15

    yli 10, enintään 15

    3 500

    600

    20

    yli 15, enintään 20

    6 000

    1 200

    30

    yli 20, enintään 30

    10 000

    2 000

    35

    yli 30

    20 000

    5 000

    40


    Taulukko 10.2   Maalla elävät käärmeet

    Ruumiin pituus (34)

    (cm)

    Pohjan vähimmäispinta-ala

    (cm2)

    Vähimmäispinta-ala kutakin ylimääräistä eläintä kohti ryhmäsäilytyksessä

    (cm2)

    Vähimmäiskorkeus (35)

    (cm)

    Optimaalinen lämpötila

    Suhteellinen kosteus

    34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivämäärä

    Enintään 30

    300

    150

    10

    22 oC – 27 oC

    60–80 %

    [Tammikuu 2012]

    yli 30, enintään 40

    400

    200

    12

    yli 40, enintään 50

    600

    300

    15

    yli 50, enintään 75

    1 200

    600

    20

    yli 75

    2 500

    1 200

    28


    (1)  Vieroituksen jälkeen hiirien säilytyksessä eläintiheys voi olla tämä lyhyen aikaa vieroituksesta niiden luovuttamiseen sillä edellytyksellä, että eläimet pidetään suurissa suojissa, joissa on tarpeeksi virikkeitä. Näistä säilytysolosuhteista ei tulisi aiheutua hyvinvoinnille sellaisia haittoja kuin lisääntynyt aggressiivisuus, tautisuus tai kuolleisuus, stereotyyppinen käyttäytyminen tai muut käyttäytymishäiriöt, painon lasku, muut stressistä aiheutuvat fysiologiset tai käytösmuutokset.

    (2)  Elinajan tutkimuksissa suojien olisi oltava niin suuria, että eläimiä voidaan säilyttää yhdessä. Jos tila yksittäistä eläintä kohti laskee edellä ilmoitettuja alhaisemmiksi, ensisijalle olisi asetettava ryhmän vakaiden sosiaalisten rakenteiden säilyttäminen.

    (3)  Vieroituksen jälkeen hiirien säilytyksessä eläintiheys voi olla tämä lyhyen aikaa vieroituksesta niiden luovuttamiseen sillä edellytyksellä, että eläimet pidetään suurissa suojissa, joissa on tarpeeksi virikkeitä. Näistä säilytysolosuhteista ei tulisi aiheutua hyvinvoinnille sellaisia haittoja kuin lisääntynyt aggressiivisuus, tautisuus tai kuolleisuus, stereotyyppinen käyttäytyminen tai muut käyttäytymishäiriöt, painon lasku, muut stressistä aiheutuvat fysiologiset tai käytösmuutokset.

    (4)  Vieroituksen jälkeen hamsterien säilytyksessä eläintiheys voi olla tämä lyhyen aikaa vieroituksesta niiden luovuttamiseen sillä edellytyksellä, että eläimet pidetään suurissa suojissa, joissa on tarpeeksi virikkeitä. Näistä säilytysolosuhteista ei tulisi aiheutua hyvinvoinnille sellaisia haittoja kuin lisääntynyt aggressiivisuus, tautisuus tai kuolleisuus, stereotyyppinen käyttäytyminen tai muut käyttäytymishäiriöt, painon lasku, muut stressistä aiheutuvat fysiologiset tai käytösmuutokset.

    (5)  Huom. Pohjapinta-ala ilman hyllyjä.

    (6)  Eläimiä saa säilyttää yksin ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa.

    (7)  Suojan katon on oltava vähintään 1,8 metrin korkeudessa lattiasta.

    (8)  Eläimiä saa säilyttää yksin ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa.

    (9)  Eläimiä saa säilyttää yksin ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa.

    (10)  Suojassa, jonka tilavuus vastaa vähimmäissuosituksia, voidaan pitää enintään kolme eläintä.

    (11)  Suojassa, jonka tilavuus vastaa vähimmäissuosituksia, voidaan pitää enintään kaksi eläintä.

    (12)  Kasvatuslaitoksessa ei tarvita lisätilaa tai -tilavuutta alle kaksivuotiaille emonsa kanssa säilytettäville eläimille.

    (13)  Eläimiä saa säilyttää yksin ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa.

    (14)  Suojassa, jonka tilavuus vastaa vähimmäissuosituksia, voidaan pitää enintään kaksi eläintä.

    (15)  Kasvatuslaitoksessa ei tarvita lisätilaa tai -tilavuutta alle kaksivuotiaille emonsa kanssa säilytettäville eläimille.

    (16)  Sikoja voidaan pitää pienemmissä suojissa lyhyitä ajanjaksoja esimerkiksi jakamalla suoja osiin väliseinien avulla, jos tämä on perusteltua kokeellisista tai eläinlääketieteellisistä syistä. (Syynä voi olla esimerkiksi yksilöllisen ruoankulutuksen varmistaminen.)

    (17)  Riittävän tilan varmistamiseksi kunkin yksittäisen eläimen tilavaatimusten olisi perustuttava säkäkorkeuteen (SK).

    (18)  Tähän on kuuluttava allas, jonka vähimmäispinta-ala on 0,5 m2 aina suojan pinta-alan 2 m2:ä kohti ja jonka vähimmäissyvyys on 30 cm. Allas voi olla enintään 50 prosenttia suojan vähimmäiskoosta.

    (19)  Lintuja, jotka eivät vielä lennä, voidaan pitää suojissa, joiden vähimmäiskorkeus on 75 cm.

    (20)  Altaiden koko määräytyy suojan pinta-alan 2 m2:ä kohti. Allas voi olla enintään 50 prosenttia suojan vähimmäiskoosta.

    (21)  Mitattuna kuonon päästä peräaukkoon.

    (22)  Näitä suosituksia sovelletaan säilytystankkeihin (eli hoitotankkeihin), mutta ei niihin tankkeihin, joita käytetään luonnolliseen paritteluun ja superovulaatioon. Ne edellyttävät tehokkuussyistä pienempiä yksittäistankkeja. Tilavaatimukset ilmoitetuissa tilaluokissa koskevat aikuisia eläimiä; nuoret eläimet ja poikaset on säilytettävä joko erillään tai tilavaatimuksia on muutettava kokoluokittelun mukaan.

    (23)  Mitattuna kuonon päästä peräaukkoon.

    (24)  Mitattuna kuonon päästä peräaukkoon.

    (25)  Kolmannes maa-aluetta, kaksi kolmannesta vesialuetta, jossa eläinten on voitava upottautua veden alle.

    (26)  Mitattuna maa-alueen pinnasta terraarion katon alapuoleen. Säiliön korkeutta on mukautettava sen sisustuksen mukaan.

    (27)  Mitattuna kuonon päästä peräaukkoon.

    (28)  Kaksi kolmannesta maa-aluetta, yksi kolmannes vesialuetta, jossa eläinten on voitava upottautua veden alle.

    (29)  Mitattuna maa-alueen pinnasta terraarion katon alapuoleen. Säiliön korkeutta on mukautettava sen sisustuksen mukaan.

    (30)  Mitattuna kuonon päästä peräaukkoon.

    (31)  Kaksi kolmannesta maa-aluetta, yksi kolmannes vesialuetta, jossa eläinten on voitava upottautua veden alle.

    (32)  Mitattuna maa-alueen pinnasta terraarion katon alapuoleen. Säiliön korkeutta on mukautettava sen sisustuksen mukaan.

    (33)  Mitattuna suoraan kilven etureunasta takareunaan.

    (34)  Mitattuna kuonosta häntään.

    (35)  Mitattuna maa-alueen pinnasta terraarion katon alapuoleen. Säiliön korkeutta on mukautettava sen sisustuksen mukaan

    Tiistai 5. toukokuuta 2009
    LIITE V

    Luettelo 34 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista eläimistä

    1)

    Naudat (Bos taurus ja Bos indicus);

    2)

    Lampaat ja vuohet (Ovis aries ja Capra hircus);

    3)

    Siat (Sus schrofa);

    4)

    Hevoseläimet (Equus caballus ja equus asinus);

    5)

    Kanat (Gallus gallus domesticus);

    6)

    Kalkkunat (Meleagris gallopavo);

    7)

    Ankat ja hanhet (Anas platyrhynchos, Anser anser domesticus, Cairina moschata);

    8)

    Viiriäiset (Coturnix spp);

    9)

    Kyyhkyt (Colombia livia);

    10)

    Kaniinit (Oryctolagus cuniculus).

    Tiistai 5. toukokuuta 2009
    LIITE VI

    Humaanit eläinten lopettamismenetelmät

    Taulukko 1 –   Humaanit menetelmät kalojen lopettamiseksi, mukaan luettuina leualliset selkärankaiset ja ympyräsuiset

    Menetelmä

    Nopeus

    Tehokkuus

    Käytön helppous

    Käyttäjän turvallisuus

    Esteettinen arvo

    Yleisarvosana

    (1–5)

    Huomautuksia

    Nukutusaineen yliannostus

    ++

    ++

    ++

    + / ++

    ++

    4–5 (1)

    Eläin voidaan ensin rauhoittaa.

    Sähkötainnutus

    ++

    +

    +

    +

    ++

    4

    Edellyttää erityisvälineitä.

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Maseraatio

    ++

    ++

    ++

    ++

    +

    4

    Vain alle 2 cm pitkille kaloille.

    Voimakas isku päähän

    ++

    +

    +

    ++

    -

    3

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Niskan murtaminen

    ++

    ++

    +

    ++

    -

    2, jos eläin on tajuissaan

    5, jos eläin on tajuton

    Ei käytetä yli 500 g:n kaloille. Tämän jälkeen on tuhottava aivot.

    Tajuttomiin kaloihin voidaan käyttää muita menetelmiä, kunhan eläin ei palaa tajuihinsa ennen kuolemaa.

    Nopeus: ++ erittäin nopea, + nopea, - hidas. Tehokkuus: ++ erittäin tehokas, + tehokas, - tehoton. Käytön helppous: ++ helppo, + vaatii asiantuntemusta, - vaatii erityiskoulutuksen. Käyttäjän turvallisuus: ++ vaaraton, + jonkin verran vaarallinen, - vaarallinen. Esteettinen arvo: ++ esteettisesti hyvä, + useimpien mielestä hyväksyttävä, - monien mielestä mahdoton hyväksyä. Arvosana: 1–5, kun 5 on tyydyttävin.

    Taulukko 2 –   Humaanit menetelmät sammakkoeläinten lopettamiseksi

    Menetelmä

    Nopeus

    Tehokkuus

    Käytön helppous

    Käyttäjän turvallisuus

    Esteettinen arvo

    Yleis-arvo-sana

    (1–5)

    Huomautuksia

    Nukutusaineen yliannostus

    ++

    ++

    ++

    ++

    ++

    5

    Eläin voidaan ensin rauhoittaa.

    Voimakas isku päähän

    ++

    ++

    +

    ++

    -

    3

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    NMB/anestesiaseokset (2)

    +

    ++

    -

    +

    +

    3

    Annetaan suonensisäisenä ruiskeena, joten vaatii asiantuntemusta.

    Mikroaaltosäteilytys

    ++

    ++

    -

    +

    ++

    3

    Edellyttää erityisvälineitä.

    Pienille sammakkoeläimille.

    Sähkötainnutus

    +

    +

    +

    -

    -

    2

    Edellyttää erityisvälineitä.

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Tajuttomiin sammakkoeläimiin voidaan käyttää muita menetelmiä, kunhan eläin ei palaa tajuihinsa ennen kuolemaa.

    Nopeus: ++ erittäin nopea, + nopea, - hidas. Tehokkuus: ++ erittäin tehokas, + tehokas, - tehoton. Käytön helppous: ++ helppo, + vaatii asiantuntemusta, - vaatii erityiskoulutuksen. Käyttäjän turvallisuus: ++ vaaraton, + jonkin verran vaarallinen, - vaarallinen. Esteettinen arvo: ++ esteettisesti hyvä, + useimpien mielestä hyväksyttävä, - monien mielestä mahdoton hyväksyä. Arvosana: 1–5, kun 5 on tyydyttävin.

    Taulukko 3 –   Humaanit menetelmät matelijoiden lopettamiseksi

    Menetelmä

    Nopeus

    Tehokkuus

    Käytön helppous

    Käyttäjän turvallisuus

    Esteettinen arvo

    Yleisarvosana

    (1–5)

    Huomautuksia

    Nukutusaineen yliannostus

    ++

    ++

    ++

    +

    ++

    5

    Eläin voidaan ensin rauhoittaa.

    Pulttipistooli

    ++

    ++

    ++

    +

    +

    5

    Suurille matelijoille

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Ampuminen

    ++

    ++

    ++

    -

    +

    4

    Edellyttää kokenutta tarkka-ampujaa. Kuolema voidaan joutua varmistamaan toisella menetelmällä. Käytetään kenttäoloissa.

    Voimakas isku päähän

    +

    +

    +

    ++

    -

    3

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Tajuttomiin matelijoihin voidaan käyttää muita menetelmiä, kunhan eläin ei palaa tajuihinsa ennen kuolemaa.

    Nopeus: ++ erittäin nopea, + nopea, - hidas. Tehokkuus: ++ erittäin tehokas, + tehokas, - tehoton. Käytön helppous: ++ helppo, + vaatii asiantuntemusta, - vaatii erityiskoulutuksen. Käyttäjän turvallisuus: ++ vaaraton, + jonkin verran vaarallinen, - vaarallinen. Esteettinen arvo: ++ esteettisesti hyvä, + useimpien mielestä hyväksyttävä, - monien mielestä mahdoton hyväksyä. Arvosana: 1–5, kun 5 on tyydyttävin.

    Taulukko 4 –   Humaanit menetelmät lintujen lopettamiseksi

    Menetelmä

    Nopeus

    Tehokkuus

    Käytön helppous

    Käyttäjän turvallisuus

    Esteettinen arvo

    Yleisarvosana

    (1–5)

    Huomautuksia

    NMB/anestesia-seokset

    ++

    ++

    +

    +

    ++

    4

    Annetaan suonensisäisenä ruiskeena, joten vaatii asiantuntemusta.

    Jalokaasu (Ar, N2)

    ++

    ++

    ++

    ++

    +

    4

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Maseraatio

    ++

    ++

    ++

    ++

    -

    4

    Enintään 72 tunnin ikäisille linnunpoikasille

    Niskan murtaminen

    ++

    ++

    -

    ++

    -

    1/3, jos eläin on tajuissaan

    5, jos eläin on tajuton

    Pienille ja nuorille linnuille (< 250 g).

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Mikroaaltosä-teilytys

    ++

    ++

    -

    ++

    +

    3

    Edellyttää erityisvälineitä.

    Voimakas isku päähän

    ++

    ++

    -

    ++

    -

    3

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Sähkötainnutus

    ++

    ++

    +

    -

    -

    3

    Edellyttää erityisvälineitä.

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Häkä

    +

    +

    ++

    -

    -

    1

    Käyttäjälle vaarallinen.

    Tajuttomiin lintuihin voidaan käyttää muita menetelmiä, kunhan eläin ei palaa tajuihinsa ennen kuolemaa.

    Nopeus: ++ erittäin nopea, + nopea, - hidas. Tehokkuus: ++ erittäin tehokas, + tehokas, - tehoton. Käytön helppous: ++ helppo, + vaatii asiantuntemusta, - vaatii erityiskoulutuksen. Käyttäjän turvallisuus: ++ vaaraton, + jonkin verran vaarallinen, - vaarallinen. Esteettinen arvo: ++ esteettisesti hyvä, + useimpien mielestä hyväksyttävä, - monien mielestä mahdoton hyväksyä. Arvosana: 1–5, kun 5 on tyydyttävin.

    Taulukko 5 –   Humaanit menetelmät jyrsijöiden lopettamiseksi

    Menetelmä

    Nopeus

    Tehokkuus

    Käytön helppous

    Käyttäjän turvalli-suus

    Esteettinen arvo

    Yleisarvosana

    (1–5)

    Huomautuksia

    Nukutusaineen yliannostus

    ++

    ++

    ++

    +

    ++

    5

    Eläin voidaan ensin rauhoittaa.

    NMB/anestesiaseok-set

    ++

    ++

    -

    +

    ++

    4

    Annetaan suonensisäisenä ruiskeena, joten vaatii asiantuntemusta.

    Jalokaasu (Ar)

    ++

    +

    ++

    +

    +

    4

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai muulla luetellulla menetelmällä.

    Voimakas isku päähän

    ++

    ++

    +

    ++

    -

    3

    Alle kilon painoisille jyrsijöille. Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Niskan murtaminen

    ++

    ++

    +

    ++

    -

    2/3, jos eläin on tajuis-saan

    5, jos eläin on tajuton

    Alle 150 g:n jyrsijöille.

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Mikroaaltosäteilytys

    ++

    ++

    -

    ++

    +

    3

    Edellyttää erityisvälineitä.

    Dekapitaatio

    +

    +

    +

    ++

    -

    1/2, jos eläin on tajuis-saan

    5, jos eläin on tajuton

     

    Hiilidioksidi

    +

    ++

    ++

    +

    ++

    5

    Käytetään vain asteittain voimistuvana.

    Häkä

    +

    +

    +

    -

    ++

    1

    Käyttäjälle vaarallinen.

    Tajuttomiin jyrsijöihin voidaan käyttää muita menetelmiä, kunhan eläin ei palaa tajuihinsa ennen kuolemaa.

    Nopeus: ++ erittäin nopea, + nopea, - hidas. Tehokkuus: ++ erittäin tehokas, + tehokas, - tehoton. Käytön helppous: ++ helppo, + vaatii asiantuntemusta, - vaatii erityiskoulutuksen. Käyttäjän turvallisuus: ++ vaaraton, + jonkin verran vaarallinen, - vaarallinen. Esteettinen arvo: ++ esteettisesti hyvä, + useimpien mielestä hyväksyttävä, - monien mielestä mahdoton hyväksyä. Arvosana: 1–5, kun 5 on tyydyttävin.

    Taulukko 6 –   Humaanit menetelmät kanien lopettamiseksi

    Menetelmä

    Nopeus

    Tehokkuus

    Käytön help-pous

    Käyttäjän turvallisuus

    Esteettinen arvo

    Yleisarvosana

    (1–5)

    Huomautuksia

    Nukutusaineen yliannostus

    ++

    ++

    ++

    +

    ++

    5

    Eläin voidaan ensin rauhoittaa.

    NMB/anestesiaseokset

    ++

    ++

    -

    +

    ++

    4

    Annetaan suonensisäisenä ruiskeena, joten vaatii asiantuntemusta.

    Pulttipistooli

    ++

    ++

    -

    +

    +

    4

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Niskan murtaminen

    ++

    ++

    -

    ++

    -

    3, jos eläin on tajuissaan

    5, jos eläin on tajuton

    Hyväksyttävissä alle kilon painoisille kaneille.

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Voimakas isku päähän

    ++

    +

    -

    ++

    -

    3

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Sähkötainnutus

    ++

    +

    ++

    -

    +

    3

    Edellyttää erityisvälineitä.

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Mikroaaltosäteilytys

    ++

    ++

    -

    ++

    +

    3

    Edellyttää erityisvälineitä.

    Dekapitaatio

    +

    +

    +

    -

    -

    1, jos eläin on tajuissaan

    5, jos eläin on tajuton

    Alle kilon painoisille kaneille.

    Häkä

    +

    +

    ++

    -

    ++

    1

    Käyttäjälle vaarallinen.

    Nopea jäädytys

    +

    +

    ++

    ++

    +

    1

    Käytetään alle 4 g:n sikiöille.

    Tajuttomiin kaneihin voidaan käyttää muita menetelmiä, kunhan eläin ei palaa tajuihinsa ennen kuolemaa.

    Nopeus: ++ erittäin nopea, + nopea, - hidas. Tehokkuus: ++ erittäin tehokas, + tehokas, - tehoton. Käytön helppous: ++ helppo, + vaatii asiantuntemusta, - vaatii erityiskoulutuksen. Käyttäjän turvallisuus: ++ vaaraton, + jonkin verran vaarallinen, - vaarallinen. Esteettinen arvo: ++ esteettisesti hyvä, + useimpien mielestä hyväksyttävä, - monien mielestä mahdoton hyväksyä. Arvosana: 1–5, kun 5 on tyydyttävin.

    Taulukko 7 –   Humaanit menetelmät koirien, kissojen, frettien ja kettujen lopettamiseksi

    Menetelmä

    Nopeus

    Tehokkuus

    Käytön helppous

    Käyttäjän turvallisuus

    Esteettinen arvo

    Yleisarvosana

    (1–5)

    Huomautuksia

    Nukutusaineen yliannostus

    ++

    ++

    -

    +

    ++

    5

    Eläin voidaan ensin rauhoittaa.

    NMB/anestesiaseokset

    ++

    ++

    -

    +

    +

    4

    Annetaan suonensisäisenä ruiskeena, joten vaatii asiantuntemusta.

    Ampuminen asianmukaisilla kivääreillä, ampuma-aseilla ja ammuksilla

    ++

    ++

    -

    -

    -

    4

    Edellyttää kokenutta tarkka-ampujaa. Kuolema voidaan joutua varmistamaan toisella menetelmällä.

    Pulttipistooli

    ++

    ++

    -

    ++

    +

    3

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Sähkötainnutus

    ++

    ++

    -

    -

    -

    3

    Edellyttää erityisvälineitä.

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Voimakas isku päähän

    ++

    ++

    +

    ++

    -

    2

    Käytetään vastasyntyneillä.

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Tajuttomiin koiriin, kissoihin fretteihin tai kettuihin voidaan käyttää muita menetelmiä, kunhan eläin ei palaa tajuihinsa ennen kuolemaa.

    Nopeus: ++ erittäin nopea, + nopea, - hidas. Tehokkuus: ++ erittäin tehokas, + tehokas, - tehoton. Käytön helppous: ++ helppo, + vaatii asiantuntemusta, - vaatii erityiskoulutuksen. Käyttäjän turvallisuus: ++ vaaraton, + jonkin verran vaarallinen, - vaarallinen. Esteettinen arvo: ++ esteettisesti hyvä, + useimpien mielestä hyväksyttävä, - monien mielestä mahdoton hyväksyä. Arvosana: 1–5, kun 5 on tyydyttävin.

    Taulukko 8 –   Humaanit menetelmät suurten nisäkkäiden lopettamiseksi

    Menetelmä

    Nopeus

    Tehokkuus

    Käytön helppous

    Käyttäjän turvallisuus

    Esteettinen arvo

    Yleisarvosana

    (1–5)

    Huomautuksia

    Nukutusaineen yliannostus

    ++

    ++

    -

    +

    ++

    5

    Eläin voidaan ensin rauhoittaa.

    Pulttipistooli

    ++

    ++

    +

    +

    +

    5

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Ampuminen asianmukaisilla kivääreillä, ampuma-aseilla ja ammuksilla

    ++

    ++

    +

    -

    +

    4

    Edellyttää kokenutta tarkka-ampujaa. Kuolema voidaan joutua varmistamaan toisella menetelmällä. Käytetään kenttäoloissa.

    NMB/anestesiaseokset

    ++

    ++

    -

    +

    ++

    4

    Annetaan suonensisäisenä ruiskeena, joten vaatii asiantuntemusta.

    Jalokaasu (Ar)

    ++

    ++

    +

    +

    +

    4

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Hyväksyttävissä sioille.

    Sähkötainnutus

    ++

    ++

    +

    -

    -

    3

    Edellyttää erityisvälineitä.

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Voimakas isku päähän

    ++

    +

    -

    +

    +

    3, jos eläin on tajuissaan

    5, jos eläin on tajuton

    Tämän jälkeen on välittömästi varmistettava eläimen kuolema valuttamalla sen veri tyhjiin, tuhoamalla sen aivot tai jollakin muulla menetelmällä.

    Tajuttomiin suuriin nisäkkäisiin voidaan käyttää muita menetelmiä, kunhan eläin ei palaa tajuihinsa ennen kuolemaa.

    Nopeus: ++ erittäin nopea, + nopea, - hidas. Tehokkuus: ++ erittäin tehokas, + tehokas, - tehoton. Käytön helppous: ++ helppo, + vaatii asiantuntemusta, - vaatii erityiskoulutuksen. Käyttäjän turvallisuus: ++ vaaraton, + jonkin verran vaarallinen, - vaarallinen. Esteettinen arvo: ++ esteettisesti hyvä, + useimpien mielestä hyväksyttävä, - monien mielestä mahdoton hyväksyä. Arvosana: 1–5, kun 5 on tyydyttävin.

    Taulukko 9 –   Humaanit menetelmät kädellisten lopettamiseksi

    Menetelmä

    Nopeus

    Tehokkuus

    Käytön helppous

    Käyttäjän turvallisuus

    Esteettinen arvo

    Yleisarvosana

    (1–5)

    Huomautuksia

    Nukutusaineen yliannostus

    ++

    ++

    -

    +

    ++

    5

    Eläin voidaan ensin rauhoittaa.

    Tajuttomiin kädellisiin voidaan käyttää muita menetelmiä, kunhan eläin ei palaa tajuihinsa ennen kuolemaa.

    Nopeus: ++ erittäin nopea, + nopea, - hidas. Tehokkuus: ++ erittäin tehokas, + tehokas, - tehoton. Käytön helppous: ++ helppo, + vaatii asiantuntemusta, - vaatii erityiskoulutuksen. Käyttäjän turvallisuus: ++ vaaraton, + jonkin verran vaarallinen, - vaarallinen. Esteettinen arvo: ++ esteettisesti hyvä, + useimpien mielestä hyväksyttävä, - monien mielestä mahdoton hyväksyä. Arvosana: 1–5, kun 5 on tyydyttävin.


    (1)  Jotkin nukutusaineet voivat ärsyttää kalojen ihoa.

    (2)  Neuromuskulaarinen salpaaja, NMB

    Tiistai 5. toukokuuta 2009
    LIITE VII

    Luettelo 22 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista seikoista

    1.

    Tieteellisiin toimenpiteisiin tarkoitettujen eläinten hankinnan, kasvatuksen, hoidon ja käytön alalla voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö.

    2.

    Ihmisten ja eläinten väliseen suhteeseen, elämän itseisarvoon ja eläinten käyttöä tieteellisissä toimenpiteissä puoltaviin ja vastustaviin väitteisiin liittyvä etiikka.

    3.

    Anatomiaan, fysiologisiin ominaisuuksiin, kasvatukseen, genetiikkaan ja geenimuunteluun liittyvä perusbiologia.

    4.

    Eläinten käyttäytyminen, kasvatus ja virikkeellistäminen.

    5.

    Eläinten terveydenhoito ja hygienia.

    6.

    Yleisimpien koe-eläinlajien kivun, tuskan ja kärsimyksen tunnistaminen.

    7.

    Anestesia, kivunlievitysmenetelmät ja eutanasia.

    8.

    Lopettaminen humaanilla tavalla.

    9.

    Korvaamista, vähentämistä ja parantamista koskeva vaatimus.

    Tiistai 5. toukokuuta 2009
    LIITE VIII

    Luettelo 38 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista seikoista

    1.

    Seuraavien tärkeys ja perustelut:

    a)

    eläinten käyttö, mukaan luettuina niiden alkuperä, arvioitu määrä, lajit ja elämänvaiheet;

    b)

    toimenpiteet.

    2.

    Näyttö siitä, että on käytetty olemassa olevia menetelmiä, joilla korvataan, vähennetään tai parannetaan eläinten käyttöä toimenpiteissä.

    3.

    Näyttö hankkeeseen osallistuvien henkilöiden pätevyydestä.

    4.

    Anestesian, kivun poiston ja muiden kivunlievitysmenetelmien suunniteltu käyttö.

    5.

    Kaikenlaisen eläimille aiheutuvan kivun vähentäminen, välttäminen ja lievittäminen syntymästä kuolemaan.

    6.

    Eläinten säilytys-, kasvatus- ja hoito-olot.

    7.

    Lopettaminen varhaisessa vaiheessa ja humaanilla tavalla.

    8.

    Koe- tai havainnointistrategia ja tilastoraportointi, joilla minimoidaan eläinten määrä, kärsimys ja ympäristövaikutukset.

    9.

    Eläinten elinkaari ja uudelleenkäyttö.

    10.

    Toimenpiteiden tarpeettoman toistamisen välttäminen.

    Tiistai 5. toukokuuta 2009
    LIITE IX

    17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vakavuusasteiden yleiset määritelmät

    Yleisesti:

    Ellei toisin tiedetä tai osoiteta, on syytä olettaa, että menetelmät, jotka aiheuttavat kipua ihmisissä, aiheuttavat kipua myös eläimissä.

    Ei kipua tai lievä kipu: vakavuusaste 1

    Eläimille kokeellisessa tarkoituksessa tehdyt toimenpiteet ja käsittelyt, jotka eivät aiheuta eläimille kipua tai jotka aiheuttavat lyhytaikaista lievää kipua, tuskaa tai vauriota taikka lievää kärsimystä heikentämättä merkittävästi eläinten yleistilaa.

    Esimerkkejä:

    tutkimukset, joissa käytetään erilaisia rehukoostumuksia tai epäfysiologista ravintoa ja joissa esiintyy vähäisiä kliinisiä merkkejä tai oireita

    verinäytteiden otto tai lääkkeen injektointi (sc, im, ip, iv)

    koepalan otto pintakudoksesta käyttäen anestesiaa

    ei-invasiiviset kuvantamismenetelmät käyttäen rauhoittavaa lääkitystä tai anestesiaa tai ilman niitä

    sietokykytutkimukset, joiden voidaan olettaa aiheuttavan lyhytaikaisia, vähäisiä, paikallisia tai systeemisiä reaktioita

    sydänsähkökäyrän (EKG) ottaminen eläimen ollessa tajuissaan

    havainnointitutkimukset, kuten avokenttäkokeet, labyrinttikokeet tai porraskokeet

    kokeet, jotka suoritetaan yleisanestesiassa ilman toipumista.

    Kohtalainen: vakavuusaste 2

    Eläimille kokeellisessa tarkoituksessa tehdyt toimenpiteet ja käsittelyt, jotka aiheuttavat eläimille lyhytaikaista kohtalaista kärsimystä taikka kohtalaisen pitkään kestävää tai pitkään kestävää lievää kärsimystä, kipua, tuskaa tai vauriota tai yleistilan merkittävää heikentymistä.

    Esimerkkejä:

    leikkaus, jossa käytetään anestesiaa ja asianmukaista kivunlievitystä

    erilaisten laitteiden, kuten katetrien, telemetristen lähettimien ja minipumppujen, asettaminen yleisanestesiassa

    tutkimukset, joissa käytetään epäfysiologista ravintoa ja joissa esiintyy kliinisiä merkkejä tai hoitamattoman diabetes mellituksen oireita

    usein toistuva verinäytteiden otto tai aineiden anto

    ahdistuksen tuottaminen eläinmalleissa

    akuutin toksisuuden testit, akuutin sietokyvyn tutkimukset; pitoisuusalueen määrittelytutkimukset, kroonista toksisuutta/karsinogeenisyyttä mittaavat testit, jotka eivät johda kuolemaan

    taudinkohtauksen mallit, esimerkiksi epilepsiatutkimukset

    muut kuin kuolemaan johtavat syövän eläinmallit, esimerkiksi ksenografti-tutkimukset.

    Vakava: vakavuusaste 3

    Eläimille kokeellisessa tarkoituksessa tehdyt toimenpiteet ja käsittelyt, jotka aiheuttavat eläimille vakavaa tai hyvin vakavaa kärsimystä taikka kohtalaisen pitkään kestävää tai pitkään kestävää kohtalaista kärsimystä, vakavaa kipua, pitkään kestävää tuskaa tai vakavaa vauriota tai yleistilan merkittävää ja pysyvää heikentymistä.

    Esimerkkejä:

    tappavat bakteeri- tai virustartunnat

    nivelreuman krooniset mallit

    muuntogeeniset eläimet, joilla on tappavia fenotyyppejä (esimerkiksi onkogeenejä), ilman kokeen ennenaikaista lopettamista

    elinsiirrot (esimerkiksi munuainen tai haima)

    vakavien neurologisten sairauksien, esimerkiksi Parkinsonin taudin, krooniset mallit.


    Top