This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62009TN0330
Case T-330/09: Action brought on 19 August 2009 — RapidEye v Commission
Asia T-330/09: Kanne 19.8.2009 — RapidEye v. komissio
Asia T-330/09: Kanne 19.8.2009 — RapidEye v. komissio
EUVL C 267, 7.11.2009, p. 69–70
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
7.11.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 267/69 |
Kanne 19.8.2009 — RapidEye v. komissio
(Asia T-330/09)
2009/C 267/127
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: RapidEye AG (Brandenburg an der Havel, Saksa) (edustaja: asianajaja T. Jestaedt)
Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
— |
Asiassa ”Valtion tuki CP 183/2009 — Saksa, RapidEye AG (jälkivalvonta MSR 1998 — N 416/2002)”9.6.2009 päivätyllä kirjeellä tehty komission päätös on kumottava siltä osin kuin komissio on siinä katsonut, ettei tukea, joka on tuki-intensiteetiltään 35 prosenttia bruttoavustusekvivalentista ja määrältään 44 199 321,36 euroa, voida hyväksyä, ja vaatinut uuden ilmoituksen tekemistä tuesta, joka on tuki-intensiteetiltään 30,22 prosenttia ja enimmäismäärältään 37 316 000 euroa |
— |
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio antoi 2.10.2002 tekemällään päätöksellä K(2002) 3570 lopullinen luvan RapidEye AG:lle myönnettävään valtion tukeen (valtiontukiasia N 416/2002 — Saksa [Brandenburg], tuki RapidEye AG:lle) alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille annettujen monialaisten puitteiden (1) mukaisesti, jolloin samalla vahvistettiin tuki-intensiteetin yläraja ja tuen enimmäismäärä (jäljempänä 2.10.2002 tehty komission päätös).
Tässä oikeudenkäynnissä kantaja on riitauttanut 9.6.2009 päivätyn komission kirjeen D(2009) 569, joka koskee valtion tukea CP 183/2009 — Saksa, RapidEye AG (jälkivalvonta MSR 1998 — N 416/2002). Kyseisessä kirjeessä Saksan viranomaisia vaadittiin erityisesti noudattamaan 2.10.2002 tehdyllä komission päätöksellä sallittua tuki-intensiteettiä ja tuen määrää sekä vahvistamaan, että kaikki tuensaajalle maksetut näitä enimmäismääriä suuremmat rahamäärät peritään takaisin.
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen.
Kantaja katsoo ensinnäkin, että EY 87 ja EY 88 artiklaa sekä asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) 2 artiklaa on sovellettu virheellisesti, koska 2.10.2002 tehty päätös kattaa kantajan käsityksen mukaan 35 prosentin tuki-intensiteettiin asti myönnettävän tuen.
Kantaja lausuu sitten, että vastaaja on käyttänyt harkintavaltaansa väärin, kun se ei vastoin 2.10.2002 tekemäänsä päätöstä aio sallia 35 prosentin tuki-intensiteetin rajaa noudattavaa tukea ilman uutta ilmoitusta.
Kantaja vetoaa kolmanneksi luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen, koska kantaja on vienyt tuella edistettävän investoinnin päätökeen luottaen siihen, että 35 prosentin tuki-intensiteetin rajaa noudattava tuki on myönnetty.
Sen lisäksi vedotaan toissijaisesti EY 88 artiklan 3 kohdan virheelliseen soveltamiseen. Kantaja vetoaa tässä yhteydessä siihen, että vaikka 2.10.2002 tehtyä komission päätöstä olisi tulkittava siten, että siinä sallitaan vain enintään 30,22 prosentin tuki-intensiteetti, tuen kasautuminen 35 prosentin intensiteettiin on vain epäolennainen tuen muutos, josta uusi ilmoitus ei ole tarpeen.
Kantaja vetoaa lopuksi toissijaisesti asetuksen (EY) N:o 800/2008 (3) 3 artiklan virheelliseen soveltamiseen. Tältä osin se arvostelee komissiota siitä, että se vaatii uutta ilmoitusta tuen kasautuessa 35 prosentin tuki-intensiteettiin tutkimatta ensin, onko tuki asetuksen N:o 800/2008 3 artiklan mukaan vapautettu ilmoitusvaatimuksesta.
(2) [EY 88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).
(3) Tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti 6.8.2008 annettu komission asetus (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) (EUVL L 214, s. 3).