Valitus, jonka Perfetti Van Melle SpA on tehnyt 2.9.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-16/08, Perfetti Van Melle SpA v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Cloetta Fazer AB, 1.7.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-353/09 P)

2009/C 267/78

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Perfetti Van Melle SpA (edustajat: asianajaja P. Perani ja asianajaja P. Pozzi)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Cloetta Fazer AB

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.   Oikeudelliset perusteet

Perfetti Van Melle SpA riitauttaa valituksellaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-16/08 1.7.2009 antaman ja 2.7.2009 tiedoksi annetun tuomion.

Valittaja esittää valituksensa tueksi, että valituksenalaista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota rasittaa virhe sen vuoksi, että siinä tulkitaan ja sovelletaan virheellisellä tavalla yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) (yhteisön tavaramerkkiasetus) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 53 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.

1.1   Ensimmäinen valitusperuste: valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei arvioinut kyseessä olevia tavaramerkkejä ”kokonaisarvioinnin” tai ”kokonaisvaikutelman” kriteerien perusteella.

Vakiintuneen periaatteen mukaan sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on kyseisten tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osat. Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei noudattanut edellä mainittua periaatetta ja että se erityisesti perusti arviointinsa, jonka perusteella se totesi sekaannusvaaran olemassaolon, siihen seikkaan, että kyseisiin tavaramerkkeihin kuuluu kumpaankin osa ”CENTER”.

Valituksenalaisessa tuomiossa ei tutkittu kyseisiä tavaramerkkejä ”kokonaisarvioinnin” ja niiden luoman ”kokonaisvaikutelman” perusteella. Valituksenalaisessa tuomiossa käytettiin sen sijaan analyyttistä lähestymistapaa ja tarkasteltiin tavaramerkkiä ”CENTER” suhteessa riidanalaisen tavaramerkin ensimmäiseen sanaosaan ”CENTER” antamatta minkäänlaista merkitystä sen toiselle sanaosalle ”SHOCK”. On totta, että valituksenalaisessa tuomiossa mainitaan ”kokonaisarvioinnin” ja ”kokonaisvaikutelman” kriteerit mutta totta on myös se, ettei oikeudellisen kriteerin mainitseminen ja toistaminen ole riittävää vaan, jotta tuomioistuin toimisi asianmukaisesti, sen on noudatettava kriteeriä ja sovellettava sitä asiassa oikealla tavalla. Näin se ei tehnyt valituksenalaisessa tuomiossa. Valituksenalaisessa tuomiossa todettiin ainoastaan, että keskenään verratut tavaramerkit ovat samankaltaisia, koska niihin molempiin sisältyy sanaosa ”CENTER”, selittämättä sitä, minkä vuoksi sanaosa ”SHOCK” ei ole riittävä, jotta sekaannusvaaran mahdollisuus voitaisiin sulkea pois.

Valittaja katsoo, että edellä esitetyistä syistä valituksenalaisessa tuomiossa on otettu tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla ja laiminlyöty perusteluvelvollisuus.

1.2   Toinen valitusperuste: valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ottanut valituksenalaisessa tuomiossa huomioon tiettyjä erittäin tärkeitä ja merkityksellisiä seikkoja.

Valituksenalaisessa tuomiossa rikotaan lisäksi 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska siinä ei arvioida tiettyjä seikkoja, jotka ovat erittäin tärkeitä ja merkityksellisiä sen ratkaisemiseksi, onko kyseisten tavaramerkkien välillä sekaannusvaara. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei erityisesti ottanut huomioon sitä seikkaa, että keskenään verrattavat tavaramerkit ovat olleet pitkään olemassa ilman, että sekaannusta olisi tosiasiassa aiheutunut, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jätetyssä kannekirjelmässä seikkaperäisesti esitetään.

Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei arvioinut asianmukaisella tavalla toista tärkeää seikkaa eli kohdeyleisön tarkkaavaisuustasoa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päättely oli itse asiassa epälooginen siltä osin kuin se katsoi, että tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen kuluttaja ei kiinnitä huomiota sanan ”SHOCK” läsnäoloon eikä havaitse sitä, että paitsi että kyseisten tarkasteltava olevat tavaramerkit ovat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan erilaisia, myös niiden merkityssisältö on erilainen, sillä tavaramerkki ”CENTER” muodostuu sanasta, joka tuo mieleen ”jonkin keskiosan”, ja tavaramerkki ”CENTER SHOCK” tuo sen erottavimman osan ”SHOCK” vuoksi mieleen vahvan tuntemuksen (shokki (”shock”)), jonka kuluttaja kokee pureskelleessaan purukumin keskiosaa.

2.   Vaatimukset

(1)  EYVL L 11, s. 1.