Valitus, jonka ACEA SpA on tehnyt 11.8.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu kahdeksas jaosto) asiassa T-297/02, ACEA SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 11.6.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-319/09 P)

2009/C 267/69

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: ACEA SpA (edustajat: asianajajat L. Radicati di Brozolo, A. Giardina ja T. Ubaldi)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio, ACSM Como SpA, AEM — Azienda Energetica Metropolitana Torino — SPA

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen peruste koskee oikeudellista virhettä EY 88 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 soveltamisessa sekä valituksenalaisen tuomion perustelujen puuttumista siltä osin kuin tuomiossa ei ole perusteellisesti tutkittu Italian lain nro 549/1995 3 §:n 70 momentin ja asetuksen (decreto legge) nro 331/1993 66 §:n 14 momentin mukaisen kolmivuotisen yhteisöverosta vapautuksen erilaisia soveltamistilanteita. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siten tehnyt oikeudellisen virheen sekä rikkonut sille kuuluvaa perusteluvelvollisuutta, kun se ei ole asian erityisolosuhteiden ja komission käytettävissä olleiden tietojen perusteella vahvistanut tutkimukseen ja riidanalaiseen komission päätökseen sisältyvien päätelmien abstraktia ja epätäydellistä luonnetta ottaen huomioon ne eri tilanteet, joihin verovapautusta sovellettiin.

Toinen peruste koskee sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti EY 87 artiklan 1 kohtaa, sekä perustelujen puuttumista siltä osin kuin se on vahvistanut kolmivuotisen vapautuksen yhteisöverosta yleisellä ja abstraktilla tavalla valtiontueksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole etenkään asianmukaisesti tutkinut käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteita ja niitä perusteita, joilla komissio vahvisti kyseessä olevan toimenpiteen tueksi, kuten sen olisi täytynyt tehdä toimiakseen sille kuuluvaa täyttä valvontavaltaa noudattaen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on täten pysyttänyt komission päätöksen, vaikka EY 87 artiklan 1 kohdassa määrättyä kahta edellytystä eli kilpailun vääristymisen mahdollisuutta ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvaa haittaa ei ole ainakaan tiettyjen sektoreiden verovapautuksen osalta näytetty toteen.

Kolmas peruste koskee perustelujen puuttumista ja ristiriitaisuutta sekä oikeudellista virhettä EY 88 artiklan 1 kohdan sekä asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdan tulkinnassa ja soveltamisessa, koska valituksenalaisessa tuomiossa vahvistettiin kolmivuotinen yhteisöverosta vapautus uudeksi tueksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esillä olevassa asiassa siten jättänyt vahvistamatta, että kyseistä tukea ei ole luokiteltu asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa tarkoitetuksi voimassa olevaksi tueksi, vaikka asiayhteyden ja asian olosuhteiden perusteella tuen luokittelu uudeksi tueksi etenkin tietyillä aloilla, joita kolmivuotinen yhteisöverosta vapautus koskee, ei ollut perusteltu.

Neljäs peruste koskee oikeudellista virhettä ja perustelujen puuttumista oikeudenkäynnin kohteena olevan päätöksen 3 artiklan mukaisen takaisinperimismääräyksen lainmukaisuuden osalta. Käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteet huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on erehtynyt katsoessaan, että päätöksen päätösosaan sisältyvä takaisinperimismääräys on voinut olla soveltamisalaltaan mahdollisimman laaja ja täysin ehdoton, vaikka päätökseen sisältyvää verovapautusta on tarkasteltu vain abstraktisti, yleisesti ja epätäydellisesti.

(1)  Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).

(2)  Valtiontuesta, joka koskee Italian myöntämiä verovapautuksia ja halpakorkoisia lainoja yleishyödyllisille laitoksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa 5.6.2002 tehty komission päätös 2003/193/EY (EUVL 2003, L 77, s. 21).