7.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 267/32

1)

Kun otetaan huomioon Rooman sopimuksen 3 artiklan c alakohta ja 59 artikla, voidaanko palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (1) 19. perustelukappaletta tulkita siten, että tilapäistyövoimaa välittävien yritysten toimintaa koskevassa jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä voidaan säätää vapaasti työnantajalle (yritykselle) asetettavista edellytyksistä tällaisen toiminnan harjoittamiseksi kysymyksessä olevan jäsenvaltion alueella ja tässä suhteessa tunnustaa ainoastaan sellaiset tilapäistyövoimaa välittävät yritykset, joilla on kotipaikka tällä alueella?

2)

Voidaanko Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY 1 artiklan 4 kohtaa tulkita siten, että kysymyksessä olevaan jäsenvaltioon sijoittautuneet yritykset voivat saada toiminnan harjoittamista varten myönnettävän luvan osalta suotuisamman kohtelun kuin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet yritykset?

3)

Voidaanko Rooman sopimuksen 59, 62 ja 63 artiklaa tulkita yhdessä siten, että Euroopan unioniin liityttäessä voimassa olleet rajoitukset voidaan pitää voimassa ilman, että niitä pidetään yhteisön oikeuden vastaisina, kunnes neuvosto hyväksyy ohjelman, jossa vahvistetaan tämänkaltaisten palvelujen vapauttamisen edellytykset, tai direktiivit, joissa edellytetään kyseisen ohjelman täytäntöönpanoa?

4)

Mikäli edellä mainittuihin kysymyksiin vastataan kieltävästi, voidaanko jonkin yleisen edun perusteella oikeuttaa rajoitus, jonka mukaan tilapäistyövoimaa välittävien yritysten toimintaa voivat harjoittaa ainoastaan yritykset, joilla on kotipaikka ja jotka on rekisteröity kysymyksessä olevassa jäsenvaltiossa, ja voidaanko kyseisen rajoituksen siten katsoa olevan yhteensopiva Rooman sopimuksen 59 ja 65 artiklan kanssa?