28.7.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/1

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Lausunto aiheesta ”Tulevaisuuden investoinnit ydinteollisuuteen ja niiden rooli EU:n energiapolitiikassa”

(2009/C 175/01)

Euroopan komissio päätti 27. toukokuuta 2008 päivätyllä kirjeellä pyytää Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta valmistelevan lausunnon aiheesta

Tulevaisuuden investoinnit ydinteollisuuteen ja niiden rooli EU:n energiapolitiikassa.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet ja tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. marraskuuta 2008. Esittelijä oli Edgardo Maria IOZIA.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4. joulukuuta 2008 pitämässään 449. täysistunnossa seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 122 ääntä puolesta ja 15 vastaan 16:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Huomioita ja suosituksia

1.1   Ennen kuin sähköä voidaan tuottaa ydinvoimalaitoksessa, kuluu hallintomenettelyihin ja rakentamiseen noin kymmenen vuotta. Nimellisteholtaan 1 000 tai 1 600 Mwe:n voimalaitoksen investointikustannukset voivat vaihdella 2 miljardista eurosta 4,5 miljardiin euroon. Investoinneista päättämisen ja energian markkinoinnin aloittamisen välisen ajanjakson vuoksi tarvitaan välttämättä vakaan lainsäädäntökehyksen tarjoamat takeet. Ydinvoimapäätöksellä samoin kuin asianomaisella lainsäädännöllä olisi oltava takanaan kansalaisten ja poliitikkojen enemmistön tuki.

1.2   Nykyisten ohjelmien mukaan noin kolmannes voimalaitoksista on tarkoitus poistaa käytöstä vuoteen 2030 mennessä. ETSK:n mukaan on ehdottomasti ryhdyttävä tiukkoihin toimiin, joilla taataan aiheuttajaperiaatteen mukaisesti käytöstä poistamisen edellyttämät asianmukaiset taloudelliset resurssit sekä korkeatasoinen työntekijöiden ja kansalaisten suojelu. ETSK kannattaa varauksetta komission asianomaisia ehdotuksia ja kehottaa muuttamaan suosituksen 2006/851/Euratom viipymättä direktiiviksi, jossa säädetään riippumattomien viranomaisten perustamisesta laitosten käytöstäpoistoon ja purkuun tarkoitettujen varojen hallinnoimiseksi.

ETSK

1.3   katsoo, että suurimpia esteitä ovat poliittiset epävarmuustekijät, toimilupamenettelyt, avoimuuden ja todellisia riskejä koskevan kattavan, selkeän ja totuudenmukaisen tiedon puute sekä päätösten puuttuminen jätteiden lopullisista ja turvallisista loppusijoituspaikoista. Yksityissijoittajille riski on liian korkea, ja rahoituskriisin vuoksi on entistä vaikeampaa saada keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ydinvoiman edellyttämää pääomaa. Alan valtiontukia lukuun ottamatta rahoitusta voitaisiin helpottaa sijoittajien kannalta vakaalla ja turvallisella lainsäädäntökehyksellä sekä mahdollisuudella tehdä pitkäkestoisia toimitussopimuksia, joilla varmistetaan investoinneista saatava tuotto. Vaikeudet, joihin törmätään pyrittäessä lisäämään lievästi hankkeiden rahoitukseen tarkoitettuja Euratomin varoja (Euratom loans), eivät ennakoi nopeita muutoksia unionin politiikassa.

1.4   on vakuuttunut, että kansalaisten demokraattinen osallistuminen on välttämätöntä. Kansalaisille on taattava mahdollisuus saada perusteellista tietoa ydinvoimaan liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista, jotta he voivat osallistua tietoisina heitä välittömästi koskeviin päätöksiin. ETSK tuo esiin kyseisen tarpeen ja kehottaa komissiota valveuttamaan jäsenvaltioita, jotta ne käynnistäisivät kampanjan, jossa keskitytään avoimuuteen ja vahvistetaan Euroopan energiantarve ja energiatehokkuuden vaatimus sekä tuodaan esiin erilaisia mahdollisuuksia, ydinvoima mukaan luettuna.

1.5   katsoo, että nykytilanteessa ratkaisu pidentää ydinvoimalaitosten käyttöikää – turvastandardeja tiukasti noudattaen – on taloudellisesti perusteltu vaihtoehto, vaikka näin ei saavutetakaan merkittävää termodynaamisen tehokkuuden parantumista (15–20 prosenttia).

1.6   katsoo, että olisi helpotettava investointeja turvallisuusalan tutkimukseen ja kansalaisten ja työntekijöiden suojeluun sekä sellaisten koulutus-, harjoittelu- ja jatkokoulutusohjelmien edistämiseen, joilla ylläpidetään jatkuvasti sekä kyseisen teollisuudenalan että kansallisten sääntely- ja valvontaviranomaisten teknisen ja teknologisen kapasiteetin korkeaa tasoa. Kyseisiä investointeja tulisi rahoittaa paitsi seitsemännestä Euratom-puiteohjelmasta myös jäsenvaltioiden julkisista ohjelmista.

1.7   pitää toisistaan poikkeavia korvausjärjestelmiä ja korvausvastuun selvitysjärjestelmiä onnettomuustapauksissa riittämättöminä ja epäoikeudenmukaisina. Komitea toivoo ensimmäisenä toimenpiteenä, että yhtenäistetään Pariisin ja Wienin yleissopimukset, joissa määrätään ydinvoiman yhteydessä tapahtuvien vahinkojen osalta erilaisista oikeudellisista kehyksistä ja erilaisista korvaustoimenpiteistä. Olisi annettava Euratom-sopimuksen 98 artiklan määräysten mukaisesti riskivakuutuksia koskeva direktiivi, jossa nimenomaan vahvistettaisiin, että ydinvoimalaitosoperaattorien on onnettomuustapauksessa vastattava kaikista kustannuksista. Riskin luonteen vuoksi olisi pyrittävä jakamaan riski alan eurooppalaisten operaattorien kesken jo olemassa olevien esimerkkien perusteella.

1.8   katsoo, että voidakseen vastata uusien laitosten kysynnän mahdolliseen voimakkaaseen kasvuun eurooppalaisen teollisuuden on investoitava mittavasti osaamiseen ja koulutukseen sekä tutkimukseen ja kehitykseen, sillä tämä on välttämätöntä alan tulevaisuudelle Euroopassa. Ei olisi taloudellisesti järkevää, jos ydinenergian osuus vuotuisesta sähköntuotannosta olisi alle 10–15 prosenttia, koska mittakaavaedun saavuttaminen hallintokustannuksissa ja jätehuollossa edellyttää kriittistä massaa.

1.9   on tietoinen siitä, ettei ole mahdollista määrittää yhtä ainoaa tai useampaa EU:n yhteistä loppusijoituspaikkaa, kuten Yhdysvalloissa on tehty, ja kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan päätösprosessia kansallisista loppusijoituspaikoista. On määriteltävä yhtenäiset turvallisuusvaatimukset, mitä varten komitea kehottaa läntisen Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten järjestön (Western Europe Nuclear Regulators Association, WENRA) ja Euroopan parlamentin tavoin laatimaan asianomaisen direktiivin.

1.10   kehottaa komissiota tukemaan etenkin neljännen sukupolven ydinvoimalaitoksiin liittyviä tutkimus- ja kehitysohjelmia.

1.11   Myös jätteiden käsittelyn ja ionisoivalta säteilyltä suojaamisen alalla käytettävissä oleva tutkimusrahoitus vaikuttaa riittämättömältä. ETSK kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia varaamaan seitsemättä Euratom-puiteohjelmaa varten lisärahoitusta edistämällä erityisiä yhteisiä teknologia-aloitteita, kuten tehdään esimerkiksi polttokenno- ja lääkealalla. Lisäksi ETSK vetoaa jäsenvaltioihin, että ne tekisivät toimivaltaansa kuuluvilla aloilla huomattavasti enemmän tämän kysymyksen ratkaisemiseksi. Yhdistyneen kuningaskunnan ydinjätehuoltovirasto (Nuclear Decommissioning Authority, NDA) arvioi heinäkuussa 2008, että käytöstä poistamiseen tarvitaan julkista rahoitusta 30 prosenttia vuonna 2003 arvioitua enemmän. Rahoitusta tarvitaan NDA:n arvioiden mukaan 73 miljardia Englannin puntaa (noin 92 miljardia euroa), ja suuntaus on nouseva (1). Energiayhtiö EDF, jonka laitokset on pitkälti standardoituja, arvelee, että kyseiset kustannukset nousevat 15–20 prosenttiin alkuperäisistä rakennuskustannuksista.

1.12   Komitean mielestä unioni ja jäsenvaltiot voisivat harkita muutamia toimia epävarmuuden vähentämiseksi.

—	Kautta koko poliittisen kentän voitaisiin pyrkiä saavuttamaan kestävä poliittinen yhteisymmärrys osuudesta, joka ydinenergialle on mahdollisesti annettava ilmastonmuutoksen torjunnassa.

—

Talouden alalla voitaisiin selventää, millaisia käytöstäpoistoa ja ydinjätteen käsittelyä koskevia vaatimuksia unioni ja jäsenvaltiot aikovat asettaa ja millä tavoin toiminnanharjoittajan on varauduttava taloudellisesti tällaisiin pitkän aikavälin kustannuksiin. Unioni, jäsenvaltiot ja sääntelyviranomaiset voisivat lisäksi selventää, millaisin ehdoin ydinsähköä voidaan syöttää verkkoon ja millaiset pitkäaikaiset toimitussopimukset ovat vastaisuudessa hyväksyttäviä.

—

Tutkimuksen alalla unioni ja jäsenvaltiot voisivat mahdollisesti tukea uutta t&k-toimintaa kolmannen ja neljännen sukupolven ydinteknologian (mukaan luettuna fuusioteknologia) edistämiseksi. Tällaisen teknologian on määrä olla tehokkaampaa ja ympäristö- ja turvallisuusnormeiltaan parempaa kuin nykyiset ydinvoimalaitokset.

—	Maankäytön suunnittelussa voitaisiin nopeuttaa sopivien sijoituspaikkojen etsintään liittyviä pitkähköjä valinta- ja lupamenettelyjä.

—	Lisäksi Euroopan rahoituslaitokset voisivat mahdollisesti tarjota lainarahoituslähteitä, jotka kannustaisivat muita sijoittajia lähtemään mukaan ja antamaan oman panoksensa.

2.   Ydinteollisuuden rahoitus

2.1   Euroopan energiantarve ja ennakoitavat kustannukset

2.1.1   Euroopan on tulevien kahdenkymmenen vuoden aikana investoitava nykyisten sähkövoimalaitosten korvaamiseen noin 800–1 000 miljardia euroa riippumatta käytetystä polttoaineesta. Kaikkiaan 146 ydinreaktorista on arvioiden mukaan korvattava 50–70 (mahdolliset kustannukset ovat 100–200 miljardia euroa).

2.1.2   Nykyisin käytössä olevien ydinvoimalaitosten käyttöiän pidentäminen 10–20 vuodella maksaa noin 25 prosenttia uuden voimalaitoksen kustannuksista. Tuoreen tutkimuksen mukaan (2) käyttöiän pidentämisen kustannukset vaihtelevat 80–500 euroa/kWe välillä käytetyn teknologian mukaan, jos käyttöikää halutaan pidentää noin kymmenellä vuodella.

2.1.3   Koska tulevat energiapoliittiset tulevaisuutta koskevat päätökset ovat epävarmoja ja koska investoinneista on mahdollista saada lisähyötyä, operaattorit ovat taipuvaisia pidentämään nykyisten voimalaitosten käyttöikää sen sijaan että investoisivat huomattavia summia uusiin ja entistä tehokkaampiin voimalaitoksiin. Voimalaitoksen käyttöiän pidentäminen, jonka yhteydessä taataan vähintään aiempi turvallisuustaso, on varmasti taloutta ja ilmastopolitiikkaa ajatellen mielenkiintoista, mutta se ei ratkaise vaan ainoastaan lykkää pitkän aikavälin energiantarpeen ongelmaa.

2.1.4   Jos ydinenergian tuotantoa vähennetään asteittain, on sähköä tuotettava muista energialähteistä, joilla varmistetaan sama päästötaso ja sama peruskuorma. Jos käytöstä poistetut voimalaitokset korvataan, kustannukset ovat 100–200 miljardia euroa, jos taas säilytetään ydinenergian nykyinen osuus, tarvitaan 200–400 miljardia euroa sähkön kysynnästä riippuen.

2.1.5   Uuden ydinvoimalaitoksen hinnaksi arvioidaan 2–4,5 miljardia euroa. EIP pitää ydinenergian kehittämistä pitkällä aikavälillä epävarmana ja ennakoi, että sen osuus alenee EU:ssa vuoteen 2030 mennessä huomattavasti eli 40 prosenttia vuoteen 2004 verrattuna. EIP:n pääjohtaja vahvisti ETSK:n äskettäin järjestämässä kuulemistilaisuudessa kyseiset näkymät. Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) arvioiden mukaan ydinsähkön tuotantokapasiteetti nousee samalla ajanjaksolla 368 GW:stä 416 GW:hen, mikä vastaa maailmanlaajuisesti 13 prosentin kasvua, mutta Euroopassa ennakoidaan joka tapauksessa 15 GW:n vähennystä (3).

2.2   Ilmastonmuutos, hiilidioksidipäästöt ja ydinvoima

2.2.1   Jotta saavutetaan Kioton tavoitteet ja niitäkin tiukemmat tavoitteet, jotka on määrä asettaa Kööpenhaminassa, EU:n tulisi tuottaa 60 prosenttia sähköstä ilman hiilidioksidipäästöjä. Nykyisin noin 40 prosenttia Euroopan unionin hiilidioksidipäästöistä johtuu energiantuotannosta. Ydinenergian osuutta ei voida jättää huomiotta. Komissio katsoo, että tavoite tuottaa 20 prosenttia energiasta uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2020 mennessä olisi nostettava 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

2.2.2   Uraanin tuotantoon ja käsittelyyn liittyvien hiilidioksidipäästöjen ennakoidaan lisääntyvän etenkin siksi, että voimakkaasti uraanipitoiset mineraaliesiintymät ehtyvät. Myös kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät uraaniheksafluoridin valmistukseen tarvittavien fluorin ja kloorin käytön sekä ydinvoimaloiden polttoainesauvojen materiaalina käytetyn zirkoniumin puhdistamisen myötä.

2.2.3   Ydinsähkön tuotannosta syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin hyvin alhaiset, ja tämä seikka on otettava asianmukaisesti huomioon.

2.2.4   Julkisen ja yksityisen liikenteen sähkönkysyntä lisääntyy, samoin vedyn tuotantotarve, ja vedystä 95 prosenttia tuotetaan nykyisin hiilivedyistä. Vedyn avulla voidaan ratkaista sähkön varastointiongelma edellyttäen, että sitä tuotetaan erittäin matalapäästöisillä polttoaineilla.

2.3   Ydinteollisuuden vaikeudet

2.3.1   Suurimpana vaikeutena on hallinto- ja lainsäädäntökehyksen epävarmuus. Menettelyt vaihtelevat maittain, ja eräissä tapauksissa ne voivat kaksin- tai kolminkertaistaa rakennusajan. Komissio arvioi, että Suomessa tarvitaan rakentamiseen ainakin kymmenen vuotta, mutta rakennusvaiheen ongelmien vuoksi työt ovat keskeytyneet, ja viivästyksen arvioidaan olevan vähintään 18 kuukautta. Hallintomenettely käynnistettiin vuonna 2000, ja ydinvoimalaitos tuskin liitetään verkkoon ennen vuotta 2011.

2.3.2   Ydinvoimaan tehdyille investoinneille on tyypillistä erityisen suuri alkupääoma, noin 60 prosenttia kokonaisinvestoinnista. Sähkön myynti aloitetaan vasta noin kymmenen vuoden kuluttua, ja investoidun pääoman ja sen rahoituskustannusten kuoletukseen tarvitaan noin 20 vuotta. Tämä osoittaa, että käyttöiän on oltava tarpeeksi pitkä, jotta tämä tekniikka olisi taloudellista.

2.3.3   Kyseiset investoinnit ovat hyvin pitkäaikaisia, ja rakentamisen, käyttöönoton, puhdistuksen ja käytöstäpoiston välinen aika saattaa olla yli sata vuotta. On välttämätöntä varmistaa operaattorien rahoituksen varmuus pitkällä aikavälillä. Valtioiden on sitouduttava pitkäjänteisesti ydinvoimaan.

2.3.4   Ydinteollisuuden rahoitus riippuu etenkin jäsenvaltioiden hallitusten poliittisista päätöksistä. Ensimmäinen epävarmuustekijä on selkeän ja vakaan lainsäädäntökehyksen tarve. Ehdottoman tärkeää on kansalaisten osallistuminen ja kansalaisille tiedottaminen, jotta he voivat osaltaan vaikuttaa päätöksiin täydellisten, avointen, ymmärrettävien ja totuudenmukaisten tietojen perusteella. Ainoastaan demokraattinen prosessi mahdollistaa tietoiset päätökset, jotka muodostavat Euroopan ydinteollisuuden tulevaisuuden perustan.

2.3.5   Korkeiden kustannusten vuoksi kaikki tuotettu energia on ”myytävä”, ja tässä yhteydessä ydinvoimalaitoksia on käytettävä peruskuormalla ja tuotettu energia on jaettava suurelle määrälle vuotuisia käyttötunteja. Näin syntyy tuottavuustakuuongelma, joka voitaisiin ratkaista tekemällä pitkäaikaisia sopimuksia Suomen mallin mukaisesti.

2.3.6   Toinen epävarmuustekijä ovat jäsenvaltioittain vaihtelevat erilaiset korvausjärjestelmät ja korvausvastuun selvitysjärjestelmät onnettomuustapauksissa. Tarvittaisiinkin yhtenäinen eurooppalainen takuujärjestelmä, jotta parannetaan nykyisiä vastuu- ja vakuutussääntöjä, sillä ne ovat ehdottomasti riittämättömiä vakavassa onnettomuustapauksessa. Tuottajien on vastattava kaikista kustannuksista ja seurauksista kuten minkä tahansa muun toiminnan yhteydessä. Riskin luonteen vuoksi (erittäin korkeat kustannukset vakavassa onnettomuustapauksessa ja onnettomuuden erittäin alhainen todennäköisyys) olisi kannustettava rinnakkaisvakuutusmuotoja, jotka perustuvat ydinenergian tuottajien väliseen vastavuoroisuuteen.

2.3.7   Julkinen mielipide. Tuoreimmasta mielipidekyselystä (4) ilmenee, että suhtautuminen ydinenergiaan on muuttunut. Kyseistä teknologiaa käyttävissä maissa siihen suhtaudutaan ilmeisen myönteisesti, mutta EU:n 27 jäsenvaltiossa kielteinen suhtautuminen on hieman yleisempää (45 prosenttia vastaan 44 prosenttia). Myös Euroopan ydinenergiafoorumi on todennut avoimuuden puutteen sekä selkeän ja täydellisen tiedotuksen tarpeen.

2.4   Yhteisön varat

2.4.1   Euratom-sopimuksessa säädetään Euroopan atomienergiayhteisön puiteohjelman yhteydessä tutkimukselle, kehittämiselle ja demonstroinnille myönnettävästä erityisrahoituksesta.

Ensimmäinen erityisohjelma (välilliset toimet) koostuu seuraavista aloista:

—	fuusioenergiatutkimus (5)

—	ydinfissio ja säteilysuojelu.

Toinen erityisohjelma (suorat toimet) käsittää investoinnit seuraavilla aloilla:

—	fuusioenergiatutkimus (1 947 miljoonaa euroa, siitä vähintään 900 miljoonaa euroa ITER-hankkeeseen liittyviin toimiin)

—	ydinfissio ja säteilysuojelu (287 miljoonaa euroa)

—	yhteisen tutkimuskeskuksen toimet ydinvoima-alalla (517 miljoonaa euroa).

2.4.2   Toinen yhteisön rahoitusväline on EIP, joka on taannut alalle yli 6 589 miljoonan euron rahoituksen. Tämän voimalaitosten rakentamiseen ja jätehuoltoon osoitetun rahoituksen lisäksi Euratom myöntää samoihin tarkoituksiin vielä 2 773 miljoonaa euroa.

2.4.3   Komission puoltavan lausunnon jälkeen laaditussa analyysissa EIP käsittelee sekä rakentamista varten tarvittavan huomattavan rahoituksen mobilisointia että jätehuollon ja käytöstä poistamisen kustannuksia. EIP:n ilmoittaman kustannusten hintoihin sisällyttämisen yhteydessä ei kuitenkaan oteta huomioon muita välillisiä kustannuksia, nimittäin voimalaitosten ulkoiseen suojeluun tarvittavasta turvahenkilöstöstä aiheutuvia kustannuksia ja käytöstä poistamiseen liittyviä oheistöitä, kuten säännöstelypatoja, joita on rakennettava jokiin reaktoreiden vedensyötön takaamiseksi myös kuivuuskausina.

2.4.4   Erilaiset kustannuslaskentamenetelmät sekä kohdennetusti käyttöön asetettuja varoja koskevan takuujärjestelmän tarve tuodaan selkeästi esiin komission tiedonannossa ”Ydinlaitosten käytöstäpoistoon sekä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon tarkoitettujen varojen käyttöä koskeva toinen kertomus” (6).

2.4.5   Kyseisessä kertomuksessa mainitaan myös ”vääristyneet” käytännöt, joita eräissä jäsenvaltioissa on havaittavissa käytöstäpoistoon ja jätehuoltoon tarkoitetuissa rahastoissa. Tietyissä maissa näitä julkisista varoista rahoitettuja rahastoja käytetään usein muihin tarkoituksiin. Tämä vääristää kilpailua merkittävästi, koska kyseiset kustannukset on aiheuttajaperiaatteen mukaisesti sisällytettävä hintoihin.

2.4.6   Komission vuonna 2002 esittämää ehdotusta päätösten 270/77 ja 179/94 yhdistämisestä ja rahoituksen lisäämisestä ei hyväksytty neuvostossa yksimielisesti. Näin ollen käytettävissä oleva Euratom-rahoitus on edelleen 600 miljoonaa. Sitä voidaan anoa korkeintaan 20 prosentin osuudelle kokonaiskustannuksista, eikä se siten riitä lainkaan täyttämään vaatimuksia, joita ei vielä muodollisesti ole esitetty mutta joita tarkastellaan komission kanssa järjestettävissä ensimmäisissä tapaamisissa.

2.4.7   Euratom-rahoitusta ja EIP:n lainoja olisi käytettävä edistämään tutkimuksia ja sovelluksia, joilla edistetään ydinvoimateollisuuden turvallista ja kestävää kehitystä. Nykyiset toimet eivät vaikuta asianmukaisilta, kun otetaan huomioon korkeiden turvallisuusstandardien varmistamisen ja riskien minimoinnin aiheuttama kasvava rahoitustarve. Kyseiset varat olisi kohdennettava nimenomaan maihin, jotka ovat selkeästi ryhtyneet julkisiin toimiin jätteiden käsittelyssä.

2.5   Rahoitus kansallisella tasolla

2.5.1   Valtiontukijärjestelmässä ei ole otettu huomioon mahdollisuutta rahoittaa ydinvoimaloiden rakentamista. Julkinen rahoitus on kuitenkin mahdollista ja toivottavaa, jotta voidaan parantaa turvatoimia, kehittää ja ottaa käyttöön avoimia ja yhteisiä menetelmiä toimilupien myöntämiseksi ja sijaintipaikkojen valitsemiseksi sekä rahoittaa ammatilliseen ja jatkokoulutukseen liittyviä ohjelmia. Riippumatta siitä, rakennetaanko uusia ydinvoimalaitoksia vai ei, tarvitaan insinöörejä ja teknisen alan huippuasiantuntijoita, jotka pystyvät vastaamaan käytössä tai käytöstäpoistovaiheessa olevien laitosten turvallisuudesta.

2.5.2   Euroopassa rakennetaan parhaillaan neljää reaktoria (kaksi Bulgariassa, yksi Suomessa ja yksi Ranskassa). Tätä nykyä on vaikeaa kehittää voimakkaasti kyseistä tuotantokapasiteettia etenkin ydinfission osalta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa laaditussa tuoreessa NIA:n tutkimuksessa vahvistetaan, että se voisi tukea uutta ydinvoimaohjelmaa 70–80 prosentin osalta lukuun ottamatta reaktorin ydinosia, kuten paineastiaa, turbogeneraattoreita ja muita tärkeitä osia (7). Alan vahvojen kasvumahdollisuuksien suurin este on teknikoiden ja insinöörien puute. Puute on havaittavissa etenkin jäsenvaltioissa, jotka eivät ole kehittäneet ydinenergiaa tai joissa kehitys on ollut vähäistä. Puute voidaan kuitenkin korjata, sillä insinöörikoulutus kestää keskimäärin viisi vuotta, kun sen sijaan kuluu noin kymmenen vuotta, ennen kuin päätös ydinreaktorin rakentamisesta huipentuu reaktorin käynnistämiseen.

2.5.3   Tarvitaan mittavia investointeja tekniseen ja tieteelliseen koulutukseen. Nuoret eivät tällä hetkellä ole erityisen kiinnostuneita ydinvoima-alan opinnoista. Selvän poikkeuksen muodostavat jäsenvaltiot, jotka ovat laatineet johdonmukaisen ydinvoimaohjelman ja ovat luoneet näin todellisia työnsaantimahdollisuuksia. Jo lähitulevaisuudessa tarvitaan kuitenkin tutkijoita, teknikoita ja insinöörejä sekä teollisuusrakentamisen asiantuntijoita. Ydinteknologiaa hyödyntävillä jäsenvaltioilla ja etenkin niillä jäsenvaltioilla, jotka päättävät kehittää ydinteknologiaa, on ehdottomasti oltava johdonmukaisia erityishankkeita koulutukseen panostamiseksi.

2.5.4   Euroopan ydinenergiafoorumi on korostanut turvallisuusvaatimusten yhdenmukaistamisen merkitystä. Ydinturvallisuutta koskeva yleissopimus ja IAEA:n turvallisuusstandardit ovat tunnustettuja perusluonteisia viitekehyksiä. Läntisen Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten järjestö (WENRA) aikoo toteuttaa vuoteen 2010 mennessä EU:n jäsenvaltioiden ja Sveitsin kesken koordinoidun ohjelman. SWOT-analyysin perusteella ehdotetaan, että laaditaan EU:n direktiivi ydinvoimaloiden turvallisuuden perusperiaatteista.

3.   Mahdollisuudet

3.1   Ydinenergian käytön ja sen rahoituksen ongelmaa on tarkasteltava hiilidioksidipäästöistä johtuvan ilmastonmuutoksen yhteydessä. EU:ssa katetaan noin kolmannes sähköntuotannosta ja 15 prosenttia energiankulutuksesta ydinenergialla, jonka tuottamat hiilidioksidipäästöt ovat hyvin vähäiset. Jos lisäksi otetaan huomioon uusiutuvien energialähteiden (muut käytettävissä olevat, hiilidioksidipäästöjä tuottamattomat energialähteet, jotka on energiansäästön ohella asetettava päättäväisesti etusijalle) osuuden mahdollinen lisääntyminen, hiilidioksidipäästöjen alentaminen on lähivuosikymmeninä erittäin vaikeaa, jollei ydinenergian tuotantoa säilytetä nykytasolla.

3.2   Koska uraanin hinta ei juurikaan vaikuta kokonaiskustannuksiin, ydinenergia ei ole kovin altis hintavaihteluille.

3.3   Energialähdeyhdistelmän monipuolistaminen parantaa etenkin niiden maiden mahdollisuuksia, jotka ovat erittäin tuontiriippuvaisia.

3.4   Ydinvoimalla tuotetun kilowattitunnin kustannukset ovat komission ja eräiden operaattorien tietojen mukaan perinteisten lämpövoimalaitosten kustannuksia korkeammat mutta uusiutuvista energialähteistä tuotettujen kilowattituntien kustannuksia alhaisemmat. Luvuissa ei oteta huomioon päästöoikeuksien ennakoitavia kustannuksia eikä puhdistuksesta ja käytöstäpoistosta aiheutuvien ennakoitavien kulujen osittaista sisällyttämistä hintoihin toiminnan päättyessä. Kaikkien energialähteiden osalta tulisi hyväksyä kaikkien ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin. Eräiden operaattorien ja vanhempien tutkimusten mukaan (8) ydinenergialla tuotetun kilowattitunnin hinta on muita alhaisempi.

3.5   Polttoainevarantojen riittävyys. Jos voimalaitosten määrä ja reaktoriteknologia säilytetään nykyisellään, tunnetut resurssit voivat riittää varmistamaan taloudellisesti järkevän toiminnan ja alhaiset hiilidioksidipäästöt ajaksi, joka eri arvioiden mukaan vaihtelee muutamasta vuosikymmenestä vuosisatoihin (9)  (10). Epävarmuus johtuu siitä, että koska ”puhtaimmat” uraaniesiintymät ehtyvät vähitellen, kaivos- ja jalostuskustannukset nousevat sekä energiankäytön että kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavien kemikaalien käytön osalta. Seuraavan voimalaitossukupolven kulutusta voitaisiin vähentää ratkaisevasti kehittämällä hyötöreaktoreita. Olisi kiinnostavaa käyttää polttoaineena toriumia, jota uraaniin verrattuna esiintyy runsaammin, ja joka luovuttaa ja absorboi paremmin neutroneja ja vaatii näin ollen vähemmän polttoaineen rikastamista tuotettua energiayksikköä kohti. Lisäksi sitä voitaisiin käyttää hitaiden hyötöreaktoreiden polttoaineena, ja sillä voitaisiin merkittävästi vähentää radioaktiivisen jätteen ja sotilastarkoituksiin käytettävissä olevan plutoniumin tuotantoa.

4.   Riskit

4.1   Suurten ydinonnettomuuksien ja radioaktiivisten laskeumien mahdollisuus. Vaikka riskit on reaktoriteknologian kehityksen myötä objektiivisesti katsoen minimoitu lukuisin turvallisuustoimin, reaktorisydämen sulaminen on teoriassa edelleen mahdollista. Passiivisilla turvajärjestelmillä, kuten ytimen sulavan massan keruualtaalla (core catcher), jota jo käytetään Suomessa parhaillaan rakenteilla olevassa voimalaitoksessa, varmistetaan radioaktiivisten päästöjen rajaaminen myös ytimen sulamisen hyvin epätodennäköisessä tapauksessa. Tämä riski voitaisiin tulevissa ydinvoimaloissa sulkea pois niin sanotulla ”sisäänrakennetulla” turvallisuudella. Esimerkiksi eurooppalainen VHTR Raphael -hanke takaisi myös jäähdytyksen pettäessä reaktorin hitaan lämpenemisen ja johtaisi lämmön poisjohtamisen ja energiatuotannon väliseen tasapainotilaan, kun taas nykyisissä reaktoreissa on toimittava nopeasti reaktorisydämen lämpötilan nousun estämiseksi.

4.2   Terveysvaarat laitoksen normaalikäytön yhteydessä. Tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin ydinvoimalaitosten lähellä asuvien lasten leukemiatapauksia vuosina 1990–1998, havaittiin 670 leukemiatapausta, mutta siinä ei kuitenkaan todettu huomattavaa vaikutusta lapsiin, jotka asuvat 20 km:n säteellä ydinvoimalaitoksista. Tuoreemmassa epidemiologisessa tutkimuksessa (KIKK-tutkimus), jonka tehtiin Saksassa liittovaltion säteilysuojaviranomaisen (Bundesamt für Strahlungsschutz, BfS) aloitteesta ja joka perustuu hyvin laajaan otokseen (1 592 tapausta ja 4 735 kontrollia), voitiin sitä vastoin osoittaa yhteys alle viisivuotiaiden lasten syöpätapausten määrän ja asuinpaikan ydinvoimalaitoksen läheisyyden välillä. Tutkijat ovat päätelleet, että mitattu säteilytaso on niin alhainen, ettei radiobiologisten tietojen perusteella voida todeta, että syöpä johtuu altistumisesta ionisoivalle säteilylle. Ulkopuolinen asiantuntijaryhmä (11) on vahvistanut KIKK-tutkimuksen tulokset. Tulokset ovat luotettavia, ja mitattujen alhaisten säteilytasojen vuoksi on aiheellista syventää tutkimuksia lasten mahdollisesti hyperherkkyydestä säteilylle sekä seurata jatkuvasti ydinvoimalaitosten lähellä asuvaa väestöä (12). Sveitsin liittovaltion terveysvirasto käynnisti syyskuussa 2008 Saksassa toteutettuun tutkimukseen sekä Ranskan ydinturvallisuusviranomaisen (ASN) toimeksiannosta toteutettuun alan kirjallisuuden analyysiin perustuvien Vroussos-raportin suositusten pohjalta Canupis-ohjelman (Childhood Cancer and Nuclear Power Plants in Switzerland).

4.3   Jätteet. Vain hyvin harvat valtiot ovat ratkaisseet ydinjäteongelman ja perustaneet loppusijoituspaikkoja. Yhdysvalloissa New Mexicon osavaltiossa vuodesta 1999 toimineen sijoituspaikan (Waste Isolation Pilot Plant) luokitusta jouduttiin alentamaan, koska sisääntunkeutuva vesi aiheutti yhdessä kaivoksen vuorisuolan kanssa varastosäiliöiden hyvin voimakkaan korroosion, minkä vuoksi loppusijoitusta suolakerrostumiin pidetään geologisesti epävakaana. Euroopassa vain Suomi ja Ruotsi ovat ilmoittaneet määritelleensä loppusijoituspaikan. Jätteiden uudelleenkäsittelyyn on kiinnitettävä erityishuomiota. On tutkittava edelleen säteilytettyjen polttoaineiden jälleenkäsittelystä syntyvän jätteen lopullista varastointia. Varastoinnin laatu ja varastointiolosuhteet ovat polttoainekierron turvallisuuden kannalta olennaisia tekijöitä.

4.4   Jätteiden käsittely ja kuljetus. Muita ongelmia on tullut esiin käytetyn polttoaineen uudelleenkäsittelylaitosten toiminnassa sekä kuljetuksessa. Kyseisten laitosten vastuuhenkilöt eivät ole aiemmin toimineet yhtä asianmukaisesti kuin ydinvoimaloiden tekninen henkilöstö: he ovat esimerkiksi käyttäneet kuljetukseen soveltumattomia laivoja (joista yksi on uponnut – onneksi ilman radioaktiivista lastia) tai laskeneet mereen suuria määriä vaarallisia aineita.

4.5   Geologiset ja hydrogeologiset riskit. Yhtenä riskitekijänä on, että monet voimalaitokset sijaitsevat maanjäristysalueilla. Japani onkin päättänyt sulkea maailman suurimman ydinvoimalaitoksen, Niigatan prefektuurissa sijaitsevan Kashiwazaki-Kariwan laitoksen, minkä vuoksi Japani on menettänyt 8 000 MWe:n kokonaistehon. Heinäkuun 16. päivänä 2007 sattuneen maanjäristyksen jälkeen toteutetun alasajon vuoksi ydinsähkön tuotanto väheni 25 TWh:a. Tätä nykyä on käynnistetty työt, jotta kaksi reaktoria voidaan ottaa uudelleen käyttöön.

4.6   Ydinmateriaalin levittäminen ja terrorismi. Terroristiryhmien esittämien uusien uhkausten vuoksi pelot ovat viime vuosina lisääntyneet. Todella turvallisten voimalaitosten olisi kestettävä lentokoneen törmäys ilman radioaktiivisia vuotoja.

4.7   Vesi. Erittäin tärkeitä näkökohtia ovat ilmastonmuutos ja paheneva vesipula. Kaikkien lämpövoimalaitosten – hiili-, öljy- ja aurinkolämpövoimalaitosten – tavoin myös ydinvoimalaitosten reaktorin jäähdytys vaatii hyvin paljon vettä, ellei sitten käytetä tehottomampaa ilmajäähdytystekniikkaa. (Ranskassa käytetään sähköntuotantoon, vesivoiman tuottaminen mukaan luettuna, vuosittain 57 prosenttia vedenkulutuksesta eli 19,3 miljardia kuutiometriä kaikkiaan 33,7 miljardista kuutiometristä. Suurin osa tästä vesimäärästä (93 prosenttia) palautetaan ydinreaktion ja reaktorisydämen jäähdytyksen sekä sähköntuotannon jälkeen (13).) Suurten vesimäärien lämmitys ydinvoimalaitoksissa sekä pinta- ja pohjavesien huolestuttava väheneminen aiheuttavat lisäongelmia valittaessa sijoituspaikkoja ja herättävät kansalaisissa kysymyksiä, joihin viranomaisten on vastattava selkeästi. Eräissä tapauksissa sähköntuotantoa on kuivuuden vuoksi täytynyt vähentää tai se on pitänyt pysäyttää.

4.8   EU:lla ei raaka-ainetta. Vuonna 2007 tarpeesta voitiin kattaa vain 3 prosenttia EU:n rajojen sisäpuolelta. Venäjä on tärkein toimittaja noin 25 prosentin osuudella (5 144 tU), ja sen jälkeen tulevat Kanada (18 prosenttia), Niger (17 prosenttia) ja Australia (15 prosenttia). Ydinvoima ei näin ollen vähennä riippuvuutta unionin ulkopuolisista maista, vaikka useimmat toimittajat ovat poliittisesti vakaita maita.

4.9   Rahoituksen ja pitkäaikaisen pääoman saatavuus. Rahoituksen tarve on ilman muuta huomattava, mutta kun otetaan huomioon suunnittelun ja rakentamisen edellyttämä aika, joka saattaa olla yli kymmenen vuotta ennen kuin voimalaitoksessa voidaan käynnistää tuotanto, investoinnit ovat erittäin riskialttiita. Alkuperäisiä rakennusaikatauluja ei ole koskaan noudatettu, ja ennen kuin tuotettua sähköä on voitu markkinoida, on keskimäärin kulunut ennakoitua enemmän aikaa, mistä on luonnollisesti aiheutunut lisäkustannuksia.

4.10   Tuoreimmat onnettomuudet. Käsillä olevan lausunnon laatimisvaiheen aikana on sattunut useita onnettomuuksia, yksi Sloveniassa ja neljä Ranskassa. Ranskassa käyttöön otettu kielto ottaa vettä ja syödä kaloja joista, jotka ovat kosketuksissa radioaktiivisen veden laskupaikkaan, on vaikuttanut kielteisesti yleiseen mielipiteeseen. Tällaiset tapaukset ja niiden erittäin kielteinen mediavaikutus huomioon ottaen on suositeltavaa parantaa etenkin kunnossapitomenetelmiä ja ydinvoimaloissa toimivien yritysten valintaa.

5.   ETSK:n huomiot

5.1   Ydinenergialla tuotetulla sähköllä on nykyisin niin suuri merkitys, että kun ajatellaan sen välttämätöntä panosta EU:n energiataseeseen, sille ei voida lyhyellä aikavälillä löytää vaihtoehtoa.

5.2   Ydinteollisuuden rahoitus riippuu etenkin jäsenvaltioiden hallitusten poliittisista päätöksistä. Ensimmäinen epävarmuustekijä on arvioitavissa olevan ja vakaan lainsäädäntökehyksen tarve. Ehdottoman tärkeää on kansalaisten osallistuminen ja kansalaisille tiedottaminen, jotta he voivat osaltaan vaikuttaa päätöksiin täydellisten, avointen, ymmärrettävien ja totuudenmukaisten tietojen perusteella. Ainoastaan demokraattinen prosessi mahdollistaa tietoiset päätökset, jotka muodostavat Euroopan ydinteollisuuden tulevaisuuden perustan.

5.3   Kuten komissiokin tunnustaa, kansalaisten epävarmuutta lisää avoimuuden puute samoin kuin esimerkiksi jätehuoltoon ja käytöstä poistettujen voimalaitosten purkuun tarkoitettujen varojen jakamista koskevat niukat ja ristiriitaiset tiedot. ETSK kehottaa komissiota valveuttamaan jäsenvaltioita, jotta ne käynnistäisivät kampanjan, jossa keskitytään avoimuuteen ja vahvistetaan Euroopan energiantarve ja energiatehokkuuden vaatimus sekä tuodaan esiin erilaisia mahdollisuuksia, ydinvoima mukaan luettuna.

5.4   Komitea huomauttaa, että monet Euroopan nykyisistä voimalaitoksista (niin lämpövoimalaitoksista kuin ydinvoimalaitoksistakin) tulevat käyttöikänsä päähän seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana ja että tämä saattaa johtaa sähköntuotannon vajeeseen, ellei huomattavia uusia investointeja tehdä.

5.5   Komitea on ilmaissut useissa lausunnoissaan näkemyksensä, että energia-alalla tärkeintä on edistää yhä tarmokkaammin energiatehokkuutta ja kasvattaa uusiutuvan energian osuutta sähköntuotannossa.

5.6   Komitea on kuitenkin tietoinen siitä, että uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen ja energiankäytön tehostaminen eivät maksimoituinakaan todennäköisesti riitä kokonaan täyttämään sähköntuotantoon mahdollisesti syntyvää vajetta. Euroopassa kaiken kaikkiaan tarvitaan uusia investointeja sekä hiilivoimapohjaiseen sähkön ja lämmön tuotantoon että ydinvoimalaitoksiin.

5.7   Komitea pitää molempien osalta perustavan tärkeänä, että kaikki ulkoiset ympäristö- ja turvallisuusvaikutukset otetaan huomioon arvioitaessa investointihankkeita ja laitosten toimintakustannuksia.

5.8   Ilmastonmuutoksen alati kasvavan uhan takia kaikkiin uusiin lämpövoimalaitoshankkeisiin tulisi sisältyä valmius ottaa käyttöön hiilidioksidin talteenotto- ja varastointilaitteistot, ja niissä tulisi ottaa huomioon tästä aiheutuvat kustannukset arviointiin ja toimintasuunnitelmiin. Myös lopullisen käytöstäpoiston ja jätteenkäsittelyn kustannukset tulee ottaa huomioon jokaisen uuden, luvan saaneen ydinvoimalan arvioinnissa ja toimintasuunnitelmissa. Piilotukia ei tule antaa millekään täysin valmiille energiajärjestelmälle.

5.9   Nykyään sijoittajat ja muut rahoittajat ovat vastahakoisia sitomaan huomattavia summia uuden ydinvoimalaitossukupolven rakentamiseen Euroopassa, koska taloudellisessa, poliittisessa ja sääntelyilmapiirissä on paljon epävarmuustekijöitä ja koska suurista investoinneista on odotettavissa voittoa vasta pitkän ajan kuluttua.

5.10   Olisi kannustettava ja edistettävä Suomen lähestymistapaa, jossa suurkäyttäjien perustama konsortio ostaa suuren osan tuotetusta sähköstä kiinteään hintaan.

5.11   Komitea kehottaa komissiota tukemaan tutkimus- ja kehitysohjelmia, etenkin fuusioenergiaan ja neljännen sukupolven ydinvoimalaitoksiin liittyviä ohjelmia, vaikka tiedetäänkin, ettei viimeksi mainittuja voida hyödyntää kaupallisesti ennen vuotta 2030 (14). Neljännen sukupolven ydinvoimalaitosten tavoitteena on entistä ”puhtaampi” ydinvoima, jolla ratkaistaan jätehuoltoon ja ydinaseiden leviämiseen liittyvät ongelmat ja jolla myös vähennetään radioaktiivisen laskeuman vaaraa halkeamiskelpoisen materiaalin minimaalisen käytön vuoksi. Neljännen sukupolven ydinvoimalaitokset voivat osaltaan edistää tehokkaasti vedyn tuotantoa. Myös fuusioenergian kehittämistä on joudutettava ponnekkaasti, jotta sen tarjoamia turvallisuuteen ja resursseihin liittyviä erityisetuja voidaan hyödyntää tämän vuosisadan jälkipuoliskolla.

5.12   Käytettävissä olevat Euratom-varat, joilla voidaan takuiden ansiosta tukea investointeja ja joilla näin ollen vähennetään niiden yritysten rahoitustaakkaa, jotka voivat hyötyä unionin toimielinten erinomaisesta luokituksesta, on ennalta säädetty, ja ne voitaisiin mukauttaa nousseita kustannuksia ja kyseisen ajanjakson inflaatiota vastaaviksi mahdollisesti tätä varten osoitetuin erityisvälinein ja -varoin uhraamatta kuitenkaan muita tukiohjelmia, joilla edistetään esimerkiksi energiatehokkuutta tai uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä.

5.13   Myös jätteiden käsittelyn ja ionisoivalta säteilyltä suojaamisen alalla käytettävissä oleva rahoitus ja näiden alojen tutkimusohjelmat vaikuttavat riittämättömiltä. Tätä silmällä pitäen ETSK kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia varaamaan seitsemättä Euratom-puiteohjelmaa varten lisärahoitusta, mikä voidaan toteuttaa edistämällä yhteisiä teknologia-aloitteita, kuten tehdään esimerkiksi polttokenno- ja lääkealalla. Lisäksi ETSK vetoaa jäsenvaltioihin, että ne omalta osaltaan edistävät asiaa tehostamalla säteilybiologiaa, säteilysuojelua, epidemiologiaa ja loppusijoitusta koskevia kansallisia tutkimusohjelmiaan.

5.14   Olisi toivottavaa, että ydinenergiaan sovellettua, muista puiteohjelmista riippumatonta rahoitusmallia laajennettaisiin energiatehokkuusohjelmiin ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen.

5.15   Jäsenvaltioiden olisi komission mallin mukaan järjestettävä kansallisella tasolla ydinenergiafoorumeita, joilla tarkasteltaisiin kolmea Prahassa ja Bratislavassa käsiteltyä aihetta: mahdollisuudet, riskit sekä avoimuus ja tiedotus.

5.16   Toimilupien myöntämisen rationalisointi ja sijaintipaikkojen määrittely yhtenäisellä eurooppalaisella menettelytavalla olisi varmasti myönteistä investointien varmistamisen ja toteutusaikataulujen ennakoitavuuden kannalta. Kansalaiset eivät kuitenkaan missään nimessä hyväksyisi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä löyhempää unionin sääntelyä. Turvallisuusasioissa on otettava huomioon, että riskien ylikansallisen luonteen vuoksi (esimerkiksi jäsenvaltioiden rajojen läheisyydessä sijaitsevat ydinvoimalaitokset) on unionin intressien mukaista määritellä tiukat ja yhtenäiset standardit. Yhtenäistä rakennustapaa ja lainsäädäntöä voitaisiin soveltaa reaktorien seuraavaan sukupolveen.

5.17   Kuluttajien olisi voitava hyötyä nykyistä edullisemmasta sähköntuotannosta. Nykyisin hinnat suuntautuvat sähköpörssissä kalleimman sähkön (kaasulla ja hiilellä toimivat kombivoimalaitokset) hinnan mukaan. Eri lähteistä tuotetulla sähköllä tulisi olla eri hinnat.

---

(1)  House of Commons Committee of Public Accounts Nuclear Decomissioning Authority, 38. kokouspöytäkirja 2007/2008, UK.

(2)  Österreichisches Ökologie-Institut, Wien 2007.

(3)  Raportti DOE/EIA-0484(2008), kesäkuu 2008.

(4)  Special Eurobarometer 297, Attitudes Towards Radioactive Waste (kesäkuu 2008).

(5)  P. Vandenplas, G. H. Wolf, 50 Years of Controlled Nuclear Fusion in the European Union, Europhysics News, 39, 21 (2008).

(6)  KOM(2007) 794 lopullinen, 12. joulukuuta 2007.

(7)  NIA – Nuclear Industry Association. The UK Capability to Deliver a New Nuclear Build Programme, 2008 Update.

(8)  DGEMP, Ministère de l’économie des finances et de l’industrie, Couts de reference de la production electrique, joulukuu 2003.

(9)  Storm van Leeuwen, Nuclear Power – the Energy Balance (2008), www.stormsmith.nl.

(10)  World Nuclear Association, www.world-nuclear.org/info/info.html.

(11)  Dr. Brüske-Hohlfeld, GSF, Neuherberg; Prof. Greiser BIPS, Bremen; Prof. Hoffmann, Universität Greifswald; Dr. Körblein, Umweltinstitut, München; Prof. Jöckel, Universität Duisburg-Essen; PD Dr. Küchenhoff, LMU München; Dr. Pflugbeil, Berlin; Dr. Scherb GSF, Neuherberg; Dr. Straif, IAR, Lyon; Prof. Walther, Universität München; Prof. Wirth, Wuppertal; Dr. Wurzbacher, Umweltinstitut München.

(12)  Mélanie White-Koning, Denis Hémon, Dominique Laurier, Margot Tirmarche, Eric Jougla, Aurélie Goubin ja Jacqueline Clave.

(13)  Eau France ja Institut Français de l’Environnement (IFEN), tiedot perustuvat vuoden 2004 kulutukseen.

(14)  GIF Generation IV International Forum 2008.

---