16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/10

1.1

Komission tiedonannon tavoitteena on esitellä Lissabonin strategiaa koskevan ohjelman täytäntöönpanon puitteissa tutkimuksen ja innovoinnin yhteinen lähestymistapa  (1), joka on kirjattu Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2000 Lissabonissa tekemiin päätöksiin. Eurooppa-neuvostossa asetettiin tavoite, jonka mukaan ”EU:sta tulee maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Neuvosto on vahvistanut hankkeen, jonka komissio esitti tiedonannossaan ”Kohti eurooppalaista tutkimusaluetta” (2).

1.2

Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti päätöslauselmassaan tavoitteen, että EU:n investointia tutkimukseen ja kehitykseen (T&K) lisättäisiin siten, että se olisi vuoteen 2010 mennessä 3 prosenttia, ja että yksityisen rahoituksen suhteellinen määrä nostettaisiin kahteen kolmasosaan. Brysselissä maaliskuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati puolestaan konkreettisia toimia.

1.3

Komissio määritteli 30. huhtikuuta 2003 antamassaan tiedonannossa ”Tutkimusinvestoinnit: toimintasuunnitelma Euroopalle” kansallisella ja Euroopan tasolla vaadittavat toimet ensimmäisen, syyskuussa 2002 antamansa tiedonannon ”Lisää tutkimusta Euroopan hyväksi — Tavoitteena 3 prosenttia BKT:sta” (3) mukaisesti. Ensimmäiset viralliset T&K:ta koskevat luvut osoittavat, että vuonna 2003 T&K:n intensiteetti oli lähes pysähtynyt 1,93 prosenttiin 25 jäsenvaltion unionin BKT:sta. Ainoastaan Suomi ja Ruotsi ovat saavuttaneet tavoitteen.

1.4

Eurooppa-neuvosto sitoutui maaliskuussa 2005 uudistettuun Lissabonin strategiaan (4). Yhteistä poliittista tahtoa lujitettiin lokakuussa 2005 unionin valtion- ja hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa Hampton Courtissa, jotta voitaisiin vastata merkittävään tarpeeseen lisätä kilpailukykyä globalisoituneen kilpailun haasteisiin vastaamiseksi.

1.5

Komission ensimmäinen uudistetun Lissabonin strategian hyväksymisen jälkeinen aloite koski eurooppalaista tietoyhteiskuntaa 2010 (5). Ehdotuksessa jäsenvaltioita kehotettiin määrittelemään kansallisissa uudistusohjelmissaan tietoyhteiskunnan kansalliset painopisteet lokakuun 2005 puoliväliin mennessä, jotta ne edistäisivät i2010-tiedonannossa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

1.6

Ehdotettujen vaihtoehtojen ja toimien perusteet juontuvat EU:n ulkopuolisen ja sisäisen tilanteen vastakkainasettelusta, jossa toisella puolella on ankara kansainvälinen kilpailu ja toisella kansallisten markkinoiden jäykkyys ja pirstoutuneisuus tilanteessa, jossa on tarpeen luoda yhteinen eurooppalainen alue sekä edistää korkeasti koulutettujen työntekijöiden liikkuvuutta. Komissio on tietoinen rajallisesta toimivallastaan tällä alalla ja pyrkii ennen kaikkea toimimaan ”katalysaattorina”.

1.7

Tiedonannon tavoitteena on vahvistaa tutkimuksen ja innovoinnin välisiä siteitä toteuttamalla tutkimuspolitiikkaa, jossa keskitytään tuottamaan uutta osaamista ja siihen liittyviä sovelluksia sekä luomaan tutkimusrakenteita, sekä innovaatiopolitiikkaa, jonka tavoitteena on hyödyntää osaamista niin, että syntyy taloudellista hyötyä ja kaupallista menestystä. Sääntelyn parantamiseen tähtäävässä lähestymistavassa tehdään vaikutusanalyysi kaikista toimista, jotka mahdollisesti vaikuttavat kilpailukykyyn.

1.8

Tiedonantoon liittyvässä vaikutusten arvioinnissa harkitaan kolmea vaihtoehtoista politiikkaa ja valitaan niistä viimeinen (6). Vaihtoehdot ovat:

1.9

Tiedonannossa esitetyssä toimintasuunnitelmassa on seuraavat neljä osaa:

1.10

Kolmelle keskeiselle alalle — julkinen politiikka ja sääntely, rahoitus ja verotus (7) ja yksityisten toimijoiden rooli (8) — on määritelty 19 toimea.

1.11

Vaikka vaikuttaakin siltä, että tarkasteltavana oleva tiedonanto jatkaa samoilla linjoilla vuonna 2003 annetun tiedonannon kanssa, komissio on lisännyt siihen sen, että kansalliset uudistusohjelmat kattavat laajasti tutkimuksen ja innovoinnin. Näin ollen kansallisia uudistusohjelmia tuetaan Euroopan etua koskeviin toimiin kohdistetulla yhteisön rahoituksella, koordinoitua politiikan kehittämistä koskevalla neuvonnalla sekä parannetuilla vastavuoroisen oppimisen foorumeilla kaikilla niillä alueilla, joilla valtioiden välinen yhteistyö tuottaa selkeää lisäarvoa. Työskentely T&K:n alalla on tunnustettu vakaussopimuksessa, jossa T&K:hon käytetyt menot saavat ylittää alijäämälle määritellyn 3 prosentin rajan.

1.12

ETSK ottaa huomioon myös Esko Ahon johtaman työryhmän raportin, vaikkei sitä käsitelläkään tämän lausunnon yhteydessä, sillä komissio viittaa keväällä 2006 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamansa tiedonannon 3.1 kohdassa ”Suurempi panostus osaamiseen ja innovointiin” Ahon raporttiin eikä asiakirjaan KOM(2005) 488 lopullinen. ETSK pahoittelee, ettei siltä ole pyydetty lausuntoa raportista ja ettei se ole voinut tehdä siitä etukäteisarviota, ja ottaa raportin nyt mukaan keskusteluun.

1.13

Hampton Courtissa nimettiin lokakuussa 2005 nelihenkinen työryhmä ja sen johtajaksi Esko Aho. Työryhmä toimitti raporttinsa komissiolle tammikuussa 2006 keväällä 2006 kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa varten. Raportissa annetaan suosituksia siitä, miten Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla tehtyjen tutkimusta ja innovointia koskevien aloitteiden toteuttamista voitaisiin kiihdyttää. Raportti perustuu tarkasteltavana olevaan tiedonantoon, mutta siinä ehdotetaan suurempaa yhtenäistämistä (vaihtoehto 2, SEC(2005) 1289). Raportti luovutettiin maaliskuussa 2006 kilpailuasiain neuvostolle sekä Brysselissä kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle. Eurooppa-neuvosto kiinnitti huomiota Ahon raportin merkitykseen ja pyysi komissiota laatimaan siitä arvion syyskuuhun 2006 mennessä (9).

2.1

ETSK on tyytyväinen komission tiedonantoon, jonka lähtökohtana on kasvua ja työllisyyttä edistävä kumppanuus, sillä tiedonannolla pyritään kattamaan tutkimuksen ja innovoinnin koko kirjo, mukaan luettuina myös muut kuin teknologiset innovaatiot. Tiedonannossa hahmotellaan toimia, jotka ylittäisivät Barcelonassa asetetun 3 prosentin tavoitteen (10), kuvaillaan yleisesti yhteisön sitoumuksia ja eritellään käynnissä tai käynnisteillä olevia tutkimuksen ja innovoinnin tukitoimia (11).

2.2

Tiedonannossa todetaan, että maailmanlaajuinen kilpailu tutkimus- ja innovaatioinvestointien houkuttelemiseksi kiihtyy jatkuvasti myös nopeasti kehittyvissä maissa, kuten Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa. ”Tutkimusinvestoinneissa Yhdysvaltain etumatka Euroopan unioniin nähden on jo yli 120 miljardia euroa vuodessa ja kasvaa nopeasti.” (12) Euroopan kannalta kilpailu on niin laajaa, ettei yksikään jäsenvaltio voi menestyä siinä yksinään. Valtioiden välinen synergia on ainoa tapa edistää tutkimusta ja innovaatiota ja saada ne tuottamaan kasvua ja työtä. Tutkimusta ja innovaatiota tarvitaan lisäksi tekemään EU:n taloudesta kestävämpää kehittämällä ratkaisuja talouskasvuun, yhteiskunnalliseen kehitykseen ja ympäristönsuojeluun.

2.3

Toimintasuunnitelman myötä suurin osa jäsenvaltioista on alkanut käynnistää kansallisia toimia T&K:n virkistämiseksi yksityissektorilla. Ne ovat lisäksi asettaneet tavoitteita, joiden avulla tutkimusinvestoinnit pyrittäisiin nostamaan 2,6 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2010 mennessä. Veroedut ovat tässä yhteydessä erityisen merkittävässä asemassa (13). Tutkimuksen intensiteetti tuntuu kuitenkin jähmettyneen EU:ssa myös yksityissektorilla. Tilanne on huolestuttava.

2.4

Toimien perustelu käynnistää keskustelun tuottavuuden vertailusta unionin jäsenvaltioiden ja muiden maiden välillä.

2.4.1

Ensinnäkin tuottavuus (tuotettujen tuotteiden tai palveluiden määrä suhteessa käytetyn tuotannontekijän yksiköiden lukumäärään) voidaan määritellä monella tavalla. Useimmiten käytettävässä mittaustavassa huomioidaan vain yksi tekijä — työ — ja indikaattorina käytetään tuotantoa työntekijää kohti yhden tunnin aikana teollisuussektorilla. Tällaisia tietoja on helppo kerätä, mutta ne eivät kerro kaikkea, eikä pääomaa lasketa mukaan tuotantoprosessiin.

2.4.2

Toiseksi Eurooppaa ja Yhdysvaltoja vertailtaessa ei pidä tehdä yleistyksiä, vaan ala- ja (osa)valtiokohtaiset merkittävät erot on eriteltävä myös Yhdysvaltojen kaltaisen maan sisällä. Eräät sektorit ja eurooppalaiset maat ovat kilpailukykyisiä, ja niiden tuottavuus kehittyy merkittävästi. O'Mahonyn ja van Arkin (2003) mukaan tarkasteltaessa EU:ta kokonaisuutena tuotantoteollisuutta koskevat kustannuslaskelmat työyksikköä kohti osoittavat, että EU ei ole korkean teknologian alalla kilpailukykyinen suhteessa Yhdysvaltoihin päinvastoin kuin muilla aloilla. Perinteisillä teollisuuden aloilla kilpailua aiheuttavat ensisijaisesti kolmansien maiden matalat palkat, eivät Yhdysvallat, mistä aiheutuu EU:lle vaikeita paineita. Dosi, Llerena ja Labini (2005) ovat kriittisempiä ja katsovat, ettei sen, että Eurooppa tarvitsee teollisuuspolitiikkaa, pitäisi olla tabu.

2.4.3

Kolmanneksi voidaan todeta, että kokonaistuottavuus (total factor productivity, TFP) olisi paras mittari, sillä se voitaisiin saavuttaa mukauttamalla BKT:ta käytettyjen tuotantopanosten erojen mukaan (Calderón, 2001) ja se mahdollistaisi siten eri maiden paremman vertailun. Maiden välisten tuottavuuden erojen selittämiseksi on empiirisissä tutkimuksissa luokiteltu tuottavuuden kasvuun vaikuttavat tekijät (työvoima tai kokonaistuottavuus) kolmeen ryhmään. Maiden keskinäisen riippuvuuden vuoksi Calderón kuitenkin toteaa, että maiden väliset erot kokonaistuottavuudessa näyttävät riippuvan siitä, miten nopeasti uusi tekniikka leviää (kaupan, suoran ulkomaisen sijoitustoiminnan tai maahanmuuton kautta) (14).

2.4.4

Jos nopean levittämisen varmistamisella todella on merkitystä, innovatiiviset pk-yritykset ovat levittämisen kannalta välttämättömiä sen lisäksi, että muodostetaan uusia markkinoita. Samasta syystä tietojen nopeampaa levittämistä voitaisiin edistää tutkimuksen ja innovoinnin strategisten painopisteiden valinnalla.

2.4.5

Lopuksi todettakoon, että ammattitaitoisen henkilökunnan hankkiminen sekä yritysten investointien varmistaminen on huolenaihe sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa etenkin suhteessa Kiinaan, joka tarvitsee vielä 75 000 korkeasti koulutettua työntekijää voidakseen olla palvelutalous.

2.5

Näin ollen poliittisia valintoja leimaa kaksi makronäkemystä. Toisaalta tarvitaan välttämättä organisatorisia innovaatioita, jotka ovat teknisen innovoinnin edellytys (Lam, 2005 ja OECD, 2005) myös EU:n toimielimissä (Sachwald, 2005, Sapir et al., 2003, Esko Aho, 2006). Toisaalta yritykset eivät investoi T&K:hon ja innovaatioon tarpeeksi, koska ei ole olemassa tarpeeksi ”innovointimyönteisiä” markkinoita, joilla uudet tuotteet ja palvelut voisi lanseerata (Esko Aho, 2006). ETSK kuitenkin toteaa, että yrittäjähenki ja riskinotto ovat edelleen välttämättömiä.

2.6

Markkinoiden kyvyttömyys toimia innovaation pontimena on tunnustettu laajasti kirjallisuudessa alkaen Arrow'sta (1962) sekä Dasguptasta ja Stiglitzistä (1980). Komission puiteohjelmat perustuvat pitkälti siihen, että yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaa on järkevää tukea aktiivisesti mikrotasolla siten, että toisaalta tuetaan T&K:ta ja toisaalta edistetään yhteistyötä suurimpien vaikeuksien voittamiseksi (helpotetaan kumppanien löytämistä ja edistetään yhteistä dynamiikkaa, josta koituu hyötyä mm. markkinoille pääsyn, downstreaming -ilmiön ja mittakaavaetujen muodossa). Aloitteet eivät kuitenkaan ole riittäneet käynnistämään kestävää innovaatiodynamiikkaa kaikkialla EU:ssa.

2.7

Näin ollen ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio painottaa välitasoa, alakohtaista tasoa ja rajatylittävää tasoa. Kumppanuudet, verkot, osaamiskeskittymät, yrityskeskittymät, foorumit ja vuoropuhelut osoittavat, miten tärkeitä yritysten ja organisaatioiden väliset yhteydet, ulkoiset vaikutukset ja heijastusvaikutukset sekä maantieteelliset tekijät ovat innovaation helpottamiseksi. Tällaisen koordinoinnin avulla voidaan helpommin tunnistaa tekijät, jotka vaikuttavat innovointiin investoimisen tasoon sekä pullonkaulojen syntymiseen.

2.8

Lähestymistavan ja ehdotettujen toimien yhteydessä ei kuitenkaan ole viitattu budjettiin, vaikka niiden tehokas toteuttaminen edellyttää merkittäviä resursseja sekä erinomaista koordinointia. Lisäksi komissio muistuttaa keväällä 2006 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamassaan tiedonannossa (samalla sivulla, jossa se ainoan kerran viittaa tarkasteltavana olevaan tiedonantoon) seuraavaa: ”Lainsäädäntöehdotusten käytännön vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta sitten, kun neuvosto ja parlamentti ovat ne hyväksyneet. Lisäksi monet rahoitustoimet riippuvat vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien lopullisesta hyväksymisestä ja niiden soveltamisesta.” Myös ehdotetut toimet ”ovat siten vain viitteellisiä”.

2.9

ETSK pyytää komissiota antamaan budjettia koskevia tietoja mahdollisimman nopeasti sekä luomaan selkeän tätä tiedonantoa koskevan seuranta- ja arviointijärjestelmän, jossa asetetaan tarkka määräaika, esimerkiksi vuosi 2008. Lisäksi ETSK arvioi, että komission olisi tarpeen laatia kertomus, joka kattaa kaikki tiedonantoon liittyvät asiantuntijaryhmien raportit sekä annettujen suositusten arvioinnin. Tällaisten viittausten tulee olla yhtenäisiä valitun vaihtoehdon ja valittujen toimien kanssa. Pyrittäessä poistamaan nykyinen pirstoutuneisuus olisi suotavaa kartoittaa asiakirjassa KOM(2005) 488 ehdotettujen toimien koordinoinnista vastaavat henkilöt kaikilla tasoilla: alueilla, jäsenvaltioissa ja EU:n toimielimissä. Komissio on tehnyt tärkeää työtä laatiessaan maakohtaisia tulostauluja, joissa esitellään tutkimus- ja innovaatiolaitoksia. Tätä työtä voitaisiin käyttää kartoituksen lähtökohtana. Voisi myös olla mielenkiintoista pohtia Yhdysvalloissa saatuja kokemuksia, jotka liittyvät ”virtuaalivirastojen”(virtual agency) käyttöön tutkimuksen ja innovaation alalla.

2.10

ETSK toteaa lisäksi, että tiedonannossa ei määritellä keskeisimpiä käsitteitä (tutkimus, innovointi, tieto ja teknologia). Komissio on kuitenkin tukenut Euroopan laajuista tutkimusta käsitteiden määrittelemiseksi, ja Eurostat ja OECD ovat määritelleet innovoinnin käsitteen. Viimeisimmässä Euroopan innovoinnin tulostaulussa, joka koskee innovaatioon panostamisen ja saavutettujen tulosten suhdetta, kehitetään innovaatiotehokkuuden käsite ja arvioidaan, että T&K on innovaatioon panostamista. Lisäksi olisi erotettava selkeämmin tutkimukseen ja innovointiin tarkoitetut toimet sekä politiikat, joilla parannetaan innovaatioihin johtavia edellytyksiä (esim. koulutus, liikkuvien työntekijöiden vastaanotto ja hallinta, pk-yritysten sekä heikommassa asemassa olevien alueiden tukeminen tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotossa, silloin, kun kulut ovat suhteellisesti suuremmat kuin muilla toimijoilla). Toisin sanoen olisi eroteltava tarkemmin innovaatiot, joilla tarkoitetaan markkinoiden uusia tuotteita ja palveluita, ja innovointi prosessina. Ensin mainittu on tarpeellinen, muttei riittävä edellytys dynaamiselle, sisäsyntyiselle kasvulle.

2.11

ETSK seuraa alan kehitystä aktiivisesti ja on antanut useita lausuntoja tarkasteltavana olevan tiedonannon kattamalta laajalta alalta. Tilan puutteen vuoksi komitea ei luettele tässä niitä kaikkia. Erityisesti komitea haluaa kiinnittää huomiota eurooppalaista tutkimusaluetta koskevaan lausuntoonsa (CESE 595/2000), jossa kaikki komission tiedonannon (KOM(2005) 488) teemat olivat jo mukana, ja varsinkin sen kohtiin 7 ”Tutkimus ja teknologinen innovaatio” ja 8, joka koskee tutkimuslaitosten ja teollisuuden välisen henkilövaihdon tarvetta.

2.12

Tiedettä ja yhteiskuntaa koskevassa lausunnossa CESE 724/2001 kiinnitettiin huomiota perustutkimuksen merkitykseen useimmissa suurissa löydöissä (15). Eurooppalaista perustutkimusta ja sen suhdetta soveltavaan tutkimukseen koskevassa lausunnossa korostetaan patenttikysymystä mm. kohdassa 2.5, jossa ETSK huomauttaa, että olisi pikaisesti otettava käyttöön Eurooppa-patentti-järjestelmä, jonka perusteella myönnettäisiin Yhdysvaltojen tapaan ns. armonaika löydöstä tehtävän tieteellisen julkaisun ja löydön käytön patentoinnin väliseksi ajaksi. Eurooppa-patentti pitäisi saada nopeasti, ja sen tulisi olla edullinen. ETSK pahoittelee kielikysymyksistä johtuvaa asian viivästymistä.

2.13

Aiheesta ”Tutkijat eurooppalaisella tutkimusalueella” annetussa ETSK:n lausunnossa (16) tuetaan Euroopan tutkijoiden peruskirjaa sekä kohdassa 5.4 tiedemaailman ja teollisuuden välisten vaihtojen välttämättömyyttä. Lisäksi komitea kehottaa lausunnossa antamaan enemmän arvostusta asiantuntijoille, joilla on vuosien kokemus, ja korostaa, että tarvitaan sosiaaliturvaan ja asumiseen liittyvien eri osatekijöiden suurempaa yhteensopivuutta ja tunnustamista samalla, kun pyritään pitämään perheet yhdessä (kohta 5.5.5). Lisäksi on syytä mainita ETSK:n lausunto aiheesta ”Tiede ja teknologia” (17). Aiheesta ”Seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma” antamassaan lausunnossa (18) komitea käsittelee ohjelman merkitystä ja rahoitusta sekä sen jakoa alaohjelmiin ja yhdeksään tutkimusaiheeseen, joista ETSK on antanut erillisiä lausuntoja (19).

2.14

Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa (2007–2013) koskevassa lausunnossaan (20) ETSK kiinnitti huomiota siihen, että pk-yritysten ja työmarkkinaosapuolien on tärkeää osallistua innovointiin (21). Jotta ne voisivat innovoida menestyksekkäästi, niiden osallistumisen on oltava tiivistä. EU:n valmistusteollisuutta vahvistavia toimintapuitteita koskevassa valmisteilla olevassa lausunnossaan ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä sektorikohtaiseen lähestymistapaan, mutta muistuttaa, että koordinointiin tarvitaan resursseja, joita ei ole kuitenkaan budjetoitu. Komitea toivoo lisäksi, että työntekijöiden osaamiseen, joka on edelleen sektorien välinen aihe, kiinnitettäisiin riittävästi huomiota. Yhtenäisemmällä teollisuuspolitiikalla on paljon merkitystä, sillä tehdasteollisuus ”työllistää yli 34 miljoonaa ihmistä, ja sen osuus EU:n yksityisen sektorin T&K-menoista on yli 80 prosenttia”.

3.1

ETSK kannattaa erityisesti komission pyrkimystä saada aikaan kilpailukykyinen eurooppalainen teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva järjestelmä sekä tutkimustulosten (2007–2013) levittämistä koskevat säännöt. Lisäksi komitea kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota innovaatiopatenttien hallintaan kohdassa 2.7 mainituissa välineissä ja niiden kautta.

3.2

Kilpailukyvyn varmistamiseksi tarvitaan välttämättä parempi tiedonlevitysjärjestelmä. On syytä kiinnittää huomiota innovaatiokeskuksia (Innovation Relay Centres) koskevaan aloitteeseen sekä komission ajatukseen antaa pk-yrityksille kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman puitteissa vouchereita, innovaatiostrategiaan liittyviä neuvontapalveluja varten. Tiedonlevittämistä helpottaisivat rajatylittävät klusterit, joiden merkitys tuodaan esiin lähiaikoina annettavassa Euroopan klustereita koskevassa tiedonannossa. Vuonna 2006 klustereista aletaan koota tietokantaa.

3.3

ETSK korostaa edelleen, että innovaation sosiaalisella ulottuvuudella sekä inhimillisten ja sosiaalisten voimavarojen hyödyntämisellä on merkitystä tutkimuksen ja innovaatioiden tuottamisessa, ja toivoo, että Oslon käsikirjan (OECD-Eurostat) seuraavaan painokseen lisätään asiaan liittyviä tilastoja sekä indikaattoreita, jotka koskevat ammattitaitoista työvoimaa sekä muita innovaatioiden tuottamiseen osallistuvia instansseja, joita ovat yliopistot ja muut koulutuslaitokset sekä teollisuuden, valtion laitosten ja yliopistojen väliset foorumit.

3.4

Innovointiin tarkoitetuilla valtiontuilla olisi merkittävä vipuvaikutus yritysten tutkimusmenoihin. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että pk-yrityksiin on kiinnitetty huomiota, ja pyytää komissiota pitämään työpaikkojen luomista tutkimukseen ja innovointiin investoimisena, mikäli työtehtävät liittyvät selvästi tutkimukseen ja innovointiin. ETSK korostaa, että näiden tukitoimien lisäksi on myös edistettävä innovatiivisten pk-yritysten perustamisia (start-ups). Tällöin on käytettävä hyväksi riskipääoman kaltaisia välineitä sekä varmistettava Euroopan investointirahaston osallistuminen.

3.5

Kohdassa 2.4.5 mainitun kansainvälisen kilpailun vuoksi eräs innovoinnin kannalta tärkeistä tekijöistä on se, että kaikilla tasoilla on käytettävissä sopivat työntekijät. Tiedonannossa keskitytään tieteellisiin voimavaroihin. Olisi kuitenkin syytä käsitellä myös muulla kuin tieteellisellä alalla työskentelevää ammattitaitoista työvoimaa. Lisäksi on syytä tasapainottaa ammattitaidon ja erityistaitojen kysyntää ja tarjontaa eri alojen tarpeiden mukaan. Tehokkaiden ja nopeiden ratkaisujen löytäminen edellyttäisi kaikkien asianomaisten työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien osallistumista. ETSK kehottaa komissiota käynnistämään aiheesta keskustelun.

3.6

Samalla tavoin liikkuvuuden edistäminen edellyttäisi edistymistä siinä, että Euroopan tasolla tunnustettaisiin kullakin alalla tarvittavat tai tiettyyn aiheeseen liittyvät taidot unohtamatta opetuksen laadullista ulottuvuutta (arvot, yhtäläiset mahdollisuudet). Koska myös työllisyysasioiden sekä koulutuksen ja kulttuurin pääosastot käsittelevät inhimillisiin voimavaroihin liittyviä aiheita, olisi aiheen koko kirjon kattamisen kannalta tärkeää nivoa myös mainittujen pääosastojen tutkimusta ja innovointia koskevat aloitteet tarkasteltavana olevaan tiedonantoon.

3.7

ETSK kehottaa komissiota edistämään tutkimusta ja innovointia kaikilla mahdollisilla aloilla, sillä kilpailukyky ei ole huolenaihe ainoastaan korkean teknologian sektorilla. Ehdotettuihin toimiin voitaisiin liittää niiden muutosten strateginen hallinta, jotka seuraavat, kun pk-yrityksissä otetaan uudet teknologiat laajasti käyttöön. Työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien osallistuminen olisi tässä yhteydessä keskeistä.

3.8

ETSK on samaa mieltä Esko Ahon raportin kanssa siitä, että yli 250 henkeä työllistäviin yrityksiin ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Yksi syy tähän on todennäköisesti se, että pk-yritysten määritelmä on liian rajoittava verrattuna Yhdysvaltojen ja Japanin vastaaviin määritelmiin. ETSK katsoo, että innovatiivisten pk-yritysten rahoitukseen on kiinnitettävä huomiota, jotta voitaisiin luoda eurooppalainen innovaatiotalous, johon liittyisi myös sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Ei ole yllätys, että PAXIS-alue Emilia-Romagna on yksi aktiivisimmista, vaikka muut innovaatioindikaattorit ovatkin Italiassa heikompia. Myös yrityksille suunnatuissa tukitoimissa olisi erikoistuttava, jotta ne vastaisivat erityyppisten pk-yritysten (esim. osuuskunnat ja muut yhteisötalouden yritykset) ominaispiirteitä.

3.9

ETSK toivoisi komission mainitsevan muiden alueiden kanssa toteutetut tutkimus- ja innovaatiotoimet. Komissio on jo tulostauluissa ja useissa aloitteissa ottanut maailmanlaajuisen näkökulman. Eurooppalaisen tutkimusalueen kansainvälistä ulottuvuutta koskevan, 25. kesäkuuta 2001 annetun tiedonannon 346 jälkeen tutkimuksen kuudennen puiteohjelman kansainvälistä yhteistyötä koskevassa asiassa (INCO) tuettiin erikseen kolmansien maiden osallistumista, jota on tarkoitus jatkaa myös seitsemännessä puiteohjelmassa. Näitä toimia voitaisiin käsitellä omassa erillisessä kappaleessaan. Myös kaupunkiympäristöjen ja suurkaupunkien roolia innovoinnissa olisi syytä tutkia lisää.

3.10

ETSK suosittelee, että komissio arvioisi teknologisen investoinnin, vapauttamisen ja rakennemuutoksen välistä ajoitusta, sillä erityisesti suurten yritysten on huomioitava samalla sekä johdon muutokset että tutkimukseen ja innovointiin tarvittavat investoinnit (esimerkiksi energia-, kuljetus- ja verkkotoimialoilla).

3.11

Lisäksi ETSK toteaa, että saattaa olla tarpeen löytää tasapaino toisaalta yritysten uusien tuotteiden ja palveluiden markkinointiin ja lisensointiin liittyvien innovoinnin edistämistoimien ja toisaalta kilpailuoikeuden välille.

3.12

ETSK katsoo, että innovaatio on kilpailukykyistä taloutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävä tekijä eikä ainoastaan sinänsä tavoiteltava asia. ETSK tiedostaa pyyntönsä haasteellisuuden, mutta kehottaa kuitenkin komissiota laatimaan tilastoja ja edistämään tutkimuksia, jotta voitaisiin paremmin arvioida innovaation, kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden välisiä yhteyksiä, arvioida tuloksia selkeästi ja tehokkaasti ja tiedottaa niistä Euroopan kansalaisille uskottavalla tavalla. Kuten on todettu, on toteutettava kunnianhimoisia ja teknisesti rohkeita hankkeita, jotka ovat perusteltuja on niiden luontaisen sosiaalisen ja poliittisen arvon takia (Dosi et al., 2005).

3.13

Lisäksi ETSK katsoo, että innovointi on järjestelmä, ja kehottaa sen vuoksi komissiota koordinoimaan toimensa Euroopan investointipankin (EIP) kanssa EIP:n ohjelmien, tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman välisen synergian varmistamiseksi. Näin innovaatio voi olla dynaaminen ja selkeä järjestelmä.