–

EPIC Financial Consulting Ges.m.b.H, edustajanaan K. Hornbanger, Rechtsanwältin,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch ja J. Schmoll,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja R. Kissné Berta,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Ondrůšek, P. J. O. Van Nuffel ja G. Wils,

1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL 1989, L 395, s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/23/EU (EUVL 2014, L 94, s. 1) (jäljempänä direktiivi 89/665), 1 artiklan 1 kohdan, 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 a artiklan 2 kohdan, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 1 artiklan 1 kohdan ja 35 artiklan, SEUT 81 artiklan 1 kohdan, vastaavuusperiaatteen, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65) sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä EPIC Financial Consulting Ges.m.b.H (jäljempänä EPIC) ja toisaalta Itävallan tasavalta ja Bundesbeschaffung GmbH ja joka koskee viimeksi mainittujen tekemiä SARS-CoV-2-viruksen (covid-19) tuottamien antigeenien havaitsemistestien (jäljempänä antigeenitestit) julkisia hankintoja.

3

Direktiivin 89/665 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”koska julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen toteuttamisaika on hyvin lyhyt, toimivaltaisilla muutoksenhakuelimillä on oltava muun muassa oikeus ryhtyä väliaikaisiin toimenpiteisiin edellä tarkoitetun menettelyn keskeyttämiseksi tai hankintaviranomaisen tekemien päätösten täytäntöönpanon lykkäämiseksi; menettelyjen viemän lyhyen ajan vuoksi edellä tarkoitetut virheelliset menettelyt on käsiteltävä kiireellisesti”.

4

Kyseisen direktiivin 1 artiklan, jonka otsikko on ”Muutoksenhakumenettelyjen soveltamisala ja käytettävyys”, 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä direktiiviä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä [2014/24] tarkoitettuihin sopimuksiin, jos tällaisia sopimuksia ei ole rajattu mainitun direktiivin 7, 8, 9, 10, 11, 12, 15, 16, 17 ja 37 artiklan mukaisesti sen soveltamisalan ulkopuolelle.

– –

Tässä direktiivissä tarkoitettuihin sopimuksiin kuuluvat hankintasopimukset, puitejärjestelyt, käyttöoikeusurakat, palvelujen käyttöoikeussopimukset ja dynaamiset hankintajärjestelmät.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivin [2014/24] – – soveltamisalaan kuuluviin hankintasopimuksiin liittyviin hankintaviranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja varsinkin mahdollisimman nopeasti tämän direktiivin 2–2 f artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti sillä perusteella, että nämä päätökset ovat vastoin julkisia hankintoja koskevaa unionin oikeutta tai vastoin kansallisia säännöksiä, jotka on annettu kyseisen oikeuden saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

– –

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muutoksenhakumenettelyt, joiden yksityiskohtaisista säännöistä kukin jäsenvaltio voi itse päättää, ovat ainakin niiden käytettävissä, jotka ovat tai ovat olleet tavoittelemassa tiettyä sopimusta, ja joiden etua väitetty virheellinen menettely on loukannut tai saattaa loukata.”

5

Direktiivin 89/665 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Muutoksenhakumenettelyjä koskevat vaatimukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 artiklassa säädettyjä muutoksenhakumenettelyjä koskeviin toimenpiteisiin sisältyvät valtuudet:

– –

3.   Kun muutosta hankintaa koskevaan päätökseen on haettava hankintaviranomaisesta riippumattomalta ensimmäisen oikeusasteen elimeltä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että hankintaviranomainen ei voi tehdä sopimusta ennen kuin muutoksenhakuelin on ratkaissut joko välitoimia koskevan hakemuksen tai muutoksenhaun. Keskeyttäminen saa päättyä aikaisintaan 2 a artiklan 2 kohdassa ja 2 d artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetun odotusajan päättyessä.

4.   Lukuun ottamatta 3 kohdassa ja 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja tapauksia muutoksenhakumenettelyjen ei tarvitse välttämättä johtaa niiden sopimuksentekomenettelyjen automaattiseen keskeyttämiseen, joita ne koskevat.

5.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että muutoksenhakumenettelystä vastaava elin voi ottaa huomioon kaikki väliaikaisten toimenpiteiden todennäköiset vaikutukset kaikkiin niihin etuihin, joille niistä saattaa aiheutua haittaa, sekä yleisen edun, ja päättää olla toteuttamatta näitä toimenpiteitä, jos niiden kielteiset seuraukset voisivat olla myönteisiä suuremmat.

Päätös olla toteuttamatta väliaikaisia toimenpiteitä ei rajoita niitä pyytävän oikeutta esittää muita vaatimuksia.

– –”

6

Kyseisen direktiivin 2 a artiklassa, jonka otsikko on ”Odotusaika”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla henkilöillä on käytössä tarpeeksi aikaa hakea tehokkaasti muutosta hankintaviranomaisten hankintaa koskeviin päätöksiin, antamalla tarvittavat säännökset tämän artiklan 2 kohdassa sekä 2 c artiklassa vahvistettujen vähimmäisedellytysten mukaisesti.

2.   Direktiivin [2014/24] tai [käyttöoikeussopimusten tekemisestä 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/23/EU (EUVL 2014, L 94, s. 1)] soveltamisalaan kuuluvaa hankintapäätöksestä johtuvaa sopimusta ei saa tehdä, ennen kuin vähintään 10 kalenteripäivää on kulunut sitä päivää seuraavasta päivästä, jona hankintasopimuksen tekopäätös on lähetetty asianomaisille tarjoajille ja ehdokkaille faksilla tai sähköisessä muodossa, tai käytettäessä muita viestintätapoja vähintään 15 kalenteripäivää on kulunut sitä päivää seuraavasta päivästä, jona hankintasopimuksen tekopäätös on lähetetty asianomaisille tarjoajille ja ehdokkaille, tai ennen kuin vähintään 10 kalenteripäivää on kulunut sitä päivää seuraavasta päivästä, jona hankintasopimuksen tekopäätös on vastaanotettu.

Tarjoajat on katsottava asianomaisiksi, jos tarjoajia ei ole vielä lopullisesti suljettu pois. Poissulkeminen on lopullista, jos siitä on ilmoitettu asianomaiselle tarjoajalle ja jos riippumaton muutoksenhakuelin on todennut poissulkemisen lailliseksi tai jos poissulkemiseen ei voida enää hakea muutosta.

Ehdokkaat on katsottava asianomaisiksi, ellei hankintaviranomainen ole antanut tietoa heidän ehdokkuutensa hylkäämisestä, ennen kuin tarjoajille on ilmoitettu hankintaa koskevasta päätöksestä.

Kullekin asianomaiselle tarjoajalle ja ehdokkaalle lähetettävässä ilmoituksessa hankintaa koskevasta päätöksestä on oltava liitteenä seuraavat:

7

Mainitun direktiivin 2 b artiklassa, jonka otsikko on ”Odotusaikaa koskevat poikkeukset”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat säätää, että tämän direktiivin 2 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

– –

Jos tähän poikkeukseen vedotaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sopimus on tämän direktiivin 2 d ja 2 f artiklan mukaisesti pätemätön, jos:

8

Neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi 11.12.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/66/EY (EUVL 2007, L 335, s. 31) johdanto-osan 3, 4 ja 36 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

9

Direktiivin 2014/24 sovellettavuuden kynnysarvot, jotka liittyvät hankintasopimusten ennakoituun arvoon, täsmennetään sen 4 artiklassa.

10

Kyseisen direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Hankintasopimuksen ennakoidun arvon laskentamenetelmät”, 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Puitejärjestelyissä ja dynaamisissa hankintajärjestelmissä huomioon otettavana arvona on kaikkien kyseisen puitejärjestelyn tai dynaamisen hankintajärjestelmän koko keston ajaksi suunniteltujen hankintasopimusten ennakoitu enimmäisarvo ilman arvonlisäveroa.”

11

Mainitun direktiivin 18 artiklan, jonka otsikko on ”Hankintaperiaatteet”, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomaisten on kohdeltava talouden toimijoita yhdenvertaisesti ja syrjimättä sekä noudatettava avointa ja oikeasuhteista toimintatapaa.”

12

Direktiivin 2014/24 32 artiklan, jonka otsikko on ”Neuvottelumenettely, josta ei julkaista ilmoitusta”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Neuvottelumenettelyä, josta ei julkaista ilmoitusta, voidaan käyttää rakennusurakka-, tavarahankinta- ja palveluhankintasopimusten tekemisessä seuraavissa tapauksissa:

– –

13

Kyseisen direktiivin 33 artiklan, jonka otsikko on ”Puitejärjestelyt”, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset on tehtävä tässä kohdassa sekä 3 ja 4 kohdassa säädettyjä menettelyjä noudattaen.

Kyseisiä menettelyjä voidaan soveltaa ainoastaan sellaisten hankintaviranomaisten, jotka on selvästi yksilöity tätä varten tarjouskilpailukutsussa tai kiinnostuksen vahvistamispyynnössä, ja sellaisten talouden toimijoiden välillä, jotka olivat puitejärjestelyn osapuolia sitä tehtäessä.

Puitejärjestelyyn perustuvilla hankintasopimuksilla ei saa missään tapauksessa eikä etenkään 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tehdä olennaisia muutoksia puitejärjestelyssä vahvistettuihin ehtoihin.

3.   Jos puitejärjestely tehdään vain yhden talouden toimijan kanssa, puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset on tehtävä puitejärjestelyssä vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

Kyseisten hankintasopimusten tekemistä varten hankintaviranomaiset voivat kuulla puitejärjestelyn osapuolena olevaa talouden toimijaa kirjallisesti ja pyytää tätä tarvittaessa täydentämään tarjoustaan.”

14

Mainitun direktiivin 49 artiklassa, jonka otsikko on ”Hankintailmoitukset”, säädetään seuraavaa:

”Hankintailmoituksia on käytettävä tarjouskilpailukutsuina kaikissa menettelyissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 26 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan ja 32 artiklan soveltamista. Hankintailmoituksissa on oltava liitteessä V olevassa C osassa esitetyt tiedot, ja ne on julkaistava 51 artiklan mukaisesti.”

15

Saman direktiivin 50 artiklan, jonka otsikko on ”Jälki-ilmoitukset”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Hankintaviranomaisten, jotka ovat tehneet hankintasopimuksen tai puitejärjestelyn, on lähetettävä hankintamenettelyn tuloksia koskeva jälki-ilmoitus 30 päivän kuluessa hankintasopimuksen tai puitejärjestelyn tekemistä koskevan päätöksen tekemisestä.

Jälki-ilmoituksissa on oltava liitteessä V olevassa D osassa esitetyt tiedot, ja ne on julkaistava 51 artiklan mukaisesti.

2.   Jos asianomaisen hankintasopimuksen tarjouskilpailuun on kutsuttu ennakkoilmoituksella ja jos hankintaviranomainen on päättänyt olla tekemättä uusia sopimuksia ennakkoilmoituksen kattaman ajanjakson aikana, asiasta on mainittava erikseen jälki-ilmoituksessa.

Jos hankintaviranomaiset ovat tehneet puitejärjestelyjä 33 artiklan mukaisesti, niiden ei tarvitse lähettää ilmoitusta hankintamenettelyn tuloksista kustakin tähän puitejärjestelyyn perustuvasta hankintasopimuksesta. Jäsenvaltiot voivat säätää, että hankintaviranomaisten on ilmoitettava puitejärjestelyn perusteella tehtyjä hankintasopimuksia koskevien hankintamenettelyjen tulokset yhteen koottuina neljännesvuosittain. Tällöin hankintaviranomaisten on lähetettävä kootut ilmoitukset 30 päivän kuluessa kunkin vuosineljänneksen päättymisestä.”

16

Direktiivin 2014/24 72 artiklassa, jonka otsikko on ”Hankintasopimusten muuttaminen niiden voimassaoloaikana”, säädetään seuraavaa:

”1.   Hankintasopimuksia ja puitejärjestelyjä voidaan muuttaa ilman tämän direktiivin mukaista uutta hankintamenettelyä jossakin seuraavista tapauksista:

– –

– –”

17

Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 10 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tämän asetuksen soveltamisalan olisi katettava kaikki tärkeimmät siviili- ja kauppaoikeudelliset asiat lukuun ottamatta tiettyjä selkeästi määriteltyjä asioita, erityisesti elatusvelvoitteita, jotka olisi suljettava tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa on annettu 18 päivänä joulukuuta 2008 neuvoston asetus (EY) N:o 4/2009 [(EUVL 2009, L 7, s. 1)].”

18

Kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Sitä ei erityisesti sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (acta iure imperii).”

19

Mainitun asetuksen 35 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltion lain mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia voidaan hakea kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimilta myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään pääasian.”

20

Julkisista hankinnoista vuonna 2018 annetun liittovaltion lain (Bundesvergabegesetz 2018; BGBl. I, 65/2018; jäljempänä julkisista hankinnoista annettu laki) 144 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomainen ei voi tehdä hankintasopimusta ennen odotusajan päättymistä ehdottoman mitättömyyden uhalla. Odotusaika alkaa kulua siitä, kun hankintapäätös on toimitettu tai asetettu saataville. Se on 10 päivää sähköisesti tapahtuvan toimituksen tai saataville asettamisen tapauksessa ja 15 päivää postitse tai muulla asianmukaisella tavalla tapahtuvan toimituksen osalta.”

21

Kyseisen lain 334 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Bundesverwaltungsgericht [(liittovaltion hallintotuomioistuin, Itävalta)] ratkaisee tämän jakson säännösten mukaisesti hakemukset, jotka koskevat muutoksenhakumenettelyn aloittamista (toinen jakso), väliaikaisten toimenpiteiden määräämistä (kolmas jakso) ja vahvistusmenettelyn aloittamista (neljäs jakso). Tällaiset hakemukset saatetaan suoraan Bundesverwaltungsgerichtin käsiteltäviksi.

(2)   Bundesverwaltungsgericht on sopimuksen tekemiseen tai hankintamenettelyn peruuttamiseen asti toimivaltainen tämän liittovaltion lain ja siihen perustuvien täytäntöönpanoasetusten rikkomisten tai välittömästi sovellettavan unionin oikeuden rikkomisten korjaamiseksi

(3)   Bundesverwaltungsgericht on toimivaltainen sopimuksen tekemisen jälkeen

– –

– –

– –”

22

Mainitun lain 336 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Tämän liittovaltion lain soveltamisalaan kuuluvien hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden on toimitettava Bundesverwaltungsgerichtille kaikki tehtäviensä suorittamiseksi tarvittavat tiedot ja toimitettava sille asianmukaisesti kaikki tätä varten tarvittavat asiakirjat. Sama koskee hankintamenettelyyn osallistuvia yrittäjiä.

(2)   Jos hankintaviranomainen, hankintayksikkö tai yrittäjä ei ole toimittanut tiettyjä asiakirjoja tai tietoja tai se on toimittanut tietoja mutta ei ole toimittanut hankintamenettelyn asiakirjoja, Bundesverwaltungsgericht voi, jos hankintayksikkö tai yrittäjä on etukäteen nimenomaisesti saanut tiedon laiminlyönnin seurauksista, ratkaista asian sen asianosaisen, joka ei ole laiminlyönyt velvollisuuksiaan, vaatimusten mukaisesti.”

23

Saman lain 340 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Hakijan on maksettava kiinteämääräinen maksu jokaisesta 342 §:n 1 momentin, 350 §:n 1 momentin ja 353 §:n 1 ja 2 momentin nojalla tehdystä hakemuksesta seuraavien säännösten mukaisesti:

– –

– –

24

Julkisista hankinnoista annetun lain 342 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Yrittäjä voi sopimuksen tekemiseen tai peruuttamisilmoitukseen asti hakea lainvastaisuuden perusteella muutosta jokaiseen päätökseen, jotka voidaan riitauttaa erikseen ja jonka hankintaviranomainen on tehnyt hankintamenettelyssä, jos

– –

(3)   Muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta meneillään olevaan hankintamenettelyyn.

– –”

25

Tämän lain 344 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   342 §:n 1 momentin nojalla tehdyn hakemuksen on joka tapauksessa sisällettävä:

(2)   Hakemus on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta, jos

(3)   Jos 342 §:n 1 momentissa tarkoitettu hakemus tehdään sopimuksen tekemisen tai hankintamenettelyn peruuttamisen jälkeen, Bundesverwaltungsgericht käsittelee sitä 353 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vahvistuspäätöstä koskevana hakemuksena, jos hakija ei voinut olla tietoinen sopimuksen tekemisestä tai peruuttamisesta ja jos hakemus on jätetty 354 §:n 2 momentissa tarkoitetussa määräajassa. Bundesverwaltungsgerichtin pyynnöstä hakijan on Bundesverwaltungsgerichtin asettaman kohtuullisen määräajan kuluessa täsmennettävä yksityiskohtaisemmin, mitä se vaatii toteamaan 353 §:n 1 momentin nojalla. Jos 353 §:n 1 momentin mukaista päätöstä ei vaadita tämän määräajan kuluessa, hakemus hylätään.”

26

Mainitun lain 350 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Bundesverwaltungsgerichtin on sellaisen yrittäjän pyynnöstä, joka selvästi täyttää 342 §:n 1 momentin soveltamisedellytykset, määrättävä viipymättä välitoimella turvaamistoimista, jotka vaikuttavat tarpeellisilta ja asianmukaisilta sen vahingon poistamiseksi tai estämiseksi, joka väitetysti lainvastaisesta päätöksestä, johon voidaan hakea erikseen muutosta, on aiheutunut tai uhkaa välittömästi aiheutua hakijan eduille.

(2)   Välitoimihakemukseen on sisällyttävä:

– –

(5)   Bundesverwaltungsgericht ilmoittaa välittömästi hankintaviranomaiselle ja tarvittaessa hankintayksikölle sellaisen välitoimihakemuksen vastaanottamisesta, jossa vaaditaan sopimuksen tekemisen kieltämistä, puitejärjestelyn tekemisen kieltämistä, peruuttamisilmoituksen kieltämistä tai tarjousten avaamisen kieltämistä. Välitoimihakemuksilla, joissa vaaditaan sopimuksen tekemisen kieltämistä, puitejärjestelyn tekemisen kieltämistä, peruuttamisilmoituksen kieltämistä tai tarjousten avaamisen kieltämistä, on lykkäävä vaikutus hakemuksen vastaanottoilmoituksen vastaanottamisesta lukien hakemuksen ratkaisemista koskevaan päätökseen asti. Hankintaviranomainen tai hankintayksikkö ei voi, ennen kuin hakemuksesta on tehty päätös,

– –

(7)   Välitoimihakemus on jätettävä tutkimatta, jos siihen liittyvää maksua ei ole suoritettu asianmukaisesti sen suorittamista koskevasta kehotuksesta huolimatta.”

27

Saman lain 382 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tällä liittovaltion lailla pannaan täytäntöön ja otetaan huomioon seuraavat unionin säädökset:

– –

2. Direktiivi [89/665].

– –

16. Direktiivi [2014/24].”

28

Yleisen hallintomenettelylain (Allgemeine Verwaltungsverfahrensgesetz) 49 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Todistaja voi kieltäytyä todistamasta:

– –”

29

Kiinteämääräisistä maksuista, joita peritään julkisia hankintoja koskevien asioiden saattamisesta liittovaltion hallintotuomioistuimen käsiteltäväksi, annetussa liittohallituksen asetuksessa (Verordnung der Bundesregierung betreffend die Pauschalgebühr für die Inanspruchnahme des Bundesverwaltungsgerichtes in den Angelegenheiten des öffentlichen Auftragswesens (BVwG-Pauschalgebührenverordnung Vergabe 2018 – BVwG-PauschGebV Vergabe 2018), jäljempänä kiinteämääräisistä maksuista annettu vuoden 2018 asetus), säädetään seuraavaa:

”[Julkisia hankintoja koskevan lain] 340 §:n 1 momentin ensimmäisen kohdan

nojalla

– –

määrätään seuraavaa:

Yksikköhinnat

1 § – [Julkisista hankinnoista annetun lain] 342 §:n 1 momentin ja 353 §:n 1 ja 2 momentin, [julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemisestä puolustuksen ja turvallisuuden alalla annetun vuoden 2012 lain (Bundesgesetz über die Vergabe von Aufträgen im Verteidigungs- und Sicherheitsbereich (Bundesvergabegesetz Verteidigung und Sicherheit 2012 – BVergGVS 2012) (BGBl. I, 10/2012))] 135 §:n, luettuna yhdessä [julkisista hankinnoista annetun lain] 342 §:n 1 momentin ja 353 §:n 1 ja 2 momentin kanssa, tehtyjen hakemusten ja [konsessiosopimusten tekemisestä annetun lain (Bundesgesetz über die Vergabe von Konzessionsverträgen (Bundesvergabegesetz Konzessionen 2018 – BVergGKonz 2018) (BGBl. I, 65/2018))] 86 §:n 1 momentin ja 97 §:n 1 ja 2 momentin nojalla tehtyjen hakemusten osalta hakijan on maksettava kussakin yksittäistapauksessa kiinteämääräinen maksu seuraavien säännösten mukaisesti:

Suorahankinta 324 [euroa]

– –”

30

Covid-19-pandemiaan liittyvistä toimenpiteistä julkisten hankintojen alalla annetun liittovaltion perustuslain (Covid-19-saatelaki) (Bundesverfassungsgesetz betreffend Begleitmaßnahmen zu COVID-19 in Angelegenheiten des öffentlichen Auftragswesens (COVID-19 Begleitgesetz Vergabe) (BGBl. I, 24/2020), jonka voimassaoloa jatkettiin 30.6.2021 saakka (BGBl. I, 5/2021), 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Jos [julkisista hankinnoista annetun lain] tai [julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemisestä puolustuksen ja turvallisuuden alalla annetun vuoden 2012 lain] mukaista hankintasopimuksen tekemistä koskevaan muutoksenhakuun liittyvän välitoimihakemuksen sisältämien tietojen perusteella ilmenee, tai jos hankintaviranomainen vahvistaa uskottavasti, että hankintamenettelyllä pyritään ehkäisemään covid-19:n leviäminen kiireellisesti ja torjumaan sitä taikka säilyttämään yleinen järjestys covid-19:n leviämisen ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyen, tarjousten avaamisen, puitejärjestelyn tekemisen tai hankintasopimuksen tekemisen kieltämistä koskevalla välitoimihakemuksella ei ole lykkäävää vaikutusta. Tässä tapauksessa hankintaviranomainen voi tehdä hankintasopimuksen tai puitejärjestelyn tai avata tarjoukset ennen kuin se ottaa kantaa hakemukseen.”

31

Vuoden 2020 lopussa Itävallan tasavalta ja liittovaltion hankintayhtiö (jäljempänä yhdessä hankintaviranomainen tai pääasian vastaajat) tekivät antigeenitestien hankinnasta 21 puitejärjestelyä, joiden arvo oli kolme miljoonaa euroa.

32

EPIC teki 1.12.2020 Bundesverwaltungsgerichtille muutoksenhaun, jossa se lähinnä riitautti näiden puitejärjestelyjen tekemisen sillä perusteella, ettei se ollut avointa ja että sillä rikottiin julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä. Kyseiseen muutoksenhakuun liittyi välitoimihakemus, jolla pyrittiin lähinnä kieltämään väliaikaisesti hankintaviranomaista jatkamasta antigeenitestejä koskevaa hankintamenettelyä tai hankintamenettelyjä, joiden laillisuuden EPIC riitauttaa.

33

Samana päivänä Bundesverwaltungsgericht osoitti EPICille ensimmäisen puutteen korjaamista koskevan kehotuksen sillä perusteella, että sen hakemuskirjelmän perusteella ei ollut mahdollista yksilöidä selvästi niitä direktiivissä 89/665 tarkoitettuja päätöksiä, jotka voidaan riitauttaa erikseen ja joiden kumoamista EPIC vaati, eikä niitä hankintamenettelyjä, joita sen välitoimihakemus koski.

34

EPIC kiisti 7.12.2020 päivätyssä kirjelmässä sen, että sen muutoksenhakua olisi tarpeen korjata, ja totesi, että muutoksenhaku koski ainoastaan hankintaviranomaisen päätöstä, josta se oli saanut tiedon tiedotusvälineistä, eli päätöstä käyttää suorahankintamenettelyä useiden miljoonien lisää hankittavien antigeenitestien tilaamiseen massatestien tekemiseksi Itävallassa. Koska avoimuusperiaatetta on rikottu räikeällä tavalla, EPIC ei ole voinut tutustua mihinkään kyseessä olevaa hankintasopimusta koskevaan asiakirjaan, joten sillä ei voi olla velvollisuutta nimetä konkreettisesti kyseessä olevaa hankintamenettelyä, tai muutoin sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan loukataan.

35

EPIC täsmensi 9.12.2020 päivätyssä täydentävässä kirjelmässä, ettei sen tarkoituksena ole riitauttaa sitä, että hankintaviranomainen on tehnyt 21 puitejärjestelyä, vaan yksinomaan noin kahden miljoonan lisää hankittavan antigeenitestin ostaminen R-yhtiöltä 29.10.–24.11.2020 yli kolmen miljoonan euron hintaan. Näiden ostojen on katsottava johtuvan lainvastaisesta suorahankinnasta sillä perusteella, että ne ylittävät huomattavasti kyseisessä puitejärjestelyssä vahvistetun määrän.

36

EPIC ilmoitti 14.12.2020, että sen välitoimihakemus rajoittuu siihen, että se vastustaa mahdollisia 20.11.2020 alkaen kolmelta nimeltä mainitulta yritykseltä tehtyjä uusia tilauksia, jotka ylittivät kyseisissä puitejärjestelyissä määrätyn enintään kolmen miljoonan euron ostohinnan.

37

Lopuksi EPIC totesi 5.1.2021 päivätyssä kirjelmässä, että se kiistää vastedes yksinomaan yhtiöiden I ja S kanssa 13.11.2020 ja 18.11.2020 tehtyjen puitejärjestelyjen nojalla 20.11.2020 alkaen tehdyt ostot. Nämä ylittävät puitejärjestelyissä säädetyn enintään kolmen miljoonan euron ostohinnan.

38

EPIC toteaa lopuksi, ettei se voinut muutosta hakiessaan tietää niiden kiinteämääräisten tuomioistuinmaksujen määrää, jotka sen oli maksettava, koska ne lasketaan riitautettujen toimien lukumäärän perusteella. Tätä määrää ei kuitenkaan ollut mahdollista määrittää, kun otetaan huomioon, etteivät pääasiassa kyseessä olevat hankintamenettelyt ole avoimia.

39

Pääasian vastaajat puolestaan kiistävät EPICin asiavaltuuden, koska sillä ei ollut 10.12.2020 saakka vaadittua ammatillista pätevyyttä antigeenitestien markkinoille saattamiseen. Ne väittävät lisäksi, että EPICin muutoksenhaku on jätettävä tutkimatta, koska EPIC ei ole nimennyt konkreettista riidanalaista päätöstä eikä julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyä, johon kyseinen päätös liittyy. Pääasian vastaajat väittävät lisäksi, että ne julkaisivat 1.12.2020 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen avoimesta menettelystä antigeenitestien toimittamista koskevan puitesopimuksen tekemiseksi. Lisäksi Bundesverwaltungsgerichtille tehdyn muutoksenhaun tutkimatta jättäminen johtaa välitoimihakemuksen tutkimatta jättämiseen. Joka tapauksessa edellä 30 kohdassa mainitun covid-19-saatelain 5 §:n mukaan tällä hakemuksella ei voi olla lykkäävää vaikutusta, koska riitautetulla antigeenitestien hankinnalla pyrittiin kiireellisesti ehkäisemään covid-19:n leviämistä ja estämään se. Pääasian vastaajat toteavat vielä, että kukin EPICin riitauttamasta 21 puitejärjestelystä on tehty yhden ainoan sopimuskumppanin kanssa, minkä EPIC saattoi selvästi todeta tutkimalla liittovaltion hankintayhtiön verkkosivustoa. EPICin muutoksenhaun tiedoksi antamisen jälkeen S- ja I-yhtiöiden kanssa tehtyjen puitejärjestelyjen perusteella ei ole ostettu lainkaan antigeenitestejä. Näin ollen ei ole enää päätöstä, joka voitaisiin riitauttaa erikseen.

40

Bundesverwaltungsgericht toteaa ensinnäkin, että Itävallassa yksityisten, jotka saattavat sen käsiteltäväksi julkisia hankintoja koskevan muutoksenhaun, on maksettava kustakin hakemuksestaan kiinteämääräisiä maksuja. Nämä maksut lasketaan muun muassa tietyn julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn nojalla tehtyjen riidanalaisten päätösten lukumäärän perusteella. Verfassungsgerichtshofin (perustuslakituomioistuin, Itävalta) oikeuskäytännön mukaan maksu syntyy hakemuksen jättämishetkellä ja se on maksettava heti Bundesverwaltungsgerichtille (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin). Näin ollen muutoksenhakua tai välitoimihakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi, jos kyseiseen muutoksenhakuun tai hakemukseen liittyvää maksua ei ole maksettu asianmukaisesti huolimatta kehotuksesta korjata tilanne. Kyseinen tuomioistuin ei myöskään voi ottaa huomioon peruuttamista niin kauan kuin sille maksettavia kiinteämääräisiä maksuja ei ole maksettu. Muutoin kyseisen tuomioistuimen jäsenten voidaan katsoa aiheuttaneen virheellään valtiolle taloudellista vahinkoa, josta he vastaavat omilla varoillaan. Tästä seuraa, että jos julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettely ei ole avoin, muutoksenhakija voi saada tiedon muutoksenhakuunsa liittyvien kiinteämääräisten maksujen määrästä vasta sen jälkeen, kun Bundesverwaltungsgericht on suorittanut pitkälle meneviä tutkimuksia määrittääkseen julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyt ja muutoksenhakijan tarkoittamat yksittäiset päätökset.

41

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää tältä osin, että suorahankintoja koskevista muutoksenhauista on suoritettava kiinteämääräinen maksu, jonka suuruus on 324 euroa hankintamenettelyä ja erikseen riitautettua päätöstä kohti. Tätä summaa korotetaan 50 prosentilla, ja se on siis 486 euroa, kun muutoksenhakuun liittyy välitoimihakemus. Jos hankinnan ennakoitu arvo ylittää kuitenkin 20 kertaa kynnysarvon, joka on vahvistettu 750000 euroksi kansanterveyttä koskevien julkisten palveluhankintojen osalta, jokaisesta julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelystä ja hankintaviranomaisen riidanalaisesta päätöksestä on maksettava 19440 euron suuruinen maksu.

42

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti EPICille näiden sääntöjen mukaisesti, että jos se aikoo pääasian olosuhteissa riitauttaa kunkin 21 puitejärjestelyn osalta kolme päätöstä ja pyytää niitä koskevia väliaikaisia toimia välitoimihakemuksella, kiinteämääräisen maksun määrä on 1061424 euroa. Koska EPIC oli tähän mennessä maksanut vain 486 euroa kiinteämääräisiä maksuja, se voisi siis saada kehotuksen korjata tilanne maksamalla noin miljoonan euron suuruisen kiinteämääräisen maksun täydennyksen, mitä se ei välttämättä voinut odottaa muutosta hakiessaan.

43

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, ettei EPIC ole osoittanut, että sillä itsellään tai sen toimittajalla olisi ollut Itävallassa vaadittava ammatillinen pätevyys antigeenitestien markkinoille saattamiseen päivämäärää 10.12.2020 edeltävän ajanjakson osalta.

44

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää todennäköisenä, ettei EPIC ollut muutoksenhakunsa tekemisen ajankohtana tietoinen hankintaviranomaisen toteuttamien hankintamenettelyjen lukumäärästä tai tyypistä eikä pääasiassa kyseessä olevissa hankintamenettelyissä jo tehtyjen päätösten, jotka voidaan erikseen riitauttaa, lukumäärästä. Ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen mukaan EPIC ei näin ollen voinut muuta kuin esittää epätäsmällisiä väitteitä, vaikka Itävallan siviiliprosessilainsäädännön mukaan jokaisen kantajan on lähtökohtaisesti esitettävä kanteensa perustana olevat tosiseikat.

45

Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että se saattoi selvityksensä mukaan osoittaa, että hankintaviranomainen oli tehnyt syksyllä 2020 15 puitejärjestelyä antigeenitestien toimittamisesta. Kukin näistä puitejärjestelyistä tehtiin yhden ainoan talouden toimijan kanssa neuvottelumenettelyssä, jossa ei julkaistu ennakolta hankintailmoitusta, direktiivin 2014/24 32 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

46

Viidenneksi EPIC tyytyy riitauttamaan vastedes vain erityisesti sellaiset antigeenitestien hankintaa koskevat hankintasopimukset, jotka on tehty suoraan yhtiöiden S ja I kanssa ja jotka ylittävät kunkin yhtiön kanssa tehdyn puitejärjestelyn ennakoidun arvon. Sen on siis katsottava Itävallan oikeuden nojalla luopuneen muutoksenhaustaan, jonka se on alun perin tehnyt 19 muun puitejärjestelyn puitteissa tehdyistä päätöksistä.

47

Edellä esitetyn perusteella Bundesverwaltungsgericht katsoo, että pääasia koskee unionin oikeuden kannalta neljää kysymyssarjaa.

48

Kyseinen tuomioistuin katsoo ensinnäkin, että muutoksenhaut toimista, jotka liittyvät julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyyn, ovat asetuksessa N:o 1215/2012 tarkoitettuja siviiliasioita. Direktiiviin 2014/24 sisältyvillä julkisia hankintoja koskevilla säännöillä säännellään nimittäin hankintaviranomaisten ja yrittäjien, jotka haluavat tehdä sopimuksen niiden kanssa, sopimuksen tekemistä edeltävään käyttäytymiseen liittyviä velvollisuuksia. Näin ollen julkista hankintamenettelyä koskevat säännöt kuuluvat, siltä osin kuin ne koskevat sopimusten tekemistä, erityisen siviilioikeuden ja siten asetuksen N:o 1215/2012 soveltamisalaan.

49

Vastaavuusperiaatteen nojalla olisi näin ollen sovellettava siviiliprosessuaalisia sääntöjä, jotka ovat joustavampia kuin ne, joita sen on itse noudatettava. Kyseinen tuomioistuin huomauttaa muun muassa, että siviilioikeuden alalla tuomioistuin lausuu muutoksenhausta ja välitoimihakemuksesta, vaikka hakija ei ole maksanut heti kiinteämääräisiä maksuja, eikä tällä tavoin aseteta kyseenalaiseksi jäsenvaltion oikeutta kantaa näitä maksuja. Siviilituomioistuimissa ei myöskään ole maksettava mitään erityistä kiinteämääräistä maksua sellaisista välitoimihakemuksista, jotka liittyvät kanteeseen, josta on puolestaan maksettava maksu.

50

Jos julkisten hankintojen alalla vallitseva erityinen maksujärjestelmä julistettaisiin unionin oikeuden vastaiseksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitäisi toissijaisena maksun vahvistamista koskevia tutkintatoimenpiteitä ja voisi siten prosessiekonomian periaatteen mukaisesti käsitellä välitoimihakemuksen hyvin nopeasti ilman, että sen olisi ensin suoritettava laajat selvitykset hankintamenettelyjen lukumäärän ja alun perin riitautettujen päätösten määrittämiseksi.

51

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko julkisiin hankintoihin sovellettava erityinen maksujärjestelmä sen direktiivillä 89/665 taatun oikeuden mukainen, jonka mukaan muutoksenhaut ja välitoimihakemukset voidaan käsitellä mahdollisimman nopeasti ja riippumatta kiinteämääräisiin tuomioistuinmaksuihin liittyvistä kysymyksistä. Tältä osin ongelmia aiheuttavat erityisesti velvollisuus ehdottomasti yksilöidä riitautetut päätökset ja menettelyt ennen muutoksenhaun tutkimista sekä se, että yksityisen on mahdotonta tietää etukäteen erityisesti silloin, kun kyseessä oleva oikeudenkäynti ei ole avoin, niiden kiinteämääräisten tuomioistuinmaksujen määrää, jotka hänen on maksettava. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii myös sitä, onko perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, kun kyse on hankintasopimuksen tekemisestä sellaisen menettelyn jälkeen, joka ei ole avoin, esteenä sellaisen tuomioistuinmaksujärjestelmän soveltamiselle, jonka mukaan maksettavien maksujen määrä riippuu hankintasopimuksen ennakoidusta arvosta, kyseessä olevien hankintamenettelyjen lukumäärästä ja riitautettujen päätösten, jotka voidaan erikseen riitauttaa, lukumäärästä.

52

Kolmanneksi kyseinen tuomioistuin katsoo, että direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohtaa voidaan tulkita siten, että puitejärjestelyn tekeminen yhden ainoan taloudellisen toimijan kanssa vastaa hankintaviranomaisen kannalta sopimuksen tekemistä ja merkitsee kyseistä hankintasopimuksen tekemistä. Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa välitoimihakemus on hylättävä sillä perusteella, että kyseinen hankintasopimus on jo tehty. Olisi myös täsmennettävä puitejärjestelyn, jonka enimmäisarvo oli jo ylitetty, nojalla tehtyjen julkisten hankintojen oikeudellinen luonnehdinta sekä tällaisen hankinnan ennakoidun arvon laskentatavat.

53

Neljänneksi Bundesverwaltungsgericht korostaa, että julkisista hankinnoista annetun lain 336 §:ssä annetaan sille oikeus antaa yksipuolinen tuomio menettelyn asianosaisen antamien tietojen perusteella, jos toinen asianosainen ei toimita vaadittuja tietoja tai asiakirjoja. Hankintaviranomaisen elinten jäsenille tai työntekijöille asetettu velvollisuus toimittaa tietoja, jotta suljetaan pois vaara tällaisen yksipuolisen tuomion antamisesta hankintaviranomaisen vahingoksi, voisi olla vastoin perusoikeuskirjan 48 artiklasta johdettua kieltoa todistaa itseään vastaan. Toisin kuin hallintomenettelylain 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään, julkisista hankinnoista annetun lain 336 §:ään ei nimittäin sisälly oikeutta kieltäytyä antamasta tietoja. Näin toimitetut tiedot voisivat paljastaa tosiseikkoja, joita voidaan käyttää hankintaviranomaisen elinten jäseniä ja työntekijöitä vastaan rikosoikeudellisissa menettelyissä tai vahingonkorvauskanteiden yhteydessä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että erään lehtiartikkelin mukaan Itävallan liittohallituksen jäsenistä on tehty rikosilmoitus. Kyseinen tuomioistuin katsoo näin ollen, että unionin tuomioistuimen siihen kysymykseen, onko julkisista hankinnoista annetun lain 336 § yhteensopiva itseään vastaan todistamista koskevan kiellon kanssa, antaman vastauksen mahdollisen merkityksellisyyden osoittavat käsiteltävissä asioissa tulevat esitutkinnat, jotka tehdään sellaisten rikosilmoitusten perusteella, joista tiedotusvälineet ovat kertoneet ja jotka liittyvät tiettyihin elinten jäseniin ja koskevat pääasioissa kyseessä olevien antigeenitestien ostoja.

54

Tässä tilanteessa Bundesverwaltungsgericht päätti asiassa C‑274/21 lykätä EPICin tekemän muutoksenhaun käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

55

Bundesverwaltungsgericht on edellä 40–53 kohdassa esitetyissä olosuhteissa päättänyt asiassa C‑275/21 lykätä EPICin tekemän valituksen käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

56

Asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 esittämillään ensimmäisillä kysymyksillä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua siviili- ja kauppaoikeudellisen asian käsitettä tulkittava siten, että se kattaa direktiivin 89/665 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut välitoimi- ja muutoksenhakumenettelyt.

57

Tältä osin riittää, kun muistutetaan, että asetusta N:o 1215/2012 voidaan soveltaa vain silloin, kun oikeusriita koskee joko useita jäsenvaltioita tai kun se koskee vain yhtä jäsenvaltiota, jos tässä viimeksi mainitussa tapauksessa jokin ulkomainen liityntä on kolmannen valtion osallisuuden vuoksi olemassa. Tällainen tilanne on nimittäin omiaan nostamaan esiin kysymyksiä tuomioistuinten kansainvälisen toimivallan määrittämisestä (ks. vastaavasti tuomio 1.3.2005, Owusu, C‑281/02, EU:C:2005:120, 25 ja 26 kohta ja tuomio 7.5.2020, Rina, C‑641/18, EU:C:2020:349, 25 kohta).

58

Nyt käsiteltävässä asiassa tämä ulkomainen liityntä puuttuu.

59

Tästä seuraa, että tätä asetusta ei voida soveltaa pääasioissa ja että näin ollen asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 esitettyihin ensimmäisiin kysymyksiin ei ole tarpeen vastata.

60

Asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 esittämillään kuudensilla kysymyksillä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että direktiivin 2014/24 33 artiklan 3 kohdan mukainen puitejärjestelyn tekeminen yhden ainoan talouden toimijan kanssa vastaa direktiivin 89/665 2 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tekemistä.

61

Aluksi on todettava, että direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että direktiivissä tarkoitettu sopimuksen käsite kattaa puitejärjestelyt.

62

Näin ollen direktiivin 89/665 2 a artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa voidaan soveltaa puitejärjestelyihin. Kyseisen säännöksen mukaan direktiivin 2014/24 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti vain yhden talouden toimijan kanssa tehtävän puitejärjestelyn tekopäätökseen perustuvaa sopimusta ei kuitenkaan saa tehdä, ennen kuin vähintään 10 tai 15 kalenteripäivän odotusaika, käytetystä viestintätavasta riippuen, on kulunut sitä päivää seuraavasta päivästä, jona puitejärjestelyn tekopäätös on lähetetty asianomaisille tarjoajille ja ehdokkaille.

63

Lisäksi kuten Euroopan komissio on todennut kirjallisissa huomautuksissaan, tämä tulkinta on omiaan takaamaan direktiivin 89/665 tehokkaan vaikutuksen. Kuten direktiivin 2007/66, jolla muutettiin ja täydennettiin direktiiviä 89/665, neljännessä perustelukappaleessa todetaan, sellaisen määräajan puuttuminen, jonka kuluessa voidaan tehokkaasti hakea muutosta hankintapäätöksen ja sopimuksen tekemisen välisenä aikana, voisi mahdollisesti johtaa joissakin tapauksissa siihen, että hankintaviranomaiset ja hankintayksiköt pyrkivät allekirjoittamaan sopimuksen kiireellisesti pitääkseen kiistanalaisen hankintapäätöksen voimassa. Juuri tämän jäsenvaltioissa käytössä olevien muutoksenhakumekanismien heikkouden, joka estää merkittävästi asianomaisten tarjoajien, eli niiden tarjoajien, joita ei ole vielä lopullisesti suljettu pois, tehokkaan oikeussuojan toteutumista, on korjattu säätämällä vähimmäisodotusajasta, jonka aikana sopimusta ei voi lopullisesti tehdä riippumatta siitä, tuleeko sopimus voimaan allekirjoittamisen hetkellä.

64

Edellä esitetyn perusteella asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 esitettyihin kuudensiin kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että direktiivin 2014/24 33 artiklan 3 kohdan mukainen puitejärjestelyn tekeminen yhden ainoan talouden toimijan kanssa vastaa direktiivin 89/665 2 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tekemistä.

65

Asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 esittämiensä kuudensien kysymysten 1 kohdissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2014/24 33 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että hankintaviranomainen voi uutta hankintasopimusta tehdessään nojautua edelleen puitejärjestelyyn, jossa vahvistettu asianomaisten rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen määrä ja/tai enimmäisarvo on jo saavutettu.

66

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin selvästi, että tehdessään puitejärjestelyn hankintaviranomainen voi sitoutua vain asianomaisten rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen tiettyyn enimmäismäärään ja/tai enimmäisarvoon asti, ja kun tämä raja on saavutettu, kyseisen puitejärjestelyn vaikutukset lakkaavat (tuomio 17.6.2021, Simonsen & Weel, C‑23/20, EU:C:2021:490, 68 kohta).

67

Kuten Itävallan hallitus ja komissio ovat kirjallisissa huomautuksissaan korostaneet, direktiivin 2014/24 33 artiklan 2 kohdan nojalla ei siis voida enää tehdä laillisesti hankintasopimusta sellaisen puitejärjestelyn perusteella, jonka osalta mainittu raja on ylittynyt ja jolla ei näin ollen ole vaikutuksia, paitsi jos hankintasopimuksen tekemisellä ei merkittävästi muuteta puitejärjestelyä direktiivin 2014/24 72 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 17.6.2021, Simonsen & Weel, C‑23/20, EU:C:2021:490, 70 kohta).

68

Kuudensien kysymysten 1 kohtaan on siis vastattava, että direktiivin 2014/24 33 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että hankintaviranomainen ei voi enää nojautua uuden hankintasopimuksen tekemiseksi puitejärjestelyyn, jossa vahvistettu asianomaisten rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen enimmäismäärä ja/tai enimmäisarvo on jo saavutettu, paitsi jos kyseisen hankintasopimuksen tekeminen ei aiheuta merkittävää muutosta tähän puitejärjestelyyn, kuten kyseisen direktiivin 72 artiklan 1 e alakohdassa kohdassa säädetään.

69

Kun otetaan huomioon kuudennen kysymyksen 1 kohtaan asiassa C‑275/21 annettu vastaus, kuudennen kysymyksen 2 kohtaan ei ole tarpeen vastata tässä samassa asiassa.

70

Asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 esittämillään toisilla kysymyksillä, toisten kysymysten 1 kohdilla ja viidensillä kysymyksillään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko vastaavuusperiaatetta tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyä koskevien välitoimihakemusten ja muutoksenhakujen osalta eri menettelysäännöistä kuin ne, joita sovelletaan muun muassa siviilioikeudellisiin menettelyihin.

71

Näillä kysymyksillä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa erityisesti kolmeen kansalliseen sääntöön, joita sovelletaan erityisesti välitoimihakemuksiin ja muutoksenhakuihin julkisten hankintojen alalla: ensiksi sääntöön, jonka mukaan tällä alalla välitoimihakemuksen tai muutoksenhaun tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on se, että yksityinen maksaa kiinteämääräisiä tuomioistuinmaksuja, joten tämä hakemus tai muutoksenhaku voidaan tutkia aineellisesti vain, jos kyseiset maksut on ensin maksettu; toiseksi sääntöön, jonka mukaan kyseisellä alalla välitoimihakemus, joka on tehty samanaikaisesti pääasian muutoksenhaun kanssa, johtaa erityisen kiinteämääräisen maksun kantamiseen, ja kolmanneksi sääntöön, jonka mukaan tällä samalla alalla kiinteämääräisiä tuomioistuinmaksuja ei kanneta hallinnollisella päätöksellä, joten näitä kuluja ei voida riitauttaa tuomioistuimessa, jolla on täysi harkintavalta.

72

On muistutettava, että julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyjen osalta direktiivin 89/665 1 artiklan 1 ja 3 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hankintaviranomaisten unionin oikeuden vastaisiin päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja mahdollisimman nopeasti ja että muutoksenhakumenettelyt ovat niiden käytettävissä, jotka ovat olleet tai ovat tavoittelemassa tiettyä sopimusta ja joiden etua väitetty virheellinen menettely on loukannut tai saattaa loukata. Kyseisessä direktiivissä jätetään täten jäsenvaltioille harkintavaltaa siinä säädettyjen menettelyllisten takeiden ja niihin liittyvien muodollisuuksien valinnassa. Erityisesti on todettava, ettei kyseiseen direktiiviin sisälly nimenomaista säännöstä tuomioistuinmaksusta, joka yksityisten on maksettava, kun ne mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti tekevät välitoimihakemuksen tai hakevat muutosta julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyyn liittyvään väitetysti lainvastaiseen päätökseen ja vaativat sen kumoamista (tuomio 6.10.2015, Orizzonte Salute, C‑61/14, EU:C:2015:655, 43–45 kohta).

73

Näin ollen silloin, kun unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden nojalla antaa hallinnollisen menettelyn ja tuomioistuinmenettelyn säännöt, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuteen perustuvat yksityisten oikeudet. Nämä menettelysäännöt eivät saa kuitenkaan olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia oikeussuojakeinoja jäsenvaltion sisäiseen oikeusjärjestykseen perustuvien oikeuksien suojaamiseksi (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate) (tuomio 6.10.2015, Orizzonte Salute, C‑61/14, EU:C:2015:655, 46 kohta ja tuomio 21.12.2021, Randstad Italia, C‑497/20, EU:C:2021:1037, 58 kohta).

74

Se seikka, että julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyjen alalla kiinteämääräiset tuomioistuinmaksut, joita yksityisen on suoritettava, ovat siviilioikeudellisessa menettelyssä perittyjä tuomioistuinmaksuja suuremmat, ei itsessään osoita sitä, että vastaavuusperiaatetta olisi loukattu (ks. analogisesti tuomio 6.10.2015, Orizzonte Salute,C‑61/14, EU:C:2015:655, 66 kohta).

75

Kyseinen periaate edellyttää nimittäin sitä, että kansallisen oikeuden rikkomiseen perustuvia oikeussuojakeinoja ja samankaltaisia unionin oikeuden rikkomiseen perustuvia oikeussuojakeinoja käsitellään yhdenvertaisesti, eikä sitä, että luonteeltaan erilaisiin oikeudenkäyntiasioihin, kuten yhtäältä siviilioikeudelliset oikeudenkäyntiasiat ja toisaalta hallintolainkäyttöasiat, taikka kahta eri oikeudenalaa koskeviin oikeudenkäyntiasioihin sovellettavat kansalliset menettelysäännöt vastaavat toisiaan (tuomio 6.10.2015, Orizzonte Salute, C‑61/14, EU:C:2015:655, 67 kohta).

76

Lisäksi on todettava, ettei mainittu periaate ole merkityksellinen, kun on kyse kahdentyyppisistä kanteista, jotka molemmat perustuvat unionin oikeuden rikkomiseen (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2015, Târşia, C‑69/14, EU:C:2015:662, 34 kohta).

77

Vastaavuusperiaatetta ei siis voida tulkita niin, että jäsenvaltion olisi sovellettava kaikkein edullisinta kansallista sääntelyä kaikkiin tietyllä oikeudenalalla vireille pantuihin menettelyihin (ks. vastaavasti tuomio 15.9.1998, Edis, C‑231/96, EU:C:1998:401, 36 kohta ja tuomio 26.1.2010, Transportes Urbanos y Servicios Generales, C‑118/08, EU:C:2010:39, 34 kohta).

78

Edellä esitetyn perusteella toisiin kysymyksiin, toisten kysymysten 1 kohtiin ja viidensiin kysymyksiin asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 on vastattava, että vastaavuusperiaatetta on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyä koskevien välitoimihakemusten ja muutoksenhakujen osalta eri menettelysäännöistä kuin ne, joita sovelletaan muun muassa siviilioikeudellisissa menettelyissä.

79

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kahdeksansilla ja yhdeksänsillä kysymyksillä asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 lähinnä, onko direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa velvoitetaan yksityinen yksilöimään välitoimihakemuksessaan ja muutoksenhaussaan kyseessä oleva julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettely ja sen riitauttama päätös, joka voidaan erikseen riitauttaa, myös silloin, kun hankintaviranomainen on valinnut julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn, jossa ei julkaista ennakolta hankintailmoitusta.

80

Aluksi on todettava, että nyt käsiteltävissä asioissa unionin tuomioistuimelta ei ole pyydetty direktiivin 2014/24 32 artiklan 2 kohdan c alakohdan tulkintaa sen määrittämiseksi, onko hankintaviranomaisen turvautuminen neuvottelumenettelyyn, jossa ei julkaista ennakolta hankintailmoitusta, yhteensoveltuva kyseisen direktiivin kanssa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää nimittäin hyväksyvän hankintaviranomaisen valinnan käyttää pääasiassa tällaista menettelyä saadakseen antigeenitestit kiireellisesti hankittua. Itävallan hallitus ja komissio korostavat lisäksi, että julkisten hankintojen järjestelmän käytöstä covid-19-kriisiin liittyvässä hätätilanteessa annettujen Euroopan komission ohjeiden (EUVL 2020, C 108I, s. 1) 2.3.4 kohdasta ilmenee, että ”neuvottelumenettely, jossa ei julkaista hakuilmoitusta, voi olla paras tapa tyydyttää välittömät tarpeet” ja että näitä menettelyjä sovelletaan vain ”siihen saakka, että vakaampi vaihtoehto voidaan löytää” kuten ”tavanomaisilla menettelyillä (nopeutetut menettelyt mukaan lukien) tehtävät tavarahankintoja ja palveluja koskevat puitesopimukset”.

81

Joka tapauksessa ei voida kiistää sitä, että kun kyseisen direktiivin 49 artiklassa tarkoitettua hankintailmoitusta ei ole ennakolta julkaistu tai sen 50 artiklassa tarkoitettua jälki-sopimusta ei ole julkaistu, yksityinen ei voi määrittää kyseessä olevan julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn tyyppiä tai niiden päätösten, jotka voidaan riitauttaa, lukumäärää.

82

Tästä seuraa, että kansallinen lainsäädäntö, jossa velvoitetaan yksityinen tällaisessa tilanteessa ilmoittamaan tämän tyyppiset tiedot välitoimihakemuksessaan ja muutoksenhaussaan, johtaa siihen, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen tehdään käytännössä mahdottomaksi, ja se näin ollen vaarantaa direktiivin 89/665 tehokkaan vaikutuksen (ks. analogisesti tuomio 28.1.2010, Uniplex (UK), C‑406/08, EU:C:2010:45, 40 kohta ja tuomio 12.3.2015, eVigilo, C‑538/13, EU:C:2015:166, 39 ja 40 kohta); direktiivin 89/665 tavoitteena on taata se, että hankintaviranomaisten lainvastaisiin päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja mahdollisimman nopeasti (tuomio 6.10.2015, Orizzonte Salute, C‑61/14, EU:C:2015:655, 43 kohta).

83

Tällainen lainsäädäntö on myös vastoin oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, joka taataan perusoikeuskirjan 47 artiklassa, joka riittää itsessään ja jota ei täydy täsmentää unionin oikeuden tai kansallisen oikeuden säännöksillä, jotta yksityiset saisivat oikeuden, johon he voivat vedota sellaisenaan (tuomio 17.4.2018, Egenberger, C‑414/16, EU:C:2018:257, 78 kohta).

84

Näin ollen kahdeksansiin ja yhdeksänsiin kysymyksiin asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 on vastattava, että direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa velvoitetaan yksityinen yksilöimään välitoimihakemuksessaan tai muutoksenhaussaan kyseessä oleva julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettely ja riitauttamansa päätös, joka voidaan erikseen riitauttaa, kun hankintaviranomainen on valinnut julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn, jossa ei julkaista ennakolta hankintailmoitusta ja kun jälki-ilmoitusta ei ole vielä julkaistu.

85

Kolmansilla ja neljänsillä kysymyksillä asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 89/665 2 artiklan 1 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan ainoastaan niiden kiinteämääräisten tuomioistuinmaksujen määrän laskemiseksi, jotka yksityisen on ehdottomasti maksettava sillä uhalla, että sen välitoimihakemus tai muutoksenhaku hylätään pelkästään tällä perusteella, tuomioistuimen on määritettävä ennen tällaisen hakemuksen tai muutoksenhaun ratkaisemista kyseisen julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn tyyppi, kyseisen hankinnan (ennakoitu) arvo ja päätösten, jotka voidaan erikseen riitauttaa, sekä tapauksen mukaan kyseisen julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn osien yhteismäärä, kun hankintaviranomainen on valinnut julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn, jossa ei julkaista ennakolta hankintailmoitusta, ja kun muutoksenhaun tekohetkellä ei ole vielä julkaistu jälki-ilmoitusta.

86

Tältä osin on muistettava, että direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdan neljännestä alakohdasta ilmenee, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että muun muassa direktiivin 2014/24 soveltamisalaan kuuluviin hankintasopimuksiin liittyviin hankintaviranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja varsinkin mahdollisimman nopeasti direktiivin 89/665 2–2 f artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti sillä perusteella, että nämä päätökset ovat vastoin julkisia hankintoja koskevaa unionin oikeutta tai vastoin kansallisia säännöksiä, jotka on annettu kyseisen oikeuden saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

87

Kuten edellä 72 kohdassa on muistutettu, direktiiviin 89/665 ei kuitenkaan sisälly säännöstä, joka koskisi erityisesti tuomioistuinmaksuja, jotka yksityisen on suoritettava tehdessään tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti välitoimihakemuksen tai muutoksenhaun lainvastaiseksi väitetystä päätöksestä, joka liittyy julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyyn.

88

Jäsenvaltioiden kuuluu määritellessään ne yksityiskohtaiset menettelysäännöt, jotka koskevat sellaisia tuomioistuimessa toteutettavia muutoksenhakukeinoja, joilla pyritään varmistamaan niiden oikeuksien turvaaminen, joita unionin oikeudessa myönnetään ehdokkaille ja tarjoajille, joiden etuja hankintaviranomaisten päätökset loukkaavat, varmistaa, ettei direktiivin 89/665, jonka tavoitteena on taata, että hankintaviranomaisten lainvastaisiin päätöksiin voidaan hakea muutosta mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti, tehokasta vaikutusta eikä unionin oikeudessa yksityisille myönnettyjä oikeuksia vahingoiteta. Lisäksi, kuten direktiivin 2007/66 johdanto-osan 36 perustelukappaleesta ilmenee, direktiivin 2007/66 ja siten direktiivin 89/665, jota sillä on muutettu ja täydennetty, tarkoituksena on varmistaa, että perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen täysin kunnioitetaan (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2002, Universale-Bau ym., C‑470/99, EU:C:2002:746, 72 ja 73 kohta; tuomio 15.9.2016, Star Storage ym., C‑439/14 ja C‑488/14, EU:C:2016:688, 42–46 kohta; tuomio 7.8.2018, Hochtief, C‑300/17, EU:C:2018:635, 38 kohta ja tuomio 7.9.2021, Klaipėdos regiono atliekų tvarkymo centras, C‑927/19, EU:C:2021:700, 128 kohta).

89

Tästä on todettava, että direktiivin 89/665 säännöksillä, joilla on tarkoitus suojata tarjoajia hankintaviranomaisen mielivallalta, pyritään vahvistamaan olemassa olevia järjestelyjä, joilla varmistetaan julkisia hankintoja koskevien unionin sääntöjen tehokas soveltaminen, erityisesti siinä vaiheessa, jona virheellisiä menettelyjä voidaan vielä oikaista (ks. vastaavasti tuomio 11.8.1995, komissio v. Saksa, C‑433/93, EU:C:1995:263, 23 kohta ja tuomio 15.9.2016, Star Storage ym., C‑439/14 ja C‑488/14, EU:C:2016:688, 41 kohta).

90

Julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyssä, jota ei ole järjestetty avoimesti, oikeus hakea väliaikaista suojaa on nimittäin ratkaiseva. Direktiivin 89/665 viidennessä perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että koska julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen toteuttamisaika on hyvin lyhyt, toimivaltaisilla muutoksenhakuelimillä on oltava muun muassa oikeus ryhtyä väliaikaisiin toimenpiteisiin edellä tarkoitetun menettelyn keskeyttämiseksi tai hankintaviranomaisen tekemien päätösten täytäntöönpanon lykkäämiseksi; menettelyjen viemän lyhyen ajan vuoksi julkisia hankintoja koskevin sääntöjen rikkomiset on käsiteltävä kiireellisesti.

91

Tätä tavoitetta silmällä pitäen direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioissa on huolehdittava siitä, että päätöksiin, jotka voivat olla vastoin julkisia hankintoja koskevaa unionin oikeutta tai sen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia sääntöjä, voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja erityisesti niin nopeasti kuin mahdollista. Kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään erityisesti, että jäsenvaltioiden on säädettävä valtuudet ”ryhtyä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja kiireellisesti väliaikaisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on saada väitetty virheellinen menettely päättymään tai estää kyseisiin etuihin kohdistuvat lisävahingot” (tuomio 9.12.2010, Combinatie Spijker Infrabouw-De Jonge Konstruktie ym., C‑568/08, EU:C:2010:751, 52 ja 53 kohta).

92

Jos hankintaviranomainen on valinnut julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn, jossa ei julkaista ennakolta hankintailmoitusta ja kun tähän menettelyyn liittyvää päätöstä koskevan muutoksenhaun tekohetkellä jälki-ilmoitusta ei ole vielä julkaistu, tämä oikeus väliaikaiseen suojaan on suuressa vaarassa supistua olemattomaksi, jos välitoimihakemuksen ratkaisevan tuomioistuimen on ehdottomasti, ennen kuin se voi määrätä välitoimesta ja ainoastaan laskeakseen tuomioistuinmaksujen kiinteät määrät, jotka yksityisen on maksettava, yksilöitävä noudatetun julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn tyyppi, täsmennettävä kyseisen hankinnan ennakoitu arvo sekä selvitettävä kaikkien hankintaviranomaisen tässä menettelyssä tekemien päätösten lukumäärä. Tämä vaara on vielä suurempi silloin, kun menettely on järjestetty direktiivin 2014/24 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa taatun avoimuusperiaatteen vastaisesti. Tällaisissa tilanteissa on nimittäin erittäin todennäköistä, että kyseisellä tuomioistuimella on velvollisuus ryhtyä pitkiin ja monitahoisiin tutkimuksiin. Niin kauan kuin sen tutkimukset jatkuvat, kyseisen tuomioistuimen on mahdotonta keskeyttää muutoksenhakijan riitauttamia hankintaviranomaisen hankintoja.

93

Tällainen velvollisuus, jota sovelletaan tuomioistuimeen, jonka on ratkaistava asia kiireellisessä menettelyssä, on selvästi suhteeton siten, että sillä loukataan perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

94

Lisäksi on korostettava, kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, että direktiivin 89/665 tehokas vaikutus kyseenalaistetaan, koska ainoa mahdollinen muutoksenhaku on asian aineellisesti ratkaisevassa tuomioistuimessa nostettu kanne. Mahdollisuus nostaa itse sopimusta koskeva kumoamiskanne ei nimittäin kompensoi sitä, ettei hankintamenettelyn ratkaisemistoimea voida riitauttaa ennen sopimuksen tekemistä. Kun sopimus on jo allekirjoitettu, se, että ainoa säädetty tuomioistuimen harjoittama valvonta on jälkikäteinen valvonta, merkitsee näin ollen sitä, ettei muutosta voida hakea siinä vaiheessa, kun virheelliset menettelyt voidaan vielä oikaista, eikä kantajan täyttä oikeussuojaa ennen sopimuksen tekemistä voida varmistaa (ks. vastaavasti tuomio 3.4.2008, komissio v. Espanja, C‑444/06, EU:C:2008:190, 38 kohta; tuomio 11.6.2009, komissio v. Ranska, C‑327/08, ei julkaistu, EU:C:2009:371, 58 kohta ja tuomio 23.12.2009, komissio v. Irlanti, C‑455/08, ei julkaistu, EU:C:2009:809, 28 kohta.)

95

Näin ollen kansallinen lainsäädäntö, jolla estetään tuomioistuinta, jonka käsiteltäväksi välitoimihakemus on saatettu, ratkaisemasta hakemusta, kunnes yhtäältä edellä 92 kohdassa mainitut tiedot on saatu ja toisaalta hakemuksen tekijä on vastaavasti maksanut kiinteämääräiset tuomioistuinmaksut, on ristiriidassa sekä direktiivin 89/665 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan että perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa.

96

Nopeusvaatimus ei sitä vastoin sido samassa määrin tilanteessa, jossa yksityinen nostaa kansallisessa tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaatii hankintaviranomaisen tekemän päätöksen, joka voidaan erikseen riitauttaa, kumoamista, kuin tilanteessa, jossa yksityinen esittää ennaltaehkäisevästi välitoimihakemuksen. Näin ollen Itävallan lainsäädännön kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa velvoitetaan antamaan edellä 92 kohdassa mainitut tiedot menettelyssä, jossa pyritään kumoamaan hankintaviranomaisen päätös, joka voidaan erikseen riitauttaa, ei ole unionin oikeuden vastainen.

97

Asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 esitettyihin kolmansiin ja neljänsiin kysymyksiin on siis vastattava, että direktiivin 89/665 2 artiklan 1 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että

98

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kymmenensillä kysymyksillä asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 etenkin, onko perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa välitoimihakemuksen tekevälle tai muutoksenhaun esittävälle yksityiselle asetetaan velvollisuus maksaa sellainen määrä tuomioistuinmaksuja, jota ei voida ennakoida, kun hankintaviranomainen on valinnut julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn, jossa ei julkaista ennakolta hankintailmoitusta tai tapauksen mukaan ei julkaista myöhemmin jälki-ilmoitusta, jolloin tämän yksityisen voi olla mahdotonta saada selville hankinnan ennakoitua arvoa ja niiden hankintaviranomaisen tekemien päätösten, jotka voidaan erikseen riitauttaa ja joiden perusteella nämä maksut on laskettu, lukumäärää.

99

Aluksi on korostettava Itävallan hallituksen tavoin, että välitoimihakemuksen tekijä tai muutoksenhakija voi saada ennalta tietoonsa julkisten hankintojen alalla maksettavien kiinteämääräisten tuomioistuinmaksujen laskentaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, koska ne ilmenevät selvästi julkisista hankinnoista annetun lain 340 §:stä, luettuna yhdessä edellä 29 kohdassa mainitun kiinteistä maksuista annetun vuoden 2018 asetuksen kanssa.

100

On kuitenkin niin, että kun hankintaviranomainen turvautuu julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyyn, jossa ei julkaista ennakolta hankintailmoitusta, yksityinen, joka on tehnyt välitoimihakemuksen tai hakenut muutosta, ei voi tietää kyseessä olevan hankinnan ennakoitua arvoa eikä hankintaviranomaisen jo tekemien sellaisten päätösten lukumäärää, jotka voidaan erikseen riitauttaa ja joiden perusteella mainitut kiinteämääräiset maksut lasketaan.

101

Näin ollen kyseisen yksityisen voi olla mahdotonta ennakoida niiden kiinteämääräisten oikeudenkäyntimaksujen määrää, jotka hänen on maksettava.

102

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan pääasian olosuhteet johtivat siihen, että EPIC riitautti ensin hankintaviranomaisen tekemät 21 puitejärjestelyä sekä kolme kunkin näiden puitejärjestelyn perusteella tehtyä päätöstä yhtäältä sen vuoksi, että EPIC ei voinut määrittää hankintaviranomaisen noudattamaa julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn tyyppiä eikä toisaalta selvittää hankintaviranomaisen tekemien päätösten, jotka voidaan riitauttaa, lukumäärää. Koska EPIC päätti tehdä välitoimihakemuksen ja hakea muutosta kaikkien näiden päätösten osalta, se joutui ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan maksamaan yli miljoonan euron suuruiset kiinteät tuomioistuinmaksut.

103

Näin ollen kansallinen lainsäädäntö, jossa velvoitetaan yksityinen maksamaan kiinteämääräiset oikeudenkäyntimaksut, joiden määrää ei voida ennakoida ennen välitoimihakemuksen tai muutoksenhaun tekemistä, tekee käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi käyttää yksityisen oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja on näin ollen ristiriidassa perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa myös silloin, kun tämä määrä on vain vähäinen osa kyseisen hankinnan tai kyseisten hankintojen arvosta.

104

Kymmenensiin kysymyksiin asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 on siis vastattava, että perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa velvoitetaan yksityinen, joka tekee välitoimihakemuksen tai hakee muutosta, maksamaan kiinteitä tuomioistuinmaksuja, joiden määrää ei voida ennakoida, kun hankintaviranomainen on valinnut julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn, jossa ei julkaista ennakolta hankintailmoitusta tai tapauksen mukaan ei julkaista myöhemmin jälki-ilmoitusta, jolloin tämän yksityisen voi olla mahdotonta saada selville hankinnan ennakoitua arvoa ja niiden päätösten lukumäärää, jotka voidaan erikseen riitauttaja joiden perusteella nämä maksut on laskettu.

105

Seitsemänsillä kysymyksillä asioissa C‑274/21 ja C‑275/21 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, ovatko perusoikeuskirjan 47 ja 48 artikla esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan hankintaviranomaisen, joka on vastaajana julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekemistä koskevassa riita-asiassa, on esitettävä sekä välitoimihakemuksen että muutoksenhaun yhteydessä kaikki siltä pyydetyt tiedot ja asiakirjat myös silloin, kun yhtäältä sitä vastaan voidaan antaa yksipuolinen tuomio ja toisaalta näiden tietojen ja asiakirjojen toimittaminen voi johtaa siihen, että sen elinten jäseniin tai työntekijöihin kohdistettaisiin rikosoikeudellisia toimenpiteitä.

106

Tältä osin on todettava Itävallan hallituksen tavoin ja kuten edellä 53 kohdassa on korostettu, että ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että nyt käsiteltävissä asioissa näihin kysymyksiin annettavan vastauksen mahdollisen merkityksellisyyden osoittavat mahdolliset tulevat esitutkinnat, jotka tehdään sellaisten rikosilmoitusten perusteella, joista tiedotusvälineet ovat kertoneet ja jotka liittyvät tiettyihin elinten jäseniin ja koskevat pääasioissa kyseessä olevien antigeenitestien ostoja.

107

Näin tehdessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo itse esiin nyt käsiteltävissä asioissa esitettyjen seitsemänsien kysymysten hypoteettisuuden. Lisäksi kyseinen tuomioistuin tyytyy toteamaan, että Itävallan liittohallituksen jäseniä vastaan on ryhdytty rikosoikeudellisiin menettelyihin, mutta ei esitä yhteyttä näiden menettelyjen ja nyt käsiteltävien asioiden välillä.

108

Lisäksi kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan korostanut, mainitut kysymykset ovat merkityksettömiä, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei selitä, kuinka itseään vastaan todistamista koskevaa kieltoa voitaisiin soveltaa tilanteessa, jossa hankintaviranomaisen elinten jäsenet tai työntekijät toimittavat kansalliselle tuomioistuimelle hankintaviranomaisen toimintaan liittyviä tietoja ilman, että ne joutuisivat itse lähtökohtaisesti pelkäämään rikosoikeudellisia seuraamuksia.

109

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tyytyy lopuksi viittaamaan yleisesti perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan sekä väittämään, että Itävallan lainsäädännössä rajoitetaan voimakkaasti direktiivillä 89/665 taatun oikeussuojan tehokkuutta, mutta ei kuitenkaan yksilöi niitä unionin oikeuden säännöksiä, joita voitaisiin soveltaa pääasioissa kyseessä olevaan tilanteeseen ja jotka voisivat tehdä tällä tavoin näistä kahdesta perusoikeuskirjan artiklasta soveltamiskelpoisia pääasioissa.

110

Tästä seuraa, että nämä seitsemännet kysymykset ovat hypoteettisia, ja ne on näin ollen jätettävä tutkimatta.

111

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: