Kanne 6.4.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-132/09)

2009/C 153/39

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: B. Eggers ja J.-P. Keppenne)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vetoaa vuoden 1962 lokakuussa Eurooppa-koulujen johtokunnan ja Belgian kuningaskunnan välillä tehdyn sopimuksen rikkomiseen, joka liittyy siihen, että Belgian kuningaskunta on kieltäytynyt ottamasta vastattavakseen sen alueelle sijoittautuneiden Eurooppa-koulujen menoja kalusteista ja opetusaineistosta.

Kantaja väittää kanteensa tueksi ensinnäkin, että 21.6.1994 tehdyn, Eurooppa-koulujen perussäännön määrittelevän sopimuksen (1) 6 artiklan 2 kohdasta seuraa, että jokaisen jäsenvaltion on kohdeltava Eurooppa-kouluja omassa kansallisessa julkisoikeudessaan säänneltynä oppilaitoksena. Tämän johdosta Belgian julkishallinnon on rahoitettava Eurooppa-kouluja ja kohdeltava niitä samalla tavalla kuin kansallisia julkisia kouluja siltä osin kuin on kyse perusvarustelusta Eurooppa-koulun avaamista tai laajentamista varten sekä kyseisten koulujen vuosittaisista ylläpito- ja toimintakustannuksista. Belgian opetuslaitoksen yhteisöllistäminen ei tältä osin voi olla peruste sille, että Belgian viranomaiset kieltäytyvät rahoittamasta Eurooppa-koulujen vuosittaisia toimintakustannuksia, koska vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että jäsenvaltio ei voi kiertää antamiaan sitoumuksia siirtämällä kyseisen toimivallan julkisille alueyhteisöille.

Komissio huomauttaa vastauksena Belgian viranomaisten esittämiin huomautuksiin toiseksi, että johtokunnan Karlsruhessa vuoden 1967 toukokuussa pitämän kokouksen päätelmissä ei millään tavalla kyseenalaisteta niitä rahoitusvelvoitteita, joihin Belgian valtio on sitoutunut toimipaikkavaltiona.

Ensinnäkin johtokunta on Karlsruhessa pelkästään laatinut suuntaviivat vakiosopimuspöytäkirjalle Eurooppa-koulujen toimipaikkoina olevien jäsenvaltioiden kanssa eikä sillä missään tapauksessa ole mitään toimivaltaa muuttaa vuoden 1962 toimipaikkasopimusta, kun otetaan huomioon normihierarkia.

Tämän jälkeen komissio toteaa, että kyseisen Karlsruhen ”päätöksen” ei missään tapauksessa voida tulkita olevan valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 31 artiklan 3 kappaleen a ja b kohdassa tarkoitettu ”myöhempi osapuolten välinen sopimus tai käytäntö” toimipaikkasopimuksen tulkinnasta, koska jälkeenpäin ei ole toteutettu sellaisia selviä toimia tai annettu sellaisia selviä julistuksia, joilla toimipaikkasopimuksessa määrätty rahoitusvelvollisuus kyseenalaistettaisiin. Lukuisat asiakirjat ja Belgian vuoden 1967 jälkeen suorittamat korvaukset ovat lisäksi osoitus tästä velvollisuudesta ottaa vastattavaksi kalusteisiin ja opetusaineistoon liittyvistä Eurooppa-koulujen menoista.

(1)  EYVL L 212, s. 3.