9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/62

1.1

ETSK kannattaa asetusehdotuksen perustana olevia periaatteita. Se toteaa kuitenkin samalla, että vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun suunnitellulle rahastolle osoitetut varat eivät riitä sen tavoitteiden saavuttamiseen.

1.2

Kun otetaan huomioon, että 24,2 prosenttia Euroopan unionin väestöstä on köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa ja että odotettavissa on suuntauksen paheneminen, ETSK kehottaa osoittamaan uudelle rahastolle sen tarpeisiin mukautetut määrärahat. Uuden rahaston määrärahojen tulee olla riittävät suhteessa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteeseen vähentää vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 miljoonalla sellaisten ihmisten määrää, jotka kärsivät köyhyydestä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä tai elävät köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla. Määrärahojen suuruus ei saa missään tapauksessa poiketa aineellisen avun nykyisille ohjelmille osoitettujen varojen suuruudesta.

1.3

ETSK on huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden osarahoitus voi vaikeuttaa uudesta rahastosta rahoitettavien toimien toteuttamista, ja kannattaa siksi sataprosenttista rahoitusta Euroopan unionin talousarviosta samaan tapaan kuin aiempina vuosina toteutetuissa aineellisen avun ohjelmissa.

1.4

ETSK kannattaa asetusehdotukseen sisältyvää menettelyjen yksinkertaistamista sekä jäsenvaltioiden ja erityisesti kumppaniorganisaatioiden hallinnollisen rasitteen pienentämistä. Tässä yhteydessä ETSK varoittaa kuitenkin mahdollisuudesta, että jäsenvaltiot noudattavat Euroopan sosiaalirahastosta peräisin olevia monimutkaisia menettelyjä.

1.5

ETSK on tyytyväinen säännökseen, jolla turvataan kumppaniorganisaatioiden riittävä maksuvalmius, jotta ne voivat toimia asianmukaisesti, sekä varmistetaan rahaston puitteissa varat hallinto-, kuljetus- ja varastointikustannusten maksamiseen sekä kumppaniorganisaatioiden valmiuksien kehittämiseen.

1.6

ETSK kannattaa Euroopan unionin tasoisen foorumin perustamista kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtamista varten. Samalla ETSK katsoo, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot tulee kutsua mukaan uuden rahaston toimintaohjelmien seuranta- ja arviointiprosessiin jäsenvaltiotasolla.

1.7

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet, ETSK kehottaa samalla jäsenvaltioita määrittämään yhdessä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa uuden rahaston aseman ja roolin. Siitä tulee kehittää väline, jolla täydennetään tehokkaasti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevien jäsenvaltioiden strategioiden ja suunnitelmien puitteissa toteutettavaa muuta toimintaa, myös Euroopan sosiaalirahastosta tuettavaa toimintaa.

1.8

ETSK korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikka perustuu Euroopan sosiaaliseen malliin, sosiaalitieteeseen tukeutuviin normeihin ja Eurooppa 2020 -strategiaan. Näihin lähtökohtiin liittyvät tavoitteina lakisääteisesti turvatut sosiaalipalvelut, EU:n toimivaltajärjestelmän kunnioittaminen, yhteiskunnallinen integrointi sekä yhteisvastuullisuus jäsenvaltioissa ja EU:ssa. Luotettavat sosiaalivaltion rakenteet ja etenkin sosiaalipalvelujen saatavuus on säilytettävä, jottei muun muassa toimeentuloon liittyvää ahdinkoa pääse syntymään. Kaikenlaisen tuen yhteydessä on vältettävä asianomaisten ihmisten köyhyyden lisääntymistä ja näiden leimautumista.

1.9

Lisäksi koska unionin jäsenvaltioilla on erilaisia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevia kansallisia politiikkoja ja koska rahaston määrärahat eivät ole läheskään riittävät, ETSK kannattaa sellaisen järjestelyn käyttöönottoa, jonka mukaan rahaston soveltaminen yksittäisissä jäsenvaltioissa perustuu valinnaisuuteen. Se ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että Euroopan sosiaalirahastosta osoitettaisiin nykyistä vähemmän varoja niiden jäsenvaltioiden käyttöön, jotka eivät hyödynnä eurooppalaisen avun rahastoa.

2.1

Tämä ETSK:n lausunto koskee uutta Euroopan unionin vähävaraisimpia tukevaa ohjelmaa eli vähävaraisimmille suunnattua eurooppalaisen avun rahastoa. Sillä korvataan vähävaraisimmille suunnattu EU:n elintarvikejakeluohjelma sekä sen korvaava vähäosaisimmille tarkoitettu ohjelma vuosiksi 2012–2013.

2.2

Unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnattu elintarvikkeiden jakeluohjelma (elintarvikeapuohjelma) on toiminut vuodesta 1987, jolloin määritettiin yleiset säännöt yhteisön vähävaraisimmille henkilöille jaettavaksi tarkoitettujen elintarvikkeiden luovuttamisesta interventiovarastoista tietyille järjestöille. Ohjelma vaikuttaa myönteisesti unionin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen vähentämällä taloudellisia ja sosiaalisia eroja.

2.3

Elintarvikeapuohjelman puitteissa kansalaisyhteiskunnan järjestöt (hyväksytyt hyväntekeväisyysorganisaatiot) ovat jakaneet – valtaosassa Euroopan unionin jäsenvaltioita – elintarvikeapua vähävaraisimmille. Tällä avulla on ollut monissa tapauksissa perustava merkitys epäsuotuisassa asemassa olevien ryhmien integroitumisprosessissa, ja siitä on tullut samalla näkyvä osoitus eurooppalaisesta solidaarisuudesta.

2.4

Ohjelman määrärahat kasvoivat näinä vuosina 97 miljoonasta eurosta vuonna 1988 500 miljoonaan euroon vuonna 2009 (mikä johtui pääasiassa Euroopan unionin laajentumisista). Elintarvikeapuohjelmasta on tuettu tähän mennessä (vuonna 2011) melkein 19 miljoonaa vähävaraisimpiin kuuluvaa eurooppalaista (1).

2.5

Osa jäsenvaltioista ei kuitenkaan ole osallistunut elintarvikeapuohjelmaan sillä perusteella, että tarvetta ei ole ollut tai että ohjelma ei sovellu yhteen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan kansallisten ohjelmien kanssa. Osa näiden maiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioista katsoo, että suora aineellinen tuki on leimaavaa, ja pitää parempana vaihtoehtoa, että valtio antaa rahallista tukea, joka riittää täyttämään kaikki perustarpeet. Kuitenkin myös näissä jäsenvaltioissa on ihmisiä ja ihmisryhmiä, jotka eivät eri syistä saa rahallista tukea julkisista tukiohjelmista.

2.6

Elintarvikeapuohjelmasta on tullut, sen sosiaalisesta ulottuvuudesta huolimatta, unionin maatalouspolitiikan väline, joka vakauttaa maatalousmarkkinoita interventiovarastoja hyödyntämällä. YMP:n uudistukset johtivat interventiovarastojen huomattavaan pienenemiseen, ja niiden suuruus ei ole viime vuosina ollut riittävä täyttääkseen elintarvikeavun tarpeet. Myös sen vuoksi muun muassa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kuulemisen tuloksena laadittiin ehdotus neuvoston asetukseksi, jolla vähävaraisimmille suunnattu apuohjelma muutetaan pysyväksi. Valtaosa tähän liittyvistä muutoksista, jotka koskevat muun muassa yhteisrahoituksen asteittaista käyttöönottoa, kolmivuotista jakeluohjelmaa, ensisijaisten toimintakohteiden asettamista jäsenvaltioissa ja määrärahojen kasvattamista, ei saanut taakseen tarvittavaa enemmistöä neuvostossa.

2.7

Euroopan unionin tuomioistuin antoi 13. huhtikuuta 2011 tuomion, jonka perusteella elintarvikkeiden hankinta unionin markkinoilta ei voi säännönmukaisesti korvata pienentyneitä interventiovarastoja. Euroopan parlamentti kehotti komissiota ja neuvostoa (7. heinäkuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa) kehittämään monivuotisen rahoituskehyksen jäljellä olevaa kautta varten väliaikaisen ratkaisun, jotta estetään elintarvikeavun välitön ja jyrkkä lasku. 15. helmikuuta 2012 hyväksyttiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, jolla perustettiin väliaikainen ohjelma elintarvikkeiden jakelua varten vuosina 2012 ja 2013. Ohjelma päättyy, kun vuoden 2013 vuotuinen suunnitelma on saatu päätökseen (2).

2.8

Vuonna 2011 Euroopan unionin väestöstä 24,2 prosenttia – noin 120 miljoonaa ihmistä – oli köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa (vuonna 2010 vastaava luku oli 23,4 prosenttia ja vuonna 2008 se oli 23,5 prosenttia) (3). Jatkuvan talous- ja rahoituskriisin vuoksi melkein kaikissa jäsenvaltioissa voidaan odottaa tilanteen pahenevan edelleen. Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat lisäksi hyvin monisäikeisiä ilmiöitä. Ne eivät koske vain työttömiä vaan myös työssäkäyviä, jotka eivät saa työstään peruselinkustannuksien kattamiseen riittäviä tuloja.

2.9

Euroopan unioni on Eurooppa 2020 -strategiassa asettanut tavoitteekseen vähentää vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 miljoonalla sellaisten ihmisten määrää, jotka kärsivät köyhyydestä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä tai elävät köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla. Vuosi 2010 nimettiin Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi. ETSK muistuttaa myös tässä yhteydessä, että talouskriisi on lisännyt köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, mikä herättää huolta siitä, pystyvätkö eri jäsenvaltiot saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tämän tavoitteen – erityisesti ilman Euroopan unionin riittävää rahallista tukea.

2.10

Kysymystä vähävaraisimmille annettavasta tuesta on pohdittu ja pohdittu ja käsitelty aktiivisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa. Pelkästään vuonna 2011 ETSK antoi kaksi lausuntoa, joiden mukaan tällaista apua tulee jatkaa ja kehittää edelleen (4). Tarkasteltaessa kokonaisvaltaisesti yhteiskuntaan sopeutumisen tavoitteita Eurooppa 2020 -strategian puitteissa todetaan, että pelkästään vuonna 2012 ETSK:n lausunnoissa käsiteltiin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eri näkökohtia, muun muassa ikääntyviin, vammaisiin, mielenterveyden vaarantaviin tekijöihin sekä sosiaalisen maatalouden ja sosiaalisen asuntotarjonnan kehittämiseen liittyviä kysymyksiä (5).

2.11

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen mukaan jokaisella on oikeus ”elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta – –” (6). Ihmisarvon kunnioittamista koskevat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräykset ovat sopusoinnussa tämän määräyksen kanssa; esimerkkinä mainittakoon Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräykset, jotka koskevat oikeutta toimeentuloturvaan jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja (7). Yksi eurooppalaisen yhteiskunnan pääperiaate on solidaarisuuden (8) periaate, joka juontuu maanosamme historiallisista kokemuksista. Sen tulisi koskea myös ja ennen kaikkea niitä Euroopan unionin kansalaisia, jotka elävät äärimmäisen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen oloissa.

3.1

Asetusehdotuksessa, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 175 artiklan 3 kohtaan, ja jossa viitataan sopimuksen 174 artiklaan, asetetaan uusi vähävaraisimmille suunnattu eurooppalaisen avun rahasto – toisin kuin aiemmissa elintarvikeavun ohjelmissa – koheesiopolitiikan puitteisiin. Lisäksi ehdotuksen mukaan asetuksen tavoitetta eli sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kohentamista unionissa sekä myötävaikuttamista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi myös unioni voi, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa mainittua suhteellisuusperiaatetta noudattaen, toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä kyseisessä artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti (9).

3.2

Vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston (jäljempänä ”rahasto”) tavoite on tukea sosiaalista yhteenkuuluvuutta unionissa edistämällä Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettujen köyhyyden vähentämistavoitteiden saavuttamista. Ehdotetulla välineellä vastataan perustarpeisiin ja autetaan näin vähentämään köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä unionissa. Uusi rahasto perustuu osittain elintarvikeapuohjelmasta saatuihin kokemuksiin. Osa rahaston varoista käytetään kuitenkin aineellisen avun, myös muun kuin elintarvikkeiden, antamiseen asunnottomille ja/tai lapsille kulutustavaroina sekä liitännäistoimenpiteisiin, joilla edistetään sosiaalista osallisuutta.

3.3

Rahastosta annettava tuki on suunnattu ruoan puutteesta kärsiville, asunnottomille ja aineellisesta puutteesta kärsiville lapsille. Kohderyhmiä ja tukimuotoja koskevien erityisten määräysten antaminen säilyy jäsenvaltioiden tehtävänä.

3.4

Rahastosta tuettujen toimien puitteissa elintarvikkeita ja tavaroita suoraan jakavien organisaatioiden on toteutettava aineellisen avun tarjoamista täydentäviä liitännäistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähävaraisimpien sopeutuminen yhteiskuntaan. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus saada näille liitännäistoimenpiteille tukea rahastosta.

3.5

Kunkin jäsenvaltion toimenpideohjelmien osarahoitusosuus rahastosta saa olla enintään 85 prosenttia tukikelpoisista menoista. Talousarviovaikeuksista kärsiville jäsenvaltioille on tehty poikkeuksia.

4.1.1

ETSK pahoittelee, että suunnitellulle rahastolle suunnitellut varat eivät ole läheskään riittävät sen tavoitteiden saavuttamiseen.

4.1.2

Elintarvikkeita ostettaessa on varmistettava, ettei kilpailusääntöjä loukata ja että pk-yritykset sekä alueelliset, ekologiset seikat huomioon ottavat ja sosiaalista osallistamista harjoittavat tarjoajat otetaan riittävästi huomioon. Elintarvikkeita jakavat organisaatiot eivät saa tavoitella omakohtaista voittoa.

4.1.3

Kuten tiedetään, komissio suunnitteli vuosien 2014–2020 rahoituskehyksen puitteissa uuden vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston toimintaan 2,5 miljardin euron määrärahoja eli noin 360 miljoonaa euroa vuosittain. Euroopan unionin lopullisesta talousarviosta käytävä keskustelu herättää kuitenkin huolen, että määrää voidaan pienentää edelleen. Jo nykyisen ohjelman (2012–2013) puitteissa myönnetyt vuotuiset 500 miljoonan euron määrärahat eivät vastaa täysin jäsenvaltioiden tarvetta, jonka arvioidaan olevaan noin 680 miljoonaa euroa vuosittain (10). Uudesta rahastosta tukea saavien jäsenvaltioiden (joita on tällä hetkellä 20 (11)) mahdollinen määrän lisääminen ja ehdotetun tuen joustavuus eli mahdollisuus jakaa – elintarvikkeiden lisäksi – asunnottomien tai lasten henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja peruskulutustavaroita sekä suunnitellut yhteiskuntaan sopeutumista edistävät toimet antavat aihetta olettaa, että tarve ylittää huomattavasti nykyiset määrärahat. Sen vuoksi on selvää, että rahaston ehdotetut määrärahat eivät vastaa tarvetta, joka niillä on määrä täyttää. Jos lisäksi lähdetään siitä, että Euroopan unionin talousarvion suuruus säilyy samalla tasolla vuosina 2014–2020 tai se pienenee vain hyvin vähän, on vaikea hyväksyä aineelliseen apuun osoitettavien määrärahojen pienentäminen vähintään 28 prosentilla (vuosien 2012–2013 ohjelmaan verrattuna).

4.1.4

Komissio toteaa, että ”apua saisi yhteensä neljä miljoonaa ihmistä suoraan rahastosta, jäsenvaltioiden yhteisrahoituksen avulla sekä kumppaniorganisaatioiden luontoissuorituksina” (12). Vaikka oletettaisiin, että tämä tavoite saavutettaisiin täysin, herää kysymys rahaston kyvystä täyttää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet (vähentää vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 miljoonalla köyhien määrää). Tässä yhteydessä ETSK kehottaa antamaan Euroopan tasolla uudelle rahastolle asiaankuuluvan etusija-aseman sekä myöntämään rahastolle olemassa olevien tarpeiden mukaiset määrärahat.

4.1.5

ETSK palauttaa tässä yhteydessä mieleen alueiden komitean lausunnon, jossa kehotetaan vuosien 2012–2013 tukiohjelmaan liittyen komissiota ”arvioimaan jatkuvasti sitä, onko ohjelmakaudelle asetettu vuosittainen 500 M€ kokonaismenojen katto riittävä talouskriisin mahdollisesti aiheuttaessa lisää paineita julkisten menojen leikkaamiselle ja taloudellisen epävarmuuden johtaessa monissa maissa työttömyyden kasvuun (13)”.

4.1.6

Lisäksi ETSK kannattaa rahaston sataprosenttista rahoittamista Euroopan unionin talousarviosta samaan tapaan kuin aiempina vuosina toteutettujen elintarvikeavun ohjelmien tapauksessa. Komitean näkemyksen mukaan jäsenvaltioiden osarahoitus voi aiheuttaa rahoitusongelmia ohjelman toteuttamisessa muissakin kuin tilapäisistä talousarviovaikeuksista kärsivissä jäsenvaltioissa (joille myönnettäviä maksuja on mahdollista korottaa) (14).

4.1.7

ETSK kannattaa asetuksen säännöstä, jossa annetaan mahdollisuus hyödyntää interventiovarastoja elintarvikeavun antamiseen, vaikka lähitulevaisuudessa ei ole odotettavissa niiden keräämistä suurina määrinä (15). Kun otetaan kuitenkin huomioon, että rahaston määrärahat eivät ole läheskään riittävät, komitea vastustaa hyödynnettävien interventiovarastojen arvon laskemista osaksi määrärahoja.

4.1.8

Lisäksi kun otetaan huomioon rahaston varsin niukat määrärahat ja eräiden jäsenvaltioiden kannanotot, joiden mukaan mm. rahastolle ei ole tarvetta tai se ei sovi yhteen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevan kansallisen politiikan kanssa, ETSK kannattaa sellaisen järjestelyn käyttöönottoa, jonka mukaan rahaston käyttö yksittäisissä jäsenvaltioissa perustuu valinnaisuuteen (vapaaehtoisuuteen). Tämä voisi myös johtaa siihen, että rahastossa olisi nykyistä enemmän varoja jaettavaksi niille jäsenvaltioille, jotka hyödyntäisivät rahastoa.

4.2.1

ETSK katsoo, että tukea annettaessa tulee ottaa huomioon kaikki ehdotuksessa mainitut kolme tilannetta – ruoan puute, asunnottomuus ja lasten aineellinen puute sekä eri syistä, muun muassa historiallisista syistä, sosiaalisesti syrjäytyneet ryhmät ja ihmiset. Tuen antamisen lähtökohtana tulisi olla elintarvikeavun antaminen. Elintarvikkeiden saantimahdollisuudet ovat näet ensimmäinen askel yhteiskuntaan sopeutumisessa ja syrjäytyneiden uudelleensopeutumisessa. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet, ETSK ehdottaa, että eri kohderyhmille tarjottavan tuen tyyppien määrittäminen jätetään kokonaisuudessaan jäsenvaltioiden tehtäväksi.

4.2.2

Samalla ETSK vastustaa elintarvikkeita tai tavaroita suoraan jakavien kumppaniorganisaatioiden velvoittamista toteuttamaan aineellisen avun tarjoamista täydentäviä toimenpiteitä tilanteessa, jossa näitä toimenpiteitä ei tueta kyseisen jäsenvaltion toimintaohjelmasta rahaston puitteissa (16).

4.3.1

ETSK kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan tulee yksinkertaistaa menettelyjä ja pienentää jäsenvaltioiden ja erityisesti kumppaniorganisaatioiden hallinnollista rasitetta (17). Toimen toteuttamiseen liittyvien rationalisoitujen ja yksinkertaistettujen menettelyjen tulee vastata rahaston erityisiä tavoitteita ja kohderyhmiä. Tässä yhteydessä ETSK haluaa varoittaa noudattamasta Euroopan sosiaalirahastosta peräisin olevia menettelyjä (18). Nämä menettelyt ovat näet monissa jäsenvaltioissa monimutkaisia ja voivat osoittautua epätarkoituksenmukaisiksi kumppaniorganisaatioille.

4.3.2

ESTK on tyytyväinen komission ehdotukseen perustaa EU-tason foorumi, josta myönnettäisiin rahoitusta teknisen tuen puitteissa. Kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihto EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välillä tuottavat tälle rahastolle lisäarvoa (19).

4.3.3

ESTK on tyytyväinen, että jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan toimintaohjelmat yhteistyössä kansalaisyhteiskuntaa edustavien elimien kanssa (20). ETSK ehdottaa niin ikään, että jäsenvaltiot velvoitettaisiin perustamaan seurantakomiteoita tai muita toimintaohjelmien seurannasta ja arvioinnista huolehtivia elimiä, joihin osallistuisivat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, köyhyydestä itse kärsivät tai heidän edustajansa.

4.3.4

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että rahaston varoista katetaan elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden hallinto-, kuljetus- ja varastointikustannukset, sekä mahdollisuuteen rahoittaa kumppaniorganisaatioiden valmiuksien kehittämistä (21). Näin mahdollistetaan kumppaniorganisaatioiden aktiivinen osallistuminen rahastosta tuettavien toimien tehokkaaseen toteuttamiseen.

4.3.5

ETSK on tyytyväinen säännökseen, jolla turvataan kumppaniorganisaatioiden riittävä maksuvalmius, jotta ne voivat toimia asianmukaisesti (22).