Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62016CA0684

    Asia C-684/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 6.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesarbeitsgericht – Saksa) – Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften eV v. Tetsuji Shimizu (Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaalipolitiikka — Työajan järjestäminen — Direktiivi 2003/88/EY — 7 artikla — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Kansallinen säännöstö, jonka mukaan pitämättä jäänyt palkallinen vuosiloma ja rahallinen korvaus mainitusta lomasta menetetään, jos työntekijä ei ole tehnyt lomahakemusta ennen työsuhteen päättymistä — Direktiivi 2003/88/EY — 7 artikla — Velvollisuus tulkita kansallista oikeutta unionin oikeuden mukaisesti — Mahdollisuus vedota Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohtaan yksityisten välisessä oikeusriidassa)

    EUVL C 16, 14.1.2019, p. 5–6 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    14.1.2019   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 16/5


    Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 6.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesarbeitsgericht – Saksa) – Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften eV v. Tetsuji Shimizu

    (Asia C-684/16) (1)

    ((Ennakkoratkaisupyyntö - Sosiaalipolitiikka - Työajan järjestäminen - Direktiivi 2003/88/EY - 7 artikla - Oikeus palkalliseen vuosilomaan - Kansallinen säännöstö, jonka mukaan pitämättä jäänyt palkallinen vuosiloma ja rahallinen korvaus mainitusta lomasta menetetään, jos työntekijä ei ole tehnyt lomahakemusta ennen työsuhteen päättymistä - Direktiivi 2003/88/EY - 7 artikla - Velvollisuus tulkita kansallista oikeutta unionin oikeuden mukaisesti - Mahdollisuus vedota Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohtaan yksityisten välisessä oikeusriidassa))

    (2019/C 16/05)

    Oikeudenkäyntikieli: saksa

    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

    Bundesarbeitsgericht

    Pääasian asianosaiset

    Valittaja: Max-Planck-Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften eV

    Vastapuoli: Tetsuji Shimizu

    Tuomiolauselma

    1)

    Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan on niin, että jos työntekijä ei ole pyytänyt kyseessä olevan viiteajanjakson kuluessa saada käyttää oikeuttaan palkalliseen vuosilomaan, työntekijä menettää kyseisen ajanjakson lopussa automaattisesti – ja ilman, että ensin tarkistettaisiin, onko työnantaja antanut työntekijälle tosiasiallisesti mahdollisuuden käyttää kyseistä oikeuttaan muun muassa tiedottamalla hänelle asiasta riittävästi – ne palkalliset vuosilomapäivät, jotka hänelle on kyseisen ajanjakson osalta kertynyt mainitun säännöksen ja mainitun määräyksen nojalla, ja vastaavasti oikeutensa saada rahallinen korvaus tästä pitämättä jääneestä palkallisesta vuosilomasta työsuhteen päättyessä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tältä osin tarkastettava, voiko se ottamalla huomioon kansallisen oikeuden kokonaisuudessaan ja soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja tulkita kansallista oikeutta niin, että unionin oikeuden täysi tehokkuus on mahdollista taata.

    2)

    Jos pääasiassa kyseessä olevan kaltaista kansallista säännöstöä ei ole mahdollista tulkita niin, että sen yhdenmukaisuus direktiivin 2003/88 7 artiklan ja perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan kanssa varmistetaan, viimeksi mainitusta määräyksestä seuraa, että kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu työntekijän ja hänen entisen työnantajansa, joka on yksityinen, välinen oikeusriita, on jätettävä mainittu kansallinen säännöstö soveltamatta ja huolehdittava siitä, että jollei kyseinen työnantaja voi näyttää toteen, että se on noudattanut kaikkea vaadittua huolellisuutta, jotta työntekijällä on tosiasiallisesti mahdollisuus pitää palkallinen vuosiloma, johon hänellä on oikeus unionin oikeuden nojalla, mainitulta työntekijältä ei voida evätä hänen saavuttamaansa oikeutta tällaiseen palkalliseen vuosilomaan eikä vastaavasti, kun työsuhde päättyy, sellaista rahallista korvausta pitämättä jääneestä lomasta, jonka maksaminen on tuossa tapauksessa suoraan asianomaisen työnantajan tehtävä.


    (1)  EUVL C 104, 3.4.2017.


    Top