Valitus, jonka Otis Luxembourg Sàrl, aiemmin General Technic-Otis Sàrl, Otis SA, Otis BV, Otis Elevator Company ja Otis GmbH & Co. OHG ovat tehneet 23.9.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-141/07, Otis Luxembourg Sàrl, aiemmin General Technic-Otis Sàrl, Otis SA, Otis BV, Otis Elevator Company ja Otis GmbH & Co. OHG v. Euroopan komissio, 13.7.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-494/11 P)

2011/C 347/27

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Otis Luxembourg Sàrl, aiemmin General Technic-Otis Sàrl, Otis SA, Otis BV, Otis Elevator Company ja Otis GmbH & Co. OHG (edustajat: avocat A. Winckler, solicitor J. Temple Lang, advocate C.J. Cook, avocat D. Gerard)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisellä valitusperusteellaan valittajat riitauttavat unionin yleisen tuomioistuimen näkemyksen, jonka mukaan komissiolla oli oikeus katsoa, että OTIS SA oli vastuussa sellaisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon GTO oli syyllistynyt Luxemburgissa. Tämä valitusperuste jakautuu neljään osaan. Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin teki aineellisoikeudellisen virheen, koska se sovelsi virheellisesti oikeussääntöä, jonka unionin tuomioistuin on esittänyt asiassa C-97/08 P, Akzo Nobel vastaan komissio, ja yhden yrityksen käsitettä. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin ylitti toimivaltansa, koska se käytti ratkaisunsa perusteena sellaisia tosiseikkoja, joihin komissio ei ollut viitannut päätöksessä ja jotka eivät sisältyneet asian asiakirjavihkoon komissiossa. Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin luonnehti väärin GTO:n ja Otis SA:n välisen oikeudellisen suhteen luonteen ja laajuuden ja vääristeli tosiseikkoja. Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin ei esittänyt riittäviä perusteita, kun se totesi, ettei komissio ollut jättänyt noudattamatta velvollisuuttaan kohdella GTO:n ja MEE:n emoyhtiöitä yhdenvertaisesti.

Toisessa valitusperusteessaan valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki useita oikeudellisia virheitä, kun se hyväksyi sakon perusmäärää koskevan laskelman Saksaa koskevan kilpailusääntöjen rikkomisen osalta. Tämä valitusperuste jakautuu kahteen osaan. Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti sakkoja koskevia vuoden 1998 suuntaviivoja, koska se katsoi, ettei komissiolla ollut velvollisuutta ottaa huomioon merkityksellisten markkinoiden kokoa sakon perusmäärää määrittäessään. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole esittänyt riittäviä perusteluja merkityksellisten markkinoiden koon määrittämisestä eikä osallistujien jakamisesta ryhmiin.

Kolmannella valitusperusteellaan valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki useita oikeudellisia virheitä ja ylitti toimivaltansa, kun se eväsi Otisilta sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon 23 kohdan b alakohdassa tarkoitetun osittaisen immuniteetin. Tämä valitusperuste jakautuu kahteen osaan. Ensinnäkään unionin yleinen tuomioistuin ei soveltanut oikeaa oikeudellista perustetta osittaisen immuniteetin myöntämiselle. Se myös ylitti toimivaltansa, koska se korvasi omalla arviollaan komission Otisin toimittamista todisteista tekemän arvion, ja jätti huomiotta vakiintuneet todistelua koskevat säännöt. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti komission perusteluvelvollisuutta.