2.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 351/69

A.

toteaa, että Maastrichtin sopimuksen laatijat eivät varautuneet julkisen talouden velkakriisiin euroalueella,

B.

toteaa, että euroalueen jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjojen osto- ja myyntihinnan erotukset kasvoivat nopeammin syksyllä 2009,

C.

ottaa huomioon, että kevään 2010 aikana tiettyjen jäsenvaltioiden asema joukkovelkakirjamarkkinoilla huononi merkittävästi ja oli toukokuussa 2010 kriittinen,

D.

ottaa huomioon, että joukkovelkakirjamarkkinat ovat kehittyneet tavalla, jota on pyrittävä ymmärtämään paremmin,

E.

toteaa, että 11. toukokuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 407/2010 nojalla annettava Euroopan unionin rahoitustuki rajoitetaan asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan omien varojen enimmäismäärän mukaisten maksumäärärahojen liikkumavaraan; ottaa huomioon, että asetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan komissio ja apua saava jäsenvaltio laativat yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa määrätään yksityiskohtaisesti unionin rahoitustuelle asetetuista yleisistä talouspoliittisista ehdoista ja jonka komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle,

F.

ottaa huomioon, että 7. kesäkuuta 2010 euroalueen jäsenvaltiot perustivat 9.–10. toukokuuta 2010 kokoontuneen ECOFIN-neuvoston päätelmien mukaisesti Euroopan rahoitusvakausvälineen Luxemburgin lainsäädännön mukaisena osakeyhtiönä (société anonyme), jonka liikkeeseen laskemat asiakirjat euroalueen jäsenvaltiot takaavat määräsuhteessa 440 miljardiin euroon asti,

1.

pitää tervetulleina viimeaikaisia EU:n ja kansallisen tason toimia euron vakauden turvaamiseksi; pitää valitettavana, että Euroopan poliittiset päättäjät eivät ryhtyneet jo aiemmin päättäväisiin toimiin, vaikka rahoituskriisi paheni tasaiseen tahtiin;

2.

painottaa näiden toimien väliaikaista luonnetta ja tarvetta saavuttaa todellista edistystä yksittäisten jäsenvaltioiden finanssi- ja rakennepolitiikassa, perustaa uusi, vankempi talouden ohjausjärjestelmä, jolla estetään vastaavanlaisten kriisien toistuminen, sekä lisätä kasvupotentiaalia ja kestävää makrotaloudellista tasapainottamista EU:ssa;

3.

katsoo, ettei nykyistä kriisiä voida ratkaista pysyvästi vain syytämällä uutta velkapääomaa jo valmiiksi voimakkaasti velkaantuneisiin maihin;

4.

katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden ja eritoten niiden, jotka kuuluvat talous- ja rahaliittoon (EMU), olisi talouspolitiikkaansa kehittäessään otettava huomioon kyseisen politiikan vaikutukset sekä kotimaassa että unionissa, eritoten EMU-jäsenvaltioissa; pitää jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa yhteistä etua koskevana asiana ja katsoo, että ne olisi sovitettava yhteen neuvostossa SEUT-sopimuksessa määriteltyjen menettelyjen mukaisesti;

5.

uskoo, että huolimatta 11. toukokuuta 2010 annetusta neuvoston asetuksesta (EU) N:o 407/2010 ja 18. helmikuuta 2002 annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 332/2002 perustettua ns. erityisrahoitusyhtiötä (special purpose vehicle, SPV) koskevissa säännöissä olisi määrättävä euroalueeseen kuulumattomien maiden mahdollisuudesta osallistua SPV-välineeseen;

6.

katsoo komission tiedonannon KOM(2010)0250 talouspolitiikan koordinoinnin tehostamisesta edistävän merkittävästi talouspolitiikan koordinoinnin parantamista EU:ssa; katsoo, että talouden seurannan tehostamista koskeviin lainsäädäntöehdotuksiin olisi sisällyttävä SEUT-sopimuksen 121 artiklan 6 kohdan nojalla annettavaa uutta sekundaarilainsäädäntöä; katsoo, että tulevissa seurantapuitteissa olisi pyrittävä kestävään julkiseen talouteen ja talouskasvuun, kilpailukykyyn, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja kauppataseen epätasapainon vähentämiseen;

7.

katsoo, että uusia EU:n välineitä ja menettelyjä perustettaessa on otettava huomioon kunkin unionin toimielimen rooli, muun muassa Euroopan parlamentin tehtävä lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäjänä sekä Euroopan keskuspankin (EKP) riippumaton tehtävä rahapolitiikan päätöksentekijänä;

8.

pyytää komissiota laatimaan arvion Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin vaikutuksista eritoten EU:n talousarvioon sekä EU:n muihin rahoitusvälineisiin ja Euroopan investointipankin lainoihin;

9.

pyytää komissiota laatimaan arvion Euroopan rahoitusvakausvälineen vaikutuksista eritoten euro-obligaatiomarkkinoiden toimintaan ja kurssieroihin; pyytää komissiota lisäksi arvioimaan perustettua erityisrahoitusyhtiötä koskevan päätöksentekomenettelyn käyttökelpoisuutta ja vastuullisuutta pitemmän aikavälin ratkaisua silmällä pitäen;

10.

pyytää yksityiskohtaisempaa tietoa Euroopan rahoitusvakausvälineen ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) keskinäisestä koordinoinnista sekä siitä, määräytyykö varojen keskinäinen jakosuhde vastaavalla perusteella säilyttämällä suhde 2:1, aiotaanko korko sovittaa millään tavalla yhteen IMF:n koron kanssa, olettaen että IMF:n korko vahvistetaan yleisen käytännön mukaisesti, minkälaista korkoa lainoille on kaavailtu, ylittääkö se Saksan Bund-futuurien koron ja onko se todennäköisesti 1 prosentin tuntumassa; kysyy, ovatko IMF:n ja Euroopan rahoitusvakausvälineen lainat tasavertaisia, koska tämä antaisi automaattisesti Euroopan rahoitusvakausvälineen etuoikeuden, jonka perusteella sitä ei sisällytettäisi lainanottajien velvoitteiden mahdolliseen uudelleenjärjestelyyn – koska muutoin Euroopan rahoitusvakausvälineellä olisi itse asiassa suuririskisin riskikeskittymä;

11.

kysyy, onko suunnitteilla toimenpiteitä, joilla varmistetaan tasaveroinen kohtelu; panee esimerkiksi merkille, että Euroopan rahoitusvakausvälineen korko vaikuttaa erilaiselta kuin mitä Kreikan tukipaketissa sovittiin, koska Euroopan rahoitusvakausvälineen lainanottajat tulevat maksamaan erityisrahoitusyhtiön varainhankinnan lopulliset kokonaiskustannukset; kysyy lisäksi, miten voidaan turvata EMUun kuulumattomien jäsenvaltioiden oikeudenmukainen kohtelu, jos Euroopan rahoitusvakausväline otetaan käyttöön vasta, kun mekanismin 60 miljardia euroa on käytetty loppuun;

12.

huomauttaa, että vaikka vakavaraisuusdirektiivissä oletetaan, että euroalueen valtioiden velkaan ei liity lainkaan nimellisriskiä, näin ei välttämättä ole, ja että viimeaikaiset tapahtumat ovat lisänneet jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemien pitkäaikaisten luottojen luottoriskiä; katsoo, että Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan järjestelmäriskikomitean olisi ratkaistava ongelma;

13.

panee merkille, että vakavaraisuusdirektiivin mukaan valtion joukkovelkakirjalainaan sovellettava riskipainotus on nolla prosenttia;

14.

pyytää EKP:tä selventämään yksityiskohtaisesti äskettäisiä päätöksiään ostaa valtion joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta ja katsoo, että EKP:n olisi laadittava irtaantumisstrategia ja selkeä aikataulu tästä käytännöstä luopumiseksi;

15.

uskoo, että pitkän aikavälin ratkaisu edellyttää sisäisen epätasapainon ongelman ja kestämättömän velkatilanteen ratkaisemista, sillä ne ovat nykyisen kriisin rakenteellinen perusta; katsoo, että pitemmän aikavälin visio edellyttää euroalueen ja EU:n sisäisen makrotaloudellisen epätasapainon korjaamista ja siten myös jäsenvaltioiden huomattavien kilpailukykyerojen poistamista;

16.

katsoo, että EU:n vankempiin talouden ohjausjärjestelmän puitteisiin on sisällytettävä pysyvä EU:n julkisen velan kriisinhallintajärjestely, jollainen voisi olla Euroopan valuuttarahasto, makrotaloudellisen vakauttamisen koordinoitu toimintamalli ja EU:n talousarvion ja jäsenvaltioiden talousarvioiden välisen yhteisvaikutuksen tehostaminen kestävän julkisen talouden vakauttamisen lisäksi;

17.

panee merkille, että huolimatta tämän mekanismin mahdollisesti merkittävästä vaikutuksesta EU:n talousarvioon Euroopan parlamentille ei suotu minkäänlaista roolia päätöksenteossa, koska väline perustettiin neuvoston asetuksella SEUT-sopimuksen 122 artiklan 2 kohdan nojalla; pitää tarpeellisena varmistaa, että Euroopan parlamentti voi budjettivallan käyttäjänä osallistua päätöksentekoon asiasta, jonka talousarviovaikutukset ovat mahdollisesti hyvin kauaskantoisia;

18.

kehottaa komissiota teettämään vuoden 2010 loppuun mennessä riippumattoman toteutettavuustutkimuksen innovoivista rahoitusvälineistä, kuten euro-obligaatioiden yhteisestä liikkeeseen laskemisesta keinona vähentää kurssieroja ja lisätä likviditeettiä euron hallitsemilla velkamarkkinoilla;

19.

huomauttaa, että euro-obligaatioiden liikkeeseen laskeminen EU:n kannalta tärkeää infrastruktuuria varten olisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukaista;

20.

pyytää komissiota arvioimaan eri vaihtoehtoja pitkän aikavälin järjestelmäksi, jolla ehkäistään ja ratkaistaan mahdolliset valtion velkaongelmat tehokkaalla ja kestävällä tavalla ja otetaan samalla kaikki hyöty irti yhteisestä rahasta; katsoo, että arvioinnissa olisi huomioitava se tosiseikka, että valtion joukkovelkakirjojen luottoriski voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen, mikä olisi kenties otettava paremmin huomioon luottolaitosten vakavaraisuussuhteessa;

21.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle, euroryhmän puheenjohtajalle ja Euroopan keskuspankille.