19.2.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/8

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Islanti jäsenehdokasvaltiona”

(valmisteleva lausunto)

(2011/C 54/02)

Esittelijä: Liina CARR

Huhtikuun 28. päivänä 2010 päivätyssä kirjeessä Euroopan komission varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič ja laajentumisprosessista vastaava Euroopan komission jäsen Štefan Füle pyysivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Islanti jäsenehdokasvaltiona.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 27. lokakuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 8.–9. joulukuuta 2010 pitämässään 467. täysistunnossa (joulukuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 170 ääntä puolesta ja 1 vastaan kenenkään pidättymättä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Nykyisessä tilanteessa yleisen mielipiteen tuki Islannin EU-jäsenyyshakemukselle on kovan työn takana, minkä vahvisti Islannissa syyskuussa 2010 järjestetty julkinen kuulemismenettely. Vaikka jäsenyys sinänsä herättää edelleen keskustelua, kansalaisten tuki liittymisneuvotteluille näyttää viime aikoina kasvaneen: 64 prosenttia toivoo, että EU-jäsenyysprosessia jatketaan hakemuksen peruuttamisen sijasta. Tuki liittymisprosessille on kasvanut huomattavasti aiempiin kyselyihin verrattuna.

1.2   Komitea katsoo, että EU:hun myönteisesti suhtautuvien järjestöjen on aika osallistua julkiseen keskusteluun entistä enemmän osoittaakseen, mitä etuja EU-jäsenyyteen sisältyy sekä Islannille että EU:lle. ETSK voisi toimia aloitteentekijänä ja järjestää tapahtumia, joissa keskitytään erityisesti muita eturyhmiä edustavien organisaatioiden rooliin.

1.3   ETSK kannattaa varauksetta Islannin EU-jäsenyyttä ja painottaa, että Islannin kansalaisyhteiskunnan osallistuminen liittymisneuvotteluihin on tärkeää. Työmarkkinaosapuolilla on perinteisesti ollut vahva rooli Islannin toimintapolitiikkaa muokattaessa, ja ne ovat jo luoneet yhteyksiä ETSK:hon sekä eurooppalaisiin kattojärjestöihin.

1.4   Komitea painottaa, että työmarkkinaosapuolten lisäksi kansalaisyhteiskunnan eri eturyhmien on osallistuttava toimintaan nykyistä laajemmin. Liittymisprosessin kuluessa on varmistettava, että perinteisemmän työmarkkinavuoropuhelun rinnalla käydään myös kansalaisvuoropuhelua.

1.5   Komitea suosittaa, että Islantia varten perustetaan mahdollisimman pian neuvoa-antava sekakomitea, kuten on toimittu muiden, liittymistä valmistelevien maiden tapauksessa. Komitea katsoo, että tämä on hyödyllinen mekanismi näkemysten ja tietojen vaihtamiseksi Islannin ja EU:n jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskuntien välillä, yhteisten suositusten ja näkökantojen esittämiseksi neuvotteluosapuolille sekä erityisesti muita eturyhmiä edustavien organisaatioiden roolin vahvistamiseksi jäsenyysneuvotteluissa.

1.6   Koska Islanti on poliittisesti ja taloudellisesti erittäin kehittynyt ja koska se kuuluu Euroopan talousalueeseen (ETA), se on yleisesti ottaen hyvin valmistautunut täyttääkseen EU-jäsenyyteen kuuluvat velvollisuudet (huolimatta Islannin talouden romahtamisesta äskettäisessä kriisissä) erityisesti ETA-sopimuksen kattamilla aloilla. ETSK katsoo myös, että EU:n jäsenvaltiona Islanti voisi osaltaan antaa panoksensa EU:n eri politiikkojen kehittämiseen esimerkiksi kestävyysperiaatteita noudattavan kalastuksen, uusiutuvien energialähteiden ja arktisen ulottuvuuden ollessa kyseessä. Nykyisin Islanti ei ole edustettuna EU:n päätöksentekoelimissä.

1.7   Vaikka Islanti on jo pannut täytäntöön huomattavan osan EU:n lainsäädännöstä, eräillä keskeisillä aloilla, lähinnä kalastuksessa ja maataloudessa, on edelleen jäljellä haasteita. ETSK painottaa, että kyseisten alojen kansalaisyhteiskuntaryhmillä on oltava liittymisprosessissa keskeinen rooli. Liittymisprosessiin on kutsuttava mukaan myös muut keskeiset ryhmät tukemaan Islannin hallitusta EU-jäsenyysneuvotteluissa.

1.8   Eräät vaikutusvaltaiset kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat jo ilmoittaneet vastustavansa Islannin jäsenyyshanketta. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että jäsenyyteen myönteisesti suhtautuvat organisaatiot aloittavat pikimmiten julkisen keskustelun jäsenyyden hyödyistä Islannille ja EU:lle. ETSK katsoo, että kansallisella ja unionin tasolla olisi hyödyllistä käydä laajempi keskustelu, joka tukee organisaatioita ja kansalaisia projektissa mielipiteen muodostamiseksi demokraattisen prosessin kautta, kun otetaan huomioon unionitason yhteisymmärrykseen pohjautuva lähestymistapa.

1.9   Kielteinen yleinen mielipide EU-jäsenyyttä kohtaan Islannissa johtuu osaksi ratkaisemattomasta Icesave-kiistasta. Siksi on sitäkin tähdellisempää ottaa kansalaisyhteiskunta mukaan EU-jäsenyydestä käytävään rakentavaan vuoropuheluun. ETSK painottaa, että Icesave-kysymys tulisi ratkaista liittymisneuvotteluiden ulkopuolella ja ettei siitä saa tehdä estettä Islannin jäsenyysprosessin etenemiselle.

2.   Tilannekatsaus

2.1   Islanti haki EU:n jäsenyyttä heinäkuussa 2009, ja 24. helmikuuta 2010 komissio antoi myönteisen lausunnon Islannin hakemuksesta. Kesäkuun 17. päivänä 2010 Eurooppa-neuvosto päätti käynnistää jäsenyysneuvottelut ja kehotti neuvostoa hyväksymään yleisen neuvottelukehyksen. Euroopan parlamentti vahvisti päätöksen 28. kesäkuuta 2010. Hallitustenvälinen konferenssi kokoontui ensimmäistä kertaa 27. heinäkuuta 2010.

2.2   Islanti on jo pannut täytäntöön suuren osan EU:n lainsäädännöstä ETA-sopimuksen ja Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon osallistumista koskevan sopimuksen puitteissa, mikä helpottaa arviointiprosessia sekä sitä seuraavia luvuittain käytäviä neuvotteluita. Muutamilla avainaloilla, joista esimerkkeinä mainittakoon maatalous, kalastus ja rahapolitiikka, haasteita on vielä jäljellä. Arviointiprosessi on alkanut, ja se on määrä saada päätökseen kesäkuussa 2011.

2.3   Islanti täyttää kaikilta osin Kööpenhaminassa vuonna 1993 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston EU-jäsenyydelle asettamat poliittiset edellytykset. Se on pitkälle kehittynyt edustuksellinen demokratia, jolla on vahvat instituutiot sekä laaja-alainen, perus- ja ihmisoikeudet turvaava ja oikeusvaltiota kunnioittava järjestelmä.

2.4   Islannin julkishallinto on yleisesti ottaen tehokas, eikä siihen kohdistu poliittista vaikuttamista. Viimeaikaista taloudellista myllerrystä ovat säestäneet poliittinen kuohunta ja hallinnollisen uudistuksen tarve. Komission käsityksen mukaan rahoituskriisi on nostanut esiin kysymyksiä mahdollisista eturistiriidoista, jotka liittyvät poliittisten päättäjien ja liike-elämän edustajien välisiin läheisiin yhteyksiin, ja lisäuudistukset ovat mitä todennäköisimmin välttämättömiä. Julkishallintoa on jo ryhdytty uudistamaan, ja eräisiin komission esille ottamiin ongelmiin on puututtu.

2.5   Talouskriisin vakavista seurauksista huolimatta Islannilla on toimiva markkinatalous, ja se kykenee vastaamaan asianmukaisesti kilpailupaineeseen ja markkinavoimiin EU:ssa. Kriisin taltuttamiseksi Islannin hallitus on ryhtynyt vaikeisiin säästötoimenpiteisiin, ehdottanut toimia talouden monipuolistamiseksi ja toivoo kasvun elpyvän vuoden 2010 loppuun mennessä. Nykyisen hallituksen päätavoitteena on tasapainottaa valtion talousarvio vuoteen 2013 mennessä sekä luoda työpaikkoja ja edistää innovointia Islannin kilpailukyvyn palauttamiseksi vuoteen 2020 mennessä.

2.6   Yleisesti ottaen Islantia pidetään luonnollisena ehdokasvaltiona; sillä on hyvin kehittynyt demokraattinen kulttuuri ja unionin säännöstöön nähden pitkälle yhdenmukainen lainsäädäntö, minkä johdosta se voisi saattaa liittymisneuvottelut päätökseen suhteellisen nopeasti edellyttäen, että se saattaa lainsäädäntönsä kaikilta osin sopusointuun unionin säännöstön kanssa siihen mennessä, kun se liittyy unioniin. Jos neuvotteluprosessi on menestyksekäs ja islantilaiset hyväksyvät maansa jäsenyyden kansanäänestyksessä, Islanti olisi väestöltään – noin 317 000 asukasta – pienin jäsenvaltio.

2.7   Sen jälkeen, kun Islanti oli hakenut jäsenyyttä, perustettiin kymmenen neuvotteluryhmää vastaamaan eri aloja koskevista neuvotteluista. Työmarkkinaosapuolet ja muut keskeiset organisaatiot ovat hyvin edustettuina, ja niillä on edustus tärkeimmissä ryhmissä. Vaikka virkamiehet vastaavat neuvotteluista, ryhmiä, joita asia koskee eniten, on pyydetty ottamaan osaa neuvotteluryhmien valmistelutyöhön ja osallistumaan prosessiin suoraan.

2.8   Islannin hallituksen politiikkana on ottaa kansalaisyhteiskunta täysimääräisesti mukaan liittymisprosessiin. Kun Islannin parlamentin ulkoasiainvaliokunta laati mietintönsä EU-jäsenyydestä, kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, kansalaisia ja instituutioita kehotettiin esittämään kommentteja, jotka otettiin huomioon. Valiokunnan päätelmissä todetaan, että perustettaisiin laaja-alainen kuulemisfoorumi, jossa keskusteltaisiin EU:sta, liittymisneuvotteluiden etenemisestä sekä Islannin neuvottelukannoista yksittäisissä kysymyksissä.

2.9   Huolimatta kaikista edellä mainituista myönteisistä merkeistä, jotka koskevat kansalaisyhteiskunnan osallisuutta liittymisprosessissa, Islannin uskottavuus on kärsinyt eräissä EU:n jäsenvaltioissa pankkikriisin ja Icesave-kiistan johdosta. Islantilaisten suhtautuminen EU:ta kohtaan vaihtelee. Heinäkuussa 2010 toteutettu kyselytutkimus osoitti, että 60 prosenttia kannatti jäsenyyshakemuksen peruuttamista, mutta syyskuun lopulla Fréttablaðið-sanomalehden tekemä kysely osoitti, että 64 prosenttia vastaajista halusi, että neuvottelut saatetaan päätökseen, jotta asiasta voitaisiin äänestää kansanäänestyksessä. Vaikka on liian aikaista sanoa, onko käsitys EU:sta islantilaisten keskuudessa muuttunut, on varmaa, että EU:ta ja EU-jäsenyyttä koskevalle asiatiedolle on valtava kysyntä. Islantilaisilla näyttää olevan kasvava halu tietää entistä enemmän EU:sta ja liittymisprosessista, jotta tulevien päätösten perustana on vankka tietämys myyttien ja pelkojen sijasta.

3.   Suhteet EU:hun

3.1   Islannilla on läheiset suhteet Euroopan unioniin vuonna 1994 voimaan tulleen ETA-sopimuksen kautta. ETA-sopimus mahdollistaa kolmen EFTA-valtion osallistumisen EU:n sisämarkkinoihin. Islannin jäsenyyshakemuksen jälkeen EU perusti edustuston Islantiin; aiemmin Islannin-asioista vastasi EU:n Oslon-edustusto.

3.2   ETA-sopimus on edellyttänyt, että Islanti sisällyttää huomattavan osan EU:n säännöstöstä kansalliseen oikeusjärjestelmäänsä. Islanti on pannut täytäntöön valtaosan neljän vapauden kannalta keskeisistä määräyksistä. Vain muutamat sisäpolitiikan alat jäävät ETA-sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, ja jotkut saattavatkin väittää, että vallitsee eräänlainen EU-jäsenyyteen verrattavissa oleva tilanne. Heinäkuuhun 2009 mennessä kansallisen lainsäädännön osaksi saatetun sisämarkkinalainsäädännön prosenttiosuus on samalla tasolla kuin EU:n jäsenvaltioissa keskimäärin.

3.3   Vaikka oikeus-, vapaus- ja turvallisuuskysymykset eivät sisälly ETA-sopimukseen, Islanti on osallistunut myös kyseiseen politiikanalaan Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon osallistumista koskevan sopimuksen kautta. Kun EU:n pohjoismaiset jäsenvaltiot jättivät hakemuksen liittyäkseen Schengen-sopimukseen, niiden ehtona oli, että löydettäisiin ratkaisu Pohjoismaiden passiunionin säilyttämiseksi Islannin ja Norjan kanssa. Kyseiset kaksi maata ovat siitä syystä soveltaneet Schengenin säännöstöä maaliskuusta 2001 lähtien.

3.4   EU:n päätöksentekoprosessiin osallistumisen osalta ETA-sopimus mahdollistaa lähinnä yhteydet komissioon. ETA-sopimuksen 99 ja 100 artiklan mukaan Euroopan talousalueeseen kuuluvat EFTA-maat voivat osallistua komission asiantuntijaryhmiin sekä komiteamenettelyn piiriin kuuluvien komiteoiden työryhmiin. Euroopan talousalueeseen kuuluvilla EFTA-mailla ei ole kuitenkaan virallisia yhteyksiä neuvostoon eikä Euroopan parlamenttiin.

3.5   Islannin työmarkkinaosapuolet osallistuvat ETA:n neuvoa-antavaan komiteaan ETSK:n kanssa. Poliittisella tasolla Islanti osallistuu ETA:n parlamentaariseen sekakomiteaan. Islanti osallistuu Norjan kanssa myös neuvoston kokouksia edeltäviin Pohjoismaiden ja Baltian maiden epävirallisiin tapaamisiin, joissa sillä on mahdollisuus yrittää saada näkemyksensä kuulluiksi.

3.6   Sen lisäksi, ettei Islanti voi osallistua täysimääräisesti EU:n päätöksentekoprosessiin, keskeinen ero ETA-sopimukseen ja EU-jäsenyyteen perustuvan Islannin aseman välillä on, ettei ETA-sopimuksella luoda ylikansallisia elimiä, joilla on valtuudet säätää jäsenvaltioissa suoraan sovellettavissa olevia lakeja. ETA-sopimuksessa ei myöskään määrätä oikeudellisen toimivallan myöntämisestä. EU-jäsenyys puolestaan tarjoaisi Islannille edustuksen kaikissa EU:n toimi- ja päätöksentekoelimissä.

3.7   Vaikka Islannilla on läheiset suhteet EU:hun, se on viime aikoihin asti päättänyt pysytellä unionin ulkopuolella. Tämän kannan voidaan yleisesti katsoa juontuvan monista eri tekijöistä, erityisesti halusta säilyttää kalavarat kansallisessa valvonnassa. Myös yhteinen maatalouspolitiikka on epäsuosittu islantilaisten maataloustuottajien keskuudessa; he pelkäävät Euroopan mantereen halvempien tuotteiden synnyttämää kilpailua. Kansallismielinen suuntaus on voimakas tietyissä Islannin väestönosissa, ja eräät päätöksentekijät ovat yleisesti olleet haluttomia edistämään mitään, mitä voitaisiin pitää maan itsemääräämisoikeuden vaarantamisena. Islannin maantieteellinen eristyneisyys, sen erityinen turvallisuuspoliittinen suhde Yhdysvaltoihin kylmän sodan vuosina, sen hallinnon suppea koko sekä maaseutualueita suosiva vaalijärjestelmä mainitaan toisinaan mahdollisina syinä Islannin EU-politiikalle. Lisäksi rahoituskriisiin asti katsottiin yleisesti, että ETA-sopimus palvelee Islannin etuja riittävästi.

3.8   Edellä mainituista seikoista huolimatta huomattava väestönosa on kuluneina vuosina kannattanut yhteyksien tiivistämistä EU:hun. Islannin rahoitusjärjestelmän romahdettua lokakuussa 2008 EU-jäsenyyden ja euron käyttöönoton kannatus lisääntyi. Heinäkuussa 2009 Islannin parlamentti äänesti EU-jäsenyyden hakemisen puolesta. Yleisön ja poliittisten puolueiden näkemykset asiasta Islannissa eriävät toisistaan kuitenkin edelleen.

3.9   Islannin jäsenyys hyödyttäisi sekä EU:ta että Islantia. EU:n kannalta jäsenyys edistäisi unionin maantieteellistä kattavuutta ja antaisi EU:lle jalansijan arktisella alueella sekä mahdollisuuden osallistua Arktiseen neuvostoon. Islannin kannalta EU-jäsenyys vahvistaisi sen asemaa tavoiteltaessa entistä parempia monenvälisen hallinnoinnin muotoja arktisella alueella. Jäsenyys myös palauttaisi Islannin kansainvälistä uskottavuutta, ja sillä olisi tasapainottava vaikutus maan valuuttaan ja koko talouteen. EU:n jäsenenä Islannilla olisi paljon tarjottavana pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan, uusiutuvien energiavarojen kehittämiseen ja hyödyntämiseen sekä entistä ympäristöystävällisempään talouteen EU:ssa.

3.10   Useita haasteita on vielä jäljellä, sillä monet merkittävät kysymykset jäävät ETA-sopimuksen ja Schengen-yhteistyön soveltamisalan ulkopuolelle. Eräät niistä aiheuttavat mitä todennäköisimmin vaikeuksia neuvotteluissa. Kalastus ja maatalous ovat luultavasti erityisen hankalia kysymyksiä, ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla kyseisillä aloilla on liittymisprosessissa keskeinen rooli. Liittymisprosessin tulisi olla vapaaehtoinen, yhteisymmärrykseen perustuva vastavuoroinen prosessi, jossa kumpikaan osapuoli ei tunne olevansa toiseen osapuoleen nähden velvollinen tekemään sitoumuksia, joihin ne eivät ole valmiita.

4.   Yhteiskunnallis-taloudellinen tilanne

4.1   Islannin talous on perinteisesti perustunut etupäässä kalastukseen, ja kalastuksen osuus on edelleen lähes puolet Islannin tavaraviennistä. Viime aikoina myös alumiinin tuotannosta ja matkailusta on tullut merkittäviä elinkeinoaloja. 1990-luvulla Islanti aloitti talouden sääntelyn purkamiseen, vapauttamiseen ja monipuolistamiseen tähtäävän prosessin ja loi mittavan rahoitussektorin. Liiallisen riskeille altistumisen, rahoitusalan riittämättömän valvonnan sekä kansantalouteen nähden suurikokoisten pankkien seurauksena Islannin pankkisektori romahti maailmanlaajuisen rahoituskriisin jälkimainingeissa. Pankkien yhteenlasketut vastattavat olivat yli kymmenen kertaa suuremmat kuin Islannin BKT (1). Tämä johti syvään taantumaan sosiaalisine ja taloudellisine seurauksineen.

4.2   Islannin kruunu heikkeni merkittävästi, minkä johdosta inflaatio kiihtyi, työttömyys lisääntyi, omaisuusarvot laskivat, suuri määrä yrityksiä joutui konkurssiin ja yksityinen kulutus väheni. Lisäksi veroja (pääoma-, tulo- ja valmisteverot sekä arvonlisäverokannat) on nostettu, on otettu käyttöön uusi kolmiportainen henkilökohtainen tuloverojärjestelmä ja monia etuuksia, kuten äitiys- ja isyysloma- sekä lapsilisäetuuksia, on pienennetty. Julkista varainkäyttöä koulutukseen ja terveydenhuoltoon on niin ikään leikattu. Monet islantilaiset kotitaloudet ovat kärsineet menetettyään suuren osan säästöistään ja/tai tuloistaan. Kriisin vakavuuden lievittämiseksi parhaillaan on meneillään velkojen laaja uudelleenjärjestelyprosessi, joka on suunnattu sekä yksityishenkilöille että yrityksille. Yksityishenkilöiden osalta on otettu käyttöön erityiset tuomioistuinten ulkopuoliset velkojen uudelleenjärjestelypuitteet vakavissa vaikeuksissa olevia kotitalouksia varten (2).

4.3   Valtionvelan määrä moninkertaistui kriisin seurauksena. Suuri osa tästä velasta perustuu Icesave-sitoumuksiin. Talletusten vakuusjärjestelmiä koskevan direktiivin (94/19/EY) mukaan Islanti on velvollinen korvaamaan tallettajille 20 000 euroon saakka tiliä kohti. Islanti on suostunut noudattamaan kyseisiä velvoitteita. Edelleen ratkaisematta oleva Icesave-kiista koskee kuitenkin niitä ehtoja ja edellytyksiä, joiden perusteella Islannin tulisi maksaa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden hallituksille takaisin niiden omille tallettajilleen maksamat korvaukset.

4.4   Islanti on ryhtynyt moniin eri toimenpiteisiin pyrkiessään selviytymään kriisistä. Kolme suurinta pankkia kansallistettiin, ne kävivät läpi rakenneuudistuksen ja niiden pääomapohjaa vahvistettiin. Otettiin käyttöön maksutasetukia ja kansainvälisiä pääomavirtoja rajoitettiin ulkomaanvaluutan ulkomaille virtaamisen ja Islannin kruunun lisädevalvoitumisen estämiseksi. Lokakuussa 2009 keskuspankki alkoi vähitellen karsia kyseisiä valvontatoimia. Perustettiin uusi talousasiainministeriö, keskuspankin hallintoneuvosto vaihdettiin ja rahoitustarkastuslaitoksen roolia vahvistettiin. Lisäksi hallitus käynnisti kokonaisvaltaisen tutkimuksen kriisiin johtaneista tapahtumista perustamalla erityisen tutkintalautakunnan ja nimittämällä erityissyyttäjän.

4.5   Hallitus pyysi lisäksi apua kansainväliseltä yhteisöltä, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF mukaan luettuna. IMF:n valmiusluottojärjestely Islantia varten on suuruudeltaan 2,1 miljardia dollaria. Lisäksi muut Pohjoismaat, Puola ja Färsaaret ovat antaneet käyttöön 2,75 miljardia dollaria. IMF:n tukema talousohjelma käsittää toimenpiteitä, joiden avulla pyritään vakauttamaan valuuttakurssi ja luomaan uudelleen luottamusta rahapolitiikkaan, tarkistamaan veropolitiikkaa ja säilyttämään julkisen sektorin velka hallittavissa olevalla tasolla, uudistamaan rahoitusalan rakenteita ja sääntelykehystä sekä helpottamaan kotitalouksien ja yritysten velkojen uudelleenjärjestelyä. Syyskuun lopulla 2010 IMF hyväksyi Islannin talouden elvytyssuunnitelmaa koskevan kolmannen katsauksensa.

4.6   Islannin makrotaloudellista vakauttamista ei ole vielä saatu päätökseen, ja julkisen talouden vakauttaminen on edelleen yksi tärkeimmistä haasteista. Julkisen talouden puitteiden vahvistamiseksi hyväksyttiin nelivuotinen julkisen talouden vakauttamissuunnitelma. Merkkejä edistymisestä on jo nähtävissä. IMF arvioi, että talouden pitäisi lähteä kasvuun vuoden 2010 jälkipuoliskolla Islannin talouden vakaiden perustekijöiden ansiosta. (2) Inflaatio laskee, ja valuuttakurssi on vakaantunut. Uusien liikepankkien pääomapohjaa on vahvistettu ja rahoitusmarkkinasäännösten laaja-alaiset uudistukset on saatettu päätökseen. Työttömyysaste ei ole ylittänyt 10:tä prosenttia, vaikka niin ennustettiin.

4.7   Työmarkkinaosapuolilla on ollut keskeinen rooli Islannin talouden elvytyssuunnitelmassa. Hallitus ja työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat kesäkuussa 2009 vakaussopimuksen, mikä näkyy vuoden 2010 talousarviossa. Sopimuksen tavoitteena oli varmistaa yhteiskunnallinen konsensus tarvittavista mukautustoimenpiteistä. Koska osallisina sopimuksessa olivat kuitenkin ensisijaisesti työmarkkinaosapuolet, eräät kansalaisyhteiskunnan organisaatiot katsoivat tulleensa syrjäytetyiksi kyseisestä prosessista. Maaliskuussa 2010 Islannin työnantajien keskusliitto vetäytyi sopimuksesta väittäen, että sopimusta oli rikottu ja ettei hallitus kykene pitämään lupauksiaan.

4.8   Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä Islannilla on suhteellisen joustavat työmarkkinat, joilla työvoimaosuus on korkea, verrattain nuori ja hyvin koulutettu aktiiviväestö sekä vankka resurssipohja, rikkaat kalastusalueet ja laajat uusiutuvat energialähteet mukaan luettuina. Siksi on todennäköistä, että ajan mittaan Islanti toipuu täysin nykyisistä taloudellisista vastoinkäymisistä. Euroopan komissio katsoo lisäksi, että jos Islanti yhdenmukaistaa lainsäädäntönsä unionin säännöstön kanssa talous- ja rahapolitiikan alalla, ei sen osallistumisen talous- ja rahaliittoon pitäisi aiheuttaa merkittäviä ongelmia.

5.   Islannin kansalaisyhteiskunta

5.1   Kansalaisyhteiskunnan aktiivisella osallistumisella on Islannissa pitkä historia. Erityisesti Islannin yhteiskunnan pienen koon johdosta eturyhmillä on erittäin tiiviit ja usein henkilökohtaiset yhteydet hallitukseen, ja ne ovat osallistuneet aktiivisesti poliittiseen prosessiin. Itse asiassa eräillä eturyhmillä, kuten maataloustuottaja- ja kalastajajärjestöillä sekä ammattiliitoilla, on perinteisesti ollut erittäin likeiset suhteet tiettyihin poliittisiin puolueisiin.

5.2   Kooltaan suppeasta hallinnosta johtuvien rajoitteiden vastapainoksi Islannin hallitus tekee tiiviistä yhteistyötä unionitasolla aktiivisten islantilaisten eturyhmien kanssa ja on niistä usein riippuvainen, kun kyse on tietojen keräämisestä ja Islannin huolenaiheita koskevan tietoisuuden lisäämisestä Brysselissä. Eturyhmillä on kuitenkin merkittävämpi rooli tietojen keräämisessä ja strategian luomisessa kuin EU-politiikkaan vaikuttamisessa, lukuun ottamatta sosiaalipolitiikan aloja, joilla työmarkkinaosapuolet ovat erityisen aktiivisia ja joilla ne osallistuvat toimintapolitiikan laadintaprosessiin suoraan.

5.3   Perustuslain 74 artiklan mukaan – muiden Pohjoismaiden tavoin – kaikenlaisia yhdistyksiä voidaan perustaa ilman ennakkolupaa, eikä niitä saa lakkauttaa hallinnollisella päätöksellä. Yhdistykset on rekisteröitävä kansallisen rekisteriviranomaisen rekisteriin, jotta niille annetaan kansallinen rekisteröintinumero verotusta varten, ja niillä on oltava virallinen kotipaikka. Ammattiliittotoiminnasta säädetään ammattiliitoista ja työmarkkinakiistoista annetussa laissa.

5.4   Monilla islantilaisilla organisaatioilla on pitkäaikaiset ja vahvat siteet pohjoismaisiin kumppanitahoihinsa. Nämä siteet voisivat auttaa islantilaisia organisaatioita vaihtamaan parhaita käytänteitä ja ottamaan oppia kumppaniorganisaatioiden kokemuksista kyseisten maiden EU:hun liittymistä koskevan prosessin aikana.

5.5   Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden julkinen kuuleminen Islannissa kuitenkin osoitti, että muut kansalaisyhteiskunnan organisaatiot kuin työmarkkinajärjestöt ovat suurelta osin sisäänpäin kääntyneitä. Entistä tiiviimmän yhteistyön avulla pitäisi olla mahdollista saada ne vakuuttumaan siitä, että erityisesti suhteessa EU-jäsenyysprosessiin ne voisivat omaksua aiempaa avaramman käsityksen omasta roolistaan Islannissa, jolloin myös kansalaisyhteiskunnan organisaatiot EU:ssa voisivat hankkia oppia islantilaisilta kumppaneiltaan.

5.6   Islanti on soveltanut pohjoismaista talous- ja sosiaalimallia, jolle ovat tunnusomaisia laaja-alainen hyvinvointivaltio ja korkeat etuustasot. Työmarkkinaosapuolet molemmin puolin työmarkkinakenttää osallistuvat aktiivisesti työmarkkinavuoropuheluun vaihtaakseen tietoja ja ratkaistakseen monentyyppisiä merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia kysymyksiä. Työ- ja sosiaalisäännökset määritellään yleensä ennemminkin työehtosopimuksissa kuin laissa.

5.7   Islannissa asiainkulku on pitkälti heijastanut kehitystä pohjoismaisissa naapurimaissa siten, että julkiset menot ovat kasvaneet. Kaupungistuminen ja muutokset yhteiskuntarakenteessa ovat johtaneet erilaisten eturyhmien, lähinnä ammattiliittojen, osuuskuntien ja maataloustuottajajärjestöjen, muodostamiseen. Alkuvuosina eturyhmiä oli vain muutamia, mutta ne olivat vaikutusvaltaisia, ja niillä oli läheiset yhteydet tiettyihin poliittisiin puoleisiin, jotka ajoivat niiden intressejä.

5.8   1900-luvun jälkipuoliskolla eturyhmien lukumäärä kasvoi yhteiskunnan monimuotoistuessa. Samalla kun monimuotoisuus on lisääntynyt, siteet tiettyjen poliittisten puolueiden ja vaikutusvaltaisten eturyhmien välillä ovat heikentyneet. Islannin kaltaisessa pienimuotoisessa yhteiskunnassa kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon väliset kanavat ovat kuitenkin väistämättä lyhyet.

5.9   Vaikka islantilainen malli muistuttaa monessa suhteessa Islannin pohjoismaisten kumppaneiden mallia, se eroaa kuitenkin tavanomaisesta pohjoismaisesta mallista eräiltä osin. Islannissa kehitys on edennyt hitaammin ja hyvinvointimenot ovat perinteisesti olleet alhaisemmat kuin muissa Pohjoismaissa. Vapauttamiseen ja yksityistämiseen tähtäävät politiikat olivat keskeisessä asemassa 1990-luvulla, ja rahoitusalan romahduksen seurauksena sosiaaliturvajärjestelmää on supistettu huomattavasti. Pohjoismaissa poliittisesti vasemmalla ja oikealla olevat puolueet kuitenkin hyväksyvät hyvinvointimallin yleisesti, ja näin on myös Islannissa huolimatta siitä, että sen poliittiselle elämälle ovat leimallisia etupäässä keskustan ja oikeiston yhteiset koalitiot. Työmarkkinaosapuolilla on ollut keskeinen rooli politiikkaa muokkaavassa prosessissa.

5.10   Julkisen kuulemismenettelyn tulokset osoittivat, että Islannin kansalaisyhteiskunta on jakautunut EU-jäsenyyskysymyksessä. Erityisesti kalastajien ja maataloustuottajien järjestöt vastustavat EU-jäsenyyttä, ja vastaavasti työntekijöiden keskusliiton ja elinkeinoelämän keskusliiton kaltaiset järjestöt kannattavat sitä. Lisäksi monet organisaatiot Islannissa eivät ota kantaa asiaan. Vaikka demokratia Islannissa on äärimmäisen vahva, kattavampien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustus on suhteellisen heikko, minkä johdosta kansalaisyhteiskunnan ääni ei kuulu kovin tasapainoisesti.

6.   Keskeiset organisaatiot ja niiden asema EU:sta käytävässä keskustelussa

6.1   Työmarkkinaosapuolet

6.1.1   Islannin työntekijöiden keskusliitto (ASI) on Islannin suurin ammattijärjestö. Se edustaa työntekijöitä yleisesti, toimisto- ja vähittäiskaupan työntekijöitä, merenkulkijoita, rakennusalan ja teollisuuden työntekijöitä, sähköalan työntekijöitä sekä monia muita ammatteja yksityisellä sektorilla ja osaa julkisesta sektorista, vaikkakin suurinta osaa julkisen sektorin työntekijöistä edustaa valtion ja kunnan työntekijöiden liitto (BSRB). Molemmat järjestöt ovat EAY:n jäseniä. Kolmanteen keskeiseen järjestöön, akateemisten liittoon (BHM), ovat järjestäytyneet työntekijät, joilla on korkeakoulututkinto ja joita työskentelee niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.

6.1.2   ASI:n vastapuolena yrityskentässä on Islannin työantajien keskusliitto (SA), joka on BusinessEurope-järjestön jäsen. SA:lla on kahdeksan eri aloilla – esimerkiksi energia-, matkailu-, rahoitus- ja kalastusalalla – toimivaa jäsenjärjestöä. Kyseisillä kahdella järjestöllä on keskeinen rooli työllisyys-, sosiaali-, ympäristö- ja työmarkkina-alan politiikkojen koordinoinnissa. Islannin teollisuuden liitto (SI) on toinen EU:n tasolla aktiivinen organisaatio, joka niin ikään kuuluu BusinessEurope-järjestöön ja on SA:n jäsen.

6.1.3   Työnantajien ja työntekijöiden keskusliitot osallistuvat useisiin komiteoihin ja julkisten elinten hallintoneuvostoihin, joissa ne suojelevat jäsentensä etuja lainsäädäntöä valmisteltaessa ja täytäntöönpantaessa. Niistä voidaan mainita esimerkiksi Islannin työterveyden ja -turvallisuuden hallintoelin, tasa-arvoneuvosto sekä tiede- ja teknologianeuvosto. Niillä on myös läheiset yhteydet hallitukseen työehtosopimuksia valmisteltaessa ja uusittaessa. Työmarkkinaosapuolet toimivat tiiviissä yhteistyössä, kun kyse on yhteisistä intresseistä tasa-arvon, työsuojelun ja tiedonvälityksen aloilla.

6.1.4   Islannin työmarkkinaosapuolet ovat jo integroituneet suhteellisen hyvin EU:n poliittiseen prosessiin. Ne seuraavat tarkkaan EU:n lainsäädäntäprosessia, sillä EU:n hyväksymät toimenpiteet vaikuttavat niihin ETA-sopimuksen kautta.

6.1.5   EFTA-valtioiden työntekijä- ja työnantajajärjestöjen edustajat pitävät yhteyttä ETSK:hon ETA:n neuvoa-antavan komitean – joka on osa ETA:n institutionaalista rakennetta – kautta. Kyseinen foorumi toimii yhdyslenkkinä EFTA-valtioiden työmarkkinaosapuolten ja EU:n kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välillä. Toisin kuin ETSK:ssa ETA:n neuvoa-antavan komitean jäseninä on vain ammattiliittoja ja työnantajajärjestöjä. Tämä on tietynlainen rajoite, koska järjestely ei kata kansalaisvuoropuhelua kokonaisuudessaan.

6.1.6   Islannin työmarkkinaosapuolet ovat yleisesti suhtautuneet verrattain myönteisesti Euroopan yhdentymiseen, vaikka mielipiteet ovatkin jakautuneet. ASI suhtautui alun perin epäillen Islannin ETA-jäsenyyteen, mutta tarkisti kantaansa vuonna 2000 havaittuaan, että ETA tuo useita etuja islantilaisille työntekijöille. Nykyisin ASI kannattaa EU-jäsenyysneuvotteluja sekä euron käyttöönottamista, sillä se katsoo, että Islannin työvoiman intressit ja talouden yleinen vakaus turvataan parhaiten integroitumalla EU:hun täysimääräisesti. Se toteaa kuitenkin, että liittymisneuvotteluissa tulisi painottaa Islannin yksinomaisen talousvyöhykkeen säilyttämistä täydellisessä hallinnassa kalastuksen osalta sekä tuen varmistamista Islannin maataloudelle. Julkisen alan työntekijöitä edustava BSRB ei ole muodostanut virallista kantaa jäsenyyteen, vaikka se pitää neuvotteluista käytävää avointa keskustelua tervetulleena.

6.1.7   Työnantajien osalta SA aikoo seurata jäsenyysneuvotteluita tiiviisti, mutta on omaksunut EU-jäsenyyteen puolueettoman kannan, koska sen jäsenjärjestöt ovat asiasta erimielisiä. Esimerkiksi SI kannattaa jäsenyyttä ja katsoo, että Islannin talous on epävakaa valuutan arvon vaihteluiden johdosta ja että yhdentyminen EU:hun ja euron käyttöönotto lisäisivät kilpailukykyä ja johtaisivat toimintaolosuhteiden paranemiseen Islannin elinkeinoelämässä.

6.2   Kalastusala

6.2.1   Kalastusalusten omistajien (LIU) ja kalanjalostusyritysten liitot vastustavat ankarasti EU-jäsenyyttä. Ne, joilla on omia etuja valvottavanaan kalastusalalla, ovat vastahakoisia liittymään yhteiseen kalastuspolitiikkaan (YKP), sillä se mahdollistaisi ulkomaiset investoinnit alalla ja merkitsisi, että suurimpien sallittujen saaliiden kokonaiskiintiöt Islannin 200 meripeninkulman yksinomaisella talousvyöhykkeellä päätettäisiin Brysselissä. Vaikka Islanti osallistuisi jäsenvaltiona täysipainoisesti päätöksentekoprosessiin, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajat katsovat, että kokonsa vuoksi Islanti ei pystyisi vaikuttamaan riittävästi EU-tason päätöksiin. Islanti luopuisi myös oikeudestaan solmia kolmansien maiden kanssa omia sopimuksia hajallaan olevien kalakantojen kalastuksesta, jonka osuus Islannin saaliista on 30 prosenttia. LIU-liitto katsoo, että poisheitetyt saaliit ja liikakalastus ovat vakavia ongelmia EU:ssa, kun vastaavasti Islannissa kalastusala on kannattava. Ei ole myöskään minkäänlaista taetta siitä, että suhteellisen vakauden periaate säilytetään EU:ssa.

6.2.2   Elokuussa 2010 LIU:n puheenjohtaja kuitenkin totesi Islannin RÚV-radiokanavalla, että Islannin on jatkettava EU-jäsenyysneuvotteluitaan ja pyrittävä aikaansaamaan neuvotteluissa paras mahdollinen sopimus ja ettei jäsenyyshakemuksen peruuttaminen tässä vaiheessa olisi järkevää.

6.2.3   Lisäksi Islanti aloitti kaupallisen valaanpyynnin uudelleen vuonna 2006, mikä todennäköisesti tulee olemaan kiperä kysymys, sillä se on vastoin EU:n politiikkaa; mikäli ratkaisua ei löydetä, siitä voisi tulla vakava este Islannin liittymiselle EU:hun.

6.2.4   Yhteistä kalastuspolitiikkaa tarkistetaan parhaillaan. Odotettavissa olevat muutokset vievät sitä todennäköisesti lähemmäksi Islannin mallia. Islannin jäsenyysneuvottelut perustuisivat kuitenkin unionin nykyiseen säännöstöön, ja näin ollen mahdollisia kiistakohtia on useita. Kalastusala on mitä todennäköisimmin Islannin liittymisneuvotteluiden merkittävin kysymys. Kalastusalan edunvalvontaryhmällä on erittäin suuri vaikutusvalta päätöksentekoprosessissa, ja sillä on todennäköisesti keskeinen asema EU-jäsenyydestä keskusteltaessa, sillä kalastusalan asukaskohtaiset tulot Islannissa ovat huomattavasti korkeammat kuin missään EU:n jäsenvaltiossa.

6.3   Maatalousala

6.3.1   Maataloustuottajajärjestö on toinen organisaatio, jolla on pitkä poliittisen osallistumisen historia. Maataloustuottajat ovat perinteisesti olleet Islannissa voimakas ryhmä, jolla on tiiviit siteet hallitukseen, vaikkakin niiden vaikutusvalta on vuosien kuluessa heikentynyt, koska alan merkitys on vähentynyt. LIU:n tavoin maataloustuottajajärjestö seuraa tiiviisti EU:n lainsäädäntäprosessia. Maataloustuottajajärjestö on COPA-COGECA:n kumppanuusjärjestö, minkä vuoksi sen osallistuminen siihen on suhteellisen vähäistä, ja kyseinen eurooppalainen kattojärjestö keskittyy lähinnä EU:hun liittyviin asioihin.

6.3.2   Maataloustuottajajärjestö vastustaa voimakkaasti EU-jäsenyyttä ja katsoo, että se johtaisi laaja-alaiseen työpaikkojen katoamiseen maataloudesta ja vaikuttaisi erittäin epäsuotuisasti maan ravinto- ja elintarviketurvallisuuteen. Tämän näkökannan pääasiallisena perusteluna on, että Islannin tulisi sallia EU:n maataloustuotteiden rajoittamaton tuonti, jonka kanssa islantilaisten maataloustuottajien olisi vaikea kilpailla. EU:n elintarvikelainsäädäntö, jolla varmistetaan elintarviketurvallisuus (3), on jo kuitenkin osa ETA-sopimusta ja tulee voimaan vuoden 2011 lopulla. Elintarvikelainsäädäntöpakettia kansallisella tasolla täytäntöönpantaessa maataloustuottajajärjestö taisteli menestyksekkäästi säilyttääkseen tuoreen lihan tuontikiellon Islannin lainsäädännössä, vaikka kyseisenlainen kielto on todennäköisesti ristiriidassa EU:n lainsäädännön tavoitteiden kanssa. ETA-sopimuksen 19 artiklan nojalla Islanti on sopinut myös tullivapaista kiintiöistä ja myönnytyksistä tietyille tuotteille, mitä maataloustuottajajärjestö pitää huolestuttavana.

6.3.3   Maatalous on keskeinen asiakohta liittymisneuvotteluissa, ja maitotuotteille, lampaankasvatukselle sekä muulle perinteiselle maataloustuotannolle osoitettu selkeä tuki on yksi Islannin tavoitteista. Kyseisillä alueilla, joilla väestötiheys on alhainen ja ilmasto-olosuhteet vaikeat, maataloustoimintaa voitaisiin jatkaa sellaisen vastaavanlaisen pitkän aikavälin kansallisen tukijärjestelmän avulla, jota sovelletaan EU:n muihin 62. leveyspiirin pohjoispuolisiin alueisiin.

6.4   Ympäristöala

6.4.1   Islannissa on useita aktiivisia ympäristöjärjestöjä. Ympäristöjärjestöt EU:ssa seuraavat yleensä tarkkaan EU:n ympäristöpolitiikkaa, ovat aktiivisia unionitasolla ja kattojärjestöjen jäseniä. Tämä ei näytä olleen menneinä vuosina yhtä tärkeää islantilaisille ympäristöjärjestöille, vaikka muutamilla niistä on kansainvälisiä yhteyksiä.

6.4.2   Mahdollisia selityksiä siihen on useita. Ensinnäkin eurooppalaiset eturyhmät kannattavat valaanpyynnin vastaisia toimia, mikä saattaa merkitä, etteivät islantilaiset ympäristöjärjestöt tunne yhteenkuuluvuutta eurooppalaisten kumppaneidensa kanssa. Toiseksi islantilaiset ympäristöjärjestöt, kuten Landvernd, keskittyvät pääasiassa maaperän eroosion ongelmaan ja luonnonvaraisten elinympäristöjen säilyttämiseen Islannissa, ja ne vastustavat usein vesivoiman tuottamiseen rakennettavia patoja, joiden avulla pyritään lisäämään alumiinin tuotantoa. Vaikka ETA-sopimus kattaa valtaosan EU:n ympäristöpolitiikasta, siihen ei sisälly luonnonvaraisten elinympäristöjen suojelua koskevaa lainsäädäntöä. Ympäristöjärjestöt Islannissa ovat lisäksi kärsineet rahoituksen ja resurssien puutteesta. Ehkä edellä mainituista syistä islantilaiset ympäristöjärjestöt ovat olleet eurooppalaisia kumppaneitaan vähemmän aktiivisia unionitasolla eivätkä yleisesti ottaen ole olleet tähän mennessä erityisen aktiivisia EU-jäsenyydestä käytävässä keskustelussa. Esimerkiksi Landvernd ei ole muodostanut virallista kantaa EU-jäsenyyteen, vaikka se yleisesti katsoo, että EU:n ympäristölainsäädännöllä on ollut myönteinen vaikutus. Kyseinen järjestö on myös kiinnostunut täsmentämään roolia, joka sillä voi olla liittymisneuvotteluissa, myöhempi osallistuminen luonnonsuojelun puiteohjelman kaltaisiin EU:n ohjelmiin mukaan luettuna.

6.5   Kuluttajansuoja

6.5.1   Islannin kuluttajajärjestö (NS) on riippumaton, voittoa tavoittelematon ja valtiovallasta riippumaton, vuonna 1953 perustettu organisaatio, joka on aktiivinen Euroopan tasolla ja kattojärjestöjen jäsen. NS tekee jo tiivistä yhteistyötä ECC-Icelandin (European Consumer Centre Iceland) kanssa, joka on osa Euroopan kuluttajakeskusten verkkoa. NS ei ole omaksunut selkeää kantaa Islannin EU-jäsenyyden puolesta tai sitä vastaan. NS:n käsityksenä on kuitenkin ollut jo pitkään, että Islannin tulisi tarkastella kaikkia EU:hun liittymisen etuja ja haittoja. Vuonna 2008 pidetty NS:n yleiskokous totesi päätelmissään, että Islannin tulisi hakea EU-jäsenyyttä selvittääkseen, mitkä ovat todelliset ongelmat, ja jotta keskustelua EU:sta voitaisiin viedä eteenpäin ilman ennakkoluuloja ja tosiasioiden pohjalta. Vuonna 2008 NS teetti myös raportin, jossa keskitytään Islannin mahdollisen EU-jäsenyyden etuihin ja haittoihin kuluttajan näkökulmasta. Ottamatta selkeästi kantaa tai omaksumatta asennetta EU:n puolesta tai sitä vastaan NS on näin ollen aina kannattanut EU-hakemuksen jättämistä sinänsä ja pyrkinyt osaltaan avaamaan keskustelua EU:sta.

6.6   Muut organisaatiot

6.6.1   Muita merkittäviä organisaatioita ovat vammaisjärjestö, kauppakamari, joka on Eurochambersin jäsen, kaupan ja palvelualojen liitto, joka on Eurocommercen jäsen, Islannin kaupan liitto sekä monet muut valtiovallasta riippumattomat organisaatiot. Tähän mennessä kyseiset organisaatiot eivät ole vielä muodostaneet virallista näkemystä EU-jäsenyydestä, vaikka ne todennäköisesti ottavat kantaa tiettyjen EU:n politiikkojen puolesta tai niitä vastaan. Maassa on myös erityisiä EU:ta kannattavia tai vastustavia ryhmiä, kuten Evrópusamtökin ja Heimssýn.

---

(1)  Islannin ulkoasiainministeriö, taustamuistio, Iceland's Economic Recovery Programme, kesäkuu 2010, http://www.mfa.is/media/MFA_pdf/Factsheet--Iceland%27s-Economic-Recovery-Program-June.pdf.

(2)  http://www.mfa.is/media/MFA_pdf/Factsheet--Iceland%27s-Economic-Recovery-Program-June.pdf.

(3)  Yleistä elintarvikelainsäädäntöä koskeva asetus (EY) N:o 178/2002 sekä siihen liittyvät säädökset.

---