5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/11

A.

ottaa huomioon, että nykyisestä rahoitus- ja talouskriisistä johtuva merkittävin kielteinen seuraus on työttömyyden huomattava lisääntyminen, joka vaikuttaa vakavimmin heikommassa asemassa oleviin ryhmiin; ottaa huomioon, että korkeampi työttömyyden taso liittyy köyhyyden lisääntymiseen, terveyttä koskevaan epätasa-arvoon, syrjäytymiseen, rikollisuuteen, turvattomuuteen ja luottamuksen puutteeseen,

B.

katsoo, että nykyisestä kriisistä huolimatta EU:lla oli jo vaikeuksia, jotka johtuivat heikosta talouskasvusta, räjähdysalttiista väestökehitystilanteesta ja vaikeuksista elää koko ajan globaalimmassa taloudessa,

C.

ottaa huomioon, että 15,2 prosenttia 18–24-vuotiaista unionin kansalaisista keskeytti koulunkäynnin vuonna 2007,

D.

ottaa huomioon, että työllisyys ei edelleenkään takaa tietä ulos köyhyydestä monille ihmisille EU:ssa ja että kahdeksalla prosentilla työssäkäyvistä ihmisistä oli köyhyysriski vuonna 2006,

E.

ottaa huomioon, että vuonna 2006 köyhyysriski koski 16 prosenttia unionin kansalaisista; ottaa huomioon, että lapset, suurperheet, yksinhuoltajat, työttömät, vammaiset, nuoret, vanhukset, etniset vähemmistöt ja maahanmuuttajat ovat erityisen heikossa asemassa,

F.

katsoo, että naisilla köyhyyden riski on suurempi kuin miehillä heidän taloudellisen riippuvuutensa takia, sukupuolten välillä vallitsevien palkkaerojen takia ja sen takia, että naisten osuus matalapalkka-aloilla on suurempi kuin miesten; katsoo, että tilanne lisää sitä riskiä, että köyhyys siirtyy seuraaville sukupolville,

G.

ottaa huomioon, että viime vuosien hinnankorotuksilla on ollut merkittävä vaikutus kotitalouksien budjetteihin, ja etenkin heikossa asemassa olevat yhteiskuntaryhmät ovat kärsineet niistä suhteettomasti,

H.

ottaa huomioon, että monet tutkimukset (esimerkiksi Russell Sage -säätiön teettämä työn tulevaisuutta käsittelevä tutkimus) ovat osoittaneet, että yksi neljästä kehittyneimmissä talouksissa työssäkäyvästä saattaa pian kuulua matalapalkkaisiin, ja heidän köyhyysriskinsä saattaa kasvaa; ottaa huomioon, että matalapalkkaiset työt ovat hyvin samankaltaisia, koska työsuhteet ovat niissä usein epätyypillisiä, ja että matalan taitotason työntekijöillä, osa-aikaisilla, naisilla, maahanmuuttajilla ja nuorilla työntekijöillä riski on suurempi; ottaa huomioon, että taipumus matalapalkkaiseen työhön näyttää siirtyvän sukupolvelta toiselle, ja ottaa huomioon, että se rajoittaa hyvän koulutuksen, hyvän terveydenhoidon ja muiden peruselinehtojen saatavuutta,

I.

ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 2 artiklassa todetaan, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusarvoista,

J.

ottaa huomioon EU:n väestörakenteen muutoksen, jonka tärkeimpiä piirteitä ovat elinajanodotteen nousu ja hedelmällisyysluvun lasku, vaikka joissakin maissa hedelmällisyyslukua koskevan suuntauksen kääntymisestä on merkkejä,

K.

ottaa huomioon, että väestörakenteen muutoksen vuoksi vanhusten huoltosuhteen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä, millä on seurauksia erityisesti väestön fyysiseen ja henkiseen terveyteen,

L.

pitää myönteisenä vuoden 2008 väestörakennetta koskevaa komission kertomusta sosiaalisten tarpeiden täyttämisestä ikääntyvässä yhteiskunnassa (Meeting Social Needs in an Ageing Society (SEC(2008)2911)), sillä siinä tunnustetaan epävirallisten läheishoitajien keskeinen asema yhteiskunnassa; kehottaa komissiota harkitsemaan vahvoja sosiaalisia perusteluja hoitajien sisällyttämiseksi tulevan politiikan laatimiseen,

M.

ottaa huomioon, että vaikka finanssikriisin vaikutuksia reaalitalouteen ei vielä tunneta täysin, viiden miljoonan uuden työpaikan luomista EU:ssa vuosina 2008–2009 koskevan tavoitteen saavuttaminen tulee olemaan mahdotonta; ottaa huomioon, että talouden taantuma johtaa työttömyyden ja ehdottomasti myös köyhyyden kasvuun ja aiheuttaa haasteita Euroopan sosiaalisille malleille,

N.

katsoo, että rahoitus- ja talouskriisi aiheuttaa työttömyyden ja turvattomuuden lisääntymistä, jolloin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen koko EU:ssa kohdistuu huomattavaa painetta, mikä ilmenee yhteiskunnallisina säröinä ja jännitteinä monissa jäsenvaltioissa,

O.

ottaa huomioon, että EU on sitoutunut sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävään kehitykseen ja että tästä sitoumuksesta mahdollisesti kumpuavat tilaisuudet uusien työpaikkojen luomiseen olisi hyödynnettävä täysimääräisesti,

P.

ottaa huomioon, että sosiaalinen vuoropuhelu voi olla tärkeällä sijalla vastattaessa luottamuskriisiin, jota nykyinen talouskriisi pahentaa, ja että tulevaisuus pelottaa monia yhteiskuntamme jäseniä; katsoo, että etusijalle on asetettava yhdenvertaisesti myös ne, jotka ovat jo syrjäytyneet ja joiden nykyinen tilanne huononee nykyisen kriisin takia,

Q.

katsoo, että EU:n aktiivisemmilla institutionaalisilla järjestelyillä, joille on ominaista tulojen uudelleen jakaminen tietyissä määrin ja ”Euroopan sosiaalista mallia” koskeva yhteinen käsite, on myönteinen vaikutus työmarkkinoidemme heikommassa asemassa olevaan osaan kuuluvien miljoonien miesten ja naisten työelämään,

R.

katsoo, että erilaisten järjestelmien yhtenäisten arvojen saavuttamisen edellytyksenä on se, että kunnioitetaan kansallisia oikeudellisia ja sopimuksellisia puitteita, joille on ominaista kyseisiä malleja tasapainottava työlainsäädäntö ja työehtosopimukset, joilla kyseisiä malleja säännellään,

S.

ottaa huomioon, että epätyypillisiä työsuhteita koskeviin tapauksiin ei enää sovelleta sitä, että osapuolet määrittelevät säännöt ja menettelyt työehtosopimusneuvotteluissa,

T.

ottaa huomioon, että uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman olisi perustuttava siihen periaatteeseen, että tehokas ja toimiva sosiaalipolitiikka edistää talouskasvua ja hyvinvointia, ja se voi myös auttaa palauttamaan kansalaisten heikentyneen tuen EU:lle,

U.

katsoo, että on valitettavaa, että uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa ei käsitellä yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen oikeusturvaa koskevaa kysymystä,

V.

ottaa huomioon, että uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman tehtävästä ja näkyvyydestä on ilmaistu huomattavasti huolta, mukaan luettuna sen tavoitteen selkeyden puute ja se, miten sitä toteutetaan, sekä sosiaalipolitiikan avoimelle koordinointimenetelmälle annetun merkityksen väheneminen,

W.

ottaa huomioon, että Euroopan sosiaaliset mallit perustuvat yhteisiin arvoihin monien erilaisten järjestelmien puitteissa, ja ne kuuluvat yleensä jäsenvaltioiden toimivaltaan; katsoo, että EY:n perustamissopimuksessa, perusoikeuskirjassa ja Lissabonin sopimuksessa vahvistettuja sosiaalista Eurooppaa koskevia tavoitteita on korostettava EU:n kaikenkattavana tavoitteena, jos EU haluaa vastata kansalaistensa pelkoihin ja odotuksiin; ottaa huomioon, että perättäisissä kevään Eurooppa-neuvostoissa on toistettu köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista koskeva tavoite ja tarve vahvistaa Lissabonin strategian sosiaalista ulottuvuutta; ottaa huomioon, että kunkin kansallisen sosiaali- ja työllisyyspolitiikan epäonnistuminen tai menestyminen heijastuu myös muihin jäsenvaltioihin, minkä vuoksi Euroopan sosiaalisen mallin uudistamisesta käytävä keskustelu on asetettava unionin ja jäsenvaltioiden välisen vuorovaikutuksen ytimeen,

X.

katsoo, että on kiinnitettävä ensisijaisesti huomiota siihen, että Lissabonin strategia on epäonnistunut köyhyyden vähentämisessä – tällä hetkellä EU:ssa köyhyydessä elää 78 miljoonaa ihmistä – ja siihen, että epätasa-arvoisuus on lisääntynyt; katsoo, että EU:n on edistyttävä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista koskevien EU:n tason ja kansallisen tason päämäärien kehittämisessä ja täytäntöönpanossa ja niillä tärkeimmillä alueilla, joita varten indikaattoreita tällä hetkellä on, jos ihmisille halutaan vakuuttaa, että EU:n ensisijaisena tehtävänä on ihmisten palveleminen ja vasta sitten liikeyritysten ja pankkien palveleminen,

Y.

ottaa huomioon, että monissa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsittelemissä asioissa on ilmaisua ”poliittisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestyksen suojelemiseksi välttämättömät säännökset” käytetty selventämättä sitä, kuka voi tässä yhteydessä päättää, mitkä säännökset ovat välttämättömiä yleisten yleistä järjestystä koskevien säännösten suojelemiseksi jäsenvaltiossa,

Z.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin totesi, että ei ole jäsenvaltioiden vastuulla määritellä yksipuolisesti yleisen järjestyksen määritettä tai säätää yksipuolisesti kaikista niiden työlainsäädäntöön kuuluvista pakollisista säännöksistä toiseen jäsenvaltioon sijoittuneille palvelujen tarjoajille, ja katsoo, että on epäselvää, kenellä toimivalta on, jos se ei ole jäsenvaltioilla,

AA.

katsoo, että pelkästään työvoiman alihankinnalla ja laittomalla ihmiskaupalla ja todellisten itsenäisten ammatinharjoittajien kanssa tehtyihin lainmukaisiin sopimuksiin perustuvien palvelujen tarjonnan välillä ei ole selvää eroa; katsoo, että laittomien käytäntöjen ja todellisten yhteiskunnallisten ja kaupallisten liiketoimintasuhteiden väliseen eroon pitäisi puuttua,

1.

talouden taantuman huomioon ottaen kehottaa neuvostoa ja komissiota muistuttamaan siitä, että on tärkeää turvata vahva sosiaalinen Eurooppa, johon kuuluu kestävä, tehokas ja toimiva sosiaali- ja työllisyyspolitiikka; kehottaa komissiota kehittämään kunnianhimoisen sosiaalipoliittisen toimintaohjelman kaudelle 2010-2015;

2.

kehottaa komissiota esittämään ihmisarvoista työtä koskevan johdonmukaisen poliittisen suunnitelman Euroopan unionin perusoikeuskirjan säännösten mukaisesti;

3.

korostaa, että työpaikkojen luomisen ja niiden edistämisen asettaminen etusijalle sosiaalisessa toimintaohjelmassa näinä vaikeina aikoina on tärkeää; katsoo, että suurempi joustavuus työpaikalla on nyt tärkeämpää kuin koskaan;

4.

kehottaa komissiota yhdistämään uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman muihin aloitteisiin, kuten Euroopan tasa-arvosopimus, eurooppalaisen nuorisosopimus ja Euroopan perheallianssi, jotta sosiaaliedut olisivat paremmin huono-osaisten sosiaaliryhmien saatavilla;

5.

on huolissaan siitä, että komission tiedonannossa uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta ehdotetut toimenpiteet eivät ole riittävän johdonmukaisia, jotta niillä voitaisiin vaikuttaa köyhyyden ja syrjäytymisen nykyisiin tasoihin EU:ssa ja käsitellä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden nykyisiä haasteita;

6.

pitää erityisen valitettavana, että komission tiedonannossa uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta ei ole ehdotuksia seuraavista aiheista, jotka ovat olennaisia taloudellisten vapauksien ja sosiaalisten oikeuksien välisen tasapainon saavuttamiseksi:

7.

korostaa tarvetta kehittää edelleen työhön liittyvien oikeuksien vähimmäisnormeja; on tietoinen siitä, että taloudellisia vapauksia ja kilpailusääntöjä ei saa asettaa etusijalle sosiaalisiin perusoikeuksiin nähden;

8.

toteaa, että sosiaalipolitiikan olisi katettava avaintoimet, kuten vahvojen sosiaalisten oikeuksien ja markkinavapauden parempi tasapainottaminen, syrjinnän torjunta ja tasa-arvon edistäminen, Euroopan sosiaalisten mallien ajanmukaistaminen ja uudistaminen sekä niiden arvojen vahvistaminen;

9.

huomauttaa, että määritelmä siitä, mitä jäsenvaltioiden poliittisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestyksen suojelemiseksi välttämättömät säännökset ovat, on poliittinen asia, ja se pitäisi määritellä demokraattisesti oikeutetussa menettelyssä; kehottaa tämän vuoksi komissiota käynnistämään avoimen vuoropuhelun, jotta voidaan selvittää, mistä kyseiset yleistä järjestystä koskevat yleiset säännökset koostuvat, ja tekemään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia;

10.

katsoo, että tämä ei ole oikea hetki vähentää sosiaalimenoja vaan pikemminkin pitäisi vahvistaa rakenneuudistuksia; katsoo lisäksi, että EU:n olisi tuettava jäsenvaltioiden sosiaalisten mallien perustana olevia infrastruktuureja, muun muassa yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja, muistuttamalla jälleen niiden yleisen saatavuuden, korkean laadun ja kestävyyden tärkeydestä;

11.

pitää valitettavana, että vaikka rahoituskriisi osoittaa julkisen vallan tärkeyden taloudellisen toiminnan ylläpitämisessä ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisessä, komissio ei turvaa EU:n julkisten palveluiden tulevaisuutta ja tärkeää asemaa yleishyödyllisiä palveluita koskevalla puitedirektiiviehdotuksella;

12.

kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, jolla pyritään varmistamaan yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen oikeusturva;

13.

korostaa, että on välttämätöntä löytää keinoja modernisoida ja uudistaa kansallisia turvajärjestelmiä pitkällä aikavälillä köyhyyden poistamiseksi etenkin riittävän vähimmäistulon, eläkkeiden ja terveyspalvelujen osalta; korostaa, että vähimmäispalkan ja eläkejärjestelmien taloudellista kestävyyttä sekä terveyspalvelujen laatua ja tehokkuutta voidaan parantaa tehostamalla niiden organisointia ja saatavuutta sekä lisäämällä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä toissijaisuusperiaatteita kunnioittaen ja tukien lisäponnisteluja progressiivista verotusta koskevien järjestelmien luomiseksi, jotta vähennetään epätasa-arvoa;

14.

panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön vähimmäispalkan käsitteen; katsoo, että muut jäsenvaltiot voisivat hyötyä näissä jäsenvaltioissa saaduista kokemuksista; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen osallistumisen edellytykset kaikille ja erityisesti säätämään minimipalkasta tai tekemään muita lainsäädännöllisiä ja yleisesti velvoittavia järjestelyjä tai kansallisten perinteiden mukaisia työehtosopimuksia, joiden avulla kokopäivätyötä tekevät työntekijät saavat ansioillaan kohtuullisen elintason;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus käyttää tavanomaisia pankkipalveluita;

16.

katsoo, että urheilu- ja kulttuuritoiminta ovat sosiaalisen osallisuuden olennaisia välineitä ja vaikuttavat myönteisesti henkilökohtaiseen kehittymiseen, edistävät yhteiskunnan etua ja kannustavat lahjakkuuksia;

17.

kehottaa komissiota sisällyttämään nopeasti ympäristö- ja terveysongelmat EU:n kaikkiin politiikkoihin korkeatasoisen terveyden ja ympäristön suojelun takaamiseksi EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti;

18.

haluaa komission tavoin laajentaa sosiaalista toimintaohjelmaa uusille aloille; pahoittelee, että ympäristö otetaan liian usein huomioon vain ilmastonmuutoksen kannalta; pitää tervetulleena komission uudistettuja lausumia vähän hiilidioksidipäästöjä tuottavan kestävän talouden puolesta, mutta pahoittelee, että komission ehdotuksessa ei ole konkreettisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon ympäristökriisin ja ilmastokriisin sosiaaliset ja terveydelliset seuraamukset;

19.

korostaa, että äärimmäistä köyhyyttä ja siitä johtuvaa sosiaalista syrjäytymistä ei voida enää arvioida pelkästään taloudellisin luvuin, vaan myös ihmisoikeudet ja kansalaisuus on otettava huomioon; katsoo, että pääomien ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaate ei sellaisenaan voi poistaa köyhyyttä eikä varsinkaan erityisen pitkäaikaista köyhyyttä ja että äärimmäinen köyhyys vie ihmisiltä mahdollisuudet ja estää heitä osallistumasta täysimääräisesti yhteisön elämään, koska se saa heidät suhtautumaan välinpitämättömästi ympäristöönsä;

20.

pitää myönteisenä vuoden 2008 lopussa käynnistettyyn työ- ja yksityiselämän tasapainoa käsittelevään komission pakettiin sisältyviä ehdotuksia; kannustaa komissiota antamaan suosituksia niille jäsenvaltioille, jotka ovat selkeästi jäljessä vuoden 2002 Barcelonan Eurooppa-neuvoston lastenhoidon järjestämistä vuoteen 2010 mennessä koskevista tavoitteista; pyytää komissiota edelleen kannustamaan työnantajien avoimuutta joustavissa työjärjestelyissä, tieto- ja viestintätekniikan alan osaamisessa sekä uusien työn organisointimuotojen optimaalisessa hyödyntämisessä ja siten edistämään työaikataulujen joustavuutta ja niiden yhteensopivuutta liike-elämän, hallinnon ja koulujen aikataulujen kanssa;

21.

pyytää komissiota tekemään ehdotuksen työ-, yksityis- ja perhe-elämän paremmasta yhteensovittamisesta, jossa hyödynnetään optimaalisesti tieto- ja viestintätekniikan alan osaamista sekä uusia työn organisointimuotoja, otetaan huomioon lasten tarpeet ja hyvinvointi ja edistetään tehokkaampaa työssäkäynnin suojaa, millä vahvistetaan vanhempien ja läheishoitajien oikeus joustaviin työmalleihin, jotka vastaavat heidän tarpeitaan ja joissa otetaan erityisesti huomioon saatavuus matalapalkkaisille ja epävarmassa tai huonolaatuisessa työpaikassa oleville;

22.

pitää valitettavana EU:n politiikan ja jäsenvaltioiden politiikan heikkoutta lisääntyvän köyhyyden, erityisesti lasten köyhyyden käsittelyssä;

23.

kehottaa jäsenvaltioita säätämään taatusta vähimmäistoimeentulosta yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti;

24.

ehdottaa, että uusia demografisia haasteita voitaisiin käsitellä puuttumalla niiden naisten tilanteeseen, jotka elävät köyhyydessä ja joilla ei ole tasapuolisia ja riittäviä mahdollisuuksia ravinnonsaantiin, asuntoon, koulutukseen eikä palkkaan ja joilla on vaikeuksia työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa;

25.

kehottaa ehkäisemään ja torjumaan tehokkaammin koulunkäynnin keskeyttämistä ja edistämään ajatusta, että ”koulutus kannattaa”; vaatii tehokkaasti organisoituja, tulevaisuuden työmarkkinoihin sopeutettuja koulutusjärjestelmiä ja opetusohjelmia, joissa otetaan huomioon yhteiskunnan tarpeet ja tekninen kehitys; kehottaa edistämään ja tukemaan enemmän toisen mahdollisuuden koulua koskevaa järjestelmää sekä epävirallista ja epämuodollista koulutusta, jonka on osoitettu johtavan siihen, että nuoret ja aikuiset osallistuvat koulutukseen perinteisiä kouluympäristöjä paremmin, mikä alentaa koulunsa keskeyttäneiden määrää EU:ssa; kehottaa siksi viimein poistamaan kaiken mahdollisuuksien epätasa-arvon EU:n koulutusjärjestelmissä, poistamaan erityisesti matalatasoisen ja eriytetyn opetuksen, jolla on peruuttamattomia kielteisiä vaikutuksia syrjäytyneisiin ryhmiin, erityisesti romaneihin;

26.

korostaa tarvetta tehostaa elinikäisen oppimisen ja koulutuksen ohjelmia, joilla pyritään parantamaan etenkin vähiten koulutettujen kansalaisten valmiuksia siirtyä (takaisin) työmarkkinoille sujuvasti ja syrjimättä sekä edistämään sosiaalista innovointia; kehottaa painottamaan ohjelmissa yrittäjyysvalmiuksia, pääasiassa naisten ja nuorten yrittäjyyttä, tieto- ja viestintätekniikan osaamista sekä kommunikointivalmiuksia, taloudellisia valmiuksia ja kielitaitoa;

27.

korostaa, että koulutusta EU:ssa on parannettava käynnistämällä jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien yhteensopivuutta ja vertailtavuutta koskeva prosessi, jotta helpotettaisiin ammatillisen pätevyyden ja normien molemminpuolista tunnustamista;

28.

katsoo, että aktiivisilla sosiaalista osallisuutta koskevilla toimilla on vaikutettava ratkaisevasti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseen sekä palkallisessa työssä (”työssäkäyvät köyhät”) että palkattomassa työssä olevien osalta;

29.

painottaa, että yliopistojen ja liikealan yhteistyötä on edistettävä, koska on tärkeää varmistaa, että nämä kumppanit toimivat yhteistyössä ja tukevat toisiaan omien organisaatioidensa, henkilökuntansa ja opiskelijoidensa hyödyksi; katsoo, että yliopiston opintosuunnitelman ja yritysmaailman välille olisi rakennettava siltoja ja että liike-yrityksillä pitäisi olla mahdollisuus muun muassa täydentää opinto-ohjelmia, tarjota työharjoittelupaikkoja, järjestää opiskelijoille avointen ovien päiviä jne.;

30.

kiinnittää huomiota siihen, että on omaksuttava tasapainoisempi lähestymistapa joustavuuden, turvan ja kunnollisten palkkojen takaamiseen välillä, jotta voidaan edistää nuorten, iäkkäiden, naisten, pitkäaikaistyöttömien ja huonompiosaisten ryhmien siirtymistä työmarkkinoille; ehdottaa, että jäsenvaltiot ottavat huomioon parlamentin 29. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman yhteisistä joustoturvaperiaatteista, kun ne panevat täytäntöön kansallisia joustoturvastrategioitaan;

31.

katsoo, että erityisesti usein erottamisiin ja rakenneuudistuksiin johtavien rahoitus- ja talouskriisien aikana työntekijöiden osallistuminen heidän elämäänsä ja toimeentuloonsa vaikuttavien yhtiöiden päätöksentekomenettelyyn on erittäin tärkeää; pitää myönteisenä eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/45/EY (15) äskettäistä tarkistusta (16); toistaa kehotuksensa vahvistaa edelleen eurooppalaisten yritysneuvostojen toimintaa direktiivin 94/45/EY soveltamisesta 4. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman mukaisesti (17);

32.

korostaa, että sosiaali- ja työllisyyspolitiikan olisi tuettava työpaikkojen luomista, ja se olisi otettava nopeasti käyttöön vastaukseksi tämänhetkiseen talouskriisiin, sen olisi tarjottava työ- ja koulutusmahdollisuuksia sekä lievennettävä tulonmenetyksiä; korostaa, että sosiaali- ja työllisyyspolitiikan on aktiivisesti kannustettava ihmisiä etsimään työtilaisuuksia tai perustamaan oma yritys; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tätä tarkoitusta varten harkittava kannattavia rahoituskanavia, kuten luottotakuita, alennettua korkokantaa tai tarjottava työttömyysetuuksien kertakorvauksia, jotka paitsi lieventävät tulonmenetyksiä myös tarjoavat mahdollisuuksia koulutukseen, jonka seurauksena työttömät löytävät helpommin uutta työtä; muistuttaa aktiivista osallisuutta koskevasta komission kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, joka sisältää riittävän tulotuen, osallisuutta edistäville työmarkkinoille pääsyn ja laadukkaat sosiaalipalvelut;

33.

kehottaa komissiota tekemään aloitteita, joiden avulla voidaan tehdä selkeä ero yhtäältä työnantajien, todellisten itsenäisten ammatinharjoittajien ja pienyrittäjien ja toisaalta työntekijöiden välillä;

34.

korostaa, että äitien tukeminen lasten alaikäisyyden aikaisten perhe-etuuksien ja äitien palaamista työelämään koskevien asianmukaisten puitteiden luomisen avulla on erittäin tärkeää ja että siinä on kiinnitettävä erityistä huomiota yksinhuoltajiin, jotka ovat heikossa asemassa;

35.

huomauttaa, että sosiaalitaloudella yrittäjyyden yhtenä muotona on olennainen asema, sillä se edistää kestävää eurooppalaista taloutta yhdistämällä tuottavuuden ja solidaarisuuden; toteaa lisäksi, että sosiaalisen talouden yritykset tarvitsevat turvalliset oikeudelliset puitteet; korostaa vapaaehtoistyön huomattavaa merkitystä sosiaalityössä, erityisesti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien ryhmien tukemisessa;

36.

korostaa, että kaikki ihmiset eivät pysty tekemään työtä, eikä kaikille ole tällä hetkellä työtä, ja toistaa, että on tärkeää panna täytäntöön 11. ja 12. joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymä suositus 92/441/ETY, joka koskee riittäviä resursseja ja sosiaalitukea, jotta ihmisarvoinen elämä olisi mahdollista, laajentamalla vähimmäistuloa koskevia järjestelmiä kaikkiin jäsenvaltioihin ja nostamalla tasoja saatavuuden ja riittävyyden varmistamiseksi;

37.

uskoo, että mikroluoton kehittämisellä voi olla tärkeä rooli etenkin pitkäaikaistyöttömien kannustamisessa itsensä työllistämiseen yrittäjänä; huomauttaa, että mikroluotot ovat jo auttaneet monia tällaisissa siirtymistä takaisin työelämään koskevissa tilanteissa ja että tämä on Lissabonin strategian mukaista; kehottaa komissiota parantamaan mikroluottojen mahdollisuuksia ja saatavuutta koskevien tietojen laatimista ja näiden tietojen saantia ja kohdistamaan aktiivisesti huomion niihin yhteiskunnan ryhmiin, jotka voivat eniten hyötyä mikroluottojen tarjoamisesta ja jotka tarvitsevat niitä eniten;

38.

kehottaa kytkemään paremmin yhteen joustoturvan toteuttamisen ja sosiaalisen vuoropuhelun lisäämisen kansallisia tapoja ja käytäntöjä kunnioittaen;

39.

vaatii poistamaan pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa haittaavat hallinnolliset esteet; kehottaa panemaan tehokkaammin täytäntöön eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa aloitetta koskevassa komission tiedonannossa ehdotetut periaatteet;

40.

tunnustaa täysin, että jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia palkkapolitiikassa, mutta ehdottaa, että kansallisen tason työmarkkinaosapuolet keskustelisivat uusista palkkapolitiikan menetelmistä, jotka voisivat kääntää päinvastaiseksi nykyisen laskevan prosenttiosuuden palkkojen ja voittojen välillä ja joihin voisi kuulua työntekijöiden aikaisempaa huomattavampi osallistuminen yrityksen tulokseen käyttämällä järjestelmiä, jotka lieventävät inflaation vaikutuksia; katsoo, että tällaiset järjestelmät voisivat mahdollistaa työntekijöiden ylimääräisten tulojen kanavoinnin yritysten luomiin erityisiin kasvurahastoihin; kehottaa käymään keskustelua tavoista kannustaa yrityksiä tällaisten menetelmien käyttöönottoa varten; kehottaa lisäksi keskustelemaan oikeudellisesta kehyksestä, jolla säännellään työntekijöiden oikeutta näihin rahastoihin asteittain ajan kuluessa; muistuttaa työmarkkinaosapuolille, miten tärkeä on ihmisarvoisen elämän takaavia palkkoja koskeva uudistettu sitoumus, jolla taataan huomattavasti riittävän tulotason yläpuolella olevat vähimmäispalkat, jotta ihmiset pääsevät pois köyhyydestä ja hyötyvät myönteisesti työstä;

41.

vaatii, että syrjimättömyyden ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämisessä nojataan sekä vakaaseen lainsäädäntöperustaan että moniin poliittisiin välineisiin ja että syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus on sisällytettävä kaikkiin uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman näkökohtiin;

42.

pyytää komissiota tekemään tutkimuksia osaamisen liikkuvuuden keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksista, jotta tuloksia voidaan käyttää vahvana pohjana kielteisten vaikutusten lieventämistoimenpiteissä;

43.

kiinnittää huomiota niihin haittavaikutuksiin (mahdollinen aivovuoto), joita maahanmuutto voi aiheuttaa lähtömaiden kehitysprosessiin, muun muassa perherakenteisiin, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja tutkimukseen; muistuttaa toisaalta talouskriisin epätasapainottavista vaikutuksista isäntävaltioiden työmarkkinoihin;

44.

korostaa, että eettinen rekrytointi kolmansista maista on tärkeää erityisesti terveydenhuollon ammattilaisten osalta, ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä laatineet kansainvälisen rekrytoinnin menettelysääntöjä, laatimaan ne;

45.

korostaa, että maahanmuuton pitkän aikavälin vaikutuksia väestömuutokseen ei tunneta varmuudella muuttovirtojen, perheenyhdistämisen ja syntyvyyslukujen epävakauden vuoksi;

46.

katsoo, että laillisesti työllistetyt maahanmuuttajat voivat antaa panoksensa sosiaaliturvajärjestelmien kestävään kehitykseen sekä turvata oman eläkkeensä ja sosiaaliset oikeutensa;

47.

korostaa, että onnistuneessa ihmisoikeuksiin perustuvassa maahanmuuttopolitiikassa olisi edistettävä maahanmuuttajien integrointia koskevaa johdonmukaista ja tehokasta strategiaa, jolla taataan heidän perusoikeutensa ja varmistetaan tasapaino oikeuksien ja velvollisuuksien välillä yhdenvertaisten mahdollisuuksien periaatteen pohjalta;

48.

pitää myönteisenä komission ehdotusta säätää seuraamuksista niille työnantajille, jotka ottavat töihin laittomasti maassa oleskelevia kolmannen maan kansalaisia; korostaa, että on tärkeää torjua laittomasti maassa oleskelevien kolmannen maan kansalaisten hyväksikäyttöä ja samalla kunnioittaa heikommassa asemassa olevien oikeuksia; kehottaa tässä yhteydessä komissiota edistämään laillisesti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten mahdollisuuksia lailliseen työhön;

49.

pitää myönteisenä ehdotusta direktiiviksi rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista (KOM(2008)0414); kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että direktiivi ei saa puolestaan johtaa unionin kansalaisten suurempaan syrjintään näiden taloudellisen aseman perusteella;

50.

katsoo, että kansallisen ja yhteisön lainsäädännön ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusten nojalla voimassa olevan työlainsäädännön täytäntöönpanon ja valvonnan vahvistamisen on oltava EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden painopisteala;

51.

korostaa, että syrjimättömyyttä koskevaa lainsäädäntöä on vahvistettava edelleen koko EU:ssa; kehottaa komissiota edistämään edelleen jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa maahanmuuttajien onnistuneen integroinnin osalta; panee merkille, että erityisesti taloudellisesti vaikeat ajat vaikuttavat usein suhteettomasti yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa oleviin, joiden joukoissa on usein maahanmuuttajia;

52.

uskoo, että EU voisi ulkosuhteissaan edistää aktiivisemmin olennaisia sosiaali- ja ympäristönormeja; on vakuuttunut tarpeesta ponnistella edelleen rikkomusten ehkäisy-, valvonta- ja rangaistusmekanismien kehittämiseksi;

53.

katsoo, että EU voisi tehdä enemmän kansainvälisellä kentällä ihmisarvoisen työn toimintaohjelman hyväksi ja edistää aktiivisesti ILOn yleissopimusten, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista, ja että näin voitaisiin edesauttaa maailmanrauhaa sekä suojella EU:n intressejä ja arvoja;

54.

korostaa, että yhteisön oikeudellisten puitteiden kehittäminen joko primaari- tai sekundaarilainsäädännön nojalla ei saa olla vastoin ILOn yleissopimusten mukaisia kansainvälisiä velvoitteita;

55.

toteaa, että EU:n olisi pyrittävä sellaiseen globalisaatioon, joka on sosiaalisesti osallistavaa sekä taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävää; huomauttaa, että yritysliittymien liiketoimintatavalla on laajojen taloudellisten vaikutusten lisäksi merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia erityisesti kehitysmaissa; kehottaa siksi komissiota edistämään aktiivisesti yritysten yhteiskuntavastuun käsitettä joko oikeudellisesti sitomattomia välineitä edistämällä tai tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksilla;

56.

ehdottaa, että rakennerahastojen potentiaalia vahvistetaan yksinkertaistamalla ja tehostamalla menettelyjä sekä lisäämällä niiden joustavuutta ja sosiaaliseen integraatioon liittyvää ulottuvuutta, millä pyritään auttamaan jäsenvaltioita optimoimaan sosiaali- ja työllisyyspolitiikan tulokset; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita ottamaan osapuolet täysimääräisesti mukaan rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöistä annetun asetuksen (18) 16 artiklan mukaisesti; suosittelee vakavasti, että kumppaneille annetaan pääsy Euroopan sosiaalirahastoon valmiuksien vahvistamiseksi;

57.

korostaa, että uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa on sitouduttava selkeästi siihen, että EU:n rakenne- ja koheesiorahastoilla autetaan sosiaalisen toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista; kehottaa siksi jäsenvaltioita käyttämään Euroopan sosiaalirahastoa ja kaikkia muita rakennerahastoja työllistettävyyden parantamisen lisäksi myös sosiaalisen infrastruktuurin parantamiseen;

58.

tunnustaa, että rakennerahastot ovat edelleen suurelta osin tärkein rahoitusväline sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään vuorovaikutusta muiden ohjelmien kanssa ja tukemaan johdonmukaisuutta kaikissa monivuotisissa puiteohjelmissa kuten Daphne, Progress, kansanterveysohjelma ja Kansalaisten Eurooppa;

59.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota globalisaation vaikutuksista pahiten kärsiviin alueisiin sekä niihin uusien jäsenvaltioiden alueisiin, joilla on käynnissä sosiaalisen lähentymisen prosessi;

60.

ehdottaa, että Progress-ohjelmaa voitaisiin käyttää pilottihankkeiden arvioimiseen paremman kuvan saamiseksi Euroopan sosiaalisten mallien nykyaikaistamisen edistymisestä;

61.

katsoo, että henkilöiden vapaan liikkuvuuden takia joissakin EU:n osissa ja etenkin suuremmissa kaupungeissa ilmenee uusia ongelmia, jotka liittyvät sosiaalista hätää koskevan suojelun tarjoamiseen ihmisille, jotka eivät pysty elättämään itseään, mikä aiheuttaa ylimääräistä painetta (vapaaehtoisille) yksityisille ja julkisille palveluille, jotka antavat suojelua hädässä esimerkiksi kodittomille tai yhteiskunnan syrjäytyneille ryhmille;

62.

korostaa, että joustavuus ja muutosten hyväksyminen kansalaisten keskuudessa voi lisääntyä molemminpuolisella luottamuksella, jota voidaan parantaa tehokkaammalla ja avoimemmalla sosiaalisella vuoropuhelulla ja varmistamalla tehokkaampi osallistuva demokratia politiikan suunnittelussa ja päätöksenteossa;

63.

katsoo, että sosiaalisella vuoropuhelulla on erityisen tärkeää rohkaista työterveys- ja turvallisuuspolitiikkaa ja yleisesti edistää parannuksia työpaikan elämänlaadussa; kehottaa komissiota käynnistämään vuoropuhelun siitä, miten ne työntekijät, jotka eivät työskentele kokoaikaisesti (kuten tilapäiset työntekijät, osa-aikaiset työntekijät tai määräaikaisten sopimusten nojalla työskentelevät työntekijät), voidaan saada mukaan sosiaaliseen vuoropuheluun;

64.

ottaen huomioon, että Euroopan työmarkkinaosapuolten käymien neuvottelujen tulokset tunnetaan yleensä huonosti eikä niitä tuoda riittävästi esiin, kehottaa lisäämään tietoisuutta sosiaalisen vuoropuhelun tuloksista sen vaikutusten tehostamiseksi ja sen kehittämiseksi edelleen;

65.

uskoo, että työmarkkinoiden vastakkainasettelun kulttuurin korvaavaa yhteistyöhenkeä pitäisi edelleen rohkaista sosiaalista vuoropuhelua edistämällä;

66.

uskoo, että kansalaisjärjestöt ja köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä kokevat ihmiset on otettava suoremmin mukaan keskusteluihin taloudellisista ja sosiaalisista malleista tasa-arvoisin perustein;

67.

huomauttaa, että työmarkkinaosapuolten olisi pyrittävä hyödyntämään työssään monivuotisia suunnitelmia, joissa on määritelty tarkka aikataulu ja asetettu määräaikoja kestävän pitkän aikavälin strategian toteuttamiseksi;

68.

kehottaa eurooppalaisia sidosryhmiä, kansallisia viranomaisia, työnantajia, työntekijöitä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä keskustelemaan laajasti sosiaalisesta toimintaohjelmasta vuoden 2010 jälkeistä kautta varten;

69.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden pitäisi tukea uusia mitattavissa olevia, sitovia ja määrällisiä sosiaalisia tavoitteita ja indikaattoreita Lissabonin strategian vuoden 2010 jälkeistä kautta varten, mukaan luettuna sitoumukset köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamisen edistämiseksi sekä sellaisen uuden sosiaalista edistystä koskevan sopimuksen kehittäminen, jonka nojalla laadittaisiin tavoitteet ja rakenne uutta sosiaalisesti kestävää ja maailmanlaajuisesti oikeudenmukaista EU:ta varten ja jossa pitäisi kehittää ja vahvistaa sosiaalipolitiikan avointa koordinointimenetelmää keskeisenä pilarina;

70.

huomauttaa, että yrityksillä on EU:ssa tärkeä rooli paitsi taloudellisella myös sosiaalisella kentällä; kiinnittää siksi huomion yritysten sosiaalisen vastuun edistämiseen ja tarpeeseen edistyä välittömästi laadukkaan työn osalta, mukaan luettuna ihmisarvoisen elämän takaavat palkat, ja tukea sosiaalista mallia ja estää sosiaalinen polkumyynti;

71.

kannattaa parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan välistä tehokasta vuoropuhelua, jota tarvitaan myös jäsenvaltioiden sisällä keskitetysti sekä alue- ja paikallistasolla;

72.

huomauttaa, että vapaaehtoisuuden eurooppalainen teemavuosi olisi EU:lle ihanteellinen tilaisuus ottaa yhteyttä kansalaisyhteiskunnan järjestöihin; kehottaa komissiota valmistelemaan ilmapiiriä, jotta vuosi 2011 julistettaisiin vapaaehtoisuuden eurooppalaiseksi teemavuodeksi, esittämällä sitä varten asianmukaisen lainsäädäntöehdotuksen mahdollisimman pian;

73.

katsoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt olisi otettava alusta alkaen mukaan päätöksentekoon ja että tiedon olisi oltava julkisesti saatavilla, palautteen olisi oltava vastavuoroista ja osanottajille olisi tehtävä selväksi, missä määrin muutokseen on varaa;

74.

korostaa kuulemismenettelyn merkitystä ja arvoa tehokkaana välineenä kansalaisten osallistamiseksi, sillä sen nojalla he voivat vaikuttaa suoraan EU:n tason poliittisiin prosesseihin; kehottaa komissiota ryhtymään uusiin toimenpiteisiin tiedottaakseen tulevista EU:n kuulemisista tiedotusvälineiden ja muiden asianmukaisten foorumien avulla kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

75.

katsoo, että EU:n toimielinten, kansallisen tason työmarkkinaosapuolien ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen on välttämättä ja kiireellisesti hyväksyttävä sosiaalinen sopimus, jossa sosiaaliset toimet yhdistetään sitoviin realistisiin tavoitteisiin ja indikaattoreihin;

76.

huomauttaa, että kansalaisten osallistuminen alkaa lapsuudessa, ja kehottaa edistämään ja tukemaan lasten ja nuorten osallistumista koskevia rakenteita ja aloitteita paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

77.

korostaa, että sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan asetuksen ja eläkeoikeuksien siirrettävyyttä koskevan direktiivin sekä uskonnosta tai vakaumuksesta, vammasta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa koskevasta direktiivistä annettavan ehdotuksen laadinnassa on edistyttävä ja ne on viimeisteltävä;

78.

kehottaa parantamaan lainsäädäntömenettelyä EU:n tasolla täsmentämällä, miksi toimet ovat kyseisellä tasolla tarpeen, varmistamalla sisältöjen laadun ja toteuttamalla luotettavan ja riippumattoman vaikutusten arvioinnin, joka kattaa yhteiskuntaan, ympäristöön ja talouteen liittyvät vaikutukset; kehottaa erityisesti panemaan tehokkaasti täytäntöön vuonna 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä (19);

79.

korostaa, että etusijalle olisi asetettava jäsenvaltioiden välinen toimiva yhteistyö ja EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon tehokas valvonta;

80.

katsoo, että EU:n tasolla toteutettavan paremman lainsäädäntömenettelyn olisi pyrittävä ottamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan ja vastattava kansalaisten huoliin ja lähennettävä siten kansalaisia ja EU:ta;

81.

katsoo, että talous-, ympäristö- ja sosiaalipolitiikan välistä yhteyttä on vahvistettava EU:n tasolla ja että alkuperäisen Lissabonin strategian tavoitteet on vahvistettava uudelleen ja varmistettava, että talous- ja työllisyyspolitiikalla edistetään aktiivisesti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista;

82.

korostaa, että on annettava oikeudellisesti sitova sosiaalisten perusoikeuksien kirja;

83.

huomauttaa, että Lissabonin sopimuksen mukaan unionin politiikan laadinnassa ja toteutuksessa on huomioitava olennaiset sosiaalipoliittiset tekijät;

84.

katsoo, että Lissabonin strategian vuoden 2010 jälkeiseen kauteen olisi kuuluttava vahvistettu avoin koordinointimenetelmä, ja kehottaa komissiota kannustamaan enemmän jäsenvaltioita määrittelemään sellaiset kansalliset määrälliset tavoitteet, erityisesti köyhyyden vähentämisen ja sosiaalisen osallisuuden lisäämisen osalta, joita tukevat erityisesti uudet mitattavissa olevat ja määrälliset indikaattorit;

85.

kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan tilaisuuksia parlamentin todelliselle osallistumiselle vuoden 2010 jälkeistä kautta koskevaan Lissabonin strategiaan;

86.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.