23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/12

1.1

Maaliskuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto keskittyi Lissabonin strategian uudelleenelvyttämisessä yhtäältä kasvuun ja työllisyyteen ja toisaalta integroituun hallintotapaan vastatakseen maailmanlaajuistumisen uusiin haasteisiin.

1.2

Euroopan unionin on sitouduttava varmistamaan kansalaisilleen innovatiivinen, kilpailukykyinen ja kestävä kehitys sekä pyrittävä entistä suurempaan taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen aluetasolla kannustamalla uusien yritysten, uusien ammattiprofiilien sekä uusien ja entistä parempien työpaikkojen luomista ja kehittämistä, samalla kun säilytetään eurooppalainen yhteiskuntamalli ja suuntaudutaan osaamiseen perustuvaan talouteen.

1.2.1

Komitea on täysin vakuuttunut siitä, että ilman ”kumppanuuteen ja omistajuuteen perustuvaa uutta hallintosykliä” (1) kaikki Euroopan unionin pyrkimykset kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämiseksi ovat turhia ja että uusia hallintotapoja on hyväksyttävä ja toteutettava nopeasti ja laaja-alaisesti.

1.2.2

Komitea katsoo, että sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemäs puiteohjelma että uusi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma ovat edelleen suuntautuneet liikaa ylhäältä alaspäin, eikä niiden avulla voida vielä saavuttaa tarvittavaa paikallisen ja alueellisen tason yksityisten ja julkisten kehittämispolitiikkaan osallistuvien toimijoiden vastuullista osallistumis- ja integraatioastetta siten, että hyödynnettäisiin työmarkkinaosapuolten tärkeää roolia kestävien kasvunäkymien luomiseksi.

1.3

Euroopan unionin olisi myös kahden edellä mainitun välineen avulla kannustettava tämänkaltaista paikallistason kumppanuutta viranomaisten ja taloudellisten toimijoiden ja etenkin työmarkkinaosapuolien kesken, jotta edistettäisiin alueellisten kehityssopimusten uusia sukupolvia maailmanlaajuistumista ajatellen (2).

1.4

ETSK on vakuuttunut, ettei tiettyä kaikille sopivaa hallintotapaa ole olemassa. Kullakin alueellisella tai paikallisella tasolla on etsittävä paikallisen ja alueellisen hallinnon vaatimuksiin parhaiten sopiva malli, joka on yhteensopiva kansallisen, EU:n ja kansainvälisen viitekehyksen kanssa.

1.5

Komitea katsoo, että kyseisille malleille voidaan määritellä eräitä yhteisiä piirteitä:

1.5.1

On ensisijaisen tärkeää, että tällainen integroitu aluepolitiikka on kiinteä osa työmarkkinaosapuolten järjestelmällistä vuoropuhelua, joka on toteutettu hyödyntämällä paikallisia tai alueellisia talous- ja sosiaalineuvostoja, työmarkkinaosapuolia ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajia sekä luomalla tehokkaita taloudellisen ja sosiaalisen kumppanuuden muotoja (3).

1.5.2

Tässä yhteydessä on seurattava ETSK:n viitoittamaa tietä, ja yksittäisten Euroopan maiden talous- ja sosiaalineuvostot tai vastaavat elimet on kutsuttava mukaan järjestelmälliseen vuoropuheluun ETSK:n kanssa.

1.6

Uuden hallintomuodon menestys riippuu yhä enemmän kyvystä määritellä se, millä hallinnontasolla voidaan tehokkaimmin käsitellä ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja toissijaisuusperiaatetta noudattaen siten, että säilytetään samalla yhtenäiset puitteet ja yhteinen visio muiden toimintatasojen kanssa (4).

1.7

Komitea on vakuuttunut siitä, että käytäntö, jonka mukaan keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymissä tutkitaan mahdollisia menettelytapoja ja toimenpiteitä ja joka on yhteinen osallistuvan ennakoinnin keinoin, voi osaltaan vaikuttaa tehokkaasti alhaalta ylöspäin yhteiskunnan kulttuuriseen kasvuun ja rikastuttaa poliittisten päättäjien ja hallintovirkamiesten päätöksiä. Ennen kaikkea sen avulla voidaan luoda ja vahvistaa paikallistasolla niiden teknologisten, taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja kulttuuristen alojen vuorovaikutusta, jotka ovat keskeisiä kestävän ja kilpailukykyisen kehityksen hallinnoinnin kannalta.

1.8

Työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien on oltava mukana etenkin silloin, kun määritellään selviä vahvuuksia ja heikkouksia uusien asemien löytämiseksi sisämarkkinoilla ja kansainvälisillä markkinoilla.

1.9

Maailmanlaajuistuminen aiheuttaa kilpailupainetta arvoketjun uudistamiseen, innovoimiseen ja siirtämiseen ylöspäin. Maailmanlaajuistumisen ansiosta tavaroita ja palveluja voidaan tuottaa ja jakaa tehokkaammin ja halvemmalla. Toisaalta on kuitenkin olemassa vaara, että mikäli toimiin ei ryhdytä ajoissa, taloudellisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin syntyy uusia jakolinjoja ja uutta hajanaisuutta varsinkin paikallis- ja aluetasolla.

1.9.1

Komitean mielestä tämä edellyttää uusien vastuualueiden muotoilemista mahdollisimman pian kansalaisten ohjaamiseksi muutosten keskellä. Aluejohtajille, yritysjohtajille sekä rahoitus- ja luottojärjestelmien vastuuhenkilöille on laadittava yhteisiä koulutustoimia. Toimet toteutetaan yhdessä poliittisten päättäjien, toimivaltaisten virkamiesten sekä johtavassa asemassa olevien paikallisten ja alueellisten virkamiesten kanssa.

1.10

Ainoastaan yhtenäisellä ja yhteisesti laaditulla alueellisella lähestymistavalla voidaan komitean mielestä varmistaa, että tutkimukseen ja kehittämiseen sekä innovaatioon ja koulutukseen tehtyjen investointien ansiosta kertynyt tieto voi tuottaa innovaatiokapasiteettia, joka luo Euroopan teollisuudelle kilpailuetua ja mahdollisuuden houkutella alueelle henkilöresursseja ja rahoitusta.

1.10.1

Tässä yhteydessä on ensisijaisen tärkeää tarkastella uusia tapoja houkutella alueelle henkilöresursseja myös edistämällä yksityis- ja työelämän välistä tasapainoa sekä ottamalla käyttöön etenkin valkokaulustyöntekijöille ja korkeasti koulutetulle henkilökunnalle, kuten johtajille, tutkijoille ja teollisuuden asiantuntijoille tarkoitettuja kannustimia ja varmistamalla heille näin riittävän houkuttelevat työsuhteen edut.

1.11

Komitea katsoo, että uutta kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa (2007–2013) on tarkasteltava yhteisön muiden aluepolitiikkojen ja ohjelmien yhteydessä, sillä puiteohjelmassa tällaisiin kysymyksiin on tarkoitus soveltaa kolmivaiheista lähestymistapaa. Siihen kuuluu yrittäjyyden ja innovoinnin ohjelma, tieto- ja viestintäteknologian tukiohjelma sekä älykäs energiahuolto -ohjelma.

1.12

Näin ollen komitea kannattaa vahvaa koordinointia kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman sekä alue- ja koheesiopoliittisten ja rajatylittävää, valtioidenvälistä ja alueiden välistä yhteistyötä koskevien politiikkojen sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännen puiteohjelman välillä. Seitsemännen puiteohjelman ”Valmiudet”-ohjelman huomattava osa keskittyy myös T&K:n kehittämiseen pk-yrityksissä, ”osaaviin alueisiin”, yritysten innovoinnin ja niille tarjottavien innovointipalvelujen tukemiseen sekä tarvittavien yhteyksien luomiseen oppilaitosten ja yritysten välille.

1.13

Komitean mielestä on välttämätöntä koordinoida kyseiset aloitteet vahvasti yhteisvaikutuksen varmistamiseksi sekä päällekkäisyyksien tai epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi. Sen lisäksi aloitteet on ennen kaikkea muotoiltava uudelleen ja otettava asianmukaisesti huomioon paikallistasolla. Tässä yhteydessä olisi asetettava etusijalle yhteisesti suunniteltua paikalliskehitystä edistävä kumppanuus.

1.14

Komitea toistaa lopuksi muutamissa aiemmissa lausunnoissaan jo esittämänsä kannan ajanmukaisesta teollisuuspolitiikasta: ”puuttuu selkeä yhteys EU:n tasolla tehtävien ponnistelujen ja valtiollisen ja alueellisen julkisen vallan, teollisuuden ja sidosryhmien tarvittavan osallistumisen väliltä”.

2.1

Hallintotapa: Antropologisessa kirjallisuudessa erotetaan kolme hallintotapaa (5). Ruohonjuuritason hallinnossa kaikkia toimijoita koordinoidaan paikallistasolla, ja sille on ominaista voimakas suuntautuminen kaikenlaiseen teknologiaan liittyvään toimintaan. Verkostohallinnolle on ominaista vahva koordinointi kaikkien verkottuneiden toimijoiden, etenkin yritysten sekä tutkimus- ja rahoitusorganisaatioiden välillä. Keskitetty hallinto perustuu monien erityisen tärkeiden tekijöiden, kuten rahoituksen ja tutkimusosaamisen, vahvaan koordinointiin ja keskitettyyn johtamiseen.

—

sisällyttämään sosiaali- ja ympäristönäkökohdat osaksi taloudellista päätöksentekoa

—

käyttämään päätöksentekoprosessissa yhteisten arvojen mallia ja osallistumista

—

kannustamaan innovoinnin ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi hyviin toimintatapoihin ja sidosryhmien ideoiden jatkuvaan vertailuun.

—

määriteltävä alueella asuva yhteisö

—

tunnistettava sen toimintaa ohjaavat arvot.

—

Institutionaalinen pääoma: alueen virallisten instituutioiden valmiudet keskittyä ongelmanratkaisuun, toimintakyky, päätöksenteon nopeus, organisaatioiden tiedon taso ja joustavuus sekä organisaatioiden väliset suhteet.

—

Kulttuuripääoma: alueen traditioihin, arvoihin, uskomuksiin, kielen rikkauteen, sosiaalisiin suhteisiin ja käytösmalleihin liittyvät perinteet (7).

—

Symbolinen pääoma: alueen valmiudet saada liikkeelle alueen kehittämisen varmistamiseen sekä alueellisen yrityskuvan parantamiseen tarvittava energia.

—

Psykososiaalinen pääoma: perustuu suurelta osin luottamukseen ja vakuuttuneisuuteen siitä, että yhteisö on olemassa ja että sillä on kehitysmahdollisuuksia, sekä ryhmien ja yhteisöjen kanssa tehtävän yhteistyön mahdollisuuden tiedostamiseen.

—

Kognitiivinen pääoma: kollektiivinen taitotieto, jota ei pidä sekoittaa yksilöiden tietopääomaan. Kognitiivinen pääoma muodostuu korkeakoulujen, tutkimuskeskusten, kulttuuri- ja ammattialajärjestöjen, yritysten sekä työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta vastaavien elinten kaltaisten organisaatioiden tietoinfrastruktuurista (8).

2.4.1

Tukeakseen Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston laatimia suuntaviivoja komissio loi edellytykset eurooppalaisen tutkimusalueen perustamiselle (10). Sen rahoitus sisällytettiin tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn kuudenteen puiteohjelmaan, ja erityistä huomiota kiinnitettiin alueelliseen ennakointiin (11). Vuonna 2001 komissio käynnisti ”Tieteen ja teknologian kehityksen ennakointi, yhteydet Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitokseen”yksikkönsä (12), joka suunniteltiin edistämään ennakointia innovoinnin mallina.

2.5.1

Viime vuosina on muiden käsitteiden, kuten toissijaisuuden, ohella tullut merkittäväksi lähidemokratian käsite. Se tarkoittaa kulttuuria, jossa kansalaiset osoittavat halunsa osallistua yhteiskunnallisiin päätöksiin. Uuden teknologian ansiosta tieto leviää sellaisella vauhdilla ja laajuudella, jota oli aiemmin mahdotonta kuvitella.

3.1

Kolmannen vuosituhannen alkaessa EU:ta koettelevat syvälliset rakennemuutokset. Ne ovat muutamassa vuodessa mullistaneet sen maailmanlaajuisen ympäristön, jossa Euroopan talous toimii ja kilpailee. Mainittakoon etenkin seuraavat muutokset:

3.2

Esko Ahon raportissa (13) painotetaan, että tarvitaan uusia hallintotapamalleja, jotta parannettaisiin unionin kilpailukykyä ja jotta unioni olisi tietoinen rakennemuutoksen järjestelmälle aiheuttamista haasteista.

3.2.1

Tämän uuden hallintotapamallin omaksuminen edellyttää

3.3

Tutkimus ja kehittäminen, suunnittelu, tuotantojärjestelmät, logistiikkajärjestelmät (16), markkinointi ja asiakaspalvelu integroituvat toimintoina yhä enemmän ja toimivat yhdessä yhtenä ainoana asiakkaita ja uusien tuotteiden kehittäjiä yhdistävänä kokonaisuutena.

3.4

Uusi yritysrakenne on yhä vähemmän sidoksissa fyysiseen infrastruktuuriin ja yhä enemmän aineettoman omaisuuden omistamiseen. Se edellyttää, että alueella on hallintorakenteet, joiden avulla alueen toimijat voivat pitää yllä kykyä tuottaa ja toimittaa tavaroita ja palveluita sekä varmistaa mahdollisimman hyvän myynnin jälkeisen palvelun.

3.5

Sosiaalisen pääoman heijastaman selkeän alueellisen ja paikallisen identiteetin kehittäminen on osoittautunut olennaisen tärkeäksi sekä toiminnan siirtämistä koskevan riskin välttämiseksi että siksi, että uuden liiketoiminnan kehittäminen edellyttää erityispiirteitä ja laadukkaita paikallisia palveluja. Nämä standardit voidaan saavuttaa ainoastaan hyvin koulutetun ja hyvin valmistautuneen henkilöstön avulla.

3.6

Kansalaisten, poliittisten päätöksentekijöiden ja työmarkkinaosapuolten tietoisuus alueellisesta tai paikallisesta identiteetistä mahdollistaa yhtenäisen lähestymistavan sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävään kehitykseen, mikä tarjoaa lisäarvoa houkuteltaessa uusia investointeja.

3.7

Alueellisen identiteetin hyödyntäminen perustuu yhteisiä arvoja ja yhteistä tulevaisuudenvisiota koskevaan kuulumisen, tunnistamisen ja empatian yhdistelmään. Alueellisen identiteetin edistämiseen liittyvät seuraavat tekijät:

4.1.1

Paikallisten henkilöresurssien hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla voidaan toimia useilla painopistealoilla:

4.2.1

Integroitu alueellinen lähestymistapa voi kannustaa yritysten, etenkin pk-yritysten, perustamiseen ja kehittämiseen luomalla suotuisan toimintaympäristön. Tähän kuuluu

4.3.1

Maaliskuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritteli uudistetun kasvun ja työllisyyden kumppanuuden ensisijaiset tavoitteet:

4.4

Etenkin kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmassa yhdistetään johdonmukaiseen viitekehykseen monia toimia, joilla on tarkoitus puuttua EU:n taloudellista ja sosiaalista rakennetta vaivaaviin olennaisimpiin ongelmiin suuntaamalla kehitystä kohti innovaatio- ja tuotantotoimia, suojelemalla ympäristöä sekä käyttämällä resursseja tehokkaalla ja sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla.

4.5

Seitsemännen puiteohjelman ”Valmiudet”-erityisohjelmalla on tarkoitus tehostaa tutkimus- ja innovaatiokapasiteettia etenkin siten, että

4.5.1

Pk-yritysten tutkimus- ja innovaatiotoimintaan osallistumisen optimoiminen edellyttää myös muiden erityisohjelmien (eli ohjelmien ”Yhteistyö”, ”Ideat” ja ”Ihmiset”) hyödyntämistä.

4.5.2

Kaikille ohjelmille on yhteistä velvoite hyödyntää tutkimustuloksia täysimääräisesti. Tämä toteutetaan parhaiten aluetasolla. Näin ollen ETSK pitää välttämättömänä pitkälle menevää koordinointia, yhtenäisyyttä ja yhteisvaikutusta yhteisön alue- ja koheesiopoliittisten toimien sekä muiden alueellista yhteistyötä sekä perus- ja ammattikoulutusta koskevien yhteisön tukivälineiden kanssa.

4.5.3

Edellä mainitut toimet on lisäksi koordinoitava uudistettuihin rakennerahastoihin perustuvien aluepolitiikkojen kanssa.

4.6

Jotta edellä mainitut aloitteet toteutettaisiin alueella asianmukaisesti, ne on koordinoitava tehokkaasti yhteisvaikutuksen varmistamiseksi sekä päällekkäisyyksien ja epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi. Ensisijaisiksi tavoitteiksi on myös asetettava

4.6.1

Komitea katsoo, että sekä seitsemäs puiteohjelma että uusi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, joista se on jo antanut lausuntonsa, ovat edelleen suuntautuneet liikaa ylhäältä alaspäin, eikä niiden avulla voida vielä saavuttaa niin korkeaa paikallisen ja alueellisen tason yksityisten ja julkisten kehittämispolitiikkaan osallistuvien toimijoiden vastuullista osallistumis- ja integraatioastetta kuin olisi tarpeellista ja suotavaa. Tällainen lähestymistapa epää paikallisilta toimijoilta niille kuuluvan tehtävän yhtenä eurooppalaisesta hallintotavasta vastaavista tahoista.

4.6.2

Euroopan unionin olisi etenkin kahden edellä mainitun välineen avulla kannustettava tämänkaltaista paikallistason kumppanuutta viranomaisten ja taloudellisten toimijoiden ja etenkin työmarkkinaosapuolien kesken alueellisten kehityssopimusten uusien sukupolvien edistämiseksi maailmanlaajuistumista ajatellen (23). Tässä yhteydessä olisi nivottava mukaan kaikki talouden ja työllisyyden kehittämispolitiikan sidosryhmät, jotta voitaisiin vastata asianmukaisesti markkinoiden ja kilpailukyvyn haasteisiin sekä omaksua laajempi kuin paikallisiin kysymyksiin keskittyvä ajattelutapa, sillä siitä on muodostumassa vaarallinen este verkottuneessa toimintaympäristössä.

4.7.1

Huomattava osa kestävään kilpailukykyyn liittyvistä toimista kuuluu paikallis- ja aluetason toimivaltaan, minkä vuoksi hallintojärjestelmät sekä alueella keskenään vuorovaikutuksessa olevien paikallisten ja alueellisten viranomaisten, eri elinten ja instituutioiden, työmarkkinaosapuolien, yritysten sekä kansalaisyhteiskunnan taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden yhteistyö ovat ensisijaisia.

4.7.2

Hallinnon käsitteestä viitataan komitean aiempaan kannanottoon: ”Yksityisten sidosryhmien tulisi toimia ja kantaa vastuunsa antamalla todellinen panoksensa ja ryhtymällä konkreettisiin toimenpiteisiin. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kansalaiskeskustelu ovat tärkeitä välineitä.” (24)

4.7.3

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamisesta komitea on todennut seuraavaa: ”Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että työmarkkinaosapuolilla voi niiden alakohtaisen asiantuntemuksen ansiosta olla erityinen rooli viranomaisten varoittamisessa.”

4.7.4

Komitean mielestä kyse on siitä, että otetaan käyttöön sujuvammat, ennakoivammat ja reaktiivisemmat yhteisesti laaditut sosiaalisen suunnittelun järjestelmät ja päätöksentekojärjestelmät. Niiden avulla säilytetään poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen demokratian korkea laatu kuormittamatta tai hillitsemättä toimien ja aloitteiden kehittämistä.

4.7.5

Olennaista tässä yhteydessä on yhteisen keskipitkän ja pitkän aikavälin vision kehittäminen, samoin kuin yhteisiin välitavoitteisiin liittyvän vastuun tunnistaminen ja jakaminen sekä kehittyneiden ja aluetasolla hyväksi havaittujen välineiden, kuten ennakoinnin, hyödyntäminen.

4.8

Integroitu alueellinen lähestymistapa on hallintostrategia sosiaalisesti vastuullisten alueiden kehittämiseksi.

4.8.1

Nykyisessä, maailmanlaajuiselle kilpailulle avoimessa toimintaympäristössä on sosiaalisesti vastuullisen paikallis- ja aluekehityksen hallintostrategiassa varmistettava kestävä suuntaus kohti taloudellista kehitystä ja korkeita sosiaalisia standardeja etenkin seuraavin keinoin: