23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/1

A

ETSK antoi tammikuussa 2003 oma-aloitteisen lausunnon ”Teollisuuden muutokset: nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät”. Lausunnon tavoitteena oli antaa yleiskuva ajankohtaisimmista teollisuuden muutokseen liittyvistä kysymyksistä ja suuntauksista, mutta siinä tahdottiin samalla kohdistaa huomiota neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” tehtävään ja sen tulevaan työhön. Neuvoa-antavan valiokunnan odotettiin siinä yhteydessä pyrkivän toimialallaan

Mainitussa lausunnossa painotetaan myös tarvetta toimia niin, että ”kestävä kehitys sekä sosiaalinen ja alueellinen koheesio yhdistettäisiin kilpailukykyyn” Lissabonin strategian valossa. Lausunnossa esitetään toimittavaksi käsitteen 'teollisuuden muutokset' (engl. industrial change) pohjalta. Siihen luetaan sekä kehityskulut, jotka vaikuttavat yrityksiin, että yritysten vuorovaikutus ympäristönsä kanssa.

Neuvoa-antava valiokunta on näihin asti keskittynyt pääasiassa arvioimaan teollisuuden muutosten vaikutuksia toimialoihin, yrityksiin, työntekijöihin ja ympäristöön. Nyt käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on tutkia tapoja, joilla kestävä kehitys voi käynnistää teollisuuden muutoksia.

B

Samassa lausunnossa todettiin, että Euroopan teollisuuden muutoksia on usein käsitelty rakenneuudistuksen näkökulmasta, mutta että käsite on kuitenkin huomattavasti dynaamisempi. Yritysmaailma liittyy läheisesti siihen eurooppalaiseen poliittiseen ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa yritykset kehittyvät ja joka puolestaan vaikuttaa myös teollisuuden muutosprosesseihin. Teollisuuden muutokset toteutetaan etupäässä kahdella tapaa: asteittaisin mukautuksin ja perinpohjaisin muutoksin. Oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on tarkalleen sanottuna pohtia, kuinka kestävä kehitys, sellaisena kuin Brundtland sen määritteli (”kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”), voisi käynnistää asteittaisia ja ennakoivia teollisuuden muutoksia.

C

Lausunnossa käytetään esimerkkejä etupäässä energia-alalta ja siihen liittyviltä toimialoilta, sillä tässä esitettävät prosessien kuvakset ovat sovellettavissa myös muihin toimialoihin. On lukuisia syitä mainittujen alojen valintaan:

D

Ajankohta, jolloin tietty teknologia tulee saataville, riippuu tutkimuksen ja kehityksen edistysaskeleista. Markkinat puolestaan määrittävät sen, milloin mitäkin teknologiaa aletaan tosiasiallisesti soveltaa. Näiden kahden vaiheen välillä kuluvan kauden pituuteen voidaan vaikuttaa myös poliittisilla päätöksillä. Julkisen vallan tasapainoisen poliittisten toimenpiteiden valikoiman — tuet, edistämistoimet, veropolitiikka — ansiosta on yrityselämä jo varhaisessa vaiheessa ryhtynyt Ruotsin tapauksessa lämpöpumppujen ja Japanissa puolestaan aurinkovaraajien teknologiseen kehittämistyöhön. Myös siitä johtuu, että nämä maat ovat pystyneet hankkimaan johtavan markkina-aseman.

E

ETSK vahvistaa näkemyksensä, että Lissabonin strategian kolme pilaria ovat kukin yhtä tärkeät. Tavan takaa kuitenkin painotetaan, että ekologiset ja sosiaaliset intressit toteutuvat vasta siinä tapauksessa, että talous on terve ja kasvaa. Tämä on kohtuuttoman yksinkertaistava tulkinta strategiasta, koska käänteinen väite on aivan yhtä pätevä. On selviö, että pilaantuneessa ympäristössä tai sosiaalisten ristiriitojen leimaamassa yhteiskunnassa ei terveelle, kasvavalle taloudelle jää sijaa. Komitea on tyytyväinen kyseisellä alalla tehtyihin toimenpiteisiin, joita kuvataan komission tiedonantoon ”Kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta — Toimintaohjelma” (1) kuuluvassa liitteessä 2.

F

Kestävyys ei ole vain yksi vaihtoehto muiden joukossa vaan se on ainoa mahdollinen toimintamalli reaalisen tulevaisuudennäkymän varmistamiseksi. Kestävyyskäsite on laaja-alainen, ja siksi sen piiriin pitää ympäristönäkökohtien lisäksi lukea taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden kysymykset. Yritystoiminnan jatkuvuus on taloudellisen kestävyyden muoto, joka taataan parhaiten pitämällä huolta liikevoitosta. EU voi antaa tähän panoksensa voimistamalla kilpailukykyä innovoinnin avulla, kannustamalla tutkimus- ja kehittämistoimintaan harjoittamalla aktiivista politiikkaa sekä ryhtymällä valikoituihin, kohdennettuihin toimenpiteisiin (vrt. Ruotsi ja Japani esimerkkitapauksina).

G

Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa sitä, että ihmisille tarjotaan mahdollisuudet terveeseen elämään ja tulojen hankintaan ja että niille, jotka eivät siihen kykene, taataan kohtuullinen sosiaaliturva. ETSK esittää käsityksenään, että EU pystyy vaikuttamaan tällä alalla myönteisesti toimimalla sen kaltaisen yhteiskunnan puolesta, joka mahdollistaa ihmisille ammatillisen pätevyyden ylläpitämisen tarjoamalla heille asianmukaisen, ympäristöltään turvallisen ja terveellisen työpaikan ilmapiirissä, jossa työntekijöiden oikeudet toteutuvat ja jossa työmarkkinaosapuolien välillä käydään hedelmällistä vuoropuhelua.

H

Ekoteollisuus tarjoaa suuret mahdollisuudet talouskasvuun. Euroopalla on vahva asema useilla tämän teollisuudenalan lohkoilla. ETSK:n mielestä Euroopan on vastedes toimittava kunnianhimoisemmin, jotta se kykenee säilyttämään vahvuutensa ja kehittämään niitä sekä saavuttamaan vastaavat asemat muilla lohkoilla.

I

Kestävään kehitykseen tähtäävä teollisuuspolitiikka voi myötävaikuttaa koko eurooppalaisen talouden kilpailukykyyn, niin uudet voimistuvat toimialat kuin perinteiset teollisuudenalat mukaan luettuina. ETSK kehottaa Euroopan komissiota tukemaan kyseisen kaltaista politiikkaa. Tässä lausunnossa kuvailtavat esimerkit osoittavat, että uusien ympäristöteknologioiden soveltamisen ensivaiheessa hyödynnettävät huolellisesti harkitut ja toteutetut (verotus-, syöttötariffi-, valveuttamis- ja sääntelykomponenteista koostuvat) tukijärjestelmät voivat olla apuna luotaessa markkinoita näille teknologioille, joiden edelleenkehittäminen käy sitten jatkossa päinsä ilman tukea. Kaikkien tukimekanismien tulee olla luonteeltaan alenevia, sillä valtiontuen kustannukset eivät saa rajoittaa muiden elinkeinoalojen kansainvälistä kilpailukykyä.

J

ETSK toteaa, etteivät tuet ja kannustimet ole kaikissa tapauksissa tehokkaita ja että epäasianmukaisesti käytettyinä ne saattavat aiheuttaa suuret rahalliset kustannukset tuottamatta juurikaan taloudellista hyötyä. Tukien ja sääntelyn avulla tulisi muokata markkinat ja kehittää niitä alkuvaiheessa, kunnes kulloinenkin teknologia on kehittynyt riittävästi selviytyäkseen vailla tukea. Tuen onnistumisen kannalta on keskeistä, että

K

Kestävää kehitystä ei saa rajata Euroopan puitteisiin, koska se on ulottuvuudeltaan maailmanlaajuinen asia. Eurooppalaiseen kestävyyspolitiikkaan tulee kuulua välineet, joilla estetään työpaikkojen siirtäminen muille alueille. Yhdenvertaisten kilpailuolosuhteiden varmistamiseksi tarvitaan kaksinaista toimintamallia: yhtäältä EU:n sisällä ja toisaalta sen ulkopuolella vaikuttaminen. Ensinnä mainitussa tapauksessa on otettava käyttöön sopivat välineet, joilla taataan, että kestävyysperiaatteita huonosti vastaavista Euroopan unionissa käytettävistä tuotantomenetelmistä aiheutuvat sosiaaliset ja ympäristökustannukset sisällytetään tavaroiden hintoihin, jotta voidaan edistää ILO:n, WTO:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission selvityksen keskeistä sisältöä (Ks. CESE 252/2005). Jälkimmäisessä tapauksessa EU:n tulee tehdä asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla (erityisesti WTO:ssa) kaikki mahdollinen kauppaan liittymättömien etunäkökohtien, kuten perustavanlaatuisten sosiaali- ja ympäristöstandardien sisällyttämiseksi kansainvälisiin kauppasopimuksiin, jotta Euroopan kilpailijat tiukentaisivat kestävään kehitykseen tähtäävää politiikkaansa. Sellaisilla mailla kuin Yhdysvallat, Intia ja Kiina on Eurooppaan verrattuna epäoikeudenmukaisen paljon taloudellista etua niin kauan kuin niitä eivät sido Kioton pöytäkirjan mukaiset hiilidioksidin vähennystavoitteet. Sopimuksia olisi sovellettava maailmanlaajuisesti, sillä kauppa voi olla aidosti vapaata vain silloin, kun se on myös oikeudenmukaista.

1.1

Taloutemme rakentuu nykyisin halvan energian ja halpojen raaka-aineiden saatavuuden varaan. Niiden varanto on kuitenkin rajallinen, mikä osaltaan nostaa niiden hintaa tuntuvasti. Rakenteelliset ja teknologiset muutokset ovat mahdollisia ja niitä tarvitaan. EU:n tulee myötävaikuttaa muutoksen puolesta, jotta eurooppalainen elinkeinoelämä kykenee vastaamaan tähän haasteeseen. Toimialojen, joihin liittyy runsas energian ja raaka-aineiden kulutus, tulee siirtyä kestävämpään tuotantotapaan, jotta luonnonvaroja verotettaisiin vähemmän. Syynä tähän on se, että mainittuja toimialoja tullaan vastaisuudessakin tarvitsemaan, sillä perusmateriaalit ja puolijalosteet ovat teollisen arvonmuodostuksen perusta.

1.2

Ei voida sallia, että kestävyysperiaatteita tuotannossaan noudattavat, runsaasti energiaa tarvitsevat toimialat, jotka kilpailevat kansainvälisesti, joutuisivat syrjään markkinoilta sellaisten EU:n ulkopuolisten kilpailijoiden tieltä, joiden tuotantomenetelmät vastaavat kestävän kehityksen periaatteita huonommin. Tämän estämiseksi kyseisille toimialoille on kansalaisyhteiskunnan ja julkisen vallan välisellä yhteistyöllä luotava yhdenvertaiset toimintamahdollisuudet.

1.3

Suurin haasteistamme on sellaisen kestävällä pohjalla olevan yhteiskunnan kehittäminen, joka kykenee ylläpitämään nykyisen hyvinvointitason ja samanaikaisesti kumoamaan tämänhetkisten kulutusmallien kielteiset sivuvaikutukset. Yksi tärkeimmistä edellytyksistä on energiatarpeen tyydyttäminen muulla tavoin ja siirtyminen toisenlaiseen teollisuustuotannon muotoon.

1.4

On kiistatta välttämätöntä siirtyä asteittain kestävämpään yhteiselämämalliin. Tähän on useita syitä. Asiantuntijat ovat erimielisiä siitä, kuinka kauan fossiiliset polttoaineet ovat käytettävissä järkevään hintaan. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että polttoainevarannot hupenevat ja niiden käytöstä tulee yhä kalliimpaa. Lisäksi meillä on kulutuskäyttäytymisemme vuoksi vastassamme yksi aikamme suurimmista uhista: ilmastonmuutos.

1.5

Jotta voisimme pysäyttää sen, paras tapa olisi heti lopettaa fossiilisten energialähteiden polttaminen. Kyseinen ratkaisu ei lyhyellä aikavälillä kuitenkaan ole mahdollinen poliittisesti eikä taloudellisesti. Se tarkoittaa, että on valittava muita keinoja, sillä muutoksen on tapahduttava. Jos se ei onnistu niin nopeasti kuin on toivottavaa, on siihen kuitenkin kyettävä niin nopeasti kuin se on mahdollista.

1.6

Siirtymä kestävämmällä pohjalla olevaan tuotantoon ja kulutukseen voidaan käynnistää nopeasti soveltamalla Trias Energetica -mallia (2), jonka avulla kannustetaan kolmivaiheisesti kohti tehokkaampaa energiankäyttöä. Vaiheet ovat

1.7

Tarvitaan toimenpidepaketti, jotta mainitut kolme vaihetta onnistuisivat ja jotta edistetään siirtymistä kestävämpään teollisuustuotantoon. Toimenpiteiden täytyy kuitenkin perustua taloudelliseen ja strategiseen harkintaan. Näitä arvioita laadittaessa on väistämättä tehtävä valintoja vastakkaisten intressien välillä. Kyseisiä ristiriitatilanteita ei pidä vältellä. On olemassa sellaisiakin asetelmia, joissa kaikki osapuolet hyötyvät, ja politiikassa tulee aina tähdätä niiden luomiseen, mutta käytännössä se voi olla hyvin vaikeaa. Niissä tapauksissa on valittava joko mahdollisuudet kestävään muutokseen tai olemassa olevien etujen suojaaminen. Tuolloin on myös otettava huomioon luonnollinen kehitys, jossa tietyt menestyvät toimialat jättävät muita, kuihtuvia toimialoja varjoonsa. Tällaisista vastakkaisista intresseistä pitää tehdä selkoa ja niitä pitää pohtia.

1.8

Kestävyyskäsitteen mukaisesti taloudelliset, ympäristökysymyksiin liittyvät ja sosiaaliset näkökohdat ovat yhtä tärkeitä eurooppalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Käsillä olevassa lausunnossa

2.1.1

Maapallo ottaa vuosittain vastaan 3 miljoonaa eksajoulea (3×1024 J) energiaa auringosta. Fossiilisten polttoaineiden kokonaisvaranto vastaa 300 000 eksajoulea, eli kymmentä prosenttia vuoden mittaan saapuvasta säteilystä. Energian vuotuinen kokonaiskulutus on 400 eksajoulea. Vastaanotetusta 3 miljoonan eksajoulen energiamäärästä 90 eksajoulea on käytettävissä vesivoimana, 630 eksajoulea tuulienergiana ja 1 250 eksajoulea biomassana. Loppuosa on saatavilla aurinkoenergiana (3). Itse asiassa on siis olemassa riittävästi kestäviä energialähteitä tarpeidemme tyydyttämiseen. Ongelman muodostaa niiden käyttöönottaminen.

2.1.2

Koska uusiutuvat energialähteet eivät hintatekijöiden vuoksi ja soveltuvan teknologian puuttuessa pysty lyhyellä aikavälillä tyydyttämään kasvavaa energian kysyntää, tarvitaan myös muita energialähteitä. On mahdollista käyttää fossiilisia polttoaineita ympäristöä säästävästi esimerkiksi poistamalla niistä hiilidioksidi ja varastoimalla se niin, ettei sitä vapaudu ilmakehään. Tekniikan kehitys hiilidioksidin keräämiseksi ja varastoimiseksi on täydessä vauhdissa: jo noin 12 kokeilulaitosta on joko käynnistysvaiheessa tai rakenteilla Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Kiinassa. Tekniikan voidaan odottaa olevan taloudellisesti kannattavaa vuoteen 2015–2020 mennessä.

2.1.3

Tukijärjestelmien ajallinen kesto on ratkaiseva tekijä, koska yhtäältä tuen ennenaikainen lopettaminen vaarantaa uuden teollisuudenalan tulevaisuuden ja toisaalta tuen pitkittäminen ei ole tuloksekasta. Normaalisti tukea voidaan asteittain vähentää, kun tutkimus- ja kehittämistoiminta ja mittakaavaedut vaikuttavat teknologian hintaa alentavasti. On lisäksi hyvin tärkeää, että tukijärjestelmä määritetään asianmukaisesti. Samoin on tärkeää, että tukijärjestelmät tuodaan edeltäkäsin julkisuuteen, jotta yrityksillä on aikaa valmistautua uusiin markkinaolosuhteisiin.

2.1.4

Ydinenergiakeskustelu on käymässä yhä merkittävämmäksi, mistä ovat osoituksena vihreä kirja ”EU:n strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi” (4) sekä maaliskuussa 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen aiheesta tekemät päätelmät. Eräissä maissa enemmistö väestöstä on ydinenergian kannalla, eräissä taas enemmistö vastustaa sitä, pääasiassa jäteongelman vuoksi (5). Siitä huolimatta ydinenergiaa on hyödynnettävä vielä pidemmän aikaa, jotta kyetään edelleenkin vastaamaan voimakkaasti kasvavaan energiankysyntään, koska se on päästötön energialähde ja koska syntyvä jätemäärä on suhteellisen vähäinen saatavaan energiamäärään nähden. Ydinfuusio voi ehkä pitkällä aikavälillä tuoda ratkaisun atomiytimen halkaisemiseen (fissio) liittyviin haittoihin.

2.1.5

On syytä huomata, että vesivoiman lähteille ei ole lausunnossa varattu omaa kohtaa, sillä kyseisen teknologian katsotaan (vuorovesienergiaa lukuun ottamatta) olevan sekä täysin valmista että täysin toimivaa. Tämän ei missään tapauksessa pidä ymmärtää vähentävän vesivoiman merkitystä kestävän kehityksen yhteydessä.

2.2.1

Termi biomassa viittaa kaikkeen siihen orgaaniseen ainekseen, joka on peräisin kasveista ja puista, joita viljellään erityisesti energiatarkoituksiin. Tähän käytetään puuta ja nopeakasvuisia kasvilajikkeita, joiden hehtaarituotto on suuri. Biomassajäännösvirtana käytetään lisäksi (ensi sijassa ravintoa tuottavan) maatalouden sivutuotteita, joista esimerkkeinä mainittakoon olki ja naatit. Biomassavirtoja syntyy myöskin jäännöstuotteista, kuten istutuksia hoidettaessa kertyvästä jäteaineksesta sekä kotitalous-, yritys- ja teollisuusjätteestä. Kyseeseen tulevat vihannes-, hedelmä- ja puutarhajäte, purku- ja jäännöspuutavara, lanta, liete, puru sekä kaakaopähkinän kuoret.

2.2.2

Biomassalla pystytään (osaksi) korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan energian kulutus vastaa 400 eksajoulea. Biomassaenergiaa on vuosittain käytettävissä 1 250 eksajoulen määrä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muutos voitaisiin tehdä välittömästi. Nykyisellä teknologialla pystytään tällä hetkellä kehittämään 120 eksajoulea energiaa biomassasta. Maailmassa kulutetusta energiasta saadaan nykyään 50 eksajoulea biomassasta (6). Biomassan polttoainekäyttöä voidaan siis välittömästi kasvattaa rajoitetusti, mutta tarvitaan läpimurtoja teknologian alalla, jotta mainittu potentiaali kyettäisiin hyödyntämään.

2.2.3

Tietyt toiminta-aloitteet ovat jo tuottaneet lupaavia tuloksia. Itävallassa on biomassan käyttö kaukolämmitykseen kuusinkertaistunut ja Ruotsissa kahdeksankertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Yhdysvalloissa yli 8 000 MWe rakennetusta tuotantokapasiteetista perustuu biomassan hyödyntämiseen. Ranskassa 5 % rakennusten lämmitykseen käytettävästä lämmöstä on tuotettu biomassasta. Suomessa bioenergian osuus on jo nykyisin 18 % energian kokonaistuotannosta, ja tavoitteena on kasvattaa kyseinen osuus 28 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Brasiliassa tuotetaan laajamittaisesti etanolia autojen polttoaineeksi. Tätä nykyä 40 prosenttia Brasiliassa käytetyistä muista kuin diesel-polttoaineista on etanolia (7).

2.2.4

Biomassan hyödyntämisen kehittäminen on tärkeää monista syistä:

2.3.1

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna tuulienergian teoreettinen potentiaali on kaksi kertaa vuodeksi 2020 ennakoidun sähköntarpeen suuruinen. Kyseinen potentiaali ja teknologian edistysaskelten ansiosta alati paraneva kilpailuasema tekevät tuulienergiasta olennaisen korvaavan vaihtoehdon fossiilisille polttoaineille. Koska tuulienergian tarjonta vaihtelee, ei sillä pystytä milloinkaan kattamaan koko energiantarvetta.

2.3.2

Viimeksi kuluneina vuosikymmeninä on tuulivoiman tuotantotehoa rakennettu lisää huikea määrä. Kaupallisessa käytössä olevien turbiinien teho on kasvanut 10 kilowatista (roottorin läpimitan ollessa 5 metriä) yli 4 500 kilowattiin (halkaisijaltaan yli 120-metrinen roottori) (9). Viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana on tuulivoimaa rakennettu yli 30 % lisää vuosittain (10). Euroopan tuulivoimayhdistys (EWEA) on ennustanut, että tuulivoiman kokonaiskapasiteetti riittää vuonna 2020 kattamaan 12 % maailmanlaajuisesta sähköntarpeesta. Tämä tarkoittaa sitä, että tuulivoimakapasiteetti kasvaa vuoden 2002 lopun arvosta (31 gigawattia) 1 260 gigawattiin vuonna 2020: vuotuinen kasvu on 23 %. Markkinajohtajat ja suurimmat viejät ovat Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Saksa; tärkeimmät vientimarkkinat ovat Kiina, Intia ja Brasilia. Tilanne on muuttumassa Kiinassa, jossa tuulienergiaan liittyvä koneteollisuus kasvaa nopeasti. Verrattuna vuoteen 2004 tuottajien lukumäärä kasvoi Kiinassa 60 % vuonna 2005. Tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan tuulienergiaan liittyvällä koneteollisuudella saattaa olla edessään sama tilanne kuin aurinkopaneeliteollisuudella, jolloin kiinalaisille kilpailijoille menetetään merkittäviä markkinaosuuksia.

2.3.3

Tuulivoimasektori on yhä osittain riippuvainen erilaisista tukitoimenpiteistä. Tärkein niistä on maksu, jonka tuottajat voivat saada verkkoon myymästään energiasta. Siihen liittyy turvallisuus, jonka antaa hintatason takaaminen seuraavien 10–20 vuoden ajaksi. Mainittujen toimenpiteiden ansiosta tuulienergiasektori on nopeasti kasvava yritystoiminnan ala tietyissä EU:n jäsenvaltioissa. Varjopuolena on se, että toimenpiteiden seurauksena on rakennettu suuria, keskitettyjä tuulivoimapuistoja, jotka tuottavat suuria voittoja, eikä tiheää verkkoa pieniä, hajautettuja tuulivoimalayksiköitä. Julkinen mielipide on yhä enenevästi kääntymässä suuriin mittakaavoihin vievää kehitystä vastaan. Luonnollisesti myös tuulienergian on loppujen lopuksi kyettävä selviytymään omin voimin ilman tukimaksuja ja syöttötariffeja.

2.3.4

Jotta tuulienergian asemaa voitaisiin lujittaa, on tarpeen toimia ponnekkaammin tutkimuksen ja kehittämisen alalla tuulienergian kilpailuaseman parantamiseksi vieläkin enemmän. Myös oikeudellisiin suuntaviivoihin ja poliittisiin tavoitteisiin on jatkuvasti kiinnitettävä huomiota. Tärkeitä haasteita ovat muun muassa uusien tuulipuistojen sijoittaminen merialueille sekä tuulienergian käyttöönottoa koskevien epävarmuustekijöiden poistaminen.

2.3.5

Tuulienergian hyödyntämisen kehittäminen on tärkeää monista syistä:

2.4.1

Aurinkoenergiaa voidaan hyödyntää kahdella tapaa: auringonlämpöä erilaisten tilojen ja veden lämmittämiseen sekä aurinkovoimaa sähköntuotantoon (12). Aurinkolämpöjärjestelmät ovat suhteellisen yksinkertaisia ja hinnaltaan edullisia; niitä käytetään lämmitystarkoituksiin jo monessa maassa.

2.4.2

Tärkein peruste pyrkimykselle aurinkoenergian laajamittaiseen käyttöön on se, että kyseessä on uusiutuvan energian ehtymätön lähde. Sillä on valtaisa potentiaali maailmanlaajuisesti, ja jos suunnittelu ja rakentaminen hoidetaan huolellisesti, aurinkoenergia on ympäristöominaisuuksiltaan oivallista.

2.4.3

Aurinkoenergiaa voidaan soveltaa miltei kaikkialla maailmassa ja sitä voidaan käyttää usein eri tavoin: valikoima ulottuu syrjäisten sijaintipaikkojen pienimuotoisista järjestelmistä rakennusten katoille asennettavien laitteistojen kautta suuriin aurinkovoimalaitoksiin.

2.4.4

Aurinkolämpöjärjestelmät ovat yleistyneet laajalti. Niiden suurin markkina-alue on Kiina, ennen kaikkea siksi, että maaseutualueilta puuttuu kaasun ja sähkön toimittamiseen tarvittava infrastruktuuri. Näissä tapauksissa aurinkolämpöjärjestelmät tarjoavat tehokkaimman ratkaisun. Aurinkovaraajien myynti kasvoi maailmanlaajuisesti vuosien 2001–2004 aikana 10–15 prosenttia vuosittain. Niiden kokonaistuotannosta maailmassa ostettiin Kiinaan 78 % ja Turkkiin 5,5 %.

2.4.5

Euroopassa aurinkolämpöjärjestelmien suuret markkina-alueet ovat Saksa, Itävalta, Espanja sekä Kreikka. Saksassa ja Itävallassa julkinen valta myöntää taloudellista tukea kyseisten järjestelmien käyttöönottoon. Tietyillä alueilla Espanjassa on uusien rakennusten varustamien mainituilla järjestelmillä pakollista. Tukitoimenpiteiden ansiosta Saksa ja Itävalta ovat selkeästi suurimmat eurooppalaiset aurinkolämpöjärjestelmien tuottajat: niiden osuus ko. laitteiden tuotannosta Euroopassa on 75 %. Se jää kuitenkin kokonaan tämäntyyppisten järjestelmien kiinalaistuotannon varjoon. Euroopassa tuotannon määrä oli 0,8 miljoonaa m2, Kiinassa 12 miljoonaa m2. Tärkein syy tähän on se, että Kiinassa valtiovalta havaitsi aurinkolämmön merkityksen jo varhain ja ryhtyi talouden viisivuotissuunnitelmissaan monenlaisin toimenpitein kannustamaan näiden järjestelmien tuotantoon.

2.4.6

Vaikka aurinkovoima on luonteeltaan ehtymätöntä, se kattaa toistaiseksi vasta hyvin pienen osan energiantarpeestamme. Tämä johtuu siitä, että aurinkovoiman tuotanto on yhä huomattavasti kalliimpaa kuin kaasu- ja hiilivoimaloissa tuotettava sähkövoima. Jotta murrettaisiin pienen liikevaihdon ja korkeiden kustannusten noidankehä, on ryhdyttävä käyttämään aurinkoenergiaa mahdollisimman paljon, sillä silloin saadaan aikaan tärkeitä mittakaavaetuja tuotannossa ja rakentamisessa. Vasta sitten myös teknologiaa kyetään parantamaan ja kehittämään edelleen.

2.4.7

Sen lisäksi energiaproblematiikkaa on lähestyttävä toisin kuin nykyään, koska kyseessä on energian tuotanto sellaisten monilukuisten, suhteellisen pienikokoisten yksiköiden avulla, joiden tuottavuus vaihtelee (auringonvalosta riippuen). Siirtyminen käyttämään aurinkovoimaa on keskipitkän aikavälin prosessi, mutta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että alan kehitystä kannustetaan voimakkaasti.

2.4.8

Vaikka aurinkosähkön (photovoltaic, PV) markkinat kasvavatkin nopeasti, on itse asiassa kyse ainoastaan kolmesta suuresta markkina-alueesta: Japanista, Saksasta ja Kaliforniasta. Näiden kolmen valtion/osavaltion osuus maailman aurinkoenergiajärjestelmätuotannosta on 80 %. Ne kannustavat tuotantoa tuntuvin subventioin ja maksamalla yksityistahoille hyvän hinnan mainitulla tavalla tuotetusta sähköstä. Vuonna 2004 maailmassa tuotettiin aurinkokennoilla tehoa 1 150 MW. Lisättynä vuoden 2003 loppuun mennessä rakennettuun 3 000 MW:n kapasiteettiin on kokonaiskapasiteetti kasvanut vuonna 2005 noin 4 500 MW:iin.

2.4.9

Japaniin luotiin vuonna 1994 kyseisenlaiset markkinat kannustinohjelmalla, jonka mukaisesti maksettiin 50 prosentin suuruista tukea. Vuosittain määrää supistettiin 5 prosentilla, joten vuosi 2004, jolloin tuen määrä oli enää 5 prosenttia, päätti ohjelman. Koska ohjelma synnytti paljon kysyntää, Japanin talous kykeni hyötymään mittakaavaedusta: hinnat laskivat vuosittain 5 prosenttia, minkä ansiosta kuluttajahinta pysyi vakaana. Vaikka tukea ei enää makseta, markkinat kasvavat edelleen noin 20 prosenttia vuosittain. Vakaa kysyntä mahdollisti sen, että japanilaiset yritykset pystyivät investoimaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja uusiin tuotantotekniikoihin. Niinpä Japani hallitsee tätä nykyä 53:a prosenttia maailmanmarkkinoista.

2.4.10

Saksassa kehitys on ollut samankaltaista, mutta se on edennyt noin viisi vuotta Japania jäljessä. Liikkeelle lähdettiin vuonna 1999. Matalakorkoiset lainat, subventiot ja verkkoon syötetystä sähköstä maksettu vakaa hinta ovat yhdessä saaneet aikaan sen, että aurinkosähkömarkkinat ovat kasvaneet tuntuvasti. Saksa ohitti Yhdysvallat tuotantokapasiteetissa jo vuonna 2001. Paikalliset tuottajat saivat mahdollisuuden kehittyä, ja nykyisin puolet eurooppalaisesta aurinkosähköstä (13 % maailmalaajuisesti) on alkuperältään saksalaista. Uusi tukiohjelma, joka käynnistyi vuonna 2004 ja joka tarjoaa vakaat ostohinnat seuraaviksi 20 vuodeksi, antoi asiaan uutta pontta: Saksan markkinat kasvavat nyt nopeimmin koko maailmassa. Vuosina 2004 ja 2005 kasvuvauhti oli noin 40 prosenttia. Kotimaisen kysynnän turvin saksalaiset yritykset pystyvät kehittämään tuotantoaan ja saavat tuota pikaa vientimahdollisuuksia, kun Saksan markkinat on aikanaan kyllästetty.

2.4.11

Aurinkoenergian hyödyntämisen kehittäminen on tärkeää monista syistä:

2.5.1

Geotermistä energiaa pystytään lämpöpumppujen avulla käyttämään rakennusten lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen. Näiden pumppujen kaasun- ja sähkönkulutus on vain murto-osa perinteisten ilmastointijärjestelmien kulutuksesta. Lämmitykseen (tai jäähdytykseen) tarvittava energia otetaan irti ympäristöstä (ilmasta, vedestä tai maaperästä) (13).

2.5.2

Lämpöpumppujen alalla suurimmat markkina-alueet ovat Yhdysvallat, Japani ja Ruotsi, joissa sijaitsee 76 % kokonaistuotantokapasiteetista. Seuraavina tulevat Kiina, Ranska, Saksa, Sveitsi ja Itävalta. Aikavälillä 1997–2004 eurooppalaiset markkinat kasvoivat 40 000 yksiköstä 123 000 yksikköön. Markkinat kokonaisuudessaan kasvoivat 18 prosenttia vuonna 2004. Lämpöpumppuja valmistetaan ja asennetaan käyttöön eritoten maissa, joissa julkinen valta on kannustanut asiaa voimakkaasti taloudellisin ja muin toimenpitein.

2.5.3

Ruotsi on hyvä esimerkki mainitusta toimintamallista. Ruotsissa julkinen valta on 1990-luvun aikana kannustanut lämpöpumppujen käyttöön sellaisin toimenpitein kuin suora taloudellinen tuki, verotusratkaisut ja valistuskampanjat. Lämpöpumppujen käyttöä on kuitenkin kasvattanut omalta osaltaan myös uusi rakennuslainsäädäntö, jossa säädetään tarkkaan korkeimmasta lämmitysjärjestelmissä sallitusta lämpötilasta.

2.5.4

Kuvatulla tavalla synnytettiin markkinat, joiden ansiosta ruotsalainen lämpöpumpputuotanto saattoi kehittyä. Ruotsin lämpöpumpputeollisuus on vakaalla pohjalla; siihen kuuluu kolme kansainvälisten markkinoiden suurta toimijaa, ja ala tyydyttää 50 % eurooppalaisesta kysynnästä. Ruotsalaiset lämpöpumppumarkkinat toimivat tätä nykyä omalla painollaan, lämpöpumppujen määrä kasvaa nyt tasaisesti ilman julkisen vallan tukitoimia. Yli 90 prosentissa uusista rakennuksista Ruotsissa on nykyisin lämpöpumppu vakiovarusteena.

2.5.5

Kehitys on ollut samankaltaista Itävallassa, jossa alueviranomaiset ovat korvanneet 30 % lämpöpumppujen hankinta- ja asennuskustannuksista. Itävallassa on nykyään seitsemän lämpöpumppuja valmistavaa yritystä. Kummassakin maassa suoran taloudellisen tuen ja yksityiskohtaisten rakennusmääräysten ja valveuttamiskampanjoiden yhdistelmä sai aikaan sen, että lämpöpumpputeollisuus kykeni kehittymään siinä määrin, että se on nyt valmis jatkamaan eteenpäin ilman tukea.

2.5.6

Geotermisen energian käytön kehittäminen on tärkeää useista syistä:

3.1

Fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiamäärä on rajallinen, mutta myöskään teollisuustuotantoon tarvittava eloperäisten, metalli- ja mineraaliraaka-aineiden varanto ei ole ehtymätön (15). Teollisuusmaissa käytetään runsain mitoin raaka-aineita: 20 prosenttia maailman väestöstä kuluttaa yli 80 prosenttia kaikista raaka-aineista.

3.2

Kuvattu kulutusmalli on sovittamattomassa ristiriidassa käytettävissämme olevien resurssien kestävän hyödyntämisen kanssa. Kun oletamme, että raaka-ainevaranto on yhteistä perintöämme ja että sen saatavuus nyt ja vastaisuudessa on yleinen ja luovuttamaton ihmisoikeus, Euroopan tulee vähentää raaka-aineidenkulutuksensa neljäsosaan vuoteen 2050 mennessä ja kymmenesosaan vuoteen 2080 mennessä (16). ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä alalla esitettyihin toimenpiteisiin, joista esimerkkeinä mainittakoon luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen tuotannossa (dematerialisaatio) sekä ympäristöteknologian toimintaohjelma (Environmental Technology Action Plan, ETAP).

3.3

Tarkkaan ottaen jokainen tuote aiheuttaa ympäristövaikutuksia: niitä syntyy joko tuotetta valmistettaessa tai käytettäessä tai sitten, kun se hylätään elinkaaren lopussa. Elinkaareen kuuluu lukuisia vaiheita: raaka-aineen hankinta, suunnittelu, valmistus, kokoaminen, markkinointi, jakelu, myynti, käyttö ja käytöstä poistaminen. Jokaiseen vaiheeseen osallistuu muita toimijoita: suunnittelijoita, tuottajia, kauppiaita, kuluttajia ym. Yhtenäisen tuotepolitiikan avulla pyritään sovittamaan kaikki nämä vaiheet paremmin yhteen (mm. niin, että jo tuotetta suunniteltaessa yritetään optimoida sen kierrätettävyys), jotta kohennettaisiin tuotteen ympäristöominaisuuksia koko elinkaarta varten.

3.4

Kun kyseessä on niin lukuisasti erilaisia tuotteita ja kun osallisina on niin runsaasti moninaisia toimijoita, ei ole mahdollista päättää pelkästään yhdestä yhdenmukaistetusta toimenpiteestä, jonka avulla kaikki ongelmat pystyttäisiin ratkaisemaan. Sen vuoksi tarvitaan suuri valikoima sekä vapaaehtoisuuteen perustuvia että velvoittavia poliittisia välineitä. Niitä sovellettaessa on tehtävä tiivistä yhteistyötä julkisen ja yksityissektorin sekä kansalaisyhteiskunnan kesken.

3.5

Myös kuluttajajärjestöjen on syytä omaksua kannustavampi tukijarooli kuin toistaiseksi on ollut tapana. Tähän asti useat näistä järjestöistä ovat keskittäneet tarmonsa pääasiassa siihen, että kulloisenkin tuotteen laatu olisi mahdollisimman hyvä ja hinta mahdollisimman alhainen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettei tuotannossa noudateta kestävän kehityksen periaatteita mahdollisimman tunnollisesti.

3.6.1

Sähköntuotannossa vapautuvan lämmön hyödyntäminen mahdollistaa energiankäytön tuntuvan tehostamisen, vaikka asiaan liittyy teknisiä rajoitteita, koska lämmöntuotantopaikan (teollisuusympäristö) ja kulutuspaikan (asuinympäristö) välinen etäisyys on suuri, jolloin paljon energiaa hukkautuu. Mikro-CHP-yksiköt voivat toimia ensisijaisesti rakennuksen lämmittämisessä, jolloin sähkö on sivutuote. Vaihtoehtoiset tuotteet voidaan määritellä ensisijaisesti sähkötarpeiden mukaan, jolloin lämpö on sivutuote. Viime aikoina on myyty enimmäkseen lämpökeskeisiä mikro-CHP-yksiköitä, vaikka polttokennot yleensä suunnitellaankin tyydyttämään sähköntarve.

3.6.2

Lämmön ja sähkön yhteistuotantotekniikalla voidaan tämä rajoittava tekijä välttää, ja samalla se antaa eurooppalaiselle teollisuudelle taloudellisen haasteen. Lämmön ja sähkön yhteistuotantoa hyödynnetään ennen muuta kerrostalojen ja myymälätilojen lämmittämiseen, ja sivutuotteena syntyy sähköä. Vuonna 2004 käytössä oli noin 24 000 tuotantoyksikköä. Lämmön ja sähkön yhteistuotantoon pystytään käyttämään erilaisia energialähteitä. Lupaavimmalta vaikuttaa lämmön ja sähkön yhteistuotanto vetyteknologian pohjalta (polttoainekennot), mutta sitä on kehiteltävä vielä pidemmälle.

3.6.3

Lämmön ja sähkön yhteistuotannon loppukäyttäjille myönnettävän taloudellisen tuen ansiosta Japani on päässyt tämän teknologian kehittämisessä pisimmälle. Asiaan on myötävaikuttanut se, että maan autoteollisuus panostaa voimakkaasti polttoainekennoteknologiaan. Japanissa valtiovalta haluaa maansa teollisuuden saavuttavan polttoainekennoteknologian kehittämisessä samanlaisen johtavan aseman kuin sillä on aurinkovoiman alalla. Japani pyrkii siihen kannustamalla ja rahoittamalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä myöntämällä loppukäyttäjille hankintatukea, kun markkinakehitys on vielä varhaisessa vaiheessa.

3.6.4

Lämmön ja sähkön yhteistuotannon kehittäminen on tärkeää monista syistä:

4.1.1

Liikennesektori on yksi suurimmista fossiilisten polttoaineiden kuluttajista. Liikenteessä on hyvät mahdollisuudet kestävään energiankäyttöön, kuten CARS 21 -loppuraportin (17) lukuisat hyödylliset suositukset osoittavat. Lisäksi liikenteen tehokkuutta kyetään parantamaan kehittämällä yhdyskuntarakentamisen ja infrastruktuurin suunnittelua ja hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologiaa entistä voimaperäisemmin. Kun tähän yhdistyy polttomoottoriteknologian edelleenkehittäminen, saadaan merkittäviä energiansäästöjä. Lyhyellä aikavälillä on myös lupaavia näkymiä siirtyä käyttämään osaksi muita polttoaineita, kuten maakaasua tai biomassasta jalostettua polttoainetta (biomass-to-liquid, BTL). Pidemmällä aikavälillä vaikuttaa vetyyn perustuva talous tarjoavan erittäin hyviä mahdollisuuksia tässä suhteessa. Tätä nykyä kehitteillä oleva hybriditeknologia on lupaava siirtymävaiheen ratkaisu.

4.1.2

Biomassasta jalostetun polttoaineen suurimmaksi potentiaaliseksi markkinaosuudeksi arvioidaan 15 prosenttia. EU tähtää markkinaosuuden kasvattamiseen 6 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Aluksi on meneillään kokeiluhanke, jossa tarkoituksena on tutkia suurten polttoainemäärien valmistamista biomassan pohjalta.

4.1.3

Maakaasun CO2-päästöt ovat pienemmät kuin bensiinin (–16 %) ja dieselöljyn (–13 %) ja se voi kasvattaa markkinaosuuttaan, mikäli verotuskohtelu on suopea. Näin pystytään luomaan vakaat markkinat sekä tuottajia että kuluttajia ajatellen, sillä tarvittava teknologia on saatavilla. Erityisesti taajamien julkisessa liikenteessä näkymät vaikuttavat hyviltä, sillä siinä tapauksessa kyetään tuota kaasua jakelevia asemia hyödyntämään optimaalisesti. Mahdollista on, että maakaasun markkinaosuus kasvaa 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä (18).

4.1.4

Muiden maiden (varsinkin Brasilian) esimerkit osoittavat, ettei näin suureen markkinaosuuteen päästä pelkästään huolehtimalla siitä, että biopolttoainetta on saatavilla. Tarvitaan tavoitetta tukevaa muuta politiikkaa, esimerkiksi verotuksellisia etuja, kohdennettuja lainsäädäntö- ja sääntelytoimia sekä asiaa koskevaa valveuttamistyötä, jotta kuluttajat päättäisivät siirtyä käyttämään biopolttoainetta.

4.1.5

Toisaalta on huomioitava, että ekologisesti herkiltä alueilta peräisin olevien biopolttoaineiden (esim. kaakkoisaasialainen palmuöljy) käytön lisääntyminen saattaa johtaa laajojen sademetsäalueiden tuhoamiseen palmuöljyviljelmien tieltä. Maailmassa on kaikkiaan 23 suurekosysteemiä, ja Yhdistyneiden Kansakuntien hiljattain julkaiseman asiakirjan mukaan 15 niistä on ehtynyt tai saastunut pahoin.

4.2.1

Rakentamisen alalla — varsinkin asuntotuotannossa — on suuria mahdollisuuksia siirtyä rakentamaan kestävän kehityksen periaatteita paremmin noudattaen. On jo mahdollista rakentaa vähäisin lisäkustannuksin energiankulutukseltaan nollatason tarjoavia asuntoja, varsinkin kun muistetaan, että lisäkustannukset ansaitaan nopeasti takaisin, koska energiakuluja ei ole ollenkaan. Tämäntyyppinen rakentaminen maksaa keskimäärin 8 prosenttia enemmän kuin perinteinen rakentaminen. Mittakaavahyötyjen ansiosta pystytään lisäkustannukset supistamaan 4 prosenttiin seuraavien kymmenen vuoden aikana. Maailman kuuluisimpiin arkkitehteihin lukeutuva Norman Foster huomautti kerran, että tarkasteltaessa jonkin rakennuksen kokonaiskustannuksia 25 vuoden ajalta havaitaan, että todellisten rakennuskustannusten osuus on ainoastaan 5,5 %. Saman ajan mittaan ovat käyttökustannukset (energia, pienimuotoinen ja laajamittainen ylläpito, kiinnitys-/vuokrakorko) jopa 86 % kokonaissummasta. Niinpä voidaan todeta, että vaikka rakentaminen kestävyyden periaatteita noudattaen saattaakin käydä hieman kalliimmaksi lyhyellä aikajänteellä, se on merkittävästi edullisempaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

4.2.2

Saksassa ja Itävallassa energiansäästöpyrkimysten mukainen rakentaminen lisääntyy muuta EU:ta nopeammin. Saksalainen Passivhaus Institut on teettänyt suunnitelmia asunnoiksi, jotka kuluttavat hyvin niukasti energiaa, koska aurinkoenergiasovellutukset on yhdistetty tehokkaaseen, ilmatiiviiseen asuntojen eristämiseen. Tähän mennessä on tämäntyyppisiä taloja rakennettu Saksassa yli 4 000 ja Itävallassa runsaat 1 000 kappaletta. Periaatetta noudatetaan enenevästi myös toimitila- ja tuotantorakentamisessa.

4.2.3

Freiburgin kaupunki on laatinut uudet, energiaa säästävää rakentamista koskevat standardit. Ne kuuluvat vakiona kaikkiin vuokra- ja myyntisopimuksiin, joita kaupunki tekee kulloisenkin rakennusalan yrityksen kanssa. Näin kaupunki käyttää lakisääteisiä toimivaltuuksiaan täysimääräisesti toimiakseen laajamittaisesti energiahallinnon alalla. Mainituissa sopimuksissa edellytetään, että kaupungilta ostetulle tai siltä vuokratulle tonttimaalle tulee rakentaa energiansäästöä koskevia suuntaviivoja noudattaen ja suunnitella rakennukset siten, että aurinkoenergiaa hyödynnetään maksimaalisesti ja että katot soveltuvat aurinkovaraajien asentamiseen. Asuinalueilla, joilla rakennetaan kuvatulla tavoin, saadaan aikaan 40 prosentin säästö lämpimän veden kulutuksessa.

4.3.1

Komitea on tyytyväinen komission teollisuuspoliittiseen tarkastelutapaan, jossa kestävyyden periaatteet otetaan huomioon. Siitä tehdään selkoa komission tiedonannossa ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: EU:n valmistusteollisuutta vahvistavat toimintapuitteet — Yhtenäisempi lähestymistapa teollisuuspolitiikkaan” (19). Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen vaatii kilpailukykyä eurooppalaiselta teollisuudelta. ETSK on tyytyväinen kilpailukykyä, energiaa ja ympäristöä käsittelevän korkean tason ryhmän perustamiseen. Kyseessä on yksi seitsemästä sektorien välisestä poliittisesta aloitteesta yhteisvaikutusten vahvistamiseksi politiikan eri osa-alueiden välillä kilpailukykynäkökohtien valossa. Komitea pitää myös eurooppalaisen teollisuuden tällä alalla tekemiä toimenpiteitä tervetulleina.

4.3.2

Teollisuus on nykyisin paljolti riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Monasti kuitenkin turvautuminen elektronisiin prosesseihin tekee mahdolliseksi käyttää kaikentyyppisiä primaarienergian lähteitä, mikä useimmissa tapauksissa on omiaan synnyttämään energiansäästöä (20). Tarjolla on mahdollisuuksia energian jäännösvirtojen vaihtoon teollisuuslaitosten ja muiden elinkeinoalojen tai asumiskokonaisuuksien kanssa. Esimerkkinä mainittakoon, että Europoort-alueen teollisuuskompleksin jäännöslämpö käytetään lämmittämään Luoteis-Euroopan suurinta kasvihuonekeskittymää 20 kilometrin päässä sijaitsevassa Westlandissa.

4.3.3

Raakaöljy on kemianteollisuuden perusta, ja tulevaisuudessa tätä raaka-ainetta on saatavissa niukemmin. Vaihtoehdon tarjoaa biosynteesi, peruskemikaalien tuottaminen biomassasta bakteerien avulla, mikä on hyvin monimutkainen mutta samalla lupaava erikoisala. Viime vuosina on edistytty paljon mikro-organismien, kuten bakteerien, geneettisten ominaisuuksien selvittämisessä. Uuden teknologian avulla on mahdollista muuntaa kyseisten organismien geenikantaa niin, että ne hajottavat perusmateriaalin tietyiksi aineiksi. Bakteereista tulee näin ollen jonkinlaisia ohjelmoitavia pienoisreaktoreita.

4.3.4

Nykyisin varsinkin elintarvike-, nautinto-aine- ja lääketeollisuus käyttävät mikro-organismeja hyödyntävää teknologiaa esimerkiksi juuston, oluen ja penisilliinin tuotannossa. Biokonversio tarjoaakin suuria mahdollisuuksia näillä sektoreilla, mutta myös kemianteollisuus alkaa kiinnostua tästä teknologiasta. Tarvitaan koko joukko reaktiovaiheita, jotta kyseeseen tulevat aineet saadaan esiin raakaöljystä ja kyetään puhdistamaan. Teknologista kehitystä tulee vielä viedä paljon pidemmälle, mutta teoriassa on mahdollista hajottaa biomassa suoraan peruskemikaaleiksi ja muiksi tuotteiksi. Näin vähennetään raakaöljyn kulutusta, ja lisäksi toteutuvat muut taloudellisesti ja ekologisesti merkittävät seikat — päästöjen supistaminen, suljettu kierto ja ketjunhallinta.

4.3.5

Asteittainen siirtyminen uudistuvien energialähteiden käyttöön saattaa aiheuttaa erityisiä ongelmia runsaasti energiaa tarvitseville sektoreille. Tuotannon kestävyyden taso on suoraan riippuvainen käytössä olevan teknologian tasosta, eikä tällä alalla ole lähitulevaisuudessa odotettavissa merkittäviä parannuksia. Esimerkiksi eurooppalainen teräs- ja alumiiniteollisuus menestyvät tässä jo hyvin. Terästeollisuudessa investoidaan runsaasti kestävämpään tuotantotapaan soveltuvaan uuteen teknologiaan erityisesti ULCOS-hankkeen puitteissa (Ultra Low CO 2 Steelmaking, kaikkien aikojen laajin eurooppalainen teräsalaa koskeva hanke) ja uskotaan, että CO2-päästöt pystytään puolittamaan suunnilleen vuoteen 2040 mennessä. Euroopassa primaarialumiinin tuotannossa käytetystä energiasta merkittävän suuri osa on uusiutuvaa (44,7 %). Koska energiankulutus valmistettaessa sekundaarialumiinia alumiiniromusta on ainoastaan kymmenesosa primaarialumiinituotannon energiantarpeesta, voidaan todeta, että alan mahdollisuudet energiansäästöön ovat huomattavat. Mainittakoon kuitenkin, että Kiina ostaa valtavia määriä alumiiniromua Euroopan markkinoilta, koska maan valtiovalta soveltaa energiansäästöön tähtääviä kannustimia.

4.3.6

Eurooppalainen terästeollisuus suoriutuu hyvin myös raaka-ainetehokkuudessa ja kierrätyksessä. Puolet maailman teräksentuotannosta perustuu romumetallin hyödyntämiseen. Myös jäteaines käytetään optimaalisesti uudelleen. Corus-yrityksen tuotantolaitoksessa IJmuidenissä Alankomaissa 99 % jäteaineksesta ja jäännösainevirrasta käytetään joko itse laitoksessa tai hyödynnetään uudelleen muualla.

4.3.7

Vaikka näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa onkin edelleen paljolti välttämätöntä käyttää fossiilisia energialähteitä teollisuustuotannon raaka-aineina, voidaan sovelluksissa säästää energiaa käyttämällä viime aikoina kehitettyjä uusia materiaaleja, esim. painon vähentämiseksi ajoneuvojen valmistuksessa. Tämän kaltaista innovointia edistääkseen eurooppalaisen teollisuuden on säilytettävä kansainvälinen kilpailukykynsä. Vaatimus koskee ensimmäisenä kaivannaisteollisuutta, josta arvonmuodostusketju alkaa.

5.1

Asteittainen siirtyminen kestävämpään tuotantotapaan on väistämätöntä eikä sitä aseteta kyseenalaiseksi. Teollisuustuotannosta luopuminen tai tuotantotoiminnan siirtäminen muille alueille sekä kehittyvien talouksien taholta tuleva voimistuva kilpailu ovat aiheuttaneet epävarmuutta ja pelkoa. Tässä ilmapiirissä on oltu taipuvaisia uskomaan, että siirtyminen kestävämpään tuotantotapaan heikentää Euroopan kilpailukykyä, haittaa teollisuuden kasvua, hävittää työpaikkoja ja vaikuttaa kielteisesti talouteen ja työllisyyteen.

5.2

Euroopassa on havaittavissa kielteisiä työllisyysvaikutuksia. Saksassa on tutkimuksissa arvioitu, että päästökauppajärjestelmän myötä vuoteen 2010 mennessä häviää 27 600 työpaikkaa ja vuoteen 2020 mennessä 34 300 työpaikkaa (21). Lisäksi Saksassa häviää uusiutuvia energialähteitä koskevan lain soveltamisen myötä vuoteen 2010 mennessä 6 100 työpaikkaa (22), ja Kioton pöytäkirjan sopimusten täytäntöönpano tuhoaa Saksassa vuoteen 2010 mennessä 318 000 työpaikkaa (23). Vertailun vuoksi tulee esittää myös uusista työpaikoista kertovat luvut. Ne osoittavat, että ilmastonsuojelutavoitteisiin tähtäävä politiikka synnyttää itse asiassa ”teollisuuden muutoksia”: esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden alan liikevaihto oli vuonna 2005 Saksassa 16,4 miljardia euroa, ja alalla on syntynyt tähän mennessä 170 000 työpaikkaa (24). Tuotantovolyymillaan 55 miljardin euron (2004) ympäristön- ja ilmastonsuojelun ala tarjoaa Saksassa nykyään noin 1,5 miljoona työpaikkaa, ja osuudellaan Saksan liittotasavallan viennistä (31 miljardia euroa vuonna 2003) ala auttaa säilyttämään monia muita työpaikkoja (25).

5.3

Vaikutukset eivät siis ole pelkästään kielteisiä. Työpaikkojen menetystä Euroopassa käsittelevä katsaus osoittaa, että alle 5 % menetetyistä työpaikoista on hävinnyt siitä syystä, että tuotantoa on siirretty muille alueille (26). Vaikka katsauksessa onkin tiedonkeruutekniikoista johtuvia metodologisia puutteita, on katsaus silti hyödyllinen tietolähde etenkin, jos sitä käytetään yhdessä muiden asiaankuuluvien indikaattoreiden kanssa. On lisäksi perusteltua väittää, että vain pieni osa työpaikkojen menetyksestä johtuu ympäristölainsäädännöstä.

5.4

Työpaikkojen määrä on myös lisääntynyt. Kestävien teknologioiden kehittämistyötä tekevä ekoteollisuus on dynaaminen sektori, jolla työpaikkaluku kasvaa 5 % vuosittain. Alalla on nykyään yli 2 miljoonaa suoraan täysipäiväisesti työllistettyä työntekijää, eli se on aivan yhtä suuri eurooppalainen työnantaja kuin farmasianteollisuus tai avaruusteollisuus (27).

5.5

OECD:n tutkimus (28) osoittaa, ettei kestäväpohjaisempi tuotanto suinkaan välttämättä johda kustannusten kasvuun. Pitkällä aikavälillä se saattaa jopa pienentää kustannuksia jossain määrin. Sitä paitsi kestävän tuotannon tuoma hyöty painaa vaakakupissa kustannuksia enemmän. Selkeät taloudelliset hyödyt, ympäristöalan lainsäädäntö ja sitä täydentävät määräykset ohjaavat investointeja kestävään kehitykseen tähtäävään innovointiin, jolloin raaka-aineita käytetään tehokkaammin, tuotemerkki vahvistuu, yrityskuva kohentuu ja viime kädessä liikevoitto kasvaa ja työllisyys vahvistuu. Prosessi vaatii onnistuakseen yhteisen lähestymistavan, joka perustuu liike-elämän, työvoiman ja julkisen vallan jakamaan vastuuseen.

5.6

On pyrittävä kaikin tavoin välttämään sitä, että eurooppalainen elinkeinoelämä kärsisi merkittävästä suhteellisesta kilpailuhaitasta EU:n ulkopuolisiin alueisiin nähden korkeiden, ympäristö- sekä työ- ja sosiaalilainsäädännöstä johtuvien kustannusten takia. Jos Eurooppa asettaa omalle teollisuudelleen kestävän tuotannon standardeja, on mahdoton hyväksyä, että se samaan aikaan sallii Euroopan ulkopuolisten tuottajien tuoda markkinoille tuotteita, joita ei ole tuotettu näiden standardien mukaisesti. Kestävän tuotannon edistäminen edellyttää kaksinaista toimintamallia: vaikuttamista yhtäältä EU:n sisällä ja toisaalta sen ulkopuolella.

5.6.1

Ensin mainitussa tapauksessa on otettava käyttöön sopivat välineet, joilla taataan, että kestävyysperiaatteita huonosti vastaavista Euroopan unionissa käytettävistä tuotantomenetelmistä aiheutuvat sosiaaliset ja ympäristökustannukset sisällytetään tavaroiden hintoihin, jotta voidaan edistää ILO:n, WTO:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission selvityksen keskeistä sisältöä, kuten todettiin ETSK:n aiheesta ”Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus” antamassa lausunnossa.

5.6.2

Jälkimmäisessä tapauksessa EU:n tulee tehdä kaikki mahdollinen asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla (erityisesti WTO:ssa) kauppaan liittymättömien etunäkökohtien, kuten perustavanlaatuisten sosiaali- ja ympäristöstandardien sisällyttämiseksi kansainvälisiin kauppasopimuksiin, jotta Euroopan kilpailijat tiukentaisivat kestävään kehitykseen tähtäävää politiikkaansa. Sellaisilla mailla kuin Yhdysvallat, Intia ja Kiina on Eurooppaan verrattuna epäoikeudenmukaista taloudellista etua niin kauan kuin niitä eivät sido Kioton pöytäkirjan mukaiset hiilidioksidin vähennystavoitteet. Sopimuksia olisi sovellettava maailmanlaajuisesti, sillä kauppa voi olla aidosti vapaata vain silloin, kun se on myös oikeudenmukaista.

5.7

Eurooppalainen ekoteollisuus hallitsee suunnilleen kolmannesta maailmanmarkkinoista, ja sen kauppataseen ylijäämä on yli 600 miljoonaa euroa. Vuonna 2004 vienti kasvoi 8 prosenttia, ja ekoteollisuuden markkinat ovat kasvussa, sillä tulevaisuudessa kaikki maat, myös Kiina ja Intia, joutuvat yhä suuremmassa määrin siirtymään kestävyyden periaatteiden mukaisiin tuotteisiin ja valmistusprosesseihin.

5.8

Päämääränämme on kestävyysajattelun ja innovaation yhteiskunta, jonka hyväksi tarvitaan perusteellista kansalaisille ja kuluttajille suunnattua tiedotuskampanjaa valveutuneisuuden ja laajan yhteiskunnallisen perustan luomiseksi. Siihen tarvitaan myös hyvin koulutettuja työntekijöitä. Viime vuosina EU on kiinnittänyt asiaan riittämättömästi huomiota. EU:ssa on annettu kymmenen direktiiviä puheena olevalla alalla (kestävyys, innovaatio). Niiden englanninkielisistä toisinnoista etsittiin sanoja training, learning, skilling ja education. Ainoastaan ensimmäinen näistä sanoista esiintyy yhdessä niistä, yhden ainoan kerran.

5.9

Mainittuja direktiivejä pohjustaneissa lukuisissa komission tiedonannoissa koulutuksen välttämättömyyttä käsitellään perusteellisesti. Itse direktiiveissä asiaan ei paneuduta laisinkaan. Tiedonannot ovat puhetta, direktiivit tekoja. Politiikka ei ole puhetta vaan tekoja. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n uudessa teollisuuspolitiikassa on koulutuksen merkitykseen kiinnitetty paljon huomiota. Komitea rohkaisee komissiota jatkamaan samassa hengessä.

5.10

Lissabonin strategiassa unioni ilmoittaa pyrkivänsä vuoteen 2010 mennessä kilpailukykyisimmäksi tietopohjaiseksi taloudeksi, jonka sosiaalinen yhteenkuuluvuus on suurempi ja josta löytyy runsaasti kestäviä työpaikkoja. Kuvatun kaltaisen yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan hyvin koulutettu aktiiviväestö. Mikäli työntekijöiden koulutustasoon ei investoida riittävästi, eivät Lissabonissa asetetut tavoitteet jää saavuttamatta pelkästään vuoteen 2010 mennessä. Ne jäävät meiltä saavuttamatta iäksi.