8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/17

1.1

Yleishyödylliset palvelut ovat Euroopan integraatioon tiiviisti liittyvä yhteiskunnallinen kysymys.

1.2

Voimassaolevien perussopimusten mukaan yleistä taloudellista etua koskevat palvelut kuuluvat unionin yhteisiin arvoihin ja ne edistävät unionin sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta (16 artikla). Perusoikeuskirjan IV luvun 34–36 artiklassa vahvistetaan oikeus käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja sekä erilaisia yleishyödyllisiä palveluja (sosiaaliturva ja -apu, terveydenhuolto, ympäristönsuojelu ym.).

1.3

Yleishyödylliset palvelut ovat kilpailukyvyn kannalta olennaisia, ja ne vaikuttavat merkittävällä tavalla Lissabonin ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen. Ne muodostavat myös eurooppalaisen yhteiskuntamallin perustan. Ne takaavat osaltaan perusoikeuksien toteutumisen ja edistävät tietoon perustuvan talouden kehittämistä sekä sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Ne ovat myös yksi kestävän kehityksen osatekijä.

1.4

Vaikka ETSK:n vaatimusta siitä, että yleishyödyllisten palvelujen edistäminen sisällytettäisiin perustuslakisopimuksen 3 artiklan tavoitteisiin, ei hyväksytty, perustuslaissa on kuitenkin otettu edistysaskelia yleishyödyllisten palvelujen suhteen. Unioni voi perustuslain III-122 artiklan perusteella antaa yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyviä horisontaalisia säädöksiä seikoista, jotka koskevat tällaisten palvelujen tarjoamisen periaatteita ja edellytyksiä. Perustuslaissa vahvistetaan alue- ja paikallisviranomaisten hallinnollisen autonomian periaate; näin ollen niiden oikeudesta tarjota yleistä taloudellista etua koskevia palveluja tehdään perustuslaillinen periaate, joka konkretisoi toissijaisuusperiaatteen soveltamisen yleishyödyllisten palvelujen alalla suhteessa unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltaan.

1.5

Yhteisön johdetusta oikeudesta käy kuitenkin edelleen ilmi se seikka, että yhtäältä kilpailuoikeus, sen soveltamisesta annetut yksityiskohtaiset säännöt ja niiden välitön vaikutus sekä toisaalta yleishyödyllisistä tavoitteesta aiheutuvat poikkeukset kilpailusääntöjen soveltamisessa ovat yleisellä tasolla keskenään epätasapainossa.

1.6

Euroopan unionilla on edelleenkin vaikeuksia ratkaista seuraava ristiriita: yhteismarkkinoiden ”rakennusvälineenä” on ainoastaan kilpailu, mutta unionin on kuitenkin varmistettava, että markkinoiden kehittämisprosessia varten on olemassa säännöt, joissa otetaan huomioon taloudellisten mekanismien lisäksi myös muita seikkoja. Yleishyödylliset palvelut eivät ole menetelmiä tai välineitä, vaan niiden avulla toteutetaan perusoikeuksia ja edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta, osallistamista ja integraatiota.

1.7

Unionin kansalaiset saattavat ymmärtää unionin politiikkoja väärin, eivätkä he hyväksy niitä, sillä ne näyttävät vievän Euroopan integraatiota heidän näkökulmastaan yhä vieraampaan suuntaan. Tämä lisää sosiaalista jakautumista, joka puolestaan vaarantaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja heikentää eurooppalaista sosiaalista mallia.

1.8

Markkinamekanismit ja yleishyödyllisiin palveluihin liittyvät tehtävät on osattava yhdistää Euroopan integraatioprosessissa harmonisella tavalla aloilla, joilla tämä voi tapahtua yhdenmukaisesti yleishyödyllisten palvelujen tavoitteiden kanssa siten, että palvelujen käyttäjälle tai kuluttajalle koituu lisäarvoa. Näin ollen ristiriitatilanteessa yleishyödyllisten tavoitteiden saavuttaminen on yhteisön oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisten edellytysten vallitessa etusijalla kilpailusääntöjen soveltamiseen nähden.

1.9

Yleishyödylliset palvelut edellyttävät poliittista tahtoa yhteisten intressien, tarpeiden ja perusoikeuksien toteuttamiseksi eurooppalaisen yhteiskuntamallin mukaisesti. Kyseisen mallin tavoitteena on varmistaa kaikille ihmisille riittävä sosiaalinen suoja iästä, sosiaalisesta asemasta ja asuinpaikasta riippumatta sekä perushyödykkeiden, kuten elintarvikkeiden, asumisen, veden, kulkuvälineiden ja tiedonvälityksen, mutkaton saatavuus, hyvä laatu ja kohtuulliset hinnat. Yleishyödylliset palvelut kuuluvat selkeästi sosiaaliseen markkinatalouteen, joka ei voi toteutua pelkästään kilpailun ehdoilla. Mikäli julkinen valta ei sääntele yleishyödyllisiä palveluja, unioni kehittyy eri tahdissa, jolloin kehityserot, epätasa-arvo ja sosiaalinen syrjäytyminen lisääntyvät.

1.10

Lukuisat unionin kansalaiset äänestävät lähitulevaisuudessa perustuslakisopimuksen ratifioinnista järjestettävässä kansanäänestyksessä. Poliittisesti integroitunutta Eurooppaa ei voi olla olemassa ilman yleisen mielipiteen tukea; unioni ei voi saada tällaista tukea, mikäli se ei voi taata Euroopan sosiaali- ja yhteiskuntamallin säilymistä ja kehittämistä.

1.11

Yleishyödyllisiä palveluja koskeva valkoinen kirja, jossa asetetaan perusta korkealaatuisille, helposti saataville ja kohtuuhintaisille yleishyödyllisille palveluille, on omalta osaltaan tärkeä tekijä, jotta Euroopan integraatio voi saada unionin kansalaisten tuen. Yleishyödyllisten palvelujen edistäminen on tärkeää myös sen välttämiseksi, että unionin kansalaiset äänestäisivät perustuslain ratifioimista vastaan, mikä vaarantaisi Euroopan integraation dynamiikan.

1.12

Valkoinen kirja ja sen jatkotoimet liittyvät erottamattomasti yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyökumppanuutta, palvelujen ja erityisesti sosiaalipalvelujen markkinoita, valtiontukia, valmisteilla olevaa vesihuoltokertomusta, Lissabonin strategian tarkistamista ja arviointikertomuksia koskeviin pohdintoihin.

2.1

Komission 12.5.2004 antamassa valkoisessa kirjassa tehdään yhteenveto vuonna 2003 julkaistun vihreän kirjan johdosta unionissa käydystä vilkkaasta keskustelusta, useista kannanotoista ja erityisesti yhteisön toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan antamasta panoksesta. Siinä ehdotetaan strategisia suuntaviivoja seuraaviksi vuosiksi.

2.2

Vihreästä kirjasta käyty keskustelu toi esiin erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että markkinamekanismit ja julkiset palvelut on pystyttävä yhdistämään harmonisella tavalla.

2.3

Vaikka yleishyödyllisten palvelujen tuottaminen voidaan järjestää yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa tai siten, että yksityiset yritykset tai liiketaloudellisin tai muin perustein toimivat valtionyhtiöt huolehtivat niiden tarjoamisesta, julkisen palvelun velvoitteista ja tavoitteista päättäminen kuuluu julkiselle vallalle asianmukaisella päätöksentekotasolla. Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuutena on myös säännellä markkinoiden toimintaa ja valvoa, että taloudelliset toimijat, olivat ne sitten julkisia tai yksityisiä, täyttävät niille uskotut julkisen palvelun tehtävät.

2.4.1

Viranomaisille valmiudet toimia lähellä kansalaisia: Yleishyödyllisten palvelujen järjestäminen ja sääntely olisi toteutettava mahdollisimman lähellä kansalaisia, ja siinä olisi tiukasti noudatettava toissijaisuusperiaatetta.

2.4.2

Julkisen palvelun tavoitteitten saavuttaminen kilpailulle avoimilla markkinoilla: Komission mielestä kilpailulle avoimet sisämarkkinat ja toisaalta laadukkaitten, helposti saatavissa olevien ja kohtuuhintaisten yleishyödyllisten palvelujen kehittäminen ovat yhteensopivia tavoitteita. EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti — ja ellei 86 artiklan 2 kohdassa määrätyistä edellytyksistä muuta johdu — yleisen edun mukaisen tehtävän tehokasta hoitamista pidetään ristiriitatapauksissa ensisijaisena perustamissopimuksen määräysten soveltamiseen nähden.

2.4.3

Koheesion ja yleisen saatavuuden varmistaminen: Kaikilla kansalaisilla ja yrityksillä on oltava mahdollisuus käyttää laadukkaita ja kohtuuhintaisia yleishyödyllisiä palveluja kaikkialla jäsenvaltioissa. Se on olennainen tekijä edistettäessä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta Euroopan unionissa. Tässä mielessä yleispalvelut ovat keskeinen käsite, jonka yhteisö on kehittänyt varmistaakseen olennaisten palvelujen aidon saatavuuden.

2.4.4

Laadun, varmuuden ja turvallisuuden säilyttäminen korkeatasoisina: Palvelujen tarjoamisen varmuus ja etenkin toimitusvarmuus on sekin olennainen tekijä, jota on tarkasteltava palvelutehtäviä määriteltäessä. Palvelujen toimitusehtojen on lisäksi annettava alan toimijoille riittävät kannustimet pitää pitkäaikaiset investoinnit riittävällä tasolla.

2.4.5

Kuluttajien ja käyttäjien oikeuksien takaaminen: Näihin periaatteisiin kuuluvat etenkin palvelujen (myös rajatylittävien palvelujen) saatavuus koko unionin alueella ja kaikki väestöryhmät kattavasti, palvelujen kohtuuhintaisuus (mukaan luettuina erityisjärjestelyt pienituloisille), palvelujen turvallisuus, varmuus ja luotettavuus, niiden jatkuvuus, laadukkuus ja avoimuus, valinnanvara, sekä mahdollisuus saada tietoja palvelujen tarjoajilta ja sääntelijöiltä. Periaatteitten toteuttamiseksi tarvitaan yleisesti riippumattomia sääntelyelimiä, joilla on selvästi määritellyt valtuudet ja tehtävät. Niillä täytyy olla valtuudet määrätä seuraamuksia (yleispalveluvelvoitteen täytäntöönpanon ja soveltamisen valvomiseksi), ja lisäksi olisi määrättävä kuluttajien ja käyttäjien aktiivisesta osallistumisesta palvelujen määrittelemiseen ja arviointiin. Käytössä pitäisi olla asianmukaiset muutoksenhaku- ja korvausjärjestelyt sekä eräänlainen ”kehityslauseke”, jonka nojalla vaatimuksiin voitaisiin tehdä muutoksia käyttäjien ja kuluttajien tarpeiden samoin kuin taloudellisen ja teknisen toimintaympäristön muuttuessa.

2.4.6

Toiminnan seuranta ja arviointi: Kuulemisessa yleisesti ilmaistun kannan mukaisesti komissio katsoo, että arviointien olisi oltava moniulotteisia ja katettava kaikki relevantit oikeudelliset, taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat.

2.4.7

Palvelujen ja olojen monimuotoisuuden kunnioittaminen: Kaikessa yleishyödyllisiin palveluihin liittyvässä yhteisön politiikassa on otettava asianmukaisesti huomioon se monimuotoisuus, joka leimaa yleishyödyllisiä palveluja ja niiden tarjoamisoloja. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei yhteisön toimintamallin johdonmukaisuutta eri aloilla tarvitsisi varmistaa tai että olisi hyödytöntä kehittää yhteisiä ratkaisuja sovellettavaksi usealla eri alalla.

2.4.8

Enemmän avoimuutta: Avoimuusperiaatetta olisi sovellettava toteutusprosessin kaikkiin osa-alueisiin, ja sen olisi katettava julkisen palvelun tehtävien määrittely, palvelujen organisointi, rahoitus ja sääntely sekä niiden tuotanto ja arviointi valitustenkäsittelyjärjestelyt mukaan luettuina.

2.4.9

Oikeusvarmuus: Komissio on selvillä siitä, että yhteisön lainsäädännön soveltaminen yleishyödyllisiin palveluihin saattaa herättää mutkikkaita kysymyksiä. Siksi se pyrkii jatkuvasti parantamaan asiaan liittyvää oikeusvarmuutta kajoamatta kuitenkaan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

2.5.1

Moninaisuutta kunnioittavat yhtenäiset toimintapuitteet: Komissio tarkastelee uudelleen yleishyödyllisiä palveluja koskevan puitelainsäädännön toteutettavuutta ja tarvetta perustuslakisopimuksen tultua voimaan. Se käynnistää arvioinnin yleishyödyllisten palvelujen tilanteesta ja antaa asiasta raportin vuoden 2005 loppuun mennessä.

2.5.2

Julkisen palvelun velvoitteen korvaamista koskevien säädöspuitteitten selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen: Komissio tekee heinäkuuhun 2005 mennessä päätöksen perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisesta valtiontukeen, jota maksetaan julkisen palvelun velvoitteesta suoritettavana korvauksena tietyille yrityksille, joiden tehtäväksi on annettu yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tarjoaminen. Se vahvistaa heinäkuuhun 2005 mennessä yhteisön puitteet julkisen palvelun velvoitteesta suoritettavana korvauksena maksettavalle valtiontuelle ja hyväksyy heinäkuuhun 2005 mennessä muutoksen jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annettuun direktiiviin 80/723/ETY. Komissio myös selkeyttää heinäkuuhun 2005 mennessä niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä julkisen palvelun velvoitteesta suoritettavaa korvausta voidaan pitää perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

2.5.3

Selkeät ja avoimet puitteet yleishyödyllisten palvelujen tarjoajayritysten valintaan: Komissio järjestää julkisen kuulemisen, jonka aiheena on julkis-yksityisiin yhteistyösopimuksiin liittyviä hankintakysymyksiä käsittelevä vihreä kirja. Se tekee kuulemiseen perustuvia ehdotuksia, jos tarvetta ilmenee.

2.5.4

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yleishyödyllisyys tunnustettava täysimääräisesti: Komissio antaa vuoden 2005 kuluessa tiedonannon yleishyödyllisistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Se helpottaa terveyspalveluihin ja sairaanhoitoon liittyvää jäsenvaltioiden yhteistyötä tarkoituksena varmistaa terveyden suojelun korkea taso koko unionissa.

2.5.5

Tulosten ja toiminnan arviointi: Komissio antoi vuonna 2004 ensimmäisen arviointimenetelmiinsä perustuvan horisontaalisen arviointikertomuksen yleishyödyllisistä palveluista. Se tarkastelee vuonna 2006 yleishyödyllisten palvelujen arvioimisessa käyttämäänsä menetelmää.

2.5.6

Alakohtaisen politiikan uudelleenarviointi: Komissio kannustaa kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyötä sääntelijöiden verkostojen yhteydessä. Se ottaa huomioon vihreästä kirjasta järjestetyn kuulemisen tulokset eri aloilla toteutettaviksi suunnitelluissa arvioinneissa, joista mainittakoon etenkin yleispalvelun laajuuden tarkastelu sähköisen viestinnän alalla (heinäkuuhun 2005 mennessä), sähköistä viestintää koskevan paketin tarkastelu (heinäkuuhun 2006 mennessä), postipalveludirektiivin tarkastelu (vuoden 2006 loppuun mennessä), sähköalan sisämarkkinoiden tarkastelu (1. tammikuuta 2006 mennessä), kaasualan sisämarkkinoiden tarkastelu (1. tammikuuta 2006 mennessä), Televisio ilman rajoja -direktiivin tarkastelu (vuoden 2005 alussa), arvio vesialasta (suoritetaan parhaillaan).

2.5.7

Sisäinen politiikka näkyviin ulkoisessa kauppapolitiikassa: Komissio varmistaa vastakin, että yhteisön kannat kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa ovat täysin johdonmukaiset suhteessa EU:n sisäisiin yleishyödyllisiä palveluja koskeviin sääntelypuitteisiin.

2.5.8

Yleishyödyllisten palvelujen edistäminen kehitysyhteistyössä: Komissio auttaa kehitysmaita luomaan asianmukaiset sääntely- ja institutionaaliset puitteet, jotka ovat keskeinen edellytys sille, että voidaan virittää investointia yleishyödyllisiin peruspalveluihin ja parantaa niihin tarvittavan rahoituksen saatavuutta.

3.1

ETSK pitää komission valkoista kirjaa tervetulleena. Se panee merkille komission esittämät yhdeksän periaatetta ja kahdeksan uutta suuntaviivaa, joiden tarkoituksena on vahvistaa yleishyödyllisten palvelujen tarjontaa. ETSK pahoittelee kuitenkin sitä, että sen viime vuosina useasti esittämiä vaatimuksia (1) sellaisen puitedirektiivin tai -lain antamisesta, jonka avulla voitaisiin varmistaa yleishyödyllisten palvelujen tarjonta, jäsenvaltioiden oikeus määritellä ja organisoida tällaiset palvelut ja niiden hallinnointi, pitkän aikavälin rahoitus, palvelujen arviointi ja kuluttajien oikeudet, ei ole vielä otettu huomioon, vaikka komissio on sitoutunut tekemään raportin tästä kysymyksestä vuoden 2005 loppuun mennessä.

3.2

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti siihen seikkaan, että ehdotuksista on valkoisessa kirjassa esitetty täsmällinen aikataulu; se sisältää myös toimet, joihin Euroopan komissio sitoutuu näiden periaatteiden ja suuntaviivojen soveltamista varten seuraavien vuosien aikana.

3.3

ETSK seuraa tarkasti näiden toimien täytäntöönpanoa, ja se on valmis antamaan panoksensa toimien tehokkuuden takaamiseksi.

4.1

Ensimmäinen periaate koskee viranomaisten valmiuksia toimia lähellä kansalaisia, ja sen mukaan yleishyödyllisten palvelujen järjestäminen ja sääntely olisi toteutettava mahdollisimman lähellä kansalaisia ja siinä olisi tiukasti noudatettava toissijaisuusperiaatetta. Alaviitteessä 30 viitataan kuitenkin paikallisia maakuljetuksia koskevan asetusehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden edellytetään käyttävän julkisia palveluhankintoja koskevia käyttöoikeussopimuksia, eli tarjouspyyntömenettelyä olisi siten käytettävä systemaattisesti. Toissijaisuusperiaatteen noudattaminen ei ole mahdollista, mikäli eri yhteisöt eivät voi itse päättää vastuualueeseensa kuuluvien yleishyödyllisten palvelujen hallinnointitavasta.

4.2

Koheesion ja yleishyödyllisten palvelujen yleisen saatavuuden varmistamista koskevan kolmannen periaatteen yhteydessä komissio toteaa, että ”yleispalvelut ovat keskeinen käsite, jonka yhteisö on kehittänyt varmistaakseen olennaisten palvelujen aidon saatavuuden”. Yleishyödyllisiin palveluihin liittyviin vaatimuksiin olisi komission mukaan voitava tehdä muutoksia käyttäjien ja kuluttajien tarpeiden samoin kuin taloudellisen ja teknisen toimintaympäristön muuttuessa. Kun otetaan huomioon nämä seikat ja eEurope-toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on edistää laajakaistayhteyksien käyttämistä sähköisessä viestinnässä, ETSK toteaa, että unionin vanhoissa jäsenvaltioissa 20 prosentilla väestöstä ei ole mahdollisuutta käyttää laajakaistapalveluja. Laajakaistayhteys on yleishyödyllinen palvelu, joka parantaa maantieteellisesti syrjässä elävien sekä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämänlaatua. Se pienentää välimatkoja ja helpottaa terveydenhuolto- ja koulutuspalvelujen sekä julkisten palvelujen käyttöä. Mikäli yleisiä televiestintäpalveluja ei laajenneta siten, että ne kattavat myös kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet ja matkapuhelinpalvelut, Euroopan unionin viive uuden tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotossa ja tietoyhteiskunnan edistämisessä kasvaa entisestään, ja digitaalinen kahtiajako syvenee etenkin uusissa jäsenvaltioissa.

4.3

Kuudes periaate koskee tulosten ja toiminnan arviointia, ja myös se liittyy ETSK:n ja useiden muiden toimijoiden vaatimuksiin yleishyödyllisten palvelujen arvioinnin dynaamisesta ja jatkuvasta kehittämisestä, jolla tehostettaisiin palveluja ja varmistettaisiin se, että ne ovat kaikkien saatavilla ja että niitä mukautetaan kuluttajien, kansalaisten ja yhteiskunnan tarpeisiin. Lisäksi sääntöjä tulisi tarkistaa. Valkoisessa kirjassa korostetaan asianmukaisesti sitä seikkaa, että arviointien olisi oltava moniulotteisia ja katettava kaikki relevantit oikeudelliset, taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat. Tältä osin ETSK toivoo, että arvioinnissa kiinnitetään huomiota työllisyyteen liittyviin kysymyksiin. ETSK korostaa sitä seikkaa, että Euroopan unionin tehtävänä on määritellä yhteiset menettelytavat ja arviointiperusteet etenkin laadun osalta. Unionin on myös edistettävä palvelujen objektiivista ja itsenäistä arviointia toissijaisuusperiaatetta noudattaen. ETSK:n mielestä alakohtaisten politiikkojen tarkistamista koskeviin valkoisen kirjan ehdotuksiin (ks. kohta 2.5.6) on lisättävä vaikutustenarvioinnit aikaisimmista toimista. ETSK on esittänyt, että se haluaa antaa panoksensa arviointiin, sillä kaikki yleishyödyllisten palvelujen kannalta keskeiset tahot ovat edustettuina ETSK:ssa. ETSK tutkii tätä varten mahdollisuutta perustaa yleishyödyllisiä palveluja käsittelevä pysyvä valmisteluryhmä.

4.4

Seitsemäs periaate koskee palvelujen ja olojen monimuotoisuuden kunnioittamista. Monimuotoisuudesta ei komission mukaan kuitenkaan seuraa, ettei yhteisön toimintamallin johdonmukaisuutta eri aloilla tarvitsisi varmistaa tai että olisi hyödytöntä kehittää yhteisiä ratkaisuja sovellettavaksi usealla eri alalla. Komissio ehdottaa, että se tarkastelisi uudelleen yleishyödyllisiä palveluja koskevan puitelainsäädännön toteutettavuutta ja tarvetta perustuslakisopimuksen tultua voimaan. Se antaa asiasta raportin vuoden 2005 loppuun mennessä. Valkoisessa kirjassa ei siten ole otettu huomioon ETSK:n ja useiden muiden eurooppalaisten toimijoiden vaatimusta puitedirektiivin antamisesta (ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Vihreä kirja yleishyödyllisistä palveluista”, EUVL C 80, 30.3.2004). Yleishyödyllisten palvelujen tarjontaa olisi kuitenkin kiireesti vahvistettava kokonaisuudessaan, mukaan luettuna sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yleishyödylliset palvelut. Huomioon on otettava näiden palvelujen erityispiirteet suhteessa kilpailuoikeuteen, rahoitukseen, toissijaisuusperiaatteen täytäntöönpanoon tai niiden asemaan Euroopan integraatiossa.

4.5

Yhdeksännen eli oikeusvarmuutta koskevan periaatteen mukaan komissio pyrkii jatkuvasti parantamaan yleishyödyllisten palvelujen tarjontaan liittyvää oikeusvarmuutta kajoamatta kuitenkaan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Tämän periaatteen soveltamiseen liittyy kaksi ehdotusta, joita käsitellään seuraavissa kohdissa.

4.5.1

Julkisen palvelun velvoitteen korvaamista koskevien säädöspuitteiden selkeyttämisen ja yksinkertaistamisen pitäisi avoimuus- ja suhteellisuusperiaate sekä syrjintäkiellon periaate huomioon ottaen taata yhtäältä palvelujen jatkuvuuden ja kestävyyden kannalta välttämättömien investointien ja toisaalta julkisiin ja yleishyödyllisiin palveluihin liittyvien velvoitteiden korvaamisen rahoitus pitkällä aikavälillä. Olisi myös otettava huomioon, että julkisen palvelun velvoitteen korvaaminen voi tapahtua monin eri tavoin ja että korvausmenettelyn on mukauduttava ennalta määriteltyihin tavoitteisiin. Tällaisia korvausmuotoja voivat olla esimerkiksi valtion tuki sekä sisäiset siirrot, joiden avulla kustannuksia voidaan rahoittaa voitollisesta toiminnasta saaduilla tuloilla siitä riippumatta, perustuuko voitollisen toiminnan harjoittaminen yksinoikeuteen vai ei. Palveluvelvoitteen korvaamisessa voidaan myös ottaa käyttöön muun muassa toimijoiden välisiä korvausrahastoja, antaa vapautuksia veroista tai muista maksuista, tehdä yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyötä tai myöntää tukia palvelujen tarjontaan eri käyttäjille.

4.5.2

Yleishyödyllisten palvelujen tarjoajayritysten valintaa varten olisi määriteltävä selkeät ja avoimet puitteet yksityisen ja julkisen sektorin välisiä kumppanuuksia koskevan julkisen kuulemisen perusteella. ETSK:n mukaan tämä edellyttää, että on tunnustettava yleishyödyllisten palvelujen eri hallinnointitapojen monimuotoisuus ja jokaisen yhteisön oikeus valita haluamansa hallintotapa: viranomainen voi hallinnoida palveluja suoraan itse (palvelu tai valtionyhtiö) tai se voi uskoa palvelujen tuottamisen valtionyhtiölle tai yhteisyritykselle, jota viranomainen valvoo samalla tavoin kuin omia palvelujaan. Palvelujen tuottaminen voidaan uskoa myös yhteisö- ja osuuskuntatalouden toimijoille tai voittoa tavoittelemattomille yhdistyksille tai se voidaan antaa jonkin yrityksen tehtäväksi tietyksi määräajaksi (palveluntuottajan valitseminen tarjouskilpailun kautta). Huomioon on myös otettava, että yleishyödyllisten palvelujen hallinnointi voidaan muuttaa toisenlaiseksi.

5.1

Yleishyödyllisiä palveluja koskeva valkoinen kirja on edistysaskel näiden palvelujen huomioon ottamiseksi unionin toiminnassa. Valkoinen kirja on hyvä perusta sellaisen yleishyödyllisiä palveluja koskevan unionin politiikan perusperiaatteiden kehittämiseksi, jonka avulla eurooppalaiset yritykset ja unionin kansalaiset voivat hyötyä helposti saatavista, kohtuuhintaisista, tehokkaista ja teknologisen kehityksen mukaisista julkisista palveluista.

5.2

Yleishyödylliset palvelut kuuluvat talouden kilpailukyvyn ytimeen, ja ne ovat myös avaintekijä sosiaalialalla ja ympäristönsuojelussa. Ne täydentävät Lissabonin strategian kolmea perustekijää (talous, sosiaalikysymykset ja ympäristö). Ne ovat keskeisiä ja välttämättömiä tekijöitä, jotta Euroopan unionista tulisi kestävään talouskasvuun, työn laadun ja määrän parantamiseen ja vahvempaan sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen perustuva kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva yhteiskunta. Yleishyödyllisillä palveluilla on omat erityispiirteensä, eikä niiden tarjoamisessa voida soveltaa ainoastaan sisämarkkinoiden toimintaa koskevia periaatteita. Yleishyödylliset palvelut ovat edellytys kansalaisten ja yritysten taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille.

5.3

Nyt olisikin yhdistettävä Euroopan integraatioprosessissa toisiinsa markkinamekanismit ja julkiset palvelut harmonisella tavalla sellaisilla aloilla, joilla tämä voi tapahtua yhdenmukaisesti yleishyödyllisten tavoitteiden kanssa ja joilla voidaan parantaa unionin kansalaisten elämänlaatua pyrittäessä talouskasvuun, työpaikkojen luomiseen ja kestäväpohjaiseen hyvinvointiin.

5.4

Kansalaisten oikeus käyttää helposti saatavilla olevia, kohtuuhintaisia ja tehokkaita yleishyödyllisiä palveluja on taattava ja sitä on vahvistettava solidaarisuuden sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden nimissä, jotka perustamissopimuksessa vahvistetaan perusperiaatteiksi. Mikäli jäsenvaltio päättää vapauttaa yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen, tämän on tapahduttava edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti. Tämän vuoksi on toissijaisuusperiaatetta noudattaen määriteltävä yleisperiaatteet eri palveluille, joiden tuottamistapa vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen.