(1)

Avoimuus on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta olennaisen tärkeää. Komissio määritti 27 päivänä lokakuuta 2015 antamassaan tiedonannossa ”Komission työohjelma 2016: Uudet haasteet – uudet keinot” ja 16 päivänä joulukuuta 2014 antamassaan tiedonannossa ”Komission työohjelma 2015 – Uusi alku” ensisijaiseksi tavoitteeksi vastata tasapuolisuutta ja avoimuutta koskeviin unionin kansalaisten vaatimuksiin ja sen, että unioni toimii maailmanlaajuisena esikuvana. On olennaisen tärkeää, että suuremman avoimuuden saavuttamista koskevissa pyrkimyksissä huomioidaan kilpailevien toimijoiden välinen vastavuoroisuus.

(2)

Euroopan parlamentti korosti 26 päivänä maaliskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa (3), että tarvitaan kunnianhimoista julkista maakohtaista raportointia välineenä lisätä yritysten avoimuutta ja parantaa julkista valvontaa. Yritysten tuloveron kiertämisen torjumista koskevan neuvoston aloittaman työn rinnalla on tarpeen lisätä unionissa toimivien monikansallisten yritysten maksamia yritysten tuloveroja koskevaa julkista valvontaa, jotta voidaan edistää entisestään yritysten avoimuutta ja vastuullisuutta ja sitä kautta myös yhteiskuntiemme hyvinvointia. Tällaisen valvonnan edellyttäminen on tarpeen myös, jotta voidaan parantaa tietoon perustuvaa julkista keskustelua erityisesti tiettyjen unionissa toimivien monikansallisten yritysten verosäännösten noudattamisesta ja verosäännösten noudattamisen vaikutuksesta reaalitalouteen. Yhtiöverotuksen avoimuutta koskevien yhteisten sääntöjen vahvistaminen palvelisi myös yleistä taloudellista etua, koska se tarjoaa samanlaiset suojatoimet kaikkialla unionissa sijoittajien, velkojien ja muiden kolmansien osapuolten suojaamiseksi yleisesti ja edistää siten unionin kansalaisten luottamuksen palauttamista kansallisten verojärjestelmien oikeudenmukaisuuteen. Tällainen julkinen valvonta voidaan toteuttaa tuloverotietoja koskevan kertomuksen muodossa riippumatta siitä, mihin monikansallisen konsernin perimmäinen emoyritys on sijoittautunut.

(3)

Julkinen maakohtainen raportointi on tehokas ja tarkoituksenmukainen väline, jolla voidaan lisätä avoimuutta monikansallisten yritysten toiminnan suhteen ja joka antaa ihmisille mahdollisuuden arvioida kyseisen toiminnan vaikutusta reaalitalouteen. Se myös parantaa osakkeenomistajien mahdollisuuksia arvioida asianmukaisesti yritysten riskinottoa, tuottaa täsmälliseen tietoon perustuvia investointistrategioita ja lisää päättäjien mahdollisuuksia arvioida kansallisen lainsäädännön tehokkuutta ja vaikutusta. Julkinen valvonta olisi toteutettava heikentämättä investointiympäristöä unionissa tai unionin yritysten, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/34/EU (4) määritellyt pienet ja keskisuuret yritykset, kilpailukykyä.

(4)

Julkisella maakohtaisella raportoinnilla on todennäköisesti myös myönteinen vaikutus työntekijöiden oikeuteen saada tietoa ja tulla kuulluksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY (5) mukaisesti, ja koska se lisää tietoa yritysten toiminnasta, yrityksissä käytävän vuoropuhelun laatuun.

(5)

Eurooppa-neuvoston 22 päivänä toukokuuta 2013 antamien päätelmien jälkeen direktiiviin 2013/34/EU sisällytettiin uudelleentarkastelulauseke. Kyseisessä uudelleentarkastelulausekkeessa vaadittiin komissiota harkitsemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön muidenkin teollisuudenalojen suuria yrityksiä koskeva velvoite laatia vuosittain maakohtainen raportti, ottaen huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä (OECD) tapahtuva kehitys ja asiaan liittyvien eurooppalaisten aloitteiden tulokset.

(6)

Unioni on jo ottanut käyttöön julkisen maakohtaisen raportoinnin pankkialalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/36/EU (6) ja kaivannaisteollisuuden ja puunkorjuun alalla direktiivillä 2013/34/EU.

(7)

Ottamalla tällä direktiivillä käyttöön julkisen maakohtaisen raportoinnin unionista tulee johtava globaali toimija rahoituksen ja yritysten avoimuuden edistämisessä.

(8)

Suurempi avoimuus taloudellisten tietojen julkistamisessa hyödyttää kaikkia, koska kansalaisyhteiskunta osallistuu aktiivisemmin, työntekijät saavat enemmän tietoa ja sijoittajat ovat valmiimpia riskinottoon. Lisäksi yritykset hyötyvät paremmista suhteista sidosryhmiin, mikä lisää vakautta ja helpottaa rahoituksen saantia selkeämmän riskiprofiilin ja paremman maineen ansiosta.

(9)

Komissio määritti 25 päivänä lokakuuta 2011 antamassaan tiedonannossa ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” yritysten yhteiskuntavastuun yritysten vastuuksi omista yhteiskunnallisista vaikutuksistaan. Yritysten on oltava yhteiskuntavastuun osalta aloitteellisia. Viranomaiset voivat toimia tukiroolissa vapaaehtoisten politiikkatoimien ja tarvittaessa täydentävän sääntelyn älykkään yhdistelmän kautta. Yritykset voivat mennä lainsäädännön noudattamista pidemmälle ja tulla yhteiskunnallisesti vastuullisiksi sisällyttämällä uusia sosiaalisia, ympäristöön liittyviä, eettisiä tai kuluttajiin taikka ihmisoikeuskysymyksiin liittyviä näkökohtia liiketoimintastrategiaansa ja toimintoihinsa.

(10)

Yleisön olisi voitava tarkastella kaikkia konsernin toimia, jos konsernilla on tietyn tyyppisiä yksikköjä sijoittautuneina unioniin. Niiden konsernien osalta, jotka harjoittavat toimintaa unionissa ainoastaan tytäryritysten tai sivuliikkeiden kautta, kyseisten tytäryritysten ja sivuliikkeiden olisi julkaistava ja asetettava saataville perimmäisen emoyrityksen kertomus. Jos kyseisiä tietoja tai kertomusta ei ole saatavilla tai jos perimmäinen emoyritys ei toimita tytäryrityksille tai sivuliikkeille kaikkia vaadittuja tietoja, tytäryritysten ja sivuliikkeiden olisi laadittava, julkaistava ja asetettava saataville tuloverotietoja koskeva kertomus, joka sisältää kaikki niiden hallussa olevat, saadut tai hankitut tiedot, sekä lausunto siitä, että niiden perimmäinen emoyritys ei ole asettanut tarvittavia tietoja saataville. Oikeasuhteisuuden ja tehokkuuden vuoksi olisi kuitenkin rajoitettava tuloverotietoja koskevan kertomuksen julkaisemista ja saataville asettamista koskeva velvoite sekä keskisuuriin että suuriin unioniin sijoittautuneisiin tytäryrityksiin ja unionissa avattuihin kooltaan vertailukelpoisiin sivuliikkeisiin. Direktiivin 2013/34/EU soveltamisalaa olisi näin ollen laajennettava vastaavasti unionin ulkopuolelle sijoittautuneen yrityksen, joka on oikeudelliselta muodoltaan rinnastettavissa direktiivin 2013/34/EU liitteessä I lueteltuihin yritysmuotoihin, jäsenvaltioon avaamiin sivuliikkeisiin. Sivuliikkeisiin, jotka on suljettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132 (7) 37 artiklan k alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ei olisi enää sovellettava tässä direktiivissä säädettyjä raportointivelvoitteita.

(11)

Monikansallisten konsernien ja tapauksen mukaan tiettyjen itsenäisten yritysten olisi laadittava yleisölle tuloverotietoja koskeva kertomus, jos ne ovat ylittäneet kahden peräkkäisen tilivuoden aikana tietyn koon tulojen määrän osalta, riippuen konsernin konsolidoiduista tuloista tai itsenäisen yrityksen tuloista. Symmetrisesti tällaisen velvoitteen soveltaminen olisi lopetettava, kun tulot eivät enää ylitä asiaankuuluvaa määrää kahden peräkkäisen tilivuoden aikana. Tällaisissa tapauksissa monikansallisella konsernilla tai itsenäisellä yrityksellä olisi edelleen oltava velvollisuus raportoida ensimmäisestä tilivuodesta, joka seuraa sitä viimeistä tilivuotta, jona sen tulot ylittävät asiaankuuluvan määrän. Tällaiseen monikansalliseen konserniin tai itsenäiseen yritykseen olisi jälleen sovellettava raportointivelvoitetta, kun sen tulot jälleen ylittävät asiaankuuluvan määrän kahden peräkkäisen tilikauden aikana. Koska tilinpäätöksessä voidaan noudattaa useita erilaisia tilinpäätössäännöstöjä, soveltamisalan määrittämiseksi sellaisten yrityksen osalta, joihin sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä, ”tuloilla” olisi oltava sama merkitys kuin ”nettoliikevaihdolla”, ja niitä olisi pidettävä kyseisen jäsenvaltion kansallisen tilinpäätössäännöstön mukaisina. Neuvoston direktiivin 86/635/ETY (8) 43 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja vastaavasti neuvoston direktiivin 91/674/ETY (9) 66 artiklan 2 kohdassa säädetään määritelmistä luottolaitoksen tai vakuutusyrityksen nettoliikevaihdon määrittämiseksi. Muiden yritysten osalta tulot olisi arvioitava sen tilinpäätössäännöstön mukaisesti, jonka perusteella niiden tilinpäätökset laaditaan. Kun on kyse tuloverotietoja koskevan kertomuksen sisällöstä, olisi kuitenkin sovellettava erilaista tulojen määritelmää.

(12)

Jotta vältetään kaksinkertaista raportointia pankkialalla, perimmäisten emoyritysten ja itsenäisten yritysten, joihin sovelletaan direktiiviä 2013/36/EU ja jotka sisällyttävät kyseisen direktiivin 89 artiklan mukaisesti laadittavaan kertomukseensa kaikki toimintonsa ja tapauksen mukaan kaikki konsolidoituun tilinpäätökseensä sisällytettyjen sidosyritystensä toiminnot, mukaan lukien ne toiminnot, joihin ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (10) kolmannen osan I osaston 2 luvun säännöksiä, olisi vapautettava tässä direktiivissä säädetyistä raportointivaatimuksista.

(13)

Tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa olisi tapauksen mukaan oltava luettelo kaikista unioniin tai veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevasta tarkistetusta EU:n luettelosta annettujen neuvoston päätelmien asiaankuuluvan version liitteessä I ja soveltuvin osin liitteessä II mainittuihin verotuksellisiin lainkäyttöalueisiin sijoittautuneista tytäryhtiöistä asianomaisen tilivuoden osalta. Hallinnollisen rasitteen aiheuttamisen välttämiseksi perimmäisen emoyrityksen olisi voitava luottaa sellaisten tytäryritysten luetteloon, jotka sisältyvät perimmäisen emoyrityksen konsolidoituun tilinpäätökseen. Tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa olisi myös annettava perimmäisen emoyrityksen tilinpäätökseen konsolidoidut tiedot konsernin kaikkien sidosyritysten kaikista toiminnoista tai olosuhteiden mukaan kaikista itsenäisen yrityksen toiminnoista. Tiedot olisi rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä tehokkaan julkisen valvonnan mahdollistamiseksi, jotta voidaan varmistaa, että tietojen julkistaminen ei aiheuta asianomaisille yrityksille suhteettomia kilpailukykyyn kohdistuvia tai vääristä tulkinnoista johtuvia riskejä tai haittoja. Tuloverotietoja koskeva kertomus olisi asetettava saataville viimeistään 12 kuukauden kuluttua tilinpäätöspäivästä. Tuloverotietoja koskevan kertomuksen osalta ei pitäisi soveltaa mitään lyhyempiä aikoja tilinpäätösten julkaisemiselle. Tällä direktiivillä käyttöön otetut säännökset eivät vaikuta direktiivin 2013/34/EU vuositilinpäätöksiä ja konsolidoituja tilinpäätöksiä koskeviin säännöksiin.

(14)

Hallinnollisen rasituksen aiheuttamisen välttämiseksi yrityksillä olisi oltava oikeus esittää tiedot neuvoston direktiivin 2011/16/EU (11) liitteessä III olevan III jakson B ja C osan raportointiohjeiden perusteella, kun yritykset laativat tuloverotietoja koskevan kertomuksen tämän direktiivin mukaisesti. Tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa olisi ilmoitettava mitä raportointikehystä on käytetty. Tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa voisi olla lisäksi myös yleinen kuvaus, jossa esitetään selitykset, jos konsernin tasolla ilmenee olennaisia eroavaisuuksia kertyneiden verojen ja tosiasiallisesti maksettujen verojen välillä, ottaen huomioon edellisten tilivuosien vastaavat määrät.

(15)

On tärkeää varmistaa, että tiedot ovat vertailukelpoisia. Tätä varten komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vahvistaa yhteinen malli ja sähköiset raportointimuodot, joiden olisi oltava koneellisesti luettavia, tuloverotietoja koskevan kertomuksen esittämiseksi tämän asetuksen mukaisesti. Kyseistä mallia ja kyseisiä raportointimuotoja vahvistaessaan komission olisi otettava huomioon edistyminen digitalisoinnissa ja yritysten julkaisemien tietojen saatavuudessa, erityisesti eurooppalaisen keskitetyn yhteyspisteen kehittämisen osalta, kuten se ehdotti 24 päivänä syyskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”Pääomamarkkinaunioni ihmisille ja yrityksille – uusi toimintasuunnitelma”. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (12) mukaisesti.

(16)

Sen varmistamiseksi, että on olemassa riittävän tarkkaa tietoa, jotta kansalaiset voivat paremmin arvioida, miten monikansalliset yritykset edistävät yhteiskunnan hyvinvointia kussakin jäsenvaltiossa, tiedot olisi jaoteltava jäsenvaltioittain. Lisäksi monikansallisten yritysten toimintaa koskevat tiedot olisi myös esitettävä erittäin yksityiskohtaisesti niiden tiettyjen kolmansien maiden verotuksellisten lainkäyttöalueiden osalta, joihin liittyy erityisiä haasteita. Kaikkien muiden kolmansissa maissa toteutettavien toimintojen osalta tiedot olisi annettava kootusti, paitsi jos yritys haluaa esittää yksityiskohtaisempia tietoja.

(17)

Tiettyjen verotuksellisten lainkäyttöalueiden osalta olisi esitettävä hyvin yksityiskohtaiset tiedot. Tuloverotietoja koskevassa kertomuksessa olisi aina ilmoitettava erikseen tiedot kultakin lainkäyttöalueelta, joka sisältyy veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevasta tarkistetusta EU:n luettelosta annettujen neuvoston päätelmien liitteisiin (13) ja niiden myöhempiin päivityksiin, jotka hyväksytään erityisesti kahdesti vuodessa, tavallisesti helmikuussa ja lokakuussa, ja jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa. Kyseisten neuvoston päätelmien liitteessä I esitetään ”Veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskeva EU:n luettelo”, kun taas liitteessä II esitetään ”Tilannekatsaus EU:n kanssa tehtävästä yhteistyöstä yhteistyöhaluisten lainkäyttöalueiden verotusalan hyvän hallintotavan periaatteiden täytäntöönpanosta antamien sitoumusten osalta”. Liitteen I osalta huomioon otettavien lainkäyttöalueiden olisi oltava niitä, jotka olivat merkittyinä luetteloon sen tilivuoden maaliskuun ensimmäisenä päivänä, jolta tuloverotietoja koskeva kertomus olisi laadittava. Liitteen II osalta huomioon otettavien lainkäyttöalueiden olisi oltava niitä, jotka olivat mainittuja kyseisessä liitteessä sen tilivuoden maaliskuun ensimmäisenä päivänä, jolta tuloverotietoja koskeva kertomus on laadittava, ja sitä edeltävän tilivuoden maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

(18)

Tuloverotietoja koskevaan kertomukseen sisällytettävien tietojen välitön ilmaiseminen voisi tietyissä tapauksissa vahingoittaa vakavasti yrityksen kaupallista asemaa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava sallia yrityksille tiettyjen tietojen julkistamisen lykkäämisen rajatulla määrällä vuosia, edellyttäen että ne julkistavat lykkäämisen selkeästi, antavat siihen perustelut kertomuksessa ja dokumentoivat perustelujen taustat. Yritysten pois jättämät tiedot olisi julkistettava myöhemmässä kertomuksessa. Veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevasta tarkistetusta EU:n luettelosta annettujen neuvoston päätelmien liitteissä I ja II lueteltuihin verotuksellisiin lainkäyttöalueisiin liittyviä tietoja ei saisi koskaan jättää pois.

(19)

Yritysten sijoittajiin, velkojiin, muihin kolmansiin osapuoliin ja suureen yleisöön kohdistuvien avoimuusvaatimusten ja yhteiskuntavastuun lisäämiseksi ja asianmukaisen hallinnoinnin varmistamiseksi niiden unioniin sijoittuneiden perimmäisten emoyritysten tai itsenäisten yritysten, joiden on laadittava, julkaistava ja asetettava saataville tuloverotietoja koskeva kertomus, hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten olisi oltava kollektiivisesti vastuussa tämän direktiivin mukaisten raportointivelvoitteiden noudattamisen varmistamisesta. Koska tytäryritysten, jotka ovat sijoittautuneet unioniin ja jotka ovat unionin ulkopuolelle sijoittautuneen perimmäisen emoyrityksen määräysvallassa, hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenillä taikka henkilöllä tai henkilöillä, jotka vastaavat sivuliikkeen julkistamistoimista, saattaa olla vain rajoitetusti tietoja perimmäisen emoyrityksen laatiman tuloverotietoja koskevan kertomuksen sisällöstä tai saattaa olla vain rajoitettu mahdollisuus saada tällaiset tiedot tai tällainen kertomus perimmäiseltä emoyritykseltään, kyseisten jäsenten tai henkilöiden vastuun olisi käsitettävä sen varmistaminen, että heidän parhaan tietämyksensä ja kykyjensä mukaan perimmäisen emoyrityksen tai itsenäisen yrityksen tuloverotietoja koskeva kertomus on laadittu ja julkistettu tämän direktiivin mukaisella tavalla tai että tytäryritys tai sivuliike on laatinut, julkaissut ja asettanut saataville kaikki hallussaan olevat saadut tai hankitut tiedot tämän direktiivin mukaisesti. Jos tiedot tai kertomus ovat puutteellisia, kyseisten jäsenten tai henkilöiden vastuulla olisi oltava sellaisen lausunnon julkaiseminen, josta käy ilmi, että perimmäinen emoyritys tai itsenäinen yritys ei ole asettanut tarvittavia tietoja saataville.

(20)

Sen varmistamiseksi, että yleisö on tietoinen tällä direktiivillä direktiiviin 2013/34/EU sisällytettyjen raportointivelvoitteiden soveltamisalasta ja niiden noudattamisesta jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt antavat lausunnon siitä, vaadittiinko yritystä julkaisemaan tuloverotietoja koskeva kertomus ja jos vaadittiin, julkaistiinko kyseinen kertomus.

(21)

Jäsenvaltioiden velvoitteita säätää seuraamuksista ja toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseiset seuraamukset pannaan täytäntöön direktiivin 2013/34/EU mukaisesti, sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen tiettyjen yritysten ja sivuliikkeiden tuloverotietojen julkistamista koskevien kansallisten säännösten rikkomiseen.

(22)

Tämän direktiivin tarkoituksena on parantaa yritysten avoimuutta ja yritysten tuloveroa koskevien tietojen avoimuutta ja julkista valvontaa mukauttamalla nykyisiä lainsäädäntöpuitteita, jotka koskevat yrityksille tai yhtiöille asetettuja velvoitteita julkaista kertomuksia niiden jäsenten ja ulkopuolisten etujen suojaamiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Kuten unionin tuomioistuin on todennut erityisesti asiassa C-97/96, Verband deutscher Daihatsu-Händler, antamassaan tuomiossa (14), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan 2 kohdan g alakohdassa mainitaan yleisesti ”ulkopuolisten” etujen turvaamista koskeva tavoite erottelematta näihin ulkopuolisiin kuuluvia ryhmiä tai sulkematta pois mitään ryhmää. Näin ollen termi ”ulkopuoliset” on laajempi kuin sijoittajat ja velkojat, ja se kattaa muut asianomaiset kolmannet osapuolet, mukaan lukien kilpailijat ja suuri yleisö. Sijoittautumisvapautta koskevan tavoitteen saavuttamista, joka on annettu laajasti ottaen toimielinten tehtäväksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan 1 kohdassa, ei voida rajoittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan 2 kohdan määräyksillä. Kun otetaan huomioon, että tämä direktiivi koskee ainoastaan velvoitteita julkaista tuloverotietoja koskevia kertomuksia eikä verojen yhdenmukaistamista, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan 1 kohta on asianmukainen oikeusperusta.

(23)

Jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden täysi toimivuus ja tasapuoliset toimintaedellytykset unionin ja kolmansien maiden monikansallisten yritysten välillä, komission olisi edelleen tutkittava mahdollisuuksia lisätä oikeudenmukaisuutta ja verotuksen avoimuutta. Komission olisi erityisesti tarkasteltava uudelleentarkastelulausekkeen puitteissa, parantaisiko muun muassa täysimääräinen erittely tämän direktiivin vaikuttavuutta.

(24)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, vaan se voidaan sen vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(25)

Tällä direktiivillä vastataan asianomaisten osapuolten esittämään huoleen tarpeesta korjata sisämarkkinoiden vääristymiä vaarantamatta unionin kilpailukykyä. Se ei saisi aiheuttaa tarpeetonta hallinnollista rasitetta yrityksille. Yleisesti ottaen tämän direktiivin puitteissa ilmoitettavien tietojen laajuus on oikeassa suhteessa yritysten avoimuuden ja julkisen valvonnan lisäämistä koskeviin tavoitteisiin. Tässä direktiivissä kunnioitetaan näin ollen perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(26)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(27)

Direktiivi 2013/34/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Lisätään 1 artiklaan kohta seuraavasti:

2)

Lisätään 48 artiklan jälkeen luku seuraavasti:

”10 a LUKU

TULOVEROTIETOJA KOSKEVA KERTOMUS

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338)."

(*2)  Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1)."

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1132, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 46).”."

3)

Lisätään 49 artiklaan kohta seuraavasti:

(*4)   EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.” "