31.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 236/1

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2597/1999 (3) käyttöön lopullisen tasoitustullin CN-koodeihin ex 3920 62 19 ja ex 3920 62 90 kuuluvan Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon eli ”PET-kalvon” (jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’) tuonnissa. Asetuksen antamiseen johtanutta tutkimusta nimitetään jäljempänä ’alkuperäiseksi tutkimukseksi’. Toimenpiteet olivat tiettyjen nimeltä mainittujen viejien tuontiin sovellettava 3,8–19,1 prosentin arvotulli ja muiden yritysten tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevassa tuonnissa sovellettava 19,1 prosentin jäännöstulli. Garware Polyester Limitedin (jäljempänä ’Garware’ tai ’yritys’) valmistamalle ja viemälle PET-kalvolle määrättiin 3,8 prosentin suuruinen tasoitustulli. Alkuperäinen tutkimusjakso alkoi 1 päivänä lokakuuta 1997 ja päättyi 30 päivänä syyskuuta 1998.

(2)

Neuvosto säilytti asetuksella (EY) N:o 367/2006 (4) lopullisen tasoitustullin, joka oli otettu käyttöön Intiasta peräisin olevan PET-kalvon tuonnissa asetuksella (EY) N:o 2597/1999 perusasetuksen 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen.

(3)

Viiteen intialaiseen valmistajaan sovellettavan polkumyyntitullin tasosta tehdyn osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 366/2006 (5) asetusta (EY) N:o 1676/2001 (6) ja otti käyttöön 0–18 prosentin polkumyyntitullin. Garwaren PET-kalvon tuontiin sovellettava polkumyyntitulli oli 17,4 prosenttia. Huomattakoon, että Garwareen sovellettavaa polkumyyntitullia muutettiin, jotta voitiin ottaa huomioon asetuksella (EY) N:o 367/2006 käyttöön otettujen tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen taso (ks. myös johdanto-osan 71 kappale).

(4)

Yhteisön tuottajat DuPont Teijin Films, Mitsubishi Polyester Film GmbH, Nuroll SpA ja Toray Plastics Europe (jäljempänä ’pyynnön esittäjät’) pyysivät neuvoston asetuksen (EY) N:o 2597/1999 osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa Garwareen sovellettavan tasoitustullin tason määrittämiseksi. Pyynnön esittäjien tuotanto muodostaa huomattavan osan PET-kalvon tuotannosta yhteisössä.

(5)

Pyynnön esittäjien mukaan Garwaren PET-kalvotuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden taso ei enää riittänyt vastaamaan vahinkoa aiheuttavan tuen vaikutuksiin, koska Garwaren saamaan tukeen liittyvät olosuhteet olivat muuttuneet huomattavasti.

(6)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, mistä syystä se julkaisi 12 päivänä heinäkuuta 2005Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (7) ilmoituksen osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(7)

Tarkastelussa rajoitutaan selvittämään yhden vientiä harjoittavan tuottajan, Garwaren, saamaa tukea tarkoituksena arvioida, olisiko voimassa olevia toimenpiteitä jatkettava, olisiko ne poistettava tai olisiko niiden tasoa muutettava. Tutkimusjakso alkoi 1 päivänä huhtikuuta 2004 ja päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2005.

(8)

Komissio ilmoitti virallisesti tutkimuksen vireille panemisesta kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, Intian viranomaisille ja pyynnön esittäjille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(9)

Saadakseen tutkimuksensa kannalta tarpeelliset tiedot komissio lähetti kyselylomakkeen Garwarelle ja sai siltä vastauksen. Garwaren toimitiloihin Intiassa tehtiin tarkastuskäynti.

(10)

Garwarelle, Intian viranomaisille ja pyynnön esittäjille ilmoitettiin tutkimuksen keskeisistä tuloksista, ja niille annettiin mahdollisuus esittää asiasta kommenttinsa (ks. johdanto-osan 73 kappale).

(11)

Tarkasteltavana oleva tuote on alkuperäisessä tutkimuksessa määritellyn mukaisesti Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaattikalvo, joka yleensä luokitellaan CN-koodiin ex 3920 62 19.

(12)

Samoin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa myös nyt todettiin, että Garwaren tuottamalla ja Intiassa kotimarkkinoilla myytävällä PET-kalvolla ja Intiasta yhteisöön tuotavalla PET-kalvolla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Näin ollen ne ovat perusasetuksen 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(13)

Komissio tutki tarkastelupyyntöön sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty tukea:

i)

ennakkolisenssijärjestelmä (Advance Licence Scheme)/ennakkoluovutusasiakirjat (Advance Release Orders);

ii)

tuontitullien hyvitysjärjestelmä;

iii)

erityistalousalueiden/vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmä (Special Economic Zones/Export Oriented Units Scheme);

iv)

tuotantohyödykkeiden vienti etuustullein;

v)

tuloverojärjestelmät

vi)

vientiluottojärjestelmä;

vii)

tuontiraaka-aineiden tullittomuutta koskeva todistus.

(14)

Edellä i–iv ja vii alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Intian viranomaiset ovat julkaisseet vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan viisivuotissuunnitelman, joka kattaa 1 päivänä huhtikuuta 2002 alkavan ja 31 päivänä maaliskuuta 2007 päättyvän jakson (jäljempänä ’EXIM policy 2002–2007’). Lisäksi Intian viranomaiset ovat julkaisseet viisivuotissuunnitelmaa koskevia menettelyjä esittelevän käsikirjan (jäljempänä ’HOP I 2002–2007’), jota päivitetään säännöllisesti (8).

(15)

Edellä v alakohdassa mainitut tuloverojärjestelmät perustuvat vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain varainhoitolailla (Finance Act).

(16)

Edellä vi alakohdassa mainittu vientiluottojärjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(17)

Komissio tutki tarkastelupyynnössä annettujen tietojen ja komission kyselylomakkeen vastausten perusteella myös Maharashtran osavaltion kannustinjärjestelmää (jäljempänä ’kannustinjärjestelmä’) vuodelta 1992. Järjestelmä perustuu Maharashtran osavaltion teollisuus-, energia- ja työministeriön päätöslauselmiin.

(18)

Järjestelmä on kuvattu yksityiskohtaisesti vuosien 2002–2007 vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevan asiakirjan (EXIM policy 2002–2007) kohdissa 4.1.1–4.1.14 ja sitä täydentävän menettelykäsikirjan (HOP I 2002–2007) luvuissa 4.1–4.30.

(19)

Kävi selville, ettei Garware käyttänyt ALS/ARO-järjestelmää tutkimusajanjaksona, joten järjestelmään liittyvien tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa ei tarvinnut arvioida.

(20)

DEPBS-järjestelmä on kuvattu yksityiskohtaisesti EXIM-policy 2002–2007 -asiakirjan kohdassa 4.3 ja HOP I 2002–2007 -käsikirjan luvussa 4. Alkuperäisen tutkimuksen aikana oli käytössä kaksi erilaista tuontitullien hyvitysjärjestelmää – vientiä edeltävä ja viennin jälkeinen. Vientiä edeltävä DEPB poistettiin huhtikuussa 2000, joten nyt tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin vain viennin jälkeistä järjestelmää.

(21)

Kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät ovat tukikelpoisia tässä järjestelmässä. Garwaren todettiin saavan tutkimusajanjaksona tämän järjestelmän mukaista tukea.

(22)

Tukikelpoinen viejä voi hakea DEPB-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPB-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Osuudet on määritetty tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien (Standard Input/Output Norms, SION) perusteella, ja niissä otetaan huomioon tuonnin oletettu osuus vientituotteeseen käytetyistä tuotantopanoksista ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannettu tulli riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei.

(23)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy muun muassa ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Tässä vaiheessa viejä tietää, millaisen edun se saa. Sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat kyseisen asiakirjan antaneet, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen. DEPBS-prosenteista sovelletaan etua laskettaessa sitä, joka oli voimassa vienti-ilmoituksen tekohetkellä. Tämän vuoksi edun määrää ei ole mahdollista muuttaa takautuvasti.

(24)

Todettiin myös, että Intian kirjanpitonormien mukaisesti DEPBS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteella tulona.

(25)

Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin.

(26)

DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 12 kuukauden ajan niiden myöntämisestä.

(27)

DEPBS-hyvityksiä koskeva hakemus voi kattaa 25 vientitapahtumaa ja sähköisesti tehtynä rajoittamattoman määrän vientitapahtumia. Tiukkoja määräaikoja ei tosiasiallisesti sovelleta, koska HOP I 2002–2007 -käsikirjan luvussa 4.47 mainitut ajanjaksot lasketaan aina DEPBS-hakemukseen sisältyvästä viimeisimmästä vientitapahtumasta.

(28)

Yritys ilmoitti komissiolle, että järjestelmä lakkautettaisiin pian ja korvattaisiin 1 päivästä huhtikuuta 2006 järjestelmällä, jonka sanotaan olevan WTO:n sääntöjen mukainen. DEPBS-järjestelmän piti alun perin päättyä 1 päivänä huhtikuuta 2005. Koska korvaava järjestelmä ei kuitenkaan ollut toimintavalmis, DEPBS-järjestelmää jatkettiin 1 päivään huhtikuuta 2006 asti. Yritys ei antanut vahvistusta sille, että uusi järjestelmä oli todella tullut voimaan viimeksi mainittuna päivänä. Oletettu muutos jäisi joka tapauksessa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ulkopuolelle.

(29)

DEPBS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPBS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi DEPBS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(30)

Sitä paitsi DEPBS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(31)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän etuuksia.

(32)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Tuolla hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja luopuminen on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaista taloudellista tukea.

(33)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan asianmukaiseksi arvioinniksi, että DEPBS-järjestelmästä saatu etu on kaikista järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summa. Yritys ilmoitti, että DEPBS-tasoa on alennettu 11 prosentista 8 prosenttiin 26 päivästä toukokuuta 2005, joten oletettu muutos jää tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ulkopuolelle. Siksi muutoksen vaikutuksia ja merkityksellisyyttä ei voitu todentaa ja väite on hylättävä perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti.

(34)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin saadusta tuesta, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja).

(35)

Tuen määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona saadulle viennin kokonaisliikevaihdolle; se on nimittäjä, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Garware käytti tätä järjestelmää tutkimusajanjakson aikana ja sai tukea 10,3 prosenttia.

(36)

Kyseisiä järjestelmiä selostetaan EXIM policy 2002–2007 -asiakirjan luvussa 6 (EOUS) ja HOP I 2002–2007 -käsikirjan luvussa 7 (SEZS).

(37)

Kävi selville, ettei Garware käyttänyt kumpaakaan järjestelmää tutkimusajanjaksona, joten järjestelmään liittyvien tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa ei tarvinnut arvioida.

(38)

EPCGS-järjestelmä on kuvattu yksityiskohtaisesti EXIM policy 2002–2007 -asiakirjan luvussa 5 ja HOP I 2002–2007 -käsikirjan luvussa 5.

(39)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea. Garware sai tutkimusajanjaksona tämän järjestelmän mukaista tukea.

(40)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja huhtikuusta 2003 myös käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCG-lisenssin. Huhtikuusta 2000 järjestelmässä on sovellettu kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 5 prosentin tuontitullia. Vientivelvoitteen täyttämiseksi maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana.

(41)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää tämän maksuvalmiutta.

(42)

EPCGS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(43)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(44)

Osoittaja määritettiin seuraavasti: Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa PET-kalvoteollisuudessa. Määrään on lisätty korko, jotta se vastaisi paremmin ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Tuen saamiseksi välttämättömät kustannukset vähennettiin tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(45)

Tuen määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihdolle; se on nimittäjä, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta. Garwaren saama tuki oli 1,8 prosenttia.

(46)

Järjestelmän oikeusperusta on vuoden 1961 tuloverolaki (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain annettavalla varainhoitolailla (Finance Act). Jälkimmäisessä vahvistetaan vuosittain veronkannon perusteet sekä erilaiset vapautukset ja verovähennykset, joita voidaan hakea. Vientiä harjoittavat yritykset voivat hakea vapautuksia tuloverosta vuoden 1961 tuloverolain 10A, 10B ja 80HHC §:n mukaisesti.

(47)

Kävi selville, ettei Garware hyödyntänyt ITES-järjestelmää, joten järjestelmään liittyvien tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa ei tarvinnut arvioida.

(48)

Järjestelmää kuvataan yksityiskohtaisesti Intian keskuspankin (Reserve Bank of India, RBI) Master Circular IECD -yleiskirjeessä nro 5/04.02.01/2002–03 (vientiluotot ulkomaanvaluuttana) ja yleiskirjeessä nro 10/04.02.01/2003–04 (rupiamääräiset vientiluotot), jotka on osoitettu kaikille Intian kaupallisille pankeille.

(49)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea. Garwaren todettiin saaneen tutkimusajanjaksona tämän järjestelmän mukaista tukea.

(50)

RBI asettaa tässä järjestelmässä sitovat enimmäistasot sekä Intian rupia- että valuuttamääräisten vientiluottojen koroille, joita kaupalliset pankit voivat soveltaa viejiin, jotta viejät voisivat saada luottoja kansainvälisesti kilpailukykyisillä koroilla. ECS-järjestelmässä on kaksi alajärjestelmää: ennen vientiä sovellettava vientiluottojärjestelmä (Pre-Shipment Export Credit Scheme), joka kattaa viejälle ennen vientiä tuotteiden oston, käsittelyn, valmistuksen, pakkaamisen ja/tai kuljetuksen rahoittamista varten annetut luotot, ja viennin jälkeen sovellettava vientiluottojärjestelmä (Post-Shipment Export Credit Scheme), josta voi saada käyttöpääomalainoja vientisaamisten rahoittamiseen. Intian keskuspankki myös velvoittaa pankit osoittamaan tietyn määrän niiden nettopankkiluotoista vientirahoitukseen.

(51)

Mainittujen RBI:n yleiskirjeiden ansiosta viejät voivat saada vientiluottoja markkinaehtojen mukaan annettavien tavanomaisten kaupallisten luottojen (käteisluottojen) korkoa edullisemmalla korolla.

(52)

Edellä mainituista edullisista koroista koituu viejille perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua, koska ne alentavat rahoituskustannuksia markkinakorkoihin verrattuna. Huolimatta siitä, että ECS-järjestelmässä näiden edullisten luottojen myöntäjinä ovat kaupalliset pankit, kyseessä on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan iv alakohdassa tarkoitettu viranomaisten taloudellinen tuki. RBI on julkinen elin, joka kuuluu perusasetuksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin ”julkisiin viranomaisiin”, ja se neuvoo kaupallisia pankkeja myöntämään edullista rahoitusta vientiyrityksille. Tällainen edullinen rahoitus on tukea, jota pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena, sillä edulliset korot ovat vientituloksesta riippuvia perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(53)

Tuen määrä on laskettu tutkimusajanjaksona käytettyjen vientiluottojen korkojen ja sellaisten markkinakorkojen, jotka asianomaisen yrityksen olisi pitänyt maksaa tavanomaisista kaupallisista luotoista, määrien erotuksen perusteella. Tuen määrä (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihdolle; se on nimittäjä, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Garware hyödynsi ECS-järjestelmän mukaisia etuuksia ja sai tukea 1,2 prosenttia.

(54)

Järjestelmän oikeusperusta sisältyy EXIM policy 2002–2007 -asiakirjan kohtiin 4.2.1–4.2.7 ja HOP I 2002–2007 -käsikirjan lukuihin 4.31–4.36.

(55)

Kävi selville, ettei Garware hyödyntänyt DFRC-järjestelmää, joten järjestelmään liittyvien tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa ei tarvinnut arvioida.

(56)

Kannustaakseen teollisuuden hajauttamista osavaltion vähän kehittyneille alueille Maharashtran osavaltio on vuodesta 1964 myöntänyt kannustimia osavaltion kehittyville alueille perustettaville uusille yksiköille tai siellä jo sijaitsevien yksiköiden laajennuksille. Kannustimet ovat osa järjestelmää, joka tunnetaan nimellä Package Scheme of Incentives. Järjestelmää on muutettu monta kertaa sen käyttöönoton jälkeen. Vuoden 1993 järjestelmä oli käytössä 1 päivästä lokakuuta 199331 päivään maaliskuuta 2001 ja viimeisin, vuoden 2001 järjestelmä, otettiin käyttöön 31 päivänä maaliskuuta 2001 ja on voimassa 31 päivään maaliskuuta 2006. Maharashtran kannustinjärjestelmä koostuu useasta alajärjestelmästä, joista tärkeimmät ovat vapautus paikallisesta liikevaihtoverosta ja paikallisveron palautus.

(57)

Voidakseen hyödyntää järjestelmää yritysten on investoitava vähän kehittyneille alueille joko perustamalla uusi tuotantolaitos tai tekemällä laajoja pääomasijoituksia olemassa olevan tuotantolaitoksen laajentamiseksi tai sen toiminnan monipuolistamiseksi. Kyseiset alueet luokitellaan eri ryhmiin niiden taloudellisen kehitysasteen mukaan (esimerkiksi vähän kehittynyt alue, vähemmän kehittynyt alue ja vähiten kehittynyt alue). Tärkein peruste kannustimen määrää vahvistettaessa on alue, jolla yritys sijaitsee tai jolle se aikoo sijoittautua, sekä investointien suuruus.

(58)

Vapautus paikallisesta liikevaihtoverosta: Tavaroista maksetaan yleensä valtion liikevaihtovero (osavaltioiden välinen myynti) tai osavaltion liikevaihtovero (osavaltion sisäinen myynti), jonka määrä vaihtelee liiketoimien tapahtumapaikkana olevien osavaltioiden mukaan. Tavaroiden tuonnista tai viennistä ei peritä liikevaihtoveroa, kun taas kotimarkkinamyynnistä liikevaihtovero peritään kulloinkin sovellettavan määrän suuruisena. Verovapautusjärjestelmässä määrättyjen yksikköjen ei tarvitse maksaa liikevaihtoveroa myynnistään. Vastaavasti määrätyt yksiköt on vapautettu paikallisesta liikevaihtoverosta saman järjestelmän mukaisesti tukikelpoiselta toimittajalta tehtyjen tavarahankintojen osalta. Myynnistä ei koidu etua määrätyille myyntiyksiköille, mutta hankinnasta koituu etua määrätylle hankintayksikölle. Garwaren todettiin hyödyntäneen tutkimusajanjaksona tätä vapautusta.

(59)

Paikallisveron palautus: Kyseessä on Intian paikallisviranomaisten, myös Maharashtran osavaltion, perimä vero tavaroista, jotka tuodaan jonkin kaupungin tai piirikunnan alueelle. Teollisuusyritykset voivat saada Maharashtran osavaltion paikallisveron palautuksen, jos niiden tilat sijaitsevat tietyissä kaupungeissa tai piirikunnissa osavaltion alueella. Palautettava kokonaismäärä on enintään 100 prosenttia käyttöomaisuuteen kohdistuvasta investoinnista. Garwaren todettiin hyödyntäneen tutkimusajanjaksona tätä palautusta.

(60)

Maharashtran osavaltion kannustinjärjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea. Tarkastellut kaksi alajärjestelmää ovat Maharashtran osavaltion viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Maharashtran osavaltion muutoin saamia tuloja. Lisäksi vapautuksesta tai palautuksesta koituu etua yritykselle, koska se lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(61)

Yritys ilmoitti, että liikevaihtovero lakkautettiin 1 päivänä huhtikuuta 2005 ja että Maharashtran osavaltio on sittemmin ottanut käyttöön arvonlisäverojärjestelmän, jonka puitteissa yrityksen on maksettava täysi vero. Oletettu muutos kuitenkin tapahtui tutkimusajanjakson päätyttyä, joten sen vaikutuksia ja merkityksellisyyttä ei voitu todentaa. Asian kannalta tähdellistä näyttöä ei kuitenkaan toimitettu järjestelmästä eikä yrityksen siitä johtuvista velvoitteista. Väite oli perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti hylättävä.

(62)

Järjestelmää voivat käyttää ainoastaan yritykset, jotka ovat investoineet tietyille määritetyille maantieteellisille alueille, joilla Maharashtran osavaltiolla on lainkäyttövalta. Järjestelmää eivät voi hyödyntää näiden alueiden ulkopuolella sijaitsevat yritykset. Edun suuruus vaihtelee alueittain. Järjestelmä on perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityinen ja siksi tasoitustoimenpiteet mahdollistava.

(63)

Verovapautuksen osalta tuen määrä laskettiin sellaisen liikevaihtoveron määrän perusteella, joka tavanomaisesti olisi kertynyt tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana mutta jota ei järjestelmän mukaisesti kannettu. Paikallisveron osalta viejän saama tuen määrä laskettiin vastaavasti tutkimusajanjaksona palautetun paikallisveron määrän perusteella. Tukien määrät (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaismyynnille; se on nimittäjä, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Garware käytti kyseisiä järjestelmiä tutkimusajanjakson aikana ja sai tukea 1,6 prosenttia.

(64)

Perusasetuksen säännösten mukaisesti määritetty tutkimuksen kohteena olevan vientiä harjoittavan tuottajan tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvon perusteella ilmaistuna on 14,9 prosenttia. Tuen määrä ylittää perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisen vähimmäistason.

(65)

Edellisen perusteella katsotaan perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti, etteivät voimassa olevat toimenpiteet enää riitä tasoittamaan yhteisön toimialalle vahinkoa aiheuttavaa tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(66)

Perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, riittäisikö voimassa olevan toimenpiteen jatkaminen tasaamaan vahinkoa aiheuttaneen tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen vaikutukset.

(67)

Kävi ilmi, että Garware sai tutkimusajanjaksona edelleen Intian viranomaisilta tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Tarkastelussa selvitetty tukiaste oli lisäksi huomattavasti korkeampi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa määritetty. Edellä tarkastelluista tukijärjestelmistä annetaan toistuvasti etuja. DEPBS-järjestelmää ja liikevaihtoveron palautusta lukuun ottamatta ei ole merkkejä siitä, että ohjelmat poistettaisiin käytöstä lähitulevaisuudessa. Garwaren mukaan DEPBS:n korvaavan järjestelmän oli määrä tulla voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2006. Yritys ei kuitenkaan vahvistanut, että näin tapahtui. Tilanne sen jälkeen, kun DEBPS-järjestelmä on korvattu väittämän mukaan WTO:n sääntöjen mukaisella järjestelmällä, josta komissiolla ei ole tietoa, on arvioitava aikanaan. Koska DEBPS-järjestelmän korvaamisesta ei ole perusteltua näyttöä, katsotaan tässä tarkastelussa, että järjestelmä on edelleen voimassa. Yritys ei toimittanut tarkempia tietoja myöskään siitä arvonlisäveron kaltaisesta järjestelmästä, jolla liikevaihtovero väitetysti korvataan Maharahstran osavaltiossa tutkimusajanjakson päätyttyä. Siksi tarkastelussa lähdetään siitä, että liikevaihtoverojärjestelmä on edelleen voimassa.

(68)

On osoitettu, että yritys saa paljon enemmän tukea kuin aikaisemmin ja että sen todennäköisesti jatkossakin saama tuki on tasoltaan suurempi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa määritettiin. Sen vuoksi katsotaan, ettei voimassa olevan toimenpiteen jatkaminen riitä tasaamaan tasoitustoimenpiteiden alaisen, vahinkoa aiheuttavan tuen vaikutuksia ja että toimenpiteiden tasoa olisi siksi muutettava uusien havaintojen mukaiseksi.

(69)

Kun otetaan huomioon Garwaren saaman tuen tasosta tehdyt päätelmät ja se, etteivät voimassa olevat toimenpiteet riitä tasaamaan havaittujen tasoitustoimenpiteet mahdollistavien tukien vaikutuksia, Garwaren harjoittamaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovellettavaa tasoitustullia olisi muutettava vastaamaan nyt havaittuja tukitasoja.

(70)

Jäljempänä johdanto-osan 72 kappaleessa esitettävä muutettu tasoitustulli määritettiin tässä tarkastelussa havaitulle uudelle tukitasolle, koska alkuperäisessä tutkimuksessa määritetty vahinkomarginaali on edelleen suurempi.

(71)

Perusasetuksen 24 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 384/96 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuneen saman tilanteen korjaamiseksi, ja sen vuoksi tässä tarkastelussa vientitukia vastaavaksi katsottu tasoitustulli (13,3 %) on vähennettävä Garwarelle asetuksella (EY) N:o 1676/2001 vahvistetusta polkumyyntitullista. Viimeksi mainittua asetusta muutettiin asetuksella (EY) N:o 366/2006, ja Garwareen sovellettavaksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 20,1 prosenttia, josta vähennettiin 2,7 prosenttiyksikköä tuolloin voimassa olleen, vientitukia vastaavan tasaustullin huomioon ottamiseksi, joten yritykselle vahvistettiin 17,4 prosentin polkumyyntitulli. Tämän tarkastelun tuloksena on yrityskohtaisesta polkumyyntitullista vähennettävä vielä 10,6 prosenttiyksikköä, jotta otettaisiin huomioon havaittuja vientitukia vastaava tasaustulli. Garwareen sovellettavaa polkumyyntitullia olisi siis vähennettävä tuo määrä, jolloin sen tasoksi tulee 6,8 prosenttia.

(72)

Edellä todetun perusteella ehdotetut Garwarea koskevat tullit ovat prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna seuraavat:

(73)

Garwarelle, Maharashtran viranomaisille ja pyynnön esittäjille tiedotettiin niistä olennaisista seikoista ja perusteista, joiden pohjalta aiottiin suositella voimassa olevien toimenpiteiden muuttamista. Niillä oli tilaisuus esittää asiasta näkemyksensä. Garware ja Maharashtran viranomaiset eivät esittäneet kommentteja; pyynnön esittäjät taas tukivat komission päätelmiä.

(74)

Tässä asetuksessa vahvistetut yrityskohtaiset tasoitus- ja polkumyyntitullit on vahvistettu asetusten (EY) N:o 367/2006 ja (EY) N:o 366/2006 antamiseen johtaneiden tutkimusten sekä tämän tarkastelun tulosten perusteella. Ne edustavat sitä tilannetta, joka tarkastelun aikana havaittiin Garwaren kohdalla vallitsevan. Kyseisiä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(75)

Kaikki näiden yrityskohtaisten tasoitus- ja polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle (9), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia,