Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 31998R0975

    Neuvoston asetus (EY) N:o 975/98, annettu 3 päivänä toukokuuta 1998, liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä

    EYVL L 139, 11.5.1998, p. 6–8 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)

    Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (CS, ET, LV, LT, HU, MT, PL, SK, SL, BG, RO, HR)

    Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 21/07/2014; Kumoaja 32014R0729

    ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/1998/975/oj

    31998R0975

    Neuvoston asetus (EY) N:o 975/98, annettu 3 päivänä toukokuuta 1998, liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä

    Virallinen lehti nro L 139 , 11/05/1998 s. 0006 - 0008


    NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 975/98,

    annettu 3 päivänä toukokuuta 1998,

    liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä

    EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

    ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, ja erityisesti sen 105 a artiklan 2 kohdan,

    ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

    ottaa huomioon Euroopan rahapoliittisen instituutin lausunnon (2),

    noudattaa perustamissopimuksen 189 c artiklassa määrättyä menettelyä (3),

    sekä katsoo, että

    1) Madridissa 15 ja 16 päivänä joulukuuta 1995 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksyttiin suunnitelma yhtenäisvaluuttaan siirtymisestä, jonka mukaan eurometallirahat otetaan käyttöön viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2002; eurometallirahojen liikkeelle laskemisen tarkka päivämäärä päätetään, kun neuvosto antaa euron käyttöönottoa koskevan asetuksensa välittömästi sen jälkeen, kun on mahdollisimman aikaisessa vaiheessa vuonna 1998 tehty päätös niistä jäsenvaltioista, jotka ottavat euron käyttöön yhtenäisvaluuttana,

    2) perustamissopimuksen 105 a artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat laskea liikkeeseen metallirahoja saatuaan Euroopan keskuspankin (EKP) hyväksymisen liikkeeseen laskemisen määrälle, ja neuvosto voi 189 c artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen ja EKP:tä kuultuaan toteuttaa toimenpiteitä kaikkien liikkeeseen tarkoitettujen metallirahojen yksikköarvojen ja teknisten eritelmien yhdenmukaistamiseksi siinä laajuudessa kuin se on tarpeen niiden moitteettoman liikkeen turvaamiseksi yhteisössä,

    3) Euroopan rahapoliittinen instituutti on ilmoittanut, että euroseteleiden yksikköarvot ovat 5 euron ja 500 euron välillä; seteleiden ja metallirahojen yksikköarvojen täytyy olla sellaiset, että euroissa ja senteissä ilmaistut määrät on helppo maksaa käteisellä,

    4) neuvosto on valtuuttanut yhteisön rahapajojen johtajat tutkimaan asiaa ja laatimaan selvityksen Euroopan yhteisestä metallirahajärjestelmästä; he esittivät marraskuussa 1996 selvityksen ja helmikuussa 1997 tarkistetun selvityksen, joissa oli esitetty uusien eurometallirahojen yksikköarvot ja tekniset eritelmät (halkaisija, paksuus, paino, väri, koostumus ja syrjä),

    5) Euroopan yhteisen metallirahajärjestelmän olisi saavutettava yleisön luottamus ja sisällettävä teknologisia innovaatioita, joiden ansiosta siitä tulee varma, luotettava ja tehokas järjestelmä,

    6) suuren yleisön hyväksynnän saaminen uudelle järjestelmälle on eräs yhteisön metallirahajärjestelmän päätavoite; yleinen luottamus uuteen järjestelmään riippuu eurometallirahojen fyysisistä ominaisuuksista, minkä vuoksi metallirahojen on oltava mahdollisimman käyttäjäystävällisiä,

    7) kuluttajajärjestöiltä, Euroopan Sokeain liitolta ja myyntiautomaattialan edustajilta on pyydetty lausuntoja, jotta voitaisiin ottaa huomioon metallirahojen merkittävien käyttäjäryhmien eritysvaatimukset; jotta siirtyminen euroon sujuisi häiriöttä ja käyttäjien olisi helpompi hyväksyä uusi metallirahajärjestelmä, metallirahojen täytyy olla helposti tunnistettavia visuaalisten ja koskettaessa tuntuvien piirteiden avulla,

    8) uusien eurometallirahojen erotettavuus paranee ja niihin tottuminen helpottuu, jos niiden halkaisijan ja yksikköarvon välillä on selkeä yhteys,

    9) väärennysmahdollisuuksien vähentämiseksi on 1 ja 2 euron metallirahoissa niiden suuren arvon vuoksi oltava erityisiä aitoustekijöitä; kolmikerrosmetallitekniikka ja kahden eri värin yhdistelmä samassa metallirahassa katsotaan tehokkaimmiksi nykyisin käytettävissä olevista aitoustekijöistä,

    10) antamalla metallirahoille sekä eurooppalainen että kansallinen puoli ilmennetään sopivalla tavalla Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen rahaliiton perusajatusta sekä voidaan merkittävästi parantaa metallirahojen hyväksyttävyyttä Euroopan kansalaisten keskuudessa,

    11) Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 30 päivänä kesäkuuta 1994 direktiivin 94/27/EY (4), jolla rajoitetaan nikkelin käyttöä tietyissä tuotteissa, koska nikkeli voi joissakin olosuhteissa aiheuttaa allergiaa; tämä direktiivi ei koske metallirahoja; yleisistä terveydellisistä syistä eräät jäsenvaltiot käyttävät jo Nordic Gold -nimistä nikkelitöntä metalliseosta nykyisessä metallirahajärjestelmässään; näyttää toivottavalta, että metallirahojen nikkelipitoisuutta vähennetään uuteen metallirahajärjestelmään siirryttäessä,

    12) näin ollen on asianmukaista noudattaa periaatteessa edellä mainittujen rahapajojen johtajien ehdotusta ja mukauttaa sitä ainoastaan siinä määrin kuin on välttämätöntä, jotta voitaisiin ottaa erityisesti huomioon metallirahojen merkittävien käyttäjäryhmien erityisvaatimukset sekä tarve vähentää nikkelinkäyttöä metallirahoissa,

    13) kaikista eurometallirahoille säädetyistä teknisistä eritelmistä ainoastaan paksuutta koskeva arvo on luonteeltaan viitteellinen, koska metallirahan todellinen paksuus riippuu säädetystä halkaisijasta ja painosta,

    ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

    1 artikla

    Ensimmäisessä eurometallirahojen sarjassa on kahdeksan eri yksikköarvoa 1 sentistä 2 euroon, ja niiden tekniset eritelmät ovat seuraavat:

    >TAULUKON PAIKKA>

    2 artikla

    Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

    Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti, jollei perustamissopimuksen 109 k artiklan 1 kohdasta tai pöytäkirjoista N:o 11 ja N:o 12 muuta johdu.

    Tehty Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 1998.

    Neuvoston puolesta

    G. BROWN

    Puheenjohtaja

    (1) EYVL C 208, 9.7.1997, s. 5 ja EYVL C 386, 20.12.1997, s. 12.

    (2) Lausunto annettu 25. kesäkuuta 1997 (EYVL C 205, 5.7.1997, s. 18).

    (3) Euroopan parlamentin lausunto annettu 6. marraskuuta 1997 (EYVL C 358, 24.11.1997, s. 24), neuvoston yhteinen kanta vahvistettu 20. marraskuuta 1997 (EYVL C 23, 23.1.1998, s. 1) ja Euroopan parlamentin päätös tehty 17. joulukuuta 1997 (EYVL C 14, 19.1.1998).

    (4) EYVL L 188, 22.7.1994, s. 1

    Top