31982R0510

NEUVOSTON ASETUS (EHTY, ETY, EURATOM) N:o 510/82,

annettu 22 päivänä helmikuuta 1982,

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön henkilöstöä koskevista palvelussuhteen ehdoista annetun asetuksen (EHTY, ETY, Euratom) N:o 1860/76 muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön luomisesta 26 päivänä toukokuuta 1975 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1365/75(1) ja erityisesti sen 17 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön henkilöstöä koskevista palvelussuhteen ehdoista 29 päivänä kesäkuuta 1976 annetun asetuksen (EHTY, ETY, Euratom) N:o 1860/76(2), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 1238/80(3),

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo, että

neuvoston tehtävänä on päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta kyseisten palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta, ja

on tarpeen myöntää säätiön työntekijöille ja heidän oikeudenomistajilleen, siltä osin kuin kyse on sairauden, tapaturman ja ammattitautien varalta otettavista vakuutuksista ja siltä osin kuin kyse on eläkejärjestelmästä, samat etuudet kuin on myönnetty Euroopan yhteisöjen tietyille tilapäisille muuhun henkilöstöön kuuluville ja heidän oikeudenomistajilleen, lukuun ottamatta kuitenkaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 5 artiklassa tarkoitettua eläkkeenkorotusta,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetusta (EHTY, ETY, Euratom) N:o 1860/76 seuraavasti:

1. korvataan 30 artiklan 1 kohdan viimeinen alakohta seuraavasti:

"Kuitenkin työntekijä, joka on sairastunut ammattitautiin tai jolle on aiheutunut tapaturma tehtäviään hoitaessaan, saa edelleen palkkaa vähentämättömänä koko työkyvyttömyytensä ajalta, jos hän ei saa 41 c artiklassa säädettyä työkyvyttömyyseläkettä.";

2. lisätään 36 artiklaan kohta seuraavasti:

"Eläkkeensaajan kuollessa sovelletaan ensimmäistä alakohtaa vainajaneläkkeen osalta.";

3. täydennetään 47 artiklan 2 kohta lauseella seuraavasti:

"sekä voi myös päättää rajoittaa liitteessä VI olevassa 11 artiklassa määrättyä lisää 41 h artiklassa säädetyn maksun korvaamiseen, jota korotetaan yhdistetyllä 3,5 prosentin korolla vuosittain.";

4. korvataan II osastossa olevan 6 luvun otsikko seuraavasti:

"Sosiaaliturva ja eläkkeet";

5. II osastossa olevan 6 lukuun lisätään:

- jakso A, jonka otsikko on: "Sairauden ja tapaturman varalta otettavat vakuutukset, sosiaaliluonteiset lisät" ja joka käsittää 38-41 artiklan,

- jakso B, jonka otsikko on: "Eläkejärjestelmä ja eroraha" ja joka käsittää 41 a-h artiklan;

6. korvataan 38 artikla seuraavasti:

"38 artikla

1. Liitteessä V olevassa 1 artiklassa viitatuissa säännöksissä määriteltyjen edellytysten mukaisesti ja enintään 80 prosenttiin asti aiheutuneista kuluista työntekijä, hänen puolisonsa, lapsensa ja muut liitteessä V olevassa 7 artiklassa tarkoitetut hänen huollettavanaan olevat henkilöt ovat työntekijän työssäolokauden aikana ja hänen sairaslomiensa aikana vakuutettuja sairausriskien varalta. Kuitenkin 80 prosenttia korotetaan 100 prosentiksi tuberkuloosin, lapsihalvauksen, syövän, mielenterveydellisen sairauden tai muun Euroopan yhteisöjen komission vastaavalla tavalla vakavaksi tunnustaman sairauden osalta.

Vakuutetun on itse maksettava kyseisen vakuutuksen turvaamiseksi kolmannes tarpeellisesta maksusta kuitenkin niin, että hänen osuutensa voi olla enintään 2 prosenttia hänen peruspalkastaan, ja säätiön on maksettava jäljelle jäävät kaksi kolmasosaa.

Kuitenkin jos 24 artiklassa tarkoitetussa lääkärintarkastuksessa ilmenee, että sillä, jota asia koskee, on sairaus tai vamma, johtaja voi päättää, että kyseisestä sairaudesta tai vammasta aiheutuvien seurausten kuluja ei oteta huomioon ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen kulujen korvaamisessa.

2. Jos työntekijä osoittaa, että hän ei voi saada suojaa muusta sosiaaliturvajärjestelmästä, hän saa suojaa edelleen 1 kohdassa säädetystä sairauskulujen korvausjärjestelmästä enintään 60 päivän ajan siitä, kun hänen sopimuksensa on päättynyt tai sen kauden ajan, jonka aikana hänelle on sattunut vakava ja pitkäaikainen sairaus, jonka hän on saanut palveluksessa ollessaan, eikä hänen tarvitse maksaa itse osuuttaan.

3. Työntekijään, joka on ollut säätiön palveluksessa siihen asti kun hän täyttää 60 vuotta, tai työkyvyttömyyseläkkeen saajaan sovelletaan sen jälkeen, kun hänen palvelussuhteensa on päättynyt, 1 kohdan määräyksiä. Osuusmaksun määrä lasketaan eläkkeen perusteella.

Samoja määräyksiä sovelletaan jälkeenjääneen eläkkeen saajaan, joka saa eläkkeen sellaisen työntekijän kuoltua, joka oli varsinaisessa palveluksessa tai joka oli ollut säätiön palveluksessa 60-vuotiaaksi asti, tai työkyvyttömyyseläkkeen saajaan. Osuusmaksun määrä lasketaan eläkkeen perusteella.

4. Edellä 1 kohdassa säädettyjä määräyksiä sovelletaan seuraaviin henkilöihin edellyttäen, että he eivät voi saada suojaa muusta julkisesta sairausvakuutusjärjestelmästä:

- vanhuuseläkettä saava entinen työntekijä, jonka palvelussuhde säätiössä on päättynyt ennen kuin hän täytti 60 vuotta, ja

- jälkeenjääneen eläkkeen saaja, joka saa eläkkeen sellaisen entisen työntekijän kuoltua, joka on päättänyt palveluksessaolon säätiössä ennen kuin hän täytti 60 vuotta.

Osuusmaksu lasketaan entisen työntekijän eläkkeen perusteella ja edunsaaja maksaa siitä puolet.

Kuitenkin orvoneläkkeen saajaan sovelletaan 1 kohdan määräyksiä vain tämän hakemuksesta. Maksu lasketaan orvoneläkkeen perusteella.

5. Jos niiden kulujen määrä, joita ei korvata, on kahdentoista kuukauden aikana enemmän kuin puolet työntekijän kuukausittaisesta peruspalkasta tai maksetusta eläkkeestä, säätiön johtaja myöntää erityiskorvauksen maksutoimiston annettua myönteisen lausunnon ottaen huomioon asianomaisen perheolot liitteessä V olevassa 1 artiklassa viitattujen säännösten mukaisesti.

6. Edunsaajan on ilmoitettava korvaukset, joita hän voi vaatia muun pakollisen sairausvakuutuksen nojalla itselleen tai hänen vakuutuksensa kattamien henkilöiden osalta.

Jos niiden korvausten kokonaismäärä, jotka hän voisi saada, ylittää 1 kohdassa tarkoitettujen korvausten määrän, erotus vähennetään 1 kohdan mukaan korvattavasta määrästä lukuun ottamatta sellaisen yksityisen lisäsairausvakuutuksen perusteella saatuja korvauksia, jonka tarkoituksena on kattaa ne kulut, joita ei korvata 1 kohdan mukaan.";

7. lisätään artiklat seuraavasti:

"38 a artikla

1. Niissä säännöksissä määritellyin edellytyksin, joihin viitataan liitteessä V olevassa 2 artiklassa, työntekijä on tehtäviensä hoidon ja sairaslomiensa aikana vakuutettu ammattitauti- ja tapaturmariskien varalta. Hänen on maksettava enintään 0,1 prosenttia peruspalkastaan yksityiselämän riskien kattamiseksi.

Kyseisissä säännöksissä täsmennetään ne riskit, jotka eivät kuulu järjestelmän piiriin.

2. Taattuja etuuksia ovat seuraavat:

a) kuolemantapauksessa:

Jäljempänä luetelluille henkilöille suoritettava maksu, joka on kokonaissummana viisinkertainen verrattuna vainajan vuosittaiseen peruspalkkaan, joka lasketaan onnettomuutta edeltäviltä kahdeltatoista kuukaudelta saatujen kuukausipalkkojen perusteella:

- kuolleen työntekijän puolisolle ja lapsille työntekijään sovellettavan perintöoikeuden mukaisesti; puolisolle maksettavan määrän on kuitenkin oltava vähintään 25 prosenttia kokonaissummasta,

- jollei edellisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja henkilöitä ole, muille jälkeläisille työntekijään sovellettavan perintöoikeuden mukaisesti,

- jollei kahdessa edellisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja henkilöitä ole, muille jälkeläisille työntekijään sovellettavan perintölainsäädännön mukaisesti, ja

- jollei kolmessa edellisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja henkilöitä ole olemassa, säätiölle,

b) tapauksissa, joissa on kyse pysyvästä täydellisestä työkyvyttömyydestä:

Työntekijälle suoritettava maksu, joka on kokonaisuudessaan viisinkertainen hänen vuosittaisen peruspalkkansa määrä, laskettuna tapaturmaa edeltäviltä kahdeltatoista kuukaudelta saatujen kuukausipalkkojen perusteella.

c) tapauksissa, joissa on kyse pysyvästä osittaisesta työkyvyttömyydestä:

Työntekijälle suoritettava maksu, joka on osa b alakohdassa tarkoitetusta korvauksesta, joka lasketaan liitteessä V olevassa 2 artiklassa viitatuissa säännöksissä vahvistetun asteikon perusteella.

Kyseisissä säännöksissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti edellä tarkoitetut maksut voidaan korvata elinkorolla.

Edellä luetellut maksut voidaan yhdistää eläkejärjestelmässä tarkoitettuihin maksuihin.

3. Liitteessä V olevassa 2 artiklassa viitatuissa säännöksissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti korvataan lisäksi lääkärin-, lääke-, sairaala-, leikkaus-, proteesi-, röntgen-, hieronta- ja ortopediset kulut sekä yksityissairaala- ja kuljetuskulut, samoin kuin vastaavat onnettomuudesta tai ammattisairaudesta aiheutuvat tarpeelliset kulut.

Kyseinen korvaus maksetaan kuitenkin ainoastaan, jos työntekijälle 38 artiklan mukaan maksettavat korvaukset eivät täysin kata aiheutuneita kuluja.

40 a artikla

1. Työntekijän tai hänen oikeudenomistajiensa oikeudet oikeudenkäynnissä työntekijän kuoleman aiheuttaneesta onnettomuudesta vastuussa olevia ulkopuolisia vastaan siirtyvät suoraan säätiölle niissä rajoissa, joissa sille aiheutuu velvollisuuksia 40 artiklan perusteella.

2. Työntekijän tai hänen oikeudenomistajiensa oikeudet oikeudenkäynnissä niitä ulkopuolisia vastaan, jotka ovat vastuussa työntekijän tai hänen lukuunsa vakuutettujen henkilöiden kuolemaan tai loukkaantumiseen johtaneesta onnettomuudesta, siirtyvät suoraan yhteisöille niissä rajoissa, joissa niille aiheutuu velvollisuuksia 38 ja 38 a artiklan perusteella.

41 a artikla

Työntekijällä, joka on ollut palveluksessa vähintään kymmenen vuotta, on oikeus vanhuuseläkkeeseen. Hänellä on kuitenkin oikeus tähän eläkkeeseen palveluksessaoloajan pituudesta riippumatta, jos hän on yli 60-vuotias.

Vanhuuseläkkeen enimmäismäärä on 70 prosenttia sen viimeisen palkkaluokan peruspalkan mukaisesti, jossa työntekijä oli vähintään vuoden ajan. Kyseisen vanhuuseläkkeen enimmäismäärän saa se työntekijä, joka on ollut palveluksessa 35 palvelusvuotta liitteessä VI olevan 3 artiklan mukaisesti laskettuna. Jos kyseisiä palvelusvuosia on alle 35 vuotta, edellä olevaa enimmäismäärää vähennetään samassa suhteessa.

Jos työntekijällä on oikeus vanhuuseläkkeeseen, hänen eläkeoikeuksiaan vähennetään suhteessa liitteessä VI olevan 37 artiklan mukaan suoritettujen maksujen määrään.

Vanhuuseläkkeen on oltava vähintään 4 prosenttia liitteessä VI olevassa 5 artiklassa tarkoitetusta vähimmäistoimeentulosta kultakin kyseisessä liitteessä olevan 3 artiklan mukaisesti kertyneeltä palvelusvuodelta.

Vanhuuseläkkeen saa täyttäessään 60 vuotta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuina palvelusvuosina pidetään myös niitä vuosia, jolloin työntekijä on ollut palveluksessa 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa asemassa, mukaan lukien ..... edeltävät vuodet, jos työntekijä on edelleen säätiön palveluksessa kyseisessä asemassa kyseisenä päivänä.

41 b artikla

Liitteessä VI olevassa III luvussa olevien edellytysten mukaisesti työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänestä tulee pysyvästi täysin työkyvytön, minkä vuoksi hänen on erottava säätiön palveluksesta.

Jos työkyvyttömyys on aiheutunut tehtäviä hoidettaessa sattuneesta tapaturmasta, tehtävien hoitoon liittyneestä tapaturmasta, ammattitaudista, yleisen edun vuoksi suoritetusta uhrautuvasta teosta tai siitä, että virkamies on vaarantanut henkensä ihmishengen pelastamiseksi, työkyvyttömyyseläke on 70 prosenttia työntekijän viimeisestä peruspalkasta.

Jos työkyvyttömyys on aiheutunut muusta syystä, työntekijän viimeisen peruspalkan mukaan laskettava työkyvyttömyyseläke on sen vanhuuseläkkeen suuruinen, johon työntekijällä olisi ollut oikeus täytettyään 65 vuotta, jos hän olisi ollut palveluksessa kyseiseen ikään asti.

Työkyvyttömyyseläkkeen on oltava vähintään 120 prosenttia vähimmäistoimeentulosta, sellaisena kuin se määritellään liitteessä VI olevassa 5 artiklassa.

Jos työkyvyttömyys on työntekijän tahallisesti aiheuttama, johtaja voi päättää, että se, jota asia koskee, saa ainoastaan liitteessä VI olevassa 11 artiklassa tarkoitetun erorahan.

41 c artikla

Liitteessä VI olevassa IV luvussa olevien edellytysten mukaisesti työntekijän leskellä tai entisen työntekijän leskellä on oikeus jälkeenjääneen eläkkeeseen.

Jälkeenjääneen eläkkeen kuukausittainen määrä, jonka palveluksessa kuolleen tai asevelvollisuuden suorittamista varten otetun loman aikana kuolleen työntekijän leski saa, on 35 prosenttia työntekijän saamasta viimeisestä kuukausittaisesta peruspalkasta ja sen on oltava vähintään liitteessä VI olevassa 5 artiklassa määritellyn vähimmäistoimeentulon suuruinen.

41 d artikla

1. Jos työntekijä taikka vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen saaja kuolee jättämättä jälkeensä puolisoa, jolla olisi oikeus jälkeenjääneen eläkkeeseen, liitteessä IV olevassa 7 artiklassa tarkoitetuilla hänen huollettavanaan olevilla lapsilla on oikeus orvoneläkkeeseen liitteessä VI olevassa 20 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2. Sama oikeus on lapsilla, jotka täyttävät edellä mainitut edellytykset, jos jälkeenjääneen eläkettä saava puoliso kuolee tai menee uudelleen naimisiin, sellaisena kuin jälkeenjääneen eläkkeestä säädetään 41 c artiklassa.

3. Jos työntekijä, vanhuuseläkkeen saaja tai työkyvyttömyyseläkkeen saaja on kuollut, eivätkä 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyty, liitteessä IV olevassa 7 artiklassa tarkoitetuilla vainajan huollettavina olevilla lapsilla on oikeus orvoneläkkeeseen liitteessä VI olevassa 20 artiklassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti. Kuitenkin kyseisen eläkkeen määrä on puolet kyseisen artiklan määräysten perusteella saatavasta määrästä.

4. Jos työntekijän puoliso, joka itse ei ole työntekijä, on kuollut, liitteessä IV olevassa 7 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä edellä mainitun huollettavina olevilla lapsilla on oikeus orvoneläkkeeseen, joka on kunkin lapsen osalta kaksinkertainen huollettavana olevaa lasta koskevaan lisään verrattuna.

41 e artikla

Sellaisen vanhuuseläkkeen saajalla, joka maksetaan 60 vuoden iässä tai myöhemmin, työkyvyttömyyseläkkeen saajalla tai jälkeenjääneen eläkkeen saajalla on oikeus liitteessä IV olevassa 6, 7, ja 8 artiklassa tarkoitettuihin perhelisiin. Perhelisä lasketaan edunsaajan eläkkeen perusteella.

Kuitenkin huollettavana olevaa lasta koskeva lisä, joka maksetaan leskeneläkkeen saajalle, on kaksinkertainen liitteessä IV olevassa 7 artiklassa määrättyyn lisään verrattuna.

Orvoneläkkeen saajalla on oikeus koulutuslisään liitteessä IV olevassa 8 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

41 f artikla

Edellä 41 b-e artiklassa säädettyjen etuuksien ja takuiden maksaminen keskeytetään, jos työntekijän palvelukseen ottamiseen liittyvä palkkaus keskeytetään tilapäisesti säätiön henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti.

41 g artikla

Eläkkeet lasketaan sen palkka-asteikon perusteella, joka on voimassa sen kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin oikeus eläkkeeseen alkaa.

Eläkkeisiin sovelletaan korjauskerrointa, joka on suurempi, yhtä suuri tai pienempi kuin 100 prosenttia eläkkeensaajan kotipaikkavaltion elintasosta riippuen; kyseiset kertoimet ovat samat kuin ne, jotka Euroopan yhteisöjen neuvosto vahvistaa Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 64 artiklan ja 65 artiklan 2 kohdan perusteella.

Eläkkeisiin sovelletaan samoja mukautuksia kuin Euroopan yhteisöjen neuvosto päättää näiden yhteisöjen virkamiesten eläkkeiden osalta.

Eläkkeet maksetaan jonakin liitteessä VI olevassa 38 artiklassa tarkoitettuna valuuttana Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 63 artiklassa tarkoitettujen valuuttakurssien mukaisesti.

41 h artikla

Työntekijät vastaavat kolmasosasta eläkejärjestelmän rahoituksesta. Kunkin työntekijän maksuosuus on 6,75 prosenttia hänen peruspalkastaan lukuun ottamatta liitteessä IV olevassa 3 artiklassa tarkoitettuja korjauskertoimia. Kyseinen määrä vähennetään kuukausittain asianomaisen henkilön palkasta, ja se kirjataan tuloksi Euroopan yhteisön yleisen tulo- ja menoarvion osastoon `komissio`.

Kun on kyse tästä eläkejärjestelmästä johtuvien etuuksien maksamisesta, säätiön johtaja antaa toimivallan sellaiselle hallintoviranomaiselle, jonka tehtävänä on eläkkeiden jakaminen ja maksu Euroopan yhteisöjen komission entisille virkamiehille. Varat näiden etuuksien maksuun otetaan Euroopan yhteisöjen yleisestä tulo- ja menoarviosta.";

8. korvataan liite I seuraavasti:

"LIITE 1

HENKILÖSTÖKOMITEAN JA TYÖKYVYTTÖMYYSASIOITA HOITAVAN KOMITEAN KOKOONPANO JA NIIDEN TOIMINTAA KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖT

I LUKU

Henkilöstökomitea

1 artikla

Henkilöstökomiteassa on varsinaisia jäseniä ja mahdollisia varajäseniä, joiden toimikausi on kaksi vuotta. Kuitenkin säätiö voi päättää vahvistaa lyhyemmän toimikauden, jonka on kuitenkin oltava vähintään vuoden pituinen.

Henkilöstökomitean vaalin edellytykset vahvistaa kyseisessä asemapaikassa palveluksessa olevien työntekijöiden yleiskokous. Vaalit toimitetaan salaisina.

Henkilöstökomitean kokoonpanon on oltava sellainen, että siinä varmistetaan kaikkien työntekijäryhmien edustus.

Vaalit ovat lailliset, kun kaksi kolmasosaa äänioikeutetuista työntekijöistä osallistuu niihin. Jos tämä määräedellytys ei täyty, toisen kierroksen vaalit ovat lailliset, jos enemmistö kyseisistä äänioikeutetuista osallistuu niihin.

Henkilöstökomitean jäsenten ja säätiön perustamaan toimielimeen nimettyjen työntekijöiden tehtäviä pidetään osana heidän tavanomaista työtään. Asianomaiselle ei saa aiheutua haittaa näiden tehtävien hoitamisesta."

II LUKU

Työkyvyttömyysasioita hoitava komitea

2 artikla

Työkyvyttömyyttä käsittelevässä komiteassa on kolme lääkäriä, joista ensimmäisen lääkärin nimeää säätiö, toisen lääkärin nimeää se työntekijä, jota asia koskee, ja kolmas lääkäri nimetään näiden kahden nimetyn lääkärin yhteisellä sopimuksella.

Jos asianomainen työntekijä ei nimeä lääkäriä, sen määrää viran puolesta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentti.

Jos kolmannen lääkärin nimeämisestä ei päästä sopimukseen kahden kuukauden kuluessa toisen lääkärin nimeämisestä, kolmannen lääkärin nimeää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentti jonkin osapuolen hakemuksesta.

3 artikla

Säätiö maksaa työkyvyttömyysasioita hoitavan komitean työstä aiheutuvat kulut.

Jos sen työntekijän, jota asia koskee, nimeämän lääkärin kotipaikka on muu kuin kyseisen työntekijän asemapaikka, kyseisen työntekijän on maksettava ylimääräiset lääkärinkulut, jotka aiheutuvat kyseisestä nimeämisestä, lukuun ottamatta ensimmäisen luokan matkakuluja, jotka säätiö korvaa.

4 artikla

Työntekijä voi toimittaa työkyvyttömyysasioita hoitavalle komitealle kaikki kertomukset tai todistukset, jotka hän on saanut hoitavalta lääkäriltään tai muulta lääketieteen harjoittajalta, jota hän on mahdollisesti kuullut.

Komitean johtopäätökset annetaan tiedoksi säätiölle ja sille, jota asia koskee.

Komitea käsittelee asioita luottamuksellisesti.;

9. lisätään liitteet seuraavasti:

liite V: "Sairaus-, onnettomuus- tai ammattitautivakuutus"

ja

liite VI: "Eläkejärjestelmää koskevat yksityiskohtaiset säännöt".

Kyseiset liitteet ovat vastaavasti tämän asetuksen liitteessä 1 ja 2.

2 artikla

Tämän asetuksen voimaan tullessa säätiön palveluksessa olevalla työntekijällä on oikeus valita sen mukaan, mikä on hänelle edullista, että häneen sovelletaan edelleen alunperin asetuksen (EHTY, ETY, Euratom) N:o 1860/76 38 artiklassa tarkoitettua sosiaaliturvajärjestelmää niiltä osin kuin sitä sovellettiin häneen, tai että häneen sovelletaan tässä asetuksessa säädettyä uutta järjestelmää. Tämä valinta on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ja se on peruuttamaton. Asetuksen (EHTY, ETY, Euratom) N:o 1860/76 38 artiklassa alunperin säädettyä järjestelmää sovelletaan tätä valintaa edeltävän ajan sekä tuon ajan jälkeen, jos valintaa ei ole tehty määräajassa, jollei laiminlyönti johdu työntekijästä riippumattomista syistä.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä helmikuuta 1982.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. TINDEMANS

(1) EYVL N:o L 139, 30.5.1975, s. 1

(2) EYVL N:o L 214, 6.8.1976, s. 24

(3) EYVL N:o L 127, 22.5.1980, s. 4

LIITE 1

"LIITE V

SAIRAUS-, ONNETTOMUUS- TAI AMMATTITAUTIVAKUUTUS

1 artikla

1. Euroopan yhteisöjen toimielimille yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän piiriin kuuluvat:

- säätiön työntekijät,

- henkilöt, jotka täyttävät säätiön henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 38 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset.

2. Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavaa sairausvakuutussäännöstöä sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettuihin henkilöihin ja heidän oikeudenomistajiinsa.

2 artikla

Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavaa tapaturman ja ammattitautien varalta otettavia vakuutuksia koskevaa säännöstöä sovelletaan säätiön työntekijöihin.

Kun on kyse niiden oikeuksien, jotka voivat johtua kyseisestä sääntelystä, suorittamisesta työntekijälle, joka on joutunut tapaturman uhriksi tai jolla on ammattitauti, tai hänen oikeudenomistajilleen, säätiön johtaja antaa toimivallan sille hallintoviranomaiselle, jonka tehtäviin kuuluu kyseisten oikeuksien suorittaminen Euroopan yhteisöjen komission virkamiehelle sattuneen tapaturman tai ammattitaudin osalta.

Euroopan yhteisöt takaavat tässä säännöstössä säädettyjen etuuksien maksamisen säätiön työntekijöille ja heidän oikeudenomistajilleen."

LIITE 2

"LIITE VI

ELÄKEJÄRJESTELMÄÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖT

I LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Jos työntekijälle ennen tehtävien hoidon aloittamista tehdyssä lääkärintarkastuksessa ilmenee, että hän on sairas tai hänellä on vamma, johtaja voi päättää kyseisen sairauden tai vamman seurausten osalta, että työkyvyttömyyttä tai kuolemaa koskevia etuuksia ei myönnetä ennen kuin viisi vuotta on kulunut siitä, kun työntekijä aloitti tehtävien hoidon säätiön palveluksessa.

II LUKU

VANHUUSELÄKE JA ERORAHA

1 jakso

Vanhuuseläke

2 artikla

Vanhuuseläke maksetaan työntekijän suorittamien palvelusvuosien kokonaismäärän perusteella. Jokainen vuosi, joka on otettu huomioon 3 artiklassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti, oikeuttaa yhteen palvelusvuoteen ja kukin kokonainen kuukausi kahdestoistaosaan vuodesta.

Palvelusvuosien enimmäismäärä, joka voidaan ottaa huomioon laskettaessa oikeutta vanhuuseläkkeeseen, on 35 palvelusvuotta.

3 artikla

Palvelusvuosien laskemiseksi 2 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetussa merkityksessä otetaan huomioon:

a) palveluksessaolo työntekijänä ...... alkaen, sekä asevelvollisuuden suorittamiseen ennen kyseistä päivämäärää käytetty aika edellyttäen, että työntekijä on maksanut säädetyt eläkemaksut kyseiseltä kaudelta,

b) kausi, jonka perusteella eläke vahvistetaan 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti edellyttäen, että kyseisessä artiklassa tarkoitetut käyvän arvon tai kiinteämääräisen takaisinostoarvon mukaiset maksut on suoritettu.

4 artikla

Työntekijä, joka sen jälkeen, kun hän on eronnut säätiön palveluksesta, on siirretty takaisin säätiön palvelukseen, saa uudet eläkeoikeudet.

Hän voi pyytää, että koko hänen palveluksessaoloaikansa säätiössä otetaan huomioon vanhuuseläkettä laskettaessa edellyttäen, että hän maksaa takaisin ne määrät, jotka hänelle on mahdollisesti maksettu 11 artiklan mukaan tai jotka hän olisi saanut vanhuuseläkkeenä, ja tätä kokonaismäärää korotetaan yhdistetyillä koroilla 3,5 prosenttia vuodessa.

Jos vanhuuseläkettä saava työntekijä ei maksa takaisin toisessa alakohdassa säädettyjä summia, määrä, joka kokonaisuutena vastaa hänen vanhuuseläkkeensä käypää arvoa sinä päivänä, jolloin kyseisen eläkkeen maksaminen päättyi, maksetaan hänelle korotettuna 3,5 prosentin vuotuisilla yhdistetyillä koroilla vanhuuseläkkeen muodossa, jonka maksaminen siirretään siihen ikään, jolloin hän päättää tehtävänsä.

5 artikla

Vähimmäistoimeentulo, joka otetaan huomioon laskettaessa etuuksia, vastaa palkkaluokassa D 4 ensimmäisellä tasolla olevan työntekijän peruspalkkaa.

6 artikla

Vanhuuseläkkeen käyvän arvon on oltava vähintään sen määrän suuruinen, jonka työntekijä olisi saanut, jos häneen olisi sovellettu 11 artiklaa.

Jos sellaisen vanhuuseläkkeen käypä arvo, joka on maksettu edellä olevien määräysten mukaisesti, on pienempi kuin kyseinen määrä, työntekijä saa vanhuuseläkkeen, jonka käypä arvo on yhtä suuri kuin ensimmäisessä kohdassa säädetty määrä.

7 artikla

Vanhuuseläkkeen käyvällä arvolla tarkoitetaan työntekijälle kertyvien etuuksien kokonaisarvoa, joka lasketaan Euroopan yhteisöjen budjettivallan haltijan vahvistamien 32 artiklassa tarkoitettujen viimeisten kuolleisuustaulukoiden mukaisesti ja 3,5 prosentin vuotuisen koron perusteella.

8 artikla

Työntekijä, joka päättää tehtävänsä ennen kuin hän täyttää 60 vuotta, voi pyytää, että hän saa vanhuuseläkkeensä:

- joko siirrettynä sen kalenterikuukauden ensimmäiseen päivään, joka seuraa sitä kuukautta, jonka aikana hän täyttää 60 vuotta,

- tai välittömästi, jos hän on täyttänyt vähintään 50 vuotta. Tässä tapauksessa vanhuuseläkettä vähennetään sen, jota asia koskee, iän perusteella siitä hetkestä alkaen, jolloin hän saa eläkkeensä, jäljempänä olevan asteikon mukaisesti:

>TAULUKON PAIKKA>

9 artikla

Oikeus vanhuuseläkkeeseen tulee voimaan sen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa sitä kuukautta, jonka aikana työntekijälle myönnetään joko ilman eri toimenpiteitä tai hakemuksesta kyseinen eläke.

10 artikla

1. Työntekijällä, joka eroaa palveluksesta siirtyäkseen sellaisen kansallisen hallintoelimen tai järjestön taikka kansainvälisen toimielimen tai järjestön palvelukseen, joka on tehnyt sopimuksen säätiön kanssa, on oikeus siirtää kyseisen hallintoelimen tai järjestön eläkekassaan vanhuuseläkeoikeuksiaan vastaava käypä arvo.

2. Työntekijällä, joka tulee säätiön palvelukseen erottuaan hallintoelimen taikka kansallisen tai kansainvälisen järjestön taikka yrityksen palveluksesta, on oikeus palvelussuhteen ehtojen 25 artiklassa säädetyn koeajan päätyttyä pyytää, että säätiölle maksetaan:

- joko niiden vanhuuseläkeoikeuksien käypä arvo, jotka hän on saanut ollessaan kansallisen hallintoelimen taikka kansainvälisen järjestön tai yrityksen palveluksessa,

- tai kiinteämääräinen takaisinostoarvo, jonka kyseisen hallintoelimen, järjestön tai yrityksen eläkekassan olisi maksettava hänelle hänen erotessaan sen palveluksesta.

Vastaavassa tapauksessa eläkkeiden maksamisesta vastuussa oleva toimivaltainen viranomainen määrittää, ottaen huomioon asianomaisen alkuperäisen palkkaluokan ja tason, niiden palvelusvuosien lukumäärän, jotka voidaan ottaa huomioon tämän eläkejärjestelmän mukaan, takaisinostoarvon käyvän arvon tai kiinteämääräisen arvon perusteella.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu valintamahdollisuus koskee myös työntekijää, joka on aloittanut tehtäviensä hoidon ennen ....., niiden eläkeoikeuksien osalta, jotka vastaavat säätiössä palveluksessa ennen kyseistä päivämäärää. Palvelusvuodet, jotka voidaan ottaa huomioon näiden oikeuksien mukaan, määritetään kuitenkin sen palkkaluokan ja tason mukaisesti, joka kyseisellä henkilöllä oli ....... päivänä.

2 jakso

Eroraha

11 artikla

1. Alle 60-vuotiaalla työntekijällä, jonka palvelussuhde päättyy lopullisesti muusta syystä kuin kuoleman tai työkyvyttömyyden vuoksi ja joka ei voi saada vanhuuseläkettä tai jota 10 artiklan 1 kohdan määräykset eivät koske, on oikeus erotessaan saada:

a) se määrä, joka on pidätetty hänen peruspalkastaan eläkkeen keräämiseksi, korotettuna kertyneillä koroilla 3,5 prosenttia vuodessa,

b) edellyttäen, että hänen palvelukseenottosopimustaan ei ollut purettu palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan mukaisesti, eroraha, joka määritetään suhteessa tosiasiallisesti suoritettuun palvelukseen ja joka lasketaan kultakin palveluksessaolovuodelta hänen puolentoista kuukauden ajalta ennen pidätyksiä saamansa viimeisen peruspalkan perusteella. Sovellettaessa 10 artiklan 2 kohtaa tosiasialliseksi palveluksessaoloksi katsotaan myös aikaisemmin suoritettu palvelusaika 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti huomioon otettujen palveluvuosien osalta, ja

c) kokonaismäärä, joka on maksettu säätiölle 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, siltä osin kuin kyseinen määrä vastaa ...... edeltäviä kausia, ja kolmannes tästä määrästä kyseistä päivää seuraavilta kausilta, ja kyseisiä määriä korotetaan yhdistetyillä koroilla 3,5 prosenttia vuodessa.

2. Edellä 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettu lisä vähennetään 37 artiklan mukaisesti suoritettujen maksujen määrästä.

III LUKU

TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKE

12 artikla

Jollei 1 artiklasta muuta johdu, alle 65-vuotiaalla työntekijällä, joka sen kauden aikana, jolloin hän saa eläkeoikeuksia, on liitteessä I tarkoitetun työkyvyttömyyskomitean toteamana tullut pysyvästi täysin työkyvyttömäksi ja jonka on tämän vuoksi erottava säätiön palveluksesta, on oikeus tämän työkyvyttömyyden ajan palvelussuhteen ehtojen 41 b artiklassa tarkoitettuun työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Työkyvyttömyyseläkettä ei voida maksaa samanaikaisesti vanhuuseläkkeen kanssa.

13 artikla

Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jolloin kyseisen työntekijän palvelussopimus päättyy palvelussuhteen ehtojen 45 ja 46 artiklan mukaisesti.

14 artikla

Johtaja voi vaatia milloin tahansa näyttöä siitä, että työkyvyttömyyseläkkeen saaja täyttää vielä tämän eläkkeen saamiseksi vaaditut edellytykset. Jos työkyvyttömyys asioita hoitava komitea toteaa, että kyseiset edellytykset eivät enää täyty, oikeus eläkkeeseen päättyy.

Jos asianomaista ei ole otettu takaisin säätiön palvelukseen, hän saa 11 artiklassa tarkoitetun lisän, joka lasketaan tosiasiallisesti suoritetun palveluksessaoloajan perusteella.

15 artikla

Kun työkyvyttömyyseläkettä saava työntekijä tulee uudelleen säätiön palvelukseen, se kausi, jonka aikana hän on saanut työkyvyttömyyseläkettä, otetaan huomioon hänen vanhuuseläkettänsä laskettaessa ilman, että hänen olisi maksettava maksuosuuksia takaisin.

IV LUKU

JÄLKEENJÄÄNEEN ELÄKE

16 artikla

Sellaisen työntekijän leski, joka on kuollut palveluksessa ollessaan tai asevelvollisuuden suorittamista varten myönnetyn loman aikana, saa, jos hän on ollut vähintään vuoden ajan tämän puolisona ja jollei 1 ja 21 artiklasta muuta johdu, leskeneläkkeen, joka on 35 prosenttia työntekijän saamasta viimeisestä kuukausittaisesta peruspalkasta ja vähintään 5 artiklassa määritellyn vähimmäistoimeentulon suuruinen.

Ensimmäisessä kohdassa säädettyä avioliiton solmimisajankohtaa koskevaa edellytystä ei sovelleta, jos työntekijällä on aiemmasta avioliitosta yksi tai useampi lapsi ja jos leski huolehtii tai on huolehtinut kyseisten lasten toimeentulosta, tai jos työntekijän kuolema johtuu tehtävien hoidon yhteydessä saadusta vammasta tai sairaudesta, taikka tapaturmasta.

17 artikla

Entisen työntekijän vanhuuseläkettä saavalla leskellä on oikeus, jos hän on ollut tämän puolisona vähintään vuoden ajan siitä, kun se, jota asia koskee, on päättänyt tehtävien hoidon säätiön palveluksessa ja jollei 21 artiklasta muuta johdu, jälkeenjääneen eläkkeeseen, joka on 60 prosenttia siitä vanhuuseläkkeestä, jonka hänen puolisonsa sai kuolinpäivänään. Jälkeenjääneen eläkkeen vähimmäismäärä on 35 prosenttia työntekijän viimeisestä kuukausittaisesta peruspalkasta ja vähintään vähimmäistoimeentulon suuruinen, sellaisena kuin se on määriteltynä 5 artiklassa; jälkeenjääneen eläkkeen määrä ei voi kuitenkaan olla suurempi kuin se vanhuuseläke, jonka hänen puolisonsa sai kuolinpäivänään.

Ensimmäisessä kohdassa säädettyä avioliiton solmimisajankohtaa koskevaa edellytystä ei sovelleta, jos työntekijällä on yksi tai useampi lapsi sellaisesta avioliitosta, joka on solmittu ennen kuin hänen puolisonsa palvelussuhde oli päättynyt ja jos leski huolehtii tai on huolehtinut kyseisten lasten toimeentulosta.

18 artikla

Sellaisen entisen työntekijän leskellä, joka on päättänyt tehtävien hoidon ennen kuin hän oli täyttänyt 60 vuotta ja joka oli pyytänyt, että hänen eläkeoikeutensa alkavat sen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä, jona hän täyttää 60 vuotta, on oikeus, jos hän on ollut tämän puolisona vähintään vuoden ajan siitä, kun asianomaisen palvelussuhde säätiön palveluksessa oli päättynyt ja jollei 21 artiklasta muuta johdu, leskeneläkkeeseen, joka on 60 prosenttia vanhuuseläkkeestä, jonka hänen puolisonsa olisi saanut täytettyään 60 vuotta. Leskeneläkkeen vähimmäismäärä on 35 prosenttia työntekijän viimeisestä kuukausittaisesta peruspalkasta; leskeneläkkeen määrä voi olla kuitenkin enintään sen vanhuuseläkkeen suuruinen, johon työntekijällä olisi oikeus täyttäessään 60 vuotta.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä avioliiton solmimisajankohtaa koskevaa edellytystä ei sovelleta, jos työntekijällä on yksi tai useampi lapsi sellaisesta avioliitosta, joka on solmittu ennen kuin hänen palvelussuhteensa on päättynyt ja jos leski huolehtii tai on huolehtinut kyseisten lasten toimeentulosta.

19 artikla

Edellä 17 ja 18 artiklassa säädettyä avioliiton solmimisajankohtaa koskevaa edellytystä ei sovelleta, jos avioliitto, vaikka se on solmittu työntekijän palvelussuhteen päätyttyä, on kestänyt alle viisi vuotta.

20 artikla

1. Palvelussuhteen ehtojen 41 d artiklan 1 kohdassa säädetty orvoneläke vahvistetaan ensimmäisen orvon osalta kahdeksaksi kymmenesosaksi jälkeenjääneen eläkkeestä, johon työntekijän leskellä olisi ollut oikeus, ottamatta huomioon tämän liitteen 25 artiklassa määrättyjä vähennyksiä.

Eläkkeen on oltava vähintään 5 artiklassa määritellyn vähimmäistoimeentulon suuruinen, jollei 21 artiklasta muuta johdu.

2. Näin laskettua eläkettä korotetaan toisesta lapsesta alkaen kunkin huollettavana olevan lapsen osalta määrällä, joka on huollettavana olevaa lasta koskevan lisän kaksinkertainen määrä.

3. Eläkkeen ja 2 kohdassa tarkoitettujen lisien kokonaismäärä jaetaan samansuuruisiin osiin oikeudenomistajina olevien orpojen kesken.

21 artikla

Jos on olemassa leski ja orpoja edellisestä avioliitosta sekä muita oikeudenomistajia, kokonaiseläke, joka lasketaan samalla tavalla kuin sellaisen lesken eläke, jolla on huollettavia, jaetaan eri henkilöiden kesken niiden eläkkeiden suhteessa, jotka olisi maksettu erikseen eri henkilöryhmille.

Jos on olemassa orpoja eri avioliitoista, kokonaiseläke, joka on laskettu ikään kuin orvot olisivat samasta avioliitosta, jaetaan eri henkilöiden kesken niiden eläkkeiden suhteessa, jotka olisi myönnetty erikseen eri ryhmille.

Edellä tarkoitetun jakoperusteen laskemiseksi jommankumman puolison edellisestä avioliitosta ja liitteessä IV olevassa 7 artiklassa tarkoitetut huollettavana olevat lapset katsotaan työntekijän kanssa solmitusta avioliitosta oleviksi lapsiksi.

Toisessa kohdassa tarkoitetussa tapauksessa liitteessä IV olevassa 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut huollettavana olevat vanhemmat tai isovanhemmat rinnastetaan huollettavana oleviksi lapsiksi ja jakoperusteen laskemiseksi heidät luetaan jälkeläisten ryhmään.

22 artikla

Eläke, joka maksetaan 16 artiklan perusteella, voidaan myöntää palvelussuhteen ehtojen 41 i artiklassa tarkoitetun viranomaisen erityisellä päätöksellä palveluksessa ollessaan kuolleen naispuolisen työntekijän leskelle, jos leski esittää näyttöä siitä, että hänellä ei ole omia varoja ja että hänellä vaimonsa kuolinhetkellä oli vakava vamma tai sairaus, jonka vuoksi hänen on mahdotonta koskaan harjoittaa ansioita tuottavaa toimintaa.

Palvelussuhteen ehtojen 41 e artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

Kyseisen eläkkeen maksaminen päättyy, jos jälkeenjäänyt puoliso menee uudelleen naimisiin.

23 artikla

Kuolleen työntekijän tässä luvussa määritellyillä oikeudenomistajilla on lisäksi oikeus 11 artiklassa tarkoitettuun lisään.

Jos työntekijä kuolee jättämättä jälkeensä henkilöitä, joilla olisi oikeus jälkeenjääneen eläkkeeseen, perillisillä on oikeus 11 artiklassa säädettyyn lisään.

Kyseinen lisä vähennetään kuitenkin 37 artiklan mukaan suoritettujen maksujen määrästä.

24 artikla

Oikeus jälkeenjääneen eläkkeeseen tulee voimaan työntekijän kuolemaa seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä. Kuitenkin jos työntekijän tai eläkkeensaajan kuolema oikeuttaa palvelussuhteen ehtojen 36 artiklassa säädettyyn maksuun, kyseinen oikeus tulee voimaan vasta kuolemaa seuraavan neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Oikeus jälkeenjääneen eläkkeeseen päättyy sen kalenterikuukauden lopussa, jona kyseisen edun saaja kuolee tai jonka kuluessa hän lakkaa täyttämästä kyseisen eläkkeen saamiselle asetettuja edellytyksiä.

25 artikla

Jos kuolleen työntekijän ja hänen puolisonsa ikäero vähennettynä heidän avioliittonsa pituudella on yli kymmenen vuotta, edellä olevien säännösten mukaisesti laskettua jälkeenjääneen eläkettä vähennetään kultakin ikäeroa koskevalta täydeltä vuodelta seuraavasti:

- 1 prosentti 10-20 vuodelta,

- 2 prosenttia 20-alle 25 vuodelta,

- 3 prosenttia 25-alle 30 vuodelta,

- 4 prosenttia 30-alle 35 vuodelta, ja

- 5 prosenttia 35 vuodelta ja sen ylittäviltä vuosilta.

26 artikla

Leski, joka menee uudelleen naimisiin, menettää oikeutensa jälkeenjääneen eläkkeeseen. Hän saa välittömästi maksun, joka on kokonaisuudessaan hänen jälkeenjääneen eläkkeensä vuotuinen määrä kaksinkertaisena edellyttäen, että palvelussuhteen 41 i artiklan 2 kohtaa ei sovelleta.

27 artikla

Työntekijän eronneella vaimolla on työntekijän kuollessa oikeus tässä luvussa määriteltyyn jälkeenjääneen eläkkeeseen edellyttäen, että avioeroa ei ole avioeropäätöksessä luettu yksinomaan vaimon syyksi. Eronnut vaimo menettää kyseisen oikeuden, jos hän menee uudelleen naimisiin ennen kuin hänen entinen puolisonsa on kuollut. Häneen sovelletaan 26 artiklan säännöksiä, jos hän menee uudelleen naimisiin entisen puolisonsa kuoleman jälkeen.

28 artikla

Jos eronnut ja uudelleen naimisiin mennyt työntekijä jättää kuollessaan jälkeensä lesken, jolla on oikeus jälkeenjääneen eläkkeeseen, kyseinen eläke jaetaan kunkin avioliiton pituuden suhteessa eronneen vaimon, joka ei ole mennyt uudelleen naimisiin, ja lesken välillä, jos avioeroa ei ole avioeropäätöksessä luettu yksinomaan eronneen vaimon syyksi. Eronneelle vaimolle, joka ei ole mennyt uudelleen naimisiin, maksettava määrä voi kuitenkin olla enintään sen elatusavun suuruinen, joka hänelle myönnettiin avioeropäätöksessä.

Jos joku edunsaajista kieltäytyy etuudesta tai kuolee, muiden osuuksia korotetaan tämän osuudella, jollei kyseinen eläkeoikeus siirry orvoille palvelussuhteen ehtojen 41 i artiklan 2 kohdan mukaan.

Edellä 25 artiklassa säädettyjä kutakin ikäeroa koskevia vähennyksiä sovelletaan erikseen eläkkeisiin tässä artiklassa säädetyn jakoperusteen mukaisesti.

29 artikla

Jos eronnut vaimo menettää eläkeoikeutensa 35 artiklaa sovellettaessa, kokonaiseläke maksetaan leskelle edellyttäen, että palvelussuhteen ehtojen 41 d artiklan 2 kohtaa ei sovelleta.

V LUKU

ELÄKEJÄRJESTELMÄN RAHOITUS

30 artikla

Kaikista maksettavista palkoista pidätetään palvelussuhteen ehtojen 41 a-h artiklassa säädetty ja tässä liitteessä määrätty eläkemaksu.

31 artikla

Sääntöjen mukaisesti suoritettuja maksuja ei voida vaatia uudelleen maksettaviksi. Sääntöjen vastaisesti suoritetut maksut eivät oikeuta mihinkään eläkeoikeuteen; ne maksetaan takaisin koroitta asianomaisen tai hänen oikeudenomistajiensa pyynnöstä.

32 artikla

Tässä liitteessä tarkoitetut käypien arvojen laskemiseksi käytettävät kuolleisuus- ja työkyvyttömyystaulukot sekä arvioitua palkkojen vaihtelua koskevat taulukot ovat ne, jotka Euroopan yhteisöjen budjettivallanhaltijat ovat hyväksyneet Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 39 artiklan mukaisesti.

VI LUKU

TYÖNTEKIJÖIDEN OIKEUKSIEN SUORITTAMINEN

33 artikla

Erorahaa, vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä taikka jälkeenjääneen eläkettä koskevien oikeuksien suorittaminen kuuluu palvelussuhteen ehtojen 41 i artiklassa tarkoitetulle hallintoviranomaiselle, jolle säätiön johtaja on siirtänyt toimivallan tätä varten. Kyseinen viranomainen antaa tiedoksi työntekijälle tai hänen oikeudenomistajilleen sekä säätiölle kyseistä suoritusta koskevan yksityiskohtaisen erittelyn samanaikaisesti näiden oikeuksien myöntämistä koskevan päätöksen kanssa.

Vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä ei voida yhdistää säätiön tai jonkin Euroopan yhteisöjen toimielimen maksettavana olevaan palkkaan.

Vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen taikka jälkeenjääneen eläkkeen myöntäminen ei luo oikeutta ulkomaankorvaukseen.

34 artikla

Eläkkeitä voidaan tarkistaa milloin tahansa kaikenlaisten virheiden tai puutteellisuuksien vuoksi.

Ne voidaan muuttaa tai peruuttaa, jos ne on myönnetty palvelussuhteen ehdoissa tai tässä liitteessä olevien edellytysten vastaisesti.

35 artikla

Kuolleen työntekijän oikeudenomistajat, jotka eivät ole pyytäneet eläkeoikeuksiensa suorittamista kuolinpäivää seuraavan vuoden aikana, menettävät oikeutensa, jolleivat he osoita, että kyseessä oli ylivoimainen este.

36 artikla

Työntekijän tai hänen oikeudenomistajiensa, joilla on oikeus saada tässä eläkejärjestelmässä säädettyjä etuuksia, on esitettävä kirjallista näyttöä, jota voidaan vaatia, ja ilmoitettava palvelussuhteen ehtojen 41 i artiklassa tarkoitetulle hallintoviranomaiselle kaikista tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa heidän oikeuksiinsa.

37 artikla

Euroopan yhteisöjen komission vahvistamien edellytysten mukaisesti työntekijä voi pyytää, että säätiö suorittaa ne maksut, jotka ovat tarpeen hänen eläkeoikeuksiensa laatimiseksi tai niiden ylläpitämiseksi hänen kotivaltiossaan.

Nämä maksut voivat olla enintään 13,5 prosenttia hänen peruspalkastaan ja ne maksetaan säätiön talousarviosta.

VII LUKU

ETUUKSIEN MAKSAMINEN

38 artikla

Eläkejärjestelmässä tarkoitetut etuudet maksetaan kuukausittain ja eräpäivinä.

Euroopan yhteisöjen komissio maksaa kyseiset etuudet Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta.

Etuudet voidaan maksaa asianomaisten valinnan mukaisesti joko sen valtion valuuttana, josta he ovat peräisin, tai sen maan valuuttana, jossa heidän asuinpaikkansa on taikka jossa säätiön kotipaikka on; valinta on voimassa vähintään kaksi vuotta.

Jollei se valtio, josta asianomainen on peräisin eikä asuinpaikan valtio ole mikään Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioista, etuudet maksetaan sen maan valuuttana, jossa säätiön kotipaikka on.

39 artikla

Määrät, jotka työntekijä on velkaa säätiölle sinä päivänä, jona sillä, jolla on oikeus johonkin eläkejärjestelmässä säädettyyn etuuteen, vähennetään työntekijälle tai hänen oikeudenomistajilleen maksettavien etuuksien määrästä. Vähennys voidaan jakaa useille kuukausille.

40 artikla

Jos ulkopuolinen on vastuussa työntekijän vammasta tai kuolemasta, siirtyvät työntekijän tai hänen oikeudenomistajiensa oikeudet oikeudenkäynnissä vastuussa olevia ulkopuolisia vastaan suoraan yhteisöille niissä rajoissa, joissa niille aiheutuu velvollisuuksia eläkejärjestelmän perusteella."