(1)

Ottaen huomioon terrorismin rahoituksen torjunnasta 12 päivänä helmikuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät, Euroopan parlamentille ja neuvostolle terrorismin rahoituksen torjunnan vahvistamista koskevasta toimintasuunnitelmasta 2 päivänä helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541 (2) olisi kolmansien maiden kanssa käytävästä kaupasta hyväksyttävä yhteiset säännöt, jotta voidaan varmistaa, että kulttuuriesineitä suojellaan tehokkaasti laittomalta kaupalta sekä niiden häviämiseltä tai tuhoutumiselta, että ihmiskunnan kulttuuriperintö säilyy ja että sellainen terrorismin rahoitus ja rahanpesu, joka tapahtuu myymällä ryöstettyjä kulttuuriesineitä unionissa oleville ostajille, estetään.

(2)

Kansojen ja alueiden riisto voi johtaa kulttuuriesineiden laittomaan kauppaan, erityisesti kun tällaisen laittoman kaupan taustalla on aseellinen konflikti. Tältä osin tässä asetuksessa olisi otettava huomioon pikemminkin kansojen ja alueiden alueelliset ja paikalliset ominaispiirteet kuin kulttuuriesineiden markkina-arvo.

(3)

Kulttuuriesineet ovat osa kulttuuriperintöä, ja niillä on usein huomattavaa kulttuurista, taiteellista, historiallista ja tieteellistä merkitystä. Kulttuuriperintö on yksi sivilisaation keskeisistä osatekijöistä, koska sillä on muun muassa symbolista arvoa ja se muodostaa osan ihmiskunnan kulttuurisesta muistista. Se rikastuttaa kaikkien kansojen kulttuurielämää ja yhdistää ihmisiä yhteisen muistin, tiedon ja sivilisaation kehittymisen kautta. Sitä olisi tämän vuoksi suojeltava luvattomalta käyttöönotolta ja ryöstelyltä. Arkeologisia kohteita on ryöstelty aina, mutta nyt ryöstely on saavuttanut teolliset mittasuhteet, ja on yhdessä laittomissa kaivauksissa löydetyillä kulttuuriesineillä käytävän kaupan kanssa vakava rikos, joka aiheuttaa merkittävää kärsimystä niille, joihin se vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti. Kulttuuriesineiden laiton kauppa edistää monissa tapauksissa pakotettua kulttuurista homogenisointia tai pakotettua kulttuuri-identiteetin menettämistä, ja kulttuuriesineiden ryöstely johtaa muun muassa kulttuurien hajoamiseen. Niin kauan kuin on mahdollista käydä kannattavaa kauppaa laittomissa kaivauksissa löydetyillä kulttuuriesineillä ja saada niistä hyötyä ilman mainittavia riskejä, tällaisia kaivauksia ja ryöstelyä jatketaan. Kulttuuriesineiden taloudellisen ja taiteellisen arvon johdosta niillä on voimakasta kysyntää kansainvälisillä markkinoilla. Vaikuttavien kansainvälisten oikeudellisten toimenpiteiden puute ja olemassa olevien toimenpiteiden tehoton täytäntöönpano johtaa siihen, että tällaiset esineet siirtyvät varjotalouden piiriin. Unionin olisi näin ollen kiellettävä laittomasti kolmansista maista vietyjen kulttuuriesineiden siirtäminen unionin tullialueelle painottaen erityisesti kulttuuriesineitä kolmansista maista, jotka ovat aseellisten konfliktien vaikutuspiirissä, etenkin silloin kun terroristi- tai muut rikollisjärjestöt ovat käyneet laittomasti kauppaa tällaisilla kulttuuriesineillä. Vaikka tämä yleinen kielto ei edellytä järjestelmällisiä tarkastuksia, jäsenvaltioiden olisi voitava puuttua asiaan saatuaan tiedon epäilyttävistä kuljetuksista ja toteuttaa kaikki aiheelliset toimenpiteet laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden kiinni saamiseksi.

(4)

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioissa sovellettavat erilaiset säännöt kulttuuriesineiden unionin tullialueelle tuonnin yhteydessä, olisi toteutettava toimenpiteitä erityisesti sen varmistamiseksi, että tiettyjen kulttuuriesineiden tuontiin sovelletaan yhtenäistä valvontaa niiden unionin tullialueelle saapumisen yhteydessä nykyisten prosessien, menettelyjen ja hallinnollisten välineiden avulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 yhdenmukaisen täytäntöönpanon toteuttamiseksi (3).

(5)

Sellaisten kulttuuriesineiden suojelu, jotka katsotaan jäsenvaltioiden kansallisaarteiksi, kuuluu jo neuvoston asetuksen (EY) N:o 116/2009 (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/60/EU (5) soveltamisalaan. Tätä asetusta ei näin ollen olisi sovellettava kulttuuriesineisiin, jotka on luotu unionin tullialueella tai löydetty unionin tullialueelta. Tällä asetuksella käyttöön otettujen yhteisten sääntöjen olisi katettava sellaisten unionin tullialueelle saapuvien kulttuuriesineiden tullikohtelu, jotka eivät ole unionitavaroita. Merkityksellisen tullialueen olisi tätä asetusta sovellettaessa oltava unionin tullialue tuonnin ajankohtana.

(6)

Vapaa-alueiden ja niin sanottujen vapaasatamien kohdalla käyttöön otettavien valvontatoimenpiteiden olisi oltava asianomaisten tullimenettelyjen osalta soveltamisalaltaan mahdollisimman laajat, jotta tätä asetusta ei voisi kiertää käyttämällä hyväksi mainittuja vapaa-alueita, joita voidaan mahdollisesti käyttää laittoman kaupan jatkuvaan leviämiseen. Näiden valvontatoimenpiteiden olisi näin ollen koskettava vapaaseen liikkeeseen luovutettujen kulttuuriesineiden lisäksi erityiseen tullimenettelyyn asetettuja kulttuuriesineitä. Soveltamisala ei kuitenkaan saisi ylittää sitä, mikä on tarpeen laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden unionin tullialueelle saapumisen estämiseksi. Vaikka soveltamisalaan olisi sisällyttävä vapaaseen liikkeeseen luovutus ja eräät niistä erityisistä tullimenettelyistä, joihin unionin tullialueelle saapuvat tavarat voidaan asettaa, passitus olisi jätettävä järjestelmällisten valvontatoimenpiteiden ulkopuolelle.

(7)

Kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi tehdyssä, 14 päivänä marraskuuta 1970 Pariisissa allekirjoitetussa Unescon yleissopimuksessa, jäljempänä ’vuoden 1970 Unescon yleissopimus’, jonka sopimuspuolina on huomattava määrä jäsenvaltioita, ja varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä tehdyssä, 24 päivänä kesäkuuta 1995 Roomassa allekirjoitetussa Unidroit’n yleissopimuksessa käytetyt määritelmät ovat tuttuja monille kolmansille maille ja useimmille jäsenvaltioille. Tässä asetuksessa käytetään sen vuoksi määritelmiä, jotka perustuvat kyseisiin määritelmiin.

(8)

Kulttuuriesineiden viennin laillisuus olisi tutkittava ensisijaisesti sen maan lakien ja asetusten perusteella, jossa kyseiset kulttuuriesineet luotiin tai josta ne löydettiin. Jottei laillista kauppaa kuitenkaan haitattaisi kohtuuttomasti, henkilön, joka haluaa tuoda kulttuuriesineitä unionin tullialueelle, olisi tietyissä tapauksissa tämän sijaan poikkeuksellisesti sallittava osoittaa laillinen vienti jostain muusta kolmannesta maasta, jossa kulttuuriesineet sijaitsivat ennen niiden lähettämistä unioniin. Tätä poikkeusta olisi sovellettava tapauksissa, joissa maata, jossa kulttuuriesineet luotiin tai josta ne löydettiin, ei voida luotettavasti määrittää tai jos kyseiset kulttuuriesineet vietiin ennen kuin vuoden 1970 Unescon yleissopimus tuli voimaan 24 päivänä huhtikuuta 1972. Jotta tätä asetusta ei voisi kiertää yksinkertaisesti lähettämällä laittomasti vietyjä kulttuuriesineitä johonkin muuhun kolmanteen maahan ennen niiden tuontia unioniin, poikkeuksia olisi sovellettava, kun kulttuuriesineet ovat sijainneet kolmannessa maassa yli viiden vuoden ajan ja muuta tarkoitusta kuin väliaikaista käyttöä, passitusta, jälleenvientiä tai jälleenlaivausta varten. Jos nämä edellytykset täyttyvät useamman kuin yhden maan osalta, huomioon olisi otettava viimeinen niistä maista, joissa kulttuuriesineet sijaitsivat ennen niiden siirtämistä unionin tullialueelle.

(9)

Vuoden 1970 Unescon yleissopimuksen 5 artiklassa sopimusvaltioita kehotetaan perustamaan yksi tai useampi kansallinen laitos kulttuuriesineiden suojelemiseksi laitonta tuontia, vientiä ja omistusoikeuden siirtoa vastaan. Tällaisilla kansallisilla laitoksilla olisi oltava riittävä määrä pätevää henkilökuntaa mainitun yleissopimuksen mukaisen suojelun varmistamiseksi, ja niiden olisi myös mahdollistettava se, että mainitun yleissopimuksen sopimuspuolina olevien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kesken voidaan tehdä tarvittavaa aktiivista yhteistyötä turvallisuuskysymyksissä ja kulttuuriesineiden laittoman tuonnin torjunnassa, erityisesti alueilta, jotka ovat aseellisen konfliktin vaikutuspiirissä.

(10)

Jotta ei kohtuuttomasti estettäisi kulttuuriesineiden kauppaa unionin ulkorajojen yli, tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin kulttuuriesineisiin, jotka ylittävät tietyn tällä asetuksella vahvistettavan ikärajan. Lisäksi vaikuttaa asianmukaiselta vahvistaa myös rahallinen kynnys, jotta arvoltaan vähäisemmät kulttuuriesineet jätettäisiin kulttuuriesineiden tuontia unionin tullialueelle koskevien edellytysten ja menettelyjen soveltamisen ulkopuolelle. Näillä rajoilla ja kynnyksillä varmistetaan, että tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet keskittyvät niihin kulttuuriesineisiin, joihin ryöstely konfliktialueilla todennäköisimmin kohdistuu, jättämättä huomiotta muita esineitä, joiden valvonta on tarpeen kulttuuriperinnön suojelun varmistamiseksi.

(11)

Ryöstettyjen kulttuuriesineiden laiton kauppa on todettu terrorismin rahoituksen ja rahanpesun mahdolliseksi lähteeksi ylikansallisessa riskinarvioinnissa, jossa selvitettiin sisämarkkinoihin vaikuttavia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä.

(12)

Tietyt kulttuuriesineiden luokat, nimittäin arkeologiset esineet ja muistomerkkien osat, ovat erityisen alttiita ryöstelylle ja hävittämiselle, joten näyttää olevan tarpeen säätää tehostetun valvonnan järjestelmästä ennen kuin niiden sallitaan saapua unionin tullialueelle. Tällaisessa järjestelmässä olisi edellytettävä jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämän tuontiluvan esittämistä ennen kuin kyseiset kulttuuriesineet voidaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen unioniin tai asettaa johonkin muuhun erityiseen tullimenettelyyn kuin passitukseen. Tällaista lupaa hakevien henkilöiden olisi voitava osoittaa laillinen vienti maasta, jossa kulttuuriesineet luotiin tai josta ne löydettiin, asianmukaisilla asiakirjoilla ja todistuksilla, kuten vientitodistuksilla tai omistusoikeuden osoittavilla asiakirjoilla, laskuilla, myyntisopimuksilla, vakuutusasiakirjoilla, kuljetusasiakirjoilla ja asiantuntijoiden arvioinneilla. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi täydellisen ja tarkan hakemuksen pohjalta päätettävä luvan myöntämisestä ilman aiheetonta viivytystä. Kaikki tuontiluvat olisi tallennettava sähköiseen järjestelmään.

(13)

Ikoni on mikä tahansa uskonnollisten hahmojen tai uskonnollisten tapahtumien kuvaus. Se voi olla valmistettu eri materiaaleista ja sen koko voi vaihdella, ja se voi olla erittäin suuri tai kannettava. Ikoni on tärkeä ja erottamaton osa jumalanpalveluksia ja liturgista elämää, ja se olisi katsottava osiin puretun uskonnollisen muistomerkin erottamattomaksi osaksi, jos se on joskus ollut osa esimerkiksi kirkon, luostarin tai kappelin sisätiloja joko erillisenä teoksena tai osana arkkitehtonista kalustoa, esimerkiksi ikonostaasia tai ikonijalustaa. Myös tapauksissa, joissa ei tarkkaan tiedetä, mihin muistomerkkiin ikoni kuului, mutta joissa on todisteita siitä, että se oli joskus erottamaton osa jotain muistomerkkiä, erityisesti kun siinä on merkkejä tai osia, jotka osoittavat, että se oli joskus osa ikonostaasia tai ikonijalustaa, ikonin olisi edelleen kuuluttava liitteessä lueteltuun luokkaan ”taiteellisten tai historiallisten muistomerkkien tai kiinteiden muinaisjäännösten osat”.

(14)

Kun otetaan huomioon kulttuuriesineiden erityisluonne, tulliviranomaisten rooli on erittäin tärkeä ja heidän olisi voitava tarvittaessa vaatia ilmoittajalta lisätietoja ja analysoida kulttuuriesineitä suorittamalla fyysinen tarkastus.

(15)

Niiden kulttuuriesineiden, joiden tuonti ei edellytä tuontilupaa, luokkien osalta henkilöiden, jotka haluavat tuoda tällaisia tavaroita unionin tullialueelle, olisi vakuutuksen avulla todistettava niiden laillinen vienti kolmannesta maasta ja otettava tästä vastuu sekä esitettävä riittävät tiedot, jotta tulliviranomaiset voivat tunnistaa kyseiset kulttuuriesineet. Menettelyn helpottamiseksi ja oikeusvarmuuden vuoksi kulttuuriesinettä koskevat tiedot olisi esitettävä käyttäen vakiomuotoista asiakirjaa. Kulttuuriesineiden kuvaamiseen voitaisiin käyttää Object ID -standardia, jota Unesco suosittelee. Tavaroiden haltijan olisi rekisteröitävä nämä tiedot sähköiseen järjestelmään, jotta tulliviranomaisten olisi helpompi tunnistaa ne ja jotta voidaan mahdollistaa riskianalyysi ja kohdennetut tarkastukset sekä varmistaa jäljitettävyys kulttuuriesineiden saavuttua sisämarkkinoille.

(16)

Komission vastuulla olisi oltava perustaa tullia koskevan EU:n keskitetyn asiointipisteen yhteyteen keskitetty sähköinen järjestelmä tuontilupahakemusten ja tuojien vakuutusten toimittamiseksi sekä tietojen, jotka koskevat erityisesti tuojien vakuutuksia ja tuontilupia, vaihtamiseksi jäsenvaltioiden viranomaisten välillä.

(17)

Tämän asetuksen mukaisen tietojen käsittelyn olisi voitava koskea myös henkilötietoja, ja tällainen tietojen käsittely olisi toteutettava unionin oikeuden mukaisesti. Jäsenvaltioiden ja komission olisi käsiteltävä henkilötietoja ainoastaan tämän asetuksen tarkoituksia varten tai asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyä varten. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan henkilötietojen keräämiseen, luovuttamiseen, siirtämiseen, antamiseen tiedoksi ja muuhun käsittelyyn olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/679 (6) ja (EU) 2018/1725 (7) vaatimuksia. Henkilötietojen käsittelyssä tämän asetuksen tarkoituksia varten olisi myös noudatettava yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevaa oikeutta, joka tunnustetaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 8 artiklassa, sekä oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja oikeutta henkilötietojen suojaan, jotka tunnustetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa.

(18)

Kulttuuriesineistä, joita ei ole luotu unionin tullialueella tai löydetty unionin tullialueelta, mutta jotka on viety unionitavaroina, ei olisi esitettävä tuontilupaa tai tuojan vakuutusta, kun ne palautetaan kyseiselle alueelle asetuksessa (EU) N:o 952/2013 tarkoitettuina palautustavaroina.

(19)

Kulttuuriesineiden väliaikaisesta maahantuonnista kasvatuksellisiin, tieteellisiin, konservointi-, restaurointi-, näyttely-, digitointi- tai esittävien taiteiden tarkoituksiin, akateemisten laitosten toteuttaman tutkimuksen taikka museoiden tai vastaavien laitosten välisen yhteistyön tarkoituksiin ei myöskään olisi esitettävä lupaa tai vakuutusta.

(20)

Maista, jotka ovat aseellisen konfliktin tai luonnonkatastrofin vaikutuspiirissä, tuotavien kulttuuriesineiden varastointiin, jonka yksinomaisena tarkoituksena on etsiä turvallinen paikka, jossa niiden turvallinen säilyttäminen ja säilyminen voidaan varmistaa viranomaisen toimesta tai valvonnassa, ei olisi sovellettava tuontiluvan tai tuojan vakuutuksen esittämistä koskevaa vaatimusta.

(21)

Jotta kulttuuriesineiden esittämistä kaupallisilla taidemessuilla voitaisiin helpottaa, tuontiluvan ei olisi oltava tarpeen, kun kulttuuriesineet on asetettu asetuksen (EU) N:o 952/2013 250 artiklassa tarkoitettuun väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn ja kun tuontiluvan sijasta on toimitettu tuojan vakuutus. Tuontiluvan esittämistä olisi kuitenkin vaadittava silloin kun tällaisten kulttuuriesineiden on määrä jäädä unioniin taidemessujen jälkeen.

(22)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa hyväksyä erityiset yksityiskohtaiset järjestelyt, joita sovelletaan kulttuuriesineisiin, jotka ovat palautettuja kulttuuriesineitä, tai kulttuuriesineiden väliaikaiseen maahantuontiin unionin tullialueelle ja turvalliseen säilyttämiseen siellä, tuontilupahakemusten ja -lomakkeiden sekä tuojan vakuutusten ja niiden liiteasiakirjojen mallit sekä tarkemmat niiden toimittamista ja käsittelyä koskevat menettelysäännöt. Komissiolle olisi lisäksi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tehdä järjestelyjä sähköisen järjestelmän perustamiseksi tuontilupahakemusten ja tuojien vakuutusten toimittamista sekä tietojen tallentamista ja jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa varten. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti.

(23)

Jotta voidaan varmistaa toimien tehokas koordinointi ja välttää niiden päällekkäisyys organisoitaessa koulutusta, valmiuksien kehittämistoimia ja tiedotuskampanjoita sekä teettää asiaankuuluvia tutkimuksia ja tapauksen mukaan laatia standardeja, komission ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen ja elinten, kuten Unescon, Interpolin, Europolin, Maailman tullijärjestön, Kulttuuriomaisuuden säilyttämisen ja entistämisen kansainvälisen tutkimuskeskuksen ja Kansainvälisen museoneuvoston (ICOM), kanssa.

(24)

Jäsenvaltioiden ja komission olisi kerättävä sähköisesti ja jaettava kulttuuriesineiden kauppavirroista merkityksellistä tietoa, jotta voidaan tukea tämän asetuksen tehokasta täytäntöönpanoa ja luoda perusta sen tulevalle arvioinnille. Avoimuuden ja julkisen valvonnan varmistamiseksi olisi julkaistava mahdollisimman paljon tietoa. Kulttuuriesineiden kauppavirtoja ei voida tehokkaasti seurata vain niiden arvon tai painon mukaan. On olennaisen tärkeää kerätä sähköisesti tietoja ilmoitettujen esineiden lukumäärästä. Koska yhdistetyssä nimikkeistössä ei ole vahvistettu paljousyksikköä kulttuuriesineitä varten, on tarpeen edellyttää, että esineiden lukumäärä ilmoitetaan.

(25)

Tullialan riskienhallintaa koskevassa EU:n strategiassa ja toimintasuunnitelmassa pyritään muun muassa vahvistamaan tulliviranomaisten valmiuksia vastata tehokkaammin kulttuuriesineiden alalla ilmeneviin riskeihin. Asetuksessa (EU) N:o 952/2013 vahvistettuja yhteisen riskinhallintajärjestelmän puitteita olisi käytettävä ja asian kannalta merkityksellisiä riskeihin liittyviä tietoja olisi vaihdettava tulliviranomaisten välillä.

(26)

Jotta kulttuurialalla toimivien kansainvälisten järjestöjen ja elinten asiantuntemusta sekä niiden kokemusta kulttuuriesineillä käytävästä laittomasta kaupasta voidaan hyödyntää, näiden järjestöjen ja elinten antamat suositukset ja ohjeet olisi otettava huomioon yhteisen riskinhallintajärjestelmän puitteissa kulttuuriesineisiin liittyviä riskejä määritettäessä. Erityisesti ICOMin julkaisemia ”punaisia listoja” olisi käytettävä ohjeena määritettäessä ne kolmannet maat, joiden perintö on eniten uhattuna, ja joista viedyillä esineillä tultaisiin muita useammin käymään laitonta kauppaa.

(27)

Kulttuuriesineiden ostajille on tarpeen järjestää tiedotuskampanjoita, jotka koskevat laittoman kaupan riskiä, ja auttaa markkinatoimijoita tämän asetuksen ymmärtämisessä ja soveltamisessa. Jäsenvaltioiden olisi otettava asiaankuuluvat kansalliset yhteyspisteet ja muut tiedotuspalvelut mukaan näiden tietojen levittämiseen.

(28)

Komission olisi varmistettava, että mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, annetaan asianmukaista teknistä apua, ja helpotettava tietojen antamista niille tämän asetuksen panemiseksi tehokkaasti täytäntöön. Unioniin sijoittautuneiden kulttuuriesineitä tuovien pk-yritysten olisi näin ollen voitava hyötyä pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä tukevista nykyisistä ja tulevista unionin ohjelmista.

(29)

Vaatimusten noudattamiseen kannustamiseksi ja niiden kiertämisen estämiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia sellaisia tilanteita varten, joissa tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta, ja annettava nämä seuraamukset tiedoksi komissiolle. Jäsenvaltioiden asettamilla tämän asetuksen rikkomista koskevilla seuraamuksilla olisi oltava koko unionissa vastaava pelotevaikutus.

(30)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tulliviranomaiset ja toimivaltaiset viranomaiset sopivat asetuksen (EU) N:o 952/2013 198 artiklan mukaisista toimenpiteistä. Näiden toimenpiteiden yksityiskohtiin olisi sovellettava kansallista lainsäädäntöä.

(31)

Komission olisi hyväksyttävä viipymättä säännöt tämän asetuksen täytäntöönpanosta, erityisesti ne, jotka koskevat tuontiluvan hakemisessa tai tuojan vakuutuksen laatimisessa käytettäviä asianmukaisia sähköisiä vakiolomakkeita, ja perustettava sen jälkeen sähköinen järjestelmä mahdollisimman lyhyessä määräajassa. Tuontilupaa ja tuojan vakuutusta koskevien säännösten soveltamista olisi lykättävä vastaavasti.

(32)

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on tarpeen ja aiheellista tämän asetuksen perustavoitteiden toteuttamiseksi vahvistaa säännöt kulttuuriesineiden siirtämiselle sekä edellytykset ja menettelyt kulttuuriesineiden tuonnille unionin tullialueelle. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi,