31994R0520

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 520/94,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 1994,

yhteisön määrällisten kiintiöiden hallintomenettelyn käyttöönotosta

EUROOPAN YHTEISÖN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo, että

määrällisten kiintiöiden hallintoa koskevan yhteisen menettelyn käyttöönotosta 25 päivänä toukokuuta 1970 annetulla asetuksella (ETY) N:o 1023/70(1) yhteisö otti käyttöön määrällisten kiintiöiden hallintomenettelyn, joka perustuu periaatteeseen jakaa kiintiöt jäsenvaltioiden kesken ja joka voi johtaa yhteisön markkinoiden jakautumiseen osiin ja kyseisten tuotteiden tarkastuksiin sisäisillä rajoilla,

perustamissopimuksen 7 a artiklan mukaan sisämarkkinat käsittävät 1 päivästä tammikuuta 1993 alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus taataan,

näin ollen on tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön uusi tämän tavoitteen mukainen määrällisten kiintiöiden hallintomenettely, joka perustuu yhteisen kauppapolitiikan yhtenäisyyden periaatteeseen, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asettamien suuntaviivojen mukaisesti,

olisi mahdollistettava valinta useiden jakomenetelmien välillä erityisesti yhteisön markkinatilanteen, tuotteiden luonteen, toimittajamaiden erityispiirteiden ja yhteisön kansainvälisten velvoitteiden perusteella, ja erityisesti niiden velvoitteiden perusteella, joihin sisältyy perinteisten kauppavirtojen huomioon ottamisen periaate,

tuonti- tai vientikiintiöiden hallinnon on perustuttava jäsenvaltioiden yhteisön tasolla määritetyin määrällisin perustein myöntämien lisenssien järjestelmään,

käyttöön otettavan hallintomenettelyn on taattava kaikille hakijoille tasapuoliset edellytykset käyttää kiintiöitä, ja kaikkia annettuja asiakirjoja on voitava käyttää koko yhteisössä,

on perustettava komiteassa tiivis ja tehokas yhteistyö jäsenvaltioiden ja komission välillä tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi,

tämän asetuksen säännökset ja sen täytäntöönpanoon liittyvät säännökset eivät saa rajoittaa ammattisalaisuutta koskevien yhteisön sääntöjen tai kansallisten sääntöjen soveltamista,

on syytä jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle perustamissopimuksen liitteessä II luetellut tuotteet sekä tekstiili- ja muut tuotteet, jos niihin sovelletaan erityistä yhteistä tuontimenettelyä, johon sisältyy kiintiöiden hallintoa koskevia erityismääräyksiä, ja

tällä asetuksella olisi korvattava asetus (ETY) N:o 1023/70 ja näin ollen kumottava kyseinen asetus; asetuksella (ETY) N:o 1024/70(2)yhteisö ulotti asetuksen (ETY) N:o 1023/70 koskemaan Ranskan merentakaisia departementteja; enää ei ilmeisesti ole tarpeen ylläpitää erillistä asetusta, koska tässä asetuksessa olevia yhteisiä säännöksiä sovelletaan koko yhteisön alueella, sellaisena kuin se määritellään perustamissopimuksen 227 artiklassa; näin ollen myös asetus (ETY) N:o 1024/70 olisi kumottava, ja

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSA HALLINNON YLEISET PERIAATTEET

1 artikla

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan määrällisten tuonti- tai vientikiintiöiden, jäljempänä "kiintiöiden", hallintoa koskevat säännöt, jotka kiintiöt yhteisö vahvistaa yksipuolisesti tai sopimuksin.

2. Tätä asetusta ei sovelleta perustamissopimuksen liitteessä II lueteltuihin tuotteisiin eikä muihin tuotteisiin, jos niihin sovelletaan erityistä yhteistä tuonti- tai vientimenettelyä, johon sisältyy kiintiöiden hallintoa koskevia erityismääräyksiä.

2 artikla

1. Kiintiöt jaetaan viipymättä niiden avaamisen jälkeen hakijoiden kesken. Niiden jakamisesta useaan osaan voidaan päättää 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2. Kiintiöiden hallinto voidaan toteuttaa erityisesti soveltamalla jotakin seuraavista menetelmistä tai näiden menetelmien yhdistelmällä:

a) 6-11 artiklan mukainen perinteisten kauppavirtojen huomioon ottamiseen perustuva menetelmä,

b) 12 artiklan mukainen hakemusten esittämisen aikajärjestykseen perustuva menetelmä ("ensiksi tullutta palvellaan ensiksi" -periaatteen mukaisesti),

c) 13 artiklan mukainen jakomenetelmä suhteessa hakemuksia jätettäessä haettuihin määriin (niinsanottua samanaikaisen tutkimisen menettelyä noudattaen),

3. Käytettävä jakomenetelmä on määritettävä 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4. Jos todetaan, ettei mikään 2 kohdassa mainituista menetelmistä sovellu avatun kiintiön erityisvaatimuksiin, komissio ottaa käyttöön muun asianmukaisen menetelmän 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5. Jakamattomat, myöntämättömät tai käyttämättömät määrät jaetaan uudelleen 14 artiklan mukaisesti niin pian, että niitä voidaan käyttää ennen kiintiökauden päättymistä.

6. Jollei erilaisista kiintiön vahvistamisen yhteydessä annetuista määräyksistä muuta johdu, kiintiön alaisten tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen tai vienti edellyttää jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti antaman tuonti- tai vientilisenssin esittämistä.

7. Jäsenvaltioiden on nimettävä hallintoviranomaiset, jotka ovat toimivaltaiset panemaan täytäntöön tässä asetuksessa niiden tehtäväksi määrätyt soveltamistoimenpiteet. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.

3 artikla

Komissio julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ilmoituksen kiintiöiden avaamisesta mainiten valitun jakomenetelmän, lisenssihakemusten vastaanottamisen edellytykset, lisenssihakemusten esittämisen määräajat ja luettelon kansallisista toimivaltaisista viranomaisista, joille ne on osoitettava.

4 artikla

1. Riippumatta sijoittautumispaikastaan yhteisössä jokainen yhteisön tuoja tai viejä, voi esittää valitsemansa jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille jokaisen kiintiön tai sen osien osalta yhden, kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä tehdyn lisenssihakemuksen.

Jos kiintiö on rajoitettu koskemaan yhtä tai useampaa yhteisön aluetta, tämä hakemus on esitettävä kyseisen yhden tai useamman alueen yhden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

2. Lisenssihakemukset on esitettävä 23 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

5 artikla

Komissio valvoo, että myönnettävät lisenssit kohdistuvat kiintiön kohteena olevan tuotteen huomioon ottaen taloudellisesti merkittävään määrään.

II OSA ERI HALLINTOMENETELMIEN ERITYISSÄÄNNÖT

A jakso Perinteisten kauppavirtojen huomioon ottamiseen perustuva menetelmä

6 artikla

1. Jos kiintiöt jaetaan perinteiset kauppavirrat huomioon ottaen, osa kiintiöstä varataan perinteisille tuojille tai viejille toisen osan kuuluessa muille tuojille tai viejille.

2. Perinteisinä tuojina tai viejinä pidetään niitä, jotka voivat todistaa suorittaneensa kiintiön kohteena olevan yhden tai useamman tuotteen tuontia tai vientiä sekä yhteisöön että yhteisöstä aikaisemman, viiteajanjaksoksi sanotun ajanjakson kuluessa.

3. Perinteisille tuojille tai viejille tarkoitettu osuus ja viiteajanjakso sekä muille hakijoille kuuluva osuus määritetään 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4. Komissio huolehtii 31 päivään joulukuuta 1996 siitä, että muille hakijoille kuuluvassa osuudessa otetaan huomioon tasapuolisesti edustavalla tavalla tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä 5 päivänä helmikuuta 1982 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 288/82(3) ja yhteisöön rajoitetusti tuotavien valtiojohtoisen kaupan maiden alku- perätuotteiden tuontimenettelystä 14 päivänä marraskuuta 1983 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3420/83(4) mukaisesti sovellettavien kansallisten rajoitusten olemassaolosta johtuva tilanne.

5. Jako toimitetaan 7-11 artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

7 artikla

Päästäkseen käyttämään perinteisille tuojille tai viejille tarkoitettua kiintiön osuutta perinteisten tuojien tai viejien on liitettävä lisenssihakemukseensa todisteeksi viiteajanjakson aikaisesta tuonnista tai viennistä:

- oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäisestä vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevasta ilmoituksesta tai vienti-ilmoituksesta, joka on tarkoitettu tuojalle tai viejälle ja joka on laadittu näiden nimissä tai mahdollisesti sen toimijan nimissä, joiden toimintaa ne jatkavat,

- kaikki vastaavat todisteet, jotka komissio on ottanut käyttöön 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle kiintiön avaamista koskevassa ilmoituksessa määrätyssä määräajassa tuonti- tai vientihakemusten lukumäärää ja niissä haettua kokonaismäärää koskevat tiedot, jotka on eritelty perinteisten tuojien tai viejien ja muiden tuojien tai viejien mukaan, sekä aikaisemman, hakijoiden viiteajanjakson kuluessa suorittaman tuonnin tai viennin määrät.

9 artikla

Komissio tutkii samanaikaisesti jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ja määrittää seuraavasti määrälliset perusteet, joilla perinteisten tuojien tai viejien hakemukset on hyväksyttävä:

- jos kaikki nämä hakemukset kohdistuvat perinteisille tuojille tai viejille tarkoitetun määrän suuruiseen tai sitä pienempään määrään, hakemukset on hyväksyttävä kokonaisuudessaan,

- jos kaikki nämä hakemukset kohdistuvat perinteisille tuojille tai viejille tarkoitettua määrää suurempaan määrään, hakemukset hyväksytään suhteessa kuhunkin osaan koko viiteajanjakson tuonnista tai viennistä,

- jos tämän määrällisen perusteen soveltaminen johtaisi haettuja määriä suurempien määrien myöntämiseen, ylimenevä osuus on jaettava uudelleen 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

10 artikla

Muille kuin perinteisille tuojille tai viejille kuuluva osuus kiintiöstä jaetaan 12 artiklan mukaisesti.

11 artikla

Jolleivät perinteiset tuojat tai viejät ole jättäneet hakemuksia, kaikki hakemuksia jättäneet tuojat tai viejät pääsevät käyttämään koko kiintiötä tai kyseistä kiintiön osaa.

Tällöin jako suoritetaan 12 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

B jakso Hakemusten esittämisen aikajärjestykseen perustuva menetelmä

12 artikla

1. Jos kiintiö tai kiintiön osa jaetaan "ensiksi tullutta palvellaan ensiksi" -periaatteen mukaisesti, komissio määrää 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen määrän, jonka jokainen toimija voi saada kiintiön täyttymiseen asti.

Tämä määrä, joka on kaikille yhtä suuri, vahvistetaan ottaen huomioon tarve myöntää taloudellisesti merkittäviä määriä kyseisen tuotteen luonteen perusteella.

2. Lisenssihakemukset hyväksytään toimivaltaisten viranomaisten tarkastettua käytettävissä olevan yhteisön jäämän, kun 1 kohdassa määrätty määrä on myönnetty jokaiselle tuojalle tai viejälle.

3. Heti, kun lisenssin saaja voi todistaa tosiasiallisesti tuoneensa tai vieneensä kaikki ne tuotteet, joita varten tälle on myönnetty lisenssi, tai 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen määriteltävän osan, lisenssin saaja voi esittää uuden lisenssihakemuksen. Lisenssi myönnetään lisenssin saajalle samoin edellytyksin kuin edellinen lisenssi. Samaa menettelyä voidaan toistaa kiintiön täyttymiseen asti.

4. Taatakseen kaikille hakijoille tasavertaisen pääsyn käyttämään kiintiötä, komissio ilmoittaa kiintiön avaamista koskevassa ilmoituksessa ne päivät ja tunnit, jolloin käytettävissä olevaa yhteisön jäämää voi käyttää.

C jakso Jakomenetelmä suhteessa haettuihin määriin

13 artikla

1. Jos kiintiöt jaetaan suhteessa haettuihin määriin, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle vastaanottamiinsa lisenssihakemuksiin liittyvät tiedot 23 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen vahvistettujen määräajan ja edellytysten mukaisesti.

Näihin tietoihin on sisällyttävä ilmoitus hakijoiden lukumäärästä ja haettujen määrien kokonaismäärästä.

2. Jäljempänä 23 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen vahvistetussa määräajassa komissio tutkii samanaikaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten lähettämät tiedot ja määrää kiintiön tai sen osien määrän, jolle näiden viranomaisten on myönnettävä tuonti- tai vientilisenssit.

3. Jos lisenssihakemuksissa haettu kokonaismäärä kohdistuu kiintiöiden suuruiseen tai niitä pienempään määrään, hakemukset on hyväksyttävä kokonaisuudessaan.

4. Jos hakemukset kohdistuvat kiintiön määrää suurempaan määrään, hakemukset on hyväksyttävä suhteessa haettuihin määriin.

D jakso Uudelleen jaettavien määrien jakoperiaate

14 artikla

1. Komissio määrää uudelleen jaettavat määrät jäsenvaltioiden 20 artiklan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella.

2. Jos kiintiön alkuperäinen jakomenetelmä on 12 artiklassa säädetty menetelmä, komissio lisää välittömästi uudelleen jaettavat määrät mahdollisesti vielä käytettävissä oleviin määriin, tai uudelleen jaettavat määrät palauttavat kiintiön ennalleen, jos kiintiö on täyttynyt.

3. Jos alkuperäinen jako on tapahtunut muulla menetelmällä, uudelleen jaettavat määrät myönnetään 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Tällöin komissio julkaisee täydentävän avaamista koskevan ilmoituksen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

III OSA TUONTI- TAI VIENTILISENSSEJÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖT

15 artikla

1. Jos sovelletaan 12 artiklassa säädettyä menetelmää, jäsenvaltioiden on myönnettävä lisenssit viipymättä käytettävissä olevan yhteisön jäämän tarkastamisen jälkeen.

2. Muissa tapauksissa:

- komissio ilmoittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen määrättävässä määräajassa ne määrät, joille näiden viranomaisten on myönnettävä lisenssit eri hakijoille. Komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille,

- jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tuonti- tai vientilisenssit komission päätöstä koskevaa ilmoitusta seuraavien 10 työpäivän kuluessa tai komission asettamassa määräajassa,

- näiden viranomaisten on annettava komissiolle tieto tuonti- tai vientilisenssien myöntämisestä.

16 artikla

Edellytykseksi lisenssien myöntämiselle voidaan 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen asettaa vakuuden antaminen.

17 artikla

1. Tuonti- tai vientilisenssit oikeuttavat tuomaan tai viemään kiintiön alaisia tuotteita, ja ne ovat voimassa koko yhteisössä, toimijoiden hakemuksissaan mainitsemista tuonti- tai vientipaikoista riippumatta.

Jos kiintiö on rajoitettu olemaan voimassa yhdellä tai useammalla yhteisön alueella, tuonti- tai vientilisenssit ovat voimassa ainoastaan kyseisen yhden tai useamman alueen kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.

2. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten myöntämien tuonti- tai vientilisenssien voimassaoloaika on neljä kuukautta. Eri voimassaoloaika voidaan kuitenkin asettaa 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3. Tuonti- tai vientilisenssien haltijat voivat pyynnöstä saada otteita lisensseistä sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, jotka ovat myöntäneet lisenssit.

Otteilla on samat oikeudelliset vaikutukset kuin lisensseillä, joiden otteita ne ovat, sen määrän rajoissa, jolle lisenssit on myönnetty.

4. Tuonti- ja vientilisenssihakemukset, lisenssit tai niiden otteet on laadittava sellaisen mallin mukaisille lomakkeille, jonka ominaisuudet määrätään 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

18 artikla

Tuonti- tai vientilisenssin haltija, jonka nimiin asiakirja on myönnetty, ei saa lainata tai luovuttaa tuonti- tai vientilisenssejä tai niiden otteita vastiketta vastaan tai vastikkeetta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen annettavien erityismääräysten soveltamista.

19 artikla

1. Kokonaan tai osittain käyttämättömät tuonti- tai vientilisenssit sekä niiden otteet on palautettava, paitsi ylivoimaisen esteen ollessa kyseessä, sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa ne on myönnetty, viimeistään lisenssien voimassaolon päättymispäivää seuraavien 10 työpäivän kuluessa.

2. Jos tuonti- tai vientilisenssien myöntämisen edellytykseksi on asetettu vakuuden antaminen, vakuus menetetään, paitsi ylivoimaisen esteen ollessa kyseessä, jollei 1 kohdassa ilmoitettua määräaikaa noudateta.

20 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle myönnettyjen ja käyttämättömien kiintiöiden määrät heti, kun viranomaisilla on niistä tieto, ja viimeistään lisenssien voimassaolon päättymispäivää seuraavien 20 päivän kuluessa lisenssien jakamiseksi myöhemmin uudelleen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

21 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ennen kunkin kuukauden loppua edellisen kuukauden kuluessa tuotujen tai vietyjen kiintiötuotteiden määrät.

IV OSA LOPPUMÄÄRÄYKSET

22 artikla

Komissiota avustaa komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtaja on komission edustaja.

23 artikla

1. Jos tässä artiklassa määriteltyä menettelyä on sovellettava, komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta.

Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

2. a) Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi.

b) Jos toimenpiteet eivät kuitenkaan ole komitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa niistä viipymättä neuvostolle.

Tällöin komissio voi lykätä päättämiensä toimenpiteiden soveltamista enintään yhdellä kuukaudella ilmoituksen tekopäivästä.

Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin edellisessä kohdassa tarkoitetun ajan kuluessa.

24 artikla

Komissio antaa tämän asetuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Niissä määrätään erityisesti jakomenetelmien toteuttamisesta, tiedoista, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava sekä tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi tarkoitetuista toimenpiteistä.

25 artikla

1. Neuvoston, komission tai jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti saamia tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty.

2. Neuvosto, komissio ja jäsenvaltiot sekä niiden edustajat eivät ilman tietojen toimittajan nimenomaista lupaa saa ilmaista tietoja, joita on asianmukaisin perustein pyydetty käsittelemään luottamuksellisina.

3. Tämä artikla ei estä yhteisön viranomaisia ilmaisemasta yleisiä tietoja, erityisesti tämän asetuksen nojalla tehtyjen päätösten perusteluja, eikä ilmaisemasta todisteita, joita yhteisön viranomaiset tarvittaessa käyttävät väitteidensä perustelemiseksi oikeudenkäyntimenettelyssä. Tällaisessa ilmaisemisessa on otettava huomioon se asianomaisten laillinen etu, ettei näiden liikesalaisuuksia ilmaista.

26 artikla

Jäsenvaltioiden ja komission on toimitettava toisilleen vastavuoroisesti tarvittavat tiedot ja toimittava yhteistyössä tämän asetuksen soveltamiseksi. Näiden tietojen toimittamista ja levittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan tarvittaessa 23 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

27 artikla

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 1023/70 ja (ETY) N:o 1024/70. Viittauksia kumottuihin asetuksiin on pidettävä viittauksina tähän asetukseen.

28 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä maaliskuuta 1994.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Th. PANGALOS

(1) EYVL N:o L 124, 8.6.1970, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1985 liittymisasiakirjalla.

(2) EYVL N:o L 124, 8.6.1970, s. 5

(3) EYVL N:o L 35, 9.2.1982, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2875/92 (EYVL N:o L 287, 2.10.1992, s. 1).

(4) EYVL N:o L 346, 8.12.1983, s. 6. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2456/92 (EYVL N:o L 252, 31.8.1992, s. 1).