27.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 157/1

(1)

Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen asteittaista perustamista varten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään sellaisten maahanmuuttoa koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta, jotka ovat oikeudenmukaisia kolmansien maiden kansalaisia kohtaan.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään, että unionin on kehitettävä yhteinen maahanmuuttopolitiikka, jonka tavoitteena on varmistaa kaikissa vaiheissa muuttovirtojen tehokas hallinta ja jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu. Tätä tarkoitusta varten Euroopan parlamentin ja neuvoston on hyväksyttävä maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskevia toimenpiteitä ja pitkäaikaisten viisumien ja oleskelulupien myöntämistä jäsenvaltioissa koskevat vaatimukset sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia koskeva määritelmä ja liikkumis- ja oleskeluvapautta muissa jäsenvaltioissa koskevat edellytykset.

(3)

Komission 3 päivänä maaliskuuta 2010 antamassa tiedonannossa ”Eurooppa 2020 — Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” asetetaan tavoitteeksi unionin kehittäminen osaamiseen ja innovointiin perustuvaksi taloudeksi, yrityksiin kohdistuvan hallinnollisen taakan pienentäminen ja työvoiman tarjonnan ja kysynnän parempi yhteensovittaminen. Toimenpiteitä, joilla helpotetaan kolmansista maista tulevien johtajien, asiantuntijoiden ja työsuhteisten harjoittelijoiden tuloa unioniin yrityksen sisäisellä siirrolla, on tarkasteltava tässä laajemmassa yhteydessä.

(4)

Eurooppa-neuvoston 11 päivänä joulukuuta 2009 hyväksymässä Tukholman ohjelmassa todetaan, että työperäinen maahanmuutto voi osaltaan lisätä kilpailukykyä ja talouden elinvoimaisuutta ja että unionin väestörakenteen muuttuessa huomattavasti ja työvoiman kysynnän kasvaessa joustavat maahanmuuttopolitiikat myötävaikuttavat merkittävästi unionin pitemmän aikavälin taloudelliseen kehitykseen ja suorituskykyyn. Tukholman ohjelmassa kehotetaan siis komissiota ja neuvostoa jatkamaan 21 päivänä joulukuuta 2005 annettuun komission tiedonantoon sisältyvän laillista maahanmuuttoa koskevan toimintapoliittisen suunnitelman täytäntöönpanoa.

(5)

Monikansallisten yritysten sivuliikkeiden ja tytäryhtiöiden tilapäisesti lyhytaikaisille komennuksille yrityksen toisiin toimipaikkoihin siirrettyjen johtajien, asiantuntijoiden ja työsuhteisten harjoittelijoiden liikkuvuudesta on tullut viime vuosina yhä tärkeämpää liiketoiminnan globalisoitumisen, kaupan lisääntymisen sekä monikansallisten yritysryhmien kasvun ja leviämisen seurauksena.

(6)

Tällaiset avainhenkilöstön siirrot yrityksen sisällä tuovat uusia taitoja ja uutta osaamista ja edistävät innovointia sekä parantavat vastaanottavien yksiköiden taloudellisia mahdollisuuksia ja edistävät näin osaamiseen perustuvaa taloutta unionissa ja investointivirtoja koko unionin alueella. Yrityksen sisäiset siirrot kolmansista maista voivat myös helpottaa yrityksen sisäisiä siirtoja unionista kolmansien maiden yrityksiin ja vahvistaa unionin asemaa suhteessa kansainvälisiin kumppaneihin. Yrityksen sisäisten siirtojen helpottamisen ansiosta monikansalliset yritysryhmät pystyvät hyödyntämään henkilöresurssejaan parhaiten.

(7)

Tällä direktiivillä perustetusta sääntökokonaisuudesta voi olla etua myös muuttajien alkuperämaille, sillä väliaikainen muutto voi hyvin vahvistettuine sääntöineen edistää osaamisen, tietämyksen, teknologian ja taitotiedon siirtymistä.

(8)

Tämän direktiivin ei tulisi rajoittaa jäsenvaltioiden työmarkkinoille pääsyyn sovellettavaa unionin kansalaisten etuuskohtelun periaatetta, joka on ilmaistu asiaankuuluvien liittymisasiakirjojen asiaa koskevissa määräyksissä.

(9)

Tällä direktiivillä ei tulisi rajoittaa jäsenvaltioiden oikeutta myöntää muita oleskelulupia kuin sisäisen siirron saaneen työntekijän lupia mitä tahansa työskentelyä varten, jos kolmannen maan kansalainen ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

(10)

Tällä direktiivillä luodaan yhteisiin määritelmiin ja yhdenmukaisiin perusteisiin perustuva läpinäkyvä ja yksinkertaistettu menettely sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden maahanpääsylle.

(11)

Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että tämän direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi suoritetaan asiaankuuluvia tarkistuksia ja tehokkaita tarkastuksia. Sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan myöntämisen ei tulisi rajoittaa tai estää jäsenvaltioita soveltamasta yrityksen sisäisen siirron aikana sellaisia työlainsäädäntönsä säännöksiä, joiden tavoitteena on unionin oikeuden mukaisesti valvoa 18 artiklan 1 kohdassa säädettyjen työolojen noudattamista.

(12)

Tämän direktiivin ei tulisi vaikuttaa jäsenvaltioiden mahdollisuuteen määrätä kansallisen oikeuden perusteella seuraamuksia sisäisen siirron saaneen työntekijän kolmanteen maahan sijoittautuneelle työnantajalle.

(13)

Tässä direktiivissä sisäisen siirron saaneisiin työntekijöihin olisi lukeuduttava johtajat, asiantuntijat ja työsuhteiset harjoittelijat. Näiden työntekijäryhmien määritelmän olisi perustuttava erityisiin sitoumuksiin, joita unioni on antanut palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) ja kahdenvälisten kauppasopimusten nojalla. Koska palvelukaupan yleissopimuksen nojalla annetut sitoumukset eivät kata maahantulon, oleskelun ja työskentelyn edellytyksiä, tämä direktiivi täydentää kyseisiä sitoumuksia ja helpottaa niiden soveltamista. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yrityksen sisäisten siirtojen alan olisi kuitenkin oltava kauppasitoumuksissa tarkoitettua laajempi, sillä siirtojen ei tarvitse välttämättä tapahtua palvelualalla ja siirto voi olla sellaisesta kolmannesta maasta, joka ei ole kauppasopimuksen sopimuspuoli.

(14)

Sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden tutkintojen arvioimiseksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä tarvittaessa elinikäisen oppimisen edistämiseksi perustettua eurooppalaista tutkintojen viitekehystä tutkintojen arvioimiseksi vertailukelpoisella ja avoimella tavalla. Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kansalliset koordinointipisteet voivat antaa tietoja ja ohjeita siitä, miten kansalliset tutkintotasot liittyvät eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen.

(15)

Sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden työehtojen olisi oltava vähintään samat kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 96/71/EY (4) määriteltyjen lähetettyjen työntekijöiden, joiden työnantaja on sijoittautunut Euroopan unionin alueelle. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että sisäisen siirron saaneita työntekijöitä kohdellaan koko siirron ajan maksettavan palkan osalta yhdenvertaisesti vastaavassa asemassa olevien kansalaisten kanssa. Kunkin jäsenvaltion olisi vastattava sisäisen siirron saaneille työntekijöille jäsenvaltion alueella oleskelun aikana maksettavan palkan tarkistamisesta. Tämän tarkoituksena on suojella työntekijöitä ja taata jäsenvaltioon sijoittautuneiden yritysten ja kolmanteen maahan sijoittautuneiden yritysten välinen oikeudenmukainen kilpailu, sillä se varmistaa, että jälkimmäiset eivät pysty saamaan kilpailuetua alhaisempien työnormien vuoksi.

(16)

Sen varmistamiseksi, että sisäisen siirron saaneella työntekijällä on vastaanottavassa yksikössä tarvittavaa erityistä osaamista, siirron saajan olisi pitänyt olla saman yritysryhmän palveluksessa keskeytyksettä vähintään 3–12 kuukautta ennen siirtoa, kun kyse on johtajista tai asiantuntijoista, ja keskeytyksettä vähintään 3–6 kuukautta, kun kyse on työsuhteisista harjoittelijoista.

(17)

Koska yrityksen sisäiset siirrot ovat väliaikaista muuttoa, unioniin siirron, mukaan lukien liikkuminen jäsenvaltioiden välillä, enimmäiskesto saisi johtajien ja asiantuntijoiden tapauksessa olla enintään kolme vuotta ja työsuhteisten harjoittelijoiden tapauksessa yksi vuosi, minkä jälkeen heidän olisi lähdettävä johonkin kolmanteen maahan, elleivät he saa oleskelulupaa jollain muulla perusteella kansallisen tai unionin oikeuden mukaisesti. Siirron enimmäiskestoon sisältyy peräkkäin myönnettyjen sisäisen siirron saaneen työntekijän lupien kumuloitunut kesto. Seuraava siirron unioniin voisi olla mahdollinen sen jälkeen, kun kyseinen kolmannen maan kansalainen on poistunut jäsenvaltioiden alueelta.

(18)

Yrityksen sisäisen siirron tilapäisyyden varmistamiseksi ja väärinkäytösten estämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että siirron enimmäiskeston päättymisestä kuluu tietty aika ennen samaa kolmannen maan kansalaista ja samaa jäsenvaltiota koskevaa, tässä direktiivissä tarkoitettua uutta hakemusta.

(19)

Koska yritysten sisäisissä siirroissa on kyse tilapäisestä lähettämisestä, hakijan olisi osana työsopimusta tai komennuskirjettä esitettävä todisteet siitä, että kyseinen kolmannen maan kansalainen pystyy palaamaan samaan yritysryhmään kuuluvaan ja kolmanteen maahan sijoittautuneeseen yksikköön komennuksen päätyttyä. Hakijan olisi myös esitettävä todisteet siitä, että johtajalla tai asiantuntijalla, joka on kolmannen maan kansalainen, on ammattipätevyys ja riittävä ammattikokemus, jota tarvitaan siinä vastaanottavassa yksikössä, johon hänet on määrä siirtää.

(20)

Niiden kolmansien maiden kansalaisten, jotka hakevat maahanpääsyä työsuhteisina harjoittelijoina, olisi esitettävä todisteet yliopistotutkinnosta. Lisäksi heidän olisi pyydettäessä esitettävä koulutussopimus, jossa kuvaillaan koulutusohjelma ja ilmoitetaan sen kesto ja työsuhteisten harjoittelijoiden valvontaolosuhteet ja joka osoittaa, että he saavat kunnollista koulutusta eikä heitä käytetä tavallisina työntekijöinä.

(21)

Jollei tämä ole ristiriidassa unionin kansalaisten etuuskohtelun periaatteen kanssa, sellaisena kuin se on ilmaistu asiaankuuluvien liittymisasiakirjojen asiaa koskevissa määräyksissä, työmarkkinatestiä ei tulisi vaatia.

(22)

Jäsenvaltion olisi tunnustettava kolmannen maan kansalaisen toisessa jäsenvaltiossa hankkima ammattipätevyys samalla tavalla kuin unionin kansalaisten ammattipätevyys ja sen olisi otettava huomioon kolmannessa maassa hankittu pätevyys Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (5) mukaisesti. Tällaisen tunnustamisen ei tulisi vaikuttaa säänneltyihin ammatteihin pääsyä koskeviin rajoituksiin, jotka johtuvat niistä varaumista, joita unioni taikka unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet säänneltyjen ammattien osalta voimassa oleviin sitoumuksiin kauppasopimusten yhteydessä. Tällä direktiivillä ei tulisi missään tapauksessa antaa sisäisen siirron saaneille työntekijöille suotuisampaa kohtelua kuin unionin tai Euroopan talousalueen kansalaisille pääsyssä säänneltyihin ammatteihin jäsenvaltiossa.

(23)

Tämän direktiivin ei tulisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen päättää maahan päästettävien henkilöiden lukumäärästä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(24)

Tämän direktiivin mahdollisten väärinkäytösten torjumiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava evätä, peruuttaa tai jättää uusimatta sisäisen siirron saaneen työntekijän lupa, jos vastaanottava yksikkö on perustettu pääasiassa sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden maahantulon helpottamista varten ja/tai sillä ei ole todellista toimintaa.

(25)

Tämän direktiivin tarkoituksena on helpottaa sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden liikkuvuutta unionissa, jäljempänä ’EU:n sisäinen liikkuvuus’, ja vähentää työkomennuksiin useissa jäsenvaltioissa liittyvää hallinnollista rasitusta. Tätä varten tällä direktiivillä perustetaan erityinen EU:n sisäinen liikkuvuusjärjestelmä, jonka nojalla jäsenvaltion myöntämän voimassa olevan, sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan haltijalla on oikeus tulla maahan, oleskella ja työskennellä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tässä direktiivissä säädettyjen lyhytaikaista ja pitkäaikaista liikkuvuutta koskevien säännösten mukaisesti. Tässä direktiivissä tarkoitetun lyhytaikaisen liikkuvuuden olisi sisällettävä oleskelut muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, joka on myöntänyt sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan, enintään 90 päiväksi jäsenvaltiota kohden. Tässä direktiivissä tarkoitetun pitkäaikaisen liikkuvuuden olisi sisällettävä oleskelut muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, joka on myöntänyt sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan, yli 90 päiväksi jäsenvaltiota kohden. Jotta lyhytaikaisen ja pitkäaikaisen liikkuvuuden välisen eron kiertäminen voitaisiin estää, lyhytaikainen liikkuvuus tietyssä jäsenvaltiossa olisi rajoitettava enintään 90 päivään minkä tahansa 180 päivän jakson aikana eikä lyhytaikaista liikkuvuutta koskevaa ilmoitusta ja pitkäaikaista liikkuvuutta koskevaa hakemusta pitäisi olla mahdollista tehdä samaan aikaan. Jos tarve pitkäaikaiseen liikkuvuuteen syntyy sisäisen siirron saaneen työntekijän lyhytaikaisen liikkuvuuden jo alettua, toisen jäsenvaltion voi pyytää, että hakemus tehdään vähintään 20 vuorokautta ennen lyhytaikaisen liikkuvuusjakson päättymistä.

(26)

Samalla kun tällä direktiivillä perustetulla liikkuvuusjärjestelmällä olisi luotava itsenäisiä sääntöjä, jotka koskevat maahantuloa ja oleskelua tarkoituksena työskennellä sisäisen siirron saaneena työntekijänä muissa jäsenvaltioissa kuin sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan antaneessa jäsenvaltiossa, kaikkia muita Schengenin säännöstön asiaankuuluvien määräysten mukaisia sääntöjä henkilöiden liikkumisesta rajojen yli olisi sovellettava edelleen.

(27)

Tarkistusten helpottamiseksi siirron koskiessa useampaa paikkaa eri jäsenvaltioissa, toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille olisi soveltuvissa tapauksissa toimitettava asiaan kuuluvat tiedot.

(28)

Jos sisäisen siirron saanut työntekijä on käyttänyt oikeuttaan liikkuvuuteen, toisen jäsenvaltion olisi voitava tietyin edellytyksin toteuttaa toimia, jotta sisäisen siirron saaneen työntekijän toiminnalla ei rikottaisi tämän direktiivin asiaankuuluvia säännöksiä.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, kuten taloudellisista seuraamuksista, joita määrätään, jos tämän direktiivin säännöksiä ei noudateta. Tällaiset seuraamukset voisivat koostua toimenpiteistä, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/52/EY (6) 7 artiklassa. Seuraamuksia voitaisiin määrätä asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle vastaanottavalle yksikölle.

(30)

Yhden hakemuksen menettely, joka johtaa sekä oleskeluluvan että työluvan sisältävän asiakirjan, jäljempänä ’yhdistelmälupa’, myöntämiseen, yksinkertaistaisi jäsenvaltioissa tällä hetkellä sovellettavia sääntöjä.

(31)

Olisi voitava soveltaa yksinkertaistettua menettelyä yksiköihin tai yritysryhmiin, joiden osalta se on hyväksytty. Hyväksyntää olisi arvioitava säännöllisesti.

(32)

Kun jäsenvaltio on päättänyt päästää maahan tässä direktiivissä säädetyt perusteet täyttävän kolmannen maan kansalaisen, kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle olisi myönnettävä sisäisen siirron saaneen työntekijän lupa, jonka nojalla luvanhaltija voi tietyin edellytyksin suorittaa tehtäviään samaan kansainväliseen yritykseen kuuluvissa yksiköissä, myös muissa jäsenvaltioissa sijaitsevissa yksiköissä.

(33)

Kun edellytetään viisumia ja kolmannen maan kansalainen täyttää sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan myöntämisen perusteet, jäsenvaltion olisi annettava kolmannen maan kansalaiselle kaikki mahdollisuudet saada vaadittava viisumi ja varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät tässä tuloksellista yhteistyötä.

(34)

Jos sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan on myöntänyt jäsenvaltio, joka ei sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti ja sisäisen siirron saanut työntekijä ylittää EU:n sisäisen liikkuvuuden yhteydessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 562/2006 (7) tarkoitetun ulkorajan, jäsenvaltiolla pitäisi olla oikeus vaatia todisteita siitä, että sisäisen siirron saanut työntekijä on siirtymässä sen alueelle yrityksen sisäisen siirron vuoksi. Lisäksi jos kyseessä on asetuksessa (EY) N:o 562/2006 tarkoitettu ulkorajan ylitys, Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden olisi haettava tietoa Schengenin tietojärjestelmästä ja evättävä maahantulo tai vastustettava liikkuvuutta niiden henkilöiden osalta, joista on mainitussa järjestelmässä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1987/2006 (8) tarkoitettu kuulutus maahantulon tai maassa oleskelun epäämiseksi.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa lisätietoja paperimuodossa tai tallentaa tällaisia tietoja sähköisessä muodossa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 (9) 4 artiklassa ja sen liitteessä olevan a kohdan 16 alakohdassa tarkoitetulla tavalla täsmällisempien tietojen toimittamiseksi sisäisen siirron aikana tehtävästä työstä. Tällaisten lisätietojen toimittamisen olisi oltava jäsenvaltioille valinnaista eikä sen pitäisi olla ylimääräinen vaatimus, joka vaarantaisi yhdistelmäluvan ja yhden hakemuksen menettelyn.

(36)

Tämän direktiivin ei tulisi estää sisäisen siirron saaneita työntekijöitä harjoittamasta tiettyä toimintaa asiakkaiden toimipaikoissa jäsenvaltiossa, johon vastaanottava yksikkö on sijoittautunut, sellaisten säännösten mukaisesti, joita siinä jäsenvaltiossa sovelletaan tällaiseen toimintaan.

(37)

Tämä direktiivi ei vaikuta edellytyksiin, jotka koskevat perussopimuksen 56 artiklan mukaista palvelujen tarjoamista. Tämä direktiivi ei etenkään vaikuta työehtoihin, joita direktiivin 96/71/EY nojalla sovelletaan työntekijöihin, jotka jäsenvaltioon sijoittautunut yritys on lähettänyt tuottamaan palvelun toisen jäsenvaltion alueella. Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava kolmansien maiden kansalaisiin, joita jäsenvaltioon sijoittautuneet yritykset ovat lähettäneet palvelujen tarjoamisen yhteydessä toiseen jäsenvaltioon direktiivin 96/71/EY mukaisesti. Kolmansien maiden kansalaiset, joilla on sisäisen siirron saaneen työntekijän lupa, eivät voi hyödyntää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY säännöksiä. Direktiivin 96/71/EY 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti tällä direktiivillä ei tulisi antaa kolmanteen maahan sijoittautuneille yrityksille jäsenvaltioon sijoittautuneita yrityksiä suotuisampaa kohtelua.

(38)

Sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden riittävä sosiaaliturva, johon tarvittaessa kuuluu heidän perheenjäsenilleen maksettavia etuuksia, on tärkeää kunnollisten työ- ja elinolojen varmistamiseksi unionissa oleskelun aikana. Näin ollen kansallisessa oikeudessa olisi myönnettävä yhdenvertainen kohtelu niiden sosiaaliturvan alojen osalta, jotka määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (10) 3 artiklassa. Tässä direktiivissä ei yhdenmukaisteta jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädäntöä. Sillä ainoastaan sovelletaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sosiaaliturvan alalla sen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin. Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun sosiaaliturvan alalla koskee kolmansien maiden kansalaisia, jotka täyttävät sen jäsenvaltion, jossa työ suoritetaan, lainsäädännössä säädetyt sosiaaliturvajärjestelmään kuulumista tai oikeutta sosiaaliturvaetuuksiin koskevat objektiiviset ja syrjimättömät edellytykset.

Monissa jäsenvaltioissa oikeus perhe-etuuksiin edellyttää tiettyä yhteyttä kyseiseen jäsenvaltioon, sillä etuuksilla on tarkoitus tukea väestörakenteen myönteistä kehitystä työvoiman turvaamiseksi tulevaisuudessa kyseisessä jäsenvaltiossa. Koska sisäisen siirron saanut työntekijä ja hänen mukanaan tulevat perheenjäsenet oleskelevat kyseisessä jäsenvaltiossa tilapäisesti, tämän direktiivin ei tulisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen rajoittaa tietyin edellytyksin yhdenvertaista kohtelua perhe-etuuksien osalta. Sosiaaliturvaoikeudet olisi myönnettävä rajoittamatta kuitenkaan sellaisten kansallisen oikeuden säännösten ja/tai kahdenvälisten sopimusten määräysten soveltamista, jotka edellyttävät alkuperämaan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista. Sisäisen siirron saaneen työntekijän sosiaaliturvaoikeuksia koskevissa kahdenvälisissä sopimuksissa tai kansallisessa lainsäädännössä, jotka hyväksytään tämän direktiivin voimaantulon jälkeen, ei kuitenkaan pitäisi antaa vähemmän suotuisaa kohtelua kuin sen jäsenvaltion kansalaisten kohtelu, jossa työ suoritetaan. Kansallisen oikeuden tai tällaisten sopimusten vuoksi saattaa esimerkiksi olla sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden edun mukaista pysyä alkuperämaansa sosiaaliturvajärjestelmässä, jos keskeytys järjestelmään kuulumisessa vaikuttaisi kielteisesti heidän oikeuksiinsa tai jos järjestelmään kuuluminen johtaisi kaksinkertaisesta sosiaaliturvasta aiheutuviin kustannuksiin. Jäsenvaltioiden olisi aina pidettävä itsellään mahdollisuus myöntää sisäisen siirron saaneille työntekijöille suotuisampia sosiaaliturvaoikeuksia. Minkään tässä direktiivissä ei tulisi vaikuttaa niiden jälkeenelävien oikeuteen, joilla on sisäisen siirron saaneeseen työntekijään perustuvia oikeuksia perhe-eläkkeeseen kolmannessa maassa asuessaan.

(39)

Jäsenvaltioiden välisen liikkuvuuden ollessa kyseessä olisi sovellettava vastaavasti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1231/2010 (11). Sosiaaliturvan osalta tässä direktiivissä ei tulisi antaa niille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on jäsenvaltioiden rajat ylittäviä intressejä, enempää oikeuksia kuin mitä jo unionin oikeus edellyttää.

(40)

Jotta tällä direktiivillä perustettu sääntökokonaisuus olisi houkuttelevampi ja sillä saavutettaisiin kaikki odotetut hyödyt yritysten kilpailukyvyn osalta unionissa, kolmannen maan kansalaisuuden omaaville sisäisen siirron saaneille työntekijöille olisi myönnettävä suotuisat edellytykset perheenyhdistämiseen sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan myöntäneissä jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioissa, jotka sallivat sisäisen siirron saaneen työntekijän oleskella ja työskennellä alueellaan tämän direktiivin pitkäaikaista liikkuvuutta koskevien säännösten mukaisesti. Tämä oikeus poistaisi mahdollisilta sisäisen siirron saavilta työntekijöiltä merkittävän syyn olla hyväksymättä komennusta. Perheen yhtenäisyyden säilyttämiseksi perheenjäsenten olisi voitava seurata sisäisen siirron saanutta työntekijää toiseen jäsenvaltioon kyseisen jäsenvaltion, ja heidän pääsyään työmarkkinoille olisi myös helpotettava.

(41)

Hakemusten käsittelyn nopeuttamiseksi jäsenvaltioiden tulisi antaa etusija tietojen vaihtamiselle sähköisesti ja asianomaisten asiakirjojen toimittamiselle sähköisessä muodossa, ellei teknisistä ongelmista tai oleellisista eduista muuta johdu.

(42)

Asiakirjojen ja tietojen keruussa ja toimittamisessa olisi noudatettava asianomaisia tietosuoja- ja tietoturvallisuussääntöjä.

(43)

Tätä direktiiviä ei sovellettava sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat lupaa oleskella jäsenvaltiossa tutkijoina tutkimushankkeen suorittamista varten, sillä he kuuluvat neuvoston direktiivin 2005/71/EY (12) soveltamisalaan.

(44)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat erityinen maahanpääsymenettely ja maahantulon ja oleskelun edellytysten hyväksyminen yrityksen sisäisiä kolmansien maiden kansalaisten siirtoja varten, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(45)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon periaatteet, jotka tunnustetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, joka perustuu unionin ja Euroopan neuvoston hyväksymistä sosiaalisista peruskirjoista johtuviin oikeuksiin.

(46)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (13) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(47)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(48)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

a)

edellytykset kolmansien maiden kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä maahantulolle ja yli 90 päivän oleskelulle jäsenvaltioiden alueella ja heidän oikeutensa yrityksen sisäisen siirron yhteydessä;

b)

edellytykset a alakohdassa tarkoitettujen kolmansien maiden kansalaisten maahantulolle ja oleskelulle ja heidän oikeutensa muissa jäsenvaltioissa kuin siinä jäsenvaltiossa, joka myöntää kolmannen maan kansalaiselle ensimmäisenä sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan tämän direktiivin perusteella.

a)

jotka hakevat lupaa oleskella jäsenvaltiossa direktiivissä 2005/71/EY tarkoitettuina tutkijoina tutkimushankkeen toteuttamista varten;

b)

joilla on unionin ja sen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten sopimusten nojalla samanlainen oikeus vapaaseen liikkuvuuteen kuin unionin kansalaisilla tai jotka ovat tällaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneen yrityksen palveluksessa;

c)

jotka on lähetetty direktiivin 96/71/EY puitteissa;

d)

jotka harjoittavat toimintaa itsenäisinä ammatinharjoittajina;

e)

joiden työn on osoittanut työnvälitystoimisto, työvoiman vuokrausyritys tai mikä tahansa muu sellainen yritys, joka välittää työvoimaa työskentelemään jonkin toisen yrityksen johdon ja valvonnan alla;

f)

joille on myönnetty maahanpääsy kokoaikaisina opiskelijoina tai jotka suorittavat lyhytaikaista valvottua käytännön harjoittelua osana opintojaan.

a)

’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin kansalainen;

b)

’yrityksen sisäisellä siirrolla’ jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan hakemisajankohtana asuvan kolmannen maan kansalaisen tilapäistä siirtoa työntekoa tai koulutusta varten jäsenvaltion alueen ulkopuolelle sijoittautuneesta yrityksestä, jonka kanssa kyseisellä kolmannen maan kansalaisella on työsopimus ennen siirtoa ja siirron ajan, tuohon yritykseen tai samaan yritysryhmään kuuluvaan yksikköön, joka on sijoittautunut kyseessä olevaan jäsenvaltioon, ja soveltuvissa tapauksissa liikkuvuutta yhteen tai useaan toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden vastaanottavien yksiköiden välillä;

c)

’sisäisen siirron saaneella työntekijällä’ yrityksen sisäisen siirron saanutta kolmannen maan kansalaista, joka asuu jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan hakemisajankohtana;

d)

’vastaanottavalla yksiköllä’ asianomaisen jäsenvaltion alueelle kansallisen oikeuden mukaisesti sijoittautunutta yksikköä, johon sisäisen siirron saanut työntekijä siirretään, riippumatta yksikön oikeudellisesta muodosta;

e)

’johtajalla’ johtavassa asemassa olevaa henkilöä, joka ensisijaisesti vastaa vastaanottavan yksikön johtamisesta ja on pääasiassa yrityksen hallituksen tai osakkeenomistajien taikka vastaavan tahon yleisessä valvonnassa tai ohjauksessa; tähän asemaan kuuluu vastaanottavan yksikön tai sen osaston tai alaosaston johtaminen, muun valvonta-, ammatti- tai johtotehtävissä toimivan henkilöstön työskentelyn ohjaus ja valvonta, toimivalta antaa työntekijöiden palkkaamista, irtisanomista tai muita henkilöstöä koskevia suosituksia;

f)

’asiantuntijalla’ henkilöä, joka työskentelee yritysryhmässä ja jolla on erityistä, vastaanottavan yksikön toimialojen, tekniikoiden tai johtamisen kannalta olennaista osaamista. Tällaisen osaamisen arvioinnissa otetaan huomioon vastaanottavan yksikön kannalta erityisen osaamisen lisäksi myös se, onko kyseisellä henkilöllä huomattava pätevyys sekä riittävä ammattikokemus erityistä teknistä osaamista vaativassa työssä tai toiminnassa, muun muassa henkilön mahdollinen kuuluminen luvanvaraisten ammattien harjoittajiin;

g)

’työsuhteisella harjoittelijalla’ yliopistotutkinnon suorittanutta henkilöä, joka siirretään vastaanottavaan yksikköön urakehitystä varten tai liiketoiminnan tekniikoita tai menetelmiä koskevan koulutuksen saamiseksi ja jolle maksetaan palkkaa siirron aikana;

h)

’perheenjäsenillä’ neuvoston direktiivin 2003/86/EY (14) 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kolmannen maan kansalaisia;

i)

’sisäisen siirron saaneen työntekijän luvalla’ lupaa, jossa on lyhenne ”ICT” ja jonka nojalla luvanhaltija voi oleskella ja työskennellä ensimmäisen jäsenvaltion, ja tapauksen mukaan toisten jäsenvaltioiden alueella tämän direktiivin mukaisin ehdoin;

j)

’pitkäaikaista liikkuvuutta koskevalla luvalla’ lupaa, jossa on merkintä ”liikkuva ICT” ja jonka nojalla sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan haltija voi oleskella ja työskennellä toisen jäsenvaltion alueella tämän direktiivin mukaisin ehdoin;

k)

’yhden hakemuksen menettelyllä’ menettelyä, jonka tuloksena tehdään kolmannen maan kansalaisen oleskelua ja työskentelyä jonkin jäsenvaltion alueella koskevan lupahakemuksen perusteella päätös kyseisestä hakemuksesta;

l)

’yritysryhmällä’ kahta tai useampaa yritystä, joiden katsotaan kansallisen oikeuden nojalla olevan toisiinsa yhteydessä seuraavin tavoin: yritys, joka on suhteessa toiseen yritykseen suoraan tai välillisesti, omistaa enemmistön kyseisen yrityksen merkitystä pääomasta; hallitsee enemmistöä yrityksen osakkeisiin perustuvasta äänivallasta; voi nimittää enemmän kuin puolet yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä; tai emoyritys johtaa yrityksiä yhtenäiseltä pohjalta;

m)

’ensimmäisellä jäsenvaltiolla’ sitä jäsenvaltiota, joka ensimmäisenä myöntää kolmannen maan kansalaiselle sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan;

n)

’toisella jäsenvaltiolla’ mitä tahansa jäsenvaltiota, jossa sisäisen siirron saanut työntekijä aikoo käyttää tai käyttää tässä direktiivissä tarkoitettua oikeutta liikkuvuuteen ja joka on muu kuin ensimmäinen jäsenvaltio;

o)

’säännellyllä ammatilla’ direktiivin 2005/36/EY 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä säänneltyä ammattia.

a)

unionin oikeuteen, mukaan lukien unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä yhden tai useamman kolmannen maan väliset kahden- tai monenväliset sopimukset;

b)

kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin, joita yksi tai useampi jäsenvaltio on tehnyt yhden tai useamman kolmannen maan kanssa.

a)

esitettävä todisteet siitä, että vastaanottava yksikkö ja kolmanteen maahan sijoittautunut yritys kuuluvat samaan yritykseen tai yritysryhmään;

b)

esitettävä todisteet siitä, että siirron saaja on ollut saman yrityksen tai yritysryhmän palveluksessa keskeytyksettä vähintään 3–12 kuukautta välittömästi ennen yrityksen sisäistä siirtoa, kun kyse on johtajista tai asiantuntijoista, ja keskeytyksettä vähintään 3–6 kuukautta, kun kyse on työsuhteisista harjoittelijoista;

c)

esitettävä työsopimus ja tarvittaessa työnantajan komennuskirje, joka sisältää:

d)

esitettävä todisteet siitä, että kolmannen maan kansalaisella on ammattipätevyys ja kokemus, joita tarvitaan vastaanottavassa yksikössä, johon hänet on tarkoitus siirtää johtajaksi tai asiantuntijaksi, tai työsuhteisen harjoittelijan tapauksessa todisteet siitä, että hänellä on vaadittu yliopistotutkinto;

e)

esitettävä tapauksen mukaan asiakirjat, joista ilmenee, että kolmannen maan kansalainen täyttää asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa unionin kansalaisille asetetut vaatimukset sen säännellyn ammatin harjoittamiseksi, jota hakemus koskee;

f)

esitettävä kolmannen maan kansalaisen kansallisen oikeuden mukainen voimassa oleva matkustusasiakirja ja tarvittaessa viisumihakemus tai viisumi; jäsenvaltiot voivat vaatia, että matkustusasiakirjan voimassaoloaika kattaa vähintään sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan voimassaoloajan;

g)

esitettävä todisteet siitä, että kolmannen maan kansalaisella on sairausvakuutus tai, jos siitä säädetään kansallisessa oikeudessa, että tämä on hakenut sairausvakuutusta, joka kattaa kaikki riskit, jotka vakuutus yleensä kattaa asianomaisen jäsenvaltion kansalaisten osalta, niille ajanjaksoille, jolloin tällaista vakuutusturvaa ja vastaavaa oikeutta etuuksiin ei ole kyseisessä jäsenvaltiossa tehtyyn työhön liittyen tai sen seurauksena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten soveltamista.

a)

kaikki laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä ja/tai yleisesti sovellettavissa työehtosopimuksissa vahvistetut ehdot, joita sovelletaan vastaavassa tilanteessa oleviin lähetettyihin työntekijöihin kyseisellä ammattialalla, täyttyvät yrityksen sisäisen siirron aikana muiden työehtojen kuin maksettavan palkan osalta.

Jos työehtosopimusten yleissitovaksi julistamista koskevaa järjestelmää ei ole, jäsenvaltiot voivat käyttää perustana kyseisellä maantieteellisellä alueella ja kyseisessä ammatissa tai kyseisellä alalla samanlaisiin yrityksiin yleisesti sovellettavia työehtosopimuksia ja/tai työehtosopimuksia, jotka työmarkkinaosapuolten edustavimmat järjestöt ovat kansallisella tasolla tehneet ja joita sovelletaan kaikkialla jäsenvaltion alueella.

b)

kolmannen maan kansalaiselle koko yrityksen sisäisen siirron aikana maksettava palkka ei ole huonompi kuin sen jäsenvaltion, jossa työ suoritetaan, vastaavassa asemassa oleville kansalaisille maksettava palkka siinä jäsenvaltiossa, johon vastaanottava yksikkö on sijoittautunut, sovellettavien lakien, työehtosopimusten tai käytäntöjen mukaisesti.

a)

5 artiklaa ei noudateta;

b)

esitetyt asiakirjat on hankittu vilpillisin keinoin, ne on väärennetty tai niitä on muutettu;

c)

vastaanottava yksikkö on perustettu pääasiassa sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden maahantulon helpottamista varten;

d)

12 artiklan 1 kohdassa määritelty oleskelun enimmäiskesto on täyttynyt.

a)

työnantaja tai vastaanottava yksikkö ei ole täyttänyt sosiaaliturvaan, verotukseen, työntekijöiden oikeuksiin tai työoloihin liittyviä oikeudellisia velvoitteitaan;

b)

työnantajan tai vastaanottavan yksikön yritystä ollaan likvidoimassa tai se on likvidoitu kansallisten maksukyvyttömyyslakien mukaisesti tai jos mitään taloudellista toimintaa ei ole;

c)

sisäisen siirron saaneen työntekijän tilapäisen läsnäolon tarkoituksena tai vaikutuksena on puuttuminen työntekijöiden ja johdon riitaan tai neuvotteluihin tai muuten vaikuttaminen niiden tulokseen.

a)

lupa on hankittu vilpillisin keinoin, se on väärennetty tai sitä on muutettu;

b)

sisäisen siirron saanut työntekijä oleskelee asianomaisessa jäsenvaltiossa muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka perusteella hänelle on myönnetty lupa oleskeluun;

c)

vastaanottava yksikkö on perustettu pääasiassa sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden maahantulon helpottamista varten.

a)

lupa on hankittu vilpillisin keinoin, se on väärennetty tai sitä on muutettu;

b)

sisäisen siirron saanut työntekijä oleskelee asianomaisessa jäsenvaltiossa muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka perusteella hänelle on myönnetty lupa oleskeluun;

c)

vastaanottava yksikkö on perustettu pääasiassa sisäisen siirron saaneiden työntekijöiden maahantulon helpottamista varten;

d)

12 artiklan 1 kohdassa määritelty oleskelun enimmäiskesto on täyttynyt.

a)

5 artiklaa ei ole noudatettu tai ei enää noudateta;

b)

työnantaja tai vastaanottava yksikkö ei ole täyttänyt sosiaaliturvaan, verotukseen, työntekijöiden oikeuksiin tai työoloihin liittyviä oikeudellisia velvoitteitaan;

c)

työnantajan tai vastaanottavan yksikön yritystä ollaan likvidoimassa tai se on likvidoitu kansallisten maksukyvyttömyyslakien mukaisesti tai jos mitään taloudellista toimintaa ei ole;

d)

sisäisen siirron saanut työntekijä ei ole noudattanut 21 ja 22 artiklassa säädettyjä liikkuvuutta koskevia sääntöjä.

a)

hakijan vapauttaminen joidenkin 5 artiklassa tai 22 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen todisteiden esittämisestä;

b)

nopeutettu maahanpääsymenettely, jonka ansiosta sisäisen siirron saaneen työntekijän luvat ja pitkäaikaista liikkuvuutta koskevat luvat voidaan myöntää nopeammin kuin 15 artiklan 1 kohdassa tai 22 artiklan 2 kohdassa esitetään; ja/tai

c)

vaadittavien viisumien myöntämiseen liittyvät helpotetut ja/tai nopeutetut menettelyt.

a)

oikeus tulla ensimmäisen jäsenvaltion alueelle ja oleskella siellä;

b)

oikeus liikkua vapaasti kaikkialla ensimmäisen jäsenvaltion alueella sen kansallisen oikeuden mukaisesti;

c)

oikeus tehdä luvan nojalla sallittua nimenomaista työtä kansallisen oikeuden mukaisesti missä tahansa yritykseen tai yritysryhmään kuuluvassa vastaanottavassa yksikössä ensimmäisessä jäsenvaltiossa.

a)

yhdistymisvapaus ja oikeus liittyä työntekijöiden tai työnantajien ammattijärjestöön tai jonkin ammattialan järjestöön, mukaan lukien tällaisten järjestöjen myöntämät oikeudet ja etuudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleistä järjestystä ja yleistä turvallisuutta koskevien kansallisten säännösten soveltamista;

b)

tutkintojen, todistusten ja muun ammattipätevyyden tunnustaminen kansallisten menettelyjen mukaisesti;

c)

kansallisen oikeuden säännökset, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklassa määriteltyjä sosiaaliturvan aloja, ellei kahdenvälisten sopimusten tai sen jäsenvaltion, jossa työ suoritetaan, kansallisen oikeuden nojalla sovelleta alkuperämaan oikeutta; näin varmistetaan, että sisäisen siirron saanut työntekijä kuuluu jommankumman maan sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Kun on kyse EU:n sisäisestä liikkuvuudesta, sovelletaan vastaavasti asetusta (EU) N:o 1231/2010, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten kahdenvälisten sopimusten soveltamista, joilla varmistetaan, että sisäisen siirron saanut työntekijä kuuluu alkuperämaansa kansallisen oikeuden piiriin;

d)

sellaisten vanhuuteen, työkyvyttömyyteen ja kuolemaan liittyvien lakisääteisten eläkkeiden maksaminen, jotka perustuvat sisäisen siirron saaneen työntekijän aikaisempaan työskentelyyn ja jotka kolmanteen maahan muuttavat sisäisen siirron saaneet työntekijät — tai tällaisten työntekijöiden kolmannessa maassa asuvat jälkeenelävät, joilla on sisäisen siirron saaneeseen työntekijästä johdettuja oikeuksia — ovat ansainneet asetuksen (EY) N:o 883/2004 3 artiklassa tarkoitetun lainsäädännön mukaisesti, samoin ehdoin ja samansuuruisina kuin asianomaisen jäsenvaltion kansalaiset heidän muuttaessaan kolmanteen maahan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1231/2010 ja kahdenvälisten sopimusten soveltamista;

e)

mahdollisuus saada yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluja, lukuun ottamatta kansallisessa oikeudessa säädettyjä asunnon saamiseen liittyviä menettelyjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin ja kansallisen oikeuden mukaista sopimusvapautta, ja julkisten työvoimatoimistojen tarjoamia palveluja.

a)

joko hakemisajankohtana ensimmäisessä jäsenvaltiossa, kun liikkuvuus toiseen jäsenvaltioon on siinä vaiheessa jo suunniteltu; tai

b)

sen jälkeen kun ensimmäinen jäsenvaltio on sallinut sisäisen siirron saaneen työntekijän maahanpääsyn, heti kun aiottu liikkuvuus toiseen jäsenvaltioon on tiedossa.

a)

todisteet siitä, että toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva vastaanottava yksikkö ja kolmanteen maahan sijoittautunut yritys kuuluvat samaan yritykseen tai yritysryhmään;

b)

työsopimus ja tarvittaessa työnantajan komennuskirje, jotka toimitettiin ensimmäiselle jäsenvaltiolle 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti;

c)

tapauksen mukaan asiakirjat, joista ilmenee, että sisäisen siirron saanut työntekijä täyttää asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa unionin kansalaisille asetetut vaatimukset sen säännellyn ammatin harjoittamiseksi, jota hakemus koskee;

d)

5 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukainen voimassa oleva matkustusasiakirja; ja

e)

liikkuvuuden suunniteltu kesto ja ajankohta, jos niitä ei ole mainittu missään edellä mainitussa asiakirjassa.

a)

5 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tai tämän artiklan 3 kohdan a, c tai d alakohdassa esitettyjä ehtoja ei noudateta;

b)

esitetyt asiakirjat on hankittu vilpillisin keinoin, ne on väärennetty tai niitä on muutettu;

c)

12 artiklan 1 kohdassa tai tämän artiklan 1 kohdassa määritelty oleskelun enimmäiskesto on täyttynyt.

a)

soveltaa 21 artiklaa ja sallia sisäisen siirron saaneen työntekijän oleskella ja työskennellä alueellaan ensimmäisen jäsenvaltion myöntämän sisäisen siirron saaneen työntekijän luvan perusteella ja sen voimassaolon ajan; tai

b)

soveltaa 2–7 kohdassa säädettyä menettelyä.

a)

toinen jäsenvaltio voi edellyttää, että hakija toimittaa jotkin tai kaikki seuraavista asiakirjoista, jos toinen jäsenvaltio edellyttää niiden toimittamista alkuperäistä hakemusta varten:

Toinen jäsenvaltio voi vaatia, että hakija ilmoittaa viimeistään pitkäaikaista liikkuvuutta koskevan luvan myöntämisajankohtana kyseessä olevan sisäisen siirron saaneen työntekijän osoitteen toisen jäsenvaltion alueella.

Toinen jäsenvaltio voi edellyttää, että nämä asiakirjat ja tiedot esitetään jollakin kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä;

b)

toisen jäsenvaltion on tehtävä päätös pitkäaikaista liikkuvuutta koskevasta hakemuksesta ja annettava päätös kirjallisena tiedoksi hakijalle mahdollisimman pian ja viimeistään 90 vuorokauden kuluttua siitä päivästä, jolloin hakemus tehtiin ja a alakohdan nojalla edellytetyt asiakirjat toimitettiin toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille;

c)

sisäisen siirron saaneelta työntekijältä ei edellytetä, että hän poistuu jäsenvaltioiden alueelta jättääkseen hakemuksen eikä häneen sovelleta viisumivaatimusta;

d)

sisäisen siirron saaneen työntekijän sallitaan työskennellä toisessa jäsenvaltiossa siihen saakka kun toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet päätöksen pitkäaikaista liikkuvuutta koskevasta hakemuksesta edellyttäen, että

e)

pitkäaikaista liikkuvuutta koskevaa hakemusta ja lyhytaikaista liikkuvuutta koskevaa ilmoitusta ei saa toimittaa samaan aikaan. Kun tarve pitkäaikaiseen liikkuvuuteen syntyy sisäisen siirron saaneen työntekijän lyhytaikaisen liikkuvuuden jo alettua, toinen jäsenvaltio voi pyytää, että pitkäaikaista liikkuvuutta koskeva hakemus tehdään vähintään 20 vuorokautta ennen lyhytaikaisen liikkuvuusjakson päättymistä.

a)

edellä 2 kohdan a alakohdassa esitettyjä edellytyksiä ei noudateta tai 5 artiklan 4, 5 tai 8 kohdassa esitettyjä perusteita ei noudateta;

b)

jotain 7 artiklan 1 kohdan b tai d alakohtaan taikka 2, 3 tai 4 kohtaan sisältyvää perustetta sovelletaan; tai

c)

sisäisen siirron saaneen työntekijän lupa lakkaa olemasta voimassa menettelyn aikana.

a)

jäljennöksen ilmoituksesta, jonka ensimmäisessä jäsenvaltiossa sijaitseva vastaanottava yksikkö on lähettänyt 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti; tai

b)

toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan vastaanottavan yksikön kirjeen, jossa täsmennetään ainakin EU:n sisäisen liikkuvuuden kesto ja toisen jäsenvaltion vastaanottavan yksikön tai vastaanottavien yksiköiden sijainti.

a)

se ei ole saanut ilmoitusta 21 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ja edellyttää tällaista ilmoitusta;

b)

se on vastustanut liikkuvuutta 21 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

c)

se on hylännyt pitkäaikaista liikkuvuutta koskevan hakemuksen 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d)

sisäisen siirron saaneen työntekijän lupaa tai pitkäaikaista liikkuvuutta koskevaa lupaa käytetään muihin tarkoituksiin kuin mihin se on myönnetty;

e)

edellytykset, joiden nojalla liikkuvuus sallittiin, eivät enää täyty.

a)

vastaanottava yksikkö ei ole tehnyt ilmoitusta sisäisen siirron saaneen työntekijän liikkuvuudesta 21 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

b)

sisäisen siirron saaneen työntekijän lupaa tai pitkäaikaista liikkuvuutta koskevaa lupaa käytetään muihin tarkoituksiin kuin mihin se on myönnetty;

c)

sisäisen siirron saaneen työntekijän lupaa koskeva hakemus on tehty muulle jäsenvaltiolle kuin sille, jossa oleskelu kokonaisuudessaan kestää pisimpään;

d)

sisäisen siirron saanut työntekijä ei enää täytä perusteita ja edellytyksiä, joiden nojalla liikkuvuuden sallittiin toteutua, ja vastaanottava yksikkö laiminlyö ilmoittamisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tällaisesta muutoksesta;

e)

sisäisen siirron saanut työntekijä aloitti työskentelyn toisessa jäsenvaltiossa, vaikka liikkuvuuden edellytykset eivät täyttyneet 21 artiklan 5 kohtaa tai 22 artiklan 2 kohdan d alakohtaa sovellettaessa.