28.9.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 241/31

1.1

Maakaasun sisämarkkinoita koskevan toisen direktiivin (annettu kesäkuussa 2003) tarkoituksena on tehdä sääntelyjärjestelmään rakennemuutoksia jäljellä olevien, sisämarkkinoiden toteuttamista haittaavien esteiden poistamiseksi. Direktiivin mukaan kaikki muut kuin kotitalousasiakkaat voivat vapaasti valita kaasuntoimittajansa viimeistään 1. heinäkuuta 2004 alkaen, ja kaikki asiakkaat saavat tämän oikeuden 1. heinäkuuta 2007 alkaen. Direktiivissä säädetään myös kolmansien osapuolten oikeudesta päästä siirto- ja jakeluverkkoihin julkistettujen ja säänneltyjen tariffien perusteella, käyttöoikeuden saamisesta kaasuvarastoihin joko neuvottelujen tai sääntelyn perusteella, siirtoyritysten sekä suurten ja keskisuurten jakeluyritysten eriyttämisestä oikeudellisesti ja sääntelyviranomaisen perustamisesta kuhunkin jäsenvaltioon.

1.2

Maakaasun sisämarkkinoiden tavoitteen saavuttaminen edellyttää siirtojärjestelmien käyttötapaan liittyviä yksityiskohtaisia lisätoimia. Sähkön suhteen vastaavat toimet on käynnistetty kesäkuussa 2003 annetulla asetuksella. Kyseisessä asetuksessa säädetään yhteisistä tariffirakenteista (rajanylittävää kauppaa koskevat tariffit mukaan luettuina), yhteenliittämiskapasiteettia koskevasta tiedotuksesta ja ylikuormituksen hallintaa koskevista säännöistä.

1.3

Euroopan kaasualan sääntelyfoorumi kokoontuu kaksi kertaa vuodessa Madridissa, ja sen tavoitteena on kehittää maakaasumarkkinoille käytännön siirtosääntöjä. Foorumi koostuu komission, jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, kaasuteollisuuden sekä kaasuverkkojen käyttäjien edustajista. Foorumi sopi helmikuussa 2002 kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä hyviä toimintatapoja koskevista tarkistetuista suuntaviivoista ja tarkensi niitä vielä syyskuussa 2003. Nämä suuntaviivat eivät olleet sitovia, ja niistä sovittiin vapaaehtoisuuden pohjalta, mutta siirtoverkonhaltijat ja muut osapuolet lupautuivat noudattamaan niitä.

1.4

Komissio on seurannut, millä tavoin siirtoverkonhaltijat ovat noudattaneet suuntaviivoja, ja raportoi, että niiden noudattaminen on yhä hyvin vajavaista, mikä ei ole hyväksyttävissä. Komission mukaan tasapuolisia toimintaedellytyksiä verkkoon pääsyn suhteen ei ole läheskään saavutettu.

2.1

Komission ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa maakaasun sisämarkkinoita luomalla vastikään Madridissa kokoontuneen Euroopan kaasualan sääntelyfoorumin päätelmien pohjalta uusi EU-tason sääntelyjärjestelmä maakaasun siirtämiselle. Ehdotetut säännöt nojautuvat rajanylittävää sähkön kauppaa koskevaan voimassa olevaan lainsäädäntöön, mutta ylittävät sen soveltamisalan, sillä ne koskevat myös verkkoonpääsyä ja kaasuputkistoihin liittyvää tariffinmuodostusta yksittäisten jäsenvaltioiden sisällä.

2.2

Asetuksessa kaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä säädetään sellaisten yksityiskohtaisten sitovien sääntöjen antamisesta, jotka perustuvat Madridin foorumissa (tariffikysymyksiä vielä lukuun ottamatta) sovittuihin hyviä toimintatapoja koskeviin suuntaviivoihin ja käsittävät seuraavat asiat:

2.3

Asetuksella luodaan myös komiteamenettely, joilla näitä suuntaviivoja voidaan kehittää. Lisäksi sillä velvoitetaan kansalliset sääntelyviranomaiset varmistamaan, että sovitut suuntaviivat pannaan täytäntöön.

3.1

Ehdotetun asetuksen tarkoituksena on antaa oikeudenmukaiset säännöt maakaasun siirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä. Pääasiallisena tavoitteena on lisätä kilpailua maakaasun sisämarkkinoilla ja taata toimitusvarmuus kaikille käyttäjille ja näin luoda tarvittavat kannusteet sijoittamiselle maakaasun siirtoinfrastruktuuriin. Nykyisin maakaasun siirtoverkon kapasiteetti on EU:ssa riittävä, mutta tämä saattaa piankin muuttua, koska maakaasun kysyntä on kasvamassa nopeasti. Koska EU:n riippuvuus unionin ulkopuolisista maista peräisin olevasta kaasusta lisääntyy ja koska hankinta ja turvallisuus muodostavat haasteen, kaasunsiirtoinfrastruktuuria on hallittava ja säänneltävä.

3.2

Euroopan kaasualan sääntelyfoorumin laatimat suuntaviivat ovat olleet voimassa helmikuusta 2002 lähtien ja nykyisessä muutetussa muodossaan yli puolen vuoden ajan. Maakaasun siirtoyritysten edustajat katsovat, että aikaa ei ole vielä ole kulunut riittävästi siihen, että sääntöjen noudattamisesta voitaisiin tehdä minkäänlaisia päätelmiä. He kannattavat vapaaehtoisen lähestymistavan ja jäsenvaltioiden lainsäädännön säilyttämistä asiassa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, kuten toisessa maakaasun sisämarkkinoita koskevassa direktiivissä säädetään. He korostavat tarvetta luotettavaan, vakaaseen ja kannustimiin perustuvaan sääntelyjärjestelmään, joka mahdollistaa investoinnit ja minimoi sijoittajien riskit.

3.2.1

Oleellinen kysymys on, onko noudattamisessa esiintyvien viivästyksien yhtenä pääsyynä siirtoverkonhaltijoiden aito kyvyttömyys sopeutua. Tähän liittyen komissio toteaa, että useissa jäsenvaltioissa mukautuminen on tapahtunut annetussa määräajassa.

3.2.2

Toinen mukautumisen nopeutta koskeva tosiasia on, että vuoden 2003 puolessavälissä annettiin rajatylittäviin sähkönsiirtoverkkoihin pääsyä koskeva asetus, jolla täydennettiin maakaasumarkkinadirektiivin kanssa samaan aikaan hyväksyttyä sähkömarkkinadirektiiviä.

3.3

Nämä perustelut huomioon ottaen ETSK pitää tervetulleena komission ehdotusta asetukseksi kaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä. Komitea esittää kuitenkin muutamia huomioita ehdotetun asetuksen sisällöstä.

3.4

Kysymyksiä herättää mm. ehdotetun asetuksen soveltamisala: Tulisiko asetuksen kattaa kaikki EU:n sisäiset vai pelkästään rajanylittävät siirrot? Tulisiko siihen sisällyttää myös maakaasun varastot? ETSK toivoo, että asetus mahdollistaisi vakaan, tehokkaan ja yhdennetyn sääntelyjärjestelmän rakentamisen maakaasun sisämarkkinoille ja että siinä otettaisiin huomioon toissijaisuusperiaate ja kaupan kehittyminen. Näin ollen ja direktiivin perustana olevan poliittisen sopimuksen mukaan maakaasun varastojen käyttöoikeutta koskevista suuntaviivoista tulisi neuvotella mahdollisimman pian Madridin foorumissa.

3.5

Keskeinen kysymys on, miten asetuksen sisältämiin sääntöihin tehtäviä muutoksia tulisi valmistella ja miten niistä tulisi päättää. Komissio ehdottaa, että sitä avustaa verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa annetun asetuksen 13 artiklan mukaisesti perustettu komitea. Nykyisistä säännöistä on päätetty Euroopan kaasualan sääntelyfoorumissa, jossa siirtoverkonhaltijat ja verkonkäyttäjät olivat edustettuina. Heidän osallistuminen tulisi taata myös tulevaisuudessa kirjaamalla asetukseen (esimerkiksi 14 artiklaan tai johdanto-osaan tehtävällä lisäyksellä), että tulevat muutokset perustuvat Euroopan kaasualan sääntelyfoorumin päätöksiin.

4.1

Jotta suuntaviivojen muuttaminen helpottuisi ja jotta itse asetustekstiin ei kovin pian tarvitsisi tehdä muutoksia, 2 artiklan sisältämiä määritelmiä tulisi täydentää siten, että niissä otetaan huomioon ennustettavat suuntaviivojen muutokset.

4.2

Verkkoonpääsymaksuja koskevan 3 artiklan 1 kohdassa mainitaan muun muassa, että maksujen on vastattava todellisia kustannuksia sijoitetun pääoman tuotto mukaan luettuna. ETSK voi yhtyä tähän toteamukseen, mikäli ’kustannusten’ tarkennetaan merkitsevän ’tarkoituksenmukaisia taloudellisia kustannuksia’, koska näin ostaja voi nimittäin odottaa maksujen pysyvän asianmukaisina.

1 kohdassa todetaan lisäksi, että ’on tarvittaessa otettava huomioon tariffien kansainvälinen vertaileva arviointi’. ETSK pitää muotoilua epäselvänä ja epäilee, onko menettely ostajien edun mukaista. Niinpä ETSK ehdottaa kyseisen lauseen poistamista.

4.3

Asetuksen 14 artiklaan tulisi lisätä sidosryhmien ottaminen mukaan ehdotettuun komiteamenettelyyn.

4.4

Komission tulisi myös ottaa huomioon kaikkien sidosryhmien näkemykset asetuksen toimeenpanon seurannassa. Tämä asia tulisi sisällyttää asetuksen 15 artiklaan.

4.5

Olennaiset verkon kohdat, joista tiedot on julkistettava, on nyt määritelty ehdotetun asetuksen liitteen kohdassa 3.2. Nämä avoimuuden kannalta merkittävät määritelmät tulisi sisällyttää omana artiklana varsinaiseen asetustekstiin, jotta niihin tehtävät muutokset olisivat mahdollisia vain yhteispäätösmenettelyä käyttäen.

4.6

Komitea korostaa kaasuinfrastruktuurin arkaluonteisuutta ja strategista luonnetta: verkkojen tasapainottaminen, painetaso liittymäkohdissa, toimitusrakenteiden vahvistaminen putkistojen ja nesteyttämisen avulla, kestokyvyn huomioon ottaminen. Yhteisön asetuksessa tulisi siis säätää keinoista ja menettelyistä, jotka mahdollistavat alan toimijoille ennakoinnin ja asianmukaisen sääntelyn.