This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 32011L0089
Directive 2011/89/EU of the European Parliament and of the Council of 16 November 2011 amending Directives 98/78/EC, 2002/87/EC, 2006/48/EC and 2009/138/EC as regards the supplementary supervision of financial entities in a financial conglomerate Text with EEA relevance
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/89/EU, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011 , direktiivien 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY ja 2009/138/EY muuttamisesta finanssiryhmittymään kuuluvien rahoitusalan yhteisöjen lisävalvonnan osalta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/89/EU, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011 , direktiivien 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY ja 2009/138/EY muuttamisesta finanssiryhmittymään kuuluvien rahoitusalan yhteisöjen lisävalvonnan osalta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
EUVL L 326, 8.12.2011, p. 113–141
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV) Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa
(HR)
In force
8.12.2011 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 326/113 |
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/89/EU,
annettu 16 päivänä marraskuuta 2011,
direktiivien 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY ja 2009/138/EY muuttamisesta finanssiryhmittymään kuuluvien rahoitusalan yhteisöjen lisävalvonnan osalta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/87/EY (3) annetaan finanssisektorin toimivaltaisille viranomaisille lisävaltuuksia ja -keinoja sellaisten ryhmien valvontaan, jotka muodostuvat rahoitusmarkkinoiden eri sektoreilla toimivista säännellyistä yrityksistä. Kyseiset ryhmät (finanssiryhmittymät) altistuvat riskeille (ryhmäriskit), joihin kuuluvat ongelmien leviämisriskit eli riskien leviäminen ryhmän toisesta päästä toiseen, riskien keskittyminen eli samantyyppisen riskin toteutuminen samanaikaisesti ryhmän eri osissa, vaikeudet, joita liittyy monen eri oikeushenkilön hallinnointiin, mahdolliset eturistiriidat sekä haasteet, joita liittyy säädetyn vähimmäispääoman jakamiseen kaikille finanssiryhmittymään kuuluville säännellyille yrityksille, jolloin voidaan välttää pääoman moninkertainen käyttö. Finanssiryhmittymiin olisi näin ollen kohdistettava yksittäisiin yrityksiin kohdistettavan valvonnan, konsolidoidun valvonnan ja ryhmätason valvonnan lisäksi täydentävää valvontaa, joka ei ole päällekkäistä eikä vaikuta ryhmään, riippumatta siitä, millainen ryhmän oikeudellinen rakenne on. |
(2) |
On aiheellista varmistaa direktiivin 2002/87/EY ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY (4) ja 92/49/ETY (5) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY (6), 2002/83/EY (7), 2004/39/EY (8), 2005/68/EY (9), 2006/48/EY (10), 2006/49/EY (11), 2009/65/EY (12), 2009/138/EY (13) ja 2011/61/EU (14) tarkoituksen yhdenmukaisuus vakuutus- ja pankkiryhmien asianmukaisen lisävalvonnan mahdollistamiseksi myös silloin, kun ne kuuluvat rahoitusalan sekaholdingyhtiöön. |
(3) |
Finanssiryhmittymät on tarpeen määrittää kaikkialla unionissa sen mukaan, missä määrin ne altistuvat ryhmäriskeille, käyttäen perusteena yhteisiä suuntaviivoja, jotka Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (15) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (16) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (17) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, antavat asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 56 artiklan mukaisesti Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteassa, jäljempänä ’yhteiskomitea’, tehdyn yhteistyön perusteella. On myös tärkeää, että vaatimuksia, jotka koskevat lisävalvonnan soveltamatta jättämistä, sovelletaan riskiperusteisesti kyseisten suuntaviivojen mukaisesti. Tämä on erityisen tärkeää suurehkojen, kansainvälistä toimintaa harjoittavien finanssiryhmittymien tapauksessa. |
(4) |
Ryhmäriskien kokonaisvaltainen ja riittävä valvonta suurissa, monitahoisissa kansainvälistä toimintaa harjoittavissa finanssiryhmittymissä ja kyseisissä ryhmissä koko ryhmän tasolla noudatettavan pääomapolitiikan valvonta on mahdollista vain, kun toimivaltaiset viranomaiset keräävät valvontatietoja ja suunnittelevat valtuuksiensa kansalliset rajat ylittäviä valvontatoimenpiteitä. Sen vuoksi toimivaltaisten viranomaisten olisi koordinoitava kansainvälisesti toimivien finanssiryhmittymien lisävalvontaa niiden toimivaltaisten viranomaisten välillä, joita pidetään asiaankuuluvimpina finanssiryhmittymän lisävalvonnan kannalta. Finanssiryhmittymistä vastaavien asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kollegion luonteen olisi kuvastettava direktiivin 2002/87/EY täydentävää luonnetta, ja sen ei olisi jäljiteltävä tai korvattava vaan pikemminkin tuotettava lisäarvoa suhteessa finanssiryhmittymään kuuluvien pankkialan alaryhmän ja vakuutusalan alaryhmän nykyisiin kollegioihin. Finanssiryhmittymän kollegio olisi muodostettava vain, jos pankki- tai vakuutusalan alakohtaista valvontaviranomaisten kollegiota ei ole. |
(5) |
Asianmukaisen viranomaisvalvonnan varmistamiseksi pankkiviranomaisen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen, arvopaperimarkkinaviranomaisen, jäljempänä yhteisesti ’Euroopan valvontaviranomaiset’, ja tapauksesta riippuen yhteiskomitean on tarpeen seurata pankkien, vakuutusyritysten ja rajojen yli toimivien finanssiryhmittymien oikeudellista rakennetta ja hallintojärjestelmää sekä organisaatiorakennetta kaikki säännellyt yritykset, sääntelemättömät tytäryritykset ja merkittävät sivukonttorit mukaan luettuina ja asettaa seurannan tulokset asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten saataville. |
(6) |
Jotta varmistetaan finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten tehokas lisävalvonta, erityisesti silloin, kun jonkin sen tytäryrityksistä pääkonttori sijaitsee kolmannessa maassa, tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin yrityksin, erityisesti kaikkiin luottolaitoksiin, joiden sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa ja jolta edellytettäisiin toimilupaa, jos sen sääntömääräinen kotipaikka olisi unionissa. |
(7) |
Suurten, monitahoisten kansainvälistä toimintaa harjoittavien finanssiryhmittymien lisävalvonta edellyttää koordinointia kaikkialla unionissa, jotta se parantaisi rahoituspalveluiden sisämarkkinoiden vakautta. Tämän vuoksi toimivaltaisten viranomaisten on tarpeen sopia kyseisten finanssiryhmittymien valvonnassa noudatettavista lähestymistavoista. Euroopan valvontaviranomaisten olisi annettava asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 56 artiklan mukaisesti yhteiskomiteassa tehtyyn yhteistyöhön perustuvat yhteiset suuntaviivat näitä yhteisiä lähestymistapoja varten sen varmistamiseksi, että käytettävissä on kattavat toiminnan vakauden valvontaa koskevat kattavat puitteet pankki-, vakuutus-, arvopaperi- ja finanssiryhmittymädirektiivien mukaisille valvontakeinoille ja -valtuuksille. Direktiivin 2002/87/EY mukaisesti annettavissa suuntaviivoissa olisi otettava huomioon sen täydentävä luonne, ja niiden olisi täydennettävä direktiiveissä 73/239/ETY, 92/49/ETY, 98/78/EY, 2002/83/EY, 2004/39/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY, 2009/138/EY ja 2011/61/EU säädettyä alakohtaista valvontaa. |
(8) |
Ryhmäriskejä, joita finanssiryhmittymään mahdollisesti kohdistuu niiden omistusyhteyksien vuoksi, joita sillä on muissa yrityksissä, on tosiasiallisesti tarpeen seurata ja valvoa. Niiden tilanteiden varalta, joissa direktiivillä 2002/87/EY annetut erityiset valvontavaltuudet vaikuttavat riittämättömiltä, valvontayhteisön olisi kehitettävä vaihtoehtoisia menetelmiä – mielellään Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteassa tekemän työn puitteissa – kyseisten riskien käsittelemiseksi ja ottamiseksi asianmukaisesti huomioon. Jos omistusyhteys on finanssiryhmittymän ainoa määritysperuste, valvojien olisi voitava arvioida, altistuuko ryhmä ryhmäriskeille, ja vapauttaa se tarvittaessa lisävalvonnasta. |
(9) |
Viimeaikaisen kriisin aikana valvontaviranomaisilla ei ole ollut asianmukaisia valvontavaltuuksia tiettyihin ryhmärakenteisiin nähden, koska eri direktiivien järjestelmät ovat pakottaneet ne tekemään valinnan alakohtaisen ja lisävalvonnan välillä. Direktiiviä 2002/87/EY olisi tarkasteltava perusteellisesti uudelleen G20-maiden finanssiryhmittymiä koskevan työn yhteydessä, mutta tarvittavat valvontavaltuudet olisi myönnettävä mahdollisimman pian. |
(10) |
On aiheellista varmistaa direktiivin 2002/87/EY ja direktiivin 98/78/EY tarkoitusten yhdenmukaisuus. Direktiiviä 98/78/EY olisi siksi muutettava siten, että siinä määritellään ja se kattaa myös rahoitusalan sekaholdingyhtiöt. Direktiiviä 98/78/EY olisi muutettava oikea-aikaisen, johdonmukaisen valvonnan varmistamiseksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2009/138/EY välitöntä soveltamista, minkä vuoksi direktiiviä 2009/138/EY olisi muutettava vastaavasti. |
(11) |
Finanssiryhmittymään kuuluviin pankkialan alaryhmään ja vakuutusalan alaryhmään olisi kohdistettava stressitestejä säännöllisesti, mutta direktiivin 2002/87/EY mukaisesti nimetyn koordinaattorin tehtävänä on päättää yksittäiseen finanssiryhmittymään kokonaisuutena kohdistettavan stressitestin soveltuvuudesta, parametreista ja ajoituksesta. Euroopan valvontaviranomaisten alakohtaisesti toteuttamissa unionin laajuisissa stressitesteissä yhteiskomitean tehtävänä olisi oltava varmistaa, että kyseiset stressitestit toteutetaan johdonmukaisesti kaikilla aloilla. Näistä syistä valvontaviranomaisten olisi yhteiskomiteassa voitava kehittää unionin laajuisia stressitestejä koskevia lisäparametreja, joilla saadaan esiin finanssiryhmittymissä tyypillisesti ilmenevät erityiset ryhmäriskit, ja sen olisi voitava julkistaa näiden testien tulokset silloin, kun alakohtainen lainsäädäntö tämän sallii. Olisi otettava huomioon aiemmista unionin laajuisista stressitesteistä saadut kokemukset. Stressitesteissä olisi esimerkiksi otettava huomioon finanssiryhmittymien likviditeettiin ja vakavaraisuuteen liittyvät riskit. |
(12) |
Komission olisi kehitettävä edelleen johdonmukaista ja kattavaa finanssiryhmittymien valvontajärjestelmää. Direktiivin 2002/87/EY tulevan perusteellisen uudelleentarkastelun olisi katettava sääntelemättömät yksiköt, erityisesti erillisyhtiöt, ja kehitettävä valvontaviranomaisten käytettävissä olevien vapautusten riskiperusteinen soveltaminen määritettäessä finanssiryhmittymää, rajoittaen samalla kyseisten vapautusten käyttöä. Alakohtaisten direktiivien osalta uudelleentarkastelussa olisi myös tarkasteltava systeemisesti merkittäviä finanssiryhmittymiä, joiden koko, sisäiset sidonnaisuudet tai monimutkaisuus tekevät niistä erityisen haavoittuvia. Sellaiset finanssiryhmittymät olisi yksilöitävä soveltaen analogisesti finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän ja Baselin pankkivalvontakomitean kehittyviä standardeja. Komission olisi harkittava tämän alan sääntelytoimia. |
(13) |
On aiheellista varmistaa direktiivin 2002/87/EY ja direktiivin 2006/48/EY tarkoitusten yhdenmukaisuus. Direktiiviä 2006/48/EY olisi siksi muutettava siten, että siinä määritellään ja se kattaa myös rahoitusalan sekaholdingyhtiöt. |
(14) |
Valtuuksien käyttömahdollisuuksien palauttaminen rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden tasolla edellyttää, että direktiivien 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY tai 2009/138/EY tiettyjä säännöksiä sovelletaan niiden tasolla samanaikaisesti. Säännökset voivat olla toisiaan vastaavia, erityisesti valvojan tarkastusprosessien laatua koskevissa seikoissa. Esimerkiksi direktiiveissä 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY, ja 2009/138/EY on samat tarkoituksenmukaiset ja asianmukaiset vaatimukset holdingyhtiöiden hallinnosta. Jotta vältettäisiin tällaisten säännösten päällekkäisyys ja varmistettaisiin ylimmän tason valvonnan vaikuttavuus, valvojien olisi voitava soveltaa tiettyä säännöstä vain kerran, noudattaen kuitenkin kaikissa muissa sovellettavissa direktiiveissä olevaa vastaavaa säännöstä. Jos sanamuoto ei ole sama, niitä olisi pidettävä toisiaan vastaavina jos niiden asiasisältö on samankaltainen, erityisesti riskiin perustuvan valvonnan osalta. Vastaavuutta arvioidessaan valvojien olisi arvioitava kollegioiden puitteissa, saavutetaanko jokaisen sovellettavan direktiivin tavoitteet ja soveltamisala valvontanormeista tinkimättä. Vastaavuusarvioiden olisi voitava kehittyä valvontapuitteiden ja -käytäntöjen muuttuessa. Näin ollen vastaavuusarviot olisi tehtävä avoimessa ja kehittyvässä prosessissa. Prosessin olisi mahdollistettava tapauskohtaiset ratkaisut, joissa voidaan ottaa huomioon kaikki tietyn ryhmän asiaankuuluvat ominaisuudet. Jotta varmistettaisiin tiettyä yksittäistä ryhmää koskevien valvontapuitteiden sisäinen johdonmukaisuus ja kaikkien finanssiryhmittymien tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa, asianmukainen valvontayhteistyö on välttämätöntä. Euroopan valvontaviranomaisten olisi tätä varten kehitettävä sekakomiteassa suuntaviivoja vastaavuusarvioiden lähentämiseksi ja pyrittävä antamaan sitovia teknisiä standardeja. |
(15) |
Finanssiryhmittymiin kuuluvien rahoitusalan yhteisöjen lisävalvonnan parantamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat direktiivin 2002/87/EY teknistä mukauttamista määritelmien, terminologian yhdenmukaistamisen ja mainitussa direktiivissä esitettyjen laskentamenetelmien tarkentamisen osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. |
(16) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on finanssiryhmittymiin kuuluvien rahoitusalan yhteisöjen lisävalvonnan parantaminen, vaan se voidaan direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen. |
(17) |
Direktiivejä 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY ja 2009/138/EY olisi sen vuoksi muutettava, |
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Muutokset direktiiviin 98/78/EY
Muutetaan direktiivi 98/78/EY seuraavasti:
1) |
Muutetaan 1 artikla seuraavasti:
|
2) |
Korvataan 2 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, jonka emoyritys on vakuutushallintayhtiö, rahoitusalan sekaholdingyhtiö taikka kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, kuuluu 5 artiklan 2 kohdassa sekä 6, 8 ja 10 artiklassa säädetyllä tavalla lisävalvonnan piiriin.” |
3) |
Lisätään artikla seuraavasti: ”2 a artikla Soveltamistaso rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden osalta 1. Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2002/87/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, lisävalvonnan harjoittamisesta vastaava toimivaltainen viranomainen voi muita toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan päättää soveltaa kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön ainoastaan direktiivin 2002/87/EY säännöstä. 2. Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2006/48/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, lisävalvonnan harjoittamisesta vastaava toimivaltainen viranomainen voi yhteisestä sopimuksesta pankki- ja sijoituspalvelualan konsolidointiryhmän valvojan kanssa päättää soveltaa ainoastaan sen direktiivin säännöstä, joka liittyy direktiivin 2002/87/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettyyn tärkeimpään sektoriin. 3. Lisävalvonnan harjoittamisesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (18) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomaiselle), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (19) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’, tämän artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä. Pankkiviranomaisen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (20) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen) on kehitettävä Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteassa, jäljempänä ’yhteiskomitea’, suuntaviivoja valvontakäytäntöjen lähentämiseksi ja teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka ne antavat komissiolle kolmen vuoden kuluessa näiden suuntaviivojen hyväksymisestä. Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti. |
4) |
Korvataan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti: ”1. Edellä olevan 2 artiklan mukaisen lisävalvonnan harjoittaminen ei millään tavoin edellytä, että toimivaltaiset viranomaiset olisivat velvollisia harjoittamaan yksittäisen kolmannen maan vakuutusyrityksen, kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön tai sekavakuutushallintayhtiön valvontaa.” |
5) |
Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Kun kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden vakuutusyritysten tai jälleenvakuutusyritysten emoyritys on sama vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, rahoitusalan sekaholdingyhtiö taikka sekavakuutushallintayhtiö, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat pyrkiä yhteisymmärrykseen siitä, mikä niistä vastaa lisävalvonnasta.” |
6) |
Korvataan 10 artikla seuraavasti: ”10 artikla Vakuutushallintayhtiöt, rahoitusalan sekaholdingyhtiöt, kolmannen maan vakuutusyritykset ja kolmannen maan jälleenvakuutusyritykset 1. Edellä 2 artiklan 2 kohdan osalta jäsenvaltioiden on vaadittava lisävalvontamenetelmän soveltamista liitteen II mukaisesti. Laskelmaan on sisällytettävä kaikki vakuutushallintayhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön taikka kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kytkösyritykset. 2. Jos toimivaltaiset viranomaiset päätyvät edellä 1 kohdassa tarkoitetun laskelman perusteella siihen, että vakuutushallintayhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön, kolmannen maan vakuutusyrityksen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen tytäryrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuus on vaarantunut tai saattaa vaarantua, toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tässä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä asianmukaiset toimenpiteet.” |
7) |
Muutetaan liitteet I ja II tämän direktiivin liitteen I mukaisesti. |
2 artikla
Muutokset direktiiviin 2002/87/EY
Muutetaan direktiivi 2002/87/EY seuraavasti:
1) |
Korvataan 1 ja 2 artikla seuraavasti: ”1 artikla Kohde Tässä direktiivissä vahvistetaan lisävalvontaa koskevat säännöt säännellyille yrityksille, jotka ovat saaneet toimiluvan direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan, direktiivin 2002/83/EY (21) 4 artiklan, direktiivin 2004/39/EY (22) 5 artiklan, direktiivin 2005/68/EY (23) 3 artiklan, direktiivin 2006/48/EY (24) 6 artiklan, direktiivin 2009/65/EY (25) 5 artiklan, direktiivin 2009/138/EY (26) 14 artiklan tai direktiivin 2011/61/EU (27) 6–11 artiklan mukaisesti ja jotka kuuluvat finanssiryhmittymään. Tällä direktiivillä muutetaan myös asiaan vaikuttavia alakohtaisia sääntöjä, joita sovelletaan kyseisillä direktiiveillä säänneltyihin yrityksiin. 2 artikla Määritelmät Tässä direktiivissä tarkoitetaan
|
2) |
Muutetaan 3 artikla seuraavasti:
|
3) |
Muutetaan 4 artikla seuraavasti:
|
4) |
Muutetaan 5 artikla seuraavasti:
|
5) |
Korvataan 6 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti: ”3. Edellä 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen vakavaraisuusvaatimusten laskemiseksi seuraavat yritykset sisällytetään lisävalvonnan piiriin liitteen I mukaisesti:
4. Kun finanssiryhmittymän lisävakavaraisuusvaatimukset lasketaan käyttämällä tämän direktiivin liitteessä I tarkoitettua menetelmää 1 (”tilinpäätösten konsolidointi”), ryhmään kuuluvien yhteisöjen omat varat ja vakavaraisuusvaatimukset lasketaan käyttämällä konsolidoinnin tapaa ja laajuutta koskevia alakohtaisia sääntöjä, jotka vastaavat erityisesti direktiivin 2006/48/EY 133 ja 134 artiklan sekä direktiivin 2009/138/EY 221 artiklan mukaisia sääntöjä. Kun laskennassa käytetään liitteessä I tarkoitettua menetelmää 2 (”Vähentäminen ja yhteenlaskeminen”), siinä otetaan huomioon emoyrityksen tai sellaisen yrityksen, jolla on omistusyhteys ryhmän toisessa yhteisössä, suoraan tai välillisesti hallussa pitämä osuus merkitystä pääomasta.” |
6) |
Muutetaan 7 artikla seuraavasti:
|
7) |
Muutetaan 8 artikla seuraavasti:
|
8) |
Muutetaan 9 artikla seuraavasti:
|
9) |
Lisätään artikla seuraavasti: ”9 b artikla Stressitestit 1. Jäsenvaltiot voivat vaatia koordinaattoria varmistamaan finanssiryhmittymien asianmukaisen ja säännöllisen stressitestauksen. Niiden on vaadittava asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia tekemään kaikinpuolista yhteistyötä koordinaattorin kanssa. 2. Unionin laajuisia stressitestejä varten Euroopan valvontaviranomaiset voivat yhteiskomitean alaisuudessa ja yhteistyössä finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetulla asetuksella (EU) N:o 1092/2010 (34) perustetun Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa kehittää lisäparametreja, joilla saadaan esiin finanssiryhmittymissä tyypillisesti esiintyvät erityisriskit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti. Koordinaattorin on toimitettava stressitestien tulokset yhteiskomitealle. |
10) |
Muutetaan 10 artiklan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:
|
11) |
Muutetaan 11 artikla seuraavasti:
|
12) |
Korvataan 12 artiklan1 kohdan toisen alakohdan a alakohta seuraavasti:
|
13) |
Lisätään 12 a artiklaan kohta seuraavasti: ”3. Koordinaattorien on toimitettava yhteiskomitealle 9 artiklan 4 kohdassa ja 12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot. Yhteiskomitea toimittaa toimivaltaisille viranomaisille finanssiryhmittymien oikeudellista rakennetta, hallintojärjestelmää ja organisaatiorakennetta koskevat tiedot.” |
14) |
Lisätään artikla seuraavasti: ”12 b artikla Yhteiset suuntaviivat 1. Euroopan valvontaviranomaiset laativat yhteiskomiteassa yhteiset suuntaviivat sille, miten toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava finanssiryhmittymien riskiperusteiset arvioinnit. Yhteisillä suuntaviivoilla varmistetaan erityisesti, että riskiperusteisiin arviointeihin sisällytetään asianmukaisia välineitä, jotta voidaan arvioida finanssiryhmittymiin kohdistuvia ryhmäriskejä. 2. Euroopan valvontaviranomaiset antavat yhteiskomiteassa yhteiset suuntaviivat, joiden tarkoituksena on kehittää valvontakäytäntöjä, jotka mahdollistavat rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden lisävalvonnan, joka täydentää asianmukaisesti direktiivin 98/78/EY mukaista yritysryhmän valvontaa tai tarvittaessa direktiivin 2006/48/EY mukaista konsolidoitua valvontaa. Nämä suuntaviivat mahdollistavat kaikkien merkityksellisten riskien sisällyttämisen valvontaan poistaen samalla mahdolliset valvonnan ja vakavaraisuuden päällekkäisyydet.” |
15) |
Muutetaan 18 artikla seuraavasti:
|
16) |
Korvataan 19 artikla seuraavasti: ”19 artikla Yhteistyö kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten kanssa Direktiivin 2006/48/EY 39 artiklan 1 ja 2 kohtaa, direktiivin 98/78/EY 10 a artiklaa ja direktiivin 2009/138/EY 264 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin neuvoteltaessa yhden tai useamman kolmannen maan kanssa sopimuksista, jotka koskevat keinoja harjoittaa finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten lisävalvontaa.” |
17) |
Korvataan III luvun otsikko seuraavasti: |
18) |
Korvataan 20 artikla seuraavasti: ”20 artikla Komissiolle siirretty toimivalta Siirretään komissiolle valta antaa tähän direktiiviin tehtäviä teknisiä mukautuksia koskevia delegoituja säädöksiä 21 c artiklan mukaisesti seuraavilla alueilla:
Näihin toimenpiteisiin ei sisälly komissiolle delegoidun ja annetun toimivallan kohde 21 a artiklassa lueteltujen seikkojen osalta.” |
19) |
Poistetaan 21 artiklan 2, 3 ja 5 kohta. |
20) |
Muutetaan 21 a artikla seuraavasti:
|
21) |
Lisätään III lukuun artiklat seuraavasti: ”21 b artikla Yhteiset suuntaviivat Euroopan valvontaviranomaisten on annettava yhteiskomiteassa 3 artiklan 8 kohdassa, 7 artiklan 5 kohdassa, 8 artiklan 5 kohdassa, 9 artiklan 6 kohdassa, 11 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, 12 b artiklassa ja 21 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut yhteiset suuntaviivat asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 56 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. 21 c artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. 2. Siirretään 20 artiklassa tarkoitettu valta komissiolle neljäksi vuodeksi 9 päivästä joulukuuta 2011. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. 3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 20 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 5. Edellä olevan 20 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.” |
22) |
Korvataan 30 artiklan ensimmäinen alakohta seuraavasti: ”Kunnes alakohtaisten sääntöjen välinen yhteensovittaminen on edennyt pidemmälle, jäsenvaltioiden on säädettävä omaisuudenhoitoyhtiöiden sisällyttämisestä
|
23) |
Lisätään artikla seuraavasti: ”30 a artikla Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat 1. Kunnes alakohtaisten sääntöjen yhteensovittamisessa on edetty pidemmälle, jäsenvaltioiden on säädettävä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien sisällyttämisestä
2. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on määritettävä tai annettava toimivaltaisille viranomaisilleen valtuudet päättää, mitä alakohtaisia (pankkialan, vakuutusalan tai sijoituspalvelualan) sääntöjä noudattaen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat sisällytetään 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun konsolidoituun valvontaan tai lisävalvontaan. Tämän kohdan tarkoituksia varten vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajiin sovelletaan soveltuvin osin rahoituslaitosten valvontaan sisällyttämisen tavasta ja laajuudesta annettuja asiaankuuluvia alakohtaisia sääntöjä. Edellä olevan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa lisävalvonnassa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia kohdellaan osana sitä alaa, johon ne sisältyvät 1 kohdan a alakohdan nojalla. Jos vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja on osa finanssiryhmittymää, kaikki viittaukset säänneltyihin yrityksiin ja kaikki viittaukset toimivaltaisiin viranomaisiin ja asiaankuuluviin toimivaltaisiin viranomaisiin on tässä direktiivissä ymmärrettävä siten, että ensiksi mainittuun sisältyvät vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat ja viimeksi mainittuihin vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset. Tätä sovelletaan soveltuvin osin 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin ryhmiin.” |
24) |
Muutetaan liite I tämän direktiivin liitteen II mukaisesti. |
3 artikla
Muutokset direktiiviin 2006/48/EY
Muutetaan direktiivi 2006/48/EY seuraavasti:
1) |
Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Rahoitusalan holdingyhtiöihin, rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin ja monialan holdingyhtiöihin, joiden pääkonttori on unionissa, sovelletaan 39 artiklaa ja 124–143 artiklaa.” |
2) |
Muutetaan 4 artikla seuraavasti:
|
3) |
Korvataan 14 artikla seuraavasti: ”14 artikla Jokainen toimilupa on annettava tiedoksi pankkiviranomaiselle. Kunkin toimiluvan saaneen luottolaitoksen toiminimi on merkittävä luetteloon, jonka pankkiviranomainen julkaisee verkkosivustollaan ja pitää ajan tasalla. Konsolidoidusta valvonnasta vastuussa olevien toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja Euroopan pankkiviranomaiselle kaikki pankkiryhmittymää ja erityisesti ryhmittymän oikeudellista rakennetta, hallintojärjestelmää ja organisaatiorakennetta koskevat tiedot 12 artiklan 3 kohdan, 22 artiklan 1 kohdan ja 73 artiklan 3 kohdan mukaisesti.” |
4) |
Muutetaan 39 artikla seuraavasti:
|
5) |
Korvataan 69 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, kun emoyritys on luottolaitoksen kanssa samassa jäsenvaltiossa perustettu rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö edellyttäen, että siihen sovelletaan samaa valvontaa kuin luottolaitoksiin ja varsinkin 71 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia.” |
6) |
Korvataan 71 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai jäsenvaltiossa emoyhtiönä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten on noudatettava kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella 75, 120 ja 123 artiklassa sekä 5 jaksossa säädettyjä velvoitteita 133 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja tarkoitetulla tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68, 69 ja 70 artiklan soveltamista. Kun jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvaltaan kuuluu useampi kuin yksi luottolaitos, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan luottolaitokseen, johon sovelletaan 125 ja 126 artiklan mukaisesti konsolidoitua valvontaa.” |
7) |
Korvataan 72 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten on noudatettava 5 luvussa säädettyjä velvoitteita kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella. Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden merkittävien tytäryritysten on ilmoitettava liitteessä XII olevan 1 osan 5 kohdassa täsmennetyt tiedot erikseen merkittävistä tytäryrityksistä tai alakonsolidointiryhmistä.” |
8) |
Lisätään artikla seuraavasti: ”72 a artikla 1. Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2002/87/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, konsolidointiryhmän valvoja voi tytäryritysten valvonnasta vastaavia muita toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan päättää soveltaa kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön ainoastaan direktiivin 2002/87/EY asiaa koskevaa säännöstä. 2. Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2009/138/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, konsolidointiryhmän valvoja voi yhteisestä sopimuksesta vakuutusalan ryhmävalvojan kanssa päättää soveltaa kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön ainoastaan sen direktiivin säännöstä, joka liittyy direktiivin 2002/87/EY 3 artiklan 2 kohdassa määritettyyn tärkeimpään rahoitussektoriin. 3. Konsolidointiryhmän valvojan on ilmoitettava pankkiviranomaiselle ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (35) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’, tämän artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä. Pankkiviranomaisen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (36) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, on kehitettävä yhteiskomiteassa suuntaviivoja valvontakäytäntöjen lähentämiseksi ja kehitettävä teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka ne antavat komissiolle kolmen vuoden kuluessa mainittujen suuntaviivojen hyväksymisestä. Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti. |
9) |
Korvataan 73 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että luottolaitosten tytäryritykset soveltavat tämän direktiivin 75, 120 ja 123 artiklassa sekä 5 jaksossa vahvistettuja vaatimuksia alakonsolidointiryhmän tasolla, jos kyseisillä luottolaitoksilla tai emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on luottolaitos, rahoituslaitos tai direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 5 kohdassa määritelty omaisuudenhoitoyhtiö tytäryrityksenä kolmannessa maassa tai omistusyhteys tällaisessa yrityksessä.” |
10) |
Korvataan 80 artiklan 7 kohdan a alakohta seuraavasti:
|
11) |
Muutetaan 84 artikla seuraavasti:
|
12) |
Korvataan 89 artiklan 1 kohdan e alakohta seuraavasti:
|
13) |
Korvataan 105 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti: ”3. Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen ja sen tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritysten taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten tarkoituksena on käyttää kehittynyttä menetelmää, eri oikeushenkilöiden osalta toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä 129–132 artiklan mukaisesti. Hakemuksen on sisällettävä liitteessä X olevassa 3 osassa luetellut tekijät. 4. Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritykset soveltavat kehittynyttä menetelmää yhtenäisesti, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että emoyritys ja tytäryritykset täyttävät yhdessä tarkasteltuina liitteessä X olevan 3 osan mukaiset ehdot.” |
14) |
Korvataan 122 a artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö taikka sen tytäryritys arvopaperistaa alulle panevana tai järjestävänä luottolaitoksena useista konsolidoidun valvonnan alaan kuuluvista luottolaitoksista, sijoituspalveluyrityksistä tai muista rahoituslaitoksista peräisin olevia vastuita, 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen täyttämiseksi riittää siihen liittyvän Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoitu asema. Tätä kohtaa sovelletaan vain, kun arvopaperistetut vastuut luoneet luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset tai rahoituslaitokset ovat sitoutuneet noudattamaan 6 kohdan mukaisia vaatimuksia ja toimittavat oikea-aikaisesti alullepanevalle tai järjestävälle luottolaitokselle ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle luottolaitokselle, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle 7 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi tarvittavat tiedot.” |
15) |
Korvataan 125 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Kun luottolaitoksen emoyritys on jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, konsolidoitua valvontaa toteuttavat ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat antaneet kyseiselle luottolaitokselle 6 artiklassa tarkoitetun toimiluvan.” |
16) |
Korvataan 126 artikla seuraavasti: ”126 artikla 1. Kun useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneilla luottolaitoksilla on emoyrityksenä sama jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, sama jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, sama Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö taikka sama Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, konsolidoitua valvontaa toteuttavat sen luottolaitoksen osalta toimivaltaiset viranomaiset, jolla on toimilupa jäsenvaltiossa, johon rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on sijoittautunut. Kun useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden luottolaitosten emoyritykset muodostuvat useammasta kuin yhdestä rahoitusalan holdingyhtiöstä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöstä, joiden pääkonttorit ovat eri jäsenvaltioissa, ja kun jokaisessa näistä valtioista on luottolaitos, konsolidoitua valvontaa harjoittaa sen luottolaitoksen osalta toimivaltainen viranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin. 2. Kun useamman kuin yhden unionissa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyrityksenä on sama rahoitusalan holdingyhtiö tai sama rahoitusalan sekaholdingyhtiö eikä mikään näistä luottolaitoksista ole saanut toimilupaa jäsenvaltiossa, johon rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on sijoittautunut, konsolidoitua valvontaa harjoittaa toimivaltainen viranomainen, joka on antanut toimiluvan sille luottolaitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin ja joka katsotaan tätä direktiiviä sovellettaessa Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevaksi luottolaitokseksi. 3. Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityistapauksissa yhteisesti päättää olla soveltamatta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita, jos niiden soveltaminen olisi epätarkoituksenmukaista, ottaen huomioon luottolaitokset ja niiden toiminnan suhteellinen merkitys eri maissa, ja nimetä jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen harjoittamaan konsolidoitua valvontaa. Toimivaltaisten viranomaisten on ennen päätöksensä tekemistä annettava Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle luottolaitokselle, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle tai sille luottolaitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin, mahdollisuus esittää kantansa. 4. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja pankkiviranomaiselle kaikista 3 kohdan nojalla tehdyistä sopimuksista.” |
17) |
Muutetaan 127 artikla seuraavasti:
|
18) |
Muutetaan 129 artikla seuraavasti:
|
19) |
Korvataan 131 a artiklan 2 kohdan kuudes alakohta seuraavasti: ”Valvontakollegioihin voivat osallistua seuraavat:
|
20) |
Muutetaan 132 artiklan 1 kohta seuraavasti:
|
21) |
Korvataan 135 artikla seuraavasti: ”135 artikla Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ne henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön liiketoimintaa, ovat riittävän hyvämaineisia ja kokeneita suorittaakseen nämä tehtävät.” |
22) |
Korvataan 139 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: ”3. Jäsenvaltioiden on sallittava toimivaltaisten viranomaistensa kesken 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen luovuttaminen kuitenkin edellyttäen, että rahoitusalan holdingyhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön, rahoituslaitoksen tai oheispalveluja tarjoavan yrityksen osalta tietojen kerääminen tai hallussapito ei tarkoita missään tapauksessa, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava näiden laitosten tai yritysten valvonta yksilöllisesti.” |
23) |
Muutetaan 140 artikla seuraavasti:
|
24) |
Korvataan 141 ja 142 artikla seuraavasti: ”141 artikla Kun jonkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset haluavat tätä direktiiviä soveltaessaan määrätyissä tapauksissa todentaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa luottolaitosta, rahoitusalan holdingyhtiötä, rahoituslaitosta, oheispalveluja tarjoavaa yritystä, monialan holdingyhtiötä, rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, 137 artiklassa tarkoitettua tytäryritystä tai 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tytäryritystä koskevat tiedot, niiden on pyydettävä kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia suorittamaan tämä todentaminen. Niiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat ottaneet vastaan tämän pyynnön, on toimivaltansa rajoissa joko itse suoritettava todentaminen tai sallittava viranomaisten, jotka ovat esittäneet pyynnön, suorittaa tämä todentaminen taikka sallittava tilintarkastajan tai asiantuntijan suorittaa se. Pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen voi olla mukana todentamisessa, kun se ei itse suorita sitä. 142 artikla Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisille rahoitusalan holdingyhtiöille, rahoitusalan sekaholdingyhtiöille ja monialan holdingyhtiöille tai niiden tosiasiallisille johtajille, jotka rikkovat 124–141 artiklan ja tämän artiklan soveltamiseksi annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, voidaan määrätä seuraamuksia tai muita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lopettaa todetut rikkomiset tai niiden syyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden rikosoikeudellisten säännösten soveltamista. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava tiiviissä yhteistyössä keskenään sen varmistamiseksi, että näillä seuraamuksilla tai toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, erityisesti kun rahoitusalan holdingyhtiön tai monialan holdingyhtiön taikka rahoitusalan sekaholdingyhtiön keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka ei sijaitse samassa jäsenvaltioissa kuin sen sääntömääräinen kotipaikka.” |
25) |
Muutetaan 143 artikla seuraavasti:
|
26) |
Lisätään artikla seuraavasti: ”146 a artikla Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luottolaitokset julkistavat pankkiryhmittymän tasolla vuosittain joko täydellisen tai vastaaviin tietoihin viitaten kuvauksen oikeudellisesta rakenteestaan ja hallintojärjestelmästään sekä organisaatiorakenteestaan.” |
27) |
Muutetaan liite X tämän direktiivin liitteen III mukaisesti. |
4 artikla
Muutokset direktiiviin 2009/138/EY
Muutetaan direktiivi 2009/138/EY seuraavasti:
1) |
Korvataan 212 artiklan 1 kohdan f ja g alakohta seuraavasti:
|
2) |
Korvataan 213 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti: ”2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ryhmävalvontaa sovelletaan seuraaviin:
3. Edellä 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka kotipaikka on unionissa, on joko säännellyn yrityksen sidosyritys tai on itse säännelty yritys tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, johon sovelletaan direktiivin 2002/87/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaista lisävalvontaa, ryhmävalvoja voi, kuultuaan muita kyseisiä valvontaviranomaisia, päättää olla suorittamatta kyseisen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tasolla tämän direktiivin 244 artiklassa tarkoitettua riskikeskittymän valvontaa, tämän direktiivin 245 artiklassa tarkoitettua ryhmänsisäisten liiketoimien valvontaa tai molempia. 4. Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2002/87/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, ryhmävalvoja voi muita asianomaisia valvontaviranomaisia kuultuaan päättää soveltaa kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön ainoastaan direktiivin 2002/87/EY asiaa koskevaa säännöstä. 5. Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2006/48/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, ryhmävalvoja voi yhteisestä sopimuksesta pankki- ja sijoituspalvelualan konsolidointiryhmän valvojan kanssa päättää soveltaa ainoastaan sen direktiivin säännöksiä, jotka liittyvät direktiivin 2002/87/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettyyn tärkeimpään sektoriin. 6. Ryhmävalvojan on ilmoitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (37) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomaiselle), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (38) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’, 4 ja 5 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä. Pankkiviranomaisen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (39) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, on kehitettävä Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteassa, jäljempänä ’yhteiskomitea’, suuntaviivoja valvontakäytäntöjen lähentämiseksi ja näiden suuntaviivojen hyväksymisestä teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka ne antavat komissiolle kolmen vuoden kuluessa mainittujen suuntaviivojen hyväksymisestä. Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti. |
3) |
Korvataan 214 artiklan 1 kohta seuraavasti: ”1. Ryhmävalvonnan harjoittaminen 213 artiklan mukaisesti ei merkitse sitä, että valvontaviranomaisten olisi valvottava kolmannen maan vakuutusyritystä, kolmannen maan jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiötä, rahoitusalan sekaholdingyhtiötä tai sekavakuutushallintayhtiötä yksittäisenä yrityksenä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 257 artiklan soveltamista vakuutushallintayhtiöihin tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin.” |
4) |
Korvataan 215 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti: ”1. Jos 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on itse toisen sellaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys, jonka kotipaikka on unionissa, 218–258 artiklaa sovelletaan ainoastaan sen perimmäisen emoyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tasolla, jonka kotipaikka on unionissa. 2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu perimmäisenä emoyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka kotipaikka on unionissa, on sellaisen yrityksen tytäryritys, johon sovelletaan direktiivin 2002/87/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaista lisävalvontaa, ryhmävalvoja voi, kuultuaan muita asianomaisia valvontaviranomaisia, päättää olla suorittamatta kyseisen perimmäisen emoyrityksen tai -yhtiön tasolla 244 artiklassa tarkoitettua riskikeskittymän valvontaa, 245 artiklassa tarkoitettua ryhmänsisäisten liiketoimien valvontaa tai molempia.” |
5) |
Korvataan 216 artiklan 1 kohta seuraavasti: ”1. Jos 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulla osakasyrityksenä olevalla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä taikka vakuutushallintayhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä, jonka kotipaikka on unionissa, ei ole kotipaikkaa samassa jäsenvaltiossa kuin 215 artiklassa tarkoitetulla yhteisön tason perimmäisellä emoyrityksellä, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden valvontaviranomaiset päättävät, kuultuaan ryhmävalvojaa ja kyseistä unionin tason perimmäistä emoyritystä, ottaa ryhmävalvonnan kohteeksi kansallisen tason perimmäisenä emoyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön.” |
6) |
Korvataan 219 artikla seuraavasti: ”219 artikla Laskentatiheys 1. Ryhmävalvojan on varmistettava, että osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö suorittaa 218 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut laskelmat vähintään kerran vuodessa. Osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka, jos ryhmän johdossa ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tai ryhmään kuuluvan yrityksen, jonka ryhmävalvoja on nimennyt kuultuaan muita asianomaisia valvontaviranomaisia ja itse ryhmää, on toimitettava laskentaan tarvittavat tiedot ja laskennan tulokset ryhmävalvojalle. 2. Vakuutusyrityksen, jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön on jatkuvasti tarkkailtava ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimusta. Jos ryhmän riskiprofiili poikkeaa merkittävästi ryhmän uusimman ilmoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus on viipymättä laskettava uudelleen ja ilmoitettava ryhmävalvojalle. Jos on näyttöä siitä, että ryhmän riskiprofiili on muuttunut merkittävästi sen päivän jälkeen, jona ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus on viimeksi ilmoitettu, ryhmävalvoja voi vaatia, että ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan uudelleen.” |
7) |
Korvataan 226 artikla seuraavasti: ”226 artikla Välissä olevat vakuutushallintayhtiöt 1. Laskettaessa ryhmän vakavaraisuutta sellaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osalta, jolla on omistusyhteys sidosyrityksenä olevaan vakuutusyritykseen, sidosyrityksenä olevaan jälleenvakuutusyritykseen, kolmannen maan vakuutusyritykseen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritykseen vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön kautta, kyseisen välittävän vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tila on otettava laskelmassa huomioon. Tätä laskelmaa varten kyseistä välissä olevaa vakuutushallintayhtiötä tai välissä olevaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä on käsiteltävä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksenä, jota koskevat I osaston VI luvun 4 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut säännöt vakavaraisuuspääomavaatimuksen osalta ja I osaston VI luvun 3 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut edellytykset vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevien omien varojen osalta. 2. Jos välissä olevalla vakuutushallintayhtiöllä tai välissä olevalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on etuoikeudeltaan huonompaa lainaa tai muita hyväksyttäviä omia varoja, joihin sovelletaan 98 artiklan mukaista rajoitusta, ne on tunnustettava hyväksyttäviksi omiksi varoiksi niihin määriin saakka, jotka lasketaan soveltamalla 98 artiklassa säädettyjä rajoituksia hyväksyttävien omien varojen kokonaismäärään ryhmätasolla suhteessa vakavaraisuuspääomavaatimukseen ryhmätasolla. Välissä olevan vakuutushallintayhtiön tai välissä olevan rahoitusalan sekaholdingyhtiön hyväksyttävä oma varallisuus, johon vaaditaan 90 artiklan mukaisesti valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntä, jos se on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omistuksessa, voidaan ottaa mukaan ryhmän vakavaraisuuslaskelmaan ainoastaan, jos ryhmävalvoja on sen asianmukaisesti hyväksynyt.” |
8) |
Korvataan 231 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: ”1. Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja sen sidosyritykset taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön sidosyritykset yhdessä hakevat lupaa laskea ryhmän konsolidoitu vakavaraisuuspääomavaatimus sekä ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimus sisäisen mallin perusteella, asianomaisten valvontaviranomaisten on yhdessä päätettävä luvan myöntämisestä ja määriteltävä mahdolliset lupaehdot ja -edellytykset.” |
9) |
Korvataan 233 artiklan 5 kohta seuraavasti: ”5. Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja sen sidosyritykset taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön sidosyritykset yhdessä hakevat lupaa laskea ryhmän vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimus sisäisen mallin perusteella, 231 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.” |
10) |
Korvataan III osaston II luvun I jakson 5 alajakson otsikko seuraavasti: |
11) |
Korvataan 235 artikla seuraavasti: ”235 artikla Ryhmän vakavaraisuus vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön osalta 1. Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ovat vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksiä, ryhmävalvojan on varmistettava, että ryhmän vakavaraisuus lasketaan vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tasolla 220 artiklan 2 kohtaa – 233 artiklaa soveltaen. 2. Tätä laskelmaa varten emoyritystä käsitellään vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksenä, jota koskevat I osaston VI luvun 4 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut säännöt vakavaraisuuspääomavaatimuksen osalta ja I osaston VI luvun 3 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut edellytykset vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevien omien varojen osalta.” |
12) |
Korvataan 243 artikla seuraavasti: ”243 artikla Vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritykset Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, jotka ovat vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksiä, sovelletaan 236–242 artiklaa soveltuvin osin.” |
13) |
Korvataan 244 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tai vakuutushallintayhtiöt tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ilmoittavat ryhmävalvojalle säännöllisesti ja ainakin vuosittain ryhmätason merkittävistä riskikeskittymistä, paitsi jos sovelletaan 215 artiklan 2 kohtaa. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, joka on ryhmän johdossa, tai, jos ryhmän johdossa ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön taikka ryhmään kuuluvan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, jonka ryhmävalvoja on nimennyt kuultuaan asiasta muita asianomaisia valvontaviranomaisia, on annettava tarvittavat tiedot ryhmävalvojalle. Ryhmävalvoja vastaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen riskikeskittymien tarkastamisesta.” |
14) |
Korvataan 245 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tai vakuutushallintayhtiöt tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ilmoittavat ryhmävalvojalle säännöllisesti ja ainakin vuosittain ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kaikista merkittävistä ryhmänsisäisistä liiketoimista, mukaan luettuina sellaisen luonnollisen henkilön kanssa suoritetut liiketoimet, jolla on läheiset sidokset ryhmään kuuluvaan yritykseen, paitsi jos sovelletaan 215 artiklan 2 kohtaa. Lisäksi jäsenvaltioiden on vaadittava, että hyvin merkittävistä ryhmänsisäisistä liiketoimista ilmoitetaan niin pian kuin käytännössä on mahdollista. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, joka on ryhmän johdossa, tai, jos ryhmän johdossa ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön taikka ryhmään kuuluvan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, jonka ryhmävalvoja on nimennyt kuultuaan asiasta muita asianomaisia valvontaviranomaisia, on annettava tarvittavat tiedot ryhmävalvojalle. Ryhmävalvoja vastaa ryhmänsisäisten liiketoimien tarkastamisesta.” |
15) |
Korvataan 246 artiklan 4 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta seuraavasti: ”4. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö suorittaa 45 artiklassa vaaditun arvion ryhmätasolla. Ryhmävalvoja vastaa ryhmätasolla suoritetun riski- ja vakavaraisuusarvion tarkastamisesta III luvun mukaisesti. Jos vakavaraisuus lasketaan ryhmätasolla 230 artiklassa tarkoitetun menetelmän 1 mukaisesti, osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön on annettava ryhmävalvojalle tiedot, joiden perusteella voidaan ymmärtää ryhmän kaikkien sidosyrityksinä olevien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimusten summan ja ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen välinen ero. Osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö voi ryhmävalvojan suostumuksella suorittaa 45 artiklassa vaaditun arvion samanaikaisesti ryhmätasolla ja jonkin ryhmään kuuluvan tytäryrityksen tasolla ja laatia yhden asiakirjan, joka käsittää kaikki arvioinnit.” |
16) |
Korvataan 247 artiklan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:
|
17) |
Lisätään 249 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti: ”Ryhmävalvoja toimittaa asianomaisille valvontaviranomaisille ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ryhmää koskevat tiedot 19 artiklan, 51 artiklan 1 kohdan ja 254 artiklan 2 kohdan mukaisesti erityisesti ryhmän oikeudellisesta rakenteesta, hallintojärjestelmästä ja organisaatiorakenteesta.” |
18) |
Korvataan 256 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti: ”1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että osakasyrityksenä olevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, vakuutushallintayhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt julkistavat vuosittain vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen ryhmän tasolla. Sovelletaan 51, 53, 54 ja 55 artiklaa soveltuvin osin. 2. Osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö voi ryhmävalvojan suostumuksella päättää antaa vain yhden sen vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen, joka sisältää:
Ryhmävalvojan on ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun suostumuksen antamista kuultava valvontaviranomaisten kollegion jäseniä ja otettava asianmukaisesti huomioon sen näkemykset ja varaumat.” |
19) |
Korvataan 257 artikla seuraavasti: ”257 artikla Vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön hallinto-, johto- tai valvontaelin Jäsenvaltioiden on vaadittava, että kaikki henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat vakuutushallintayhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, täyttävät tehtäviensä edellyttämää sopivuutta ja luotettavuutta koskevat vaatimukset. Sovelletaan 42 artiklaa soveltuvin osin.” |
20) |
Korvataan 258 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti: ”1. Jos ryhmän vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset eivät noudata 218–246 artiklassa säädettyjä vaatimuksia tai jos vaatimukset täyttyvät, mutta vakavaraisuus voi silti olla vaarassa, tai jos ryhmänsisäiset liiketoimet tai riskikeskittymät ovat uhka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten taloudelliselle asemalle, tilanteen korjaamiseksi mahdollisimman nopeasti:
Jos ryhmävalvoja ei ole ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa yksi sen jäsenvaltion valvontaviranomaisista, jossa vakuutushallintayhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on kotipaikka, ryhmävalvojan on ilmoitettava havainnoistaan kyseisille valvontaviranomaisille, jotta nämä voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet. Jos ryhmävalvoja ei ole ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa yksi sen jäsenvaltion valvontaviranomaisista, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on kotipaikka, ryhmävalvojan on ilmoitettava havainnoistaan kyseisille valvontaviranomaisille, jotta nämä voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet. Jäsenvaltioiden on määritettävä toimenpiteet, joita niiden valvontaviranomaiset voivat toteuttaa vakuutushallintayhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista. Asianomaisten valvontaviranomaisten, ryhmävalvoja mukaan luettuna, on tarvittaessa sovitettava yhteen toimenpiteensä. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän osaston soveltamiseksi annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä rikkoville vakuutushallintayhtiöille ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöille tai niitä tosiasiallisesti johtavalle henkilölle määrätään seuraamuksia tai toimenpiteitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden rikosoikeudellisten säännösten soveltamista. Valvontaviranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä sen varmistamiseksi, että tällaiset seuraamukset tai toimenpiteet ovat tehokkaita erityisesti silloin, kun vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön kotipaikka ei sijaitse samassa jäsenvaltiossa kuin sen keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka.” |
21) |
Korvataan 262 artikla seuraavasti: ”262 artikla Kolmansiin maihin rekisteröidyt emoyritykset: vastaavuuden puuttuminen 1. Jos 260 artiklan mukaisesti suoritettu tarkastus osoittaa, että vastaavaa valvontaa ei ole, jäsenvaltioiden on sovellettava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin soveltuvin osin joko 218–258 artiklaa, lukuun ottamatta 236–243 artiklaa, tai yhtä tämän artiklan 2 kohdassa säädetyistä menetelmistä. Edellä 218–258 artiklassa säädettyjä yleisiä periaatteita ja menetelmiä on sovellettava vakuutushallintayhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tasolla. Emoyritystä on ainoastaan ryhmän vakavaraisuuslaskelmaa varten käsiteltävä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksenä, johon sovelletaan I osaston VI luvun 3 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistettuja edellytyksiä vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevien omien varojen osalta sekä jompaakumpaa seuraavista:
2. Jäsenvaltioiden on sallittava, että niiden valvontaviranomaiset soveltavat muita menetelmiä varmistaakseen, että ryhmän vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä valvotaan asianmukaisesti. Ryhmävalvojan on päätettävä näistä menetelmistä muita asianomaisia valvontaviranomaisia kuultuaan. Valvontaviranomaiset voivat erityisesti vaatia sellaisen vakuutushallintayhtiön tai sellaisen rahoitusalan sekaholdingyhtiön perustamista, jonka kotipaikka on unionissa, ja soveltaa tätä osastoa kyseisen vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön johtaman ryhmän vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin. Valituilla menetelmillä on voitava saavuttaa tässä osastossa vahvistetut ryhmävalvonnan tavoitteet, ja ne on ilmoitettava muille asianomaisille valvontaviranomaisille ja komissiolle.” |
22) |
Korvataan 263 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta seuraavasti: ”Jos 260 artiklassa tarkoitettu emoyritys on itse sellaisen vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys, jonka kotipaikka on kolmannessa maassa, tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritys, jäsenvaltioiden on tehtävä 260 artiklassa säädetty valvonnan vastaavuuden tarkastus ainoastaan perimmäisen emoyrityksen tasolla, joka on kolmannen maan vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan rahoitusalan sekaholdingyhtiö tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys. Valvontaviranomaiset voivat kuitenkin 260 artiklassa tarkoitetun vastaavan valvonnan puuttuessa tehdä uuden tarkastuksen alemmalla tasolla, jolla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on emoyritys, joka voi olla kolmannen maan vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan rahoitusalan sekaholdingyhtiö tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys.” |
5 artikla
Uudelleentarkastelu
Komissio tarkastelee uudelleen perinpohjaisesti direktiiviä 2002/87/EY, direktiivin mukaisesti annetut delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset mukaan luettuina. Kyseisen uudelleentarkastelun jälkeen komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 kertomuksen, jossa käsitellään erityisesti mainitun direktiivin soveltamisalaa ja sitä, pitäisikö soveltamisalaa laajentaa tarkastelemalla uudelleen 3 artiklaa, sekä mainitun direktiivin soveltamista sääntelemättömiin yrityksiin, erityisesti erillisyhtiöihin. Kertomuksessa on myös käsiteltävä niiden finanssiryhmittymien yksilöintiperusteita, jotka ovat sellaisten laajempien muuta kuin rahoitustoimintaa harjoittavien ryhmien omistuksessa, joiden pankkialalla, vakuutusalalla ja sijoituspalvelualalla harjoitettavan toiminnan kokonaismäärä on olennaisen merkityksellinen finanssipalvelujen sisämarkkinoiden kannalta.
Komissio harkitsee myös, olisiko valvontaviranomaisten annettava yhteiskomiteassa suuntaviivoja kyseisen olennaisen merkityksellisyyden arvioimiseksi.
Samassa yhteydessä kertomuksessa olisi myös tarkasteltava systeemisesti merkittäviä finanssiryhmittymiä, joiden koko, sisäiset sidonnaisuudet tai monimutkaisuus tekevät niistä erityisen haavoittuvia, ja jotka yksilöidään soveltaen analogisesti finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän ja Baselin pankkivalvontakomitean kehittyviä standardeja. Lisäksi kertomuksessa on tarkasteltava uudelleen mahdollisuutta ottaa käyttöön pakolliset stressitestit. Kertomukseen liitetään tarvittaessa aiheellisia lainsäädäntöehdotuksia.
6 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 1, 2 ja 3 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 10 päivänä kesäkuuta 2013. Niiden on välittömästi toimitettava komissiolle nämä säännökset kirjallisina sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
2. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 4 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 10 päivänä kesäkuuta 2013. Niiden on välittömästi ilmoitettava komissiolle nämä toimenpiteet kirjallisina sekä kyseisiä toimenpiteitä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
3. Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin 2 artiklan 23 kohdan sekä tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan, siltä osin kuin näillä säännöksillä muutetaan direktiivin 2002/87/EY 1 artiklaa, 2 artiklan 4, 5 a ja 16 kohtaa ja 3 artiklan 2 kohtaa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien osalta, noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, viimeistään 22 päivänä heinäkuuta 2013. Niiden on välittömästi ilmoitettava komissiolle nämä toimenpiteet kirjallisina sekä kyseisiä toimenpiteitä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
4. Jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti hyväksymissä toimenpiteissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
5. Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän direktiivin soveltamiseksi antamansa tärkeimmät kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
7 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
8 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty Strasbourgissa 16 päivänä marraskuuta 2011.
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
J. BUZEK
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
W. SZCZUKA
(1) EUVL C 62, 26.2.2011, s. 1.
(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. heinäkuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, annettu 8. marraskuuta 2011.
(3) EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1.
(4) Ensimmäinen neuvoston direktiivi 73/239/ETY, annettu 24 päivänä heinäkuuta 1973, muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3).
(5) Neuvoston direktiivi 92/49/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1992, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) (EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1).
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/78/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 1998, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten lisävalvonnasta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 1).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY, annettu 5 päivänä marraskuuta 2002, henkivakuutuksesta (EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1).
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).
(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY, annettu 16 päivänä marraskuuta 2005, jälleenvakuutuksesta (EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1),
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1).
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä harjoittamisesta (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201).
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).
(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).
(15) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.
(16) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.
(17) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.
(18) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.
(19) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.
(20) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.”
(21) Henkivakuutuksesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY (EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1).
(22) Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).
(23) Jälleenvakuutuksesta 16 päivänä marraskuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY (EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1).
(24) Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1).
(25) Siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
(26) Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) 25 päivänä marraskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).
(27) Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista 8 päivänä kesäkuuta 2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).
(28) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.
(29) EUVL L 193, 18.7.1983, s. 1.
(30) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.”
(31) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.
(32) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.
(33) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.”
(34) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1.”
(35) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.
(36) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.”
(37) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.
(38) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.
(39) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.”
LIITE I
Muutetaan direktiivin 98/78/EY liitteet I ja II seuraavasti:
A. |
Muutetaan liite I seuraavasti:
|
B. |
Muutetaan liite II seuraavasti:
|
LIITE II
Korvataan direktiivin 2002/87/EY liitteessä I olevassa jaksossa ”II Tekniset laskentamenetelmät” menetelmät 3 ja 4 seuraavasti:
”Menetelmä 3: Yhdistelmämenetelmä
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia menetelmien 1 ja 2 yhdistelmän.”
LIITE III
Korvataan direktiivin 2006/48/EY liitteessä X olevan 3 osan 3 jakson 30 kohta seuraavasti:
”30. |
Kun EU:n alueella emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset tai EU:n alueella emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritykset aikovat soveltaa kehittynyttä menetelmää, tätä koskevassa hakemuksessa on oltava kuvaus menetelmistä, joiden perusteella operatiivinen riskipääoma jaetaan konsernin eri yhtiöiden kesken.” |