—

kumoamaan komission 11.10.2017 antaman päätöksen C(2017/N) (valtiontuki SA.49275) siltä osin, kuin siinä katsotaan, että ehdollinen pääomajärjestelysopimus, josta Portuguese Resolution Fund (jäljempänä Resolution Fund) ja Lone Star group (jäljempänä Lone Star) sopivat ja joka tuli niiden välillä voimaan siinä yhteydessä, jossa ensin mainittu myi Novo Banco, S.A:n (jäljempänä Novo Banco) viimeksi mainitulle, oli yhteismarkkinoille soveltuvaa valtiontukea

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komission teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että vuonna 2014 tehty Banco Espírito Santo, S.A:n (jäljempänä BES) purkaminen toteutettiin yksinomaan Portugalin lain mukaisesti ja ennen luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 173) voimaantuloa.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että direktiiviä 2014/59 sovellettiin vasta 1.1.2015 alkaen.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että BES:n alkuperäisen purkamismenettelyn yhtenäisyyden ja täytäntöönpanon säilyttämiseksi Novo Bancon myyntiin on sovellettava kansallista lakia, joka oli voimassa ennen direktiivin 2014/59 täytäntöönpanoa.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisen virheen katsoessaan virheellisesti, että direktiivissä 2014/59 ei ole mitään sellaisia säännöksiä, jotka ovat erottamattomasti yhteydessä ehdollisen pääomajärjestelysopimuksen arvioimiseen.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi direktiivin 2014/59 101 ja 44 artiklaa.

6)

Kuudennen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi SEUT 108 artiklan 2 kohtaa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) 4 artiklan 4 kohtaa, koska se ei aloittanut muodollista tutkintamenettelyä, vaikka ehdollisen pääomajärjestelysopimuksen yhteensoveltuvuudesta EU-oikeuden kanssa oli merkittäviä epäilyjä, ja täten komissio esti kantajia käyttämästä puolustautumisoikeuksiaan.