Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 24.12.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-572/16, Brouillard v. komissio, 13.10.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-728/17 P)

(2018/C 112/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Mihaylova ja G. Gattinara)

Muu osapuoli: Alain Laurent Brouillard

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen ja selvitysaineiston vääristämiseen. Tämä valitusperuste jakautuu kolmeen osaan ja koskee valituksenalaisen tuomion 36, 39, 43–56, 62 ja 63 kohtaa.

Valitusperusteen ensimmäisessä osassa komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen kilpailuilmoituksen tulkitsemisessa. Valituksenalaisen tuomion 36, 45 ja 47–56 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut yhtäältä, ettei kilpailuilmoitukseen sisältyvässä ilmaisussa ”formation juridique complète” (oikeustieteellinen loppututkinto) käytetty adjektiivi ”complète” viittaa vaaditun tutkinnon sisältöön, ja toisaalta, ettei ilmaisuun ”diplôme correspondant au minimum au niveau de la maîtrise” (tasoltaan vähintään ylempää korkeakoulututkintoa vastaava tutkintotodistus) sisältyvä sana ”correspondant” (vastaava) viittaa tutkintotodistukseen vaan koulutukseen. Komissio katsoo myös, ettei asiayhteyden mukainen teleologinen tulkinta lainkaan tue unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätöksiä, koska kilpailuun osallistumisen edellytyksiä on tulkittava täytettävinä oleviin virkoihin kuuluvien tehtävien kuvauksen perusteella ja kilpailuilmoituksen liitteen I mukaan kyse oli kielenkääntäjän tehtävistä, joihin haettiin ”juristes diplômés hautement qualifiés” (korkeatasoisen ammattitaidon omaavia lakimiestutkinnon suorittaneita henkilöitä).

Tämän valitusperusteen toisessa osassa komissio vetoaa oikeudelliseen virheeseen henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan i alakohdan tulkitsemisessa valituksenalaisen tuomion 46–49, 52 ja 53 kohdassa. Komissio katsoo, ettei tällä henkilöstösääntöjen säännöksellä ole mitään merkitystä palvelukseen ottamista koskevissa menettelyissä ja ettei säännös varsinkaan estä hallintoa asettamasta kilpailuilmoituksen sisältöä laadittaessa osallistumisedellytyksiä, jotka ovat tiukempia kuin tässä säännöksessä edellytetyt kriteerit. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, kilpailuilmoitusta ei voida tulkita henkilöstösääntöjen tämän säännöksen perusteella.

Saman valitusperusteen kolmannessa osassa komissio vetoaa Université de Poitiers’n ammatillisen master-tutkinnon ja kantajan hakuasiakirjojen sisällön vääristämiseen. Komissio katsoo, että näistä selvitysaineiston osista ilmenee selvästi, ettei kantajalla ole ollut kilpailuilmoituksessa vaadittua master 2 –tutkintotodistusta viiden vuoden oikeustieteellisistä opinnoista. Unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset valituksenalaisen tuomion 39, 43, 44 ja 52–54 kohdassa ovat siten virheellisiä.

Toinen valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen kilpailun valintalautakunnan toimivaltaa hakijan tutkintotodistusta koskevan vaatimuksen täyttymisen tarkistamisessa rajaavien sääntöjen tulkitsemisessa. Tällä valitusperusteella, joka koskee valituksenalaisen tuomion 37, 52 ja 54–56 kohtaa, pyritään riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen päättely, jonka mukaan valintalautakunnan olisi ollut hyväksyttävä kantajan tutkintotodistus pelkästään tutkintotodistuksen myöntämistä koskevien kansallisten säännösten perusteella.

Kolmas valitusperuste, joka koskee valituksenalaisen tuomion 39, 44, 47, 48, 52 ja 57–61 kohtaa, perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole viitannut riittävästi niihin asiakirja-aineiston osiin, joiden perusteella kantajalla on unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ollut sellainen tutkintotodistus, jonka perusteella hän on täyttänyt kilpailuilmoituksen mukaisen vaatimuksen. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen kannanotoissa on ristiriita, sillä unionin yleinen tuomioistuin on yhtäältä katsonut, että oikeustieteellinen loppututkinto ja tutkintotodistus korkeakoulututkinnon täydellisen oppimäärän suorittamisesta ovat kaksi eri vaatimusta, mutta toisaalta todennut tutkintotodistusta koskevan vaatimuksen täyttyvän selittämättä kuitenkaan, minkä seikan perusteella oikeustieteellistä loppututkintoa koskevan edellytyksen voitiin katsoa täyttyvän. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole selittänyt riittävästi, miksi asiassa T-420/13 annetussa lainvoimaisessa tuomiossa kantajan tutkintotodistusta ei hyväksytty freelance-kääntäjien palvelujen hankkimista unionin tuomioistuimen hallinnolle koskevassa sopimuksentekomenettelyssä mutta saman tutkintotodistuksen perusteella katsotaan nyt mahdolliseksi nimittää sama kantaja juristi-lingvistin virkauralle unionin tuomioistuimen käännösyksiköissä.