This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62017CN0032
Case C-32/17 P: Appeal brought on 23 January 2017 by Apcoa Parking Holdings GmbH against the order of the General Court (Seventh Chamber) made on 8 November 2016 in Joined Cases T-268/15 and T-272/15, Apcoa Parking Holdings GmbH v European Union Intellectual Property Office (EUIPO)
Asia C-32/17 P: Valitus, jonka Apcoa Parking Holdings GmbH on tehnyt 23.1.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-268/15 ja T-272/15, Apcoa Parking Holdings v. EUIPO, 8.11.2016 antamasta määräyksestä
Asia C-32/17 P: Valitus, jonka Apcoa Parking Holdings GmbH on tehnyt 23.1.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-268/15 ja T-272/15, Apcoa Parking Holdings v. EUIPO, 8.11.2016 antamasta määräyksestä
EUVL C 151, 15.5.2017, p. 15–16
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
15.5.2017 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 151/15 |
Valitus, jonka Apcoa Parking Holdings GmbH on tehnyt 23.1.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-268/15 ja T-272/15, Apcoa Parking Holdings v. EUIPO, 8.11.2016 antamasta määräyksestä
(Asia C-32/17 P)
(2017/C 151/21)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Apcoa Parking Holdings GmbH (edustaja: asianajaja A. Lohmann)
Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
|
— |
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) 8.11.2016 yhdistetyissä asioissa T-268/15 ja T-272/15 antaman tuomion; |
|
— |
kumoaa EUIPO:n (aikaisemmin SMHV) neljännen valituslautakunnan 25.3.2015 valitusmenettelyissä R 2061/2014-4 ja R 2063/2014-4 tekemät päätökset; |
|
— |
velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajan mukaan määräystä annettaessa on tapahtunut menettelyvirhe (ensimmäinen valitusperuste). Tämän vuoksi sillä rikotaan unionin oikeutta. Unionin tuomioistuin ei ole ottanut huomioon olennaisia tosiseikkoja (toinen valitusperuste). Se on vääristellyt tosiseikkoja (kolmas valitusperuste). Määräys on Euroopan unionin tavaramerkin yhtenäisyyttä koskevan periaatteen vastainen.
Ensimmäinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut kanteen suullista käsittelyä toimittamatta kantajan nimenomaisesta pyynnöstä huolimatta.
Tällaisen käsittelyn toimittaminen ei ollut turhaa, sillä kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät selvästi puuttuneet eikä se ollut selvästi perusteeton. Määräystä annettaessa on siis tapahtunut menettelyvirhe.
Toinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut unionin oikeutta. Päinvastoin kuin unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisussa katsotaan, yksikään asetuksen N:o 207/2009 (1) 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista kieltäytymisperusteista ei ole esteenä riidanalaisten tavaramerkkien rekisteröinnille. Kyseiset merkit eivät ole kuvailevia merkintöjä.
Unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon asian kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja. Se on katsonut, että Yhdistyneen kuningaskunnan yleisölle englanninkielinen sana ”Parkway” tarkoittaa rautatieaseman pysäköintialuetta. Se ei kuitenkaan tältä osin ole ottanut huomioon, että Ison Britannian tavaramerkkiviranomainen oli jopa istunnossa jo nimenomaisesti käsitellyt tätä kysymystä ja että tämä oli perinpohjaisen tutkimuksen päätteeksi katsonut, ettei merkintä ollut kuvaileva. Kun kyseistä sanaa käytetään yksinään, kuten mainitussa tavaramerkissä, sillä ei ole sitä merkitystä, jonka unionin yleinen tuomioistuin on sille antanut. Samanlaisten ”Parkway”-tavaramerkkien rekisteröintejä ollaan parhaillaan laajentamassa kansainvälisiksi tavaramerkeiksi useissa jäsenvaltioissa (mm. Irlannissa) ja niitä on haettu rekisteröitäviksi kansallisiksi tavaramerkeiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut tätä huomioon todeten pelkästään, etteivät kansalliset päätökset lähtökohtaisesti sido sitä. Se ei tältä osin ole ottanut huomioon, ettei se seikka, ettei se ole tällä tavoin sidottu, vapauta sitä kaikkien asian kannalta merkityksellisten tosiseikkojen tutkimis- ja arviointivelvollisuudesta. Samanlaisten tavaramerkkien kansalliset rekisteröinnit sen kielialueen jäsenvaltioissa, josta riidanalainen ilmaisu on peräisin, ovat joka tapauksessa asian kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja. Niiden huomiotta jättäminen on oikeudellinen virhe.
Kolmas valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin on päätellyt sanan ”Parkway” merkityksellisenä pitämänsä merkityksen kahden sanakirjalähteen perusteella. Se on kuitenkin esittänyt nämä epätäydellisesti ja vääristellen. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon sitä, ettei kyseisistä lähteistä voida päätellä erikseen esitetyn sanan ”Parkway” yleistä merkitystä siten kuin se on päätöksensä perusteluissa tehnyt. Tämä ilmenee yksityiskohtaisesti myös Yhdistyneen kuningaskunnan tavaramerkkiviranomaisten päätöksestä, joka koski tavaramerkin suojelukelpoisuutta sen alueella. Kyseiset viranomaiset tulivat siihen lopputulokseen, ettei tietyn sanan sanakirjassa ilmoitettu merkitys ollut esteenä tavaramerkkisuojalle. Jos unionin yleinen tuomioistuin olisi asianmukaisesti arvioinut näitä lähteitä, se olisi päätynyt samaan lopputulokseen. Tosiseikkojen vääristely on sekin oikeudellinen virhe.
Neljäs valitusperuste: määräyksellä rikotaan Euroopan unionin tavaramerkin yhtenäisyyttä koskevaa periaatetta. Vaikkei yhdessäkään jäsenvaltiossa ole olemassa ehdotonta kieltäytymisperustetta rekisteröinnille, unionin yleinen tuomioistuin on estänyt valittajaa saamasta tavaramerkeilleen yhtenäistä suojaa Euroopan unionissa.
(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (kodifioitu toisinto) (EUVL L 78, s. 1).