Valitus, jonka VSM Geneesmiddelen BV on tehnyt 1.12.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-578/14, VSM Geneesmiddelen v. komissio, 16.9.2015 antamasta määräyksestä

(Asia C-637/15 P)

(2016/C 048/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: VSM Geneesmiddelen BV (edustaja: Rechtsanwalt U. Grundmann)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan komissiolla oli asetuksen (EY) 1924/2006 (terveysväitteistä annettu asetus) 13 artiklan 3 kohdan nojalla velvollisuus hyväksyä luettelo elintarvikkeissa käytettyjä aineita koskevista sallituista väitteistä viimeistään 31.1.2010. Tällaisen luettelon hyväksymisen valmistelua varten Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tehtäväksi annettiin jäsenvaltioiden esittämien väitteiden arviointi. Komissio ilmoitti kuitenkin vuoden 2010 syyskuussa kasviperäisiä aineita koskevien väitteiden arviointimenettelyn keskeyttämisestä ja tarkastelusta, minkä johdosta EFSA lopetti kyseisten väitteiden käsittelyn. Komissio keskeytti ainoastaan kasviperäisiä aineita koskevan arviointimenettelyn mutta ei muita samanlaisia kemiallisia aineita koskevaa menettelyä.

VSM Geneesmiddelen B.V. pyysi 23.4.2014 päivätyssä kirjeessään Euroopan komissiota määräämään EFSAn jatkamaan viipymättä elintarvikkeissa käytettyjä kasviperäisiä aineita koskevien terveysväitteiden arviointia.

Esillä oleva oikeudellinen lykkäys ja elintarvikkeissa käytettyjä kasviperäisiä aineita koskevien terveysväitteiden alan epävarmuus vaikuttavat huomattavasti VSM Geneesmiddelen B.V:n toimintaan. Lukuisissa Euroopan komissiolle toimitetuissa terveysväitteissä viitataan VSM Geneesmiddelen B.V:n tuotevalikoimassa käytettyihin kasviperäisiin aineisiin. Näiden joukossa ovat väitteet, jotka koskevat nokkosta (urtica) (väitteet 2346, 2498 ja 2787), kuismaa (hypericum perforatum) (väitteet 2272 ja 2273), melissaa (väitteet 3712, 3713, 2087, 2303 ja 2848) ja taikapähkinää (hamamelis virginiana) (väite 3383). EFSA ei ole tähän mennessä arvioinut yhtäkään näistä väitteistä, eikä niitä siten ole sisällytetty komission luetteloon terveysväitteistä annetun asetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Asiasta vastaava komissaari ilmoitti valittajalle 19.6.2014 päivätyllä kirjeellä, että useat jäsenvaltiot ja sidosryhmät ovat ilmaisseet sille huolensa tällaisia aineita sisältävien tuotteiden erilaisesta kohtelusta yhtäältä elintarvikkeita koskevista terveysväitteistä annetun lainsäädännön nojalla ja toisaalta perinteisistä kasvirohdosvalmisteista annetun lainsäädännön nojalla. Komissaari ilmoitti valittajalle, ettei komissio aloita kasviperäisiä aineita koskevien terveysväitteiden arviointia tässä vaiheessa. Komissio tarvitsee aikaa tarvittavan parhaan toimintatavan yksilöimiseksi.

Valittaja ei hyväksy komissaarin vastausta. Valittajaa tässä asiassa edustava oikeudellinen edustaja lähetti komissaarille tämän johdosta 8.7.2014 päivätyn toisen kirjeen, jossa se asetti EFSAn toimesta suoritettavan kasviperäisiä aineita koskevien terveysväitteiden arvioinnin aloittamiselle määräajaksi 31.7.2014. Tähän kirjeeseen ei ole saatu vastausta.

Valittaja nosti kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa ja vaati tätä toteamaan komission jättäneen sääntöjenvastaisesti aloittamatta EFSAn toimesta suoritettavan kasviperäisiä aineita koskevien terveysväitteiden arvioinnin tai vaihtoehtoisesti kumoamaan päätöksen jättää aloittamatta EFSAn toimesta suoritettava kasviperäisiä aineita koskevien terveysväitteiden arviointi. Unionin yleinen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta asiassa T-578/14 16.9.2015 annetulla määräyksellä. Valittaja vaatii tässä valituksessa unionin tuomioistuinta kumoamaan edellä mainitun unionin yleisen tuomioistuimen määräyksen sekä antamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetussa kanteessa vaaditun ratkaisun.

Valituksenalaiseen tuomioon sisältyy menettelyvirheitä, jotka vaikuttavat vahingollisesti valittajan etuihin, ja unionin yleinen tuomioistuin rikkoi lisäksi unionin oikeutta edellä mainitussa määräyksessä. Unionin yleinen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta, koska (i) valittaja ei noudattanut lakiin perustuvia määräaikoja, (ii) valittaja ei asianmukaisesti osoittanut intressiään kanteen nostamiseksi, (iii) asetuksen N:o 1924/2006 28 artiklan mukaisilla siirtymätoimenpiteillä suojataan riittävästi elintarvikealan toimijoita eikä sallittuja terveysväitteitä koskevan lopullisen luettelon hyväksymisestä seuraisi selkeää etua elintarvikealan toimijoille ja (iv) terveysväitteistä annetun asetuksen säännöksissä jätetään komissiolle harkintavalta määritellä aikaväli, jona luettelo sallituista väitteistä tulisi hyväksyä, ja komissiolla on laaja harkintavalta näin toimiessaan. Näillä unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksilla rikotaan EUT-sopimusta, Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja muuta unionin oikeutta.

Komissiolla ei ole laajaa harkintavaltaa toimimisen ajankohdan ja toimimistavan osalta. Asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 3 kohdassa säädetään, että komission on kuultava EFSAa ennen päätöksen tekemistä ja että komission on viimeisteltävä luettelo viimeistään 31.1.2010 mennessä. Komissiolla ei ole harkintavaltaa sen osalta, että EFSAa on kuultava ja luettelo on hyväksyttävä viimeistään 31.1.2010. Unionin yleisen tuomioistuimen perustelut eivät ole vakuuttavia. Koska jäsenvaltioiden on annettava säädökset unionin direktiivien sisällöstä direktiivissä asetetussa määräajassa ja niitä sitoo siten unionin oikeus, sama koskee Euroopan komissiota, jota sitovat myös asetuksessa annetut määräajat. Jos sitä, etteivät jäsenvaltiot noudata määräaikoja, on pidettävä unionin oikeuden selkeänä rikkomisena, sama koskee myös sitä, ettei komissio noudata terveysväitteistä annetun asetuksen määräaikoja.

Unionin yleinen tuomioistuin toteamukset, joiden mukaan elintarvikealan toimijoita, kuten valittajaa, suojataan siirtymätoimenpiteillä, eivät ole vakuuttavia. Asetuksen 28 artiklan 5 kohdassa viitataan suoraan asetuksen 13 artiklan 3 kohtaan, mikä tarkoittaa sitä, että siirtymätoimenpiteet päättyivät viimeistään 31.1.2010. Voi olla hyväksyttävää, ettei tätä määräaikaa välttämättä noudateta ja että siirtymätoimenpiteitä sovelletaan ajankohdan 31.1.2010 jälkeen muutaman kuukauden ajan, mutta lakisääteisten määräaikojen noudattamatta jättäminen kuuden vuoden ajan ei vastaa itse terveysväitteistä annetun asetuksen päämääriä.

Koska valittaja esitti väitteitä, joita EFSA tällä hetkellä tarkastelee, asia koskee valittajaa suoraan ja se voi siten nostaa kanteen komissiota vastaan. Unionin yleisen tuomioistuimen tekemiä toteamuksia asiassa T-296/12 voidaan soveltaa tähän asiaan.

Valittaja on noudattanut kaikkia SEUT 265 ja SEUT 263 artiklassa määrättyjä määräaikoja. Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi valittajan Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaista oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimessa.