14.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 414/13

—

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) 21.4.2015 asiassa T-359/12 antama tuomio, joka annettiin tiedoksi valittajalle 29.4.2015, kumotaan

—

SMHV velvoitetaan korvaamaan sille tässä menettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

—

Nanu-Nana velvoitetaan korvaamaan sille tässä menettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

1.

Tällä valituksella Louis Vuitton Malletier (jäljempänä Louis Vuitton tai valittaja) vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) 21.4.2015 asiassa T-359/12 antaman tuomion (jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Louis Vuittonin kanteen SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 4.5.2012 asiassa R 1855/2011-1 tekemästä päätöksestä, jolla yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 370445 (kuviomerkki) todettiin kokonaisuudessaan mitättömäksi erottamiskyvyn puuttumisen vuoksi.

2.

Tällä valituksella pyritään osoittamaan, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovelletaan kyseiseen tavaramerkkiin, sekä toteamaan, ettei tämän asetuksen 7 artiklan 3 kohtaa ja 52 artiklan 2 kohtaa sovelleta käsiteltävässä asiassa.

3.

Ensiksi unionin yleinen tuomioistuin rikkoi todistustaakkaa mitättömyysmenettelyssä koskevia sääntöjä, kun se vahvisti valituslautakunnan päätöksen, jolla kyseinen tavaramerkki julistettiin mitättömäksi puuttuvan ominaispiirteisiin perustuvan erottamiskyvyn vuoksi.

4.

Erityisesti valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt kumota riidanalainen päätös noudattaakseen periaatteita rekisteröityjen yhteisön tavaramerkkien pätevyyttä koskevasta olettamasta ja todistustaakan jakautumisesta mitättömyysmenettelyssä, sillä Nanu-Nana ei ollut täyttänyt todistustaakkaansa, koska se ei ollut voinut osoittaa kyseisen toimialan yleisiä käytäntöjä ja tapoja kyseisen tavaramerkin hakemishetkellä eikä siis sitä, ettei kyseinen tavaramerkki eronnut niistä merkittävästi.

5.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin vaatiessaan, että näyttö erottamiskykyiseksi tulemisesta käytössä on toimitettava jokaisen Euroopan unionin jäsenvaltion osalta, rikkoi avoimesti unionin tuomioistuimen asiassa Lindt antamaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan ”vaikka – – on totta, että tavaramerkin tuleminen käytössä erottamiskykyiseksi on osoitettava siinä osassa unionia, jossa sillä ei alun perin ollut erottamiskykyä, olisi kohtuutonta vaatia, että todisteet tällaisesta erottamiskykyiseksi tulemisesta pitäisi esittää kunkin jäsenvaltion osalta erikseen” (ks. tuomio 24.5.2012, Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli v. SMHV, C-98/11 P, EU:C:2012:307, 62 kohta).

6.

Erityisesti valittaja esittää, että jos unionin yleinen tuomioistuin olisi soveltanut asianmukaisesti unionin tuomioistuimen ratkaisua asiassa Lindt, se olisi todennut, että kyseinen tavaramerkki on tullut käytössä erottamiskykyiseksi, ja vastaavasti kumonnut valituslautakunnan päätöksen tältä osin.

7.

Edellä esitetyillä perusteilla valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja velvoittaa sekä SMHV:n että Nanu-Nanan korvaamaan valittajalle tässä menettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.