22.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 287/35

—

toteamaan, että tämä SEUT 263 artiklan neljänteen kohtaan perustuva kumoamiskanne ja/tai SEUT 277 artiklaan perustuva väite asetuksen N:o 367/2012, asetuksen N:o 397/2012, asetuksen N:o 356/2012, asetuksen N:o 382/2012, asetuksen N:o 444/2011 ja asetuksen N:o 485/2012 lainvastaisuudesta täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja on perusteltu

—

kumoamaan tarvittavista toimenpiteistä kiintiön ulkopuolisen sokerin ja isoglukoosin lisämäärien alennetulla ylijäämämaksulla unionin markkinoille saattamisen osalta markkinointivuoden 2011/2012 aikana 27.4.2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 367/2012 (EUVL L 116, s. 12)

—

kumoamaan unionin markkinoilla alennetulla ylijäämämaksulla myytävien, kiintiön ulkopuolisen sokerin käytettävissä olevien lisämäärien jakokertoimen vahvistamisesta, lisähakemusten hylkäämisestä ja hakemusten jättämisjakson lopettamisesta markkinointivuonna 2011/2012 8.5.2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 397/2012 (EUVL L 123, s. 35)

—

kumoamaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1239/2011 (EUVL L 318, s. 4), sellaisena kuin se on muutettuna komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 356/2012 niiden määräaikojen osalta, joiden aikana tarjouksia voidaan jättää toisessa ja sitä seuraavissa osatarjouskilpailuissa markkinointivuonna 2011/2012 sokerin tuomiseksi alennetuin tullein (EUVL L 113, s. 4)

—

kumoamaan sokerin vähimmäistullin vahvistamisesta täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1239/2011 aloitetun tarjouskilpailumenettelyn yhteydessä järjestettävässä viidennessä osatarjouskilpailussa 3.5.2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 382/2012 (EUVL L 119, s. 41)

—

kumoamaan sokerin vähimmäistullin vahvistamisesta täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1239/2011 aloitetun tarjouskilpailumenettelyn yhteydessä järjestettävässä kuudennessa osatarjouskilpailussa 24.5.2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 444/2012 (EUVL L 135, s. 61)

—

kumoamaan sokerin vähimmäistullin vahvistamisesta täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1239/2011 aloitetun tarjouskilpailumenettelyn yhteydessä järjestettävässä seitsemännessä osatarjouskilpailussa 7.6.2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 485/2012 (EUVL L 148, s. 24)

—

toissijaisesti i) toteamaan, että väite asetuksen N:o 1234/2007 (1) 186 artiklan a alakohdan ja 187 artiklan lainvastaisuudesta täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja on perusteltu, toteamaan nämä säännökset lainvastaisiksi ja kumoamaan riidanalaiset asetukset, jotka perustuvat suoraan tai epäsuorasti näihin säännöksiin, ja ii) toteamaan, että väite asetuksen N:o 367/2012 ja asetuksen N:o 1239/2011, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 356/2012, lainvastaisuudesta täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja on perusteltu

—

velvoittamaan EU:n, jota komissio edustaa, korvaamaan kantajille siitä, että komissio on jättänyt noudattamatta oikeudellisia velvoitteitaan, aiheutuneen vahingon ja vahvistamaan tämän korvauksen, joka koskee kantajille 30.1.2012–24.6.2012 aiheutunutta vahinkoa, määräksi 75 051 236 euroa, johon lisätään kantajille kyseisen ajankohdan jälkeen aiheutunut tappio, tai vahvistamaan korvauksen määräksi muun määrän, joka heijastaa kantajille aiheutuneen tai niille tulevaisuudessa aiheutuvan vahingon suuruutta sen mukaan, mitä kantajat tässä oikeudenkäynnissä tulevat osoittamaan erityisesti tulevaisuudessa aiheutuvan vahingon huomioon ottamista varten

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan korvaukselle korkoa, jonka määrä on Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioita varten vahvistama korko korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä, tai muuta unionin yleisen tuomioistuimen määrittämää asianmukaista korkoa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion antamisesta tosiasialliseen maksusuoritukseen asti

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen, sillä yhtäältä asetuksessa N:o 367/2012 säädetään kiinteästä ja yleisesti sovellettavasta ylijäämämaksusta, joka on 211 euroa tonnilta — toisin sanoen alle puolet tavanomaisesta 500 eurosta tonnilta — ja jota sovelletaan tiettyyn määrään (250 000 tonnia) sokeria, joka jaetaan tasapuolisesti ainoastaan hakijoiden, jotka ovat sokerijuurikkaan jalostajia, välillä. Toisaalta asetuksessa N:o 1239/2011, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 356/2012, säädetään tuntemattomasta tullista, joka ei ole ennakoitavissa, jota sovelletaan ainoastaan tarjouskilpailun voittajiin (jotka voivat olla ruokosokeripuhdistamoita, sokerijuurikkaan jalostajia tai mitä tahansa muita kolmansia) ja jonka kokonaismäärää ei ole määritetty. Tulliksi oli viimeksi vahvistettu 312,60 euroa tonnilta, mikä on toisin sanoen lähes 50 prosenttia korkeampi kuin sokerijuurikkaan jalostajien ylijäämämaksu. Näiden kahden toimenpiteen välinen kontrasti ei voisi olla selvempi. Toimenpiteiden jokaisella osalla syrjitään ruokosokeripuhdistamoita sokerijuurikkaan jalostajiin nähden.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1234/2007 rikkomiseen ja asianmukaisen oikeudellisen perustan puuttumiseen, sillä komissiolla ei ole asetuksen N:o 367/2012 valossa oikeutta korottaa kiintiöitä ja sen on päinvastoin määrättävä korkeita ja varoittavia ylijäämämaksuja kiintiön ulkopuolisen sokerin unionin markkinoille saattamisen osalta. Tarjouskilpailujen osalta komissiolla ei ole selvästikään valtuuksia tai oikeutta toteuttaa tällaista toimea, jota ei ole koskaan säännelty peruslainsäädännössä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen, sillä komissio loi järjestelmän, jossa tullit eivät ole ennakoitavissa ja jossa niitä ei vahvisteta yhdenmukaisia ja objektiivisia arviointiperusteita soveltaen, vaan ne määritellään pikemminkin subjektiivisen maksuvalmiuden perusteella (joka koskee lisäksi toimijoita, joihin kohdistuu tässä yhteydessä hyvin erilaisia paineita ja kannustimia) ilman konkreettista yhteyttä maahantuotuihin tuotteisiin.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, sillä komissio olisi voinut helposti toteuttaa tarjontapulasta selviytymiseksi vähemmän rajoittavia toimia, joita ei olisi toteutettu yksinomaan maahantuontia harjoittavien puhdistamoiden vahingoksi.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu luottamuksensuojan loukkaamiseen, sillä kantajat saattoivat perustellusti odottaa, että komissio käyttää asetuksen N:o 1234/2007 nojalla käytettävissä olevia välineitä puhdistettavaksi tarkoitetun raa’an ruokosokerin saatavuuden saattamiseksi entiselle tasolle. Kantajat saattoivat myös perustellusti olettaa, että komissio säilyttää tasapainon maahantuontia harjoittavien puhdistamoiden ja kotimaisten sokerintuottajien välillä.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu huolellisuusperiaatteen, huolenpitovelvoitteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen, sillä komission toteuttamat toimet olivat selvästi epäasianmukaisia tarjontapulan valossa. Komission olisi pitänyt lieventää ruokosokeripuhdistamoita koskevia tuontirajoituksia. Sen sijaan komissio lisäsi kotimaista tuotantoa ja asetti lisätuonnin rangaistusluonteisten verojen, jotka eivät ole ennakoitavissa, alaiseksi.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu SEUT 39 artiklan rikkomiseen, sillä komissio epäonnistui kahden kyseisessä perustamissopimuksen määräyksessä vahvistetun tavoitteen saavuttamisessa.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu komission asetuksen N:o 1006/2001 (2) rikkomiseen, sillä valkoiseen sokeriin sovellettavat tullit ovat ainoastaan hyvin vähän korkeampia kuin raakasokeriin sovellettavat tullit siten, että ero on noin 30 euroa tonnia kohden. Tämä poikkeaa selvästi komission asetuksessa N:o 1006/2011 vahvistettujen puhdistetun sokerin tavanomaisen tuontitullin (419 euroa) ja puhdistettavaksi tarkoitetun raa’an sokerin tavanomaisen tuontitullin (339 euroa) välisestä 80 euron erosta.