Kanne 21.2.2006 — UPM-Kymmene v. komissio

(Asia T-53/06)

(2006/C 86/80)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: UPM-Kymmene Oyj (Helsinki, Suomi) (edustajat: asianajajat B. Amory, E. Friedel ja F. Bimont)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii komission päätöksen C(2005)4634 lopullinen, joka tehtiin 30.11.2005 asiassa COMP/F/38.354 — Teollisuussäkit, osittaista kumoamista. Kantaja ei kiistä todettujen tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, mutta väittää, että päätöksessä on useita arviointivirheitä niiden tosiseikkojen osalta, jotka koskevat kantajan tytäryhtiötä Rosenlew Saint Frères Emballagea ja sen roolia kartellitoiminnassa, ja se vaatii määrätyn sakon alentamista, koska se ei ole oikeutettu eikä oikeasuhteinen.

Kanteensa tueksi kantaja väittää, että EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisessa on tehty tosiseikkoja koskevia virheitä. Kantaja väittää, että päätös on virheellinen, koska näyttöä Rosenlew Saint Frères Emballagen yhdestä jatkuvasta kilpailusääntöjen rikkomisesta ei ole. Kantaja väittää toiseksi, että komissio arvioi virheellisesti rikkomisen kestoa. Kantajan mukaan komissio ei osoittanut, että Rosenlew Saint Frères Emballage oli ottanut osaa kartellitoimintaan suljettavien säkkien sektorilla ja osallistunut Valveplast-järjestön kokouksiin Euroopan tasolla 20.12.2004 lukien. Kantaja toteaa lisäksi, että näyttö Rosenlew Saint Frères Emballagen osallistumisesta avosäkkejä koskeneisiin Ranskan ryhmän kokouksiin 31.1.1999 saakka, on riittämätön.

Kantaja väittää edelleen, että yleisperiaatteita eli suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun ja oikeudenmukaisuuden periaatetta on loukattu ja että sakon määräämisessä on tehty arviointivirheitä.

Kantaja väittää ensiksi, että komissio ylitti asetuksen 1/2003 23 artiklan 3 kohdan mukaisen harkintavaltansa rajat, kun se vahvisti rikkomisen vakavuuteen nähden suhteettoman perusmäärän sakolle. Kantaja riitauttaa tältä osin kertoimen 2 ehkäisevänä tekijänä ja väittää, että koko kartellilla vuonna 1996 ollut markkinaosuus teollisuussäkkimarkkinoilla ei ollut asianmukainen perusta sakon perusmäärän laskemiseksi.

Kantaja väittää toiseksi, että komissio arvioi virheellisesti Rosenlew Saint Frères Emballagen kartellitoimintaan osallistumisen keston.

Kantaja väittää kolmanneksi, että komissio ei huomioinut riittävästi sitä, että kantajan katsottiin olleen vastuussa ainoastaan sen ominaisuudessa emoyhtiönä, ja että näin tehdessään se loukkasi oikeudenmukaisuuden periaatetta.

Kantaja väittää neljänneksi, että komissio ei huomioinut tiettyjä lieventäviä seikkoja ja katsoi virheellisesti raskauttavana seikkana, että se oli syyllistynyt rikkomisen uusimiseen.

Kantaja riitauttaa lopuksi sakon lopullisen määrän vahvistamiseen liittyen sen, että komissio luonnehti kartellin erittäin vakavaksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi, koska kartellin vaikutus kilpailuun oli vähäinen ja sen maantieteellinen laajuus suppea.

Kantaja väittää myös, että sen puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska sen ei annettu hallinnollisessa menettelyssä tutustua tiettyyn asiaa koskevaan näyttöön, johon komissio tukeutui osoittaakseen Rosenlew Saint Frères Emballagen rikkomisen keston ja laajuuden.