EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 19.6.2023

COM(2023) 324 final

2023/0187(CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

ylimääräisten lähdeverojen nopeammasta ja turvallisemmasta alentamisesta

{SEC(2023) 243 final} - {SWD(2023) 215 final} - {SWD(2023) 216 final} - {SWD(2023) 217 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

·Ensinnäkin veroja voidaan periä arvopaperien liikkeeseenlaskijan maassa (lähdemaassa) arvopapereista saatavista bruttotuloista pidätettävän veron (lähdevero) muodossa.

·Toiseksi veroja voidaan periä sijoittajan asuinmaassa tuloveron muodossa.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

–Komissio antoi vuonna 2016 veronkiertodirektiivin (ATAD) 13 varmistaakseen, että veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevista kansainvälisistä toimista johtuvat keskeiset veronkierron vastaiset toimenpiteet pannaan koordinoidusti täytäntöön jäsenvaltioissa.

–Hallinnollista yhteistyötä koskevaa direktiiviä (DAC) 14 on tarkistettu ja laajennettu useaan otteeseen sen jälkeen, kun se hyväksyttiin vuonna 2011, jotta verotukseen liittyviä tietoja voidaan vaihtaa laajamittaisesti ja oikea-aikaisesti kaikkialla EU:ssa. Erityisesti DAC2-direktiivillä 15 luodaan puitteet verotuksen avoimuuden lisäämiseksi EU:ssa finanssitilitietojen osalta.

–DAC6-direktiivissä 16 edellytetään, että välittäjät ilmoittavat veroviranomaisille rajatylittävistä järjestelyistä, joita voitaisiin mahdollisesti käyttää aggressiiviseen verosuunnitteluun.

–Komissio antoi vuonna 2021 ehdotuksen kuoriyhtiöiden (eli Euroopan unionissa toimivien yksiköiden, joilla on hyvin vähän tai ei lainkaan taloudellista toimintaa) verojen välttämiseksi tai kiertämiseksi tapahtuvan väärinkäytön estämiseksi. 17  

Nykyiset EU:n välineet eivät kuitenkaan sisällä erityistoimenpiteitä, joilla puututtaisiin lähdeveromenettelyihin liittyviin verotuksellisiin väärinkäytöksiin. Voimassa olevissa säännöissä ei määrätä arvopaperitransaktioita koskevien tietojen raportoinnista lähdejäsenvaltioiden verohallinnoille (mukaan lukien maksuketjun tiedot, jotka liittyvät rahoituksen välittäjien maksamiin osinkoihin tai korkoihin).

Niissä ei näin ollen puututa riittävästi väärinkäyttöä koskevaan erityiseen ongelmaan. Tällä direktiivillä lisätään avoimuutta, jotta jäsenvaltiot voivat tarkistaa, sovelletaanko lähdeverokantaa oikein kuhunkin tähän kantaan oikeutettuun verovelvolliseen. Sillä varmistetaan oikea-aikainen avoimuus, jotta sovellettavat palautus- tai alennuspyynnöt voidaan perustella ja käsitellä nopeasti ja tehokkaasti.

Koska tämä ehdotus koskee lähdeveromenettelyjä, se vain täydentää emo-tytäryhtiödirektiiviä (PSD) 18 sekä korko- ja rojaltidirektiiviä (IRD) 19 , joissa vapautetaan lähdeverosta osingot ja muut jaetut voitot sekä tytäryhtiöiden emoyhtiöilleen maksamat korko- ja rojaltimaksut ja poistetaan tällaisten tulojen kaksinkertainen verotus emoyhtiön tasolla. Emo-tytäryhtiödirektiiviä ja korko- ja rojaltidirektiiviä voitaisiin soveltaa tämän ehdotuksen soveltamisalaan kuuluviin julkisesti noteerattuihin arvopapereihin, eikä tällä ehdotuksella rajoiteta jäsenvaltioita noudattamasta emo-tytäryhtiödirektiiviä ja korko- ja rojaltidirektiiviä vaan helpotetaan sitä menettelyn osalta.

•    Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

•Suhteellisuusperiaate

•Toimintatavan valinta

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

•Sidosryhmien kuuleminen

–Sijoittajat ja rahoituksen välittäjät katsoivat selvästi, että veron alentaminen tulon lähteellä tarjoaisi parhaat tulokset, kuten veron varhaisen alentamisen sijoittajille ja pienemmän taakan välittäjille. Ne myönsivät myös, että veron alentamista tulon lähteellä koskevaa järjestelmää olisi todennäköisesti täydennettävä varajärjestelmänä toimivilla lähdeveron palautusjärjestelmillä. Siksi ne kannattivat aloitetta, jolla pyrittäisiin myös yhtenäistämään nykyiset lähdeveron palautusprosessit ja -lomakkeet.

–Jäsenvaltiot ilmaisivat tukensa yhteisen EU:n laajuisen digitaalisen verotuksellista kotipaikkaa koskevan todistuksen käyttöönotolle. Raportointivelvollisuuden ja vakiomenettelyn osalta:

a)Lähdeveromenettelyjen tai raportoinnin standardoinnilla ei olisi suoraa vaikutusta jäsenvaltioihin, joissa rajoitetusti verovelvollisten sijoittajien kotimainen verokanta on alhaisempi tai sama kuin kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen mukainen verokanta. Jotkin näistä jäsenvaltioista ilmaisivat tukensa EU:n tason toimille, koska ne parantavat sijoittajien asemaa.

b)Jäsenvaltiot, joissa sisäinen lähdeverokanta on korkeampi kuin vastaava kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen mukainen verokanta, kannattivat laajalti avoimuuden lisäämistä ja lähdeveromenettelyjen standardointia ja korostivat, että on tärkeää löytää tasapaino näiden menettelyjen tehokkuuden ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten ehkäisemiseen tähtäävien prosessien valvonnan välillä.

Kaikkia edellä mainittuja sidosryhmiltä saatuja näkemyksiä harkittiin huolellisesti tässä ehdotuksessa, jolla otetaan käyttöön tehokkaammat lähdeveromenettelyt ja tarjotaan samalla jäsenvaltioille tarvittavat välineet veropetosten ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten tehokkaaseen torjuntaan.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

•Vaikutustenarviointi

Tarkistettu vaikutustenarviointiraportti toimitettiin uudelleen sääntelyntarkastelulautakunnalle 20. maaliskuuta 2023, ja siihen oli tehty tarkistuksia sääntelyntarkastelulautakunnan aiemman lausunnon perusteella. Erityisesti selvennettiin, että molemmat tavoitteet – tehokkuuden parantaminen ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten torjunta – ovat yhtä tärkeitä; lisäksi vaihtoehtojen esitystapaa muutettiin siten, että vaihtoehtoja on vain kolme neljän sijasta (aiemmat vaihtoehdot 1 ja 2 yhdistettiin vaihtoehdoksi 1 ja vaihtoehtojen 2 ja 3 sanamuotoa ja järjestystä muutettiin hieman); lopuksi vaikutustenarviointia tarkistettiin, jotta saataisiin kattavampi yleiskuva kustannuksista ja hyödyistä, ja lisättiin yhteenvetokaavio, josta käy ilmi kunkin nykyisen vaihtoehdon nettokustannukset ja -hyödyt kunkin sidosryhmän osalta.

Vaihtoehto 1 – Yhteisen digitaalisen verotuksellista kotipaikkaa koskevan todistuksen (eTRC) ja yhteisen raportoinnin käyttöönotto

Tässä vaihtoehdossa jäsenvaltiot voisivat edelleen soveltaa nykyisiä järjestelmiään (eli veron alentamista tulon lähteellä koskevia menettelyjä ja/tai palautusmenettelyjä), mutta niiden olisi otettava käyttöön seuraavat uudet elementit:

·yhteinen eTRC-todistus (jossa on yhteinen sisältö ja muoto), jonka kaikki jäsenvaltiot myöntäisivät/todentaisivat digitaalisesti

·yhteinen raportointistandardi, jolla lisättäisiin avoimuutta, koska jokainen rahoituksen välittäjä koko rahoitusketjussa raportoisi määritetyt tiedot lähdejäsenvaltiolle. Siihen liitettäisiin vakiomuotoiset due diligence -menettelyt, vastuusäännöt ja yhteiset palautuslomakkeet, jotka täytetään asiakkaiden/verovelvollisten puolesta automaation avulla.

Vaihtoehto 2 – Veron alentamista tulon lähteellä koskevan järjestelmän toteuttaminen

Tämä toinen vaihtoehto perustuu vaihtoehtoon 1 sisältyviin osatekijöihin, mutta siinä velvoitetaan jäsenvaltiot ottamaan käyttöön veron alentamista tulon lähteellä koskeva järjestelmä, joka mahdollistaa alennettujen verokantojen soveltamisen kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten tai kansallisten sääntöjen mukaisesti suoraan maksuhetkellä. Vaihtoehdossa 2 verohallintojen olisi seurattava maksun suorittamisen jälkeen erääntyviä veroja.

Vaihtoehto 3 – Määräajassa tapahtuvan nopean palautusjärjestelmän ja/tai veron alentamista tulon lähteellä koskevan järjestelmän toteuttaminen

Tämä vaihtoehto sisältää vaihtoehdon 1, johon on lisätty vaatimus, jonka mukaan palautusjärjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että palautushakemus käsitellään ennalta määritetyssä ajassa (niin kutsuttu nopea palautusjärjestelmä). Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön veron alentamista tulon lähteellä koskevan järjestelmän tai jatkaa sen toteuttamista (pääjärjestelmänä tai tiettyjen vähäriskisten maksujen osalta).

Näitä eri vaihtoehtoja vertailtiin seuraavien perusteiden avulla: vaikuttavuus, tehokkuus, johdonmukaisuus ja oikeasuhteisuus.

Kaikista vaihtoehdoista parhaaksi arvioitiin vaihtoehto 3. Vaihtoehto 3 on erittäin tehokas ratkaisu EU:ssa havaittuihin ongelmiin nopeuden, yksinkertaisempien prosessien ja digitalisoituneempien menettelyjen ansiosta. Vaihtoehto 2 johtaisi tosin vielä suurempiin kustannussäästöihin sijoittajille, mutta vaihtoehto 3 antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden säilyttää palautuspyyntöjen ennakkotarkastukset, mikä tarjoaa etenemistavan, jonka pitäisi olla poliittisesti toteuttamiskelpoinen kaikissa jäsenvaltioissa. Väärinkäytösten torjuminen on erityisen tärkeää niille jäsenvaltioille, joihin cum cum- ja cum ex -käytännöt ovat vaikuttaneet voimakkaasti viime vuosina. Kyseiset jäsenvaltiot saattavat olla poliittisista syistä haluttomampia ottamaan käyttöön veron alentamista tulon lähteellä koskevaa järjestelmää lyhyellä aikavälillä, koska tällainen järjestelmä antaa rahoituksen välittäjille merkittävämmän aseman.

Taloudelliset vaikutukset

Hyödyt

Ehdotettu aloite tuo sijoittajille kustannussäästöjä, joiden arvioidaan olevan noin 5,17 miljardia euroa vuodessa, mukaan lukien paperityön vähenemiseen liittyvä 730 miljoonan euron vuotuinen säästö (EU:n sijoittajien osuus 409 miljoonaa euroa). Tämä johtuu siitä, että sijoittajille aiheutuu vähemmän säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, niihin kohdistuu vähemmän kaksinkertaisen verotuksen tapauksia ja ne voivat sijoittaa palautetut rahat uudelleen kohtuullisessa ajassa. Tällä aloitteella puututaan siten rajatylittävien sijoitusten rakenteelliseen, pitkäaikaiseen esteeseen ja autetaan EU:n yrityksiä hankkimaan pääomaa laajemmalta sijoittajajoukolta, mikä on pääomamarkkinaunionin keskeinen tavoite.

Rahoituksen välittäjille aiheutuisi lyhyellä aikavälillä huomattavia kustannuksia uuden direktiivin noudattamiseksi tarvittavien järjestelmien käyttöönotosta. Niiden odotetaan kuitenkin hyötyvän pidemmällä aikavälillä kustannussäästöistä (arvion mukaan noin 13,5 miljoonaa euroa vuodessa), jotka johtuvat virtaviivaistetuista menettelyistä, erityisesti aloitteen joidenkin näkökohtien, kuten eTRC-todistuksen käytön ja palautusta koskevan massahakemuksen, digitalisoinnista.

Verohallinnoilla on myös paremmat valmiudet torjua verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, minkä voidaan odottaa vaikuttavan viime kädessä myönteisesti verotuloihin. Tämän aloitteen positiivisen vaikutuksen BKT:hen odotetaan olevan suuruusluokaltaan 0,025 prosenttia.

Kustannukset

Rahoituksen välittäjille aiheutuu täytäntöönpanokustannuksia 75,9 miljoonaa euroa ja vuotuisia toistuvia kustannuksia 13 miljoonaa euroa. Verohallinnoille aiheutuu myös tietotekniikan kehittämiskustannuksia eTRC-todistuksen toteuttamisesta (arvioidut kehittämiskustannukset ovat 4,9–54 miljoonaa euroa ja toistuvat kustannukset 0,97–10,8 miljoonaa euroa) ja tietojen vastaanottamiseen tarvittavista ilmoitusjärjestelmistä (arvioidut kertaluonteiset kustannukset ovat 18,2 miljoonaa euroa ja toistuvat kustannukset 3,5 miljoonaa euroa vuodessa). Koska kaksinkertaisen verotuksen tapauksia on vähemmän, jäsenvaltioiden verotulojen arvioidaan vähenevän 2,2 miljardilla eurolla.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Ehdotuksen yhtenä tärkeimpänä erityistavoitteena on digitalisaation käyttöönotto lähdeveromenettelyissä, jotta eTRC-todistuksen myöntäminen, tietojen raportointi, alennus- tai palautuspyyntöjen tekeminen ja tietojen tarkistaminen voidaan automatisoida täysin. Toinen aloitteen tavoitteista on välttää erilaisten järjestelmien yleistyminen jäsenvaltioissa. Tämä tavoite on tarkoitus saavuttaa yhtenäistämällä joitakin lähdeveromenettelyjen osia.

”Yksi sisään, yksi ulos” -periaatteen mukaisesti aloite tuo sijoittajille kustannussäästöjä, jotka liittyvät paperityön vähenemiseen (409 miljoonaa euroa vuodessa), ja rahoituksen välittäjille kustannussäästöjä, jotka liittyvät menettelyjen virtaviivaistamiseen (13,5 miljoonaa euroa vuodessa). Samaan aikaan rahoituksen välittäjien kannettavaksi tulevat 75,9 miljoonan euron kertaluonteiset ja 13 miljoonan euron toistuvat kustannukset.

Ehdotuksella otetaan käyttöön rahoituksen välittäjien raportointivelvollisuudet. Yksityiskohtaisten tietojen hankkiminen on ratkaisevan tärkeää lähdejäsenvaltion verohallinnolle, jotta se voi arvioida ja soveltaa asianmukaisia alennettuja lähdeverokantoja ja havaita tehokkaasti väärinkäytöksiä ja saavuttaa siten yhden aloitteen tavoitteista. Raportoinnista aiheutuvan taakan rajoittamiseksi rahoituksen välittäjien raportoimat tiedot on rajattu siihen, mikä on jäsenvaltioille tarpeen osinkojen ja korkojen maksuketjun rekonstruoimiseksi, ja siinä määrin kuin tällaiset tiedot ovat raportoivien rahoituksen välittäjien saatavilla. Lisäksi raportoinnissa käytetään vakiomuotoisia sähköisiä lomakkeita ja viestintäkanavia koskevia yhteisiä vaatimuksia, jotka komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä.

Raportointivelvollisuuksissa ja due diligence -menettelyssä on myös otettu käyttöön de minimis -sääntö yksinkertaisuuden vuoksi ja piensijoittajien lähdeveromenettelyjen vaatimusten keventämiseksi. De minimis -säännön mukaan sijoittajilta ei pyydetä tietoja heitä koskevista rahoitusjärjestelyistä eikä vähimmäissijoitusajasta, jos sijoittajien osingonmaksu on alle 1 000 euroa.

•Perusoikeudet ja tasa‑arvo

Perusoikeudet, erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset henkilötietojen suojaa koskevat vaatimukset, turvataan. Henkilötietoja käsitellään vain sen tarkistamiseksi, että verovelvolliseen sovelletaan oikeaa lähdeverokantaa, sekä veropetosten ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten riskin pienentämiseksi. Henkilötietoja siirretään vain sellaisten tahojen välillä, jotka osallistuvat tämän direktiivin mukaisiin lähdeveron alentamiseen sovellettaviin menettelyihin. Siirrettävien henkilötietojen määrä rajoitetaan yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimusten mukaisesti siihen, mikä on tarpeen aliraportoinnin, raportoittamatta jättämisen tai veropetosten tai verotukseen liittyvien väärinkäytösten havaitsemiseksi. Henkilötietoja säilytetään vain niin kauan kuin se on tarpeen tätä tarkoitusta varten.

Tämä aloite ei vaikuta merkittävästi tasa-arvoon, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvo.

•Muut vaikutukset

Muita merkittäviä vaikutuksia ei ole. Aloitteella odotetaan kuitenkin olevan vähäisiä myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia, koska sillä varmistettaisiin oikeudenmukaisempi verotus, sekä vähäisiä myönteisiä ympäristövaikutuksia paperipohjaisten palautusprosessien odotetun vähenemisen vuoksi. Aloite on siten johdonmukainen eurooppalaisessa ilmastolaissa asetetun ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisen kanssa.

Ehdotuksessa noudatetaan ”ei merkittävää haittaa”- ja ”oletusarvona digitaalisuus” -periaatteita, ja sillä edistetään eurooppalaisen digitaalisen yhteiskunnan ja talouden kehitystä.

Kestävän kehityksen tavoitteet, joita aloitteessa käsitellään osittain, ovat 8 (ihmisarvoista työtä ja talouskasvua), 9 (kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja) ja 16 (rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto), kuten vaikutustenarvioinnin liitteessä 3 esitetään.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

i)Yhteinen digitaalinen verotuksellista kotipaikkaa koskeva todistus (eTRC)

eTRC-todistus on tarkoitus ottaa käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa, ja se tarjoaa nopean, helpon ja turvallisen hallinnollisen prosessin, jolla EU:n verovelvollisten verotuksellinen kotipaikka voidaan vahvistaa.

Ehdotetun direktiivin 4 artiklan mukaisesti eTRC-todistuksessa on yhteinen sisältö riippumatta sen myöntävästä jäsenvaltiosta, ts. asuinjäsenvaltiosta. Artiklan 2 kohdassa eTRC-todistuksen yhteiseksi sisällöksi määritetyt tiedot ovat sitä hakevan verovelvollisen tunnistamistiedot ja tiedot, jotka vahvistavat sen, että verovelvollisella on kotipaikka jäsenvaltioissa niiden kansallisten sääntöjen mukaisesti.

Jäsenvaltioiden kohdennetut kuulemiset osoittivat, että sijoittajan kotipaikan määrittämiseen sovelletaan samoja sääntöjä, joiden mukaan sijoittajalla on tai ei ole kotipaikka tietyssä jäsenvaltiossa, riippumatta sijoitusmaasta. Siksi sijoituksen kohteena olevaa jäsenvaltiota ei tarvitse mainita eTRC-todistuksessa. Tällaiset tiedot sisällytetään kuitenkin alennuspyyntöön sovellettavan alennetun verokannan yksilöimiseksi.

Koska tarkoituksena on ottaa käyttöön vakiomuotoinen eTRC-todistus, jota voidaan käyttää lähdeveromenettelyjen virtaviivaistamiseen mutta myös muihin tarkoituksiin, ehdotuksessa sallitaan tietojen lisääminen näitä tarkoituksia varten.

Koska yksi tämän aloitteen tavoitteista on keventää verohallinnoille, sijoittajille ja rahoitusalalle aiheutuvaa hallinnollista taakkaa, ehdotetaan, että eTRC-todistus kattaa vähintään koko sen kalenterivuoden, jona sitä haetaan. Jos olosuhteet vuoden lopussa eivät kuitenkaan tue vuoden aikana myönnetyn eTRC-todistuksen sisältöä, myöntävä jäsenvaltio tai mikä tahansa muu asianomainen jäsenvaltio voi katsoa, että tällainen eTRC-todistus ei ole pätevä. eTRC-todistuksen kattamaa vähimmäisaikaa (yksi kalenterivuosi) ei tulisi tulkita siten, että se estäisi jäsenvaltioita myöntämästä pitemmän ajanjakson kattavaa eTRC-todistusta kunkin jäsenvaltion verotuksellisen kotipaikan käsitteen ja sisäisen päätöksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on tunnustettava toisen jäsenvaltion myöntämä eTRC-todistus riittäväksi todisteeksi verovelvollisen kotipaikasta kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa siltä osin kuin myöntävä jäsenvaltio pitää tällaista eTRC-todistusta edelleen pätevänä.

Jäsenvaltioiden on myönnettävä eTRC-todistus yhden päivän kuluessa edellyttäen, että niille on toimitettu tietyt tiedot ja ettei ilmene poikkeuksellisia olosuhteita, jotka oikeuttaisivat viivästymiseen. Jos myöntäminen ei onnistu yhden päivän kuluessa, asianomaisen jäsenvaltion olisi ilmoitettava asiasta hakemuksen esittäjälle. Yhden päivän määräajan noudattamiseksi jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön täysin automatisoitu eTRC-todistuksen myöntämisjärjestelmä, joka mahdollistaa hakemusten tekemisen sellaisen verkkoportaalin kautta, johon verovelvollisilla ja heidän valtuuttamillaan tahoilla on pääsy (esim. rahoituksen välittäjät, jotka hakevat eTRC-todistusta asiakkaidensa puolesta).

eTRC-todistus suojataan sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla 23 päivänä heinäkuuta 2014 annetun asetuksen (EU) N:o 910/2014 (eIDAS-asetus) 23 mukaisella sähköisellä leimalla. Suunnitellussa menetelmässä digitaalisesta verotuksellista kotipaikkaa koskevasta todistuksesta voidaan laatia sekä ihmisten että koneiden luettavissa olevat versiot PDF-asiakirjoina tai vastaavina muina formaatteina, joita voidaan käyttää automatisoiduissa järjestelmissä.

ii)Jäsenvaltioiden kansalliset rekisterit

Jotta sijoittajat voisivat hyötyä direktiivin ytimessä olevista lähdeveron alentamiseen sovellettavista menettelyistä, niiden on voitava toimia yhteistyössä sellaisten rahoituksen välittäjien kanssa, jotka on sertifioitu tarjoamaan kyseisiä palveluja. Sertifioidun rahoituksen välittäjän asemalle ja siten pääsylle tämän direktiivin mukaisiin menettelyihin on kaksi perustetta:

–Pakollinen menettely: 1) asetuksen (EU) N:o 575/2013 24 5 artiklan 2 kohdassa määritellyille suurille laitoksille ja 2) asetuksen (EU) N:o 909/2014 25 soveltamisalaan kuuluville arvopaperikeskuksille, jotka tarjoavat lähdeveroasiamiehen palveluja ja joiden on näin ollen rekisteröidyttävä niissä jäsenvaltioissa, joihin arvopapereiden liikkeeseenlaskijat ovat sijoittuneet ja joihin niiden asiakkaat ovat sijoittaneet.

–Vapaaehtoinen menettely: kaikille muille yhteisöille (mukaan luettuna ne, jotka ovat sijoittautuneet kolmannen maan lainkäyttöalueelle), jotka toimivat rahoituksen välittäjinä ja täyttävät tietyt vaatimukset rekisteröitymällä yhteen tai useampaan tämän direktiivin mukaisesti perustettuun kansalliseen rekisteriin, asianomaisen välittäjän harkinnan mukaan; on odotettavissa, että rekisteröinti tapahtuu niissä jäsenvaltioissa, joissa niiden asiakkailla on sijoituksia.

Sellaisilla jäsenvaltioilla ei tarvitse olla kansallista rekisteriä, joiden ei tarvitse myöntää ylimääräisen lähdeveron alennusta, koska osingonmaksut on vapautettu lähdeverosta tai kyseisen jäsenvaltion verokanta on aina alhaisempi tai yhtä suuri kuin kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten perusteella sovellettava verokanta. Jäsenvaltioiden, jotka päättävät myöntää veron alennuksen tulon lähteellä tai nopean palautuksen joukkovelkakirjojen koroista pidätetystä ylimääräisestä lähdeverosta tämän direktiivin mukaisesti, olisi oletusarvoisesti käytettävä kansallista rekisteriä, joka on jo perustettu osingoista pidätetyn ylimääräisen veron alentamista varten, tai muussa tapauksessa perustettava kansallinen rekisteri.

Vaatimustenvastaiset sertifioidut rahoituksen välittäjät, mukaan lukien ne, jotka eivät täytä rekisteröintivaatimuksia, voidaan poistaa kansallisista rekistereistä ja/tai niille voidaan määrätä seuraamuksia.

iii)Yhteinen raportointi

Tämän direktiivin tarkoituksena on auttaa torjumaan veropetoksia ja verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä ylimääräisen lähdeveron alentamiseen sovellettavien menettelyjen yhteydessä ja tehdä näistä menettelyistä tehokkaita. Avoimuuden käyttöönotto rahoitusketjussa palvelee näitä kahta tavoitetta, koska se antaa lähdejäsenvaltiolle mahdollisuuden saada tarvittavat tiedot sen tarkistamiseksi, että sovelletaan oikeaa lähdeverokantaa, ja arvioida, onko sovellettava veronkierron vastaisia sääntöjä. Koko EU:n yhteisen raportointistandardin laatiminen säästää säännösten noudattamisesta sijoittajille ja rahoituksen välittäjille aiheutuvia kustannuksia ja mahdollistaa nopeammat ja turvallisemmat lähdeveron alentamiseen sovellettavat menettelyt.

Kenen on raportoitava ja kenelle?

Raportointivelvollisuudet johtuvat rekisteröinnistä johonkin kansalliseen rekisteriin. Kaikkien sertifioitujen rahoituksen välittäjien, jotka ovat yhdessä tai useammassa kansallisessa rekisterissä, on raportoitava rekisteriä ylläpitävälle viranomaiselle ja tarvittaessa lähdeveroasiamiehelle riippumatta kotipaikastaan (EU:ssa tai EU:n ulkopuolella tai jäsenvaltiossa, jossa on tai ei ole omaa kansallista rekisteriä).

Mihin tahansa kansalliseen rekisteriin rekisteröityjen sertifioitujen rahoituksen välittäjien on raportoitava, kun niiden asiakkaiden sijoitus tapahtuu jäsenvaltiossa, jolla on kansallinen rekisteri. Tällaisen lähdejäsenvaltion on säädettävä alentamisesta, ja sen vuoksi sen on rekonstruoitava arvopapereiden maksuketju ja tunnistettava lopullinen sijoittaja. Direktiivissä ei suljeta pois mahdollisuutta, että sertifioidut rahoituksen välittäjät ulkoistavat ilmoitusvelvollisuuden toiselle säilytysketjuun kuuluvalle rahoituksen välittäjälle, jos asianomainen sertifioitu rahoituksen välittäjä on edelleen vastuussa tällaisen raportoinnin loppuunsaattamisesta ja oikeellisuudesta.

Raportointivelvollisuuden noudattamatta jättäminen aiheuttaa seuraamuksia.

Mitä on raportoitava?

Direktiivin liitteessä II vahvistetaan yhteiset raportointitiedot. Kukin sertifioitu rahoituksen välittäjä raportoi vain siitä transaktion osasta, joka on sen nähtävissä, eli keneltä se saa osinkoa/korkoa ja kenelle se maksaa osinkoa/korkoa. Näin ollen koko raportin vastaanottajalla, joko lähdeverohallinnolla tai sen nimittämällä lähdeveroasiamiehellä, on kaikki tiedot, joita tarvitaan transaktion rahoitusketjun rekonstruoimiseksi sijoittajasta arvopapereiden liikkeeseenlaskijaan.

Se voi verohallinnolle raportoitujen tietojen avulla varmistaa lopullisen sijoittajan henkilöllisyyden ja mahdollisen oikeuden alennettuun lähdeverokantaan. Näin vähennetään kaksinkertaisten palautusten riskiä ja parannetaan verohallintojen valmiuksia tunnistaa ja torjua muita väärinkäytöksiä ja petoksia, kuten cum cum -järjestelyt.

Liitteessä II olevassa E kohdassa on kaksi raportointivaatimusta, joiden tarkoituksena on auttaa torjumaan lähdeveroon liittyviä väärinkäytöksiä, pääasiassa cum cum -järjestelyjä. Nämä raportointivaatimukset koskevat i) tietoja kohde-etuutena olevien arvopapereiden pitoajasta ja ii) tietoja rahoitusjärjestelyistä, jotka liittyvät arvopapereihin, joiden osalta verovelvollinen pyytää alentamista.

Ensimmäisellä vaatimuksella pyritään saamaan tietoa siitä, onko kohde-etuutena olevat arvopaperit ostettu osingon irtoamispäivää edeltäneiden kahden päivän aikana. Tavoitteena on auttaa estämään petos-/väärinkäyttöjärjestelyt, jotka liittyvät saman lähdeveron moninkertaiseen palautukseen, kun olisi sovellettava vain yhtä palautusta (cum ex -järjestelyt).

Toisella vaatimuksella pyritään saamaan tietoa siitä, onko raportoiva rahoituksen välittäjä tietoinen kohde-etuutena oleviin arvopapereihin liittyvästä rahoitusjärjestelystä, jota ei ole selvitetty, jonka voimassaolo ei ole päättynyt tai jota ei ole muutoin päätetty osingon irtoamispäivänä. Tavoitteena on auttaa verohallintoa havaitsemaan vilpilliset verojärjestelyt (cum cum -järjestelyt). Rahoitusjärjestelyjä voivat olla esimerkiksi takaisinostosopimus (repo) tai arvopapereiden lainaksi antaminen, mutta myös johdannaistuotteet, kuten osakefutuurit, joiden kohde-etuutena on tietty osake. Tarkemmin sanottuna takaisinostosopimuksessa on kyse arvopapereiden myynnistä tiettyyn hintaan ja sitoumuksesta ostaa samat tai vastaavat arvopaperit takaisin kiinteään hintaan tiettynä tulevana päivänä. Arvopapereiden lainaksi antamisessa arvopaperin omistusoikeus siirretään vakuutta, yleensä toista arvopaperia, vastaan edellyttäen, että kyseisen arvopaperin tai vastaavien arvopapereiden omistusoikeus palautuu alkuperäiselle omistajalle tiettynä tulevana päivänä. Määritelmä on laaja, jotta siihen voidaan sisällyttää erityyppisiä järjestelyjä.

Koska edellä mainittuja järjestelyjä on havaittu vain osingonmaksun osalta, E kohdan raportointitietoja ei vaadita joukkovelkakirjoista maksettujen korkojen osalta. Samaa lähestymistapaa sovelletaan erittäin pieniin maksettuihin osinkoihin, joita pidetään vähäriskisinä tapauksina, joilla ei voida perustella sertifioitujen rahoituksen välittäjien raportointitaakkaa. Tämä ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita soveltamasta asianmukaisia seuraamuksia, jos ne tosiasiallisesti havaitsevat väärinkäytöksiä, vaikka määrältään vähäisiäkin.

Miten raportointi tapahtuu?

Raportointi tapahtuu standardoidulla XML-muotoisella järjestelmällä, joka vahvistetaan komission antamassa täytäntöönpanosäädöksessä. Täytäntöönpanosäädöksessä standardoidaan ja vahvistetaan automaattinen kanava, jonka kautta talouden toimijat toimittavat tiedot vastaavalle verohallinnolle tai sen puolesta toimivalle lähdeveroasiamiehelle.

Milloin raportointivelvollisuus syntyy?

Liitteeseen II sisältyvien tietojen raportoinnin määräaika on viimeistään 25 päivän kuluttua täsmäytyspäivästä. Raportointi olisi tehtävä mahdollisimman pian täsmäytyspäivän jälkeen, paitsi jos jotakin transaktion osaa koskeva toimitusohje on avoin täsmäytyspäivänä, jolloin kyseistä tapahtumaa koskeva ilmoitus olisi tehtävä mahdollisimman pian toimituksen jälkeen. Käytännössä kaikki positiot selvitetään yleensä 10–15 päivän kuluessa täsmäytyspäivästä. Jos näin ei ole tapahtunut 20. päivään mennessä, direktiivissä edellytetään, että sertifioidut rahoituksen välittäjät raportoivat edelleen tilanteesta 20. päivänä ja seuraavien viiden päivän aikana, jotta ylimääräisiä lähdeveroja voitaisiin alentaa tehokkaasti.

Jäsenvaltioissa, joissa sovelletaan veron alentamista tulon lähteellä ja osingon maksupäivä on aikaisempi kuin 25 päivää täsmäytyspäivästä, rahoituksen välittäjillä olisi oltava käytössään mekanismi, jonka avulla ne voivat antaa lähdeveroasiamiehelle oikea-aikaisesti tietoja sovellettavasta verokannasta.

iv) Alennusjärjestelmät

Ehdotukseen sisältyvät seuraavat: a) veron alentamista tulon lähteellä koskeva järjestelmä; ja b) nopea palautusjärjestelmä. Veron alentamista tulon lähteellä koskevassa järjestelmässä lähdeveroasiamies soveltaa veron oikeaa määrää osingon/koron maksun yhteydessä (12 artikla). Nopeassa palautusjärjestelmässä vero pidätetään lähdemaassa sovellettavan korkeamman verokannan mukaan, mutta ylimääräinen vero palautetaan sen jälkeen asetetussa määräajassa, joka on enintään 25 päivää pyyntöpäivästä tai päivästä, jona vaadittu raportointi on täytetty, sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi. Tämä olisi tehtävä 50 kalenteripäivän kuluessa maksupäivästä (13 artikla). Molemmissa tapauksissa menettelyjen asiaankuuluvat toimijat olisivat sijoittajiensa puolesta toimivat sertifioidut rahoituksen välittäjät. Ehdotetun direktiivin 10 artiklassa (alennusta tai nopeaa palautusta koskeva pyyntö) ja 11 artiklassa (due diligence -menettelyt) säädetään molemmille järjestelmille yhteisistä tekijöistä.

Kun toimivaltainen verohallinto soveltaa alentamismenettelyjä, se voi päättää ulkoistaa asiaankuuluvat tehtävät nimetylle lähdeveroasiamiehelle sen sijaan, että hoitaisi tehtävät yksin.

Jokainen jäsenvaltio, joka soveltaa ylimääräisen lähdeveron alentamiseen sovellettavia menettelyjä, voi päättää soveltaa veron alentamista tulon lähteellä koskevaa järjestelmää tai nopeaa palautusjärjestelmää tai molempia. Se voi myös päättää, käyttääkö se edellä mainittua ulkoistamismahdollisuutta. Näiden jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että ainakin toinen näistä kahdesta järjestelmästä on kaikkien sijoittajien käytettävissä ja tosiasiallisesti toiminnassa ja että kaikissa tapauksissa tässä direktiivissä säädetyt ehdot täytetään. Näissä kahdessa järjestelmässä jäsenvaltioilla on esimerkiksi harkintavalta sallia, että vain alhaisen riskin verovelvolliset voivat pyytää veron alentamista tulon lähteellä, kun taas muut verovelvolliset voivat pyytää vain nopeaa palautusta. Nämä järjestelmät eivät koske jäsenvaltioita, jotka eivät käytä ylimääräisen lähdeveron alentamiseen sovellettavia menettelyjä, koska niissä ei säädetä lähdeverosta lainkaan tai koska niissä ei säädetä erilaisista lähdeverokannoista eri tilanteissa, eikä niiden tarvitse ryhtyä toimiin.

Jäsenvaltioiden olisi kaikissa tapauksissa sijoittajien asuinpaikkaa koskevien todisteiden osalta tukeuduttava ensisijaisesti 4 artiklassa määriteltyyn eTRC-todistukseen tai EU:n ulkopuolisen maan antamaan asianmukaiseen todisteeseen verotuksellisesta kotipaikasta.

Tämän direktiivin tärkeänä tavoitteena on estää haitalliset ja vilpilliset verokäytännöt ja erityisesti cum ex- ja cum cum -järjestelyt. Jäsenvaltioiden verohallinnoilla, jotka haluavat saada enemmän aikaa tehdä joitakin tarkastuksia ennen veron alentamisen myöntämistä, on mahdollisuus olla soveltamatta tämän direktiivin nojalla käyttöön otettavia veron alentamista tulon lähteellä koskevia järjestelmiä tai nopeita palautusjärjestelmiä tietyissä erityisolosuhteissa. Tämä mahdollisuus on tarkoitettu erityisesti tapauksiin, joissa esitetään vapautuspyyntö ja joissa liitteessä II olevassa E kohdassa annetut tiedot osoittavat, että kohde-etuutena olevat arvopaperit on hankittu kahden kalenteripäivän kuluessa osingon irtoamispäivästä ja/tai että rahoituksen välittäjä ilmoittaa olevansa tietoinen kohde-etuutena oleviin arvopapereihin liittyvästä rahoitusjärjestelystä, jota ei ole selvitetty, jonka voimassaolo ei ole päättynyt tai jota ei ole muutoin päätetty osingon irtoamispäivänä.

Jos tässä direktiivissä säädettyjä veron alentamista tulon lähteellä koskevaa järjestelmää ja nopeaa palautusjärjestelmää ei sovelleta, sovelletaan vakiomuotoista palautusmenettelyä, jossa verovelvollinen tai sen nimetty edustaja, jonka ei välttämättä tarvitse olla rahoituslaitos, voi pyytää palautusta suoraan veroviranomaiselta. Tällä direktiivillä varmistetaan myös, että veroviranomaiselle raportoitavien tietojen sisältö kattaa vähintään liitteessä II olevassa E kohdassa tarkoitetut tiedot.

Yleiset säännökset

Luku 4 koskee yleisiä säännöksiä ja loppusäännöksiä ja erityisesti täytäntöönpanosäädöksiä, arviointia ja seurantaa, tietosuojasääntöjä, saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja voimaantuloa. Kun tämä ehdotus on hyväksytty, se olisi saatettava osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä 31. joulukuuta 2026 mennessä. Sen pitäisi tulla voimaan kahden vuoden kuluttua täytäntöönpanosäädösten hyväksymisestä, jonka odotetaan tapahtuvan 1. tammikuuta 2027 mennessä.

2023/0187 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

ylimääräisten lähdeverojen nopeammasta ja turvallisemmasta alentamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 115 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 26 ,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 27 ,

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Oikeudenmukaisen verotuksen varmistaminen sisämarkkinoilla ja pääomamarkkinaunionin moitteeton toiminta ovat Euroopan unionin (EU) politiikan painopistealueita. Tässä yhteydessä on ratkaisevan tärkeää poistaa rajatylittävien sijoitusten esteitä samalla kun torjutaan veropetoksia ja verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä. Tällaisia esteitä ovat esimerkiksi tehottomat ja suhteettoman raskaat menettelyt, joilla alennetaan rajoitetusti verovelvollisilta sijoittajilta julkisesti noteeratuista osakkeista tai joukkovelkakirjoista maksetuista osinko- tai korkotuloista tulon lähteellä perittyjä ylimääräisiä veroja. Lisäksi on osoittautunut, että nykytilanteessa ei pystytä riittävästi estämään toistuvia veropetosten, veronvilpin ja veronkierron riskejä, kuten äskettäiset cum ex- ja cum cum -skandaalit osoittavat. Tällä ehdotuksella pyritään tekemään EU:n lähdeveromenettelyistä tehokkaampia ja samalla suojaamaan niitä veropetosten ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten riskiltä. Se perustuu asiaan liittyviin aiempiin EU:n ja kansainvälisen tason toimiin, kuten vuonna 2009 annettuun komission suositukseen lähdeveromenettelyjen yksinkertaistamisesta ja OECD:n Treaty Relief and Compliance Enhancement (TRACE) -aloitteeseen 28 .

(2)Jäsenvaltioiden valmiuksia ehkäistä ja torjua mahdollisia petoksia ja väärinkäytöksiä haittaavat tällä hetkellä hajanaisuus sekä sijoittajia koskevien luotettavien ja oikea-aikaisten tietojen puute. Näiden valmiuksien vahvistamiseksi on tarpeen ottaa käyttöön yhteinen veropetosten ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten riskiä kestävä kehys, joka koskee arvopapereihin tehtäviin rajatylittäviin sijoituksiin liittyvien ylimääräisten lähdeverojen alentamista. Kehyksen pitäisi johtaa EU:ssa sovellettavien eri alennusmenettelyjen lähentymiseen ja samalla varmistaa avoimuus ja varmuus sijoittajien henkilöllisyydestä tapauksen mukaan arvopapereiden liikkeeseenlaskijoille, lähdeveroasiamiehille, rahoituksen välittäjille ja jäsenvaltioille. Kehyksen olisi tämän vuoksi perustuttava automatisoituihin menettelyihin, kuten verotuksellista kotipaikkaa koskevan todistuksen digitalisointiin (menettelyn ja muodon osalta), mikä on edellytys sille, että sijoittajat voivat käyttää mahdollisia alennus- tai palautusmenettelyjä. Tällaisen kehyksen olisi myös oltava riittävän joustava, jotta siinä voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon eri jäsenvaltioissa sovellettavat erilaiset järjestelmät ja samalla varmistaa suurempi lähentyminen ja tarjota asianmukaiset väärinkäytön vastaiset välineet veropetosten, veronvilpin ja veronkierron riskien lieventämiseksi.

(3)Oikeasuhteisen lähestymistavan varmistamiseksi ylimääräisten lähdeverojen alennusmenettelyjä koskevien sääntöjen olisi sidottava vain niitä jäsenvaltioita, jotka soveltavat osinkoihin eri lähdeverokantoja sijoittajan verotuksellisen kotipaikan mukaan. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on myönnettävä alennus, jos korkeampaa verokantaa on sovellettu tilanteessa, jossa tulisi soveltaa alempaa verokantaa. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus panna täytäntöön samankaltaisia menettelyjä, jotka koskevat korkojen maksamista rajoitetusti verovelvollisille julkisen kaupankäynnin kohteena olevista joukkovelkakirjoista, jotta voidaan parantaa asiaa koskevan alennusmenettelyn tehokkuutta ja varmistaa, että verovelvolliset noudattavat vaatimuksia paremmin. Tässä direktiivissä säädetyt menettelyt eivät koske jäsenvaltioita, jotka eivät tarvitse osinkojen tai korkojen ylimääräisen lähdeveron alennusmenettelyjä, eivätkä nämä säännöt siksi sido niitä. Koska sijoittajat voivat olla sijoittautuneina mihin tahansa jäsenvaltioon, yhteiseen digitaaliseen verotuksellista kotipaikkaa koskevaan todistukseen liittyviä sääntöjä olisi sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa, ja sama koskee yleisiä säännöksiä ja loppusäännöksiä.

(4)Sen varmistamiseksi, että kaikilla EU:n verovelvollisilla on käytössään yhteinen, asianmukainen ja tehokas todiste verotuksellisesta kotipaikastaan, jäsenvaltioiden olisi käytettävä automaattisia menettelyjä, joilla myönnetään samansisältöisiä verotuksellista kotipaikkaa koskevia todistuksia samassa tunnistettavassa ja hyväksyttävässä digitaalisessa muodossa. Tehokkuuden lisäämiseksi todistuksen olisi oltava voimassa vähintään koko myöntämisvuoden ajan ja muiden jäsenvaltioiden olisi tunnustettava se kyseiseksi ajaksi. Jäsenvaltiot voivat peruuttaa myönnetyn eTRC-todistuksen, jos verohallinnolla on näyttöä siitä, että siinä esitetty verotuksellinen kotipaikka ei pidä paikkaansa kyseisenä vuonna. Jotta EU:n yritykset voidaan tunnistaa tehokkaasti, todistuksessa olisi oltava tiedot eurooppalaisesta yksilöivästä tunnisteesta (EUID).

(5)Ylimääräisen lähdeveron tehokkaamman alentamisen tavoitteen saavuttamiseksi olisi otettava käyttöön yhteiset menettelyt, joiden avulla voidaan nopeasti saada selkeät ja turvalliset tiedot sijoittajan henkilöllisyydestä erityisesti silloin, kun sijoittajapohja on laaja eli kyseessä ovat sijoitukset julkisen kaupankäynnin kohteena oleviin arvopapereihin, jolloin yksittäisten sijoittajien henkilöllisyyden tunnistaminen on haastavaa. Tällaisten menettelyjen olisi myös mahdollistettava toisessa vaiheessa asianmukaisen verokannan soveltaminen maksuhetkellä (veron alentaminen tulon lähteellä) tai maksetun ylimääräisen veron nopea palauttaminen. Koska rajatylittäviin sijoituksiin liittyy yleensä rahoituksen välittäjien maksuketju, asiaankuuluvilla menettelyillä olisi myös voitava jäljittää ja tunnistaa välittäjien ketju ja siten tulovirta arvopaperin liikkeeseenlaskijasta lopulliseen vastaanottajaan eli yksittäiseen sijoittajaan tai rekisteröityyn omistajaan. Asianomaisten jäsenvaltioiden eli niiden, jotka soveltavat arvopaperituloista perittävää lähdeveroa ja myöntävät alennuksen ylimääräisestä verosta, olisi sen vuoksi perustettava kansallinen rekisteri niistä rahoituksen välittäjistä, joilla on merkittävä rooli maksuketjussa, ja ylläpidettävä sitä sekä vaadittava rekisteröityneitä välittäjiä raportoimaan käytettävissään olevat tiedot mahdollisesti käsittelemistään osinko- tai korkomaksuista. Vaadittavat tiedot olisi rajoitettava tietoihin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä maksuketjun rekonstruoimiseksi ja siten hyödyllisiä petosten ja väärinkäytösten riskin ehkäisemiseksi, siinä määrin kuin tällaiset tiedot ovat raportoivan välittäjän saatavilla. Jäsenvaltiot, jotka soveltavat eri lähdeverokantoja korkoihin ja joiden on toteutettava samankaltaisia alennusmenettelyjä, voivat myös harkita perustetun kansallisen rekisterin käyttöä tarvittaessa.

(6)Koska arvopaperien maksuketjuihin useimmiten osallistuvat rahoituksen välittäjät ovat vakavaraisuusasetuksessa 29 määriteltyjä suuria laitoksia sekä lähdeveroasiamiespalveluja tarjoavia arvopaperikeskuksia, nämä yhteisöt olisi velvoitettava hakemaan rekisteröintiä edellä mainitulla tavalla perustetuissa jäsenvaltioiden kansallisissa rekistereissä. Muiden rahoituksen välittäjien olisi voitava hakea rekisteröintiä harkintansa mukaan. Rahoituksen välittäjän olisi itse haettava rekisteröintiä toimittamalla jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle viranomaiselle hakemus, joka sisältää todisteet siitä, että rahoituksen välittäjä täyttää tietyt vaatimukset. Vaatimusten tarkoituksena on varmistaa, että rekisteröintiä hakeva välittäjä täyttää asiaa koskevan EU:n asetuksen vaatimukset ja että sen noudattamista valvotaan. Jos rahoituksen välittäjä on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle, siihen on sovellettava sen kolmannen maan lainsäädäntöä, jossa on sen kotipaikka, jos kyseinen lainsäädäntö on verrattavissa tämän direktiivin tarkoituksiin eikä kolmas maa, jossa on sen kotipaikka, ole veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevan EU:n luettelon liitteessä I eikä suuririskisiä kolmansia maita koskevassa EU:n luettelossa (rahanpesun vastainen luettelo). Se, että kolmannen maan rahoituksen välittäjä noudattaa asiaan liittyviä EU:n vaatimuksia, koskee ainoastaan tässä direktiivissä säädettyjä tarkoituksia, eikä sillä ole vaikutusta EU:n muun lainsäädännön mukaisten muiden oikeuksien ja velvoitteiden käyttämiseen tai soveltamiseen. Kun rahoituksen välittäjät on rekisteröity, niitä olisi pidettävä kyseisessä jäsenvaltiossa sertifioituina rahoituksen välittäjinä, ja niihin olisi sovellettava tämän direktiivin mukaisia asiaankuuluvia raportointi- ja ilmoitusvelvollisuuksia samalla, kun niille myönnetään oikeus pyytää tässä direktiivissä säädettyjen alennusmenettelyjen soveltamista. Kansallista rekisteriä ylläpitävien jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava toimia poistaakseen rekisteristä kaikki sertifioidut rahoituksen välittäjät, jotka sitä pyytävät tai jotka eivät enää täytä asiaankuuluvia vaatimuksia. Lisäksi nämä jäsenvaltiot voivat päättää poistaa kansallisesta rekisteristään sertifioidut rahoituksen välittäjät, joiden on todettu rikkoneen velvoitteitaan useita kertoja. Jos jäsenvaltio toteuttaa tällaisen poistamistoimen, sen olisi ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille, jotka ylläpitävät kansallista rekisteriä, jotta ne voivat arvioida saman sertifioidun rahoituksen välittäjän poistamista omasta kansallisesta rekisteristään. Asianomaisten jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä sovelletaan asianomaisten osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, muutoksenhaku mukaan lukien, kun on kyse jäsenvaltion tekemästä päätöksestä, joka liittyy rekisteröintiin ja poistamiseen kansallisesta rekisteristä.

(7)Jotta voidaan varmistaa suurempi avoimuus osinko- tai korkomaksun saavan sijoittajan henkilöllisyydestä ja olosuhteista sekä maksuvirrasta liikkeeseenlaskijalta, sertifioitujen rahoituksen välittäjien olisi raportoitava kansallisen rekisterin ylläpitäjäksi nimetylle viranomaiselle tietyissä määräajoissa asiaankuuluvat tiedot. Nämä tiedot on raportoitava myös lähdeveroasiamiehelle, jos veron alentaminen tulon lähteellä on mahdollista. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä tiedot kyseisen sijoittajan soveltuvuudesta, mutta ne olisi rajoitettava tietoihin, jotka ovat raportoivan sertifioidun rahoituksen välittäjän saatavilla. Rahoituksen välittäjillä, joilla ei ole velvollisuutta rekisteröityä sertifioiduiksi rahoituksen välittäjiksi ja jotka ovat myös päättäneet olla rekisteröitymättä sellaisiksi, ei ole tämän direktiivin mukaisia raportointivelvollisuuksia. Tiedot sellaisten välittäjien käsittelemistä maksuista, jotka eivät ole sertifioituja rahoituksen välittäjiä, ovat kuitenkin edelleen merkityksellisiä, ja jäsenvaltio voi harkintansa mukaan pitää niitä tarpeellisina avoimuuden varmistamiseksi ja maksuketjun asianmukaisen rekonstruoinnin mahdollistamiseksi ennen tässä direktiivissä säädettyjen alennus- ja palautusmenettelyjen (veron alentamisen tulon lähteellä tai nopean palautuksen) soveltamista. Sen vuoksi jäsenvaltiot voivat pyytää sertifioituja rahoituksen välittäjiä hankkimaan kyseiset tiedot tällaisilta välittäjiltä ja raportoimaan asiasta, jotta tässä direktiivissä säädettyjä alennus- ja palautusmenettelyjä voidaan soveltaa.

(8)Jotta pääomamarkkinaunionista tulisi tehokkaampi ja kilpailukykyisempi, olisi helpotettava ja nopeutettava arvopapereiden tuloista perittävien ylimääräisten lähdeverojen alennusmenettelyjä, kun asianomaiset sertifioidut rahoituksen välittäjät ovat toimittaneet riittävät tiedot muun muassa sijoittajan henkilöllisyydestä. Asianomaisia sertifioiuja rahoituksen välittäjiä ovat kaikki sijoittajan ja arvopapereiden liikkeeseenlaskijan välisen maksuketjun sertifioidut rahoituksen välittäjät, joita voidaan vaatia toimittamaan tietoja myös ketjun sertifioimattomien rahoituksen välittäjien suorittamista maksuista kunkin jäsenvaltion toimintaperiaatteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat huomioon ottaen suunnitellaan kahdentyyppisiä menettelyjä: i) veron alentaminen tulon lähteellä soveltamalla suoraan asianmukaista verokantaa lähdeveron pidätyshetkellä ja ii) nopea palautus enintään 50 päivän kuluessa osingon maksupäivästä tai tapauksen mukaan siitä päivästä, jona joukkovelkakirjan liikkeeseenlaskijan on maksettava korkoa joukkovelkakirjan haltijalle (kupongin irtoamispäivä). Jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa valintansa mukaan käyttöön jompikumpi näistä kahdesta menettelystä tai niiden yhdistelmä sen mukaan, mitä ne pitävät tarkoituksenmukaisena, ja varmistettava samalla, että vähintään jompikumpi menettely on kaikkien sijoittajien saatavilla, jos tämän direktiivin vaatimukset täyttyvät. Jotta varmistetaan näiden menettelyjen asianmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano asianomaisissa jäsenvaltioissa, on aiheellista soveltaa korkoa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ja näistä menettelyistä hyötymisen edellytykset täyttävien ylimääräisten lähdeverojen viivästyneisiin palautuksiin. Jos asiaankuuluvat vaatimukset eivät täyty tai jos asianomainen sijoittaja niin haluaa, jäsenvaltioiden olisi sovellettava nykyisiä vakiomuotoisia palautusmenettelyjään ylimääräisten lähdeverojen alentamiseksi. Rekisteröityjen omistajien, erityisesti vähittäissijoittajien, ja heidän valtuutettujen edustajiensa olisi joka tapauksessa säilytettävä oikeus hakea siinä jäsenvaltiossa maksetun ylimääräisen lähdeveron palautusta, jossa he toimittavat todisteet kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten täyttymisestä.

(9)Ylimääräisten lähdeverojen alennusjärjestelmien turvaamiseksi jäsenvaltioiden, jotka ylläpitävät kansallista rekisteriä, olisi myös vaadittava sertifioituja rahoituksen välittäjiä tarkistamaan alennusta hakevien sijoittajien soveltuvuus. Sertifioitujen rahoituksen välittäjien olisi erityisesti kerättävä asianomaisen sijoittajan verotuksellista kotipaikkaa koskeva todistus ja ilmoitus siitä, että kyseinen sijoittaja on maksun tosiasiallinen edunsaaja lähdejäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Niiden on myös tarkistettava sovellettava, sijoittajan erityisolosuhteisiin perustuva lähdeverokanta ja ilmoitettava, ovatko ne tietoisia kohde-etuutena oleviin arvopapereihin liittyvästä rahoitusjärjestelystä, jota ei ole selvitetty, jonka voimassaolo ei ole päättynyt tai jota ei ole muutoin päätetty osingon irtoamispäivänä. Sertifioidut rahoituksen välittäjät olisi saatettava vastuuseen verotulojen menetyksistä, jotka ovat aiheutuneet näiden velvoitteiden puutteellisen täyttämisen vuoksi, siltä osin kuin niin säädetään sen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, jossa menetys on aiheutunut. Jotta voidaan varmistaa sertifioiduille rahoituksen välittäjille asetetun taakan ja vastuun oikeasuhteisuus, kevennettyjä todentamisvelvollisuuksia olisi sovellettava kaikkiin alennusmenettelyihin, joissa väärinkäytön riski on pieni, ja erityisesti silloin, kun sijoittajalle maksettavan osingon kokonaismäärä osakeomistuksesta yhtiössä on alle 1 000 euroa. Jos väärinkäyttö osoitetaan muulla tavoin, jäsenvaltiot voivat kuitenkin soveltaa kansallisen lainsäädännön mukaisia seuraamuksia, mukaan lukien tässä direktiivissä säädettyjen alennusjärjestelmien epääminen, mutta ne eivät voi asettaa sertifioituja rahoituksen välittäjiä vastuuseen todentamatta jättämisestä.

(10)Tiedetään, että rahoitusjärjestelyjä voidaan käyttää arvopaperin koko tai osittaisen taloudellisen omistajuuden ja/tai asiaankuuluvien sijoitusriskien siirtämiseen. On myös osoitettu, että tällaisia järjestelyjä on käytetty osinkoarbitraasi- ja osingonpesujärjestelyissä, kuten cum ex- ja cum cum -järjestelyissä, ainoana tarkoituksena saada oikeudettomia palautuksia tai kasvattaa sellaisten palautusten määrää, joihin sijoittajalla on ollut tosiasiallinen oikeus. Verohallinnot tarvitsevat siksi verotukseen liittyvien väärinkäytösten torjumiseksi tietoja tällaisista rahoitusjärjestelyistä, joihin kuuluu yleensä laillisia arvopaperitransaktioita, kuten takaisinostosopimuksia tai arvopapereiden lainaksi antamista, sekä johdannaistuotteita, kuten osakefutuureja, joiden kohde-etuutena on tietty osake. Oikeasuhteisen lähestymistavan varmistamiseksi näiden tietojen raportointia olisi vaadittava vain niiltä sertifioiduilta rahoituksen välittäjiltä, jotka ovat ketjussa olevan asemansa vuoksi saattaneet olla suoraan mukana asianomaisessa rahoitusjärjestelyssä. Tällaista raportointia ei vaadita joukkovelkakirjojen ja korkojen osalta.

(11)Tehokkuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön seuraamusjärjestelmä, jota sovelletaan niiden kansallisten sääntöjen rikkomiseen, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tällaisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(12)Ehdotettujen sääntöjen asianmukainen täytäntöönpano ja sen valvonta kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa on ratkaisevan tärkeää koko pääomamarkkinaunionin edistämisen sekä jäsenvaltioiden veropohjan suojelun kannalta, minkä vuoksi komission olisi seurattava täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi toimitettava komissiolle säännöllisesti täytäntöönpanosäädöksessä täsmennetyt tiedot, jotka koskevat tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen kansallisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja sen valvontaa niiden alueella. Komission olisi laadittava jäsenvaltioiden toimittamien tietojen ja muiden saatavilla olevien tietojen perusteella arviointi, jossa arvioidaan ehdotettujen uusien sääntöjen tehokkuutta. Komission olisi tässä yhteydessä tarkasteltava tarvetta saattaa tällä direktiivillä käyttöön otetut säännöt ajan tasalle.

(13)Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset tämän direktiivin täytäntöönpanolle erityisesti i) digitaalisen verotuksellista kotipaikkaa koskevan todistuksen, ii) rahoituksen välittäjien raportoinnin ja iii) tämän direktiivin mukaisen alennuspyynnön osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa hyväksyä vakiolomakkeita, joissa on rajoitettu määrä osia, mukaan lukien kielijärjestelyt. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 30 mukaisesti. 

(14)Tämän direktiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 31 . Rahoituksen välittäjät ja jäsenvaltiot voivat käsitellä henkilötietoja tämän direktiivin nojalla ainoastaan silloin, kun tietojen käsittelyn tarkoituksena on palvella yleistä julkista etua eli torjua veropetoksia, veronkiertoa ja verovilppiä, suojella verotuloja ja edistää oikeudenmukaista verotusta, mikä vahvistaa sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen osallisuuden mahdollisuuksia jäsenvaltioissa. Jotta tämä tavoite voidaan saavuttaa tehokkaasti, on tarpeen rajoittaa edellä mainitussa asetuksessa säädettyjä tiettyjä yksilöiden oikeuksia, erityisesti oikeutta saada ilmoitus heidän tietojensa käsittelystä ja sen laajuudesta sekä oikeutta antaa suostumus tietyntyyppiseen tietojenkäsittelyyn. 

(15)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla kyseessä olevien transaktioiden rajatylittävän luonteen vuoksi sekä säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten alentamiseksi koko sisämarkkinoilla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(16) Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 32 42 artiklan mukaisesti. 

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla
Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt digitaalisen verotuksellista kotipaikkaa koskevan todistuksen myöntämisestä jäsenvaltioissa ja menettelystä, jolla alennetaan ylimääräistä lähdeveroa, jonka jäsenvaltio voi pidättää julkisen kaupankäynnin kohteena olevista osakkeista saatavista osingoista ja tapauksen mukaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevista joukkovelkakirjoista saatavista koroista, jotka maksetaan rekisteröidyille omistajille, joiden verotuksellinen kotipaikka on kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella.

2 artikla
Soveltamisala

I ja IV lukua sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin. II lukua sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin kaikkien sellaisten henkilöiden osalta, joiden verotuksellinen kotipaikka on niiden lainkäyttöalueella.

III luvussa säädettyjä menettelyjä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin, jotka alentavat julkisen kaupankäynnin kohteena olevista osakkeista maksetuista osingoista perittävää ylimääräistä lähdeveroa. Jäsenvaltiot, jotka myöntävät ylimääräisen lähdeveron alennuksen julkisen kaupankäynnin kohteena olevista joukkovelkakirjoista maksetuista koroista, voivat soveltaa III lukua.

3 artikla
Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)’ylimääräisellä lähdeverolla’ jäsenvaltion rajoitetusti verovelvollisille omistajille maksetuista osingoista tai arvopapereiden koroista yleistä kansallista verokantaa soveltaen perityn lähdeveron määrän ja kyseisen jäsenvaltion samasta osingosta tai korosta kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen tai tapauksesta riippuen kansallisen erityislainsäädännön mukaisen alemman lähdeveron määrän erotusta;

2)’julkisen kaupankäynnin kohteena olevalla osakkeella’ osaketta, joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun direktiivin 2014/65/EU 33 4 artiklan 21 alakohdassa määritellyllä säännellyllä markkinalla tai mainitun artiklan 22 alakohdassa määritellyssä monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä;

3)’julkisen kaupankäynnin kohteena olevalla joukkovelkakirjalla’ joukkovelkakirjaa, joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 21 alakohdassa määritellyllä säännellyllä markkinalla, 22 alakohdassa määritellyssä monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai 23 alakohdassa määritellyssä organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä;

4)’rahoituksen välittäjällä’ 23 päivänä heinäkuuta 2014 annetun asetuksen (EU) N:o 909/2014 34 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä arvopaperikeskusta, asetuksen (EU) N:o 575/2013 35 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä luottolaitosta tai direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä sijoituspalveluyritystä tai kolmannen maan oikeushenkilöä, joka on saanut toimiluvan tarjota arvopaperikeskuksen, luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen tarjoamiin palveluihin verrattavissa olevia palveluja kotipaikkanaan olevan kolmannen maan vastaavan lainsäädännön nojalla ja joka on osa arvopapereita liikkeeseen laskevan yhteisön ja kyseisistä arvopapereista maksuja saavan rekisteröidyn omistajan välistä arvopapereiden maksuketjua;

5)’EUID-tunnisteella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132  36 16 artiklassa tarkoitettua yritysten eurooppalaista yksilöivää tunnistetta;

6)’verotunnisteella’ jäsenvaltiossa verotustarkoituksiin rekisteröidyn omistajan yksilöivää verotunnistetta;

7)’lähdeveron alentamiseen sovellettavalla menettelyllä’ menettelyä, jossa rekisteröidyn omistajan arvopapereista saamista osingoista tai koroista perittävää ylimääräistä lähdeveroa alennetaan tai se palautetaan;

8)’toimivaltaisella viranomaisella’ viranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt 5 artiklan mukaisesti ja johon kuuluvat kaikki henkilöt, jotka kyseinen viranomainen on valtuuttanut kansallisten sääntöjen mukaisesti toimimaan sen puolesta tätä direktiiviä sovellettaessa;

9)’arvopaperilla’ julkisen kaupankäynnin kohteena olevaa osaketta tai julkisen kaupankäynnin kohteena olevaa joukkovelkakirjaa;

10)’suurella laitoksella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 146 alakohdassa määriteltyä suurta laitosta;

11)’lähdeveroasiamiehellä’ yhteisöä, jonka lähdejäsenvaltio on valtuuttanut ottamaan vastuulleen lähdeveron vähentämisen arvopapereista maksetuista osingoista tai koroista ja tällaisen lähdeveron siirtämisen lähdejäsenvaltion veroviranomaiselle;

12)’täsmäytyspäivällä’ arvopaperin liikkeeseenlaskijan asettamaa päivää, jolloin määritetään kyseisen arvopaperin omistajan henkilöllisyys ja siitä johtuvat oikeudet, mukaan lukien tapauksen mukaan oikeus osallistua yhtiökokoukseen ja äänestää siinä, rahoituksen välittäjän kirjanpitoon työajan päättymisajankohtana arvo-osuuksina kirjattujen toteutettujen positioiden perusteella, asetuksen (EU) 2018/1212 37 1 artiklan 7 alakohdan määritelmän mukaisesti;

13)’toimituksella’ arvopaperitapahtuman loppuun saattamista, jos se tehdään kyseisen tapahtuman osapuolten velvoitteiden täyttämiseksi siirtämällä varoja tai arvopapereita taikka molempia, 23 päivänä heinäkuuta 2014 annetun asetuksen (EU) N:o 909/2014 2 artiklan 7 alakohdan määritelmän mukaisesti;

14)’rekisteröidyllä omistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on oikeus saada arvopapereista osinko- tai korkotuloa, joka on jäsenvaltiossa lähdeveron alaista;

15)’sijoitustilillä’ tiliä tai tilejä, jotka rahoituksen välittäjät tarjoavat rekisteröidyille omistajille ja joiden kautta niiden arvopapereita säilytetään tai rekisteröidään ja joille näihin arvopapereihin liittyvät maksut suoritetaan;

16)’osingon irtoamispäivällä’ päivää, josta lähtien osakkeilla käydään kauppaa ilman niistä johtuvia oikeuksia, kuten tapauksen mukaan oikeutta osallistua yhtiökokoukseen ja äänestää;

17)’rahoitusjärjestelyllä’ järjestelyä tai sopimusvelvoitetta, jolla osa julkisen kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen, josta maksetaan osinkoa, omistuksesta siirretään tai voitaisiin siirtää pysyvästi tai väliaikaisesti toiselle osapuolelle;

18)’arvopapereiden maksuketjulla’ sellaisten rahoituksen välittäjien muodostamaa kokonaisuutta, jotka käsittelevät arvopapereihin liittyvien osinkojen tai korkojen maksamista arvopapereiden liikkeeseenlaskijan ja rekisteröidyn omistajan, jolle tällaisista arvopapereista maksetaan osinkoja tai korkoja, välillä;

19)’kaksinkertaista verotusta koskevalla sopimuksella’ sopimusta, jossa määrätään tulojen ja soveltuvin osin pääoman kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta ja joka on voimassa kahden (tai useamman) maan välillä;

20)’lähdejäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa on osinkoa tai korkoa maksavan arvopaperin liikkeeseenlaskijan kotipaikka;

21)’nopealla palautusjärjestelmällä’ järjestelmää, jossa osingon tai koron maksu suoritetaan yleistä kotimaista lähdeverokantaa soveltaen ja jossa sen jälkeen esitetään pyyntö ylimääräisen lähdeveron palauttamisesta 13 artiklassa säädetyssä määräajassa;

22)’veron alentamista tulon lähteellä koskevalla järjestelmällä’ järjestelmää, jossa osinkojen tai korkojen maksuhetkellä sovelletaan asianmukaista lähdeverokantaa sovellettavien kansallisten sääntöjen ja/tai kansainvälisten sopimusten, kuten kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen, mukaisesti;

23)’vakiomuotoisella palautusjärjestelmällä’ järjestelmää, jossa osinkojen tai korkojen maksaminen suoritetaan yleistä kotimaista lähdeverokantaa soveltaen ja sen jälkeen esitetään pyyntö ylimääräisen lähdeveron palauttamisesta 13 artiklassa säädetyn menettelyn ulkopuolella;

24)’euromääräisten markkinoiden lyhyellä korolla’ 10 päivänä heinäkuuta 2019 annetuissa Euroopan keskuspankin suuntaviivoissa (EU) 2019/1265 38 määriteltyä euromääräisten markkinoiden lyhyttä korkoa;

II LUKU

DIGITAALINEN VEROTUKSELLISTA KOTIPAIKKAA KOSKEVA TODISTUS

4 artikla
Digitaalinen verotuksellista kotipaikkaa koskeva todistus (eTRC)

1.Jäsenvaltioiden on säädettävä automaattisesta menettelystä digitaalisten verotuksellista kotipaikka koskevien todistusten (eTRC) myöntämiseksi henkilölle, jonka verotuksellisen kotipaikan katsotaan olevan niiden lainkäyttöalueella.

2.Jäsenvaltioiden on myönnettävä eTRC-todistus yhden työpäivän kuluessa pyynnön esittämisestä, jollei 4 kohdasta muuta johdu. eTRC-todistuksen on oltava liitteen I teknisten vaatimusten mukainen, ja sen on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)verovelvollisen etu- ja sukunimi sekä syntymäaika ja -paikka, jos verovelvollinen on luonnollinen henkilö, tai verovelvollisen nimi ja eurooppalainen yksilöivä tunnistenumero (EUID), jos verovelvollinen on yhteisö;

b)verotunniste;

c)verovelvollisen osoite;

d)myöntämispäivä;

e)todistuksen kattama ajanjakso;

f)todistuksen myöntävän veroviranomaisen tunnistetiedot;

g)mahdolliset lisätiedot, jotka voivat olla merkityksellisiä, jos todistus myönnetään muuhun tarkoitukseen kuin lähdeveron alentamiseen tämän direktiivin nojalla, tai tiedot, jotka on sisällytettävä verotuksellista kotipaikkaa koskevaan todistukseen EU:n lainsäädännön nojalla.

3.eTRC-todistuksen on katettava vähintään koko se kalenterivuosi, jona tällaista todistusta haetaan, ja olla voimassa kattamansa ajan, paitsi jos ja siihen saakka kun eTRC-todistuksen myöntävällä jäsenvaltiolla on todisteita siitä, että henkilö, jota eTRC-todistus koskee, ei asu sen lainkäyttöalueella.

4.Jos verovelvollisen verotuksellisen kotipaikan todentamiseen tarvitaan enemmän kuin yksi työpäivä, jäsenvaltion on ilmoitettava todistuksen hakijalle tarvittavasta lisäajasta ja viivästyksen syistä.

5.Jäsenvaltioiden on tunnustettava toisen jäsenvaltion myöntämä eTRC-todistus riittäväksi todisteeksi verovelvollisen kotipaikasta kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa 3 kohdan mukaisesti.

6.Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan eTRC-todistuksen myöntämiseen käytettävät vakiomuotoiset sähköiset lomakkeet, mukaan lukien kielijärjestelyt, ja tekniset protokollat, mukaan lukien turvallisuusstandardit. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 18 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III LUKU

LÄHDEVERON ALENTAMISEEN SOVELLETTAVAT MENETTELYT

1 JAKSO

SERTIFIOIDUT RAHOITUKSEN VÄLITTÄJÄT

5 artikla
Sertifioitujen rahoituksen välittäjien kansallinen rekisteri

1.Jäsenvaltioiden, jotka perivät lähdeveroa osingoista, jotka maksetaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevista osakkeista sellaisille rekisteröidyille omistajille, joiden verotuksellinen kotipaikka on kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella, ja jotka myöntävät ylimääräisen lähdeveron alennuksia, on perustettava sertifioitujen rahoituksen välittäjien kansallinen rekisteri. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa käyttää tätä kansallista rekisteriä myös julkisen kaupankäynnin kohteena olevista joukkovelkakirjoista maksettavista koroista perittävän ylimääräisen lähdeveron alentamisessa.

2.Jäsenvaltiot, jotka perivät lähdeveroa julkisen kaupankäynnin kohteena olevista joukkovelkakirjoista maksettavista koroista mutta eivät julkisen kaupankäynnin kohteena olevista osakkeista maksettavista osingoista, voivat halutessaan perustaa kansallisen rekisterin.

3.Jäsenvaltioiden, jotka perustavat kansallisen rekisterin 1 ja 2 kohdan mukaisesti, on nimettävä toimivaltainen viranomainen, joka vastaa rekisterin ylläpidosta ja päivittämisestä.

4.Kansallisessa rekisterissä on oltava seuraavat tiedot sertifioiduista rahoituksen välittäjistä:

a)sertifioidun rahoituksen välittäjän nimi;

b)rekisteröintipäivä;

c)sertifioidun rahoituksen välittäjän yhteystiedot ja mahdollinen verkkosivusto;

d)EUID-tunniste tai, jos sertifioidulla rahoituksen välittäjällä ei ole tällaista tunnistetta, sen sijoittautumismaan antama oikeushenkilötunnus (LEI) tai muu oikeushenkilöiden rekisteröintinumero.

5.Kansallinen rekisteri on asetettava julkisesti saataville jäsenvaltion tähän tarkoitukseen luodulla verkkosivustolla, ja se on päivitettävä vähintään kerran kuukaudessa.

6 artikla
Vaatimus sertifioiduksi rahoituksen välittäjäksi rekisteröitymisestä

1.Jäsenvaltioiden, jotka ylläpitävät 5 artiklan mukaista kansallista rekisteriä, on vaadittava, että kaikki 3 artiklan 10 alakohdassa tarkoitetut suuret laitokset, jotka käsittelevät niiden lainkäyttöalueilta peräisin olevia arvopapereihin liittyviä osinko- ja tapauksen mukaan korkomaksuja, sekä 3 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetut arvopaperikeskukset, jotka tarjoavat lähdeveroasiamiehen palveluja samojen maksujen osalta, rekisteröityvät kyseisen jäsenvaltion kansalliseen rekisteriin.

2.Jäsenvaltioiden, jotka ylläpitävät kansallista rekisteriä 5 artiklan mukaisesti, on pyynnöstä mahdollistettava kaikkien 7 artiklan vaatimukset täyttävien rahoituksen välittäjien rekisteröinti kyseiseen rekisteriin.

7 artikla
Rekisteröintimenettely

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahoituksen välittäjä rekisteröidään sertifioitujen rahoituksen välittäjien kansalliseen rekisteriin kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun rahoituksen välittäjä on jättänyt rekisteröintihakemuksen, jossa esitetään todisteet kaikista seuraavista vaatimuksista:

a)verotuksellinen kotipaikka jäsenvaltiossa tai sellaisen kolmannen maan lainkäyttöalueella, jota ei ole mainittu veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevan EU:n luettelon 39 liitteessä I eikä delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 40 liitteessä olevassa taulukossa I;

b)jos rekisteröintiä hakeva rahoituksen välittäjä on luottolaitos, verotuksellisen kotipaikan lainkäyttöalueella myönnetty toimilupa harjoittaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I olevan 12 tai 14 kohdan tai kolmannen maan vastaavan lainsäädännön mukaista säilytystoimintaa; jos rekisteröintiä hakeva rahoituksen välittäjä on sijoituspalveluyritys, verotuksellisen kotipaikan lainkäyttöalueella myönnetty toimilupa harjoittaa direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevan B osan 1 kohdan tai kolmannen maan vastaavan lainsäädännön mukaista säilytystoimintaa; tai jos rekisteröintiä hakeva rahoituksen välittäjä on arvopaperikeskus, asetuksen (EU) N:o 909/2014 tai kotipaikkana olevan kolmannen maan vastaavan lainsäädännön mukainen verotuksellisen kotipaikan lainkäyttöalueelle myönnetty toimilupa;

c)vakuutus neuvoston direktiivin 2014/107/EU 41 säännösten tai soveltuvin osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2018/843/EU 42 säännösten tai sellaisen kolmannen maan lainkäyttöalueen vastaavan lainsäädännön noudattamisesta, jota ei ole mainittu veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevan EU:n luettelon liitteessä I tai delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 liitteessä olevassa taulukossa I.

2.Rahoituksen välittäjien on ilmoitettava viipymättä jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista a–c alakohdan mukaisesti toimitettujen tietojen muutoksista.

8 artikla
Kansallisesta rekisteristä poistaminen

1.Jäsenvaltioiden on poistettava kansallisesta rekisteristään sertifioitu rahoituksen välittäjä, jos tällainen välittäjä

a)pyytää poistamista; tai

b)ei enää täytä 7 artiklan vaatimuksia.

2.Jäsenvaltiot voivat poistaa kansallisesta rekisteristään sertifioidut rahoituksen välittäjät, joiden on todettu toistuvasti ja tarkoituksellisesti jättäneen täyttämättä seuraavien säädösten mukaiset velvoitteensa:

a)tämä direktiivi;

b)neuvoston direktiivi 2014/107/EU; tai

c)direktiivi (EU) 2018/843; tai

d)verotuksellisena kotipaikkana olevan kolmannen maan vastaava lainsäädäntö.

3.Jäsenvaltion, joka poistaa sertifioidun rahoituksen välittäjän kansallisesta rekisteristään, on ilmoitettava asiasta viipymättä kaikille muille jäsenvaltioille, jotka ylläpitävät 5 artiklan mukaista kansallista rekisteriä.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahoituksen välittäjä, joka on poistettu kansallisesta rekisteristä 1 kohdan mukaisesti, rekisteröidään uudelleen, jos tämän direktiivin säännösten noudattamatta jättäminen on korjattu, mukaan lukien direktiivin säännösten noudattamatta jättämisestä johtuvien maksamatta olevien määrien maksaminen tai niistä sopiminen.

2 JAKSO

RAPORTOINTI

9 artikla
Raportointivelvollisuus

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla niiden kansallisessa rekisterissä olevat sertifioidut rahoituksen välittäjät velvoitetaan raportoimaan toimivaltaiselle viranomaiselle liitteessä II tarkoitetut tiedot mahdollisimman pian täsmäytyspäivän jälkeen, paitsi jos jotakin transaktion osaa koskeva toimitusohje on avoin täsmäytyspäivänä, jolloin kyseistä tapahtumaa koskeva raportointi on tehtävä mahdollisimman pian toimituksen jälkeen. Jos 20 päivän kuluttua täsmäytyspäivästä jonkin transaktion osan toimitus on edelleen kesken, sertifioitujen rahoituksen välittäjien on raportoitava seuraavien 5 kalenteripäivän kuluessa se osa, jonka toimitus on kesken.

2.Jäsenvaltioiden on säädettävä, että sertifioitujen rahoituksen välittäjien ei tarvitse raportoida liitteessä II olevassa E kohdassa tarkoitettuja tietoja, jos rekisteröidylle omistajalle maksettavan osingon kokonaismäärä omistajan omistusosuudesta yhtiössä on enintään 1 000 euroa.

3.Jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää 5 artiklan mukaisesti perustettua kansallista rekisteriä korkojen maksuun, on vaadittava sertifioituja rahoituksen välittäjiä raportoimaan liitteessä II olevat tiedot, mutta ne eivät saa vaatia raportoimaan E kohdan mukaisia tietoja.

4.Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan vakiomuotoiset sähköiset lomakkeet, mukaan lukien kielijärjestelyt, ja viestintäkanavia koskevat vaatimukset liitteessä II tarkoitettujen tietojen raportointia varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 18 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.Jäsenvaltioiden on vaadittava, että niiden kansallisessa rekisterissä olevat sertifioidut rahoituksen välittäjät säilyttävät raportoituja tietoja tukevat asiakirjat viiden vuoden ajan ja tarjoavat pääsyn mahdollisiin muihin tietoihin sekä pääsyn tiloihinsa tarkastusta varten, ja niiden on vaadittava, että sertifioidut rahoituksen välittäjät poistavat tai anonymisoivat kaikki tällaisiin asiakirjoihin sisältyvät henkilötiedot heti tarkastuksen päätyttyä ja viimeistään viiden vuoden kuluttua raportoinnista.

3 JAKSO

ALENNUSJÄRJESTELMÄT

10 artikla
Veron alentamista tulon lähteellä tai nopeaa palautusta koskeva pyyntö

1.Jäsenvaltioiden on vaadittava sertifioitua rahoituksen välittäjää, joka ylläpitää osinkoa tai korkoa saavan rekisteröidyn omistajan sijoitustiliä, pyytämään tällaisen rekisteröidyn omistajan puolesta 12 artiklan mukaista lähdeveron alennusta ja/tai 13 artiklan mukaista palautusta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)Rekisteröity omistaja on valtuuttanut sertifioidun rahoituksen välittäjän pyytämään alennusta ja/tai palautusta sen puolesta; ja

b)Sertifioitu rahoituksen välittäjä on tarkastanut ja vahvistanut rekisteröidyn omistajan kelpoisuuden 11 artiklan mukaisesti. Tällaiseen tarkastukseen voi sisältyä myös riskinarviointi, jossa otetaan huomioon luotto- ja petosriski.

2.Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot eivät saa myöntää 12 ja 13 artiklassa säädettyjen järjestelmien mukaista alennusta tai palautusta pyynnön osalta, jos

a)osinko on maksettu julkisen kaupankäynnin kohteena olevasta osakkeesta, jonka rekisteröity omistaja on hankkinut osingon irtoamispäivää edeltäneiden kahden päivän aikana;

b)osingonmaksu kohde-etuutena olevasta arvopaperista, jonka osalta alennusta pyydetään, liittyy rahoitusjärjestelyyn, jota ei ole selvitetty, jonka voimassaolo ei ole päättynyt tai joka ei ole muutoin päättynyt osingon irtoamispäivänä.

3.Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat evätä 12 artiklan mukaista alennusta ja 13 artiklan mukaista palautusta koskevat pyynnöt, jos

a)vähintään yksi rahoituksen välittäjistä arvopapereiden maksuketjussa ei ole sertifioitu rahoituksen välittäjä eikä ketjun myöhempi sertifioitu rahoituksen välittäjä ole toimittanut toimivaltaiselle viranomaiselle tietoja, jotka rahoituksen välittäjän olisi raportoitava tämän direktiivin mukaisesti, jos se olisi sertifioitu rahoituksen välittäjä; tai

b)vaaditaan vapautusta lähdeverosta.

11 artikla
Rekisteröidyn omistajan kelpoisuutta koskeva huolellisuusvelvoite

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sertifioitu rahoituksen välittäjä, joka pyytää 12 artiklan mukaista alennusta ja/tai 13 artiklan mukaista palautusta rekisteröidyn omistajan puolesta, saa tällaiselta rekisteröidyltä omistajalta vakuutuksen siitä, että rekisteröity omistaja

a)on lähdejäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä määritelty osingon tai koron tosiasiallinen edunsaaja; ja

b)se ei ole mukana kohde-etuutena olevaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan osakkeeseen liittyvässä rahoitusjärjestelyssä, jota ei ole selvitetty, jonka voimassaolo ei ole päättynyt tai jota ei ole muutoin päätetty osingon irtoamispäivänä.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sertifioidut rahoituksen välittäjät, jotka pyytävät 12 artiklan mukaista alennusta ja/tai 13 artiklan mukaista palautusta rekisteröidyn omistajan puolesta, tarkistavat seuraavat:

a)rekisteröidyn omistajan eTRC-todistus ja/tai asianmukainen todiste verotuksellisesta kotipaikasta kolmannessa maassa;

b)rekisteröidyn omistajan ilmoitus ja verotuksellinen kotipaikka verrattuna tietoihin, jotka on saatu sertifioidun rahoituksen välittäjän käyttämistä sisäisistä valvontamekanismeista direktiivin (EU) 2015/849 43 mukaisten rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien velvoitteiden noudattamiseksi, tai vastaaviin tietoihin, joita vaaditaan kolmansissa maissa;

c)rekisteröidyn omistajan oikeus tiettyyn alennettuun lähdeverokantaan lähdejäsenvaltion ja niiden lainkäyttöalueiden välisen kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen mukaisesti, joilla rekisteröidyn omistajan verotuksellinen kotipaikka sijaitsee, tai lähdejäsenvaltion asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

d)osingonmaksun tapauksessa ja sertifioidun rahoituksen välittäjän käytettävissä olevien tietojen perusteella sellaisen rahoitusjärjestelyn mahdollinen olemassaolo, jota ei ole selvitetty, jonka voimassaolo ei ole päättynyt tai jota ei ole muutoin päätetty osingon irtoamispäivänä, paitsi jos rekisteröidylle omistajalle maksettava osinko kustakin sen omistamasta samanlaisten osakkeiden ryhmästä on enintään 1 000 euroa.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sertifioiduilla rahoituksen välittäjillä on riittävät menettelyt, joilla ne suorittavat 2 kohdan mukaiset tarkastukset.

12 artikla
Veron alentamista tulon lähteellä koskeva järjestelmä

Jäsenvaltiot voivat sallia, että sertifioidut rahoituksen välittäjät, jotka ylläpitävät rekisteröidyn omistajan sijoitustiliä, pyytävät veron alentamista tulon lähteellä rekisteröidyn omistajan puolesta 10 artiklan mukaisesti toimittamalla lähdeveroasiamiehelle seuraavat tiedot:

a)rekisteröidyn omistajan verotuksellinen kotipaikka; ja

b)lähdeverokanta, jota sovelletaan maksuihin kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen tai asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

13 artikla
Nopea palautusjärjestelmä

1.Jäsenvaltiot voivat sallia, että sertifioidut rahoituksen välittäjät, jotka ylläpitävät rekisteröidyn omistajan sijoitustiliä, pyytävät ylimääräisen lähdeveron nopeaa palauttamista tällaisen rekisteröidyn omistajan puolesta 10 artiklan mukaisesti, jos tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot toimitetaan mahdollisimman pian maksupäivän jälkeen ja viimeistään 25 kalenteripäivän kuluessa osingon tai koron maksupäivästä.

2.Jäsenvaltioiden on käsiteltävä 1 kohdan mukaisesti esitetty palautuspyyntö 25 kalenteripäivän kuluessa pyynnön päivämäärästä tai siitä päivästä, jona kaikki asianomaiset sertifioidut rahoituksen välittäjät ovat täyttäneet tämän direktiivin mukaiset raportointivelvoitteet, sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi. Jäsenvaltioiden on sovellettava tällaisen palautuksen määrään korkoa 14 artiklan mukaisesti kultakin 25. päivän jälkeiseltä viivästyspäivältä.

3.Nopeaa palautusta pyytävän sertifioidun rahoituksen välittäjän on toimitettava asianomaiselle jäsenvaltiolle seuraavat tiedot:

a)liitteessä II olevassa B kohdassa tarkoitetun osinko- tai korkomaksun tunnistetiedot;

b)sovellettavan lähdeverokannan oikeusperusta ja palautettavan ylimääräisen veron kokonaismäärä;

c)rekisteröidyn omistajan verotuksellinen kotipaikka;

d)edellä olevan 11 artiklan mukaisesti annettu rekisteröidyn omistajan ilmoitus.

4.Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan eTRC-todistuksen myöntämiseen käytettävät vakiomuotoiset sähköiset lomakkeet, mukaan lukien kielijärjestelyt, ja tämän artiklan mukaisten pyyntöjen toimittamisessa käytettäviä viestintäkanavia koskevat vaatimukset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 18 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

14 artikla
Viivästyskorot

Jäsenvaltioiden on sovellettava 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti korkoa, joka on yhtä suuri kuin korko tai vastaava maksu, jota jäsenvaltio soveltaa rekisteröityjen omistajien tuloveron viivästyneisiin maksuihin, tai, jos jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön ei sisälly tällaista säännöstä, euromääräisten markkinoiden lyhyttä korkoa, johon on lisätty 50 peruspistettä, tai, jos maat eivät ole osa Euroopan valuuttakurssimekanismia, niiden keskuspankin käyttämää vastaavaa korkoa, johon on lisätty 50 peruspistettä.

15 artikla
Vakiomuotoinen palautusjärjestelmä

Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jos 12 ja 13 artiklaa ei sovelleta osinkoihin, koska tämän direktiivin edellytykset eivät täyty, rekisteröity omistaja tai sen valtuutettu edustaja, joka pyytää tällaisista osingoista kannettavan ylimääräisen lähdeveron palauttamista, toimittaa vähintään liitteessä II olevassa E kohdassa vaaditut tiedot, paitsi jos rekisteröidylle omistajalle maksettavan osingon kokonaismäärä omistajan omistusosuudesta yhtiössä on enintään 1 000 euroa tai jos nämä tiedot on jo toimitettu 9 artiklan mukaisten velvoitteiden mukaisesti.

16 artikla
Siviilioikeudellinen vastuu

Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jos sertifioitu rahoituksen välittäjä laiminlyö tahallisesti tai tuottamuksellisesti 9, 10, 11, 12 ja 13 artiklan mukaisia velvoitteitaan, sertifioitu rahoituksen välittäjä voidaan saattaa vastuuseen lähdeverotulojen menetyksestä, joka jäsenvaltiolle on aiheutunut 12 tai 13 artiklan mukaisen pyynnön johdosta, tai osasta siitä.

17 artikla
Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on annettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

18 artikla
Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa komitea. Tämän komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 44 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

19 artikla
Arviointi

1.Komissio tarkastelee ja arvioi tämän direktiivin toimintaa viiden vuoden välein sen jälkeen, kun kansalliset säännöt, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ovat tulleet voimaan. Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan joulukuuhun 2031 mennessä ja joka viides vuosi kertomus direktiivin arvioinnista ja mahdollisesta tarpeesta muuttaa sen yksittäisiä säännöksiä.

2.Jäsenvaltioiden on toimitettava 3 kohdan mukaisesti komissiolle direktiivin arviointia varten tarvittavat tiedot, jotta voidaan parantaa lähdeveron alentamiseen sovellettavia menettelyjä kaksinkertaisen verotuksen vähentämiseksi ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten torjumiseksi.

3.Komissio täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä tiedot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava arviointia varten, sekä kyseisten tietojen toimittamismuodon ja -edellytykset.

4.Komissio pitää sille 2 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot luottamuksellisina unionin toimielimiin sovellettavien säännösten mukaisesti.

5.Jäsenvaltion komissiolle 2 kohdan mukaisesti toimittamia tietoja sekä kaikkia komission tällaisia tietoja käyttäen laatimia kertomuksia tai asiakirjoja voidaan lähettää muille jäsenvaltioille. Lähetettyjä tietoja koskee salassapitovelvollisuus, ja niihin on sovellettava tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä samankaltaisille tiedoille säädettyä suojaa.

20 artikla
Henkilötietojen suoja

1.Jäsenvaltioiden on rajoitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 45 15–19 artiklan mukaisia rekisteröidyn oikeuksia vain siinä määrin ja vain niin kauan kuin on ehdottoman välttämätöntä, jotta niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vähentää veropetosten, veronkierron tai verovilpin riskiä jäsenvaltioissa, erityisesti tarkistamalla, että rekisteröityyn omistajaan sovelletaan oikeaa lähdeverokantaa, tai varmistamalla, että rekisteröity omistaja saa kohtuullisessa ajassa veron alennuksen, jos hänellä on siihen oikeus.

2.Kun sertifioidut rahoituksen välittäjät ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät henkilötietoja, niitä on pidettävä asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettuina rekisterinpitäjinä niiden tämän direktiivin mukaisten toimien yhteydessä.

3.Tämän direktiivin mukaisesti käsiteltyjä tietoja, henkilötiedot mukaan lukien, on säilytettävä vain niin kauan kuin on tarpeen tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi kunkin rekisterinpitäjän määräaikaa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti, mutta joka tapauksessa enintään kymmenen vuotta.

21 artikla
Ilmoittaminen

Jäsenvaltion, joka perustaa kansallisen rekisterin ja pitää sitä yllä 5 artiklan mukaisesti, on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille siitä sekä tällaista rekisteriä koskevien sääntöjen mahdollisista myöhemmistä muutoksista. Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja saattaa ne tarvittaessa ajan tasalle.

22 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2026. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2027.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

23 artikla
Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

24 artikla
Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

Kaksinkertaisen verotuksen välttämistä ja lähdeverotukseen liittyvien väärinkäytösten estämistä koskeva uusi EU:n järjestelmä, ns. FASTER-järjestelmä (ylimääräisten lähdeverojen nopeampi ja turvallisempi alentaminen)

1.2.Toimintalohko(t)

Veropolitiikka.

1.3.Ehdotus/aloite liittyy

Uuteen toimeen

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)

1) Rajat ylittävien investointien helpottaminen EU:ssa antamalla veronmaksajille asianmukainen ja tehokas pääsy kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten ja EU:n direktiivien mukaisiin veroetuuksiin

2) Verotukseen liittyvien väärinkäytösten estäminen lähdeveromenettelyissä

3) Taloudelliset hyödyt

1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)

1) Lyhennetään ylimääräisen lähdeveron alentamiseen tai palauttamiseen kuluvaa aikaa

2) Varmistetaan, että rahoituksen välittäjät noudattavat asiakkaan due diligence -vaatimuksia ja raportoivat niistä veroviranomaisille.

3) Lähdeveroon liittyvien väärinkäytösten estäminen (Cum/Ex ja Cum/Cum)

4) Jäsenvaltioiden veroviranomaisille annetaan välineet, joilla ne voivat käsitellä veron palauttamista/alentamista tulon lähteellä koskevia menettelyjä turvallisesti ja oikea-aikaisesti

5) Ehdotuksen vaikutus talouteen

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Ehdotuksessa määritellyillä määräajoilla varmistettaisiin, että lähdeveropalautukset palautettaisiin nopeammin tai että maksun ajankohtana sovellettaisiin alhaisempaa lähdeverokantaa. Raportointivelvollisuudella varmistettaisiin, että tiedot raportoidaan veroviranomaisille avoimuuden mahdollistamiseksi ja että tällaisia tietoja käytetään tehokkaasti veropetosten, verovilpin ja veronkierron torjuntaan lähdeveron palautus-/alennusjärjestelmissä samalla kun varmistetaan järjestelmän tehokkuus. Toissijaisena tavoitteena on vaikuttaa myönteisesti BKT:n, palkkojen ja työllisyyden kaltaisiin taloudellisiin indikaattoreihin.

1.4.4.Tulosindikaattorit

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1.Vaatimukset, jotka on täytettävä lyhyellä tai pitkällä aikavälillä, mukaan lukien yksityiskohtainen aikataulu aloitteen täytäntöönpanolle

1.5.2.Unionin osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). Unionin osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka unionin osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen