(1)

Kansainvälisen verotuksen poliittisissa prioriteeteissa korostetaan nykyisin sen varmistamista, että vero maksetaan siellä, missä voitot ja arvo syntyvät . Sen vuoksi on välttämätöntä palauttaa luottamus verojärjestelmien oikeamukaisuuteen ja antaa hallituksille mahdollisuus nauttia tosiasiallisesta itsemääräämisoikeudestaan verotuksen sääntelyyn. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, jäljempänä ”OECD”, on tehnyt näistä uusista poliittisista tavoitteista konkreettisen toimintasuosituksen veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumista koskevan aloitteen, jäljempänä ”BEPS-toimintasuunnitelma”, yhteydessä. Komissio on tunnustanut oikeudenmukaisemman verotuksen tarpeen, minkä vuoksi sen 17 päivänä kesäkuuta 2015 annetussa tiedonannossa vahvistetaan Euroopan unionin oikeudenmukaista ja tehokasta yhtiöverojärjestelmää koskeva toimintasuunnitelma (3), jäljempänä ”toimintasuunnitelma”.

(1)

Kansainvälisen verotuksen poliittisissa prioriteeteissa korostetaan nykyisin sen varmistamista, että vero maksetaan siellä, missä voitot syntyvät ja arvoa luodaan . Sen vuoksi on välttämätöntä palauttaa luottamus verojärjestelmien oikeamukaisuuteen ja antaa hallituksille mahdollisuus nauttia tosiasiallisesta itsemääräämisoikeudestaan verotuksen sääntelyyn. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, jäljempänä ”OECD”, on tehnyt näistä uusista poliittisista tavoitteista konkreettisen toimintasuosituksen veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumista koskevan aloitteen, jäljempänä ”BEPS-toimintasuunnitelma”, yhteydessä. Komissio on tunnustanut oikeudenmukaisemman verotuksen tarpeen, minkä vuoksi sen 17 päivänä kesäkuuta 2015 annetussa tiedonannossa vahvistetaan Euroopan unionin oikeudenmukaista ja tehokasta yhtiöverojärjestelmää koskeva toimintasuunnitelma (3), jäljempänä ”toimintasuunnitelma” , jossa komissio tunnustaa, että täysimääräinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja, johon liittyy asianmukainen ja oikeudenmukainen jakoperuste, olisi todellinen ratkaiseva tekijä keinotekoisten BEPS-strategioiden torjunnassa . Tämän johdosta komission olisi esitettävä mahdollisimman pian kunnianhimoinen ehdotus yhteiseksi yhdistetyksi yhtiöveropohjaksi ja lainsäädäntövallan käyttäjien olisi saatettava mahdollisimman pian päätökseen neuvottelut ratkaisevasta ehdotuksesta. Olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon Euroopan parlamentin 19 päivänä huhtikuuta 2012 vahvistama kanta ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta.

(1 a)

Petosten, verovilpin ja verojen kiertämisen torjunta on unionille tärkeä poliittinen tavoite, sillä aggressiivista verosuunnittelua koskevia väärinkäytöksiä ei voida hyväksyä sisämarkkinoiden eheyteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvistä syistä.

(2)

Useimmat jäsenvaltiot ovat OECD:n jäseninä sitoutuneet panemaan täytäntöön veropohjan rapautumista ja voitonsiirtojen torjumista koskeviin 15 keskeiseen toimenpiteeseen perustuvat tuotokset, jotka julkistettiin 5 päivänä lokakuuta 2015. Sen vuoksi on sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi välttämätöntä, että jäsenvaltiot ainakin panevat täytäntöön BEPS-toimintasuunnitelman mukaiset sitoumuksensa ja yleisemmin toteuttavat toimia veron kiertämistä vastaan ja varmistavat oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen unionissa riittävän johdonmukaisella ja koordinoidulla tavalla. Markkinoilla, joilla taloudet ovat pitkälle yhdentyneet, on tarve yhteisiin strategisiin lähestymistapoihin ja koordinoituihin toimiin sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja BEPS-toimintasuunnitelman myönteisten vaikutusten maksimoimiseksi. Lisäksi vain yhteisillä puitteilla voitaisiin estää markkinoiden hajautuminen ja poistaa nykyiset eroavuudet ja markkinoiden vääristymät. Kaikkialla unionissa yhdenmukaiset kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet antaisivat verovelvollisille oikeudellisen varmuuden siitä, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin lainsäädännön mukaisia.

(2)

Useimmat jäsenvaltiot ovat OECD:n jäseninä sitoutuneet panemaan täytäntöön tosiasiallista veropohjan rapautumista ja voitonsiirtojen torjumista koskeviin 15 keskeiseen toimenpiteeseen perustuvat tuotokset, jotka julkistettiin 5 päivänä lokakuuta 2015. Sen vuoksi on sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi välttämätöntä, että jäsenvaltiot ainakin panevat täytäntöön BEPS-toimintasuunnitelman mukaiset sitoumuksensa ja yleisemmin toteuttavat toimia veron kiertämistä vastaan ja varmistavat oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen unionissa riittävän johdonmukaisella ja koordinoidulla tavalla. Markkinoilla, joilla taloudet ovat pitkälle yhdentyneet, on tarve yhteisiin strategisiin lähestymistapoihin ja koordinoituihin toimiin sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja tosiasiallisia BEPS-strategioita koskevan toimintasuunnitelman myönteisten vaikutusten maksimoimiseksi huolehtien samalla riittävästi sisämarkkinoilla toimivien yritysten kilpailukyvystä . Lisäksi vain yhteisillä puitteilla voitaisiin estää markkinoiden hajautuminen ja poistaa nykyiset eroavuudet ja markkinoiden vääristymät. Kaikkialla unionissa yhdenmukaiset kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet antaisivat verovelvollisille oikeudellisen varmuuden siitä, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin lainsäädännön mukaisia. Unionissa, jossa kansallisten markkinoiden erot ovat hyvin suuria, kaikkien odotettujen toimien kattava vaikutustenarviointi on keskeinen tekijä, jonka avulla taataan, että tämä yhteinen linja saavuttaa jäsenvaltioiden laajan tuen.

(3 a)

Koska OECD voi luokitella veroparatiisit avoimiksi, olisi esitettävä ehdotuksia erityisrahastojen ja säätiöiden avoimuuden parantamiseksi.

(4 a)

On olennaisen tärkeää antaa verohallinnoille asianmukaiset välineet, jotta ne voivat torjua tehokkaasti veropohjan rapautumista ja voittojen siirtämistä ja näin lisätä suurten monikansallisten yritysten toiminnan läpinäkyvyyttä erityisesti syntyneiden voittojen, voitoista maksettujen verojen, saatujen tukien, veronpalautusten, työntekijöiden määrän ja yhtiöiden hallussa olevien varojen suhteen.

(4 b)

Jotta voidaan varmistaa kiinteiden toimipaikkojen johdonmukainen kohtelu, on tärkeää, että jäsenvaltiot soveltavat sekä asiaa koskevassa lainsäädännössä että kahdenvälisissä verosopimuksissa kiinteiden toimipaikkojen yhteistä määritelmää OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 5 artiklan mukaisesti.

(4 c)

Jotta voidaan välttää voittojen epäyhtenäinen jakautuminen kiinteille toimipaikoille, jäsenvaltioiden olisi noudatettava kiinteille toimipaikoille jakautuvia voittoja koskevia sääntöjä, jotka ovat veroja ja tuloja koskevan OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 7 artiklan mukaisia, ja mukautettava sovellettavaa lainsäädäntöään ja kahdenvälisiä sopimuksiaan näihin sääntöihin, kun sääntöjä tarkistetaan.

(5)

On tarpeen antaa sääntöjä veropohjan rapautumisen torjumiseksi sisämarkkinoilla ja voitonsiirtojen estämiseksi pois sisämarkkinoilta. Sääntöjä on tarpeen antaa seuraavilla aloilla kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi: korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittaminen, maastapoistumisvero, vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke, yleinen väärinkäytöksiä koskeva sääntö, ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt ja puitteet verokohtelun eroavuuksien estämiselle. Kun kyseisten sääntöjen soveltaminen johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, verovelvollisten olisi saatava veronhuojennuksia vähentämällä toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa maksamansa verot. Sen vuoksi näillä säännöillä ei pitäisi pelkästään pyrkiä estämään veron kiertämistä, vaan myös välttämään kaksinkertaisen verotuksen kaltaisten muiden esteiden luomista markkinoille.

(5)

On tarpeen antaa sääntöjä veropohjan rapautumisen torjumiseksi sisämarkkinoilla ja voitonsiirtojen estämiseksi pois sisämarkkinoilta. Sääntöjä on tarpeen antaa seuraavilla aloilla kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi: korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittaminen, perustavat toimet, joilla torjutaan salassapidon tai vähäisen verotuksen lainkäyttöalueita veropohjan rapautumiseen ja voittojen siirtämiseen, maastapoistumisvero, kiinteän toimipaikan selkeä määritelmä, siirtohinnoittelua koskevat täsmälliset säännöt, patenttiboksijärjestelmien puitteet, vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke tilanteessa, jossa kolmannen maan kanssa ei ole tehty vaikutukseltaan vastaavaa asianmukaista verosopimusta , yleinen väärinkäytöksiä koskeva sääntö, ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt ja puitteet verokohtelun eroavuuksien estämiselle. Kun kyseisten sääntöjen soveltaminen johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, verovelvollisten olisi saatava veronhuojennuksia vähentämällä toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa maksamansa verot. Sen vuoksi näillä säännöillä ei pitäisi pelkästään pyrkiä estämään veron kiertämistä, vaan myös välttämään kaksinkertaisen verotuksen kaltaisten muiden esteiden luomista markkinoille. Näiden sääntöjen asianmukainen soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltioiden veroviranomaisilla on asianmukaiset resurssit. On kuitenkin tarpeen määrittää kiireellisesti yhdet säännöt unionin rajat ylittävien yritysten verotettavien voittojen laskemista varten niin, että yritysryhmiä käsitellään verotuksessa yhtenä yksikkönä, jotta voidaan vahvistaa sisämarkkinoita ja poistaa monia nykyisen yhtiöverokehyksen heikkouksia, jotka mahdollistavat aggressiivisen verosuunnittelun.

(6)

Rajatylittävää toimintaa harjoittavat yritysryhmittymät ovat kokonaisverojensa alentamiseksi siirtäneet yhä enemmän voittoja, usein liiallisella korolla korotettuna, korkean verotuksen lainkäyttöalueilta maihin, joissa verotus on kevyempää. Tällaisten käytäntöjen estämiseksi on tarpeen vahvistaa korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskeva sääntö , jolla rajoitetaan verovelvollisten nettorahoituskustannusten (määrä, jolla rahoitusmenot ylittävät rahoitustulot) vähennyskelpoisuutta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa korkokustannusten suhteen verovelvollisen tuloja ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ”EBITDA”, koskeva vähennyskelpoisuusosuus. Verosta vapautettuja rahoitustuloja ei saisi vähentää rahoitusmenoista. Tämä johtuu siitä, että ainoastaan verotettavat tulot olisi otettava huomioon määritettäessä, kuinka paljon korkoja voidaan vähentää. Sellaisten verovelvollisten tilanteen helpottamiseksi, joilla veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen vaara on alhaisempi, nettokorko olisi voitava vähentää aina tiettyyn enimmäismäärään asti, jonka ylittäminen johtaisi EBITDA-vähennyskelpoisuusosuutta korkeampaan vähennykseen. Kun verovelvollinen on osa ryhmittymää, joka tekee lakisääteisen konsernitilipäätöksen, koko ryhmän velkaantuneisuus olisi otettava huomioon myönnettäessä verovelvollisille oikeus vähentää korkeampia nettorahoituskustannuksia. Korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskevaa sääntöä olisi sovellettava verovelvollisten nettorahoituskustannuksiin tekemättä eroa sen välillä, onko kustannukset aiheuttanut velka otettu kansallisesti, yli rajojen unionin sisällä vai kolmannesta maasta. Vaikka on yleisesti hyväksytty, että myös rahoitusalan yrityksiin eli rahoituslaitoksiin ja vakuutusyrityksiin olisi sovellettava koron vähennyskelpoisuuden rajoittamista , samalla tunnustetaan myös, että näillä kahdella alalla on erityisiä piirteitä, jotka edellyttävät räätälöidympää lähestymistapaa. Koska tällä alalla kansainvälisissä foorumeissa ja unionissa käydyt keskustelut eivät ole vielä riittävän luotettavia, toistaiseksi ei ole mahdollista antaa rahoitus- ja vakuutusalaa koskevia erityissääntöjä.

(6)

Rajatylittävää toimintaa harjoittavat yritysryhmittymät ovat kokonaisverojensa alentamiseksi siirtäneet yhä enemmän voittoja, usein liiallisilla korkomaksuilla korotettuna, korkean verotuksen lainkäyttöalueilta maihin, joissa verotus on kevyempää. Tällaisten tosiasiallisten BEPS-käytäntöjen estämiseksi on tarpeen vahvistaa korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskeva sääntö , jolla rajoitetaan verovelvollisten nettorahoituskustannusten (määrä, jolla rahoitusmenot ylittävät rahoitustulot) vähennyskelpoisuutta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa korkokustannusten suhteen verovelvollisen tuloja ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ”EBITDA”, koskeva vähennyskelpoisuusosuus. Verosta vapautettuja rahoitustuloja ei saisi vähentää rahoitusmenoista. Tämä johtuu siitä, että ainoastaan verotettavat tulot olisi otettava huomioon määritettäessä, kuinka paljon korkoja voidaan vähentää. Sellaisten verovelvollisten tilanteen helpottamiseksi, joilla veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen vaara on alhaisempi, nettokorko olisi voitava vähentää aina tiettyyn enimmäismäärään asti, jonka ylittäminen johtaisi EBITDA-vähennyskelpoisuusosuutta korkeampaan vähennykseen. Kun verovelvollinen on osa ryhmittymää, joka tekee lakisääteisen konsernitilipäätöksen, koko ryhmän velkaantuneisuus olisi otettava huomioon myönnettäessä verovelvollisille oikeus vähentää korkeampia nettorahoituskustannuksia. Korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskevaa sääntöä olisi sovellettava verovelvollisten nettorahoituskustannuksiin tekemättä eroa sen välillä, onko kustannukset aiheuttanut velka otettu kansallisesti, yli rajojen unionin sisällä vai kolmannesta maasta. Vaikka on yleisesti hyväksytty, että myös rahoitusalan yrityksiin eli rahoituslaitoksiin ja vakuutusyrityksiin olisi sovellettava koron vähennyskelpoisuuden rajoittamista mahdollisesti soveltamalla räätälöidympää lähestymistapaa.

(6 a)

Kun rahoitetaan julkiseen etuun liittyviä pitkäaikaisia infrastruktuurihankkeita kolmansilta osapuolilta otetulla velalla ja kun velka on korkeampi kuin tässä direktiivissä säädetty poikkeuksen kynnys, jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää poikkeus kolmansilta osapuolilta otetuille lainoille, joilla rahoitetaan tietyin ehdoin julkisia infrastruktuurihankkeita, koska korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskevien ehdotettujen säännösten soveltaminen ei tällaisissa tapauksissa vastaisi tarkoitustaan.

(6 b)

Voittojen siirto rahoitussalaisuusalueille tai matalaa verotusta soveltaville lainkäyttöalueille aiheuttaa merkittävän riskin jäsenvaltioiden verotuloille sekä veroja kiertävien ja verot maksavien suurten ja pienten yritysten oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle kohtelulle. Tässä direktiivissä kaikille lainkäyttöalueille ehdotettujen yleisesti sovellettavien toimien ohella on oleellisen tärkeää estää rahoitussalaisuusalueita ja matalaa verotusta soveltavia lainkäyttöalueita perustamasta yhtiöveroaan ja oikeudellista ympäristöään siihen, että ne suojaavat verojen kiertämisellä saatuja voittoja eivätkä pane asianmukaisesti täytäntöön hyvää verohallintoa koskevia globaaleja normeja, kuten verotietojen automaattista vaihtoa, tai jättämästä hiljaisesti noudattamatta sääntöjä, kun ne eivät valvo verolakien ja kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa asianmukaisesti huolimatta täytäntöönpanoa koskevista poliittisista sitoumuksista. Siksi ehdotetaan erityisiä toimia tämän direktiivin käyttämiseksi välineenä, jolla varmistetaan, että tällä hetkellä rahoitussalaisuusalueet tai matalaa varotusta soveltavat lainkäyttöalueet noudattavat kansainvälisiä toimia, joilla pyritään verojen avoimuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.

(7 a)

Monikansalliset yritykset siirtävät liian usein voittonsa veroparatiiseihin maksamatta lainkaan veroa tai maksaen hyvin vähän veroa. Kiinteä toimipaikka antaa mahdollisuuden laatia tarkan ja pakollisen määritelmän edellytyksistä, joiden mukaisesti osoitetaan, että monikansallinen yritys on todella sijoittautunut johonkin maahan. Tämä velvoittaa monikansalliset yritykset maksamaan veronsa oikeudenmukaisella tavalla.

(7 b)

Siirtohinnoittelu tarkoittaa monikansallisen yrityksen siirtoihin liittyviä ehtoja ja järjestelyjä, mukaan lukien tytäryhtiöt ja pöytälaatikkoyhtiöt, joiden voitot siirretään monikansalliseen emoyhtiöön. Kyse on hinnoittelusta, jota eri maihin sijoittautuneet osakkuusyritykset soveltavat ryhmän sisäisiin liiketoimiin, kuten tavaroiden ja palvelujen siirtoon. Koska toisistaan riippuvaiset osakkuusyrityksessä olevat jäsenet vahvistavat hinnoittelun monikansallisen yrityksen sisällä, hinnoittelu ei mahdollisesti vastaa riippumatonta markkinahintaa. Unionin on varmistettava, että monikansallisten yritysten verotettavia voittoja ei siirretä asianomaisen jäsenvaltion lainkäyttöalueen ulkopuolelle ja että monikansallisten yritysten omassa maassaan ilmoittamat veropohjat vastaavat niiden siellä harjoittamaa taloudellista toimintaa. Verovelvollisten kannalta on olennaisen tärkeää rajoittaa kaksinkertaisen verottamattomuuden riskiä, joka saattaa aiheutua siitä, että kaksi maata on eri mieltä markkinaehtoisen palkkion määrittämisestä kansainvälisissä liiketoimissaan osakkuusyritysten kanssa. Tällä järjestelmällä ei voida estää lukuisia keinotekoisia toimia, jotka koskevat erityisesti sellaisia tuotteita, joille ei ole markkinahintaa (esimerkiksi franchising-maksut tai palvelut yrityksille).

(7 c)

Immateriaalioikeuksiin, patentteihin ja tutkimus- ja kehitystoimintaan liittyviä verojärjestelyjä käytetään laajalti koko unionissa. Monet komission tutkimukset osoittavat kuitenkin selvästi, että patenttiboksien ja tutkimus- ja kehitystoiminnan välinen yhteys on monissa tapauksissa mielivaltainen. OECD on laatinut patenttiboksijärjestelmän sääntelemiseksi muutetun nexus-lähestymistavan. Tällä menetelmällä taataan patenttiboksijärjestelmän puitteissa, että ainoastaan tulot, jotka liittyvät tutkimus- ja kehittämismenoihin, ovat verotuksellisesti etuoikeutetussa asemassa. Jo nyt voidaan kuitenkin nähdä, että jäsenvaltioiden on vaikea soveltaa nexus-lähestymistavan ja taloudellisen sisällön käsitteitä innovointibokseihinsa. Jos jäsenvaltiot eivät tammikuuhun 2017 mennessä ole vielä täysin toteuttaneet muutettua nexus-lähestymistapaa yhdenmukaisella tavalla nykyisten haitallisten patenttiboksimenettelyjen poistamiseksi, komission olisi esitettävä uusi sitova lainsäädäntöehdotus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 116 artiklan nojalla vanhojen haitallisten menettelyjen poistamiseksi jo 30 päivänä kesäkuuta 2017 niin, että saavutettujen etuuksien soveltamisaikaa lyhennetään. Yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan pitäisi poistaa henkistä omaisuutta koskevan verosuunnittelun avulla tehtyjä voitonsiirtoja koskeva ongelma. Yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan pitäisi poistaa henkistä omaisuutta koskevan verosuunnittelun avulla tehtyjä voitonsiirtoja koskeva ongelma.

(7 d)

Maastapoistumisveroa ei pitäisi periä, kun siirrettävät varat ovat aktiivista tuloa tuovia aineellisia hyödykkeitä. Tällaisten varojen siirtäminen on välttämätön osa yrityksen tehokasta varojen jakamista, eikä sen ensisijainen tarkoitus ole verojen optimointi ja verojen kiertäminen, minkä vuoksi se olisi jätettävä tällaisten säännösten ulkopuolelle.

(8)

Koska veronhuojennusten myöntäminen ulkomailla maksetuista veroista on lähtökohtaisesti vaikeaa, valtiot vapauttavat yhä useammin ulkomaiset tulot veroista asuinvaltiossa. Tällaisella lähestymistavalla on kuitenkin tahaton kielteinen vaikutus siinä, että se kannustaa tilanteita, joissa verottamattomat tai kevyesti verotetut tulot saapuvat sisämarkkinoille ja liikkuvat tämän jälkeen – monissa tapauksissa verottamatta – unionissa käyttäen hyväksi unionin lainsäädännön tarjoamia välineitä. Tällaisia käytäntöjä vastaan on yleisesti vahvistettu vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevia lausekkeita. Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke, joka koskee tietyntyyppisiä ulkomaisia tuloja, kuten voitonjakoa, osakkeidenluovutuksesta saatavaa tuottoa ja kiinteiden toimipaikkojen voittoja, jotka on vapautettu verosta unionissa ja ovat peräisin kolmansista maista . Tällaisia tuloja olisi verotettava unionissa, jos niitä on verotettu kolmannessa maassa alle tietyn tason . Koska vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevassa lausekkeessa ei vaadita kevyesti verotettavien yhteisöjen valvontaa, minkä vuoksi niiden lakisääteiseen tilipäätökseen ei välttämättä voida tutustua, efektiivisen veroasteen laskeminen voi olla erittäin monimutkaista. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä lakisääteistä verokantaa soveltaessaan vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevaa lauseketta . Vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevaa lauseketta soveltavien jäsenvaltioiden olisi annettava huojennus ulkomailla maksetuista veroista, jotta vältetään kaksinkertainen verotus.

(8)

Koska veronhuojennusten myöntäminen ulkomailla maksetuista veroista on lähtökohtaisesti vaikeaa, valtiot vapauttavat yhä useammin ulkomaiset tulot veroista asuinvaltiossa. Tällaisella lähestymistavalla on kuitenkin tahaton kielteinen vaikutus siinä, että se kannustaa tilanteita, joissa verottamattomat tai kevyesti verotetut tulot saapuvat sisämarkkinoille ja liikkuvat tämän jälkeen – monissa tapauksissa verottamatta – unionissa käyttäen hyväksi unionin lainsäädännön tarjoamia välineitä. Tällaisia käytäntöjä vastaan on yleisesti vahvistettu vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevia lausekkeita. Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke, joka koskee tietyntyyppisiä ulkomaisia tuloja, kuten voitonjakoa, osakkeidenluovutuksesta saatavaa tuottoa ja kiinteiden toimipaikkojen voittoja, jotka on vapautettu verosta unionissa. Tällaisia tuloja olisi verotettava unionissa, jos niitä on verotettu alkuperämaassa alle tietyn tason ja jos kyseisen maan kanssa ei ole tehty vaikutukseltaan vastaavaa asianmukaista verosopimusta . Vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevaa lauseketta soveltavien jäsenvaltioiden olisi annettava huojennus ulkomailla maksetuista veroista, jotta vältetään kaksinkertainen verotus.

(9)

Verojärjestelmissä on yleisiä väärinkäytöksiä koskevia sääntöjä, jäljempänä ”GAAR-säännöt”, joiden tarkoituksena on estää sellaisia verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, jotka eivät vielä kuulu erityisesti kohdennettujen säännösten piiriin. Sen vuoksi GAAR-säännöillä paikataan aukkoja, millä ei pitäisi olla vaikutusta väärinkäytösten estämistä koskevien erityisten sääntöjen sovellettavuuteen. GAAR-sääntöjä olisi sovellettava unionissa ainoastaan järjestelyihin, jotka ovat ”täysin keinotekoisia” (epäaitoja); muussa tapauksessa verovelvollisella olisi oltava oikeus valita verotuksen kannalta tehokkain rakenne kaupallisia toimiaan varten. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että GAAR-sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kansallisissa tilanteissa, unionin sisällä ja kolmansien maiden suhteen siten, että sääntöjen soveltamisala ja soveltamisen tulokset ovat samat sekä kansallisissa että rajatylittävissä tilanteissa.

(9)

Verojärjestelmissä on yleisiä väärinkäytöksiä koskevia sääntöjä, jäljempänä ”GAAR-säännöt”, joiden tarkoituksena on estää sellaisia verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, jotka eivät vielä kuulu erityisesti kohdennettujen säännösten piiriin. Sen vuoksi GAAR-säännöillä paikataan aukkoja, millä ei pitäisi olla vaikutusta väärinkäytösten estämistä koskevien erityisten sääntöjen sovellettavuuteen. GAAR-sääntöjä olisi sovellettava unionissa ainoastaan järjestelyihin, joiden päätarkoituksena tai yhtenä päätarkoituksista on muutoin sovellettavien verosäännösten kohteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saaminen, estämättä veronmaksajaa valitsemasta verotuksen kannalta tehokkainta rakennetta kaupallisia toimiaan varten. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että GAAR-sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kansallisissa tilanteissa, unionin sisällä ja kolmansien maiden suhteen siten, että sääntöjen soveltamisala ja soveltamisen tulokset ovat samat sekä kansallisissa että rajatylittävissä tilanteissa.

(9 a)

Järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa voidaan pitää epäaitona mikäli se johtaa tietyntyyppisten tulojen, kuten patenteista saatujen tulojen, erilaiseen verotukseen.

(9 b)

Jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön yksityiskohtaisia säännöksiä, joilla selvennetään, mitä tarkoitetaan epäaidoilla järjestelyillä ja muilla verotusta koskevilla toimilla, joista määrätään seuraamuksia. Seuraamukset olisi esitettävä selkeällä tavalla, jotta ei synny oikeudellista epävarmuutta ja jotta annetaan voimakas kannustin verolainsäädännön täysimääräiseen noudattamiseen.

(9 c)

Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön kansallisessa lainsäädännössä säädetty seuraamusjärjestelmä ja ilmoitettava siitä komissiolle.

(9 d)

Jotta voidaan estää yhteisöjen perustaminen jotakin tarkoitusta varten, kuten postilaatikkoyhtiöt tai pöytälaatikkoyhtiöt, joiden verokohtelu on kevyempää, yritysten olisi vastattava 2 artiklassa säädettyjä kiinteän toimipaikan ja taloudellisen vähimmäissisällön määritelmiä.

(9 e)

Pöytälaatikkoyhtiöiden käyttö olisi kiellettävä unionissa toimivilta veronmaksajilta. Veronmaksajien olisi esitettävä veroviranomaisille todisteet taloudellisesta sisällöstä kunkin ryhmänsä yhteisön osalta osana vuotuista maakohtaista raportointivelvoitettaan.

(9 f)

Jotta voidaan parantaa unionissa rajatylittävien verokiistojen nykyisiä ratkaisumekanismeja niin, että keskitytään kaksoisverotuksen lisäksi myös kaksinkertaiseen verottamattomuuteen, olisi otettava tammikuuhun 2017 mennessä käyttöön mekanismi, jolla on selkeämmät säännöt ja tiukemmat määräajat.

(9 g)

Verovelvollisten asianmukainen tunnistaminen on olennaisen tärkeää, jotta tietoja voidaan vaihtaa tehokkaasti verohallintojen välillä. Yhdenmukaistetun ja yhteisen eurooppalaisen verotunnisteen (TIN) luominen olisi paras keino tunnistamiseen. Sen avulla kolmannet osapuolet voisivat tunnistaa ja tallentaa verotunnisteen nopeasti, helposti ja oikein rajat ylittävissä suhteissa, ja se olisi pohjana jäsenvaltioiden verohallintojen väliselle tehokkaalle automaattiselle tiedonvaihdolle. Komission olisi toimittava samalla aktiivisesti vastaavanlaisen tunnisteen luomiseksi maailmanlaajuisesti maailmanlaajuisten oikeushenkilötunnusten järjestelmän valvontaelimen esimerkin tapaan.

(10)

Ulkomaisia väliyhteisöjä koskevilla säännöillä kohdennetaan määräysvallassa olevan kevyesti verotettavan tytäryhtiön tulot sen emoyhtiölle. Näin ollen näitä kohdennettuja tuloja koskeva verovelvollisuus siirtyy emoyhtiölle siinä valtiossa, jossa sen verotuksellinen kotipaikka sijaitsee. Kyseisen valtion poliittisista prioriteeteista riippuen ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt voivat koskea kaikkia kevyesti verotettavan tytäryhtiön tuloja tai vain keinotekoisesti tytäryhtiölle ohjattuja tuloja. On suotavaa tarkastella tilannetta sekä kolmansissa maissa että unionissa. Jotta perusoikeuksia kunnioitettaisiin, näiden sääntöjen vaikutuksen olisi unionissa ulotuttava ainoastaan järjestelyihin , joiden tuloksena voitot siirretään keinotekoisesti emoyhtiön jäsenvaltiosta ulkomaiseen väliyhteisöön. Tällaisessa tapauksessa emoyhtiölle kohdennettuja tuloja olisi mukautettava markkinaehtoperiaatetta noudattaen siten, että emoyhtiön valtio verottaa ainoastaan ulkomaisen väliyhteisön tuloja siinä määrin kun ne eivät noudata tätä periaatetta. Ulkomaisia väliyhteisöjä koskevien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä rahoitusalan yritykset, joiden verotuksellinen kotipaikka on unionissa, mukaan lukien niiden unionissa sijaitsevat kiinteät toimipaikat. Tämä johtuu siitä, että ulkomaisia väliyhteisöjä koskevien sääntöjen legitiimiin soveltamisalaan olisi unionissa kuuluttava ainoastaan keinotekoiset tilanteet ilman taloudellista sisältöä, mikä tarkoittaisi, että raskaasti säännellyt rahoitus- ja vakuutusalat jäisivät todennäköisesti näiden sääntöjen ulottumattomiin .

(10)

Ulkomaisia väliyhteisöjä koskevilla säännöillä kohdennetaan määräysvallassa olevan kevyesti verotettavan tytäryhtiön tulot sen emoyhtiölle. Näin ollen näitä kohdennettuja tuloja koskeva verovelvollisuus siirtyy emoyhtiölle siinä valtiossa, jossa sen verotuksellinen kotipaikka sijaitsee. Kyseisen valtion poliittisista prioriteeteista riippuen ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt voivat koskea kaikkia kevyesti verotettavan tytäryhtiön tuloja tai vain keinotekoisesti tytäryhtiölle ohjattuja tuloja. On suotavaa tarkastella tilannetta sekä kolmansissa maissa että unionissa. Näiden sääntöjen vaikutuksen olisi unionissa katettava kaikki järjestelyt , joiden yhtenä päätarkoituksena on siirtää voitot keinotekoisesti emoyhtiön jäsenvaltiosta ulkomaiseen väliyhteisöön. Tällaisessa tapauksessa emoyhtiölle kohdennettuja tuloja olisi mukautettava markkinaehtoperiaatetta noudattaen siten, että emoyhtiön valtio verottaa ainoastaan ulkomaisen väliyhteisön tuloja siinä määrin kun ne eivät noudata tätä periaatetta. Olisi vältettävä ulkomaisia väliyhteisöjä koskevien sääntöjen ja hyvitysjärjestelmään siirtymistä koskevan lausekkeen päällekkäisyyksiä .

(11)

Verokohtelun eroavuudet ovat seurausta maksujen (rahoitusvälineiden) tai yhteisöjen oikeudellisen luonnehdinnan eroissa, jotka tulevat esille kahden lainkäyttöalueen oikeudellisten järjestelmien välisessä toiminnassa. Tällaiset eroavuudet johtavat usein kaksinkertaiseen vähennykseen (eli vähennys myönnetään molemmissa valtioissa) tai siihen, että tulot vähennetään yhdessä valtiossa, mutta niitä ei lisätä toisen valtion veropohjaan. Tämän estämiseksi on tarpeen säätää sääntöjä, joiden mukaan tällaisissa eroavuustilanteissa toisen lainkäyttöalueen olisi annettava sekamuotoiselle yhtiölle oikeudellinen luonnehdinta, jonka toisen lainkäyttöalueen olisi hyväksyttävä. Vaikka jäsenvaltiot ovat yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmässä sopineet sekamuotoisten yhteisöjen (4) ja kiinteiden sekamuotoisten yhteisöjen (5) verokohtelua koskevista ohjeista unionissa sekä sekamuotoisten yhteisöjen verokohtelusta suhteissa kolmansiin maihin, on edelleen tarpeen antaa sitovia sääntöjä. On myös tarpeen rajoittaa kyseisten sääntöjen soveltamisala koskemaan ainoastaan verokohtelun eroavuuksia jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä verokohtelun eroavuuksia on vielä tarkasteltava lähemmin.

(11)

Verokohtelun eroavuudet ovat seurausta maksujen (rahoitusvälineiden) tai yhteisöjen oikeudellisen luonnehdinnan eroissa, jotka tulevat esille kahden lainkäyttöalueen oikeudellisten järjestelmien välisessä toiminnassa. Tällaiset eroavuudet johtavat usein kaksinkertaiseen vähennykseen (eli vähennys myönnetään molemmissa valtioissa) tai siihen, että tulot vähennetään yhdessä valtiossa, mutta niitä ei lisätä toisen valtion veropohjaan. Tämän estämiseksi on tarpeen säätää sääntöjä, joiden mukaan tällaisissa eroavuustilanteissa toisen lainkäyttöalueen olisi annettava sekamuotoiselle yhtiölle oikeudellinen luonnehdinta, jonka toisen lainkäyttöalueen olisi hyväksyttävä. Jos jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä aiheutuu tällainen eroavuustilanne, jäsenvaltion on varmistettava tällaisen liiketoiminnan asianmukainen verotus. Vaikka jäsenvaltiot ovat yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmässä sopineet sekamuotoisten yhteisöjen (4) ja kiinteiden sekamuotoisten yhteisöjen (5) verokohtelua koskevista ohjeista unionissa sekä sekamuotoisten yhteisöjen verokohtelusta suhteissa kolmansiin maihin, on edelleen tarpeen antaa sitovia sääntöjä.

(11 a)

Olisi laadittava unionin laajuinen määritelmä ja kattava ”musta lista” veroparatiiseista ja maista, myös unionissa sijaitsevista maista, jotka vääristävät kilpailua edullisilla verojärjestelmillä. Mustaa listaa olisi täydennettävä luettelolla pakotteista, joita määrätään sekä yhteistyöstä kieltäytyville lainkäyttöalueille että veroparatiiseissa toimiville rahoituslaitoksille.

(12 a)

Yksi keskeisimmistä veroviranomaisten kohtaamista ongelmista on se, etteivät ne saa ajoissa täydellisiä ja asianmukaisia tietoja monikansallisten yritysten verosuunnittelustrategioista. Tällaiset tiedot olisi annettava saataville, jotta veroviranomaiset voivat reagoida nopeasti veroriskeihin arvioimalla riskejä tehokkaammin, kohdentamalla tarkastuksia ja tuomalla esiin voimassaolevaan lainsäädäntöön tarvittavat muutokset.

(14)

Kun otetaan huomioon, että tämän direktiivin keskeisenä tavoitteena on parantaa koko sisämarkkinoiden kestävyyttä rajojen yli tapahtuvaa veron kiertämistä vastaan, tätä ei voida saavuttaa jäsenvaltioiden yksittäisin toimin. Kansalliset yhtiöverojärjestelmät poikkeavat toisistaan ja jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta ainoastaan pahentaisi sisämarkkinoiden hajautumista suoran verotuksen alalla. Se mahdollistaisi näin ollen tehottomuuden ja vääristymien jatkumisen erilaisten kansallisten toimenpiteiden välisessä kanssakäymisessä. Tämä johtaisi koordinoinnin puuttumiseen. Olisikin suositeltavampaa, että unionin tasolla toteutettaisiin korjaavia toimenpiteitä sen vuoksi, että suuri osa sisämarkkinoiden tehottomuudesta aiheuttaa rajatylittäviä ongelmia. Sen vuoksi on välttämätöntä löytää koko sisämarkkinoilla toimivia ratkaisuja, ja tämä voidaan saavuttaa parhaiten unionin tasolla. Unioni voi sen vuoksi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille suojan vähimmäistaso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin olennainen vähimmäisaste unionin sisällä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.

(14)

Kun otetaan huomioon, että tämän direktiivin keskeisenä tavoitteena on parantaa koko sisämarkkinoiden kestävyyttä rajojen yli tapahtuvaa veron kiertämistä vastaan, tätä ei voida saavuttaa jäsenvaltioiden yksittäisin toimin. Kansalliset yhtiöverojärjestelmät poikkeavat toisistaan ja jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta ainoastaan pahentaisi sisämarkkinoiden hajautumista suoran verotuksen alalla. Se mahdollistaisi näin ollen tehottomuuden ja vääristymien jatkumisen erilaisten kansallisten toimenpiteiden välisessä kanssakäymisessä. Tämä johtaisi koordinoinnin puuttumiseen. Olisikin suositeltavampaa, että unionin tasolla toteutettaisiin korjaavia toimenpiteitä sen vuoksi, että suuri osa sisämarkkinoiden tehottomuudesta aiheuttaa rajatylittäviä ongelmia. Sen vuoksi on välttämätöntä löytää koko sisämarkkinoilla toimivia ratkaisuja, ja tämä voidaan saavuttaa parhaiten unionin tasolla. Unioni voi sen vuoksi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille suojan vähimmäistaso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin olennainen vähimmäisaste unionin sisällä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Verotuksen alan lainsäädännön tarkistamisella siten, että veropohjan rapautumista koskeviin käytäntöihin puututtaisiin sääntelyllä, olisi kuitenkin voitu taata paremmin tasapuoliset edellytykset sisämarkkinoilla.

(14 a)

Komission olisi analysoitava kustannushyötysuhdetta ja mahdollisia vaikutuksia, joita seuraisi, jos verotettaisiin voimakkaasti sellaisista kolmansista maista tulevia pääomia, joissa verotus on alhainen.

(14 b)

Kaikissa kauppasopimuksissa ja talouskumppanuussopimuksissa, joiden osapuoli unioni on, olisi oltava määräyksiä veroasioita koskevan hyvän hallintotavan edistämisestä, jotta voidaan parantaa avoimuutta ja torjua haitallisia verokäytäntöjä.

(15)

Komission olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja laadittava tästä kertomus neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot.

(15)

Komission olisi toteutettava erityinen valvontamekanismi, jolla varmistetaan tämän direktiivin asianmukainen täytäntöönpano ja siihen liittyvien toimien yhdenmukainen tulkinta jäsenvaltioissa. Sen olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja laadittava tästä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi annettava Euroopan parlamentille ja komissiolle tiedoksi kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot.

(1 a)

(4 a)

(4 b)

(7 a)

(7 b)

(7 c)

(7 d)

(7 e)

(7 f)

(7 g)

(7 h)

(7 i)

(a)

tämä paikka tai muu paikka on verovelvollisen tai tämän lähipiiriin kuuluvan henkilön kiinteä toimipaikka tämän artiklan nojalla tai jos

(b)

kokonaistoiminta, joka on tulosta verovelvollisen ja tämän lähipiiriin kuuluvan henkilön samassa paikassa harjoittaman toiminnan tai saman verovelvollisen tai tämän lähipiiriin kuuluvien henkilöiden molemmissa paikoissa harjoittaman toiminnan yhdistämisestä, ei ole luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa, edellyttäen että verovelvollisen ja tämän lähipiiriin kuuluvan henkilön samassa paikassa harjoittama toiminta tai verovelvollisen tai tämän lähipiiriin kuuluvien henkilöiden molemmissa paikoissa harjoittama toiminta ovat toisiaan täydentäviä toimia, jotka ovat osa yhtenäistä liiketoimintaa.

(a)

verovelvollisen nimissä;

(b)

tarkoitettu kyseiselle verovelvolliselle kuuluvan omaisuuden tai sellaisen omaisuuden siirtämiseen, jota verovelvollisella on oikeus käyttää, tai tällaista omaisuutta koskevan käyttöoikeuden myöntämiseen; tai

(c)

tarkoitettu palvelujen suorittamiseen tämän verovelvollisen toimesta, tällä verovelvollisella katsotaan olevan kiinteä toimipaikka kyseisessä valtiossa kaikkea sellaista toimintaa varten, jota kyseinen henkilö harjoittaa verovelvollisen puolesta, paitsi jos kyseisen henkilön toiminta on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa siten, että jos toimintaa harjoitetaan pysyvässä liikepaikassa, tätä pysyvää liikepaikkaa ei sen perusteella katsota kiinteäksi toimipaikaksi tämän kohdan nojalla.

(a)

verovelvollinen siirtää varoja päätoimipaikastaan toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan;

(a)

verovelvollinen siirtää varoja päätoimipaikastaan toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan eikä päätoimipaikan jäsenvaltiolla ole siirron johdosta enää oikeutta verottaa siirrettyjä varoja.

(b)

verovelvollinen siirtää varoja jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan;

(b)

verovelvollinen siirtää varoja jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan eikä kiinteän toimipaikan jäsenvaltioilla ole siirron johdosta enää oikeutta verottaa siirrettyjä varoja.

(d)

verovelvollinen siirtää kiinteän toimipaikkansa pois jäsenvaltiosta .

(d)

verovelvollinen siirtää kiinteän toimipaikkansa johonkin toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan eikä kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla ole siirron johdosta enää oikeutta verottaa siirrettyjä varoja .

(a)

valtiossa sijaitseva yritys osallistuu välittömästi tai välillisesti toisessa valtiossa sijaitsevan yrityksen johtamiseen, valvontaan tai pääomaan tai

(b)

samat henkilöt osallistuvat suoraan tai välillisesti valtiossa sijaitsevan yrityksen ja toisessa valtiossa sijaitsevan yrityksen johtamiseen, valvontaan tai pääomaan ja

(c)

kummassakin tapauksessa molemmat yritykset ovat liikesuhteissaan tai taloudellisissa suhteissaan yhteydessä toisiinsa ehdoilla, joista on sovittu tai jotka on asetettu ja jotka eroavat ehdoista, joista olisi sovittu itsenäisten yritysten välillä.

(b)

yhteisön sijaintimaan yleisen järjestelmän mukaisesti voittoihin sovellettava efektiivinen yhtiöveroaste on alle 40 prosenttia siitä efektiivisestä veroasteesta , jota olisi sovellettu verovelvollisen jäsenvaltiossa sovellettavan yhtiöverojärjestelmän mukaisesti;

(b)

yhteisön sijaintimaan yleisen järjestelmän mukaisesti voittoihin sovellettava efektiivinen yhtiöveroaste on 15 prosenttia ; tätä veroastetta tarkistetaan vuosittain maailmankaupan taloudellisen kehityksen mukaisesti;

(c)

yli 50 prosenttia yhteisölle kertyvistä tuloista kuuluu johonkin seuraavista luokista:

(c)

yli 25  prosenttia yhteisölle kertyvistä tuloista kuuluu johonkin seuraavista luokista:

(vii a)

verovelvolliselle tai verovelvolliseen etuyhteydessä oleville yrityksille suoritetuista palveluista saatavat tulot, lukuun ottamatta tuloja sellaisista vakiomuotoisista tuotteista, joilla käydään säännöllisesti kauppaa itsenäisten osapuolten välillä ja joilla on julkisesti seurattavat hinnat.

(a)

lauseke, jolla varmistetaan, että sopimuksen molemmat osapuolet sitoutuvat siihen, että vero maksetaan siellä, missä taloudellinen toiminta tapahtuu ja arvoa luodaan;

(b)

lisäys, jolla selvennetään, että kahdenvälisten sopimusten tavoitteena on kaksinkertaisen verotuksen välttämisen lisäksi verovilpin ja verojen kiertämisen torjuminen;

(c)

lauseke, joka koskee päätarkoitustestiin perustuvaa yleistä veronkierron estämistä koskevaa sääntöä verosopimusten väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta komission 28 päivänä tammikuuta 2016 antaman suosituksen (EU) 2016/136  (1a) määritelmän mukaisesti;

(d)

kiinteän toimipaikan määritelmä verotusta koskevan OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 5 artiklan mukaisesti.