2.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/78

1.1

ETSK kannattaa perusajatusta EU:n sähkömarkkinoiden rakenteen uudistamisesta. Uudistamista tarvitaan, jotta voidaan varmistaa vakaa sähköntoimitusjärjestelmä, jolla edistetään Euroopan energiaunionin tavoitteiden saavuttamista. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä toteutettava sähköntuotannon ja sähkön markkinoinnin siirtyminen kohti hajautetumpia rakenteita sekä uusiutuvia energialähteitä koskevassa unionin direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttävät täysin uudenlaista sähkömarkkinoiden mallia. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä asiakokonaisuuksiin TEN/577, TEN/578 ja TEN/583 kuuluvista lausunnoistaan, joissa se ottaa kantaa tähän kysymykseen sekä kuluttajien, tuottajakuluttajien ja uusien markkinatoimijoiden tulevaan rooliin.

1.2

ETSK katsoo, että myös nk. älykkäät jakeluverkot ovat yhdessä älykkäiden mittarien ja varastointiteknologioiden kanssa uuden sähkömarkkinarakenteen merkittävä osatekijä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Älykkäistä verkoista sekä ohjaus- ja varastointiteknologioista voi olla etua sekä sähkönkulutuksen optimoinnin että sähkön säästön kannalta.

1.3

ETSK kiinnittää huomiota pientuottajien ja kuluttajien (tuottajakuluttajat), mutta myös muiden uusien mallien, kuten energiaosuuskuntien, mahdollisuuksiin. Ne voivat osaltaan vähentää energiaköyhyyttä. Jotta tuottajakuluttajat saadaan integroitua kaikilta osin energiamarkkinoille, on komitean mielestä ehdottomasti muun muassa pyrittävä purkamaan niiden toimintaa haittaavat hallinnolliset ja muut turhat esteet ja edistettävä niiden pääsyä jakeluverkkoon sillä periaatteella, että kyseisten verkkojen ylläpito rahoitetaan markkinaehtoisesti.

1.4

ETSK pitää uuden sähkömarkkinarakenteen tärkeänä osana myös sitä, että nk. älykodeissa käytetään älykkäitä ohjauslaitteita. Tämä vahvistaa kotitalouksien aktiivista roolia ja nivoo ne täysimääräisesti uuteen sähkömarkkinarakenteeseen sekä vähentää energiaköyhyyden vaaraa. Tällaisia merkittäviä muutoksia voidaan edistää laajoille väestöryhmille suunnattujen kannustus- ja koulutusohjelmien avulla sekä tukemalla muutosten toteuttamista heikossa asemassa olevissa kotitalouksissa ja energiamarkkinoiden muiden haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden, kuten pienten ja keskisuurten yritysten, keskuudessa.

1.5

ETSK uskoo vakaasti, että kaikkien uuteen sähkömarkkinarakenteeseen liittyvien odotettavissa olevien muutosten edellytyksenä on, että uudet markkinat tuottavat lyhyen aikavälin hintasykäyksiä (price) ja pitkän aikavälin hintasignaaleja (cost), jotka ovat totuudenmukaisia, mahdollistavat laajamittaiset investoinnit EU:n sähköalalle ja edistävät tällaista toimintaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hintojen on heijastettava todellisia kustannuksia, ja myös ns. ulkoisten kustannusten on sisällyttävä niihin.

1.6

Kehitys sähkömarkkinoilla on viime vuosina johtanut tukkuhintojen huomattavaan alenemiseen, mikä ei kuitenkaan ole vielä hyödyttänyt pienkuluttajia ja pk-yrityksiä, sillä niiden hinnat ovat pikemminkin nousseet kuin alentuneet.

1.7

Taitavalla sähkömarkkinamallilla yhdessä niihin laitoksiin kohdennettavien strategisten investointien kanssa, joissa myös ja nimenomaan sosiaalisesti heikommassa asemassa olevat kansalaiset ovat mukana esimerkiksi energiaosuuskuntien kautta, voidaan tulevaisuudessa yhdistää energiapolitiikka, sosiaalipolitiikka ja alueellinen arvonlisä.

1.8

Tätä varten politiikassa on annettava selkeä vastaus siihen, kenen on tuotettava ja markkinoitava ja kuka saa tai voi tuottaa ja markkinoida sähköä tulevassa hajautetummassa tuotantokehyksessä. Tällä kysymyksellä on tärkeä merkitys myös ratkaistaessa energiaköyhyyden ongelmaa.

1.9

Esimerkkinä tästä on Podlasien voivodikunta, missä parhaillaan toteutetaan pienille aurinkosähköjärjestelmille kohdennettua tukiohjelmaa. Kun 60 prosentin investointituki yhdistetään Puolassa suunniteltuun nettomittausjärjestelmään, voidaan maassa kuluttajille aiheutuvat sähkökustannukset puolittaa.

2.1

EU:n neuvoston puheenjohtajavaltio Slovakia pyysi 14. maaliskuuta 2016 päivätyssä kirjeessään ETSK:ta laatimaan lausunnon, jossa tarkastellaan sähkömarkkinoiden uuden rakenteen sosiaalista ulottuvuutta sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen taustaa vasten.

2.2

Puheenjohtajavaltio Slovakia huomautti pyynnössään, että sähkömarkkinoiden uusi rakenne avaa kuluttajille mahdollisuuksia, jos heille tarjotaan tilaisuus proaktiivisempaan vuorovaikutukseen markkinoiden kanssa. Sähköenergian mahdollisista hinnannousuista EU:n teollisuuden kilpailukyvylle mahdollisesti koituvien seurausten lisäksi on otettava huomioon myös sosiaalisesti heikossa asemassa oleviin asiakkaisiin mahdollisesti kohdistuvat uhat.

2.3

ETSK on käsitellyt energiamarkkinoiden odotettavissa olevaa kehitystä yksityiskohtaisesti useissa aiemmissa lausunnoissaan (1)  (2), ja se pitää esittämiään suosituksia ja päätelmiä edelleen ajankohtaisina. Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan näin ollen riskejä ja mahdollisuuksia, joita sähkömarkkinoiden uusi rakenne saattaa tuoda mukanaan sosiaalisesti heikossa asemassa oleville väestöryhmille, sekä erityisesti sähköenergian saatavuuteen liittyvää energiaköyhyyttä.

3.1

Sähkömarkkinoiden uudessa, kestävyysperiaatteiden mukaisessa rakenteessa on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että kaikki kuluttajat saavat sähköä varmasti ja kohtuulliseen ja kilpailukykyiseen hintaan.

3.2

EU:n energiaunionia koskevan puitestrategian avulla pyritään seuraaviin keskeisiin strategisiin tavoitteisiin:

3.3

Sähkömarkkinoiden puitestrategian tärkeimmät osatekijät ovat seuraavat:

3.4

Sähkömarkkinoiden uudessa rakenteessa pitäisi antaa merkittävä sija kuluttajien roolin muuttumiselle sähkömarkkinoilla (3).

4.1

ETSK on käsitellyt energiaköyhyyden ongelmaa hiljattain muutamissa lausunnoissaan, etenkin asiakokonaisuuteen TEN/516 kuuluvassa lausunnossa ”Koordinoitu unionin toiminta energiaköyhyyden ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi” (esittelijä: Pierre Jean Coulon, 2013) (4). Lausuntoa on analysoitu tarkasti jäsenvaltiotasolla, esimerkiksi Bulgarian talous- ja sosiaalineuvoston lausunnossa ”Measures to overcome energy poverty in Bulgaria” (ESC/3/030/2015). ETSK pitää lausunnossa esitettyjä päätelmiä ja suosituksia edelleen ajankohtaisina eikä toista niitä käsillä olevassa lausunnossa.

4.2

Energiaköyhyyttä käsitellään mm. asiakokonaisuuteen TEN/578 kuuluvassa lausunnossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” ja asiakokonaisuuteen TEN/583 kuuluvassa lausunnossa ”Tuottajakuluttajien energia- ja sähköosuuskunnat: mahdollisuudet ja haasteet EU:n jäsenvaltioissa”.

4.3

Energiaköyhyys määritellään energiainfrastruktuurin puutteesta tai huonosta toiminnasta johtuvaksi energialähteiden rajoitetuksi saatavuudeksi tai kyvyttömyydeksi maksaa energiatuotteiden toimituksen kustannukset. Jos uhkana on infrastruktuurin toimimattomuus, sen kykyä taata sähköntoimitusten varmuus ja luotettavuus on ehdottomasti parannettava tai on luotava uutta kapasiteettia. Tässä yhteydessä jopa verkko-operaattorit toteavat, että hajautetut tuotantolaitokset, kuten yksityisten kotitalouksien aurinkosähköjärjestelmät, voivat osaltaan vakauttaa alueellista energiahuoltoa ja usein myös tehottomia alueellisia verkkoja.

4.4

Vaikka energiaköyhyys mielletään usein yksityisten loppuasiakkaiden ongelmaksi, on tärkeää tuoda esille, että sille altistuu usein myös osa pienistä ja keskisuurista yrityksistä, millä on seurauksia niiden kilpailukyvyn kannalta.

4.5

Energiaköyhyys liittyy useimmiten kykyyn pitää koti lämpimänä ja EU:n eteläisissä jäsenvaltioissa mahdollisesti myös ilmastoinnin saatavuuteen kuumina kesäkuukausina. Energiaköyhyys ilmenee erityisesti kyvyttömyytenä maksaa sähkölaskuja. Tällaisissa tapauksissa käytetään tukitoimina suoria tai välillisiä avustuksia energiaköyhyydelle altistuville asiakkaille.

4.6

Suoraa apua annetaan heikossa asemassa oleville asiakkaille ensisijaisesti sosiaaliavustusohjelmien kautta suorina käteiskorvauksina tai ei-rahallisena apuna. Apu pohjautuu jäsenvaltioiden omiin sosiaaliturvajärjestelmiin.

4.7

Se, mitä heikossa asemassa olevalla asiakkaalla tarkoitetaan, määritellään eri jäsenvaltioissa eri tavoin riippuen kulloisestakin tilanteesta ja jäsenvaltioiden erilaisista sosiaaliturvajärjestelmistä.

4.8

Välillistä tukea annetaan sosiaaliperusteisten erityistariffien muodossa. Tällä hetkellä kymmenessä jäsenvaltiossa sovelletaan sosiaaliperusteista tariffia, heikossa asemassa olevan asiakkaan määritelmä on kahdeksassa jäsenvaltiossa ja kaikkiaan kuusitoista jäsenvaltiota sääntelee sähkön hintoja markkinoillaan. ETSK on selkeästi vastustanut tällaisia säänneltyjä hintoja (ks. asiakokonaisuuteen TEN/578 kuuluva lausunto).

4.9

Energiaköyhyyden riskiä voidaan kuitenkin pienentää ottamalla käyttöön joukko toimenpiteitä, jotka sopivat yhteen sähkömarkkinoiden uuden rakenteen kanssa. Kyse on erityisesti seuraavista seikoista:

4.10

Kehitys sähkömarkkinoilla on viime vuosina johtanut tukkuhintojen huomattavaan alenemiseen, mikä ei kuitenkaan ole vielä hyödyttänyt pienkuluttajia ja pk-yrityksiä, sillä niiden hinnat ovat pikemminkin nousseet kuin alentuneet.

4.11

ETSK korostaa, että myös pientuottajilla ja -kuluttajilla (tuottajakuluttajat) voi olla erityinen rooli energiaköyhyyden vähentämisessä. Jotta tuottajakuluttajat saadaan integroitua onnistuneesti energiamarkkinoille, on mahdollisimman pian karsittava kaikki hallinnolliset esteet ja mahdollistettava tuottajakuluttajien verkkoon pääsy pitäen kuitenkin kiinni markkinaehdoista ja noudattaen sähköntoimitusten laatuvaatimuksia.

4.12

ETSK arvelee, että energiaköyhyyden ja sen seurausten torjuntataakka pysyy edellä mainittujen, heikossa asemassa oleville kuluttajille suunnattujen markkinasääntöjen mukaisten tukimuotojen soveltamisesta huolimatta jatkossakin pääasiallisesti jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien harteilla, sillä nämä järjestelmät muodostavat ainoan markkinoille soveltuvan vaihtoehdon.

4.13

Taitavalla sähkömarkkinamallilla yhdessä niihin laitoksiin kohdennettavien strategisten investointien kanssa, joissa myös ja nimenomaan sosiaalisesti heikommassa asemassa olevat kansalaiset ovat mukana esimerkiksi energiaosuuskuntien kautta, voidaan tulevaisuudessa yhdistää energiapolitiikka, sosiaalipolitiikka ja alueellinen arvonlisä.

4.14

Tätä varten politiikassa on annettava selkeä vastaus siihen, kenen on tuotettava ja markkinoitava ja kuka saa tai voi tuottaa ja markkinoida sähköä tulevassa hajautetummassa tuotantokehyksessä. Tällä kysymyksellä on tärkeä merkitys myös ratkaistaessa energiaköyhyyden ongelmaa.

4.15

Uusiutuvat energialähteet avaavat nimittäin täysin uusia mahdollisuuksia torjua energiaköyhyyttä sosiaalisena ongelmana. Esimerkiksi Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimuksessa tultiin jo vuonna 2014 siihen tulokseen, että Euroopan väestöstä 80 prosenttia voisi aurinkosähköjärjestelmien avulla mahdollisesti tuottaa itse sähkönsä edullisemmin kuin ostamalla sitä verkosta. Ongelmana on, ettei osalla väestöstä ole käytettävissään kattoa tai maata, jolle tällaisen järjestelmän voisi asentaa. Tässä yhteydessä käsitteen ”tuottajakuluttaja” määrittelyn laajentamisesta sekä yhteisten laitosten (energiaosuuskuntien) tukemisesta voisi olla apua.

4.16

Äskettäin julkaistun CE Delftin tutkimuksen laskelmien mukaan 83 prosenttia kotitalouksista voisi vuoteen 2050 mennessä tuottaa tarvitsemansa sähkön itse.

4.17

Merkittävänä ongelmana on kuitenkin se, että etenkään sosiaalisesti heikossa asemassa olevilla kansalaisilla ei ole varoja tarvittaviin investointeihin. Uusiutuvien energialähteiden ”haittapuolena” ovatkin alussa tarvittavat verrattain suuret investoinnit, vaikka juoksevat kulut ovat hyvin alhaiset (aurinko ja tuuli eivät luonnollisestikaan maksa mitään). Tähänkin ongelmaan voidaan kuitenkin löytää poliittinen ratkaisu esimerkiksi asiaankuuluvien strategisten investointien avulla.

4.18

Esimerkkinä tästä on Podlasien voivodikunta, missä parhaillaan toteutetaan pienille aurinkosähköjärjestelmille kohdennettua tukiohjelmaa. Kun 60 prosentin investointituki yhdistetään Puolassa suunniteltuun nettomittausjärjestelmään, voidaan maassa kuluttajille aiheutuvat sähkökustannukset puolittaa.

4.19

Komitea kehottaakin tässä yhteydessä komissiota, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia kiinnittämään jo nyt syvemmin huomiota keskipitkän ja pitkän aikavälin kehityskulkuihin, jotka saattavat olla kuluttajien kannalta myönteisiä. Esimerkkinä mainittakoon sähköinen liikkuminen. Tulevien 20–30 vuoden aikana markkinoille odotetaan tulevan yhä enemmän sähköautoja. Sähköauto kuluttaa sataa kilometriä kohti noin 14 kWh, ja kun sähkönhinta on 0,25 senttiä kWh:a kohti, kulut ovat 3,50 euroa. Sadan kilometrin automatkan kustannukset polttomoottorilla varustetulla ajoneuvolla – kun kulutus on 7 litraa sataa kilometriä kohti ja litrahinta 1,20 euroa – on 8,40 euroa. Sähköauton 10 000 km:n matkaa varten tarvitseman sähkömäärän tuottamiseksi tarvitaan laskennallisesti noin kuudesta moduulista koostuva aurinkosähköjärjestelmä. Tällä hetkellä noin 3 000 euron investoinnilla voitaisiin (itse) tuottaa sähköauton tarvitsema sähkö 20 vuodeksi. Taloudellisista näkökohdista – sekä kansalaisten että mahdollisesti myös alueiden kannalta –, joita voisi olla aiheellista ottaa huomioon siirryttäessä sähköiseen liikkumiseen, ei tällä hetkellä keskustella riittävästi.