24.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/11

Esittelijä:

Joost VAN IERSEL

1.1

Euroopan tulevaisuus on vahvasti riippuvainen huippuosaamisesta ja lahjakkaista ihmisistä, jotka toimivat avoimessa, tietoon perustuvassa yhteiskunnassa. Yliopistoilla on tässä prosessissa keskeinen rooli. Jos jokainen jäsenvaltio toimii yksin, ei tulos koskaan yllä parhaalle mahdolliselle tasolle.

1.2

ETSK korostaa, että jäsenvaltioiden ja EU:n toimivaltuuksia olisi jaettava uudelleen ja täsmennettävä eurooppalaisen korkeakoulutusalueen luomiseksi. Yhteiskunnallisen ja yrittäjyyteen valmentavan yliopiston käsite voi myös auttaa merkittävästi parantamaan korkeakoulutuksen laatua Euroopassa.

1.3

Tämänhetkinen tilanne osoittaa, että vaikka edistystä on saavutettu, jäljellä on vielä monia esteitä ja rajoituksia, jotka haittaavat myös EU:n tehokasta osallistumista. Erilaiset kulttuurit, kunkin omat intressit, rahoituksen puute ja väestörakenteen kehityssuuntaukset useissa tapauksissa hankaloittavat ajantasaista reagoimista dynaamisiin haasteisiin, kuten globalisaatioon, uuteen teknologiaan ja liikkuvuuteen.

1.4

ETSK katsoo, että EU:n toimielinten tulee esiintyä alullepanijana ja vauhdittaa eurooppalaisen korkeakoulutuksen uudistamista sekä opetuksen että tutkimuksen ja innovoinnin alalla. Yliopistoilla on riippumaton yleisen edun mukainen tehtävä. Yksi ainut kaikille sopiva ratkaisu ei ole mahdollinen toissijaisuusperiaatteen ja yliopistojen laajan kirjon vuoksi. EU-tasolta tuleva strateginen opastus ja tuki voivat kuitenkin ratkaisevasti auttaa parantamaan olosuhteita.

1.5

Ratkaisevan tärkeää on, että Euroopan komissio kannustaa ja vie eteenpäin prosessia, jossa tavoitteena on muuntaa eurooppalaiset yliopistot kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä yhteiskunnan hyvinvointia edistäviksi vetureiksi.

1.6

Korkeakoulutuksen uudistaminen olisi mainittava erikseen kansallisissa uudistusohjelmissa ja maakohtaisissa suosituksissa.

1.7

EU:n olisi osoitettava sitoutumisensa korkeakoulutukseen Eurooppa 2020 -strategiassa (myös EU-ohjausjaksossa), Erasmus+-ohjelmassa, Horisontti 2020 -puiteohjelmassa ja alue- ja koheesiorahastoissa sekä helpottamalla opiskelijoiden ja yliopisto-opettajien liikkumista yli valtioiden rajojen.

1.8

EU:n tasolla olisi järjestettävä strategisia kuulemismenettelyjä täydentämään yksittäisissä maissa ja yliopistoissa ja niiden välillä käytäviä keskusteluja ja toteutettavia hankkeita tavoitteena parantaa eurooppalaisten yliopistojen laatua. Parhaita käytänteitä olisi levitettävä järjestelmällisesti.

1.9

ETSK korostaa jälleen korkea-asteen oppilaitosten todellisen riippumattomuuden, vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden tarvetta, sillä nämä ovat olennaisia ennakkoedellytyksiä uudistumiselle (1). Niitä ei voida saavuttaa ilman tarkoituksenmukaista ja riittävää rahoitusta.

1.10

Yliopistojen uudistaminen on pitkäkestoinen ja työläs prosessi, kun samaan aikaan tapahtuu syvällisiä yhteiskunnallisia ja taloudellisia muutoksia. Yliopistojen tulee oppia suhtautumaan avoimesti yhteiskunnan tarpeisiin ja tekemään yhteistyötä muiden sidosryhmien kanssa.

1.11

ETSK kannattaa yhteiskunnallisen yliopiston käsitettä ja nk. Triple Helix- ja Quadruple Helix -mallia (2). Keskeistä on korkeakoulutuksen avoimuus, pääsymahdollisuuksien laajentaminen, alueellisen kontekstin ottaminen huomioon, kaikkien (potentiaalisten) sidosryhmien ideoiden sisällyttäminen osaksi ohjelmia sekä järkevä, ajanmukainen suhde tutkimuksen ja opetuksen välillä.

1.12

Yhteiskunnallisella yliopistolla on yhteisiä piirteitä yrittäjyysyliopiston kanssa. Käsitteessä korostuu yliopiston itsenäinen tehtävä, avoimuus työmarkkinoiden suuntaan sekä opetusohjelmien ja tutkimuksen ja innovoinnin yhteiskunnallinen merkitys. Sidosryhmäfoorumit (3) voivat olla suureksi avuksi, sillä niissä voidaan määritellä vaatimuksia yhdessä. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyt yliopistojen ja erilaisten yhteiskunnallisten ryhmittymien kanssa voivat myös olla hyödyllisiä.

1.13

Opetuksen taso ja riittävä valmius tuleviin työtehtäviin ovat ensisijaisia tavoitteita (huippu)yliopiston erikoisalasta riippumatta. Myös huippuopetuksesta on palkittava.

1.14

Komission tulisi kannustaa toteuttamaan rajat ylittäviä, vuorovaikutteisia hankkeita yliopistojen, yliopisto-opettajien ja opiskelijoiden välillä sekä edistää avoimuutta koko maailmaa kohtaan ja auttaa kehittämään välineitä (esim. U-Multirank) opiskelijoiden ja muiden sidosryhmien tarpeisiin.

2.1

Huomattavan suuret erot yliopistojen välillä Euroopassa johtuvat hyvin erilaisista perinteistä ja kulttuureista (4). Vuonna 1999 aloitetussa Bolognan prosessissa on ryhdytty onnistuneesti uudistamaan opetusohjelmia.

2.2

Finanssi- ja talouskriisi on vuodesta 2008 pakottanut yliopistot arvioimaan toimintaansa uudelleen entistä tarkemmin ja etsimään uusia rahoituslähteitä ja kannattavuutta. Kilpailu niukoista resursseista on kiihtynyt. Riittävän rahoituksen puute on todellinen ongelma monille yliopistoille ja estää uudistamisohjelman toteuttamisen.

2.3

Yhteiskunnan parhaillaan läpikäymä perinpohjainen ja dynaaminen muutos on seurausta globalisaatiosta ja uusista teknologioista, ja se jättää jälkensä yliopistoihin. Korkea-asteen opetus, tutkimus ja innovointi ovat keskeisiä talouden kestäväpohjaisen elpymisen kannalta, mutta taloudelliset rajoitukset ja muutosprosessi paljastavat myös selkeitä puutteita.

2.4

Yksi perustavanlaatuinen näkökohta on riippumattomuuden, vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden puute. Jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja (5).

2.5

Parhaat käytänteet osoittavat, että rakenteiden ja opetusohjelmien tarkistaminen ja avoimuuden ja yhteistyön lisääminen parantavat laatua ja tuotosta.

2.6

Kaikilla lahjakkailla ihmisillä tulisi nykyisin olla mahdollisuus korkeakoulutukseen. Tasa-arvon periaate vaarantuu, kun pääsymahdollisuus riippuu yhä enemmän sosio-ekonomisesta taustasta. Korkeakoulutus ei kaikissa maissa myöskään takaa varmaa työpaikkaa. Korkeakoulutetut nuoret eivät suinkaan ole olleet turvassa työttömyydeltä kriisin aikana.

2.7

Väestörakenteen kehityssuunnat ovat haitallisia (yhä) harvemmin asutuille ja vähemmän kilpailukykyisille alueille. Tällä kehityksellä on usein vakavia seurauksia, kun ajatellaan opettajien ja opiskelijoiden houkuttelemista ja alueille tulevien opettajien ja opiskelijoiden laatua. Eräät maat kärsivät aivovuodosta. Kyseisissä maissa uudet yksityiset yliopistot, joilla ei ole riittävää laadunvarmistusta, tuottavat epätyydyttäviä tuloksia. Tilannetta pahentaa perinteisen korkeakoulutuksen rahoituspula.

2.8

Pyrkimykset tiivistää yliopistojen ja yhteiskunnan suhteita ovat herättäneet kaikkialla keskustelua yliopistojen roolista yhteiskunnassa ja sidoksista yliopistojen ja muiden sidosryhmien, kuten yritysten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan, välillä.

2.9

Korkeakoulututkinnon suorittaneiden taitojen ja työmarkkinoiden tarpeiden eli tarjonnan ja kysynnän välillä on usein hankaluuksia aiheuttava epäsuhta. Yritykset valittavat ammattitaitoisten työntekijöiden puutteesta erityisesti teknisissä ammateissa ja IT-alalla. Nopeat muutokset globaalissa tietopohjassa merkitsevät, että 2000-luvun oikea taitoyhdistelmä on nyt tarpeen enemmän kuin koskaan, jotta tutkinnon suorittaneet voivat järjestelmällisesti kehittää osaamistaan.

2.10

Lisäksi uudet teknologiat ja digitalisointi pakottavat yliopistot mukauttamaan ja hienosäätämään käytössä olevia menetelmiä. Uudenlaiset opetus- ja oppimistavat, kuten oppilaskeskeinen oppiminen ja verkkokurssit, vakiintuvat. Konkreettisilla yliopistokampuksilla on kuitenkin vielä keskeinen rooli paikallis- ja alueyhteisöissä opetuksen, tutkimuksen ja verkottumisen mahdollistavina kokoontumispaikkoina.

2.11

Opiskelijat ja tutkijat/yliopisto-opettajat liikkuvat yhä enemmän maailmanlaajuisesti. Ylimmillä tasoilla käydään jatkuvaa ”kykykilpailua”, mutta yleinen suuntaus on laajempi. Eurooppalaisten yliopistojen laatu ja houkuttelevuus ovat keskeisiä vetovoimatekijöitä ulkomaisten opiskelijoiden, koulutuksen ja tutkimuksen edistämisen ja pysyvien verkostojen luomisen näkökulmasta.

2.12

Parempaan tuotokseen pyrittäessä (huippu)yliopistot usein korostavat tutkimusta ensisijaisena tehtävänään, ja rahoitussäännöt tukevat tätä. Huomion kohdistaminen ensisijaisesti tutkimukseen vaarantaa usein optimaalisen tasapainon ja vuorovaikutuksen tutkimuksen ja opetuksen välillä.

3.1

Yliopistojen kehittäminen EU:n ekosysteemiin erottamattomasti kuuluviksi yhteiskunnan osaamiskeskuksiksi herättää keskustelua korkeakoulutuksen olennaisimmista piirteistä, joille jokapäiväisten käytänteiden tulee perustua.

3.2

Lähestymistapoja on monenlaisia, mutta yhteisenä suuntauksena näyttää olevan korkeakoulutuksen avaaminen siten, että huomioon otetaan yleisön sekä yksityisten sidosryhmien ja opiskelijoiden mielipiteet ja kiinnostuksenkohteet sekä muun muassa tutkimuksen ja opetuksen välinen vuorovaikutus ja yhteistyön ja kansainvälistymisen lisääminen.

3.3

Useimmille yliopistoille tämä on pitkäkestoinen ja työläs prosessi. Suurten, perinteisten instituutioiden on vaikea muuttaa toimintatapojaan. Lisäksi johdon sekä yliopisto-opettajien ja tutkijoiden nimittämiseen monissa maissa sovellettavat (poliittiset) menettelyt ovat esteenä muutoksille. Tällaisissa tapauksissa yliopistojen itsenäiset ratkaisut ovat harvinaisia. ETSK katsoo, että korkeakoulutuksen avoimuuden ja jatkuvan avarakatseisuuden tulisi olla korkeakoulutuksen ensisijainen tavoite koko Euroopassa.

3.4

Huippulaatuinen tutkimus sekä paremmin koulutettu ja erittäin pätevä väestö ovat välttämättömiä tekijöitä talouden kestokyvyn varmistamiseksi. Kriisi on vaikuttanut haitallisesti osaamiskeskusten tuloksiin, kun samaan aikaan analyysit osoittavat, että talouden suorituskyky on sidoksissa huipputason tutkimukseen ja opetukseen.

3.5

Yliopistoja ei ole enää tarkoitettu vain yhteiskunnan ylimmille luokille. Niiden lukumäärä ja koko on kasvanut voimakkaasti. Yliopistokenttä on monipuolistunut: erityyppisiä yliopistoja on enemmän, kun esimerkiksi soveltavien tieteiden oppilaitoksia on perustettu tutkimusyliopistojen rinnalle ja alueellisia yliopistoja valtakunnallisten ja kansainvälisten yliopistojen rinnalle. Myös tiedekuntia on enemmän erityisesti talous- ja tekniikka-aloilla.

3.6

Korkeakoulutukseen pääsyn laajentaminen on perusteltu poliittinen tavoite kaikkialla Euroopassa. EU:ssa on tavoitteena, että 40 prosenttia seuraavasta opiskelijasukupolvesta suorittaa yliopistotutkinnon. Suuria muutoksia aiempaan verrattuna on tapahtunut myös opetussuunnitelmissa, oppimisvälineissä (uuden median hyödyntäminen eri oppimistapojen yhdistelmissä jne.), tutkimuksen ja opetuksen välisessä suhteessa sekä muun muassa kansainvälistymisessä ja yleishyödyllisyydessä. Hallinnointimenetelmiä on mukautettava tämän mukaisesti.

3.7

Riippumattomilla, vastuuvelvollisilla ja avoimilla yliopistoilla tulisi olla mahdollisuus toimia mahdollisimman vapaasti sellaisessa oikeudellisessa kehyksessä, joka kannustaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaan toimintaan ja kilpailuun tärkeänä laajempaan osallistumiseen ja älykkääseen erikoistumiseen johtavana osatekijänä.

3.8

Avoin suhtautuminen ja selkeä avautuminen muiden sidosryhmien suuntaan auttavat tekemään yliopistoista kasvun, kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vetureita.

3.9

Yhteiskunnallisen yliopiston ja yrittäjyysyliopiston käsitteet voivat olla erittäin hyödyllisiä paikallis- ja alueyhteisöjen taloudellisen elinkelpoisuuden näkökulmasta. Käsitteet ovat kunnianhimoisia ja edellyttävät tiivistä yhteistyötä yliopistojen, sidosryhmien ja viranomaisten välillä.

4.1

ETSK suhtautuu myönteisesti yhteiskunnallisen yliopiston käsitteeseen (6). Se ulottuu opetusta, akateemista tutkimusta ja osaamista laajemmalle. Yhteiskunnallinen yliopisto on aktiivisesti yhteydessä yleisöön ja ympäröivään yhteiskuntaan – kaikilla tasoilla. Jokainen yliopisto voi lisätä yhteiskunnallisen ulottuvuuden toimintaansa ryhtymällä toisaalta älyllisiä tuotoksia tarjoavaksi yhteisön ”voimalaitokseksi” ja toisaalta vastaanottavaksi asemaksi, joka muuntaa muualta saadut erinomaiset ajatukset omaan erityistilanteeseensa sopiviksi.

4.2

Tällaisia prosesseja toteutetaan eri puolilla Eurooppaa kysyntälähtöisen tutkimuksen, ongelmakeskeisen oppimisen sekä yliopistojen ja paikallisyhteisöjen, koulujen, sairaalojen, yritysten ym. välisen yhteistyön kautta. Valmiuksien kehittämiseen on kuitenkin vielä runsaasti varaa (7).

4.3

Aluetasolla yliopistot voivat tukea kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja tuoda yhteen eri sidosryhmiä ratkomaan yhteisiä haasteita. Hyvin suunnitellulla yhteiskunnallisella yliopistolla voi olla myös tärkeä rooli vaikeuksissa olevien alueiden tuotoksen parantamisessa.

4.4

Malli vaihtelee yliopistosta toiseen. Tietyt yliopistot ovat suoraan kosketuksissa alueisiin, jotka ovat vähemmän vauraita ja joiden taloudellinen suorituskyky on heikko ja/tai väestökehitys epäedullista, mutta kriteerit, joiden perusteella yliopiston voidaan katsoa olevan ”yhteiskunnallinen”, pätevät laajemminkin. Yhteiskunnallinen sitoutuminen kiinnostaa nykyään yhä enemmän ja perustellusti myös maailmanluokan eurooppalaisia yliopistoja ja tälle tasolle pyrkiviä yliopistoja.

4.5

Yhteiskunnallinen yliopisto on malli yliopistosta, joka haluaa kehittyä ja päästä eroon vanhentuneista hallintomenetelmistä ja perinteisistä lähestymistavoista. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa nuoret kyvyt olisi haastettava tuomaan panoksensa kansalliseen tai alueelliseen talouteen. Syvällisempi yhteistyö asianomaisten sidosryhmien kanssa kaikilla alueilla on välttämätöntä, jotta saadaan aikaan avoimuutta ja uudistuksia.

4.6

Neuvoston eri puheenjohtajavaltiot ovat perustellusti hyväksyneet tämänkaltaisen lähestymistavan Lundin ja Rooman julkilausumissa (8), joissa korostetaan tarvetta keskittyä tutkimuksessa aikamme suuriin haasteisiin ja luopua jäykistä temaattisista toimintatavoista sekä ottaa mukaan sidosryhmiä sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. Eurooppalaisen tutkimusalueen ja innovointiunionin luomisessa keskeinen tavoite on vastuullinen tutkimus ja innovointi, joka kattaa kaikki asiaankuuluvat alat ja toiminnot. Nämä periaatteet ovat myös Horisontti 2020 -puiteohjelman painopisteitä.

4.7

Triple Helix -mallin – jossa yhteistyötä tehdään yliopistojen, yksityissektorin ja julkishallinnon välillä – rinnalle on noussut Quadruple Helix -malli, jossa mukaan otetaan myös paikallisyhteisöt ja kansalaisyhteiskunta. Sille on ominaista voimakas paikkakeskeisyys ja päämäärätietoisuus sekä avoimuus ja vastuuvelvollisuus sidosryhmiä ja laajempaa yleisöä kohtaan. Malli tarjoaa uuden tilaisuuden kansalaisyhteiskunnan osallistumiselle.

4.8

Yksi erityistä huomiota kaipaava ryhmä ovat entiset opiskelijat eli alumnit. Euroopassa voitaisiin hyödyntää enemmän heidän panostaan yliopistojen tuotoksien ja imagon parantamisessa. Eurooppa voisi tässä asiassa seurata Yhdysvalloissa yleistä käytäntöä.

4.9

Alumneja tulisi pitää erottamattomana osana yliopistoyhteisöä. He voivat olla yliopistonsa lähettiläitä aluetasolla, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti ja viedä eteenpäin opetussuunnitelmista käytävää keskustelua, mikä on erityisen hyödyllistä dynaamisten muutosten aikana. He voivat olla keskeisesti mukana keskustelussa tutkimuksen ja opetuksen välisestä sekä tutkimuksen ja markkinoiden välisestä tasapainosta. Erityisenä tavoitteena voisi olla, että alumnit opastaisivat vastavalmistuneita ja erityisesti ensimmäisen sukupolven opiskelijoita, myös ulkomaalaistaustaisia.

4.10

Lisäämällä alumnien liikkuvuutta luodaan menestyviä kansainvälisiä verkostoja, jotka ovat hyödyksi sekä asianomaisille yliopistoille että teollisuudelle.

5.1

Yhteiskunnallisella yliopistolla ja yrittäjyysyliopistolla on yhteisiä piirteitä. Yliopistot eivät ole liikeyrityksiä. Niillä on riippumaton yleishyödyllinen tehtävä muun muassa kouluttaa, toteuttaa (huipputason) tutkimusta ja tuottaa tietoa laajasti koko yhteiskunnan käyttöön. Yrittäjyysyliopistolla on kahtalainen tavoite: ohjata ja hallinnoida oppilaitosta ja parantaa opiskelijoiden yrittäjätaitoja ja aloitekykyä.

5.2

Hyvin tärkeitä asioita ovat opetusohjelman merkittävyys työmarkkinoiden näkökulmasta sekä tutkimuksen ja innovoinnin yhteiskunnallinen merkitys. Viestintä ja vuorovaikutus yksityissektorin kanssa valtakunnallisella/alueellisella tasolla ovat ratkaisevan tärkeitä tekijöitä yhteiskunnan kohtaamiin haasteisiin vastaamisessa.

5.3

Putkiajattelu ei ole enää kannattavaa. Teknologiset muutokset ja yhteiskunnalliset haasteet edellyttävät jatkuvaa mukautumista. Kysyntäpuoli on yhä monimutkaisempi ja edellyttää alojen välistä ja alat ylittävää osaamista ja avoimuutta kaikille uusille kehityssuuntauksille. Ammatillisen pätevyyden lisäksi nousee esiin tarve kehittää taitoja. Yliopistoihin yhteydessä olevat sidosryhmäfoorumit voivat olla suureksi avuksi, sillä niissä voidaan määritellä vaatimuksia yhdessä. Opetushenkilökunnan tulee saada asianmukaista valmennusta tätä dynaamista toimintaympäristöä varten. Yrittäjyystaitoja (9) tulisi myös opettaa kaikenlaisissa korkea-asteen oppilaitoksissa eri puolilla Euroopan unionia.

5.4

Vastaavasti myös yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuusrakenteet, joihin osallistuvat yliopistot ja yhteiskuntaelämän ryhmittymät kuten yritysmaailman ja terveysalan edustajat, voivat olla hyödyllisiä.

5.5

Tärkeä hanke yliopistoille olisivat nk. koulutuksen arvoketjut, jotka luotaisiin yhteistyössä elinkeinoalojen kanssa. Tällä on kaksi pääasiallista tavoitetta:

5.6

Myös eräissä jäsenvaltioissa käytetyt tulossopimukset tehostavat yliopistojen erikoistumista, profiloitumista ja imagoa. Niillä voi olla laaja kansainvälinen ja alueellinen kohde, ja ne voivat parantaa sekä ohjelmien että opiskelijoiden kunnianhimoa ja laatua. Tähän pääseminen edellyttää jatkuvaa sitoutumista asianomaisilta tahoilta (viranomaiset ja yliopistot).

5.7

Innovoinnin tulisi vaikuttaa tutkimukseen ja opetukseen sekä hallintoon. Hyvä esimerkki alhaalta ylöspäin suuntautuneesta parannuksesta on HEInnovate (10): se on Euroopan komission kehittelemä riippumaton verkkopohjainen itsearviointiväline. Välineen käytön laajentamista olisi tuettava.

5.8

Liikkuvuudesta kiinnostuneille opiskelijoille on tarjolla kansainvälisesti esiteltyjä yliopisto-ohjelmia sekä laaja valikoima kilpailevia verkkokursseja. Vertailukelpoisuus ja avoimuus edistävät epäilemättä kilpailua ja tulosten lähentymistä. Avoimuutta edistävät välineet, kuten U-Multirank EU:ssa, tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia, ja yliopistojen tulee pohtia, miten tällaisia välineitä voidaan käyttää nykyistä tehokkaammin.

5.9

Kaikilla lahjakkailla ihmisillä tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus päästä korkeakoulutukseen. Maksuperusteiset järjestelmät yleistyvät jatkuvasti. Tämän seurauksena opiskelijat suhtautuvat saamaansa opetukseen kriittisemmin. Maksujen aiheuttama sosiaalinen valikointi on kuitenkin estettävä. Tukemalla opiskelijoita (sosio-ekonomisen taustan perusteella) tulee varmistaa, että kaikki saavat yhtäläiset mahdollisuudet päästä soveltuvaan koulutukseen. Maksujärjestelmiä ei saa myöskään käyttää väärin olemassa olevan julkisen rahoituksen korvaamiseen.

5.10

Myös väestörakenteen kehityssuuntaukset edellyttävät lisätoimia, jotta tutkinnon suorittaneiden määrä saadaan nousuun alueilla, joita ongelma koskee, ja jotta näin tuetaan ennen kaikkea kyseisten alueiden kestokykyä ja tulevaa elinkelpoisuutta.

5.11

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tulee olla vahvasti kytköksissä toisiinsa sekä opiskelijoiden että yritysten edun mukaisesti. Rahoitusmallit kuitenkin usein suosivat tutkimustuotoksia, minkä seurauksena yhä harvemmat yliopisto-opettajat käytännössä opettavat.

5.12

Yliopistojen tulee ottaa asianmukaisesti huomioon se tosiasia, että valtaosa alemman tai ylemmän tutkinnon ja jopa tohtorintutkinnon suorittaneista menee töihin yhteiskuntaan ja yritysmaailmaan eli tiedemaailman ulkopuolelle. Opetuksen vaatimustaso ja riittävä valmius työtehtäviin ovatkin siksi ensisijaisia tavoitteita (huippu)yliopiston erikoisalasta riippumatta. Euroopan ei tulisi tässä asiassa seurata Yhdysvaltojen esimerkkiä (11). Euroopan tulee pyrkiä huippuosaamiseen ja yhdenvertaisuuteen.

5.13

Digitalisaatio on ajattelutapamuutos, jolla on suuret vaikutukset korkeakoulutukseen eli opetukseen ja (eri tapoja yhdistelevään (12)) oppimiseen, opettajien ja opiskelijoiden taitoihin ja hallinnointirakenteisiin. Kaikilla tasoilla tarvitaan dynaamisempaa ja joustavampaa otetta. Läheinen yhteistyö korkeakoulutuksen ja yksityissektorin välillä on myös tästä syystä hyödyllistä tai jopa välttämätöntä.

6.1

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että kaikki edellä mainitut aiheet ja korkeakoulutuksen uudistaminen ovat yhä enemmän esillä EU:n asialistalla. Olisi suotavaa, että löydettäisiin yhteinen tapa varmistaa eurooppalaisen korkeakoulutusalueen ja eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamisen onnistuminen.

6.2

Avoimet ja läpinäkyvät yliopistot ovat hyvin määritellyn eurooppalaisen ohjausstrategian lisäksi erittäin hyödyllisiä sisämarkkinoiden näkökulmasta ja tarpeen maailman mittakaavassa vahvemman eurooppalaisen yhteiskunnan uudistamiseksi. Opiskelijoiden, tutkijoiden ja tiedon vapaa liikkuvuus on tässä suhteessa olennaista.

6.3

EU:n sitoutuminen korkeakoulutukseen alkoi tieteellisen tutkimuksen edistämisestä peräkkäisissä puiteohjelmissa. EU:n koulutusalan toiminta on sen jälkeen laajentunut. Vakaus- ja kasvusopimuksessa korostetaan tarvetta olla leikkaamatta kasvua aikaansaavia menoja, jotka kohdistuvat erityisesti korkeakoulutukseen.

6.4

Kaksi viidestä Eurooppa 2020 -yleistavoitteesta liittyy suoraan korkeakoulutukseen: investoiminen t&k-toimintaan ja innovointiin sekä koulutus. Niiden parissa työskentelee useita komissaareja. Maakohtaisissa suosituksissa paljastui vuonna 2014, että noin puolella jäsenvaltioista on vakavia ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuteen ja työmarkkinoiden tarpeiden huomiointiin liittyviä ongelmia, eikä yhteistyötä yliopistojen ja yritysten tai muiden sidosryhmien välillä tehdä vieläkään riittävästi.

6.5

Maakohtaisissa suosituksissa korostetaan tarvetta käsitellä työllistettävyyttä, yksityissektorin tarpeita sekä opiskelijoiden / tutkinnon suorittaneiden tarpeita tulevina työntekijöinä (tai työnantajina) sekä kilpailukykyä tekemällä tehokkaampaa yhteistyötä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten välillä. ETSK korostaa, että maakohtaisten suositusten noudattamista olisi seurattava tehokkaammin ja että komission ja neuvoston olisi keskusteltava tuloksista avoimesti.

6.6

Vaikka yliopistojen tulisi olla riippumattomia ja vastuuvelvollisia, jäsenvaltioissa on kuitenkin myös poliittisia liikkeitä, jotka vaativat päinvastoin lisää sääntelyä eli vähemmän itsenäisyyttä. Näissä tapauksissa vedotaan toissijaisuusperiaatteeseen, joka esitetään pidäkkeenä korkeakoulutusjärjestelmien yhdenmukaistamiselle Euroopassa. Tämä olisi haitallista opiskelijoille ja koko yhteiskunnalle.

6.7

EU:ssa ja sen ulkopuolellakin olisi hyödynnettävä ylempiä ja laaja-alaisempia pätevyyksiä. Se edellyttää yliopistojen, yliopisto-opettajien ja opiskelijoiden välistä rajat ylittävää vuorovaikutusta ja avoimuutta koko maailmaa kohtaan. Neuvoston, jäsenvaltioiden ja komission esittämä erillinen sitoumus auttaisi parantamaan korkeakoulutuksen tulostasoa, kun jäsenvaltioiden ja EU:n toimivaltuudet jaetaan paremmin ja niitä täsmennetään.

6.8

ETSK on johdonmukaisesti korostanut EU:n tutkimus- ja innovointiohjelmien tärkeyttä. Rajat ylittävä tutkimus tuo paremman tuoton investoinneille. EU:n ohjelmissa kannustetaan keskittymään keskeisiin teknologioihin ja strategisiin aiheisiin. Monikansallisen rahoituksen ansiosta saadaan parempia tuotoksia, ja eurooppalaiset tiedeyhtymät antavat tehoruiskeen Euroopan kilpailukyvylle. Tätä varten uutta osaamista on myös jaettava laajemmin erityisesti avoimen julkaisemisen kautta.

6.9

Euroopan tutkimusneuvosto on tukenut menestyksekkäästi seitsemännen puiteohjelman ja vuodesta 2014 Horisontti 2020 -puiteohjelman kautta korkealaatuista tutkimusta kilpailutetulla rahoituksella. Rakenteelliset esteet haittaavat kuitenkin edelleen tutkijoiden, yliopisto-opettajien ja opiskelijoiden liikkumista valtioiden rajojen yli.

6.10

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tuloksellisuutta arvioidaan yhä enemmän ja esitellään maailmanlaajuisesti. Yliopistot tekevät yhteistyötä ja kilpailevat maailmanlaajuisesti, toteuttavat yhteisiä tutkimushankkeita, tavoittelevat huipputasoa ja yhä useammin rekrytoivat opiskelijoita ja henkilöstöä EU:n ulkopuolelta. Tämä on keskeinen asia, mutta kansalliset säännökset ja kannustimien puute voivat pysäyttää edistyksen tällä alalla. Kansainväliset mittaukset osoittavat, että ero Euroopan parhaiten menestyvien ja muiden välillä kasvaa.

6.11

Tarvitaan enemmän ponnisteluja, jotta saadaan huippututkijoita kaikkialta Euroopasta osallistumaan yhteisiin hankkeisiin. Eri puolilla Eurooppaa sijaitsevien huippuosaamisyksiköiden välille on luotava yhteyksiä, ja niiden tulee osallistua Euroopan huippututkimushankkeisiin.

6.12

Yliopistoväen ja opiskelijoiden liikkuvuus on rajallista Euroopassa, sillä valtioiden rajat ylittävälle liikkuvuudelle on edelleen keinotekoisia esteitä. Tutkijoille ja opettajille on kiireellisesti turvattava yhdenvertaiset työskentelyolosuhteet, ja opetusohjelmia ja opiskelijoiden tutkintoja on lähennettävä Euroopassa.

6.13

Puutteellisia tilastoja olisi parannettava ja hyödynnettävä paremmin liikkuvuuden yleisyyden mittaamiseksi ja tukemiseksi.

6.14

Yliopistojen avaaminen ja niiden tason nostaminen sekä kulttuurinen monipuolistaminen kansainvälistymisen kautta ovat tervetulleita asioita. Lisäksi opiskelijoita kannustetaan tekemään täsmällisiä valintoja ajantasaisen sosiaalisen median, U-Multirankin kaltaisten avoimuusvälineiden ja yliopistojen erikoistumisen avulla. EU:n tason käytännölliset ratkaisut olisivat avuksi tässä asiassa.

6.15

Tiivis yhteistyö kiinnostuneiden tahojen välillä voi näyttää tietä eteenpäin. Yksi esimerkki on Benelux-maiden välillä hiljattain tehty sopimus tutkintojen automaattisesta vastavuoroisesta tunnustamisesta. Se on ratkaiseva edistysaskel (13). Kehitys kohti yliopistotutkintojen ja eriasteisten tieteellisten tutkintojen vastavuoroista tunnustamista auttaa vähentämään yliopistojen välisiä esteitä ja luomaan avointa vaihdantaa.

6.16

On otettava käyttöön riittävät laadunvarmistusjärjestelmät kansainvälisellä tasolla, ja niissä on oltava selkeä yhteys Eurooppaan. Tähän sisältyy tarve tunnustaa hyväksymispäätökset. Kaikki tämänsuuntaiset aloitteet tulisi toivottaa tervetulleiksi (14). Vastavuoroisen tunnustamisen prosessin tulisi johtaa asteittain Euroopan laajuiseen hyväksyntään, ja se nostaa opetuksen laatua erityisesti heikommin suoriutuvissa yliopistoissa.

6.17

Tällaiset käytännöt olisivat hyödyllisiä kaikkialla Euroopassa sekä liikkuvuuden että työllistettävyyden näkökulmasta. Yliopistojen yhteiset ohjelmat, joissa luotaisiin yksi tutkinto useita yliopistoja varten, olisivat paljon nykyistä houkuttelevampia. Myös ystävyysjärjestelyjen tukemista olisi harkittava. Hallinnollisten ja opetukseen liittyvien käytäntöjen vaihto paikan päällä voi parantaa laatua.

6.18

Perusedellytys kansainvälistymiselle on yhteisten kielten käyttäminen. Kulttuurisyistä ja taloudellisesti on toivottavaa hallita useita kieliä (enemmän kuin kaksi). Englanti saattaa olla nykypäivän lingua franca. Edistyminen kielitaidon parantamisessa on liian hidasta. Olisi harkittava mahdollisuutta, että opiskelijoilta vaaditaan yhden vieraan kielen tuntemusta.

6.19

Erasmus+-ohjelma on ollut suuri menestys ja valtava askel eteenpäin liikkuvuuden helpottamisessa. Myös yritykset suhtautuvat siihen myönteisesti. Se sopii hyvin yhteen kasvua ja työllisyyttä koskevan komission pääperiaatteen kanssa. Ohjelman rahoituksessa olisi vastattava kasvavaan kysyntään. Mahdolliset opiskelijavaihtojen lainsäädännölliset esteet olisi poistettava.

6.20

Euroopan rakenne- ja investointirahastot keskittyvät perustellusti innovaatio- ja kasvutekijöihin, joista yksi on tutkimus. Komission on ohjattava yliopistojen osallistumista alueellisiin hankkeisiin ja näin parannettava sitä.

6.21

Yliopistot ovat pääsääntöisesti riippumattomia paikallis- ja alueviranomaisista, joskin päinvastaisiakin esimerkkejä tunnetaan. Ne olisi nostettava esiin. Erittäin myönteisen panoksen tuo myös ERI-ohjelma, jossa tutkimus kytketään älykkään erikoistumisen aloitteen (RIS3) (15) kautta EU:n alueellisiin ohjelmiin ja tuetaan näin innovointimyönteistä toimintaympäristöä.

6.22

Yliopistojen tulisi olla tietoisia RIS3-aloitteesta ja sen soveltamisesta eri tasoilla. Niiden tulisi osallistua aktiivisesti ohjelmaan yhdessä asialle omistautuneiden alueviranomaisten kanssa.

6.23

Valitettavasti yliopistot eivät vieläkään hallintosyistä hyödynnä ERI-ohjelmaa riittävästi. EU:n ohjelmien (ERI, Horisontti 2020 ja Erasmus+) välillä on pyrittävä löytämään synergiaa, mutta ristiriitaiset ehdot usein estävät sen.