9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/104

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2, 3, 4, 5, 6, 7, 10, 11 ja 21 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 15, 16 ja 218 artiklan sekä V osaston,

—

ottaa huomioon siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 36 ja sen 10 artiklan sekä pöytäkirjaa koskevan julistuksen N:o 50,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 3, 6, 7, 8, 10, 11, 20, 21, 42, 47, 48 ja 52 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja erityisesti sen 6, 8, 9, 10 ja 13 artiklan sekä sen pöytäkirjat,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 7, 8, 10, 11, 12 ja 14 artiklan (1),

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 14, 17, 18 ja 19 artiklan,

—

ottaa huomioon tietosuojasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS nro 108) ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehtyyn yleissopimukseen 8. marraskuuta 2001 liitetyn lisäpöytäkirjan valvontaviranomaisista ja rajat ylittävistä tietovirroista (ETS nro 181),

—

ottaa huomioon diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen ja erityisesti sen 24, 27 ja 40 artiklan,

—

ottaa huomioon tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS nro 185),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevän YK:n erityisraportoijan 17. toukokuuta 2010 antaman raportin (2),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Internet-politiikka ja Internetin hallinto – Euroopan rooli Internetin hallinnon tulevaisuuden muokkaamisessa” (COM(2014)0072);

—

ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 17. huhtikuuta 2013 antaman raportin mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelemisesta (3),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean 11. heinäkuuta 2002 ihmisoikeuksista ja terrorismin torjunnasta antamat suuntaviivat,

—

ottaa huomioon 1. lokakuuta 2010 annetun Brysselin julistuksen, joka hyväksyttiin kuudennessa Euroopan unionin jäsenvaltioiden parlamenttien tiedustelu- ja turvallisuuspalveluja käsittelevien valiokuntien konferenssissa,

—

ottaa huomioon kansallisesta turvallisuudesta ja tietojen saatavuudesta annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman N:o 1954 (2013),

—

ottaa huomioon Venetsian komission 11. kesäkuuta 2007 antaman raportin turvallisuuspalvelujen demokraattisesta valvonnasta (4) ja odottaa erittäin kiinnostuneena sen keväällä 2014 tapahtuvaa päivitystä,

—

ottaa huomioon Belgian, Alankomaiden, Tanskan ja Norjan tiedustelun valvontakomiteoiden edustajien lausunnot,

—

ottaa huomioon Ranskan (5), Puolan ja Ison-Britannian (6) tuomioistuimiin sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (7) viedyt laajamittaisia valvontajärjestelmiä koskevat oikeustapaukset,

—

ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tekemän yleissopimuksen (8) ja erityisesti sen III osaston,

—

ottaa huomioon yksityisyyden suojaa koskevien safe harbor -periaatteiden antaman suojan riittävyydestä ja niihin liittyvistä Yhdysvaltojen kauppaministeriön julkaisemista tavallisimmista kysymyksistä 26. heinäkuuta 2000 tehdyn komission päätöksen 2000/520/EY,

—

ottaa huomioon komission 13. helmikuuta 2002 antaman selvityksen (SEC(2002)0196 ja 20. lokakuuta 2004 antaman selvityksen (SEC(2004)1323) yksityisyyden suojaa koskevien safe harbor -periaatteiden täytäntöönpanosta,

—

ottaa huomioon 27. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon safe harbor -periaatteen toiminnasta EU:n kansalaisten ja EU:hun sijoittautuneiden yritysten kannalta (COM(2013)0847) sekä 27. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon luottamuksen palauttamisesta EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen tietojen siirtoon (COM(2013)0846) ,

—

ottaa huomioon luonnoksesta komission päätökseksi yksityisyyden suojaa koskevien safe harbor -periaatteiden antaman suojan riittävyydestä ja niihin liittyvistä Yhdysvaltojen kauppaministeriön julkaisemista tavallisimmista kysymyksistä 5. heinäkuuta 2000 antamansa päätöslauselman (9), jossa katsottiin, että järjestelmän asianmukaisuutta ei voitu vahvistaa, ja 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän lausunnot, erityisesti 16. toukokuuta 2000 annetun lausunnon 4/2000 (10),

—

ottaa huomioon Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin vuosina 2004, 2007 (11) ja 2012 (12) tekemät sopimukset matkustajarekisteritietojen käytöstä ja siirtämisestä,

—

ottaa huomioon matkustajarekisteritietojen käytöstä ja siirtämisestä Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriölle tehdyn Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin sopimuksen täytäntöönpanon yhteisen tarkastelun (13), joka täydentää komission kertomusta Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisestä tarkastelusta (COM(2013)0844),

—

ottaa huomioon julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotuksen, jossa katsotaan, että yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä annettu direktiivi 2006/24/EY ei ole kokonaisuudessaan yhteensopiva Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan kanssa ja että sen 6 artikla ei ole yhteensopiva perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 52 artiklan 1 kohdan kanssa (14),

—

ottaa huomioon terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa varten tapahtuvaa rahaliikenteen sanomanvälitystietojen käsittelyä ja siirtämistä Euroopan unionista Yhdysvaltoihin koskevan Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen tekemisestä 13. heinäkuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/412/EU (15) sekä siihen liittyvät komission ja neuvoston julkilausumat,

—

ottaa huomioon sopimuksen keskinäisestä oikeusavusta Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä (16),

—

ottaa huomioon neuvottelut, joita EU ja Yhdysvallat käyvät puitesopimuksesta, joka koskee henkilötietojen suojaamista tilanteissa, joissa niitä siirretään ja käsitellään rikosten, myös terrorismin estämiseksi, tutkimiseksi, havaitsemiseksi ja niistä syyttämiseksi poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön yhteydessä,

—

ottaa huomioon tietyn kolmannen maan lainsäädännön soveltamisen ekstraterritoriaalisilta vaikutuksilta sekä siihen perustuvilta tai siitä aiheutuvilta toimilta suojautumisesta 22. marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2271/96 (17),

—

ottaa huomioon Brasilian liittotasavallan presidentin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 68. istunnon avajaisissa 24. syyskuuta 2013 pitämän puheen ja Brasilian senaatin asettaman vakoilua käsittelevän parlamentaarisen tutkintavaliokunnan työn tulokset,

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen presidentin George W. Bushin 26. lokakuuta 2001 allekirjoittaman Patriot Act -lain,

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen vuonna 1978 annetun ulkomaisen tiedustelun valvontaa koskevan FISA-lain sekä sen muuttamisesta vuonna 2008 annetun lain,

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen presidentin vuonna 1981 antaman ja vuonna 2008 muutetun toimeenpanomääräyksen nro. 12333,

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman 17. tammikuuta 2014 julkaiseman asiakirjan ”Presidential Policy Directive (PPD-28) on Signals Intelligence Activities”,

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen kongressissa parhaillaan käsiteltävänä olevat lainsäädäntöehdotukset, mukaan lukien ehdotuksen US Freedom Act -laiksi, ehdotuksen Intelligence Oversight and Surveillance Reform Act -laiksi sekä muut,

—

ottaa huomioon yksityisyyden ja kansalaisvapauksien valvonnasta vastaavan lautakunnan, Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusneuvoston sekä tiedustelua ja viestintäteknologiaa tarkastelevan presidentin tutkimusryhmän selvitykset, erityisesti viimeksi mainitun 12. joulukuuta 2013 tekemän selvityksen ”Vapaus ja turvallisuus muuttuvassa maailmassa”,

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen Columbian piirikunnan piirioikeuden (District Court for the District of Columbia) asiassa Klayman ym. vastaan Obama ym., siviilikanne nro 13-0851, 16. joulukuuta 2013 antaman tuomion ja Yhdysvaltojen New Yorkin eteläisen piirikunnan piirioikeuden (District Court for the Southern District of New York) asiassa ACLU ym. vastaan James R. Clapper ym., siviilikanne nro 13-3994, 11. kesäkuuta 2013 antaman tuomion,

—

ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen tilapäisen tietosuojatyöryhmän EU:n yhteispuheenjohtajien havainnoista 27. marraskuuta 2013 annetun kertomuksen (18),

—

ottaa huomioon 5. syyskuuta 2001 (19) ja 7. marraskuuta 2002 (20) antamansa päätöslauselmat yksityisen ja kaupallisen tietoliikenteen maailmanlaajuisesta sieppausjärjestelmästä (Echelon-sieppausjärjestelmä),

—

ottaa huomioon aiheesta ”EU:n perusoikeuskirja: tiedotusvälineiden vapauden yleiset edellytykset EU:ssa”21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman (21),

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston (NSA) valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten yksityisyydensuojaan 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman (22), jossa se kehotti kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa tekemään perinpohjaisen tutkimuksen aiheesta,

—

ottaa huomioon työasiakirjan 1 Yhdysvaltojen ja EU:n valvontaohjelmista ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin,

—

ottaa huomioon työasiakirjan 3 EU:n ja Yhdysvaltojen valvontakäytäntöjen ja EU:n tietosuojasäännösten välisestä suhteesta,

—

ottaa huomioon työasiakirjan 4 EU:n tietoihin liittyvistä Yhdysvaltojen valvontatoimista ja niiden mahdollisista oikeudellisista seurauksista transatlanttisille sopimuksille ja yhteistyölle,

—

ottaa huomioon työasiakirjan 5 jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen ja EU:n tiedusteluelinten demokraattisesta valvonnasta,

—

ottaa huomioon EU:n kansalaisten laajamittaista sähköistä valvontaa koskevan tutkinnan ulkopoliittisista näkökohdista laaditun ulkoasiainvaliokunnan työasiakirjan;

—

ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (23),

—

ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman terrorismin rahoittamisen jäljittämisohjelmaa koskevan sopimuksen keskeyttämisestä Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston harjoittaman valvonnan vuoksi (24),

—

ottaa huomioon aiheesta ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa”10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman (25),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston välisen toimielinten välisen sopimuksen neuvoston hallussa olevien, muita kysymyksiä kuin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaa koskevien turvallisuusluokiteltujen tietojen toimittamisesta Euroopan parlamentille ja niiden käsittelemisestä Euroopan parlamentissa (26),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen liitteen VIII,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0139/2014),

A.

ottaa huomioon, että tietosuoja ja yksityisyyden suoja ovat perusoikeuksia; ottaa huomioon, että turvallisuustoimenpiteitä, myös terrorisminvastaisia toimenpiteitä, on siksi toteutettava oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti ja perusoikeuksia koskevia velvoitteita noudattaen, mukaan lukien niitä, jotka liittyvät yksityisyyteen ja tietosuojaan;

B.

katsoo, että tietovirtojen ja tietojen, jotka hallitsevat nykyään jokapäiväistä elämää ja ovat osa ihmisten koskemattomuutta, on oltava yhtä hyvin suojattuja tunkeutumiselta kuin yksityiset kodit;

C.

ottaa huomioon, että Euroopan ja Amerikan yhdysvaltojen väliset siteet perustuvat demokratian ja oikeusvaltion, vapauden, oikeuden ja solidaarisuuden henkeen ja periaatteisiin;

D.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välinen yhteistyö terrorismin torjunnassa on äärimmäisen tärkeää kummankin kumppanin turvallisuuden kannalta;

E.

katsoo, että keskinäinen luottamus ja ymmärrys ovat ratkaisevia tekijöitä transatlanttisessa vuoropuhelussa ja kumppanuudessa;

F.

ottaa huomioon, että 11. syyskuuta 2001 jälkeen terrorismin torjunnasta tuli yksi useimpien hallitusten painopisteistä; ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen Kansalliselle turvallisuusvirastolle (NSA) työskennelleen Edward Snowdenin vuotamiin asiakirjoihin perustuvien paljastusten takia poliittisten johtajien on pakko vastata haasteisiin, joita tiedustelupalvelujen valvonta niiden tiedonkeruutoiminnan yhteydessä ja niiden toiminnasta perusoikeuksille ja oikeusvaltioperiaatteelle aiheutuvien vaikutusten arviointi asettavat demokraattisessa yhteiskunnassa;

G.

ottaa huomioon, että kesäkuussa 2013 alkaneet paljastukset ovat nostaneet EU:ssa esiin useita huolenaiheita, jotka koskevat

H.

katsoo, että paljastuneen vakoilun ennenkuulumattoman laajuuden vuoksi Yhdysvaltojen viranomaisten, EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden hallitusten, parlamenttien ja oikeusviranomaisten on tehtävä asiasta kokonaisvaltainen tutkimus;

I.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen viranomaiset ovat kieltäneet eräät paljastuneista tiedoista mutta ylivoimaisesti suurinta osaa tiedoista ei ole kiistetty; ottaa huomioon, että julkista keskustelua on käyty laajalti Yhdysvalloissa ja tietyissä EU:n jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että liian usein EU:n hallitukset ja parlamentit ovat vaienneet eivätkä ole käynnistäneet tarvittavia tutkimuksia;

J.

ottaa huomioon, että presidentti Obama on äskettäin ilmoittanut NSA:ta ja sen valvontaohjelmia koskevasta uudistuksesta;

K.

katsoo, että sekä EU:n toimielinten että tiettyjen EU:n jäsenvaltioiden toteuttamiin toimiin verrattuna Euroopan parlamentti on suhtautunut hyvin vakavasti velvollisuuteensa tuoda uutta valoa laajamittaista ja valikoimatonta EU:n kansalaisten valvontaa koskeviin paljastuksiin ja on 4. heinäkuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston NSA:n valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten yksityisyydensuojaan kehottanut kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa tekemään kattavan tutkimuksen asiasta;

L.

ottaa huomioon, että EU:n toimielinten velvollisuutena on varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä noudatetaan tinkimättä unionin kansalaisten hyväksi ja että EU:n perussopimusten oikeudellista pätevyyttä ei vaaranneta hyväksymällä yliolkaisesti kolmansien maiden normien ja toimenpiteiden ekstraterritoriaalisia vaikutuksia;

M.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen Columbian piirikunnan piirioikeus (District Court for the District of Columbia) katsoi 16. joulukuuta 2013 antamassaan tuomiossa, että NSA:n harjoittama metatietojen valikoimaton kerääminen on Yhdysvaltojen perustuslain neljännen lisäyksen vastaista (27); ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen New Yorkin eteläisen piirikunnan piirioikeus (District Court for the Southern District of New York) päätti kuitenkin 27. joulukuuta 2013, että tällainen tietojen keruu on laillista;

N.

ottaa huomioon, että Itä-Michiganin piirioikeuden (District Court for the Eastern District of Michigan) tuomiossa on katsottu, että Yhdysvaltojen perustuslain neljännessä lisäyksessä edellytetään, että kaikki etsinnät ovat perusteltuja, että kaikkia perusteltuja etsintöjä varten annetaan ennakkolupa, että etsintäluvat perustuvat jo aiemmin olemassa oleviin todennäköisiin syihin, että henkilöt, paikka ja esineet mainitaan erikseen ja että toimeenpanovaltaa edustavien lainvalvontaviranomaisten ja kansalaisten väliin asetetaan puolueeton tuomari (28);

O.

ottaa huomioon, että tiedustelua ja viestintäteknologiaa tarkastelevan presidentin tutkimusryhmän 12. joulukuuta 2013 antamassa raportissa esitettiin 46 suositusta Yhdysvaltojen presidentille; ottaa huomioon, että suosituksissa painotettiin tarvetta suojella samanaikaisesti kansallista turvallisuutta ja ihmisten yksityisyyttä sekä kansalaisvapauksia; ottaa huomioon, että siinä suositellaan Yhdysvaltojen hallitukselle, että se lopettaa Patriot Act -lain 215 pykälän nojalla tehtävän yhdysvaltalaisten henkilöiden puhelintietojen valikoimattoman keräämisen heti kun se on mahdollista, tarkastelee perinpohjaisesti uudelleen NSA:ta ja Yhdysvaltojen tiedustelun oikeuskehystä yksityisyyden suojan noudattamisen varmistamiseksi, lopettaa toimet kaupallisten tietokoneohjelmistojen horjuttamiseksi tai heikentämiseksi (takaporteilla ja haittaohjelmilla), lisää salauksen käyttöä erityisesti siirrettävässä datassa eikä jarruta toimia salausstandardien luomiseksi, perustaa yleistä etua valvovan asiamiehen viran edustamaan yksityisyyden suojaa ja kansalaisvapauksia ulkomaisen tiedustelun valvonnasta vastaavassa tuomioistuimessa (FISC), valtuuttaa yksityisyyden ja kansalaisvapauksien valvonnasta vastaavan lautakunnan valvomaan tiedusteluyhteisön harjoittamaa ulkomaantiedustelutoimintaa eikä pelkästään terrorismin torjuntaa, ottaa vastaan tietovuotajien valituksia, käyttää keskinäistä oikeusapua koskevia sopimuksia sähköistä viestintää koskevien tietojen hankkimiseksi eikä käytä valvontaa teollisuuden tai kaupan liikesalaisuuksien varastamiseen;

P.

ottaa huomioon, että NSA:n entisten johtajien ja Veteran Intelligence Professionals for Sanity (VIPS) -organisaation 7. tammikuuta 2014 presidentti Obamalle toimittamassa avoimessa muistiossa (29) todetaan, että tietojen laajamittainen keruu ei paranna viraston kykyä ehkäistä tulevia terrori-iskuja; toteaa, että heidän mukaansa NSA:n harjoittama laajamittainen valvonta ei ole johtanut yhdenkään iskun ehkäisemiseen ja miljardeja dollareita on tuhlattu ohjelmiin, jotka ovat tehottomampia ja loukkaavat selvästi enemmän kansalaisten yksityisyyttä kuin NSA:n oma ThinThread-hanke, joka perustettiin vuonna 2001;

Q.

ottaa huomioon, että FISA-lain 702 pykälän nojalla suoritettavan, muita kuin Yhdysvaltojen kansalaisia koskevan tiedustelutoiminnan osalta Yhdysvaltojen presidentille esitetyissä suosituksissa tunnustetaan yksityisyyden ja ihmisarvon kunnioittamisen perusperiaate, joka on vahvistettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 12 artiklassa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 17 artiklassa; ottaa huomioon, että niissä ei suositella myöntämään muille kuin Yhdysvaltojen kansalaisille samoja oikeuksia ja samaa suojelua kuin Yhdysvaltojen kansalaisille;

R.

ottaa huomioon, että 17. tammikuuta 2014 julkaisemassaan asiakirjassa ”Presidential Policy Directive on Signals Intelligence” ja siihen liittyvässä puheessaan presidentti Obama ilmoitti, että sähköisen viestinnän laajamittainen valvonta on välttämätöntä Yhdysvalloille, jotta se voi suojella kansallista turvallisuuttaan, omia kansalaisiaan sekä Yhdysvaltojen liittolaisten ja kumppaneiden kansalaisia ja edistää ulkopoliittisia etujaan; ottaa huomioon, että asiakirja sisältää tietyt periaatteet tietojen keruusta, käytöstä ja levittämisestä signaalitiedustelun avulla, ja siinä ulotetaan tietyt takeet koskemaan muitakin kuin Yhdysvaltojen kansalaisia takaamalla tietyiltä osin Yhdysvaltojen kansalaisten kohtelua vastaava kohtelu, mukaan lukien takeet kaikkien henkilöiden henkilötietojen suojaamisesta riippumatta henkilöiden kansallisuudesta tai asuinpaikasta; ottaa huomioon, että presidentti Obama ei vaatinut konkreettisia ehdotuksia, etenkään laajamittaisen valvonnan kieltämistä eikä muille kuin Yhdysvaltojen kansalaisille tarkoitettujen hallinnollisten ja oikeudellisten muutoksenhakukeinojen käyttöönottamista;

S.

ottaa huomioon, että kertomuksessa EU:n ja Yhdysvaltojen tilapäisen tietosuojatyöryhmän EU:n yhteispuheenjohtajien havainnoista annetaan yleiskatsaus Yhdysvaltojen oikeudelliseen tilanteeseen, mutta siinä ei selvitetä Yhdysvaltojen valvontaohjelmia koskevia tosiseikkoja: ottaa huomioon, että mitään tietoa ei ole annettu ns. toisen toimintalinjan työryhmästä, jossa jäsenvaltiot keskustelevat kahden kesken Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä;

T.

ottaa huomioon, että perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistetut perusoikeudet, erityisesti sanan-, lehdistön-, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus, oikeus yksityisyyteen, tietosuojaan sekä tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, syyttömyysolettama ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja syrjimättömyyteen ovat demokratian kulmakiviä; ottaa huomioon, että ihmisten laajamittainen valvonta on ristiriidassa niiden kanssa;

U.

ottaa huomioon, että kaikissa jäsenvaltioissa laki suojaa asianajajan ja hänen asiakkaansa välillä luottamuksellisesti lähetettyjä tietoja paljastumiselta ja että Euroopan unionin tuomioistuin on tunnustanut tämän periaatteen (30);

V.

ottaa huomioon, että järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta 23. lokakuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen tehokkaasta ja kattavasta unionin tietovuotajien suojeluohjelmasta EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi ja lisäksi tekemään tutkimuksen siitä, pitäisikö tämän tulevan lainsäädännön kattaa myös muita unionin toimivaltaan kuuluvia aloja;

W.

ottaa huomioon, että SEUT:n 67 artiklan 3 kohdan mukaan unioni pyrkii varmistamaan korkean turvallisuustason; ottaa huomioon, että perussopimusten määräysten (erityisesti SEU:n 4 artiklan 2 kohdan ja SEUT:n 72 ja 73 artiklan) mukaan EU:lla on tiettyä toimivaltaa unionin kollektiivista turvallisuutta koskevissa asioissa; ottaa huomioon, että EU:lla on toimivaltaa sisäisen turvallisuuden asioissa (SEUT:n 4 artiklan 2 kohdan j alakohta) ja se on käyttänyt tätä valtaa päättämällä useista säädöksistä ja tekemällä kansainvälisiä sopimuksia (PNR ja TFTP), joilla pyritään torjumaan terrorismia ja vakavaa rikollisuutta, laatimalla sisäisen turvallisuuden strategian ja perustamalla alalla toimivia virastoja;

X.

ottaa huomioon, että SEUT:ssä määrätään, että ”jäsenvaltiot voivat vapaasti järjestää keskenään ja omalla vastuullaan tarkoituksenmukaiseksi katsomiaan yhteistyön ja yhteensovittamisen muotoja kansallisesta turvallisuudesta vastaavien hallintonsa toimivaltaisten yksiköiden kesken” (SEUT:n 73 artikla);

Y.

ottaa huomioon, että SEUT:n 276 artiklassa määrätään, että ”käyttäessään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeviin kolmannen osan V osaston 4 ja 5 luvun määräyksiin liittyviä toimivaltuuksiaan Euroopan unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tutkia jäsenvaltion poliisiviranomaisen tai muiden lainvalvontaviranomaisten toteuttamien toimien pätevyyttä tai oikeasuhteisuutta taikka antaa ratkaisua niiden velvollisuuksien suorittamisesta, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi”;

Z.

ottaa huomioon, että kansallinen turvallisuus, sisäinen turvallisuus, EU:n sisäinen turvallisuus ja kansainvälinen turvallisuus ovat osin päällekkäisiä käsitteitä; ottaa huomioon, että valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus, EU:n jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaate sekä ihmisoikeuslainsäädännön periaate, että vapautuksia tulkitaan suppeasti, viittaavat siihen, että kansallisen turvallisuuden käsitettä on tulkittava suppeasti, ja edellyttävät, että jäsenvaltiot pidättyvät kaventamasta EU:n toimivaltuuksia;

AA.

ottaa huomioon, että unionin perussopimuksissa komission tehtäväksi annetaan perussopimusten valvominen, ja sen vuoksi komission on oikeudellisen roolinsa mukaisesti tutkittava mahdolliset EU:n lainsäädännön rikkomiset;

AB.

ottaa huomioon, että perusoikeuskirjaa ja Euroopan ihmisoikeussopimusta koskevan SEU:n 6 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden virastojen ja jopa yksityisten osapuolten on kansallisen turvallisuuden alalla toimiessaan myös noudatettava sopimuksessa vahvistettuja omien kansalaistensa tai muiden valtioiden kansalaisten oikeuksia;

AC.

ottaa huomioon, että kolmannen maan lakien, asetusten ja muiden lainsäädäntö- ja täytäntöönpanovälineiden ekstraterritoriaalinen soveltaminen EU:n tai sen jäsenvaltioiden oikeudenkäyttövallan piiriin kuuluvissa tilanteissa voi vaikuttaa vallitsevaan oikeusjärjestykseen ja oikeusvaltioperiaatteeseen ja jopa olla kansainvälisen oikeuden tai EU:n lainsäädännön vastaista, ja myös loukata luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden oikeuksia, ottaen huomioon tällaisen soveltamisen laajuus ja sen ilmoitettu tai todellinen tarkoitus; ottaa huomioon, että näissä olosuhteissa on tarpeen ryhtyä toimiin unionin tasolla, jotta varmistetaan SEU:n 2 artiklassa, perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettujen EU:n arvojen, eli perusoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen sekä luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden oikeuksien, sellaisina kuin ne vahvistetaan näitä perusperiaatteita soveltavassa johdetussa oikeudessa, kunnioittaminen unionissa, esimerkiksi poistamalla, estämällä tai muulla tavalla torjumalla asianomaisen ulkomaisen lainsäädännön vaikutukset;

AD.

katsoo, että EU:n toimielinten, elinten tai laitosten suorittama henkilötietojen siirtäminen Yhdysvaltoihin lainvalvontatarkoituksessa ilman unionin kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamista koskevia asianmukaisia takeita ja suojaa, erityisesti yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa, merkitsisi sitä, että SEUT:n 340 artiklan tai Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (31) EU:n toimielin, elin tai laitos toimii EU:n lainsäädännön vastaisesti – mihin sisältyvät kaikki perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien rikkomukset;

AE.

ottaa huomioon, etteivät maantieteelliset tekijät rajoita tiedonsiirtoa ja että etenkin yhä etenevän globalisaation ja kasvavan maailmanlaajuisen viestinnän vuoksi EU:n lainsäätäjä kohtaa uusia haasteita, jotka liittyvät henkilötietojen ja viestinnän suojaamiseen; katsoo, että tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää edistää yhteisiä sääntöjä koskevia oikeudellisia kehyksiä;

AF.

ottaa huomioon, että henkilötietojen laajamittainen kerääminen kaupallisiin tarkoituksiin sekä terrorismin ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjumista varten vaarantaa EU:n kansalaisten henkilötiedot ja yksityisyyttä koskevat oikeudet;

AG.

katsoo, että Yhdysvaltojen tietosuojan oikeudellinen kehys ei varmista EU:n kansalaisille riittävää suojaa;

AH.

ottaa huomioon, että mahdollistaakseen EU:n rekisterinpitäjille henkilötietojen siirtämisen yhdysvaltalaiselle elimelle komissio totesi päätöksessä 2000/520/EY, että yksityisyyden suojaa koskevien safe harbor -periaatteiden ja niihin liittyvien Yhdysvaltojen kauppaministeriön julkaisemien tavallisimpien kysymysten antama suoja on riittävä henkilötiedoille, jotka siirretään unionista Yhdysvaltoihin safe harbor -sopimukseen liittyneille organisaatioille;

AI.

ottaa huomioon, että 5. heinäkuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti esitti epäilyksiä ja ilmaisi huolensa safe harbor -periaatteiden riittävyydestä ja kehotti komissiota tarkastelemaan päätöstä uudelleen hyvissä ajoin saatujen kokemusten ja mahdollisen lainsäädännössä tapahtuneen kehityksen valossa;

AJ.

ottaa huomioon, että 12. joulukuuta 2013 antamassaan työasiakirjassa 4 EU:n tietoihin liittyvistä Yhdysvaltojen valvontatoimista ja niiden mahdollisista oikeudellisista seurauksista transatlanttisille sopimuksille ja yhteistyölle esittelijät epäilevät safe harbor -periaatteiden riittävyyttä ja kehottavat komissiota kumoamaan päätöksen safe harbor -periaatteiden suojan riittävyydestä ja löytämään uusia oikeudellisia ratkaisuja;

AK.

ottaa huomioon, että komission päätöksen 2000/520/EY mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää nykyisiä toimivaltuuksiaan ja keskeyttää tietovirrat organisaatiolle, joka on antanut oman varmennuksen safe harbor -periaatteiden noudattamisesta, yksilöiden suojelemiseksi heidän henkilötietojensa käsittelyn yhteydessä, jos on huomattavan todennäköistä, että safe harbor -periaatteita loukataan, tai jos tietojen siirron jatkaminen aiheuttaisi välittömän vakavan haitan vaaran rekisteröidyille;

AL.

ottaa huomioon, että komission päätöksessä 2000/520/EY säädetään myös, että jos on esitetty todisteita, että periaatteiden noudattamisesta vastuussa oleva taho ei hoida tehokkaasti tehtäviään, komissio ilmoittaa asiasta Yhdysvaltojen kauppaministeriölle ja tarvittaessa ehdottaa toimia päätöksen soveltamisen keskeyttämiseksi tai sen voimassaolon päättämiseksi taikka sen soveltamisalan rajoittamiseksi;

AM.

ottaa huomioon, että vuosina 2002 ja 2004 julkaistuissa kahdessa ensimmäisessä safe harbor -periaatteiden täytäntöönpanoa koskevassa selvityksessä komissio nimesi useita puutteita safe harbor -periaatteiden täytäntöönpanossa ja antoi joukon suosituksia Yhdysvaltojen viranomaisille näiden puutteiden korjaamiseksi;

AN.

ottaa huomioon, että 27. marraskuuta 2013, yhdeksän vuotta toisen selvityksen jälkeen ja ilman, että yhtäkään tuossa selvityksessä esitettyä puutetta oli korjattu, annetussa kolmannessa täytäntöönpanoa koskevassa selvityksessä komissio nimesi uusia merkittäviä heikkouksia ja puutteita safe harbor -periaatteiden täytäntöönpanossa ja katsoi, että täytäntöönpanoa ei voida jatkaa nykyiseen tapaan; ottaa huomioon, että komissio on painottanut, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen laajat oikeudet käsitellä safe harbor -periaatteisiin sitoutuneiden yhteisöjen Yhdysvaltoihin siirtämiä tietoja nostavat esiin uusia vakavia kysymyksiä EU:n rekisteröityjen tietosuojan jatkuvuudesta; ottaa huomioon, että komissio antoi 13 suositusta Yhdysvaltojen viranomaisille ja sitoutui nimeämään kesään 2014 mennessä yhdessä Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa mahdollisimman pian toteutettavia korjaavia toimia safe harbor -periaatteiden toiminnan kokonaisvaltaisen uudelleenarvioinnin pohjaksi;

AO.

ottaa huomioon, että 28.–31. lokakuuta 2013 Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan valtuuskunta tapasi Washingtonissa Yhdysvaltojen kauppaministeriön ja liittovaltion kilpailuviranomaisen edustajia; ottaa huomioon, että kauppaministeriö myönsi, että on organisaatioita, jotka ovat antaneet oman varmennuksen safe harbor -periaatteiden noudattamisesta, mutta eivät selvästikään ole ajan tasalla, mikä tarkoittaa, että yhtiö ei noudata safe harbor -vaatimuksia vaikka saakin yhä henkilötietoja EU:sta; ottaa huomioon, että liittovaltion kilpailuviranomainen myönsi, että safe harbor -periaatteita olisi tarkasteltava uudelleen niiden parantamiseksi erityisesti valitusten ja vaihtoehtoisten riidanratkaisujärjestelmien osalta;

AP.

katsoo, että safe harbor -periaatteet voitaisiin rajata ”siihen, mikä on tarpeen kansallisen turvallisuuden, yleisen edun ja lainvalvonnan vaatimusten vuoksi”; ottaa huomioon, että koska kyse on perusoikeutta koskevasta poikkeuksesta, sitä on tulkittava aina suppeasti ja se on rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä ja oikeasuhteista demokraattisessa yhteiskunnassa, ja laissa on selvästi vahvistettava ehdot ja takeet rajoituksen legitiimiyden varmistamiseksi; ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen ja EU:n, etenkin komission, olisi täytynyt selventää tällaisen poikkeuksen soveltamisalaa, jotta vältetään sellainen tulkinta tai täytäntöönpano, joka käytännössä mitätöi muun muassa perustavanlaatuisen oikeuden yksityisyyteen ja tietosuojaan; katsoo, että poikkeusta ei siksi pitäisi käyttää tavalla, joka vaarantaa tai mitätöi perusoikeuskirjassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, EU:n tietosuojalainsäädännössä ja safe harbor -periaatteissa varmistetun suojan; korostaa, että jos poikkeukseen turvaudutaan kansallisen turvallisuuden vuoksi, on määritettävä, minkä maan lakia sovelletaan;

AQ.

katsoo, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen laaja pääsy tietoihin on heikentänyt vakavalla tavalla transatlanttista luottamusta ja myös heikentänyt EU:ssa toimivia yhdysvaltalaisia organisaatioita kohtaan tunnettua luottamusta; katsoo, että tilannetta on pahentanut entisestään se, että Yhdysvaltojen lainsäädännössä ei ole säädetty oikeudellisista tai hallinnollisista muutoksenhakukeinoista EU:n kansalaisille erityisesti tiedustelutarkoituksiin liittyvien valvontatoimien yhteydessä;

AR.

ottaa huomioon, että paljastuneiden tietojen ja LIBE-valiokunnan tutkimuksen tulosten perusteella Uuden-Seelannin, Kanadan ja Australian kansallisesta turvallisuudesta vastaavat virastot ovat olleet laajasti mukana sähköisen viestinnän laajamittaisessa valvonnassa ja tehneet aktiivisesti yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa ns. Five Eyes -ohjelmassa ja että ne ovat saattaneet vaihtaa keskenään EU:sta siirrettyjä unionin kansalaisten henkilötietoja;

AS.

ottaa huomioon, että komission päätöksissä 2013/65/EU (32) ja 2002/2/EY (33) Uuden-Seelannin tietosuojalain ja Kanadan henkilötietojen suojaa ja sähköisiä asiakirjoja koskevan lain varmistama tietosuojan taso katsotaan riittäväksi; katsoo, että edellä mainitut paljastukset horjuttavat myös vakavasti luottamusta näiden maiden oikeusjärjestelmiin EU:n kansalaisille myönnetyn suojan jatkumisen osalta; ottaa huomioon, että komissio ei ole tarkastellut tätä näkökohtaa;

AT.

ottaa huomioon, että direktiivin 95/46/EY mukaan kansainvälisiä tietojen siirtoja kolmanteen maahan voidaan tehdä myös erityissäädösten nojalla, jos rekisterinpitäjä pystyy antamaan riittävät takeet rekisteröityjen yksityisyyden sekä perusoikeuksien ja -vapauksien suojan sekä vastaavien oikeuksien toteutumisen osalta;

AU.

ottaa huomioon, että nämä takeet voivat perustua erityisesti asianmukaisiin sopimuslausekkeisiin;

AV.

ottaa huomioon, että direktiivissä 95/46/EY komissio valtuutetaan tekemään päätös, että erityisillä mallisopimuslausekkeilla annetaan direktiivin edellyttämät riittävät takeet ja että komissio on tämän perusteella antanut kolme vakiosopimuslausekkeen mallia kolmansien maiden rekisterinpitäjiä ja henkilötietojen käsittelijöitä (ja alihankkijoina toimivia käsittelijöitä) varten;

AW.

ottaa huomioon, että mallisopimuslausekkeista tehtyjen komission päätösten mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää nykyisiä toimivaltuuksiaan ja keskeyttää tietovirrat, jos todetaan, että tietojen tuojaan tai alihankkijana toimivaan käsittelijään sovellettavaan lainsäädäntöön sisältyy sellaisia vaatimuksia poiketa asianomaisista tietosuojasäännöistä, joiden rajoitukset menevät pitemmälle kuin on tarpeen demokraattisessa yhteiskunnassa direktiivin 95/46/EY 13 artiklan mukaan, jos kyseisillä vaatimuksilla on todennäköisesti merkittävä haitallinen vaikutus sovellettavalla tietosuojalainsäädännöllä tai mallisopimuslausekkeilla annettaviin takeisiin tai jos on huomattavan todennäköistä, että liitteessä olevia mallisopimuslausekkeita ei noudateta tai ei tulla noudattamaan, ja siirron jatkaminen merkitsisi välitöntä vaaraa vakavan haitan aiheutumisesta rekisteröidyille;

AX.

ottaa huomioon, että kansainvälisten siirtojen helpottamiseksi monikansallisen yrityksen sisällä kansalliset tietosuojaviranomaiset ovat kehittäneet yritystä koskevat sitovat säännöt, joissa on riittävät takeet henkilöiden yksityisyyden sekä perusoikeuksien ja -vapauksien suojan sekä vastaavien oikeuksien toteutumisen osalta; ottaa huomioon, että ennen kuin yritystä koskevia sitovia sääntöjä käytetään, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä ne arvioituaan sitä ennen, ovatko ne unionin tietosuojalainsäädännön mukaisia; ottaa huomioon, että LIBE-valiokunnan yleistä tietosuoja-asetusta koskevassa mietinnössä vastustetaan tietojen käsittelijöihin sovellettavia yritystä koskevia sitovia sääntöjä, koska muutoin rekisterinpitäjille ja rekisteröidyille ei jätettäisi päätösvaltaa siitä, millä oikeudenkäyttöalueella tietoja käsitellään;

AY.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentilla on SEUT:n 218 artiklassa sille myönnettävän toimivallan perusteella velvollisuus seurata jatkuvasti niiden kansainvälisten sopimusten arvoa, joille se on antanut hyväksyntänsä;

AZ.

ottaa huomioon, että 23. lokakuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti ilmaisi olevansa erittäin huolissaan NSA:n toimintaa koskevista paljastuksista, joiden mukaan se oli päässyt suoraan käsiksi rahaliikennettä koskeviin sanomiin ja niitä koskeviin tietoihin, koska tämä rikkoisi selvästi TFTP-sopimusta ja etenkin sen 1 artiklaa;

BA.

ottaa huomioon, että terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelma on tärkeä työkalu terrorismin rahoituksen ja vakavan rikollisuuden torjunnassa, sillä se tarjoaa terrorismin torjunnan alalla toimiville tutkijoille mahdollisuuden löytää tutkinnan kohteiden ja terrorismin rahoituksesta epäiltyihin laajempiin terroristiverkostoihin kuuluvien muiden mahdollisten epäiltyjen välisiä yhteyksiä;

BB.

ottaa huomioon, että parlamentti pyysi komissiota keskeyttämään sopimuksen soveltamisen ja edellytti, että kaikki asiaa koskevat tiedot ja asiakirjat toimitetaan välittömästi parlamentin arvioitaviksi; ottaa huomioon, että komissio ei ole tehnyt kumpaakaan;

BC.

ottaa huomioon, että tiedotusvälineissä julkaistujen väitteiden perusteella komissio päätti aloittaa neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa TFTP-sopimuksen 19 artiklan mukaisesti; ottaa huomioon, että komission jäsen Malmström tiedotti 27. marraskuuta 2013 LIBE-valiokunnalle, että tavattuaan Yhdysvaltojen viranomaisia ja näiden kirjeissään ja kokousten aikana antamien vastausten perusteella komissio päätti, että neuvotteluja ei järjestetä, sillä ei ole näyttöä siitä, että Yhdysvaltojen hallitus olisi toiminut sopimuksen määräysten vastaisesti ja koska Yhdysvallat on tarjonnut kirjallisen vakuutuksen siitä, että tietoja ei ole kerätty suoraan vastoin TFTP-sopimuksen määräyksiä; ottaa huomioon, ettei ole selvää, ovatko Yhdysvaltojen viranomaiset kiertäneet sopimusta käyttämällä tietoja muilla tavoin, kuten käy ilmi Yhdysvaltojen viranomaisten 18. syyskuuta 2013 päivätystä kirjeestä (34);

BD.

ottaa huomioon, että 28.–31. lokakuuta 2013 Washingtoniin tekemänsä vierailun aikana LIBE-valiokunnan valtuuskunta tapasi Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön edustajia; ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen valtiovarainministeriö ilmoitti, että TFTP-sopimuksen voimaantulosta lähtien se ei ole päässyt käsiksi SWIFT-tietoihin EU:ssa paitsi TFTP-sopimuksen puitteissa; ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen valtiovarainministeriö kieltäytyi kommentoimasta, onko jokin muu Yhdysvaltojen hallituksen elin tai osasto päässyt käsiksi SWIFT-tietoihin TFTP-sopimuksen ulkopuolella tai onko Yhdysvaltojen hallinto tietoinen NSA:n harjoittamasta joukkoseurannasta; ottaa huomioon, että Glenn Greenwald ilmoitti 18. joulukuuta 2013 LIBE-valiokunnan tutkimuksessa, että NSA ja Yhdistyneen kuningaskunnan tiedusteluelin GCHQ olivat tarkkailleet SWIFT-verkostoja;

BE.

ottaa huomioon, että Belgian ja Alankomaiden tietosuojaviranomaiset päättivät 13. marraskuuta 2013 tehdä yhteisen tutkimuksen SWIFT-järjestelmän maksuverkostoista selvittääkseen, voisivatko kolmannet osapuolet päästä käsiksi luvatta tai laittomasti unionin kansalaisten pankkitietoihin (35);

BF.

ottaa huomioon, että EU:n ja Yhdysvaltojen matkustajarekisterisopimuksesta tehdyn yhteisen tarkastelun mukaan Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriö teki tarkastelun aikana 23 matkustajarekisteritietojen paljastusta NSA:lle tapauskohtaisin perustein terrorismin torjuntaan liittyvien tapausten tukemiseksi sopimuksessa määrättyjen erityisehtojen mukaisesti;

BG.

ottaa huomioon, että yhteisessä tarkastelussa ei kuitenkaan mainita, että muilla kuin Yhdysvaltojen kansalaisilla ei ole Yhdysvaltojen lainsäädännön perusteella mitään oikeudellisia tai hallinnollisia keinoja oikeuksiensa suojelemiseksi tapauksissa, joissa henkilötietoja käsitellään tiedustelutarkoituksissa, ja perustuslaillinen suoja myönnetään ainoastaan Yhdysvaltojen kansalaisille; ottaa huomioon, että tämä oikeudellisten tai hallinnollisten oikeuksien puuttuminen mitätöi unionin kansalaisille nykyisessä PNR-sopimuksessa tarjotun suojan;

BH.

ottaa huomioon, että 6. kesäkuuta 2003 tehty EU:n ja Yhdysvaltojen välinen keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva sopimus (36) tuli voimaan 1. helmikuuta 2010 ja sen tavoitteena on helpottaa yhteistyötä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä rikosten torjunnan tehostamiseksi ottaen asianmukaisesti huomioon yksilöiden oikeudet ja oikeusvaltioperiaatteen;

BI.

ottaa huomioon, että tämän yleisluontoisen sopimuksen päämääränä on oikeudellisen kehyksen vahvistaminen kaikille henkilötietojen siirroille EU:n ja Yhdysvaltojen välillä ainoastaan rikosten, myös terrorismin estämiseksi, tutkimiseksi, havaitsemiseksi ja niistä syyttämiseksi poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön puitteissa; ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi neuvotteluvaltuudet 2. joulukuuta 2010; katsoo, että sopimus on äärimmäisen tärkeä ja että se toimisi perustana tiedonsiirron helpottamiseksi poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä sekä rikosasioissa;

BJ.

katsoo, että tällä sopimuksella olisi määrättävä selkeistä ja täsmällisistä ja oikeudellisesti sitovista tietojenkäsittelyn periaatteista ja siinä olisi erityisesti tunnustettava EU:n kansalaisten oikeus päästä oikeudellisesti käsiksi Yhdysvalloissa oleviin henkilötietoihinsa, oikaista ja poistaa niitä sekä oikeus tehokkaisiin hallinnollisiin ja oikeudellisiin muutoksenhakukeinoihin Yhdysvalloissa sekä tietojenkäsittelyn riippumaton valvonta;

BK.

ottaa huomioon, että 27. marraskuuta 2013 annetussa tiedonannossaan komissio mainitsi, että tietosuojaa poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä koskevan puitesopimuksen olisi varmistettava korkeatasoinen suoja kansalaisille Atlantin molemmin puolin ja vahvistettava eurooppalaisten luottamusta EU:n ja Yhdysvaltojen tietojenvaihtoon luomalla perusta EU:n ja Yhdysvaltojen turvallisuusyhteistyön ja kumppanuuden kehittämiselle;

BL.

ottaa huomioon, että neuvottelut sopimuksesta eivät ole edistyneet, koska Yhdysvaltojen hallitus kieltäytyy sitkeästi tunnustamasta EU:n kansalaisille tehokkaita hallinnollisia ja oikeudellisia muutoksenhakukeinoja ja koska se aikoo tehdä sopimuksen tietosuojaperiaatteisiin laajoja poikkeuksia, joita ovat esimerkiksi käyttötarkoituksen rajoittaminen, tietojen säilyttäminen tai henkilötietojen siirtäminen edelleen joko kotimaassa tai ulkomaille;

BM.

ottaa huomioon, että EU:n tietosuojaa koskevaa oikeudellista kehystä tarkistetaan paraikaa kattavan, johdonmukaisen, modernin ja vahvan järjestelmän luomiseksi kaikelle unionissa tehtävälle tietojenkäsittelylle; ottaa huomioon, että tammikuussa 2012 komissio esitteli lainsäädäntöehdotuspaketin, joka koostuu yleisestä tietosuoja-asetuksesta (37), joka korvaa direktiivin 95/46/EY ja jolla vahvistetaan yhtenäinen laki koko EU:ssa, sekä direktiivistä (38), jolla määritellään yhdenmukainen kehys kaikelle lainkäyttöviranomaisten lainvalvontatarkoituksessa harjoittamalle tietojenkäsittelylle ja vähennetään nykyisiä eroja kansallisten lakien välillä;

BN.

ottaa huomioon, että 21. lokakuuta 2013 LIBE-valiokunta hyväksyi lainsäädäntömietintönsä molemmista ehdotuksista ja päätöksen neuvottelujen aloittamisesta neuvoston kanssa, jotta säädökset saadaan annetuksi tämän vaalikauden aikana;

BO.

ottaa huomioon, että vaikka 24. ja 25. lokakuuta 2013 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa kehotettiin antamaan hyvissä ajoin vahva EU:n yleinen tietosuojakehys, jotta edistetään kansalaisten ja yritysten luottamusta digitaalitalouteen, neuvosto ei ole kahden vuoden harkinnan jälkeen vieläkään kyennyt sopimaan yleistä tietosuoja-asetusta ja direktiiviä koskevasta yleisnäkemyksestä (39);

BP.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa 10. joulukuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti pilvipalvelujen potentiaalia kasvun ja työllisyyden kannalta; ottaa huomioon, että pilvipalvelumarkkinoiden arvon ennakoidaan vuoteen 2016 mennessä olevan 207 miljardia dollaria vuodessa, eli kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2012;

BQ.

ottaa huomioon, että tietosuojan tason on pilvipalveluissa oltava yhtä korkea kuin missä tahansa muussa tietojenkäsittelyssä; ottaa huomioon, että EU:n tietosuojalainsäädäntö on teknologianeutraalia, joten sitä sovelletaan jo täysimääräisesti EU:ssa toimiviin pilvipalveluihin;

BR.

ottaa huomioon, että joukkoseurannan avulla tiedustelupalvelut pääsevät käsiksi EU:n kansalaisten suurten yhdysvaltalaisten pilvipalvelujen tarjoajien kanssa tekemien pilvipalvelusopimusten mukaisesti tallentamiin tai muulla tavalla käsittelemiin henkilötietoihin; ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaiset ovat päässeet käsiksi EU:n maaperällä sijaitseville palvelimille tallennettuihin tai niillä muuten käsiteltyihin henkilötietoihin salakuuntelemalla Yahoon ja Googlen sisäisiä verkkoja; ottaa huomioon, että tällainen toiminta merkitsee kansainvälisten velvoitteiden ja Euroopan perusoikeusnormien rikkomista, mukaan lukien oikeus yksityis- ja perhe-elämään, viestinnän luottamuksellisuus, syyttömyysolettama, sananvapaus, tiedonsaantivapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ja elinkeinovapaus; ottaa huomioon, että on täysin mahdollista, että tiedusteluviranomaiset ovat päässeet käsiksi myös jäsenvaltioiden viranomaisten tai yritysten ja instituutioiden pilvipalveluihin tallentamiin tietoihin;

BS.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut toimivat järjestelmällisesti salausprotokollien ja -tuotteiden heikentämiseksi, jotta ne voivat siepata jopa salattua viestintää; ottaa huomioon, että NSA on kerännyt suuria määriä haittakoodeja, jotka hyödyntävät ns. ”nollapäivän aukkoja”, eli tietoturvahaavoittuvuuksia, joita suuri yleisö tai tuotteiden myyjät eivät vielä tunne; ottaa huomioon, että tällainen toiminta vaarantaa laajasti globaalit pyrkimykset parantaa tietoturvaa;

BT.

katsoo, että tiedustelupalvelujen pääsy verkkopalvelujen käyttäjien henkilötietoihin on heikentänyt vakavalla tavalla kansalaisten luottamusta näihin palveluihin, joten sillä on kielteinen vaikutus yrityksiin, jotka investoivat valtavia tietomääriä (”Big Data”) käyttävien uusien palvelujen kehittämiseen ja esineiden internetin kaltaisiin uusiin sovelluksiin;

BU.

ottaa huomioon, että tietotekniikan myyjät toimittavat usein tuotteita, joita ei ole asianmukaisesti testattu tietoturvan osalta tai joissa toisinaan on jopa myyjän tarkoituksellisesti asentamia takaportteja; ottaa huomioon, että vastuuvelvollisuutta koskevien sääntöjen puuttuminen ohjelmistomyyjiltä on johtanut tilanteeseen, jota tiedustelupalvelut vuorostaan käyttävät hyväksi mutta johon liittyy myös vaara muiden tahojen hyökkäyksistä;

BV.

katsoo, että tällaisia uusia palveluja ja sovelluksia tarjoavien yritysten on noudatettava tietosuojasääntöjä ja niiden rekisteröityjen yksityisyyden suojaa, joiden tietoja kerätään, käsitellään ja analysoidaan, jotta voidaan säilyttää kansalaisten korkea luottamuksen taso;

BW.

katsoo, että demokraattisissa yhteiskunnissa tiedustelupalveluille annetaan erityisvaltuuksia ja -valmiuksia perusoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion, kansalaisten oikeuksien ja valtion suojelemiseksi sisäisiltä ja ulkoisilta uhkilta ja niihin sovelletaan demokraattista vastuuvelvollisuutta ja oikeudellista valvontaa; ottaa huomioon, että niille on ainoastaan tätä varten annettu erityisvaltuuksia ja -valmiuksia; katsoo, että näitä valtuuksia olisi käytettävä perusoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen oikeudellisissa rajoissa ja niiden soveltamista olisi valvottava tiukasti, koska muuten ne menettävät legitiimiytensä ja saattavat vaarantaa demokratian;

BX.

ottaa huomioon, että vaikka tiedustelupalveluille on suotu tietty salassapidon taso, jotta ne eivät vaaranna käynnissä olevia operaatioita, paljasta toimintatapojaan tai vaaranna agenttien henkeä, salassapito ei voi ohittaa tai sulkea pois niiden toiminnan demokraattista ja oikeudellista valvontaa ja tutkintaa ja avoimuutta koskevia sääntöjä, erityisesti mitä tulee perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen, sillä ne ovat demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä;

BY.

ottaa huomioon, että useimmat nykyisistä kansallisista valvontamekanismeista ja -elimistä perustettiin 1990-luvulla tai niitä uudistettiin silloin, eikä niitä ole välttämättä mukautettu viime vuosikymmenen aikana tapahtuneeseen politiikan ja tekniikan nopeaan kehitykseen, joka on johtanut lisääntyneeseen kansainväliseen tiedusteluyhteistyöhön, myös henkilötietojen laaja-alaisen vaihdon kautta, ja usein hämärtänyt tiedustelu- ja lainvalvontatoiminnan välistä rajaa;

BZ.

ottaa huomioon, että tiedustelutoiminnan demokraattinen valvonta tapahtuu edelleen ainoastaan kansallisella tasolla, vaikka EU:n jäsenvaltioiden välinen ja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välinen tiedonvaihto on lisääntynyt; ottaa huomioon, että kansainvälisen yhteistyön tason ja toisaalta kansalliselle tasolle rajoitettujen valvontavalmiuksien välillä on kasvava kuilu, joka johtaa riittämättömään ja tehottomaan demokraattiseen valvontaan;

CA.

ottaa huomioon, että kansallisilla valvontaelimillä ei aina ole esteetöntä pääsyä ulkomaiselta tiedustelupalvelulta saatuihin tiedustelutietoihin, mikä johtaa aukkoihin, joissa tietoja voidaan vaihtaa kansainvälisesti ilman asianmukaista valvontaa; ottaa huomioon, että ongelmaa pahentaa edelleen nk. kolmannen osapuolen sääntö tai ”toimittaja valvoo” -periaate, jonka tarkoituksena on ollut antaa tiedon toimittajalle mahdollisuus hallita arkaluonteisten tietojen edelleen levitystä mutta jonka valitettavasti usein tulkitaan koskevan myös vastaanottavien tiedustelupalvelujen valvontaa;

CB.

katsoo, että yksityiset ja julkiset avoimuutta lisäävät uudistusaloitteet ovat keskeisessä asemassa kansalaisten luottamuksen varmistamiseksi tiedustelupalvelujen toimintaa kohtaan; katsoo, että oikeusjärjestelmät eivät saisi estää yrityksiä julkistamasta tietoa siitä, miten ne käsittelevät kaikkia hallitusten pyyntöjä ja tuomioistuinten määräyksiä käyttäjätietojen luovuttamisesta eivätkä myöskään julkistamasta koottuja tietoja hylättyjen ja hyväksyttyjen pyyntöjen ja määräysten määristä;

1.

katsoo, että tietovuotajien ja toimittajien viime aikoina lehdistössä julkaisemat paljastukset sekä asiantuntijoiden tämän tutkimuksen aikana asiasta antamat tiedot, viranomaisten tunnustukset ja riittämättömät vastaukset näihin väitteisiin muodostavat vakuuttavat todisteet siitä, että käytössä on Yhdysvaltojen ja eräiden EU:n jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen suunnittelemia kauaskantoisia, mutkikkaita ja teknisesti erittäin pitkälle vietyjä järjestelmiä, joilla kerätään, tallennetaan ja analysoidaan kaikkien maailman kansalaisten viestintätietoja, myös sisältötietoja, paikkatietoja sekä metatietoja ennennäkemättömän laajasti, valikoimattomasti ja epäilykseen perustumattomalla tavalla;

2.

viittaa erityisesti Yhdysvaltojen NSA:n tiedusteluohjelmiin, joilla voidaan harjoittaa EU:n kansalaisten joukkoseurantaa tunkeutumalla suoraan Yhdysvaltojen johtavien internetyhtiöiden keskuspalvelimiin (Prism-ohjelma), analysoimalla sisältöjä ja metatietoja (Xkeyscore-ohjelma), kiertämällä verkossa käytetty salaus (Bullrun) sekä tunkeutumalla tietokone- ja puhelinverkkoihin ja paikkatietoihin, ja Yhdistyneen kuningaskunnan tiedusteluelimen GCHQ:n järjestelmiin, kuten upstream-kanavien valvontatoiminta (Tempora-ohjelma) ja salauksenpurkuohjelma (Edgehill), tietojärjestelmiin kohdistuvat epärehellisen välittäjän hyökkäykset (”man-in-the middle”, Quantum theory ja Foxacid -ohjelmat) sekä 200 miljoonan tekstiviestin kerääminen ja säilyttäminen päivittäin (Dishfire-ohjelma);

3.

panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan tiedusteluelimen GCHQ:n tunkeutumista Belgacomin järjestelmiin tai salakuuntelua koskevat syytökset; panee merkille Belgacomin lausunnot, ettei se pysty vahvistamaan eikä kiistämään, että toiminnan kohteena olivat EU:n toimielimet, ja että käytetyt haittaohjelmat olivat erityisen monimutkaisia ja niiden kehittäminen ja käyttö vaativat niin mittavien taloudellisten ja henkilöresurssien käyttämistä, että yksityisillä yhteisöillä tai hakkereilla ei ole sellaisia käytettävissään;

4.

katsoo, että luottamusta on horjutettu pahan kerran: luottamusta transatlanttisten kumppanien välillä, luottamusta kansalaisten ja heidän hallitustensa välillä, luottamusta demokraattisten toimielinten toimintaan Atlantin molemmin puolin, luottamusta oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen ja luottamusta tietoteknisten palvelujen ja viestinnän turvallisuuteen; uskoo, että luottamuksen palauttamiseksi kaikissa näissä suhteissa tarvitaan välitön ja kokonaisvaltainen toimintasuunnitelma, joka koostuu useista julkisen valvonnan alaisista toimista;

5.

panee merkille, että useat hallitukset väittävät, että nämä laajamittaisen valvonnan ohjelmat ovat tarpeellisia terrorismin torjumiseksi; tuomitsee jyrkästi terrorismin mutta uskoo vahvasti, että terrorismin torjunta ei voi koskaan oikeuttaa kohdentamattomia, salaisia tai jopa laittomia laajamittaisen valvonnan ohjelmia; katsoo, että tällaiset ohjelmat ovat tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden vastaisia demokraattisessa yhteiskunnassa;

6.

muistuttaa EU:n vakaasta käsityksestä, että on saavutettava oikea tasapaino turvallisuustoimenpiteiden ja kansalaisvapauksien ja perusoikeuksien suojelun välillä, ja samalla on varmistettava yksityisyyden ja tietosuojan ehdoton kunnioittaminen;

7.

katsoo, että näin laajamittainen tietojen kerääminen herättää merkittäviä epäilyjä siitä, onko tällaisen toiminnan perusteena vain terrorismin torjunta, sillä siihen kuuluu kaikkien kansalaisten kaiken mahdollisen tiedon kerääminen; huomauttaa näin ollen, että taustalla ovat mahdollisesti muut tarkoitukset, myös poliittinen ja taloudellinen vakoilu, ja että nämä epäilyt on selvitettävä perusteellisesti;

8.

pitää kyseenalaisena, onko eräiden jäsenvaltioiden harjoittama laajamittainen taloudellinen vakoilu yhteensopivaa SEUT:n I ja VII osastossa vahvistettujen EU:n sisämarkkinoiden ja kilpailulainsäädännön kanssa; toistaa SEU:n 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen sekä periaatteen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on ”pidätyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan unionin tavoitteiden saavuttamisen”;

9.

panee merkille, että kansainvälisillä sopimuksilla, EU:n ja Yhdysvaltojen lainsäädännöllä tai kansallisilla seurantamekanismeilla ei ole pystytty järjestämään tarpeellista valvontaa tai demokraattista vastuuta;

10.

tuomitsee viattomien ihmisten henkilötietojen, johon usein sisältyy intiimejä henkilökohtaisia tietoja, suunnattoman, järjestelmällisen ja kaikenkattavan keräämisen; korostaa, että tiedustelupalvelujen valikoimattoman joukkoseurannan järjestelmät merkitsevät vakavaa puuttumista kansalaisten perusoikeuksiin; korostaa, että oikeus yksityisyyteen ei ole ylellisyyttä vaan vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi; korostaa lisäksi, että laajamittaisella valvonnalla on mahdollisesti vakavia vaikutuksia lehdistön-, ajatuksen- ja sananvapauteen sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen ja siihen sisältyy merkittäviä mahdollisuuksia kerätyn tiedon väärinkäyttöön poliittisia vastustajia vastaan; korostaa, että näihin laajamittaisiin valvontatoimiin sisältyy myös tiedustelupalvelujen laitonta toimintaa, ja ne herättävät kysymyksen kansallisten lakien ekstraterritoriaalisuudesta;

11.

pitää ratkaisevan tärkeänä, että asianajajien, toimittajien, lääkärien ja muiden säänneltyjen ammattien ammatillista vaitiolovelvollisuutta suojataan laajamittaisilta valvontatoimilta; korostaa erityisesti, että kaikenlainen epävarmuus asianajajan ja hänen asiakkaansa välisen viestinnän luottamuksellisuudesta voisi vaikuttaa kielteisesti kansalaisten oikeuteen saada oikeudellista neuvontaa, oikeussuojan toteutumiseen ja oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

12.

näkee valvontaohjelmat jälleen uutena askeleena kohti puhtaasti ennaltaehkäisevän valtion perustamista siten, että muutetaan demokraattisten yhteiskuntien rikosoikeuden vakiintunutta paradigmaa, jonka mukaan puuttuminen epäillyn perusoikeuksiin edellyttää tuomarin tai syyttäjän lupaa perustellun epäilyn perusteella ja sitä on säänneltävä lailla, ja edistetään sen sijaan lainvalvonta- ja tiedustelutoiminnan yhdistelmää, jossa oikeudelliset takeet on hämärretty ja niitä on heikennetty ja joka on usein demokraattisen valvonnan ja perusoikeuksien vastainen erityisesti syyttömyysolettaman osalta; muistuttaa tässä yhteydessä Saksan liittotasavallan perustuslakituomioistuimen tuomiosta (40), joka koskee ennaltaehkäisevän haravoinnin (”präventive Rasterfahndung”) käytön kieltämistä, jos ei ole näyttöä muille lailla suojatuille merkittäville oikeuksille aiheutuvasta konkreettisesta vaarasta, joten yleisesti uhkaava tilanne tai kansainväliset jännitteet eivät oikeuta tällaisia toimia;

13.

on vakuuttunut siitä, että salaiset lait ja tuomioistuimet ovat oikeusvaltioperiaatteen vastaisia; painottaa, että tuomioistuinten tuomioita ja EU:n ulkopuolisten hallintoviranomaisten päätöksiä, joissa annetaan suoraan tai välillisesti lupa henkilötietojen siirtämiselle, ei saa tunnustaa tai panna täytäntöön millään tavalla, paitsi jos voimassa on keskinäistä oikeusapua koskeva yleissopimus tai kansainvälinen sopimus pyynnön esittävän kolmannen maan ja unionin tai jäsenvaltion välillä ja toimivaltaisen valvontaviranomaisen antama ennakkolupa; muistuttaa, että salaisten tuomioistuinten tuomioita tai muun kuin EU:n jäsenvaltion hallintoviranomaisten päätöksiä, joissa annetaan suoraan tai välillisesti lupa valvontatoiminnalle, ei tunnusteta eikä panna täytäntöön;

14.

huomauttaa, että tekniikan ja yhteiskunnan nopea kehitys kärjistää edellä mainittuja ongelmia, sillä nykyajan arkielämässä internet ja kannettavat laitteet ovat kaikkialla (kaikkialle ulottuva tietotekniikka) ja useimpien internetyhtiöiden liiketoimintamalli perustuu henkilötietojen käsittelyyn; katsoo, että tämä ongelma on laajuudeltaan ennennäkemätön; panee merkille, että tästä voi seurata tilanne, jossa tietojen laajamittaisen keräämisen ja käsittelyn infrastruktuuria voidaan käyttää väärin poliittisen johdon vaihtuessa;

15.

panee merkille, että EU:n toimielimillä tai kansalaisilla ei ole takeita siitä, että tietoturva tai yksityisyys voidaan suojata hyvin varustettujen kolmansien maiden tai EU:n tiedustelupalvelujen tunkeutumiselta (100-prosenttista tietoturvaa ei ole); panee merkille, että suurimman mahdollisen tietoturvan saavuttamiseksi eurooppalaisten on osoitettava riittävästi sekä henkilöresursseja että rahoitusta EU:n itsenäisyyteen ja omavaraisuuteen tietotekniikan alalla;

16.

torjuu jyrkästi ajatuksen, että kaikki laajamittaisiin valvontaohjelmiin liittyvät kysymykset kuuluvat pelkästään kansallisen turvallisuuden alaan ja siten yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan; toistaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava täysimääräisesti EU:n lainsäädäntöä ja Euroopan ihmisoikeussopimusta pyrkiessään turvaamaan kansallista turvallisuuttaan; muistuttaa EU:n tuomioistuimen äskettäisestä tuomiosta, jossa todettiin, että vaikka jäsenvaltioiden asiana on toteuttaa sisäisen ja ulkoisen turvallisuutensa varmistamiseen soveltuvat toimenpiteet, pelkästään se, että päätös koskee valtion turvallisuutta, ei voi olla perusteena EU:n lainsäädännön noudattamatta jättämiselle (41); muistuttaa myös, että vaakalaudalla on kaikkien unionin kansalaisten yksityisyyden suoja samoin kuin kaikkien EU:n viestintäverkkojen turvallisuus ja luotettavuus; katsoo näin ollen, että keskustelu ja toiminta EU:n tasolla ei ole pelkästään perusteltua vaan myös välttämätöntä EU:n riippumattomuuden kannalta;

17.

kiittää tähän tutkimukseen osallistuneita instituutioita ja asiantuntijoita; pitää valitettavana, että useiden jäsenvaltioiden viranomaiset ovat kieltäytyneet osallistumasta Euroopan parlamentin kansalaisten puolesta tekemään tutkimukseen; pitää myönteisenä useiden kongressin ja kansallisten parlamenttien jäsenten avoimuutta;

18.

on tietoinen, että näin lyhyessä ajassa on pystytty tekemään vasta alustava tutkimus kaikista heinäkuun 2013 jälkeen esiin tulleista asioista; toteaa paljastusten laajuuden ja niiden jatkumisen; ottaa asiassa tämän vuoksi tulevaisuuteen suuntautuvan lähestymistavan, johon kuuluu joukko ehdotuksia ja seurantamekanismi parlamentin seuraavalla toimikaudella, jotta varmistetaan, että tutkimuksen tulokset pidetään näkyvästi esillä EU:n poliittisella asialistalla;

19.

aikoo vaatia toukokuussa 2014 pidettävien Euroopan parlamentin vaalien jälkeen nimitettävää uutta komissiota antamaan vahvoja poliittisia sitoumuksia tämän tutkimuksen ehdotusten ja suositusten täytäntöön panemiseksi;

20.

kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia ja EU:n jäsenvaltioita kieltämään kaikenkattavat laajamittaiset valvontatoimet;

21.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja erityisesti niin sanottuihin ”9 silmäparia” ja ”14 silmäparia” -ohjelmiin (42) osallistuvia jäsenvaltioita kattavasti arvioimaan ja tarkistamaan tarpeen mukaan tiedustelupalvelujen toimintaa koskevaa kansallista lainsäädäntöään ja käytäntöjään sen varmistamiseksi, että niihin sovelletaan parlamentaarista, oikeudellista ja julkista valvontaa, että ne noudattavat laillisuuden, tarpeellisuuden, suhteellisuuden, oikeudenmukaisen menettelyn, käyttäjille ilmoittamisen ja avoimuuden periaatteita, myös YK:n koottujen hyvien käytänteiden ja Venetsian komission suositusten perusteella, ja että ne ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten mukaisia ja niissä noudatetaan jäsenvaltioiden perusoikeuksia koskevia velvoitteita erityisesti tietosuojan, yksityisyyden suojan ja syyttömyysolettaman osalta;

22.

kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ja etenkin 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman ja tutkimuksen aikana järjestettyjen kuulemisten perusteella Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa, Saksaa, Ruotsia, Alankomaita ja Puolaa varmistamaan, että niiden nykyiset tai tulevat tiedustelupalvelujen toimintaa koskevat lainsäädäntökehykset ja valvontamekanismit ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten ja EU:n tietosuojalainsäädännön mukaisia; kehottaa näitä jäsenvaltioita selvittämään väitteet laajamittaisista valvontatoimista, mukaan lukien rajat ylittävän televiestinnän laajamittaisesta valvonnasta, kaapelien välityksellä tapahtuvan viestinnän kohdentamattomasta valvonnasta, tiedustelupalvelujen ja televiestintäyhtiöiden välisistä mahdollisista sopimuksista, jotka koskevat henkilötietoihin pääsyä ja niiden vaihtamista sekä pääsyä transatlanttisiin kaapeleihin, Yhdysvaltojen tiedusteluhenkilöstön ja laitteistojen läsnäolosta EU:n alueella ilman, että niiden seurantatoimia valvotaan, ja niiden yhteensopivuudesta EU:n lainsäädännön kanssa; pyytää näiden maiden parlamentteja tehostamaan tiedustelutoiminnan valvonnasta vastaavien elinten yhteistyötä Euroopan tasolla;

23.

kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa erityisesti tiedusteluorganisaatio GCHQ:n harjoittamasta viestinnän joukkoseurannasta tiedotusvälineissä julkaistujen laajojen raporttien takia tarkistamaan nykyistä säädöskehystä, joka perustuu kolmen lain – vuoden 1998 ihmisoikeuslain, vuoden 1994 tiedustelupalvelulain ja vuoden 2000 tutkintavaltuuksia koskevan lain – monitasoiseen vuorovaikutukseen;

24.

panee merkille vuonna 2002 annetun Alankomaiden tiedustelua ja turvallisuutta koskevan lain tarkistamisen (”Dessens Commission” -työryhmän 2. joulukuuta 2013 julkaisema kertomus); tukee työryhmän suosituksia, joiden tavoitteena on vahvistaa Alankomaiden tiedustelupalvelujen avoimuutta, valvontaa ja seurantaa; kehottaa Alankomaita olemaan laajentamatta tiedustelupalvelujen toimivaltaa siten, että kohdentamatonta ja laajamittaista valvontaa voitaisiin kohdistaa myös kaapelien välityksellä tapahtuvaan viattomien kansalaisten viestintään, erityisesti, kun otetaan huomioon, että yksi maailman suurimmista internetin yhdysliikennepisteistä sijaitsee Amsterdamissa (AMS-IX); kehottaa noudattamaan varovaisuutta uuden Joint Sigint Cyber Unit -yksikön toimivaltaa ja valmiuksia määritettäessä ja silloin kun on kyse Yhdysvaltojen tiedusteluhenkilöstön läsnäolosta ja toiminnasta Alankomaiden alueella;

25.

kehottaa jäsenvaltioita – myös silloin, kun ne ovat tiedustelupalvelujensa edustamia – olemaan hyväksymättä laittomasti kerättyjä tietoja kolmansista maista ja kieltämään omalla alueellaan kolmansien maiden hallitusten tai virastojen valvontatoiminnan, joka on kansallisen lain vastaista tai jossa ei noudateta kansainvälisessä oikeudessa tai EU:n lainsäädännössä vahvistettuja oikeudellisia takeita, mukaan luettuna SEU:hun, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja perusoikeuskirjaan perustuvaa ihmisoikeuksien suojelua;

26.

vaatii kaikkia salaisia palveluja lopettamaan web-kamerakuvien laajamittaisen sieppauksen ja käsittelyn; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan perusteellisesti, ovatko niiden salaiset palvelut osallistuneet, miten ja kuinka laajasti web-kamerakuvien keräämiseen ja käsittelyyn, ja poistamaan kaikki tällaisissa laajamittaisissa valvontaohjelmissa tallennetut kuvat;

27.

kehottaa jäsenvaltioita välittömästi noudattamaan Euroopan ihmisoikeussopimukseen perustuvaa positiivista velvollisuuttaan suojella kansalaisiaan kolmansien maiden tai niiden omien tiedustelupalvelujen suorittamalta sopimuksen vaatimusten vastaiselta valvonnalta, myös silloin kun valvonnan tavoitteena on kansallisen turvallisuuden varmistaminen, ja huolehtimaan siitä, että oikeusvaltioperiaatetta ei heikennetä kolmannen maan lainsäädännön ekstraterritoriaalisen soveltamisen seurauksena;

28.

pyytää Euroopan neuvoston pääsihteeriä käynnistämään 52 artiklan mukaisen menettelyn, jossa ”korkean sopimuspuolen on Euroopan neuvoston pääsihteerin pyynnöstä annettava selvitys siitä, kuinka sen lainsäädäntö takaa tämän yleissopimuksen määräysten tehokkaan täytäntöönpanon”;

29.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin, myös tuomioistuinmenettelyihin, laajamittaisen valvonnan ohjelmien avulla niiden itsemääräämisoikeuteen ja samalla myös yleiseen kansainväliseen julkisoikeuteen kohdistuneen loukkauksen johdosta; kehottaa jäsenvaltioita myös toteuttamaan kaikki käytettävissä olevat kansainväliset toimenpiteet EU:n kansalaisten perusoikeuksien puolustamiseksi, erityisesti turvautumalla kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 41 artiklan mukaiseen valtioiden väliseen valitusmenettelyyn;

30.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita järjestelyitä, joilla oikeusvaltioperiaatteen ja kansalaisten perusoikeuksien vastaisista laajamittaisista valvontaohjelmista päättäneet tahot saatetaan vastuuseen tästä vallan väärinkäytöstä;

31.

kehottaa Yhdysvaltoja tarkistamaan viipymättä lainsäädäntöään sen saattamiseksi kansainvälisen oikeuden mukaiseksi, tunnustamaan unionin kansalaisten oikeuden yksityisyyteen ja muut oikeudet, turvaamaan unionin kansalaisille oikeudelliset muutoksenhakukeinot, asettamaan EU:n ja Yhdysvaltojen kansalaisten oikeudet samanarvoiseen asemaan ja allekirjoittamaan lisäpöytäkirjan, jolla voidaan ottaa käsiteltäväksi yksittäisten henkilöiden valituksia kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen nojalla;

32.

suhtautuu tältä osin myönteisesti Yhdysvaltojen presidentin Obaman esittämiin huomautuksiin ja 17. tammikuuta 2014 antamaan Presidential Policy Directive -säädökseen toimena, jolla pyritään rajoittamaan lupaa harjoittaa valvontaa ja tietojenkäsittelyä kansallisen turvallisuuden tarkoituksiin ja varmistamaan, että Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisö käsittelee kaikkien henkilöiden henkilötietoja tasavertaisesti riippumatta heidän kansalaisuudestaan tai asuinpaikastaan; edellyttää kuitenkin, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden puitteissa toteutetaan erityisiä lisätoimia, joilla ennen kaikkea vahvistetaan luottamusta transatlanttista tiedonsiirtoa kohtaan ja annetaan sitovia takeita, jotka koskevat EU:n kansalaisten täytäntöönpanokelpoisia yksityisyyden suojaa koskevia oikeuksia, joita kuvataan yksityiskohtaisesti tässä mietinnössä;

33.

painottaa olevansa vakavasti huolestunut toimista, joita tietoverkkorikollisuutta koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta tarkasteleva komitea on toteuttanut tulkitessaan 23. marraskuuta 2001 annetun tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen (Budapestin yleissopimus) 32 artiklaa pääsyn hankkimisesta tallennettuihin tietoihin valtion rajojen yli luvallisesti tai silloin kun ne ovat yleisesti saatavilla, ja vastustaa lisäpöytäkirjaa tai ohjeita, joilla pyritään laajentamaan määräyksen soveltamisalaa yli nykyisen järjestelmän, joka on vahvistettu tässä yleissopimuksessa – jossa on jo kyse merkittävästä poikkeuksesta alueperiaatteeseen – koska se voisi johtaa siihen, että lainkäyttöviranomaiset saisivat esteettömän oikeuden muilla oikeudenkäyttöalueilla sijaitsevien palvelinten ja tietokonejärjestelmien etäkäyttöön noudattamatta MLA-sopimuksia ja muita oikeudellisen yhteistyön välineitä, jotka on otettu käyttöön yksilöiden perusoikeuksien takaamiseksi, mukaan lukien oikeus tietosuojaan ja oikeudenmukaiseen menettelyyn, ja erityisesti Euroopan neuvoston yleissopimusta 108;

34.

kehottaa komissiota tekemään ennen heinäkuuta 2014 arvion asetuksen (EY) N:o 2271/96 sovellettavuudesta henkilötietojen siirtämistä koskeviin lainvalintatapauksiin;

35.

kehottaa perusoikeusvirastoa tekemään perinpohjaisen tutkimuksen perusoikeuksien suojasta valvontatoiminnan yhteydessä ja erityisesti nykyisestä unionin kansalaisten oikeudellisesta tilanteesta näissä kysymyksissä heidän saatavillaan olevien oikeudellisten muutoksenhakukeinojen osalta;

36.

panee merkille, että yhtiöt, jotka tiedotusvälineiden paljastusten mukaan osallistuivat Yhdysvaltojen NSA:n harjoittamaan EU:n rekisteröityjen laajamittaiseen valvontaan, ovat sellaisia yhtiöitä, jotka ovat antaneet oman varmennuksensa safe harbor -periaatteiden noudattamisesta (esimerkiksi Google, Microsoft, Yahoo!, Facebook, Apple, LinkedIn), ja että safe harbor -sopimus on oikeusväline, jota käytetään EU:n henkilötietojen siirtämiseen Yhdysvaltoihin; on huolissaan siitä, että nämä organisaatiot eivät ole käyttäneet salausta tietokeskustensa välillä kulkeviin tietoihin ja viestintään, ja näin ne antavat tiedustelupalveluille mahdollisuuden tietojen sieppaamiseen; suhtautuu myönteisesti joidenkin yhdysvaltalaisyhtiöiden tästä seuranneisiin ilmoituksiin, että ne nopeuttavat suunnitelmia maailmanlaajuisten tietokeskustensa välillä kulkevien tietojen salaamiseksi;

37.

katsoo, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen laaja pääsy safe harbor -järjestelmässä käsiteltyihin EU:n henkilötietoihin ei ole kansallisen turvallisuuden perusteella tehtävän poikkeuksen kriteerien mukainen;

38.

katsoo, että koska safe harbor -periaatteet eivät nykyisissä olosuhteissa varmista riittävää suojaa EU:n kansalaisille, tietojen siirrot on tehtävä muiden välineiden, kuten sopimuslausekkeiden tai yritystä koskevien sitovien sääntöjen, perusteella, edellyttäen että näissä välineissä on säädetty erityisistä turvakeinoista ja että niitä ei kierretä muilla säädöskehyksillä;

39.

katsoo, että komissio ei ole toteuttanut toimia korjatakseen safe harbor -periaatteiden tämänhetkiseen täytäntöönpanoon liittyviä tiedossa olevia puutteita;

40.

kehottaa komissiota esittämään toimenpiteitä, joilla keskeytetään välittömästi yksityisyyden suojaa koskevien safe harbor -periaatteiden antaman suojan riittävyydestä ja niihin liittyvistä Yhdysvaltojen kauppaministeriön julkaisemista tavallisimmista kysymyksistä tehdyn komission päätöksen 2000/520/EY soveltaminen; kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia tämän vuoksi esittämään sellaista uutta kehystä henkilötietojen siirroille EU:sta Yhdysvaltoihin, joka täyttää unionin lainsäädännön tietosuojavaatimukset ja jossa varmistetaan vaadittava tietosuojan riittävä taso;

41.

kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia, erityisesti tietosuojaviranomaisia, käyttämään nykyisiä toimivaltuuksiaan ja keskeyttämään välittömästi tietovirrat organisaatioille, jotka ovat antaneet oman varmennuksen safe harbor -periaatteiden noudattamisesta, ja vaatimaan, että tiedot siirretään muiden välineiden perusteella, edellyttäen että niissä on tarvittavat takeet ja suoja ihmisten yksityisyyden suojan sekä perusoikeuksien ja -vapauksien turvaamiseksi;

42.

kehottaa komissiota tekemään joulukuuhun 2014 mennessä kaupallisen, lainvalvonta- ja tiedustelutoiminnan kattavan perinpohjaisen arvion yksityisyyden suojasta Yhdysvalloissa ja esittämään konkreettisia suosituksia ottaen huomioon, että Yhdysvalloissa ei ole olemassa yleistä tietosuojalakia; kannustaa komissiota toimimaan yhteistyössä Yhdysvaltojen hallinnon kanssa sellaisen oikeudellisen kehyksen luomiseksi, jossa varmistetaan korkeatasoinen henkilötietojen suoja, kun niitä siirretään Yhdysvaltoihin, ja EU:n ja Yhdysvaltojen yksityisyyden suojaa koskevien kehysten yhdenmukaisuus;

43.

muistuttaa, että direktiivin 95/46/EY mukaisesti henkilötietojen siirtoja voidaan suorittaa ainoastaan, jos kyseisessä kolmannessa maassa taataan tietosuojan riittävä taso, jollei direktiivin muiden säännösten mukaisesti säädetyistä kansallisista säännöksistä muuta johdu, jolloin tämän säännöksen tarkoituksena on varmistaa EU:n tietosuojalainsäädännön antaman suojan jatkuminen, jos henkilötietoja siirretään EU:n ulkopuolelle;

44.

muistuttaa, että direktiivin 95/46/EY mukaan myös kolmannessa maassa taattavan tietosuojan tason riittävyyttä on arvioitava kaikkien tiettyyn siirtoon tai siirtojen ryhmään liittyvien olosuhteiden osalta; muistuttaa myös, että kyseisessä direktiivissä komissiolle siirretään täytäntöönpanovalta ilmoittaa, että kolmannessa maassa taataan tietosuojan riittävä taso direktiivissä 95/46/EY säädettyjen kriteerien perusteella; muistuttaa, että direktiivissä 95/46/EY komissio valtuutetaan myös ilmoittamaan, että kolmannessa maassa ei taata tietosuojan riittävää tasoa;

45.

muistuttaa, että jälkimmäisessä tapauksessa jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kyseiseen kolmanteen maahan kohdistuvien samantyyppisten siirtojen estämiseksi, ja komission olisi aloitettava neuvottelut tilanteen korjaamiseksi;

46.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan viipymättä, onko Uuden-Seelannin tietosuojalain ja Kanadan henkilötietojen suojaa ja sähköisiä asiakirjoja koskevan lain mukaisen tietosuojan tasoon, joka määritettiin riittäväksi komission päätöksissä 2013/65/EU ja 2002/2/EY, vaikuttanut kyseisten maiden kansallisten tiedustelupalvelujen osallistuminen unionin kansalaisten laajamittaiseen valvontaan, ja toteuttamaan tarvittaessa asianmukaiset toimenpiteet tietosuojan riittävyyttä koskevien päätösten soveltamisen keskeyttämiseksi tai niiden voimassaolon päättämiseksi; kehottaa myös komissiota arvioimaan tilannetta niiden muiden maiden kohdalla, jotka ovat saaneet tietosuojan tason luokituksen; edellyttää komission tiedottavan näitä maita koskevista päätelmistään parlamentille viimeistään joulukuussa 2014;

47.

muistuttaa, että kansalliset tietosuojaviranomaiset ovat ilmoittaneet, ettei vakiosopimuslausekkeita eikä yritystä koskevia sitovia sääntöjä muotoiltu ajatellen pääsyä henkilötietoihin joukkoseurantatarkoituksessa, ja että pääsy ei olisi sopimuslausekkeisiin tai yritystä koskeviin sitoviin sääntöihin sisältyvien poikkeuslausekkeiden mukainen, sillä niissä kyse on poikkeuksista, jotka koskevat oikeutettua etua demokraattisessa yhteiskunnassa ja ovat välttämättömiä ja oikeasuhteisia;

48.

kehottaa jäsenvaltioita kieltämään tai keskeyttämään mallisopimuslausekkeisiin, sopimuslausekkeisiin tai yritystä koskeviin sitoviin sääntöihin perustuvat jäsenvaltioiden tietosuojaviranomaisten hyväksymät tietojen siirrot kolmansiin maihin, jos on todennäköistä, että tietojen vastaanottajaan sovellettavaan lainsäädäntöön sisältyy sellaisia vaatimuksia, joiden rajoitukset menevät pitemmälle kuin on ehdottomasti tarpeen, asianmukaista ja oikeasuhteista demokraattisessa yhteiskunnassa ja joilla on todennäköisesti haitallinen vaikutus sovellettavalla tietosuojalainsäädännöllä tai mallisopimuslausekkeilla annettaviin takeisiin, tai jos siirron jatkaminen merkitsisi vaaraa vakavan haitan aiheutumisesta rekisteröidyille;

49.

kehottaa 29 artiklan mukaista tietosuojatyöryhmää laatimaan suuntaviivoja ja suosituksia takeista ja suojasta, joita olisi sisällytettävä EU:n henkilötietojen kansainvälisiä siirtoja koskeviin sopimusoikeudellisiin välineisiin, jotta varmistetaan ihmisten yksityisyyden suoja ja perusoikeudet ja -vapaudet, ottaen erityisesti huomioon tiedustelua ja kansallista turvallisuutta koskevat kolmansien maiden lait sekä kolmannessa maassa tietoja vastaanottavien yhtiöiden osallistuminen kolmansien maiden tiedustelupalvelujen laajamittaiseen tiedonkeruuseen;

50.

kehottaa komissiota viipymättä tarkastelemaan vahvistamiaan mallisopimuslausekkeita sen arvioimiseksi, sisältyykö niihin riittävä suoja lausekkeiden perusteella tiedustelutarkoituksissa siirrettyihin henkilötietoihin pääsyn osalta, ja tarvittaessa tarkistamaan niitä;

51.

kehottaa komissiota tekemään ennen vuoden 2014 loppua perusteellisen arvion nykyisestä keskinäistä oikeusapua koskevasta sopimuksesta sen 17 artiklan mukaisesti, jotta selvitetään sen käytännön täytäntöönpano ja erityisesti, onko Yhdysvallat käyttänyt sitä tietojen tai todisteiden saamiseksi EU:sta ja onko sopimusta kierretty tietojen saamiseksi suoraan EU:ssa, ja arvioidaan sen vaikutuksia ihmisten perusoikeuksiin; katsoo, että arviossa ei pitäisi ottaa huomioon ainoastaan Yhdysvaltojen virallisia lausuntoja riittävänä arviointiperustana, vaan sen olisi myös perustuttava erityisiin EU:n selvityksiin; katsoo, että tässä perinpohjaisessa arviossa olisi käsiteltävä myös seurauksia, joita aiheutuu unionin oikeudellisen rakenteen soveltamisesta tähän välineeseen sen saamiseksi unionin lainsäädännön mukaiseksi, ottaen huomioon pöytäkirjan N:o 36 ja sen 10 artiklan sekä pöytäkirjaa koskevan julistuksen N:o 50; kehottaa neuvostoa ja komissiota arvioimaan myös jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen välisiä kahdenvälisiä sopimuksia ja huolehtimaan siitä, että ne ovat yhdenmukaisia EU:n ja Yhdysvaltojen välisten nykyisten ja tulevien sopimusten kanssa;

52.

pyytää neuvostoa ja komissiota tiedottamaan parlamentille, miten jäsenvaltiot todella käyttävät yleissopimusta keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa jäsenvaltioiden välillä ja erityisesti sen telekuuntelua koskevaa III osastoa; kehottaa komissiota esittämään julistuksen N:o 50 mukaisesti pöytäkirjaa N:o 36 koskevan ehdotuksen, kuten pyydettiin ennen vuoden 2014 loppua, sen mukauttamiseksi Lissabonin sopimukseen;

53.

katsoo, että komission ja Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön toimittamien tietojen perusteella ei saada varmuutta, pääsevätkö Yhdysvaltojen tiedusteluelimet rahaliikenteen SWIFT-sanomanvälitystietoihin EU:ssa sieppaamalla tietoja SWIFT-verkostoista tai pankkien käyttöjärjestelmistä tai viestintäverkostoista yksin tai yhteistyössä EU:n kansallisten tiedustelupalvelujen kanssa ja turvautumatta nykyisiin keskinäisen oikeusavun ja oikeusalan yhteistyön kahdenvälisiin kanaviin;

54.

muistuttaa 23. lokakuuta 2013 antamastaan päätöslauselmasta ja pyytää komissiota keskeyttämään terrorismin rahoittamisen jäljittämisohjelmaa koskevan sopimuksen soveltamisen;

55.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon huolet siitä, että kolme lentoyhtiöiden kaikkialla maailmassa käyttämää suurta sähköistä varausjärjestelmää sijaitsee Yhdysvalloissa ja että matkustajarekisteritietoja on tallennettu Yhdysvaltojen lain mukaan Yhdysvalloissa toimiviin pilvipalveluihin, joissa ei ole riittävää tietosuojaa;

56.

katsoo, että puitesopimukseen perustuva tyydyttävä ratkaisu on ennakkoedellytys täyden luottamuksen palauttamiseksi transatlanttisten kumppanien välille;

57.

pyytää aloittamaan välittömästi uudelleen neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa puitesopimuksesta, jossa olisi asetettava EU:n ja Yhdysvaltojen kansalaisten oikeudet samanarvoiseen asemaan; korostaa, että sopimuksessa olisi lisäksi määrättävä kaikkia EU:n kansalaisia koskevista tehokkaista ja täytäntöönpanokelpoisista hallinnollisista ja oikeudellisista muutoksenhakukeinoista Yhdysvalloissa ilman minkäänlaista syrjintää;

58.

pyytää, että neuvosto ja komissio eivät käynnistä yhtään uutta alakohtaista sopimusta tai järjestelyä henkilötietojen siirtämiseksi lainvalvontatarkoituksessa Yhdysvaltojen kanssa ennen kuin puitesopimus on tullut voimaan;

59.

kehottaa komissiota raportoimaan yksityiskohtaisesti neuvotteluvaltuutuksen eri näkökohdista ja viimeisimmästä tilanteesta huhtikuuhun 2014 mennessä;

60.

kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan koko tietosuojapakettia koskevaa työtään, jotta se voidaan antaa vuonna 2014 niin, että unionin kansalaiset voivat nauttia korkeatasoisesta tietosuojasta jo lähitulevaisuudessa; korostaa, että neuvoston voimakas sitoutuminen ja täysi tuki ovat välttämättömiä edellytyksiä esiintymiselle uskottavasti ja tinkimättömästi suhteessa kolmansiin maihin;

61.

korostaa, että sekä tietosuoja-asetus että tietosuojadirektiivi ovat tarpeen ihmisten perusoikeuksien suojaamiseksi, ja siksi niitä olisi kohdeltava pakettina, joka annetaan samanaikaisesti, jotta varmistetaan, että kaikessa tiedonkäsittelytoiminnassa EU:ssa noudatetaan korkeatasoista tietosuojaa kaikissa olosuhteissa; painottaa hyväksyvänsä lisää lainvalvontayhteistyötä koskevia toimenpiteitä vasta kun neuvosto aloittaa neuvottelut parlamentin ja komission kanssa tietosuojapaketista;

62.

muistuttaa, että käsitteet ”sisäänrakennettu yksityisyyden suoja” ja ”oletustietosuoja” vahvistavat tietosuojaa, ja katsoo, että niillä olisi oltava yleisohjeen asema kaikissa internetissä tarjotuissa tuotteissa, palveluissa ja järjestelmissä;

63.

katsoo, että verkko- ja televiestinnän tiukemmat avoimuus- ja turvallisuusnormit ovat välttämätön periaate entistä paremman tietosuojajärjestelmän kannalta; kehottaa tämän vuoksi komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen verkko- ja televiestintäpalvelujen standardoiduista yleisistä ehdoista ja valvontaelimen valtuuttamisesta seuraamaan yleisten ehtojen noudattamista;

64.

panee merkille, että edellä mainitut toimintatavat ovat vaikuttaneet kielteisesti yhdysvaltalaisia pilvipalveluja ja niiden tarjoajia kohtaan tunnettuun luottamukseen; korostaa, että eurooppalaisten pilvipalvelujen ja tietoteknisten ratkaisujen kehittäminen on keskeistä kasvun ja työllisyyden sekä pilvipalveluja ja niiden tarjoajia kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta ja henkilötietojen korkeatasoisen suojan varmistamiseksi;

65.

kehottaa kaikkia unionin julkisia elimiä olemaan käyttämättä pilvipalveluja, joihin voidaan soveltaa muuta kuin EU:n lainsäädäntöä;

66.

toistaa olevansa vakavasti huolissaan siitä, että kolmansien maiden lainsäädännön alaiset tai kolmansissa maissa sijaitsevia tallennuspalvelimia käyttävät pilvipalvelujen tarjoajat joutuvat pakollisesti luovuttamaan pilvipalvelussa sopimusten mukaisesti käsiteltyjä EU:n henkilötietoja ja muita tietoja suoraan kolmansien maiden viranomaisille, ja siitä, että kolmansien maiden viranomaisilla ja tiedustelupalveluilla on oikeus käsiteltyjen henkilötietojen ja muiden tietojen suoraan etäkäyttöön;

67.

pitää valitettavana, että tiedot saadaan käyttöön usein siten, että kolmansien maiden viranomaiset soveltavat suoraan omaa lainsäädäntöään eivätkä oikeudellista yhteistyötä varten luotuja kansainvälisiä välineitä, kuten keskinäistä oikeusapua koskevia sopimuksia tai muita oikeudellisen yhteistyön muotoja;

68.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan toimia eurooppalaisen pilvipalvelukumppanuuden perustamiseksi sekä ottamaan täysimääräisesti mukaan kansalaisyhteiskunnan ja teknologiayhteisön, kuten Internet Engineering Task Force (IETF) -yhteisön, ja ottamaan huomioon tietosuojanäkökohdat;

69.

pyytää, että kun komissio neuvottelee kansainvälisistä sopimuksista, joihin liittyy henkilötietojen käsittelyä, se ottaa erityisesti huomioon pilvipalvelujen perusoikeuksille aiheuttamat riskit ja haasteet, joiden kohteena on etenkin – mutta ei yksinomaan – oikeus yksityiselämään ja henkilötietojen suojeluun sellaisina kuin niistä määrätään perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa; kehottaa komissiota lisäksi ottamaan huomioon neuvottelukumppanin kansalliset säännöt, jotka koskevat lainvalvonta- ja tiedusteluyksiköiden oikeutta käyttää pilvipalveluissa käsiteltyjä henkilötietoja, ja vaatimaan erityisesti, että tietoja voidaan saada ainoastaan asianmukaista oikeudellista prosessia noudattaen ja yksiselitteisen oikeusperustan nojalla, ja edellyttämään, että määritellään tietojen käytön tarkat ehdot, tällaisen käytön tarkoitus, tietojen luovuttamisen yhteydessä noudatetut turvatoimet ja yksilön oikeudet sekä valvontaa ja tehokasta oikeussuojamekanismia koskevat säännöt;

70.

muistuttaa, että kaikkien EU:ssa palveluja tarjoavien yritysten on noudatettava poikkeuksetta EU:n lainsäädäntöä ja että ne ovat vastuussa mahdollisista rikkomuksista, ja painottaa sellaisten tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten merkitystä, joita voidaan soveltaa sellaisiin pilvipalvelun tarjoajiin, jotka eivät noudata EU:n tietosuojavaatimuksia;

71.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia arvioimaan, missä määrin EU:n yksityisyyttä ja tietosuojaa koskevia sääntöjä on rikottu EU:n oikeudellisten yksiköiden ja tiedustelupalvelujen tekemällä yhteistyöllä tai hyväksymällä kolmansien maiden viranomaisten tuomioistuinten määräyksiä, joissa vaaditaan EU:n kansalaisten henkilötietoja vastoin EU:n tietosuojalainsäädäntöä;

72.

kehottaa yrityksiä, jotka tarjoavat valtavien tietomäärien (”Big Data”) käyttöön perustuvia uusia palveluja ja esineiden internetin käyttöön perustuvia uusia sovelluksia, sisällyttämään niihin tietosuojatoimenpiteet jo kehittämisvaiheessa kansalaisten luottamuksen säilyttämiseksi;

73.

toteaa, että EU ja Yhdysvallat käyvät neuvotteluja transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta, jolla on erittäin suuri strateginen merkitys talouskasvun luomiselle;

74.

painottaa tiukasti, ottaen huomioon digitaalitalouden merkityksen EU:n ja Yhdysvaltojen suhteelle ja keskinäisen luottamuksen palauttamiselle, että parlamentin hyväksyntä lopulliselle TTIP-sopimukselle voi vaarantua niin kauan kuin kaikenkattavaa laajamittaista valvontaa ja EU:n toimielinten ja diplomaattisten edustustojen viestinnän sieppausta ei ole lopetettu kokonaisuudessaan eikä asianmukaista ratkaisua EU:n kansalaisten tietosuojaoikeuksiin hallinnollisine ja oikeudellisine muutoksenhakukeinoineen ole löytynyt; painottaa, että parlamentti voi antaa hyväksyntänsä lopulliselle TTIP-sopimukselle vain sillä ehdolla, että sopimuksessa kunnioitetaan muun muassa perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja että henkilöiden yksityisyyden suojaamiseen henkilötietojen käsittelyssä ja levittämisessä sovelletaan edelleen GATS-sopimuksen XIV artiklaa; painottaa, että EU:n tietosuojalainsäädäntöä ei voida katsoa ”mielivaltaiseksi tai perusteettomaksi syrjinnäksi” GATS-sopimuksen XIV artiklan soveltamisessa;

75.

korostaa, että tiedustelupalvelujen toiminnan valvonnan olisi perustuttava sekä demokraattiseen oikeutukseen (vahva oikeudellinen kehys, ennakkolupa ja jälkitarkastus) että riittäviin teknisiin valmiuksiin ja asiantuntemukseen, jotka puuttuvat hälyttävästi suurimmalta osalta nykyisiä EU:n ja Yhdysvaltojen valvontaelimiä, erityisesti tekniset valmiudet;

76.

pyytää, kuten Echelon-tapauksen yhteydessä, kaikkia kansallisia parlamentteja, jotka eivät vielä sitä ole tehneet, ottamaan käyttöön tiedustelutoiminnan asianmukaisen valvonnan, josta vastaavat parlamentin jäsenet tai asiantuntijaelimet, joilla on lailliset tutkintavaltuudet; kehottaa kansallisia parlamentteja varmistamaan, että näillä valvontakomiteoilla/elimillä on riittävät resurssit, tekninen asiantuntemus ja oikeudelliset keinot, myös oikeus tehdä vierailuja paikan päälle, tiedustelupalvelujen tehokasta valvontaa varten;

77.

kehottaa perustamaan jäsenten ja asiantuntijoiden ryhmän, joka tutkii avoimesti ja yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa suosituksia tiedustelupalvelujen demokraattisen valvonnan tehostamiseksi, parlamentaarinen valvonta mukaan lukien, ja valvontaa koskevan yhteistyön lisäämiseksi EU:ssa erityisesti rajat ylittävissä kysymyksissä; katsoo, että ryhmän olisi tarkasteltava erityisesti unionin tason vähimmäisvaatimuksia tai tiedustelupalvelujen (ennakkoon tai jälkikäteen tapahtuvaa) valvontaa koskevia suuntaviivoja nykyisten parhaiden käytäntöjen ja kansainvälisten elinten (YK, Euroopan neuvosto) suositusten mukaisesti, mukaan luettuina kysymys valvontaelimistä, joita pidetään kolmantena osapuolena ”kolmannen osapuolen säännön” tai ”alkuperäisen lähettäjän valvonnan” periaate, vieraiden valtioiden tiedustelun valvonta ja vastuuvelvollisuus sekä avoimuuden lisäämistä koskevat kriteerit, jotka perustuvat yleiseen tiedonsaannin periaatteeseen ja niin kutsuttuihin ”Tshwanen periaatteisiin” (43) sekä periaatteisiin, jotka koskevat kaikenlaisen valvonnan keston ja soveltamisalan rajoituksia ja joilla varmistetaan, että ne ovat oikeasuhteisia ja rajoittuvat tarkoitukseensa;

78.

kehottaa tätä ryhmää laatimaan raportin konferenssiin, jonka parlamentti järjestää parlamentaaristen tai riippumattomien kansallisten valvontaelinten kanssa viimeistään vuoden 2015 alussa, ja auttamaan sen valmistelussa;

79.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään parhaita käytäntöjä parantamalla valvontaelintensä mahdollisuuksia tutustua tiedustelutoimintaa koskeviin tietoihin (mukaan lukien salaisiksi luokitellut tiedot ja toisten palvelujen tiedot) valtuuttamalla ne tekemään vierailuja paikan päälle ja vahvistamalla vahvat kuulusteluvaltuudet, riittävät resurssit ja teknisen asiantuntemuksen, tinkimättömän riippumattomuuden omista hallituksistaan sekä velvollisuuden raportoida omille parlamenteilleen;

80.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään valvontaelinten yhteistyötä, erityisesti tiedustelupalvelujen kansallisten valvojien eurooppalaisen verkoston (ENNIR) puitteissa;

81.

kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa tekemään säännöllisesti selkoa Euroopan parlamentin asiasta vastaaville elimille Euroopan ulkosuhdehallintoon kuuluvan EU:n tiedusteluanalyysikeskuksen (IntCen) toiminnasta ja myös perusoikeuksien ja EU:n tietosuojasääntöjen tinkimättömästä noudattamisesta, jotta parlamentin on mahdollista valvoa entistä paremmin EU:n toimien ulkoista ulottuvuutta; kehottaa komissiota ja korkeaa edustajaa/ varapuheenjohtajaa tekemään ehdotuksen IntCenin toiminnan oikeusperustasta siltä varalta, että tiedustelun ja sen oman tiedonkeruupalvelun alalla suunnitellaan toimia tai tulevia toimeksiantoja, jotka voivat vaikuttaa EU:n sisäiseen turvallisuusstrategiaan;

82.

kehottaa komissiota esittämään joulukuuhun 2014 mennessä ehdotuksen kaikkiin EU:n viranhaltijoihin sovellettavaksi turvallisuusselvitysmenettelyksi, sillä nykyinen järjestelmä perustuu sen jäsenvaltion, jonka kansalaisuus heillä on, tekemään turvallisuusselvitykseen, ja kansallisissa järjestelmissä vaatimukset ja menettelyn kestot poikkeavat toisistaan, mikä johtaa parlamentin jäsenten ja heidän henkilöstönsä erilaiseen kohteluun;

83.

muistuttaa neuvoston hallussa olevien, muita kysymyksiä kuin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaa koskevien turvallisuusluokiteltujen tietojen toimittamisesta Euroopan parlamentille ja niiden käsittelemisestä Euroopan parlamentissa Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä tehdyn toimielinten sopimuksen määräyksistä, joita olisi käytettävä valvonnan parantamiseksi EU:n tasolla;

84.

kehottaa Europolin yhteistä valvontaelintä tekemään kansallisten tietosuojaviranomaisten kanssa yhteisen tutkimuksen ennen vuoden 2014 loppua sen selvittämiseksi, ovatko kansalliset viranomaiset hankkineet Europolin kanssa jaetut tiedot ja henkilötiedot laillisesti, erityisesti jos tiedot olivat alun perin EU:n tai kolmannen maan tiedustelupalvelujen hankkimia, ja onko toteutettu tarvittavat toimenpiteet, jotta estetään tällaisten tietojen käyttäminen ja levittäminen eteenpäin; katsoo, että Europolin ei pidä käsitellä tietoja, jotka on hankittu rikkomalla perusoikeuksia, joita perusoikeuskirjan nojalla on suojattava;

85.

kehottaa Europolia käyttämään täysimääräisesti valtuuksiaan pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia aloittamaan rikostutkintoja laajoista verkkohyökkäyksistä ja tietoturvaloukkauksista, joilla saattaa olla valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia; katsoo, että Europolin valtuuksia olisi vahvistettava, jotta se voisi aloittaa oman tutkinnan, jos se epäilee vihamielistä hyökkäystä vähintään kahden jäsenvaltion tai unionin elimen verkko- ja tietojärjestelmiin (44); kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen Europolin Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen (EC3) toimintaa ja tarvittaessa esittämään ehdotuksen kattavasta kehyksestä sen toimivaltuuksien vahvistamiseksi;

86.

ilmaisee syvän huolensa lehdistönvapauteen kohdistuvista kasvavista uhkista ja valtion viranomaisten harjoittaman uhkailun tukahduttavasta vaikutuksesta toimittajiin, erityisesti journalistisen lähdesuojan osalta; toistaa aiheesta ”EU:n perusoikeuskirja: tiedotusvälineiden vapauden yleiset edellytykset EU:ssa”21. toukokuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kehotukset;

87.

panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten suorittaman David Mirandan pidättämisen ja hänen hallussaan olleen aineiston takavarikoimisen vuonna 2000 annetun terrorismin vastaisen lain luettelon 7 nojalla (ja myös Guardianille esitetyn pyynnön tuhota tai luovuttaa aineisto) ja ilmaisee huolensa siitä, että tämä merkitsee vakavaa puuttumista Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ja perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettuun sananvapauteen ja lehdistönvapauteen ja että tällaisissa tapauksissa terrorismin torjuntaan tarkoitettua lainsäädäntöä voidaan käyttää väärin;

88.

kiinnittää huomiota tietovuotajien ja heidän tukijoidensa, kuten toimittajien, vaikeaan tilanteeseen paljastusten jälkeen; kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen siitä, pitäisikö tulevaan lainsäädäntöehdotukseen, jolla perustetaan tehokas ja kattava EU:n tietovuotajien suojeluohjelma, kuten parlamentti pyysi 23. lokakuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa, sisältyä myös muita unionin toimivaltaan kuuluvia aloja, ottaen erityisesti huomioon tiedustelualan tietovuotojen monimutkaisuuden; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tarkastelemaan perusteellisesti mahdollisuutta tarjota tietovuotajille kansainvälistä suojaa syytteeseen asettamiselta;

89.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden lainsäädännössä, erityisesti kansallisen turvallisuuden alalla, tarjotaan turvallinen vaihtoehto vaikenemiselle väärinkäytösten, myös korruption, rikosten, laillisen velvollisuuden rikkomisen, virheellisten tuomioiden ja vallan väärinkäytön paljastamiseksi tai niistä ilmoittamiseksi, mikä on myös erilaisten kansainvälisten (YK:n ja Euroopan neuvoston) korruption vastaisten välineiden, Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen antaman päätöslauselman 1729 (2010) ja Tshwanen periaatteiden mukaista;

90.

huomauttaa, että viimeaikaiset tapahtumat osoittavat selvästi EU:n ja erityisesti EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden hallitusten ja parlamenttien, eurooppalaisten suuryritysten, Euroopan tietoteknisten infrastruktuurien ja verkkojen äärimmäisen haavoittuvuuden kehittyneille hyökkäyksille, joissa käytetään monimutkaisia ohjelmistoja ja haittaohjelmia; panee merkille, että nämä hyökkäykset edellyttävät sellaisia taloudellisia ja henkilöresursseja, että ne ovat todennäköisesti lähtöisin ulkomaiden hallitusten lukuun toimivista valtiollisista elimistä; pitää tässä yhteydessä Belgacomin järjestelmiin tunkeutumista tai salakuuntelua koskevaa tapausta huolestuttavana esimerkkinä hyökkäyksestä EU:n tietoteknisiä valmiuksia vastaan; painottaa, että EU:n tietoteknisten valmiuksien ja turvallisuuden parantaminen vähentää myös EU:n haavoittuvuutta vakaville verkkohyökkäyksille, joiden takana ovat suuret rikollisjärjestöt tai terroristiryhmät;

91.

katsoo, että tämän kriisin laukaisseita paljastuksia viestinnän laajamittaisesta valvonnasta voidaan hyödyntää EU:n mahdollisuutena ottaa aloite käsiinsä ja kehittää strategisena ensisijaisena toimenpiteenä vahvat ja itsenäiset keskeisten tietoteknisten resurssien valmiudet; painottaa, että luottamuksen palauttamiseksi tällaisten eurooppalaisten tietoteknisten valmiuksien on perustuttava mahdollisimman pitkälti avoimiin standardeihin ja ilmaisiin avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin ja mahdollisuuksien mukaan avoimiin laitteistoihin, jolloin koko hankintaketjusta tulee avoin ja tarkistettavissa oleva prosessorin suunnittelusta sovellustasolle; painottaa, että kilpailukyvyn palauttamiseksi tietoteknisten palvelujen strategiselle sektorille tarvitaan digitaalinen New Deal -ohjelma, jossa yhdistyvät EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, tutkimuslaitosten, teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan laaja-alaiset pyrkimykset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan julkisten hankintojen avulla tällaisten valmiuksien kehittämistä EU:ssa tekemällä EU:n turvallisuutta ja yksityisyyttä koskevista säännöistä keskeisen vaatimuksen tietotekniikan hyödykkeitä ja palveluja koskevissa julkisissa hankinnoissa; kehottaa komissiota tämän vuoksi tarkistamaan nykyisiä julkisia hankintoja koskevia käytäntöjä tietojenkäsittelyn osalta, jotta voidaan harkita tarjouskilpailumenettelyjen rajaamista vain sertifioituihin yrityksiin ja mahdollisesti EU:n yrityksiin, jos asiaan liittyy tärkeitä turvallisuusnäkökohtia;

92.

tuomitsee jyrkästi sen, että tiedustelupalvelut pyrkivät heikentämään tietoturvavaatimuksia ja rakentamaan takaportteja moniin tietojärjestelmiin; kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksia takaporttien käytön kieltämiseksi lainvalvontayksiköiltä; suosittelee tämän vuoksi avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä kaikissa ympäristöissä, joissa tietoturva on huolenaihe;

93.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, komissiota, neuvostoa ja Eurooppa-neuvostoa antamaan täyden tukensa myös tutkimus- ja kehittämisrahoituksen avulla eurooppalaisten tietotekniikan välineiden, yhtiöiden ja toimittajien (laitteistot, ohjelmistot, palvelut ja verkot) innovatiivisten ja teknologisten valmiuksien kehittämiselle, mukaan lukien verkkoturvallisuuteen sekä salaustekniikkaan liittyvät valmiudet; kehottaa kaikkia asiasta vastaavia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita investoimaan EU:n paikallisiin ja riippumattomiin tekniikoihin ja kehittämään ja lisäämään huomattavasti havainnointivalmiuksia;

94.

kehottaa komissiota, standardointielimiä ja Euroopan verkko- ja tietoturvavirastoa (ENISA) kehittämään joulukuuhun 2014 mennessä tietojärjestelmille, -verkoille ja -palveluille, pilvipalvelut mukaan lukien, turvallisuutta ja yksityisyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset ja suuntaviivat, jotta EU:n kansalaisten henkilötietoja ja kaikkien tietoteknisten järjestelmien eheyttä voidaan suojella paremmin; katsoo, että tällaiset vaatimukset saattavat muodostua maailmanlaajuisten standardien vertailuarvoksi ja ne olisi määritettävä avoimessa ja demokraattisessa prosessissa eikä yksittäisen valtion, elimen tai monikansallisen yhtiön johdolla; katsoo, että lainvalvontaan ja tiedusteluun liittyvät oikeutetut huolenaiheet on toki otettava huomioon terrorismin torjunnan tukemiseksi, mutta ne eivät saisi johtaa kaikkien tietojärjestelmien luotettavuuden yleiseen heikentämiseen; ilmaisee tukensa Internet Engineering Task Force (IETF) -yhteisön hiljattain tekemille päätöksille sisällyttää hallitukset internetin turvallisuuden uhkamalleihin;

95.

huomauttaa, että televiestintäalan EU-tason ja kansalliset sääntelyviranomaiset ja eräissä tapauksissa myös televiestintäyhtiöt ovat selkeästi laiminlyöneet käyttäjiensä ja asiakkaidensa tietoturvan; kehottaa komissiota käyttämään sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviin ja televiestinnän puitedirektiiviin perustuvia nykyisiä toimivaltuuksiaan viestinnän luottamuksellisuuden suojan vahvistamiseksi toteuttamalla toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että päätelaitteet ovat yhteensopivia käyttäjien henkilötietojen valvomista ja suojaamista koskevan oikeuden kanssa, ja taataan televerkkojen ja -palvelujen turvallisuuden korkea taso, myös vaatimalla alan viimeisimmän kehityksen mukaista viestinnän salausta päästä päähän;

96.

kannattaa EU:n tietoverkkostrategiaa mutta katsoo, että se ei kata kaikkia mahdollisia uhkia ja että se pitäisi ulottaa kattamaan valtioiden vihamielinen toiminta; painottaa vankemman tietoturvan ja tietoteknisten järjestelmien kestävyyden tarvetta;

97.

kehottaa komissiota esittämään tammikuuhun 2015 mennessä toimintasuunnitelman EU:n itsenäisyyden lisäämiseksi tietotekniikan alalla, mukaan lukien johdonmukaisempi lähestymistapa EU:n tietoteknisten valmiuksien parantamiseen (esimerkiksi tietojärjestelmät, laitteistot, palvelut, pilvipalvelut, salaus ja tunnistamisen estäminen) ja kriittisen tietotekniikkainfrastruktuurin suojelu (myös omistajuuden ja haavoittuvuuden näkökulmasta);

98.

kehottaa komissiota kohdistamaan seuraavassa Horisontti 2020 -toimintaohjelmassa lisää voimavaroja EU:n tutkimuksen, kehittämisen, innovoinnin ja koulutuksen edistämiseen tietotekniikan alalla erityisesti yksityisyyden suojaa tehostavassa tekniikassa ja infrastruktuurissa, salauksessa, turvallisessa tietojenkäsittelyssä, parhaissa mahdollisissa turvallisuusratkaisuissa, avoimen lähdekoodin turvallisuusratkaisut mukaan lukien, ja muissa tietoyhteiskunnan palveluissa ja myös edistämään eurooppalaisten ohjelmistojen, laitteistojen, salattujen viestintävälineiden ja viestintäinfrastruktuurin sisämarkkinoita myös kehittämällä EU:n kattavan elinkeinostrategian tietotekniikan alalle; katsoo, että pienillä ja keskikokoisilla yrityksillä on erityinen merkitys tutkimusalalla; painottaa, että EU:n rahoitusta ei pidä myöntää hankkeille, joiden ainoana tarkoituksena on välineiden kehittäminen tietoteknisiin järjestelmiin laittomasti murtautumista varten;

99.

pyytää komissiota kartoittamaan nykyiset vastuut ja tarkastelemaan joulukuuhun 2014 mennessä, tarvitaanko ENISAlle, Europolin verkkorikostorjuntakeskukselle ja muille unionin erikoistuneille keskuksille, CERT-EU:lle (tietotekniikan kriisiryhmä) ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle laajemmat valtuudet, parempaa koordinointia ja/tai lisää resursseja ja teknisiä valtuuksia, jotta ne voivat olla avainasemassa EU:n viestintäjärjestelmien suojaamisessa ja voivat ehkäistä ja tutkia tehokkaammin merkittäviä tietoturvaloukkauksia EU:ssa ja suorittaa (tai avustaa jäsenvaltioiden ja EU:n elimiä suorittamaan) paikan päällä näitä loukkauksia koskevia teknisiä tutkimuksia; kehottaa erityisesti komissiota harkitsemaan ENISAn aseman vahvistamista EU:n toimielinten sisäisten järjestelmien suojaamisessa ja perustamaan sen alaisuuteen tietotekniikan kriisiryhmän (CERT) EU:ta ja sen jäsenvaltioita varten;

100.

kehottaa komissiota myös harkitsemaan, tarvitaanko lisäksi EU:n tietotekniikan akatemiaa, johon kootaan kaikkien asiaan liittyvien alojen Euroopan parhaat riippumattomat asiantuntijat, joiden tehtävänä on antaa kaikille EU:n toimielimille ja elimille tietotekniikkaa koskevaa tieteellistä neuvontaa, myös turvallisuuteen liittyvistä strategioista;

101.

kehottaa Euroopan parlamentin pääsihteeristön asiasta vastaavia yksikköjä tekemään parlamentin puhemiehen vastuulla kesäkuuhun 2015 mennessä joulukuuhun 2014 mennessä tehdyn väliarvioinnin perusteella perinpohjaisen tarkastelun ja arvion parlamentin tietoturvan luotettavuudesta, siten, että niissä keskitytään rahoitusmahdollisuuksiin, henkilöresursseihin, teknisiin valmiuksiin, sisäiseen organisaatioon ja kaikkiin merkittäviin näkökohtiin, jotta saavutetaan parlamentin tietojärjestelmien turvallisuuden korkea taso; katsoo, että tässä arviossa olisi vähintään annettava tietoa, analyyseja ja suosituksia seuraavista kysymyksistä:

102.

kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja virastoja, erityisesti Eurooppa-neuvostoa, neuvostoa, Euroopan ulkosuhdehallintoa (myös EU:n edustustoja), komissiota, tuomioistuinta ja Euroopan keskuspankkia, toteuttamaan yhteistyössä ENISAn, Europolin ja tietotekniikan kriisiryhmien (CERT) kanssa samanlaisen toimenpiteen kesäkuuhun 2015 mennessä joulukuuhun 2014 mennessä tehdyn väliarvioinnin perusteella; pyytää jäsenvaltioita tekemään vastaavanlaisia arviointeja;

103.

korostaa, että EU:n ulkoisen toiminnan osalta olisi arvioitava siihen liittyvät rahoitustarpeet ja ryhdyttävä viipymättä ensimmäisiin toimenpiteisiin Euroopan ulkosuhdehallinnon kohdalla ja että vuoden 2015 talousarvioesityksessä on osoitettava tähän riittävästi määrärahoja;

104.

katsoo, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella käytettäviä mittavia tietojärjestelmiä, kuten Schengenin tietojärjestelmää (SIS II), viisumitietojärjestelmää, Eurodac-järjestelmää ja mahdollisia tulevia järjestelmiä kuten EU-ESTA, olisi kehitettävä ja käytettävä siten, että varmistetaan, että kolmansien maiden viranomaisten tekemien pyyntöjen seurauksena tietoturva ei vaarannu; pyytää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvien laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavaa virastoa (eu-LISA) raportoimaan käytössä olevien järjestelmien luotettavuudesta vuoden 2014 loppuun mennessä;

105.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ryhtymään toimiin kansainvälisellä tasolla, erityisesti YK:ssa ja yhteistyössä asiaankuuluvien kumppanien kanssa, internetin demokraattista hallintoa koskevan EU:n strategian toteuttamiseksi, jotta estetään kaikkien yksittäisten tahojen, yritysten tai maiden sopimaton vaikuttaminen ICANNin ja IANAn toimintaan varmistamalla kaikkien asiaankuuluvien osapuolten asianmukainen edustus näissä elimissä siten, että vältetään lisäämästä valtion harjoittamaa internetin valvontaa tai sensurointia ja internetin ”balkanisoitumista” tai pirstoutumista;

106.

kehottaa unionia ottamaan johtoaseman internetin yleisen rakenteen ja hallinnon uudistamisessa tietovirtoihin ja tiedon varastointiin liittyvien riskien torjumiseksi siten, että pyritään edistämään tietojen mahdollisimman vähäistä keräämistä, lisäämään avoimuutta ja vähentämään käsittelemättömien tietojen keskitettyä massasäilyttämistä sekä reitittämään internetliikennettä uudelleen tai salaamaan täysin kaikki liikenne internetissä päästä päähän siten, että vältetään nykyiset riskit, jotka liittyvät liikenteen turhaan reitittämiseen sellaisten maiden alueen kautta, jotka eivät noudata perusoikeuksien, tietosuojan ja yksityisyyden perusvaatimuksia;

107.

kehottaa edistämään

108.

kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen unionin laajuisesta EU:n reititys- ja puhelutietotietueiden käsittelyjärjestelmästä, joka toimii nykyisen internetin alusrakenteena ja joka ei ulotu EU:n rajojen ulkopuolelle; panee merkille, että kaikkia reititys- ja puhelutietotietueita olisi käsiteltävä EU:n oikeudellisten puitteiden mukaisesti;

109.

kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä ENISAn, Europolin verkkorikostorjuntakeskuksen, tietotekniikan kriisiryhmien (CERT) ja kansallisten tietosuojaviranomaisten sekä verkkorikollisuutta käsittelevien yksikköjen kanssa kehittämään turvallisuuden kulttuuria ja aloittamaan valistuskampanjan, jotta kansalaiset voivat tehdä tietoisemman valinnan siitä, mitä henkilötietoja he antavat internetiin ja miten heitä voidaan suojella paremmin myös salauksen ja turvallisten pilvipalvelujen avulla, hyödyntäen kaikin tavoin yleispalveludirektiivissä tarkoitettua yleiseen etuun liittyvän tiedon mekanismia;

110.

kehottaa komissiota esittämään joulukuuhun 2014 mennessä lainsäädäntöehdotuksia, joilla kannustetaan laitteistojen ja ohjelmistojen valmistajia parantamaan tuotteidensa turvallisuutta ja yksityisyydensuojaa tuotteiden suunnittelulla ja oletusominaisuuksilla, myös ottamalla käyttöön sopimatonta ja kohtuutonta henkilötietojen laajamittaista keräämistä jarruttavia tekijöitä sekä valmistajille määritellyn oikeudellisen vastuun korjaamattomista tunnetuista heikkouksista, virheellisistä tai turvallisuuden vaarantavista tuotteista tai salaisten takaporttien asentamisesta, joilla mahdollistetaan luvaton pääsy tietoihin ja niiden luvaton käsittely; kehottaa siksi komissiota arvioimaan, voitaisiinko ottaa käyttöön tietoteknisten laitteistojen sertifiointi- tai hyväksymisjärjestelmä ja myös EU:n tason testausmenettelyt tuotteiden eheyden ja turvallisuuden varmistamiseksi;

111.

katsoo, että tarpeellisten lainsäädännöllisten muutosten lisäksi tämä tutkimus on osoittanut, että Yhdysvaltojen pitää palauttaa EU-kumppaniensa luottamus, sillä kyse on ensisijaisesti Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen toiminnasta;

112.

huomauttaa, että syntynyt luottamuskriisi ulottuu

113.

muistuttaa EU:n jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen merkittävästä historiallisesta ja strategisesta kumppanuudesta, jonka perustana on yhteinen usko demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusoikeuksiin;

114.

katsoo, että Yhdysvaltojen harjoittama kansalaisten joukkoseuranta ja poliittisten johtajien vakoilu ovat aiheuttaneet vakavaa vahinkoa EU:n ja Yhdysvaltojen suhteille ja vaikuttaneet kielteisesti EU:ssa toimivia yhdysvaltalaisia organisaatioita kohtaan tunnettuun luottamukseen; katsoo, että tilannetta on pahentanut entisestään se, että Yhdysvaltojen lainsäädännössä EU:n kansalaisille ei ole säädetty oikeudellisia tai hallinnollisia muutoksenhakukeinoja erityisesti tiedustelutarkoituksiin liittyvien valvontatoimien yhteydessä;

115.

toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen edessä olevien maailmanlaajuisten haasteiden valossa transatlanttista kumppanuutta on entisestään vahvistettava ja että on elintärkeää, että transatlanttinen yhteistyö terrorismin torjunnassa jatkuu uudelta luottamuspohjalta, joka perustuu todelliseen oikeusvaltioperiaatteen yhteiseen noudattamiseen ja kaikkien valikoimattoman laajamittaisen valvonnan menettelyjen torjumiseen; painottaa siksi, että Yhdysvaltojen on toteutettava selkeitä toimenpiteitä palauttaakseen luottamuksen ja korostaakseen uudelleen kumppanuuden taustalla olevia yhteisiä perusarvoja;

116.

on valmis osallistumaan vuoropuheluun Yhdysvaltojen edustajien kanssa niin, että valvontatoiminnan uudistamisesta ja tiedustelutoiminnan valvonnan uudelleentarkastelusta Yhdysvalloissa käytävässä julkisessa ja parlamentaarisessa keskustelussa varmistetaan unionin kansalaisten, asukkaiden ja muiden EU:n oikeuden suojaamien henkilöiden oikeus yksityisyyteen ja muut oikeudet, taataan yhtäläiset tiedonsaantioikeudet ja yksityisyyden suoja yhdysvaltalaisissa tuomioistuimissa, oikeudelliset muutoksenhakukeinot mukaan lukien, esimerkiksi muuttamalla tietosuojalakia ja sähköisen viestinnän tietosuojalakia ja ratifioimalla kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ensimmäinen valinnainen pöytäkirja, jotta nykyinen syrjintä ei jatkuisi;

117.

korostaa, että on tehtävä välttämättömiä uudistuksia ja eurooppalaisille on annettava takeet siitä, että valvonnan ja tietojenkäsittelyn käyttö ulkomaantiedustelutarkoituksiin on oikeasuhteista, että sitä rajoitetaan selkeästi määritellyillä ehdoilla ja että se liittyy terrorismiin liittyvää toimintaa koskevaan perusteltuun epäilyyn tai todennäköiseen syyhyn; korostaa, että tähän tarkoitukseen on kohdistettava läpinäkyvää oikeudellista valvontaa;

118.

katsoo, että EU:n amerikkalaisilta kumppaneilta vaaditaan selviä poliittisia signaaleja, jotka osoittavat, että Yhdysvallat osaa erottaa liittolaiset vastustajistaan;

119.

kehottaa komissiota ja Yhdysvaltojen hallintoa käsittelemään kysymystä unionin kansalaisten tiedonsaantia ja oikeudellista muutoksenhakua koskevista oikeuksista lainvalvontatarkoituksissa tehtäviä tiedonsiirtoja koskevasta EU:n ja Yhdysvaltojen puitesopimuksesta parhaillaan käytävissä neuvotteluissa ja saattamaan ne päätökseen EU:n ja Yhdysvaltojen oikeus- ja sisäasiainministerien kokouksessa 18. marraskuuta 2013 tehtyjen sitoumusten mukaisesti ennen kesää 2014;

120.

kannustaa Yhdysvaltoja liittymään yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehtyyn Euroopan neuvoston yleissopimukseen, kuten se liittyi vuonna 2001 tehtyyn tietoverkkorikollisuutta koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen ja vahvisti siten yhteistä oikeusperustaa transatlanttisten liittolaisten välillä;

121.

kehottaa EU:n toimielimiä tarkastelemaan mahdollisuutta laatia Yhdysvaltojen kanssa menettelysäännöt, joilla taattaisiin, että Yhdysvallat ei kohdista EU:n toimielimiin ja tiloihin minkäänlaista vakoilua;

122.

katsoo lisäksi, että EU:n jäsenvaltioiden osallisuus ja toiminta ovat johtaneet luottamuksen rapautumiseen, jota on tapahtunut myös jäsenvaltioiden kesken ja jäsenvaltioiden kansalaisten ja kansallisten viranomaisten välillä; katsoo, että vain täydellinen selvyys valvontatoimien tarkoituksesta ja keinoista, julkinen keskustelu ja viime kädessä lainsäädännön muuttaminen, mukaan lukien laajamittaisten valvontatoimien lopettaminen ja oikeudellisen ja parlamentaarisen valvonnan vahvistaminen, voivat palauttaa menetetyn luottamuksen; toistaa, että kattavan EU:n turvallisuuspolitiikan kehittäminen on vaikeaa tällaisten laajamittaisten valvontatoimien ollessa käynnissä, ja korostaa, että EU:n vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on pidätyttävä harjoittamasta tiedustelutoimintaa toisten jäsenvaltioiden alueella;

123.

on tietoinen, että eräät EU:n jäsenvaltiot harjoittavat kahdenkeskistä viestintää Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa vakoilusyytöksistä ja että jotkut niistä ovat sopineet (Yhdistynyt kuningaskunta) tai aikovat sopia (Saksa, Ranska) ns. vakoilun vastaisista järjestelyistä; korostaa, että näiden jäsenvaltioiden on toimittava koko EU:n etujen mukaisesti ja noudatettava EU:n oikeudellista kehystä; katsoo, että tällaiset kahdenväliset järjestelyt ovat haitallisia ja turhia, koska ongelma edellyttää EU:n laajuista ratkaisua; pyytää neuvostoa tiedottamaan parlamentille jäsenvaltioiden toiminnasta EU:n laajuisen vastavuoroisen vakoilun kieltävän sopimuksen yhteydessä;

124.

katsoo, että tällaiset järjestelyt eivät saisi olla EU:n perussopimusten vastaisia, erityisesti vilpittömän yhteistyön periaatteen (SEU:n 4 artiklan 3 kohta) osalta, tai heikentää yleisesti EU:n politiikkaa ja erityisesti sisämarkkinoita, reilua kilpailua ja taloudellista, teollista ja sosiaalista kehitystä; päättää tarkistaa, että kaikki tällaiset järjestelyt ovat yhteensopivia EU:n lainsäädännön kanssa, ja varaa itselleen oikeuden käynnistää perussopimusten mukaiset menettelyt, jos tällaisten järjestelyjen osoitetaan olevan ristiriidassa unionin yhteenkuuluvuuden tai sen perustana olevien keskeisten periaatteiden kanssa;

125.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään kaikkensa varmistaakseen paremman yhteistyön, jolla pyritään varmistamaan suojautuminen vakoilulta yhteistyössä asiaankuuluvien EU:n elinten ja virastojen kanssa, unionin kansalaisten ja toimielinten, eurooppalaisten yritysten, teollisuuden ja tietoteknisten infrastruktuurien ja verkkojen sekä eurooppalaisen tutkimuksen suojaamiseksi; katsoo, että EU:n sidosryhmien aktiivinen osallistuminen on ennakkoedellytys tehokkaalle tiedonvaihdolle; painottaa, että turvallisuusuhkista on tullut kansainvälisempiä, hajanaisempia ja mutkikkaampia, joten niitä varten tarvitaan tehostettua eurooppalaista yhteistyötä; katsoo, että tämä kehitys on otettava paremmin huomioon perussopimuksissa, ja siksi kehottaa tarkistamaan perussopimuksia jäsenvaltioiden ja unionin vilpittömän yhteistyön käsitteen vahvistamiseksi turvallisuuden alueen saavuttamista koskevan tavoitteen osalta ja jäsenvaltioiden välisen vakoilun estämiseksi unionissa;

126.

katsoo, että salakuuntelun estävät viestintärakenteet (sähköposti ja tietoliikenne sekä myös lanka- ja matkapuhelimet) ja salakuuntelun estävät kokoushuoneet ovat täysin välttämättömiä kaikissa EU:n toimielimissä ja edustustoissa; vaatii siksi perustamaan salatun EU:n sisäisen sähköpostijärjestelmän;

127.

kehottaa neuvostoa ja komissiota hyväksymään viipymättä Euroopan parlamentin 23. toukokuuta 2012 SEUT:n 226 artiklan nojalla esittämän ehdotuksen asetukseksi Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY kumoamisesta; kehottaa tarkistamaan perussopimusta, jotta tutkintaoikeutta laajennettaisiin kattamaan rajoituksitta ja poikkeuksitta kaikki unionin toimivaltuudet tai toiminta-alat ja sisällyttämään siihen mahdollisuus suorittaa valaehtoisia kuulusteluja;

128.

kehottaa komissiota esittämään tammikuuhun 2015 mennessä internetin demokraattista hallintoa koskevan EU:n strategian;

129.

kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan tietosuojavaltuutettujen 35. kansainvälisessä konferenssissa esitettyä kehotusta tukea kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 17 artiklaan tehtävää lisäpöytäkirjaa, jonka olisi perustuttava kansainvälisessä konferenssissa kehitettyihin ja siellä hyväksyttyihin sääntöihin sekä yleissopimukseen tehtyyn ihmisoikeuskomitean yleishuomautukseen nro 16, jotta tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa varten saadaan maailmanlaajuisesti soveltamiskelpoiset säännöt oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tässä asiassa kansainvälistä YK:n järjestöä, joka vastaisi erityisesti valvontatyökalujen kehittymisen seurannasta ja niiden käytön sääntelystä ja tutkimisesta; pyytää korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa toimimaan ennakoivasti;

130.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään johdonmukaisen ja vahvan strategian YK:ssa ja tukemaan erityisesti Brasilian ja Saksan ajamaa päätöslauselmaa oikeudesta yksityisyyteen digitaalisella aikakaudella, sellaisena kuin se hyväksyttiin YK:n yleiskokouksen kolmannessa komiteassa (ihmisoikeuskomitea) 27. marraskuuta 2013, sekä ryhtymään muihin toimiin yksityisyyden ja tietosuojan perusoikeuden suojaamiseksi kansainvälisellä tasolla ja välttämään samalla helpottamasta valtiollista valvontaa internetissä tai internetin sensurointia tai pirstoutumista, mukaan lukien aloite kansainvälisen sopimuksen tekemisestä laajamittaisen valvontatoiminnan kieltämiseksi ja viraston perustamisesta sen valvomiseksi;

131.

päättää toimittaa EU:n kansalaisille, toimielimille ja jäsenvaltioille edellä mainitut suositukset seuraavan vaalikauden ensisijaiseksi suunnitelmaksi; kehottaa komissiota ja muita tässä päätöslauselmassa mainittuja EU:n toimielimiä, elimiä, laitoksia ja virastoja noudattamaan SEUT-sopimuksen 265 artiklan mukaisesti tämän päätöslauselman suosituksia ja kehotuksia;

132.

päättää käynnistää ”eurooppalaisen digitaalisen habeas corpuksen perusoikeuksien suojelemiseksi digitaalisella aikakaudella”, ja sisällyttää siihen seuraavat kahdeksan toimea, joiden toteutusta se aikoo valvoa:

133.

kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään eurooppalaista digitaalista habeas corpusta perusoikeuksien suojelemiseksi digitaalisella aikakaudella; sitoutuu toimimaan unionin kansalaisten oikeuksien valvojana täytäntöönpanon seuraamisessa seuraavan aikataulun mukaisesti:

134.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, kansallisille tietosuojaviranomaisille, Euroopan tietosuojavaltuutetulle, eu-LISAlle, ENISAlle, perusoikeusvirastolle, 29 artiklan mukaiselle tietosuojatyöryhmälle, Euroopan neuvostolle, Amerikan yhdysvaltojen kongressille, Yhdysvaltojen hallinnolle, Brasilian liittotasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä YK:n pääsihteerille;

135.

kehottaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa käsittelemään asiaa parlamentin täysistunnossa vuoden kuluttua tämän päätöslauselman hyväksymisestä; pitää välttämättömänä, että tuolloin arvioidaan parlamentin hyväksymien suositusten noudattamisaste ja analysoidaan syyt, joiden vuoksi suosituksia ei mahdollisesti ole noudatettu.